Magneetti

kyllä vaan magneetin vetokeskipiste muuttuuu
ja magneetista tulee uusi kaksijakoinen vetopeli.

Kai se sitten on jotenkin outo juttu, mutta kun sivuleikkureilla laitoin magneetin poikki, niin ei ne kappaleet enää pysy yhdessä.

Voisiko se johtua siitä että molemmat kappaleet tärähtivät kun leikkuri iski niihin? Eikös silloin voisi kuvitella, että magneettisuus katoaa?

Kertokaa tyhmälle...

Rippe kirjoitti:

Kai se sitten on jotenkin outo juttu, mutta kun sivuleikkureilla laitoin magneetin poikki, niin ei ne kappaleet enää pysy yhdessä.

Voisiko se johtua siitä että molemmat kappaleet tärähtivät kun leikkuri iski niihin? Eikös silloin voisi kuvitella, että magneettisuus katoaa?

Kertokaa tyhmälle...

Oliko kyseessä ihan oikea magneetti vai jokin magnetoitunut metalli?


Magneettisuus voi tosiaan kovasta tärähdyksestä hävitä. Samoin lämmittäminen yli Curie-lämpötilan hävittää magneettikentän. Tuo lämpötila on muistaakseni alimmillaankin nikkelille(?) yli 500 K, joten ihan vahingossa ei kappale sellaiselle altistu...

pppoi kirjoitti:

Oliko kyseessä ihan oikea magneetti vai jokin magnetoitunut metalli?


Magneettisuus voi tosiaan kovasta tärähdyksestä hävitä. Samoin lämmittäminen yli Curie-lämpötilan hävittää magneettikentän. Tuo lämpötila on muistaakseni alimmillaankin nikkelille(?) yli 500 K, joten ihan vahingossa ei kappale sellaiselle altistu...

Kaikki pitää kokeilla.

Otin 10 x 5 x 40 mm sintsatun sauvamagneetin ja väänsin sen varovasti poikki antimagneettisella alustalla ja työkalulla.

Lopputulos oli, että sauvan molempien puoliskojen magneettisuus säilyi ennallaan.

Murtumajäljestä tuli todella siisti ja auva todellakaan ei ota kiinni alkuperäiseen asentoon.

Mutta ottaa taas, jos toisen puoliskon kiertää 180 astetta ympäri, eli katkaisukohta ylösalaisin. Mielenkintoiseksi se tuli, kun jo kerran käännetyn osan kääntää vielä kerran ympäri, siten että leikkauskohta on poistäin, niin ottaa edelleenkin.

Ei siis menekkään S-N | S-N vaan jotenkin kolmiulotteisesti myös katkaisupinnassa!

Jartsa kirjoitti:

Kaikki pitää kokeilla.

Otin 10 x 5 x 40 mm sintsatun sauvamagneetin ja väänsin sen varovasti poikki antimagneettisella alustalla ja työkalulla.

Lopputulos oli, että sauvan molempien puoliskojen magneettisuus säilyi ennallaan.

Murtumajäljestä tuli todella siisti ja auva todellakaan ei ota kiinni alkuperäiseen asentoon.

Mutta ottaa taas, jos toisen puoliskon kiertää 180 astetta ympäri, eli katkaisukohta ylösalaisin. Mielenkintoiseksi se tuli, kun jo kerran käännetyn osan kääntää vielä kerran ympäri, siten että leikkauskohta on poistäin, niin ottaa edelleenkin.

Ei siis menekkään S-N | S-N vaan jotenkin kolmiulotteisesti myös katkaisupinnassa!

Juuri samaa tarkoitin aloitusviestissäni.
Haluaisin tietää mistä moinen ilmiö johtuu.

Jartsa kirjoitti:

Kaikki pitää kokeilla.

Otin 10 x 5 x 40 mm sintsatun sauvamagneetin ja väänsin sen varovasti poikki antimagneettisella alustalla ja työkalulla.

Lopputulos oli, että sauvan molempien puoliskojen magneettisuus säilyi ennallaan.

Murtumajäljestä tuli todella siisti ja auva todellakaan ei ota kiinni alkuperäiseen asentoon.

Mutta ottaa taas, jos toisen puoliskon kiertää 180 astetta ympäri, eli katkaisukohta ylösalaisin. Mielenkintoiseksi se tuli, kun jo kerran käännetyn osan kääntää vielä kerran ympäri, siten että leikkauskohta on poistäin, niin ottaa edelleenkin.

Ei siis menekkään S-N | S-N vaan jotenkin kolmiulotteisesti myös katkaisupinnassa!

Selitäpäs vielä kertaalleen milloin tarttuu ja milloin ei :)

Oliko kääntöakselina murtopintojen suuntainen vai pintoja vastaan kohtisuora vektori (siis suora)?


