Kun ei ole muista

Miksi pitäis vertailla ja mitä?

Mitä jos ei ole kokemusta kenestäkään🤪🤣? Ikuinen ikisinkku.... 🤣🤣🤣🤣

Kertakaikkiaan ikävä ihminen. Kohtelee sinua epäkunnioittavasti kuitenkin. Side eye.

Ei mitään tarvetta verrata. Jokainen ihminen on yksilö ja jokainen (pari)suhde on näiden kahden yksilön ainutkertainen summa. Miten voisikaan edes verrata?

Minulla on paljon kokemusta aivan liian vähäpuheisesta ja jotenkin saamattomasta miehestä vaimoaan ja lapsiaan kohtaan! Ja voin kertoa ettei se tuntunut hyvältä, koska erityispiirteisen ihmisen on hyvin vaikeaa muuttaa käytöstään. Miehen voi sanoa olleen hajuton ja mauton! En halua edes ystäväksi samanlaista miestä kuin hän oli! Oli mukana synnytyksissä ja jopa ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen hänellä oli kiire lähteä töihin. Erityispiiteisyyteen tuntuu kuuluvan jonkinlainen tunteettomuus, koska hänen isänsä oli lasteni isää vielä tunteettomampi. Kun mieheni äiti kuoli syöpään jonkin verran yli 50-vuotiaana ja menimme syömään mieheni isän kanssa ravintolaan ja minua itketti anoppini kuolema, niin appeni totesi ettei ole sopivaa itkeä ravintolassa. Ennen kaikkea pidin häntä jotenkin lapsellisena, koska hänellä oli useita sellaisia juttuja, jotka tuntuivat älyttömiltä!

Ketään ei saa verrata keneenkään.
Vaik olis kokemusta kuinka monesta tahansa, yksikään ei ole samanlainen.
Ei voi edes verrata.
Jos suhteista kyse, niin jokainen suhde on erilainen. Jokainen uusi suhde on kuin ensimmäinen ikinä.
Pitää opetella kaikki uudelleen.

Ei muuta kuin etsimään kokemuksia. Siinä normalisoituu.