Sisarus suhteet

Olet ilmeisesti sama nainen, joka on useampaan kertaan viime aikoina kommentoinut, kuinka olet kateellinen siskollesi, kun hänellä on hyvä mies ja nyt pieni lapsi.

Kuulostat siltä, että pystyt mielekkäisiin ihmissuhteisiin (sisarsuhteet ja varmaan myös ystävyyssuhteet) vain, jos toinen osapuoli on sinua huonommassa asemassa. Saatko jotain tyydytystä siitä, että sinulla menee paremmin kuin läheisilläsi? Koetko silloin, että oma surkea tilanteesi on parempi kuin oikeasti onkaan?

Olet todella itsekeskeinen ja ilkeä ihminen, jos et pysty olemaan iloinen läheistesi puolesta. Et ole todellinen ystävä tai sisar, jos sinun puoleltasi suhde perustuu vain siihen, että saat siitä itsetunnollesi pönkitystä, kun toisella menee huonommin kuin sinulla.

Kehotan sinua miettimään, mitkä asiat parantaisivat sinun elämäntilannettasi (ei sellaiset, jotka saisivat muiden tilanteen huonommaksi, esim. sisaresi lapsen kuolema, vaan myönteisiä asioita, jotka lisäävät omaa onnellisuuttasi, mutta eivät ole muilta pois). Ja sen jälkeen alat tavoittelemaan aktiivisesti niitä asioita. Jos se on hyvä mies ja parisuhde, niin sitten alat tavoittelemaan sitä. Jos haluat sydänystäviä, alat tavoittelemaan niitä.

Kehotan myös luomaan paremman suhteen poikaasi. Kuulostaa ikävästi siltä, että ajattelet, että äidillä ja pojalla ei voi olla yhtä syvällistä sidettä kuin äidillä ja tyttärellä. Väheksyt poikaasi. Se on todella inhottavasti tehty poikaasi kohtaan, että hyljeksit häntä hänen sukupuolensa perusteella.

Ja voit myös luoda syvällisen suhteen sisarentyttäreesi. Sisaresi suhde omaan tyttäreensä ei ole sinulta pois.

Kiitos rehellisestä vastauksesta. Olen aika varmasti tunnevammainen ihminen. On ollut kovasti menetyksiä . Haluatko edes kuulla niitä ?
Äitimme teki itsemurhan, kun olimme teinejä miesystävä raiskasi minut kun olin suhteessa. Sittemmin painosti aborttiin.
Oiskohan tässä jotain syitä miksi olen tunnevammainen ? Pahaa tekee kun pilkkaat siellä itsekkääksi ja ilkeäksi ihmiseksi.

Kukahan nyt on itsekäs ja tunteeton?
Sitä paitsi mistäs tiedät mitkä välit minulla on poikaani. Tosi hyvät, asuu jo omassa taloudessa jhän a vierailemme toistemme luona.
Hän on paras saavutukseni mitä olen saanut 🙂

Lapset ovat lahjoja, näin ajattelen.

Olimme toistemme parhaimmat ystävät, jonkin verran nuoremman sisareni kanssa siihen asti, kun minä pääsin yliopistoon opiskelemaan. Hän tuntui olevan kateellinen opiskelustani yliopistossa. Hänellä oli aina se päämäärä, että hän haluaa aviomiehkseen lääkärin ja sen hän saikin! Ei arvostanut omaa isäänsä sen vertaa, että olisi hänet kutsunut häihinsä. Ja aina vain paheni, haukkui minua nauraen lihavaksi mökiltä jonne olimme kutsuneet hänet ja perheensä mökille. Hänen miehensä sukulaiset olivat hänen arvostuksena mukaisesti tärkeimoiä koska kuuluivat kuuluisaan sukuun! Vaikka minä opskelin yliopistossa se ei, minä en muka tiennyt mistään mitään ja kaikkea muutakain suorastaa paskaa sain kuulla. Viimeinen niitti oli se kun hän aina soitti minulle ja kertoi avioerostaan ja tunnelmistaan, mutta ei jaksanut kuunnella mitään siitä mitä minä olisin halunnut kertoa hänelle. Hänellä taisi mennä päähän se kun miehet pitivät hänestä ja hän jopa petti miestään tämän serkun kanssa. Mieskin petti siskoani työkaverinsa kanssa ja siitä lähti sitten etenemään se että he erosivat. Ilmoitin etten halua olla siskoni kanssa missään tekemisissä, koska hän ei selvästikään pystynyt ymmärtämään sitä, miten huonosti hän kohteli minua. Enkä ole katunut päätöstäni koskaan! Hän halusi aina olla keskipiste teimmepä mitä tahansa ja sellainen ihminen ei todellakaan ole mukavaa seuraa, vaikka olisi oma sisko!