Mikäli magneetit tarttuvat murtopinnoistaankin kiinni, kunhan ei yritä samassa asennossa kuin ennen katkaisua, niin tarttumattomuudelle saattaa löytyä selitys.
Murtopintahan on yleensä reilusti röpöliäinen. Magneettisessa materiaalissa yksittäiset kiteetkin ovat magneettisia (niissä on siis S ja N -navat), joten murtokohta yhdessä nämä kiteet hylkivät toisiaan. Murtuminen taas tapahtuu kiderajoja pitkin. Eri kohdassa koitettuna sauvat eivät mene riittävän tarkasti vastakkain, joten yksittäisten kiteiden aiheuttamilla voimilla ei ole merkitystä.

Jos murtopinnat hiottaisiin sileäksi, ei pitäisi enään olla mitään väliä, miten päin näitä pintoja sovittaa toisiinsa, aina tarttuu.

pppoi kirjoitti:

Selitäpäs vielä kertaalleen milloin tarttuu ja milloin ei :)

Oliko kääntöakselina murtopintojen suuntainen vai pintoja vastaan kohtisuora vektori (siis suora)?


Mikäli magneetit tarttuvat murtopinnoistaankin kiinni, kunhan ei yritä samassa asennossa kuin ennen katkaisua, niin tarttumattomuudelle saattaa löytyä selitys.
Murtopintahan on yleensä reilusti röpöliäinen. Magneettisessa materiaalissa yksittäiset kiteetkin ovat magneettisia (niissä on siis S ja N -navat), joten murtokohta yhdessä nämä kiteet hylkivät toisiaan. Murtuminen taas tapahtuu kiderajoja pitkin. Eri kohdassa koitettuna sauvat eivät mene riittävän tarkasti vastakkain, joten yksittäisten kiteiden aiheuttamilla voimilla ei ole merkitystä.

Jos murtopinnat hiottaisiin sileäksi, ei pitäisi enään olla mitään väliä, miten päin näitä pintoja sovittaa toisiinsa, aina tarttuu.

Hitsi, kun lapparilla tulee virheitä.

Magneetti on siis sintrattu. Neomagneetti. Ei siinä ole kiderajoja siten, kun jähmettyneessä metallissa, joten murtumapinta on erilainen selvärakeisempi, Mutta siisti.

No koitetaan ilman kuvia: Vasempaan käteen puolikas 1, hiottu pää vasemmalle, murtopinta oikealle. Ylöspäin, luotisuoraan, y-akseli, vasen-oikea olkoon x-akseli.

Oikean käpylään puolisko 2, ja murtopinta kohdalleen 1. kappaleeseen. Silloin oikealle tulee toinen hiottu pinta. Siis alkuperäinen. Tämä olkoon lähtötilanne, sama kun katkaisuhetkellä.

1. Vaikka murtopinnan koittaisi laittaa mihin kohtaan tahansa, kohdalleen tai viereen, niin magneetti hylkii. Kappaleiden keskellä juuri siten kun S - N magneetin pitääkin, murtopinnan reunoilla vähän vähemmän.

Käännetää oikean käpylän 2. kappaletta eteenpäin, X-akselia pitkin 180 astetta, eli siten, että Y-akselin yläpuoli vaihtuu alapuoleksi.

2. Magneetti otaa kiinni kunnolla keskellä murtopintaa, väheten reunoille päin, juuri siis päinvastoin, kun 1 kohdassa.

3. Magneetin alkuperäiset hiotut ulkopäät käyttäytyvat keskenään täsmälleen samoin, kuin 1 ja 2. kohdissa.

4. Magneetin hiottu pää ja murtopää käyttäytyy myös samoin.

Tässä tämä lyhyesti, toivottavasti selvensi

Jartsa kirjoitti:

Hitsi, kun lapparilla tulee virheitä.

Magneetti on siis sintrattu. Neomagneetti. Ei siinä ole kiderajoja siten, kun jähmettyneessä metallissa, joten murtumapinta on erilainen selvärakeisempi, Mutta siisti.

No koitetaan ilman kuvia: Vasempaan käteen puolikas 1, hiottu pää vasemmalle, murtopinta oikealle. Ylöspäin, luotisuoraan, y-akseli, vasen-oikea olkoon x-akseli.

Oikean käpylään puolisko 2, ja murtopinta kohdalleen 1. kappaleeseen. Silloin oikealle tulee toinen hiottu pinta. Siis alkuperäinen. Tämä olkoon lähtötilanne, sama kun katkaisuhetkellä.

