Oletteko koskaan pysähtyneet miettimään, miksi yksi puhe voi tuntua ikuisuudelta, vaikka kello näyttäisi vain puolta tuntia? Tänään puhumme lestadiolaisesta saarnaperinteestä – ilmiöstä, jossa kieli ei ole viestintää, vaan loputonta, puuduttavaa kehää. Lestadiolainen saarna on muuttunut elävästä sanasta mekaaniseksi toistoksi. Se on kielellinen vankila, jossa samat kliseet – Jumalan lapset, uskomisen vaiva, taivaaseen pääseminen ja evankeliumi – toistuvat kymmeniä, jopa satoja kertoja yhden seuran aikana. Kyse ei ole enää opetuksesta, vaan uskonnollisesta ehdollistamisesta. Sanoma on typistynyt yhteen ainoaan asiaan: pitää pysyä tässä nimenomaisessa joukossa, koska "muualla ei autuaaksi tulla".
Saarnojen kuvasto on jähmettynyt vuosisatojen taakse. Meille maalaillaan kuvaa kuolemattomasta sielusta, joka irtoaa ruumiista enkelten noudettavaksi. Tämä dualismi – taivas tai kadotus – on ainoa tarjolla oleva horisontti. Hyvillä teoilla tai ihmisenä kasvamisella ei ole mitään merkitystä; ainoa millä on väliä, on se, että satut kuulumaan oikeaan rekisteriin kuolinhetkelläsi. Se on passiivista odottamista, jossa elämä itsessään jää taustahälyksi.
Jos saarna on puuduttava, niin musiikki on suorastaan tuskastuttavaa. Kun vertaamme kirkollista virsikirjaa – sen rikasta teologiaa, historiallisia kerrostumia ja majesteettisia sävelkulkuja – lestadiolaisiin Siionin lauluihin, ero on hätkähdyttävä. Siionin laulut ovat teologisesti ja kielellisesti turhauttavan yksipuolisia.
Mutta se, mikä todella kuluttaa kuulijan, on se ainainen molli. Sävelet ovat niin alavireisiä ja melankolisia, että aurinkoisimmissakin seuroissa vallitsee jatkuva hautajaistunnelma. Musiikki ei nosta tai riemuitse, vaan se velloo samassa ikävässä ja kaipuussa, pakottaen mielen matalaksi.
Lestadiolainen puhetapa ja lauluperinne on suljettu systeemi. Se on sisäänpäin kääntynyttä kieltä, joka on menettänyt kykynsä uudistua tai kohdata ympäröivää maailmaa. Kun sisältö on aina "sitä yhtä ja samaa", se lakkaa olemasta ravintoa ja muuttuu vain pelkäksi taustakohinaksi, jonka ainoa tarkoitus on pitää lauma koossa pelon ja toiston voimalla.
Ikäväksi jähmettynyt ääni, lestadiolaisen saarnan ja estetiikan yksitoikkoisuus
43
226
Vastaukset
- Anonyymi00001UUSI
Loistava analyysi. Kun saarnassa toistetaan, että "vain tässä joukossa pysyminen pelastaa", kyse ei ole uskonvarmuudesta, vaan hengellisestä kontrollista. Yhteisöllisyys, jota kutsutaan "rakkaudeksi", onkin usein ehdollista. Se on tarkkarajainen pienoiskulttuuri, jossa yksilön on sulauduttava massaan välttääkseen hylkäyksen. Usko ei ole iloinen valinta, vaan jatkuvaa varuillaanoloa: riittääkö kliseiden toistaminen, pystynkö vakuuttamaan itseni ja muut siitä, että olen yhä "matkaystävä"?
- Anonyymi00040UUSI
Samanlaista touhua se on kaikissa uskonnoissa. Jehovan uskonnossa ihmisten kontrolointi on aivan toista luokkaa ja ääripäätä, mitä lestadiolaisuudessa. Tosin on sanottava vanh.lestadiolaisuuden kehittyneen joissakin asioissa kuten tässä jäsentensä kontroloimisessa. Esim. hoitokokouksia ei enää järjestetä, mutta kyllä erotetaan porukasta, jos julkisesti nousee oppia vastaan, kuten taannoin tapahtui nykyiselle Turun piispalle Mari Leppäselle, jossa lestadiolaiset menettivät arvokkaan henkilön keskuudestaan.
