Itse olen huomannut että kaipaus iskee silloin kun kokee yksinäisyyttä. Tiedän että moni ei tahdo myöntää itselleen, mutta tosiasiassa se toinen ihminen jota kaivataan voi olla vain oletettu pelastusrengas sille omalle tyhjälle ololle tai yksinäisyydelle.
Enkä nyt puhu yksinäisyydestä kokonaisvaltaisesti vaan esimerkiksi romantiikan ja seksuaalisuuden eli parisuhteen puutoksena elämässä. Se toinen nähdään ratkaisuna näihin ongelmiin ja koska hän on edes hetkeksi raottanut mahdollisuutta päästä eroon tästä yksin olon tunteesta noihin liittyen niin siihen tarraudutaan kaksin käsin.
Toinen juttu on myös tylsistyminen. Kun ihmisen mieli harhailee eikä oikein keksi mitään tekemistä se alkaa keksiä mitä voisi tarvitse elämäänsä. Tuolloin toinen ihminen luo merkityksiä joskus isojakin ja emme havaitse tietoisesti miten toinen ihminen liitetään ajatuksiin esimerkiksi onnellisuudesta, yhteydestä, asioiden jakamisesta yms.
En ole pitkään aikaan oikeasti kaivannut ketään vaan on ollut epämääräisiä haahuiluja mielessä, ohitettuja mahdollisuuksia sekä pettymyksiä ja luopumisia. Elämä tuntuu kaikkinensa joskus näennäisestä kiireestä huolimatta tylsältä. Näen että kun tarpeeksi kipristää yksin olo niin rakentaa jostain kärpäsestä härkäsen.
Mitä mieltä olette?
Enkä nyt puhu yksinäisyydestä kokonaisvaltaisesti vaan esimerkiksi romantiikan ja seksuaalisuuden eli parisuhteen puutoksena elämässä. Se toinen nähdään ratkaisuna näihin ongelmiin ja koska hän on edes hetkeksi raottanut mahdollisuutta päästä eroon tästä yksin olon tunteesta noihin liittyen niin siihen tarraudutaan kaksin käsin.
Toinen juttu on myös tylsistyminen. Kun ihmisen mieli harhailee eikä oikein keksi mitään tekemistä se alkaa keksiä mitä voisi tarvitse elämäänsä. Tuolloin toinen ihminen luo merkityksiä joskus isojakin ja emme havaitse tietoisesti miten toinen ihminen liitetään ajatuksiin esimerkiksi onnellisuudesta, yhteydestä, asioiden jakamisesta yms.
En ole pitkään aikaan oikeasti kaivannut ketään vaan on ollut epämääräisiä haahuiluja mielessä, ohitettuja mahdollisuuksia sekä pettymyksiä ja luopumisia. Elämä tuntuu kaikkinensa joskus näennäisestä kiireestä huolimatta tylsältä. Näen että kun tarpeeksi kipristää yksin olo niin rakentaa jostain kärpäsestä härkäsen.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 56
Vanhimmat
Kumpikaan noista ei ole minulle ongelma.
En ole yksin ollessani koskaan yksinäinen. Joskus (väärässä) seurassa kyllä koen yksinäisyyttä ja porukkaan kuulumattomuutta.
En myöskään koskaan ole tylsistynyt. Maailma on täynnä tekemistä, kokemista ja oppimista, kun mieli on niille avoin ja kun ihminen on laajasti asioista ja ilmiöistä kiinnostunut.
Olet siis täydellisesti romanttisesti ja seksuaalisesti tyydyttynyt etkä kaipaa elämääsi mitään.
Miksi sitten olet ikävä-palstalla?
En ole koskaan hakenut elämääni miestä sen takia, että olisin yksinäinen tai tylsistynyt. En koskaan. Minusta tuo on kamala ajatuskin - ei mies ole mikään hyväksikäytettävä objekti, jonka tehtävä on paikata jotain puutetta minun elämässäni (tai hyvänen aika ehkäistä jotain niinkin banaalia asiaa kuin "tylsistyminen!").
En itse asiassa koskaan ole hakenut elämääni miestä, piste. Olen aina ollut hyvin itsenäinen, mutta sitten vain sattui niin, että vastaan tuli mies, johon rakastuin.
Eli minä rakastuin. Siksi olen täällä.
Kyse on halusta ja valinnasta, ei tarpeesta ja puutteesta.
Sanon tämän suoraan ja arvasin että aloitus saisi tuollaisia vastauksia.
