Me ei nähdä enää missään, että voisi lähestyä. Kumpikaan ei uskalla ottaa yhteyttä toiseen.
Miten me ikinä päästään tästä eteenpäin?
Miten me ikinä päästään tästä eteenpäin?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Siinäpä se. Miksi en vain anna tulla lähelle? m>n
En tiedä miksi et anna?
Yritän nyt luopua tuosta ajattelusta. On liian raskasta olla yksin. m>n
Raskasta olla yksin, mutta et halua olla kaivattusi kanssa siitä huolimatta?
Tämä on tämänpäivän eksistentiaalinen kysymys. Ihminen on evoluution myötä menettänyt kykynsä ottaa aidosti yhteyttä toiseen ihmiseen, vaikka välineitä on kehitetty loputtomia määriä. Onnetonta kehitystä, ei muuta voi enää sanoa.
Pelko on kasvanut sitä suuremmaksi kasvojen menetyksestä. Tosin nykyään ei vedetä hirteen tai ruoskita jos lähestyy väärää.
Jännä miten se toisen ihmisen kohtaaminen ennen kaikkea sen josta välittää on niin hankalaa.
Aivan. Tuttuus ja lämmin ajatus tekee siitä vaikeaa.
Muutama asia mietittäväksi tällaisissa tapauksissa
-oletko tai tiedätkö onko hän varattu
-mihin ja miten asiat edellisen kerran päättyivät kohdallanne
-onko tosiaan niin ettette enää näe
-onko teillä toistenne yhteystiedot varmasti?
Muuten tuo vaikuttaa umpikujalta kun et tiedä sen toisen ihmisen tilannetta. Miehenä en uskaltaisi lähestyä esimerkiksi jotakuta jonka epäilisin (tietäisin jätetään nyt välistä) olevan varattu, tuntuisi ääremmäisen epäsoveliaalta.
Jos tiedätte toistenne elämästä riittävästi joko IRL tai somen kautta niin siinä ei auta kuin luikauttaa viesti toiselle. Täällä palstalla se ei etene mihinkään koska kukaan ei uskalla laittaa tänne oikeita tunnisteita.
Minä olen sinkku, hänestä en ole varma. Olen kuullut kyllä, että hänellä on naisia. Mutta, koska se on monikossa, niin onko se vakavaa?
Edellinen päättyi siihen, että minä otin yhteyttä, kerroin tunteitani ja hän ei vaikuttanut kiinnostuneelta, joten jätin asian siihen.
Ei olla nähty vuosiin niin, että oltaisiin voitu olla lähekkäin, tai keskustella.
Yhteys kyllä olisi, jos sitä vain käyttäisi.
Enkä kyllä usko, että hän luulisi minun olevan varattu. Tuskinpa olisin hänelle sellaista viestiä laittanut, jos olisin.
Ja nyt taas kirjoittaessa tätä tajuan miten tyhmä olen. Koska minä yritin jo, hän ei vaikuttanut kiinnostuneita. Niin miksi ihmeessä minä edelleen roikun ja haaveilen hänestä?
Ehkä sinulla ei ole muita potentiaalisia vaihtoehtoja tällä hetkellä näköpiirissä?
Sitä tarrautuu vanhaan kun ei näe mitään uutta. Ei näe metsää puulta.
Samoin! Olem aina vastannut sinulle ja saat ystävällisen myöntävän vastauksen jatkossakin, jos haluat oikeasti minut tavata kahdestaan. Voidaan olla halauksessa niin pitkään, kuin tarvitset. Se olisi parasta tähän hetkeen.
Mitä ihmettä me teemme nainen? Luovuttaakaan ei voi.
Täällä kohtalotoveri, paha rasti kun ei tiedä mikä nyt olis oikein.
En tiedä. Jonku pitäs saada meidät yhteen, kun ei meistä siihen ole omin voimin.
Juuri näin. Puhemies!
Niin pitäisi jostain sellainen keksiä.
halimine sillee iha jees kyl. jossain kohtaa väsy pnemiseenki ku aina pitä vuosia raidaa ite aina vaa tekis mieli vaa kölliä nykyää tos kaikkee muutaki.
Laita mulle vaikka linkedn:ssä mitä kuuluu viesti, ikävä sua myös