Liukasta Laskiaista, tai Luikasta

Pehmustetta jätesäkin alle muutoin on häntäluu lujilla nimim. Kokemusta on.

Ennen onnistui laskut jäykällä pahvinpalasella.

50 vuotiaana minä kiipesin lasten pulkkamäkeen, mukana pahvilaatikko, jonka olin painanut kasaan. Asetuin istumaan sen pidemmän sivun kaksinkertaiselle pahville ja potkaisin vauhtia.
Pahvi oli liian leveä pulkka uraan, jäi matkalle ja minä laskettelin mäen ihan loppuun asti.
Ei ollut katsojia, mutta kiipesin uudelleen ja laskettelin sillä pahvilla uudelleen alas.
Nautin suunnattomasti.
Pahvilaatikon pudotin talon roska laatikkoon, sinne se oli menossakin, mutta kesken kaiken innostuin, ja muutin lapseksi tasangolle, jossa ei ollut pulkkamäkeä.
Ainoa mäki talvella oli jokitörmä, josta laskettiin mäkeä vesikelkalla.
Laakeet aukeet eivät sitä iloa lapselle suoneet, laskea nyt pyllymäkeä!
Menin kotiin ja kirjoitin runon.

Hullu ei ole joka pyllymäkeä laskee, mutta minun laskuni näki vain avarhaonen harakka koivun latvassa.
Sekin oli ilostani kateellinen.
Rääkkyi pilkallisesti.

Rekkaamaton ano.

Laskiaistiistai.
Laskiaisen riemuja, rekiajelua ja sitten jäälle Hoijakkaan!

Onko jossain vielä tapana tehdä hoijakka!
Se on hieno tapa olla ulkona ja hupi juttu lapsille ja aikusille,