-Kyse on halusta ja valinnasta, ei tarpeesta ja puutteesta.-
Ei, kyllä sinulla oli se tarve ja puute olemassa jo pitkän aikaa.
Ymmärrät varmaan, ihan järjellä ajatellen, että et voi mitenkään uskottavasti sanoa tuollaisia puolestani, kun et tunne minua ollenkaan. Sinä et tiedä elämästäni, kokemuksistani, haluistani tai mistään muustakaan mitään. Minä tiedän miten asiat ovat ja se riittää, eikä minun tarvitse selitellä elämääni kenellekään anonyymipalstalla. Sen vain sanon suoraan, että sinä olet oletuksinesi väärässä.
Ehkä jonain päivänä ymmärrät, että ihmiset ovat erilaisia eivätkä kaikki ajattele ja tunne samalla tavalla kuin sinä (luulet heidän ajattelevan/tuntevan).
Aika helppo tuntea kun tiedän mitä ihminen kokee ajatellessaan noin. Et olisi muuten katsos täällä palstalla.
Se että et tunne itseäsi ja mistä ne kumpuavat ne tunteet niin sille minä taas en mahda mitään. ;-)
En välitä jatkaa tätä "keskustelua", kun toinen osapuoli ei edes kuule mitä sanon. Ymmärryksestä puhumattakaan.
Siinä kaikki.
Tämä on yksittäinen ketju, anonyymilla keskustelupalstalla. En oikeasti ihan ymmärtänyt mistä tulit keskustelemaan ketjuun kun kielsit kaiken edes millään tavoin koskettavan sinua.
Niin ja lisäten vielä, se että puhuu mitkä asiat ajattelee olevan elämässä puutteita ja toisaalta mitkä määrittää ongelmiksi, kertoo yllättävän paljon ihmisestä ;-)
Sivusta: Hyvin sanotu. Tänne kirjoittelee ihmisiä, jotka kuvittelevat että juuri heidän tapansa on se oikea tapa elää. Nykyaikana, pitäisi olla sen verran yleissivistystä, että tajuaisi erilaisuutta olevan ihmisten uskomuksissa, tavoissa, harrastuksissa, tunteissa ym.
Ei se oli huonosti sanottu.
Yleissivistyksen määrityksen mukaisesti sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Palstalla tapahtuvan keskustelun kanssa ja sen miten joku määrittelee elävänsä ei ole mitään merkitystä keskenään.
Ei minulla ole oikea tapa elää, mutta minulla on oikea tapa ajatella.
Checkmate.
Mulla ei ole ketään ikävä paitsi no omaa suloista vauvaa mutta onneksi kohta kotona
Olen kattonu romanttisia elokuvia nyt aika monta putkeen. Ennen en niistä tykännyt.
Pystyy kaipaamaan ja samalla ne nostaa mielihyvähormoneja.
Aloituksessa tarkoitin että itse olen tehnyt jotain tuollaista juuri, mutta se ei ole kohdistunut yhteenkään tiettyyn henkilöön koska en ole nähnyt heitä realistisina tavoitteina.
Olen pohtinut paljon alusta saakka, onko hän kuvaamasi tyhjyyden ja yksinäisyyden pelastusrengas tai ratkaisu tai tylsyyden karkoitus vai rakastanko. En oikein jaksa miettiä asiaa enää. Annan vain itselleni luvan tuntea mitä tunnen.
Aloituksessa ei ollut tarkoitus sanoa että se olisi negatiivinen asia se pelastusrengas. Tarkoitan vain että se ei välttämättä ole realistinen ratkaisu todelliseen ongelmaan.
Haemme siis elämäämme joskus sisältöä pois tylsyydestä tai toisaalta tunnelmoimme asioissa joita kaipaamme, se on varmasti ihan hyvä että se voi näyttäytyä sitten tietyn ihmisen kaipauksena, mutta se ei välttämättä ratkaise sitä alkuperäistä ongelmaa se ihminen.
Varmaan molempia. Lisäksi olen ominut täältä niin paljon pskaa itseeni. Etten pysty ajattelemaan edes ihmisten näkemistä. Minut on kutsuttu mökkiviikonlopulle bileisiin en kykene menemään. Minut on pyydetty pitämään porukalla juhlat en kykene. Tuntuu ettei nekään oikeasti edes halua mua sinne.Ainut on läheiset joita jaksan nähdä. Itken vessassa salaa, itken suhkussa. Pyöritän arjen ja olen onneton. En enää edes odota et elämä muuttuu. Tiedän ettei minua haluta tännekään. Olen jokapaikassa yli määräinen. Joku jota ei tarvita.
