Heippa kaikille! Mulla oli kissa, nyt muutama viikko sitten luovuin hänestä (pääsi hyvään kotiin, tutulle) koska mulle väitettiin että liian hankalaa kissan ja vauvan kanssa? Mitä mieltä olette, mulla on kauhean ikävä kissaani, sehän on kuin oma vauva myös. Onko se sitten niin hankalaa, karvoja tietty lähtee yms. Muuttuvatko mustasukkaisiksi??
Sitten toinen kysymys, raskausviikkoja nyt 34 ja neuvolatäti tänään meinas että kun on esikoinen ni voipi syntyä etuajassa ja kun supisteluja päivänmittaan paljon niin se on täysin mahdollista? Onko näin, voiko sen itse huomata että synnytys lähellä??
Kiitos vastauksistanne!!
Sitten toinen kysymys, raskausviikkoja nyt 34 ja neuvolatäti tänään meinas että kun on esikoinen ni voipi syntyä etuajassa ja kun supisteluja päivänmittaan paljon niin se on täysin mahdollista? Onko näin, voiko sen itse huomata että synnytys lähellä??
Kiitos vastauksistanne!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
... Tuohan kissa tietysti jotakin lisätöitä, mutta kyllähän se paljon antaakin. Meillä on kaksi kissaa, eikä vauvojen kanssa ole ollut ongelmia. Kissat on vaan opetettu hyvissä ajoin tiettyihin asioihin, esimerkiksi siihen, että vaunuihin ei ole mitään asiaa (olisi ihana nukkumapaikka niiden mielestä).
Sisäkissojen kanssa on tuo hiekkalaatikko-ongelma ratkaistu siten, että lukitsemme vessan, jossa hiekkalaatikko on, ulkoapäin. Alkaa tuossa leikki-iässä kummasti lasta kiinnostaa tuo hiekkis. Kissat oppivat nopeasti ilmaisemaan tarpeensa päästä laatikolle, jolloin ovi vaan avataan ja kissa lasketaan laatikolle...
Ruoat kiinnostaa myös, mutta kissakin oppii säännöllisiin ruoka-aikoihin. Kuppi nostetaan pois, kun kissa lopettaa syömisen. Vesikuppi tosin kaatuileekin sitten useammin...
Mitään mustasukkaisuutta ei ole ollut, eikä ole koskaan lapset saaneet esimerkiksi kynsistä. Kissoilla on omat paikat, joihin halutessaan voivat vetäytyä, ja lapset on pienestä asti opetettu siihen, että kissa ei ole lelu, ja sen on annettava olla rauhassa, jos se omaan paikkaansa vetäytyy...
:(
Mulla on kaks kissaa enkä ikinä antais niitä pois vaikka taloon tulee helmikuussa vauva. Eri asia on tietysti siis se et jos vauva olis allerginen kissoilleni, mutta en mistään muusta syystä.
Miten kissan ja vauvan kanssa olis liian hankalaa?
Eihän sisäkissaa tarvitse edes viedä joka päivä lenkille niin kuin koiraa...
Minä olen itse ajatellut että tutustutan vauvan tottakai kissoihin niin että saavat rauhassa tutkia vauvaa ja katson miten suhtautuvat vauvan nukkumiseen. Että pyrkivätkö viereen vai ei. Sitten joko hankin sen kissaverkon tai vaan laitan makuuhuoneen oven kiinni aina ku vauva nukkuu ettei kisut pääse silloin sinne.
Mä tunnen useita perheitä jolla on kissa tai kissoja ja lapsia. Kissa on siitä hyvä eläin että se pääsee kyllä karkuun jos lapsi käy liian tuttavalliseksi. Ja kun muistaa osoittaa kissallekin hellyyttä niin eivät ne ole olleet moksiskaan.
Imuroida aion tottakai niin kuin ennenkin että pysyy koti siistinä, mutta laittaisin vauvan erilliselle peitolle lattialle eikä suoraan "karvojen sekaan" ja eihän se vauvakaan nyt missään liian hygieenisessä ympäristössä saa asua.