- Anonyymi00002UUSI
Lestadiolainen "hautajaistunnelma" ei ole sattumaa. Siionin laulujen tuskastuttava molli-voittoisuus ruokkii jatkuvaa melankoliaa ja syntisyyden tunnetta. Musiikki ei vapauta, vaan se kahlitsee kuulijan tilaan, jossa elämänilo tuntuu maalliselta vaaralta. Kun sävelet laahaavat ja sanat toistavat perisynnin kurjuutta, luodaan psykologinen tila, jossa ihminen on haavoittuvimmillaan ja alttiimmillaan saarnaajan "yhdelle ja samalle" sanomalle. Se on esteettistä väkivaltaa, joka nujertaa kriittisen ajattelun tunneperäisellä raskaalla paineella.
- Anonyymi00003UUSI
Pilvet peittää auringon harmaan vaipan alle, mieleen tuoden ahdingon, hädän kaikkialle.
Heikki ja Olga Saari.
Ahdistava tunne tulee rinnan alle, tästä laulusta. - Anonyymi00007UUSI
Nämä Siionin laulujen ainainen molli ja "hautajaistunnelma" eivät ole vain musiikkia, vaan hallinnan välineitä. Ne pitävät mielen matalana ja estävät elämänilon, joka voisi antaa voimaa kyseenalaistaa ympäröivän ahtauden.
- Anonyymi00021UUSI
Anonyymi00007 kirjoitti:
Nämä Siionin laulujen ainainen molli ja "hautajaistunnelma" eivät ole vain musiikkia, vaan hallinnan välineitä. Ne pitävät mielen matalana ja estävät elämänilon, joka voisi antaa voimaa kyseenalaistaa ympäröivän ahtauden.
Molli-sävelet ja Siionin laulut kuvastavat kristityn osaa vieraalla maalla. Siinä sävelen syvällinen merkitys on.
- Anonyymi00022UUSI
Anonyymi00021 kirjoitti:
Molli-sävelet ja Siionin laulut kuvastavat kristityn osaa vieraalla maalla. Siinä sävelen syvällinen merkitys on.
Onko kristityn osa tosiaan olla jatkuvissa hautajaisissa? Kirkollisessa perinteessä on aina ollut tilaa myös riemulle, ylistykselle ja älylliselle pohdinnalle. Lestadiolainen molli-estetiikka on valinta, jolla ruokitaan melankoliaa. Se pitää ihmisen alistuvana ja syyllisyydentuntoisena. Se on tunnetason lukko, joka estää kokemasta uskoa vapautena."
- Anonyymi00042UUSI
Anonyymi00021 kirjoitti:
Molli-sävelet ja Siionin laulut kuvastavat kristityn osaa vieraalla maalla. Siinä sävelen syvällinen merkitys on.
- Anonyymi00004UUSI
Saarnojen väite, ettei hyvillä teoilla ole merkitystä, on vaarallinen. Se antaa luvan kääntää selän maailman hädälle ja keskittyä vain oman ryhmän rituaaleihin. Kun "autuus" on vain jäsenyyttä, eettinen pohdinta kuolee. Tilalle tulee tiukka normisto – meikkaamisen, musiikin ja television kiellot – joilla ei ole mitään tekemistä hengellisyyden, mutta kaikkea tekemistä erottautumisen kanssa. Ihminen ei kasva, hän vain kutistuu noudattamaan sääntöjä, joita kukaan ei enää kyseenalaista.
- Anonyymi00008UUSI
Kun hyvät teot ja ihmisenä kasvaminen nollataan "uskossa pysymisen" tieltä, usko muuttuu pelkäksi jäsenyydeksi. Se on passiivista odottamista kuolinvuoteen enkelten äärellä, samalla kun todellinen elämä ja vastuu lähimmäisestä jäävät toissijaisiksi.
- Anonyymi00009UUSI
Anonyymi00008 kirjoitti:
Kun hyvät teot ja ihmisenä kasvaminen nollataan "uskossa pysymisen" tieltä, usko muuttuu pelkäksi jäsenyydeksi. Se on passiivista odottamista kuolinvuoteen enkelten äärellä, samalla kun todellinen elämä ja vastuu lähimmäisestä jäävät toissijaisiksi.