Tähän mun on pakko kyllä puuttua. Olen joskus tuntenut ihan samalla tavoin eli vältellyt noita tilanteita, samalla menettänyt paljon mahdollisuuksia. Se suorastaan hävettää.
-Etten pysty ajattelemaan edes ihmisten näkemistä. Minut on kutsuttu mökkiviikonlopulle bileisiin en kykene menemään. Minut on pyydetty pitämään porukalla juhlat en kykene.-
- En enää edes odota et elämä muuttuu. Tiedän ettei minua haluta tännekään. Olen jokapaikassa yli määräinen. Joku jota ei tarvita.-
Noissa kahdessa maininnassa ei ole mitään järkeä, sinulla on selkeästi ihmisiä ympärilläsi jotka ovat kiinnostuneet sinusta ja välittävät. Esimerkiksi enemmän kuin minulla aloittajalla.
Kyllä minä tiedän et se on järjen vastaista. Ja tiedän itsekin et tämä pahanee kun en jaksa. Kun yritän koko ajan räpiköidä ylös. Tunnistan nämä ajatukset pyöri kun olin masentunut. Ajatelin ettei kukaan välitä eikä kukaan rakasta minua. Et on palvelus muille että kuolen. Vaikka minulla oli silloinkin ihmisiä ympärillä ja välitti sekä rakasti. En enää ikinä halua vajota siihen pisteeseen. Jotenkin en enää halua kuormittaa muita omilla oloilla. Vetäydyn mieluummin. Tää on ollut vaan kanava päästää jotain ulos. Mut tääkin vaan pahentaa kaikkea.
Tää palsta pahentaa kyllä kaikkea, ei kannata hautautua ainakaan tänne. Sitä vaan etsii jotain joka vie eteenpäin ja sitä tarttuu niihin tuttuihin juttuihin. Sen takia puhuin tuossa aloituksessa pelastusrenkaasta.
Itse olen ollut joskus todella syvässä kuopassa ja en oikeastaan tajunnut kuinka olin ollut siinä jo pitkään ennen kuin olin suhteessa. Se suhde tavallaan pelasti minut vaikka siitä henkilöstä luopuminen kesti vuosia vaikka suhde ei kestänyt niin erityisen pitkään. Suhde kuitenkin näytti että mitä tahtoisin löytää elämääni ja sen tunteen. Valitettavasti elämän tapahtumien myötä vajosin taas ja ne voimat piti löytää jostain ns. omasta tekemisistä, tärkeistä asioista.
Sen takia joskus vetäytyminen voi olla hyväksi kun ei ole voimia ja esimerkiksi toisten läsnäollessa tuntee teeskentelevänsä.
Mutta totuus on että niinkuin itsekin tiedät niin se ponnistuu lähtee itsestä ettei vajoaisi sinne masennukseen johon ei halua palata. Se on vähän kuin painon pudottaminen että sitä herkästi päätyy syömään entistä enemmän ja herkuttelemaan sen sijaan että saisi asioita hiljaa ja kontrolloidusti liikkeelle.
En kirjoittaisi muuten, mutta olen kokenut itse elämässäni ihan samaa ja tähän päälle vielä erilaiset hylkäämiskokemukset, selän takana panettelut, syytökset mm. lähentelystä tai suoranaisesta stalkkaamisesta, vähättelyt jossa vähimpänä on tuntunut esimerkiksi juuri ne pakit vaikkapa ja luopuminen unelmista jonkun suhteen. Ihmiset osaavat olla raakoja, mutta pitää keskittyä niihin ihmisiin, läheisiin jotka tarjoavat sitä mitä lopulta kaipaa. Niille ihmisille jäisi loputon ja lohduton suru siinä tilanteessa että joutuisivat sinusta luopumaan elämässään joten elä sinäkään luovu heistä vaikka eläisitkin. Piiloutuminen heiltä on vain ajan tuhlaamista ja se aika täällä kivipallolla on hyvin rajallinen.
Minun kuoppa oli niin syvä että ihme että olen hengissä edelleen. Mutta se oli nuorena se. Jotenkin tää kaikki on niin järjen vastaista. Ihminen jota kaivannut. Ei todellakaan ollut kohtaani hyvä vaan kohteli kuin itsestään selvyyttä ja jätti heti kun en enää sietänyt sitä. Ja nyt haen jotain "pelastusta" sitä kaipaamalla vaikka minulla niin monta muuta ihmistä jolle merkitsen jotain. Tää on vaan helppo paikka muissa pitää olla omana itsenään. Ajatelin et täällä saa olla rauhassa ja eikä tarvitse selitellä. Mut joutunut kiusatuksi täälläkin. Ihan turhalta tuntuu oikeastaan kaikki.
