Niin että oli paljon menoa, tekemistä ja hauskaa. Ei tarvinnut miettiä sinuakaan mies, kun ei ollut aikaa sellaiseen. Ympärillä oli ihmisiä paljon. Kaikki olivat enimmäkseen mukavia. Sosiaalista elämää kivojen ihmisten kanssa ja olin todella hyvässä fyysisessä kunnossa. Oli ideoita, tekemistä, menoja. Sitten tuli päivä, kun kaikki loppui. Jäin pois kaikesta.
Pienen hetken pärjäsin
Anonyymi-ap
3173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi niin kävi? Ikävä kuulla.
Tuli monenlaisia haasteita. Ja lopulta uupumus.
Joskus kun käyn täällä ja luen toisten kirjoituksia niin mulle tulee tosi surullinen olo. Tunnistan samankaltaisia tunteita ja oloja kuin itsellänikin on ollut elämän aikana.
Silloin kun elämäni oli raskainta minulla ei ollut ruokahalua. En tuntenut nälkää. Olin ahdistunut ja perusturvallisuuden tunteeni oli totaalisen hukassa.
En halunnut olla yksin.Pelkäsin. Sain flashbackkejä edesmenneistä.
Sain onnekseni itselleni psykoterapiaa. Ilman sitä en usko, että olisin selvinnyt. Olen saanut puhua, itkeä, surra ja nauraakin välillä. Terapeutti on ollut minulle tuki ja peili ja sellainen ihminen jolle olen saanut olla minä ja oksentaa kaiken pahan oloni.
Terapiaan hakeutumisen polku on perseestä. Liian rankka, pitkä ja osin monimutkainenkin. Myös kallis monille ihmisille. Lisäksi se vaatii oman suuren motivaation. Siitä olen kiitollinen, että motivaationi oli suuri ja sain tarvitsemaani apua.
Sitä toivon myös toisille.
🙏🏻