Onko tällainen uskonto sielun ravintoa vai pelkkä psykologinen turvapaikka, joka on rakennettu toiston ja pelon varaan? Voiko ihminen todella löytää rauhan paikasta, jossa luovuus, monipuolisuus ja todellinen henkinen vapaus on uhrattu ikävystyttävän yksitotisuuden alttarille?
Lestadiolainen saarna ja sen estetiikka tarjoavat turvaa niille, jotka haluavat valmiita vastauksia. Mutta niille, jotka kaipaavat elämältä syvyyttä, värejä ja aitoa kohtaamista, se on kuin hauras häkki, joka estää näkemästä taivasta laajemman horisontin.
- Anonyymi00005UUSI
Tämähän olikin mielenkiintoinen avaus. Lestadiolainen puhetapa on kuin särkynyt levy: se on jumiutunut uraan, joka tuottaa vain ikävyyttä ja melankoliaa. Se ei tarjoa vastauksia nykyajan ihmiselle, vaan vaatii tätä taantumaan passiiviseksi odottajaksi. Onko tämä sellaista "uskoa", jota kukaan aidosti tarvitsee, vai onko kyseessä vain sukupolvelta toiselle periytyvä, musiikkiin ja mantroihin puettu trauma?
- Anonyymi00006UUSI
Niinpä niin, Olemme nähneet, kuinka elävä hengellisyys on korvattu mekaanisella toistolla. Kun samat kliseet "Jumalan lapsista" ja "evan keljumista" pyörivät kehää, kieli muuttuu merkityksettömäksi kohinaksi, jonka ainoa tehtävä on pitää ihminen totuuden sijaan tottelevaisuudessa.
- Anonyymi00010UUSI
Lestadiolaisen saarnan teatraalisessa puolessa on sellainen erikoinen "itsepalveluevankeliumi", joka eroaa täysin perinteisestä kirkollisesta liturgiasta. Tarkoitan tällä sitä, ettei ole tarvis henkilökohtaisesti anoa syntejään anteeksi, riittää kun kuuntelee vaan... helppoa kuin heinänteko.
- Anonyymi00012UUSI
Se, mikä herkkää kuulijaa ja ulkopuolista todella kuvottaa, on saarnojen kieli. Siellä ei puhuta armosta kauniisti tai hengellisesti, vaan siellä suorastaan "mässätään" verellä. Kliseet ”Jeesuksen nimestä ja kalliista sovintoverestä” toistuvat niin tiheään, että ne menettävät pyhyytensä. Verestä tulee tekninen termi, jolla mässäillään saarnasta toiseen. Se on veristä kuvastoa, joka yhdistettynä siihen tuskalliseen molli-lauluun luo ilmapiirin, joka ei ole puhdistava, vaan pikemminkin ahdistava ja sairaalloinen.
- Anonyymi00011UUSI
Lestadiolainen saarna alkaa lähes poikkeuksetta samalla käsikirjoituksella: saarnamies nousee pönttöön ja valittaa omaa huonouttaan. Hän kertoo olevansa "sielun vihollisen" kiusaama, epäilyksissä vellova ja voimaton. Tämä ei ole aitoa nöyryyttä, vaan rituaalista teatteria. Seuraa mekaaninen reaktio: yleisö nostaa kätensä ja mutisee kuin yhdestä suusta synninpäästön sanat. Saarnamies "virkoaa" ja toteaa: ”Tahdon uskoa yhdessä teidän kanssanne!” Tämä on psykologinen peli, jolla yleisö sitoutetaan puhujaan ja luodaan illuusio yhteisestä lankeemuksesta ja noususta – kerta toisensa jälkeen, samalla tavalla. Tässä tullaan uskonnolliseen erikoisuuteen. Vaikka liike korostaa syntien anteeksiantamista, se on muuttunut automaatiksi. Toisin kuin luterilaisessa kirkossa, jossa synnit annetaan anteeksi Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juhlallisesti ja nöyrästi, lestadiolaisissa seuroissa "uskotaan synnit anteeksi" itselle. Ei tarvita henkilökohtaista kohtaamista tai todellista katumusta; riittää, että istuu salissa ja orientoituu kuuntelemaan saarnaa. Se on hengellistä pikaruokaa: ota itse, usko itse, ja jatka matkaa samalla tavalla kuin ennenkin.
- Anonyymi00013UUSI
Kyseessä ei ole vain "tylsä puhe", vaan psykologinen suoritus, jossa saarnamies ja kuulijat ruokkivat toistensa riippuvuutta tästä jatkuvasta anteeksiantamisen syklistä.