Sanon tässä nyt että jos sinusta tuntuu että tulet täällä kiusatuksi ei tämä ole oikea paikka sinulle. Tämä on anonyymi-palsta, jossa ihmiset eivät tunne sinua IRL eivätkä edes täällä. He kuten minäkään eivät tunne sinua lainkaan kuin ehkä sen yhden kirjoituksen perusteella johon vastaavat. Lisäksi varsinkin tällaisessa paikassa pitäisi omaksua sellainen ei haukku haavaa tee periaate koska täällä on paljon erilaisia ihmisiä eri lähtökohdista. Ei tämä mikään paikka ole ns. olla missään. Täällä vain heitellään vähän kuin paperilennokkeja toisille silmät siteissä ja johonkin ne lennokit osuu.
Minullakin nuo kaikki syvyydet tapahtui nuorena, mutta siellä ne edelleen taustalla keikkuu ja nostavat päätään. Erityisesti se kun tulee huonosti kohdelluksi ja kukaan ei uskoisi jos kertoisin miten kauheita ihmiset voivat olla. En kuitenkaan uhriudu kuten ei sinunkaan tulisi koska silloin ne ihmiset voittavat. Aivan samoin sinun tapauksessa niin sinä teit oikein kun omanarvon tunnossasi asetit rajasi sille toiselle. Sitä vain toivoo että se toinen ihminen olisi sen kaipauksen arvoinen.
Niin ne toisten ihmisen välinpitämättömyydet, julmuudet yms. voivat tuntua täysin järjettömiltä, mutta olen sen oppinut että ne ihmiset tulee jättää omaan arvoonsa ja keskittyä niihin joilla on se todellinen arvo on elämässi. Tiedät jo keitä ne ovat ja tulet löytämään vain niitä lisää kun selviät tästä myrskystä ja toisaalta tyynestä poukamasta.
Se kiusaaminen on sitä minun viesteistä trollaillaan tehdään pilaa. Olen ollut täällä kauan. Tiedän miten tämä toimii. Kyllä mulla ne ihmiset jo on elämässäni. Enkä oikestaan välitä tutustua kehenkään enää. Tämäkin paikka osoittaa minkälaisia ihmiset nykyään on.
Kyllä olen saanut kuvan nykyajan ihmisistä ihan muualta ja myös tosielämästä. Voimia sinulle, yritä irtautua täältä ja löydä elämääsi jotain uutta.
Eipä se ole niin helppoa kun fyysisesti sairas ja joutuu olemaan sen takia paljon kotona. Kyllä minä muutenkin ihmisten juttuja seuraan laajasti. Ihan samanlaista kaikkialla.
Ymmärrän, olen valitettavasti todistanut joidenkin yksinäisten sekä fyysisesti että psyykkisesti sairaiden kohtaloita tässä elämässä varsin läheltä. On vain jatkettava eteenpäin, ei tässä muu auta. Itseasiassa pitää soittaa läheisille tänä iltana. Kaikkea hyvää sinne.
Sekä olen aika varma et ihmiset on vaan kaksnaamaisia päin naamaa. Miehet esim. Monet ovat oikeasti ajatusmaailmaan sellaisia kuin täällä. Kun mikään ei pidättele.
Sitä samaa se on naisissa. Olen niitä hetkiä todistanut kun naisen naamion alta paljastuu hirviö esimerkiksi päihtyneenä ja todelliset mielihalut, teot ja ajatukset muista pääsevät irti. Samoin käytös toisten seurassa ja toisaalta kun sitä sosiaalista painetta tehdä oikein ei enää ole.
Kaikkein pahinta naisissa on ollut sellaiset voi-voi-minua nyyhkytarinat, jotka hyvin lyhyen ajan sisään muuttaa muotoaan toisten kaltoin kohteluksi, välinpitämättömyydeksi, hyväksikäytöksi ja ihmisten pettämiseksi.
Palstalla ihmiset käyvät avautumassa aiheesta eri mielentiloissa joten en sen takia panostaisi tähän millään muotoa tulkintoihin ihmisyydestä.
Eli siis olin oikeassa ihmiset on oikeasti hirveitä. Hyvää jatkoa.