Mulla kyllä murtuis sydän jos joutuisin antamaan mun kisut pois :(
meilläkin on kaksi leikkattua kollikissa, jotka ovat pennusta asti ollut meillä (eli 4 ja 3 vuotta). Esikoinen syntyy marraskuun alussa ja ei kyllä ole tullut pieneen mielenkään, että luopuisimme kissoistamme ainoastaan vauvan tulon takia. Meillä on vielä omakotitaloon muutto edessä syksyllä ja olemmekin päättäneet, että kissat opetellaan heti muutosta, että meidän makuhuoneseen, johon pikkuisenkin sänkyy tulee, ei ole mitään asia. Myös ajattelimme otta vauvan vaunut jo hyvissä ajoin esille ja opettella kateille, että niihin ei ole meneimistä. Kyllä se kissa on yllättävän fiksu eläin ja oppi kaikenlaista (meidän katit osavat esimerkiksi antaa tassua ja pyytä namia :))))))). Varsinnaiset ongelmat ratkaistaan silloin, kun niitä tulee, tilanteen mukaan.
Voi ei myös...
Meillä on koira, eikä ole tullut mieleenkää, että se joutuisi lähtemään vauvan alta. Ei, ei. Koira kuuluu perheeseemme enkä voisi kuvitellakaan lupouvani siitä. Toivotaan vain, ettei vauva ole allerginen. Ainut huoleni on, että koira on "mustis", koska se on ollut tähän asti meidän vauva ja myönnettävä on, että vähän hemmoteltu : )
Ei meillä ole ainakaan ollut mitään vaikeuksia kissojen kanssa. Siinä se meni esikoisen vauva-aika ja taaperoikä ja syyskuussa pitäisi syntyä kakkonen.
Siis miten niin KUN on esikoinen, niin voi syntyä etuajassa? Niiden supistusten takiako? Mulle ainakin sanottiin esikoista odotellessa, että on hyvin tavallista, että ensimmäinen lapsi syntyy lasketun ajan jälkeen. Supistusten perusteella tämä toinen lapsi voisi sitten syntyä koska tahansa (rv 31 3), koska kyllä niitä niin paljon on päivän mittaan. Mutta henk.koht uskon, että jotenkin sitä tietää jo ainakin päivää ennen, koska pitäisi varautua h-hetkeen. Esikoisesta mua supisteli hiukan tavallisia harjoitussuppareita kivuliaammin parina yönä ennen kuin sitten alkoivat varsinaiset synnytyssupistukset. Joku täällä kertoi, että hänellä oli sairaalaan otettava kassi aina vaan pakkaamatta, mutta yhtenä päivänä hänestä tuntui, että nyt se täytyy laittaa valmiiksi, ja seuraavana päivänä olikin sitten yllättäen aika lähteä synnyttämään...
Kissoista vielä: Mitään hankaluuksia ei siis ole ollut, vaikka meidän toinen kissa on aina ollut hiukan arvaamaton luonteeltaan ja minua vähän pelotti esikoista odottaessa tuleva yhteiselämä. Sellainen juttu kuitenkin, että kun juuri tämä arvaamaton kissa oli viihtynyt aikaisemmin mun sylissä, niin kun vauva sitten oli kotona, en jaksanut enää kissaa kovasti sylitellä. Jotenkin tuntui siltä, että niinä harvoina hetkinä, kun ei vauva ollut sylissä, halusin olla ihan vaan rauhassa. Kaipa kissa saattoi siitä aluksi kärsiä, mutta ei siitä pysyviä traumoja jäänyt ;).
Meillä on kaksi kissaa ja vaavi syntyy joulukuussa. Me on tehty päätös, että luovutaan kissoista ennen kuin vauva syntyy. Itse olen sen näin parhaaksi ajatellut. Mielestäni on helpompaa, kun ei sitten tarvitse koko ajan vahtia, että kissa ei esim. mene nukkumaan vauvan sänkyyn. Ja sitten, että vaavi ei isompana ole päällään hiekka-astiassa. Toisen kissan olen päättänyt antaa pois, onneksi on mielessä parikin luotettavaa perhettä johon sen voisi antaa. Mutta vanhemman kissan kohdalla oli pakko tehdä se vaikea päätös, että lopetettava se on. Vanhempi kissa on omanlaisensa, pelkää vieraita ihmisiä ja joskus saattaa tulla pissa tai kakka lattialle. Sen vuoksi ajateltiin, että on kissalle parasta, että se pääsee kissojen taivaaseen. Nuorempi kisu on vuoden ikäinen ja todella ihmisystävällinen ja sen tiedän sopeutuvan uuteenkin perheeseen. Mutta täytyy sanoa, että kyllä tämä on ollut varmasti yksi mun elämän vaikeimmista päätöksistä; kissoista luopuminen. Ihmeesti sitä kiintyy noihin "elukoihin".=) Kyl ne on mulle niin rakkaita, mutta kaikin puolin parempi tällainen päätös. Iloista odotusta sinulle!