- Anonyymi00014UUSI
Anonyymi00013 kirjoitti:
Kyseessä ei ole vain "tylsä puhe", vaan psykologinen suoritus, jossa saarnamies ja kuulijat ruokkivat toistensa riippuvuutta tästä jatkuvasta anteeksiantamisen syklistä.
Verestä puhuminen on raamatullista, se on uskomme keskiö
- Anonyymi00015UUSI
Anonyymi00014 kirjoitti:
Verestä puhuminen on raamatullista, se on uskomme keskiö
On eri asia kunnioittaa raamatullista symboliikkaa kuin käyttää sitä mekaanisena hokemana. Kun 'kallista sovintoverta' toistetaan jokaisessa lauseessa ilman syvempää eettistä tai hengellistä pohdintaa, se kuluu tyhjäksi sanaksi. Se ei ole enää kunnioitusta, vaan kielellistä mässäilyä, joka herättää kuulijassa enemmän kuvotusta kuin hengellistä rauhaa."
- Anonyymi00016UUSI
Anonyymi00014 kirjoitti:
Verestä puhuminen on raamatullista, se on uskomme keskiö
Niinpä ja saarnamiehen epäilykset ja seurakunnan tuki osoittavat nöyryyttä.
- Anonyymi00017UUSI
Anonyymi00016 kirjoitti:
Niinpä ja saarnamiehen epäilykset ja seurakunnan tuki osoittavat nöyryyttä.
Aito nöyryys on hiljaista ja henkilökohtaista. Jos sama 'epäilyksen ja uskomisen' draama toistuu joka ikinen sunnuntai samalla kaavalla, se on teatteria, ei nöyryyttä. Se on rituaalinen näytelmä, jolla ylläpidetään ryhmäpainetta ja varmistetaan, että kaikki pysyvät samassa muotissa. Se on vallankäyttöä, joka on puettu avuttomuuden valekaapuun."
- Anonyymi00018UUSI
Seuroissa, puhujan pitää joka kerta "nöyrtyä" pyytämään omia syntejä anteeksi seurakunnalta.
Se tuntuu naurettavalta ja huomaa kyllä että se on aivan tehty rituaali. - Anonyymi00019UUSI
Anonyymi00016 kirjoitti:
Niinpä ja saarnamiehen epäilykset ja seurakunnan tuki osoittavat nöyryyttä.
Kyllä vaan ja toisto on tarpeen, koska ihminen unohtaa helposti evankeliumin
- Anonyymi00020UUSI
Anonyymi00019 kirjoitti:
Kyllä vaan ja toisto on tarpeen, koska ihminen unohtaa helposti evankeliumin
Mitä tulee samojen asioiden toistoon, niin ihminen kyllä tarvitsee ravintoa, mutta kukaan ei halua syödä samaa mautonta puuroa kolme kertaa päivässä vuosikymmenten ajan. Jos sanoma ei koskaan syvene, kehity tai kohtaa nykymaailman todellisia ongelmia, se ei ole enää opettamista vaan aivopesua. Toisto ei tässä tapauksessa palvele oppimista, vaan se turruttaa mielen ja estää itsenäisen ajattelun."
- Anonyymi00026UUSI
Anonyymi00018 kirjoitti:
Seuroissa, puhujan pitää joka kerta "nöyrtyä" pyytämään omia syntejä anteeksi seurakunnalta.
Se tuntuu naurettavalta ja huomaa kyllä että se on aivan tehty rituaali.Puheet on samojen asioiden toistoa ja lopussa puhuja pyytää omia syntejä anteeksi ja sen näkee, että hänen on se tehtävä, että puhetta pidettäisiin oikeana vl-puheena. Olen niin syntisen tuntoisena tullut tähän teidän eteen jne.
- Anonyymi00023UUSI
Meidän uskomme on yksinkertaista lasten uskoa, siksi sanat ovat samoja.
- Anonyymi00025UUSI
Lasten usko on luottamusta, ei älyllistä laiskuutta tai kielellistä köyhyyttä. Aikuisen ihmisen pitäisi voida kasvaa uskossaan. Jos kolmekymmentä vuotta seuroissa käynyt ihminen kuulee edelleen vain samoja kliseitä kuin lapsena, hänen hengellinen kasvunsa on pysäytetty tarkoituksella. Se ei ole lapsenomaisuutta, vaan lapsellisuuteen pakottamista.