Tietäisitpä vaan minkälainen hlvetti ja ennakkoluulojen säestämä sellainen elämä on. Sehän oli myls yksi syys miksi kaivattulleni en lopulta kelvannut. Taas yksi syy vähemmän olla kaipaamatta. Tämä on ollut hyvä keskustelu kyllä.
Ymmärrän osittain niiden ihmisten avulla, joista osa lähti oman kätensä kautta tästä maailmasta. Tämä oli hyvä keskustelu.
Mutta ihmisistä olet oikeassa ja hyeenat sekä korppikotkat tulivat repimään tätäkin ketjua omassa avuttomuudessaan kappaleiksi etsiessään syypäätä omalle vajavaiselle ajattelulleen aloittajasta, joten aika poistua vähin äänin. Parempia aikoja odotellessa.
Puutteessa 😅
Ainakin rehellistä, arvostan. Ennen kaikkea itselle kannattaa olla rehellinen. Sen takia nämä -en mä mitään kaivannut tai tarvitse häntä elämääni, olen täällä vapaaehtoisesti- ovat hauskoja viestejä.
Mitä sitä kiertelemään 😉
Vaikka naisena pitkälti vapaaehtoistahan tämä tavallaan on.
Sitä minä ja me kaikki täällä itselle selitetään. Jostain syystä sinäkin ajattelet että miehille tuo olisi jonkin pakko. Ei se ole varsinkin jos on vaihtoehtoja.
Enhän minä niin sanonut, että olisi miehille pakko. Totesin vain, että naisena pitkälti vapaaehtoista olla tai olla olematta, kun nyt satun olemaan nainen. Mielestäni en puhunut miehistä mitään!
Molemmissa sukupuolissa varmasti löytyy sekä että, niitä joille se on vapaaehtoista ja niitä joille se ei ole vapaaehtoista.
Pointtini on se että en usko että se on kenellekään vapaaehtoista. Meillä kaikilla on omat puutostilat. ;-)
Siksi laitoinkin, että tavallaan vapaaehtoista. En kuitenkaan kelpuuta ihan ketä hyvänsä.
Sehän on selvä, mutta se juuri onkin hyvin pitkälle oma valinta mihin sen rajan vetää ketä kelpuuttaa ja ketä ei.
Nii i!
En ole ikinä yksinäinen tai tylsistynyt.
Mutta asioita olisi mukava tehdä yhdessä 💜
Noin minäkin ajattelin joskus, mutta usein sieltä alta löytyy vain joku salainen tarve ja puute jolle ei löydy nimeä kunnes sitten sen ihmisen kohtaa.
No mikä se salainen tarve tai puute sulla sitten on ollut?
Se, että minä tunnen jotain ei tarkoita, dttä sinä olisit tuntenut joskus ja minä tuntisin samoin kuin sinä 💜
Voi kultainen, se on sinun selvitettävä omassa elämässäsi.
-Se, että minä tunnen jotain ei tarkoita, dttä sinä olisit tuntenut joskus ja minä tuntisin samoin kuin sinä-
Kyllä se tarkoittaa koska me jaamme saman ihmisyyden. Se on ihan yleismaallista tietoa katsos. Ei ne kaipaukset ja rakkaudet mistään mystisestä tyhjyydestä synny.
Koit sitten tylsistyneisyydessäsi itsellesi parhaaksi tulla lyttäämään ihmisiä ikävä palstalla?
Luitkohan nyt ketjua lainkaan että miten olen ihmisiä lytännyt täällä.
niinpä. jokaiseen vastaukseen pitää mennä väittämään vastaan tai urputtamaan jotain
Outoa, jos et itse sitä huomaa!
En nyt vastaa provoajiin. Olet sama kirjoittaja kuin tuolla ylempänä joka äänestää omia tekstejään yrittäen saada reagoinnin aikaiseksi.
Sori, you lost. Check mate.
Ihmisten asenteet pitää korjata varsikaan jos ei osaa kirjoittaa suomea kuten sinä teet.
varsinkin. ei varsinkaan.
Itse tykkäät omista kirjoituksistasi! 🤣
Niin se tykkääkin, hyvä että sinä palstasetä /narkkaripsyko oot näyttämässä sille kaapin paikan
Älähä besserwisser aloittaja ala määräilee tai me laitetaan tää ketju sileeks.
Esitä vaa älykästä vaik ihmiset tykkää eniten vieistestä jossa sinua mollataa..
Lolzit
Hevonpaskoja.
Kyllä, nämä palstasedän sadut ja psykonarkkiksen vastaukset ovat juuri sitä.