Soten rahoitus ongelma ei ole ongelma rahoituksesta

Sote-alueille on annettu rahaa väestön sairastavuuden perusteella. Sairastavuutta on mitattu potilaiden (asiakkaiden) diagnoosien perusteella. Diagnooseja on kirjattu joillakin alueella runsaasti, joillakin vähemmön, joten valtion maksamat määrärahat eivät ole kaikilla alueilla riittäneet. Sote-alueilla ei ole verotusoikeutta, joten alueet saavat rahaa valtion kassasta ja asiakasmaksuina.

Diagnooseihin perustuva jakoraha ei ole tarkoituksenmukainen, kun kirjaamiskäytännöt alueilka ovat erilaiset ja ehkäpä ohjeetkin poikkeavat toisistaan eri alueilla.

Rakenneuudistuksia tarvitaan, kun väestö vanhenee ja sote-alueiden pakkosäästöt estävät jopa perustuslain toteuttamista vanhusten ja sairaiden hoidon osalta. Liian usein saamme lukea uutisia, miten vanhukset eivät saa palvelutaloissa riittävää hoitoa hoitajapulan takia eivätkä sairaat pääse ajoissa lääkäriin.

Sairauksien ennaltaehkäisyä ei ole huomioitu. Päinvastoin hoitotakuu on pidennetty kolmeen kuukauteen. Omalääkärijärjestelmää ei terveyskeskuksissa vieläkään ole. Suun terveydenhuolto on Suomessa "lapsen kengissä".

Terveydenhuollon resurssit ovat julkisella puolella riittämättömät mutta yksiyiselle puolelle, myös erikoislääkäriin pääsee nopeasti, jos on rahaa millä maksaa. Lääkärin voi yksityisellä myös valita, joten yksityisellä puolella on omalääkäri.

Sote-alueiden rahapulaa ja terveydenhuollon kehittämistä ei auta se, että yksityistä bisnestä tuetaan verorahoista Kelan kautta. Hallituksen junailema 65-vuotiaiden yksityislääkärikokeilu tuli kalliiksi. Se ei vähentänyt julkisen puolen jonoja, eikä monisairaille ikä-ihmimisille riitä yksityisellä yleislääkärillä kaksi kertaa/v käynti.
Sote-alueiden palveluja ei ole varaa leikata yksityisen sektorin resurssien lisäämiseksi.