1. Vaikka murtopinnan koittaisi laittaa mihin kohtaan tahansa, kohdalleen tai viereen, niin magneetti hylkii. Kappaleiden keskellä juuri siten kun S - N magneetin pitääkin, murtopinnan reunoilla vähän vähemmän.

Käännetää oikean käpylän 2. kappaletta eteenpäin, X-akselia pitkin 180 astetta, eli siten, että Y-akselin yläpuoli vaihtuu alapuoleksi.

2. Magneetti otaa kiinni kunnolla keskellä murtopintaa, väheten reunoille päin, juuri siis päinvastoin, kun 1 kohdassa.

3. Magneetin alkuperäiset hiotut ulkopäät käyttäytyvat keskenään täsmälleen samoin, kuin 1 ja 2. kohdissa.

4. Magneetin hiottu pää ja murtopää käyttäytyy myös samoin.

Tässä tämä lyhyesti, toivottavasti selvensi

Jos oikein ymmärsin, niin magneettisi on sauvamainen.
Mutta vaikuttaa kuvauksesi mukaan, että sen navat käyttäytyisivät ikäänkuin ne eivät olisikaan sauvan päissä, vaan pitkillä sivuilla.
Tuo sintrattu rakenne saattaa merkitä jotain ?

Hienon kokeen teit.

Jartsa kirjoitti:

Hitsi, kun lapparilla tulee virheitä.

Magneetti on siis sintrattu. Neomagneetti. Ei siinä ole kiderajoja siten, kun jähmettyneessä metallissa, joten murtumapinta on erilainen selvärakeisempi, Mutta siisti.

No koitetaan ilman kuvia: Vasempaan käteen puolikas 1, hiottu pää vasemmalle, murtopinta oikealle. Ylöspäin, luotisuoraan, y-akseli, vasen-oikea olkoon x-akseli.

Oikean käpylään puolisko 2, ja murtopinta kohdalleen 1. kappaleeseen. Silloin oikealle tulee toinen hiottu pinta. Siis alkuperäinen. Tämä olkoon lähtötilanne, sama kun katkaisuhetkellä.

1. Vaikka murtopinnan koittaisi laittaa mihin kohtaan tahansa, kohdalleen tai viereen, niin magneetti hylkii. Kappaleiden keskellä juuri siten kun S - N magneetin pitääkin, murtopinnan reunoilla vähän vähemmän.

Käännetää oikean käpylän 2. kappaletta eteenpäin, X-akselia pitkin 180 astetta, eli siten, että Y-akselin yläpuoli vaihtuu alapuoleksi.

2. Magneetti otaa kiinni kunnolla keskellä murtopintaa, väheten reunoille päin, juuri siis päinvastoin, kun 1 kohdassa.

3. Magneetin alkuperäiset hiotut ulkopäät käyttäytyvat keskenään täsmälleen samoin, kuin 1 ja 2. kohdissa.

4. Magneetin hiottu pää ja murtopää käyttäytyy myös samoin.

Tässä tämä lyhyesti, toivottavasti selvensi

Aika mielenkiintoinen juttu. Perskele kun ei itseltä löydy sauvamagneetteja, jotain mikroaaltouunista varastettuja renkaita kyllä olisi :)

En kyllä ihan heti keksi miksi sauvamagneetti käyttätyy noin. Vuoviivat karkaavat päätypintojen keskeltä äärettömyyteen, mutta sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä asian kanssa... Periaatteessahan (pyöreän) sauvamagneetin vuoviivojen pitäisi olla täysin symmetrisesti, pallomaisesti, kun tarkastellaan sauvaa minkä tahansa poikkileikkauksen normaalin suunnalta.

Toivottavasti asiasta oikeasti jotain tietävä kertoisi vastauksen.

pppoi kirjoitti:

Aika mielenkiintoinen juttu. Perskele kun ei itseltä löydy sauvamagneetteja, jotain mikroaaltouunista varastettuja renkaita kyllä olisi :)

En kyllä ihan heti keksi miksi sauvamagneetti käyttätyy noin. Vuoviivat karkaavat päätypintojen keskeltä äärettömyyteen, mutta sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä asian kanssa... Periaatteessahan (pyöreän) sauvamagneetin vuoviivojen pitäisi olla täysin symmetrisesti, pallomaisesti, kun tarkastellaan sauvaa minkä tahansa poikkileikkauksen normaalin suunnalta.

Toivottavasti asiasta oikeasti jotain tietävä kertoisi vastauksen.

"Toivottavasti asiasta oikeasti jotain tietävä kertoisi vastauksen. "

Joo, nyt tämä vaivaa jo minuakin.

Toisaalta nyt mä saan kokeen ansiosta yhden paperin enemmän kiinni autotallini metalliseen muistilapputauluuni ;-)