ihmeessä otitte eläimiä jos aiotte luopua/tappaa noin helposti ilman kokeilua kuinka se sujuu? Kai teillä oli mielessä että jonain päivänä haluatte lapsia...mietittekö jo silloin että luovutaan sitten kissoista kun aika koittaa vai? Aiotteko sitten otaa uusia eläimiä kun vauva on iso ja haluaa lemmikkiä?? Itselläni on kaksi koiraa ja luleenpa että lenkkien takia koirista on enemmän työtä vauva-aikana mutta en ikinä menisi luopumaan eläimistäni kun niitä olen sitoutunut hoitamaan parhaani mukaan niitä ostaessani. Vauvan on totuttava koiraan ja koirien vauvaan. Eri asia on jos lapsi tulee allergiseksi mutta en nyt menis etukäteen rakkaista eläimistä luopumaan saatika tappamaan.
Eläin ei ole mikään "otetaan-ja-sitten-jätetään-kapistus". Se on tunteva ja elävä. Jos elämäänsä ottaa eläimen, se on myös hoidettava eikä vauva ole mikään syy luopua.
Sitten kun tulee toinen vauva, luovutatko ensimmäisen adoptoitavaksi? Kokemuksesta tiedän, että kahden lapsen kanssa on paljon enemmän työtä ja vaivaa ja eka saattaa olla mustasukkainen ja aiheuttaa siten kovin paljon vahtimista, ettei hän vahingoita vauvaa.
AAARRRGGGHHHH!!
Jotkut ihmiset pitäisi lopettaa tai pistää ikuiseen eläintenpito kieltoon 10 000€ sakkojen uhalla.
minulle syntyy esikoinen tammikuussa ja voi kuinka onnellinen olisinkaan jos rakkain olento tässä maailmassa olisi sen ilon jakamassa kanssani!
Mutta kun ei ole. Rakkaimmallani, omalla enkelilläni, rakkaimmalla lapsellani oli pahoja kasvaimia sisäelimissä, jotka alkoi jo vuotaa.
koko elämäni valo, kaikkeuteni piti lopettaa ja päästää koirien taivaaseen. Tuntui että maailmani meni pirstaleiksi.
Ja nyt täällä joku pelle vikisee laiskuuttaan, että pitää luopua/lopettaa kissat, kun ei ehkä jaksa ja ei ehkä onnistu.
Ai että voikin pistää vihaksi.
"Rakkaimmallani, omalla enkelilläni, rakkaimmalla lapsellani oli pahoja kasvaimia sisäelimissä, jotka alkoi jo vuotaa.
koko elämäni valo, kaikkeuteni piti lopettaa ja päästää koirien taivaaseen. Tuntui että maailmani meni pirstaleiksi." Raskaus ja lapsi pistävät asiat tärkeysjärjestykseen. Kukaan ei aseta oikeaa lastaan, enkeliään ja tärkeintä asiaa maailmassa minkäänlaiseen vaaraan ja jos on edes aihetta ajatella niin käyvän, niin oikea äiti pistää tietysti lapsensa eläimen edelle.Opit sen kun vähän aikuistut.
"Ja nyt täällä joku pelle vikisee laiskuuttaan, että pitää luopua/lopettaa kissat, kun ei ehkä jaksa ja ei ehkä onnistu"...tota noin, kannattaisiko lukea vähän tarkemmin mistä on kysymys ennenkuin vetää herneen nenään!?
Se se vasta on aikuistumista kun ottaa vastuuta olennoista jotka on itselleen ottanut vaikka työtä vaatiikin enemmän. Kirjoittajat jotka vikisivät etukäteen mahdollisista ongelmista ei missään vaiheessa maininnut että kissat olisivat aggressiivisia...se on asia erikseen. He mainitsivat että ne tuo enemmän työtä kun on karvoja yms. SE PISTÄÄ VIHAKSI!!! SAAMARIN LAISKUUS!!! Tollaisille ihmisille ei ikinä pitäisi antaa eläimiä kun ei niistä otakkaan vastuuta niikuin on lupautunut. Eläimilläkin on tunteen ja ne ikävöi jopa niin paljon että kuihduttaa itsensä ja kuolee. Aggressiiviset eläimet tai sairastelevat lapset muuttavat asian taas toiseksi.Tottakai lapsi menee eläimien edelle mutta en huvikseen lopettaisi koiriani.
Ja ymmärrän hyvin kirjoittajaa joka suri koiraansa. Itselläni on 2 koiraa jotka ovat lellittyjä kuin vaavit. Itseasiassa minä otin toisen koiran kun sain tietää raskaudestani jottei minun ensimmäinen "vaavi" tuntisi itseään niin yksinäiseksi oikean vauvan tultua kun tähän mennessä se on saanut kaiken huomion. ELi minunkin maailmani romahtaisi jos koirilleni tapahtuisi jotain. NEKIN on perheenjäseniä...toisin kuin eräillä nähtävästi.
Toivottavasti nuo vastuuttomat eläintenpitäjät eivät enään ikinään ota eläintä itselleen vaikka lapsi niin haluaisi jonain päivänä. Ne voi vaikka tuoda lisää työtä että pitää lopettaa jonain päivänä laiskuuden takia! Kyllä ärsyttää tuollaiset vastuuttomat ihmiset.
on, että ihmiset, jotka eivät viitsi ja jaksa hoitaa eläimiään hankkiutuvat niistä eroon. Siinä olen ihan samaa mieltä, että eläinten pitäminen pitäisi laittaa luvan varaiseksi. Pitäisi ensin suorittaa joku eläimenpitokurssi ja sen läpäistyään saisi vasta eläimenpitoluvan. Ilman lupaa ei saisi ottaa mitään eläintä ja luvan menetettyään väärinkäytösten vuoksi, ei toista enää saisi. Säästyttäisiin samalla todella monelta ongelmalta esimerkiksi vihaisten eläimien suhteen, koska niitähän ei enää olisi, ihmisethän osaisivat kouluttaa eläimensä...
Kiitokset vastauksista! On tehnyt mieli hakea kisu takasin, ajattelin itse että kyllä minä yksinään pärjään sekä oman vaavin että karvakakarani kanssa. Mutta kun kaikki antoivat omia neuvojaan, niin tein vaikean päätökseni. Hän sai hyvän kodin ja pääsi oikeen maatalokissaksi, sehän vasta kissanelämää. Pääsen häntä katsomaan koska haluan. vaikeaa on nähdä hänet muiden kissana, mutta luulen että parempi näin vaikka ikävää tekeekin. Itselläni kuitenkin aikamoinen elämänmuutos, ja koska olen valitettavasti muutoksessa yksinäni, voi olla helpompi ettei tarvitse kuin yhteen vauvaan keskittyä!
Onnellisen odotuksen jatkoa kaikille!!! ja aurinkoista kesää!!
höpö höpö..kissan ja vauvan kanssa ei ole vaikeaa, se on itsestä kiinni!! meillä kissa ja ikinä en siitä luopuisi... todella monella on lapsia, kissoja ja vauvoja!! joku menny sulle jauhamaan (suoraan sanottuna) paskaa!!
on 2 kissaa...joista toinen vähän arka ja siksi arvaamaton,mutta vauvan jättivät tyystin rauhaan. Ei mikään ongelma..päinvastoin,luulen että kisut ja koira on parantanut lapsen vastustuskykyä koska on sairastanut vai kerran,sillokii flunssa ja on jo 3v...mutta tiedä häntä:)
miulla on kipeitäkin suppareita päivittäin ja rv25 5...toiv. Ei synny ihan heti!!!
Meillä oli esikoisen syntyessä kaksi kissaa. Kun vauva tuli taloon niin kissoja piti pitää koko ajan silmällä. Jos vauvan laittoi yksikseen esim. viltille lattialle, olivat kissat kohta väijymässä häntä. Siis kissan hyökkäysasennossa kohteena vauva. Vaikka se olisikin niille ollut leikkiä niin vahinko olisi saattanut tulla.
No en heti ollut hankkiutumassa kisuista eroon vaan ajattelin antaa ajan kulua. Jospa ne tottuisivat vauvaan. Eipäs onnistunut. Kissat alkoivat kuseksia ympäri kämppää (siis ennen täysin sisäsiistit kissat). Ne myös tuntuivat olevan jatkuvasti kiimassa (mourusivat koko ajan). Eläinlääkäri epäili kiimahäiriötä ja sitä että neitit villitsivät toisensa. Ehdotti että toinen kissa pois niin toinen rauhoittuisi.
En raaskinut erottaa siskoja toisistaan vaan luovuin molemmista. Oli vähän liikaa hommaa kun piti vaihtaa yhdelle vaippoja ja siivota toisten jätöksiä sieltä sun täältä ja yrittää samalla pitää 360 asteen täysvalvonta päällä ettei vauvan kimppuun käy kukaan.
Eli ei se aina onnistu kissojen ja vauvojen yhteiselo. Ehkä onnistuu paremmin kun kissat ovat jo vanhempia..
Ikävä niitä vieläkin on mutta en kadu päätöstäni. Esikoisen kanssa oli tarpeeksi hommia ilman lisästressiäkin.