- Anonyymi00032UUSI
Anonyymi00025 kirjoitti:
Lasten usko on luottamusta, ei älyllistä laiskuutta tai kielellistä köyhyyttä. Aikuisen ihmisen pitäisi voida kasvaa uskossaan. Jos kolmekymmentä vuotta seuroissa käynyt ihminen kuulee edelleen vain samoja kliseitä kuin lapsena, hänen hengellinen kasvunsa on pysäytetty tarkoituksella. Se ei ole lapsenomaisuutta, vaan lapsellisuuteen pakottamista.
Lyhyesti ilmaistuna:vl-ihmiset ovat infantiileja!
- Anonyymi00033UUSI
Kyllä, olette infantiilejq!
- Anonyymi00024UUSI
Joskus täälöä oli jakuva ilmooitus seurat siellä ja seurat tuolla.
Niihin joskus sanoin että kun on kuullut yhden veeälsaarnan, on kuullut ne kaikki !
Siitä on kysymys, reservaatissa pysymisestä. - Anonyymi00027UUSI
Usein kuulee vanhoillislestadiolaisen saarnoissa korostettavan sitä, kuinka Pyhän Hengen vaikutuksen avulla raamatun kirjoittajat ovat varmasti tismalleen oikein kaiken tehneet. Näkökulma tähän on: Jos uskoo Raamatun olevan yhdellä kertaa oikein kirjoitettu, tämä kohta on vaikea pala. Se todistaa, että ihmiset ovat muokanneet sisältöä tietoisesti. Jos taas ajattelee, että Raamattu on prosessi, muutokset nähdään osana sen kehityshistoriaa.
- Anonyymi00028UUSI
Tärkeintä oli tehdä Raamatun teksti ymmärrettäväksi aikansa lukijoille ja kuuntelijoille, ja siksi sitä sai muokata, Paavo Huotari kertoo.
Kreikankielinen Septuaginta eli kreikankielinen Vanha testamentti on käännetty sellaisesta heprealaisesta pohjatekstistä, joka eroaa myöhemmin keskiajalla vakiintuneesta heprealaisesta Raamatusta. Tämän päivän raamatunkäännökset on käännetty tämän myöhemmän heprealaisen tekstin mukaan.
Yhteisöt käyttivät erilaisia versioita samasta tekstistä
Septuaginta oli varhaisten kristittyjen ensimmäinen Raamattu ennen kuin Jeesuksen elämästä kertovat evankeliumit laadittiin tai Paavali kirjoitti kirjeensä, Huotari kertoo.
Alun perin tämä kreikankielinen raamatunkäännös syntyi Egyptin Aleksandriassa 200–100-luvulla eaa. alueella vähemmistönä eläneen juutalaisyhteisön tarpeisiin. Ajanlaskun alussa sekä kreikankielisestä että hepreankielisestä Raamatusta liikkui erilaisia muokattuja versioita.
– Eri yhteisöissä vaikutti erilaisia versioita samoista teksteistä – joskus jopa samalla yhteisöllä saattoi olla käytössään useita huomattavankin erilaisia versioita samasta tekstistä.
Yhtä tällaista Septuagintan muokattua tekstiversiota, ns. lukiaanista revisiota, joka syntyi 300-luvun alussa vaikutusvaltaisen varhaiskristillisen yhteisön parissa Syyrian Antiokiassa, ja se on nimetty marttyyrinä kuolleen varhaisen kirkon oppineen Lukianos Antiokialaisen mukaan. Tutkimus analysoi tämän revision ominaispiirteitä ja tekstimuutosten motiiveja.
Raamatun tekstihistoria on syytä tuntea
Lukiaaninen revisoija teki tekstiin erilaisia muutoksia, joilla oli kolmenlaisia tavoitteita.
– Tekstiä pyrittiin rikastuttamaan täsmennyksillä, selvennyksillä, korostuksilla ja kertomuksen kulkuun liittyvillä muutoksilla.
Lisäksi tekstiä korjattiin kieliopillisesti, ja sitä tiivistettiin välttämällä toistoa ja turhia elementtejä.
Raamatun moninainen tekstihistoria tunnettaisiin paremmin niin yhteiskunnallisessa kuin kirkollisessakin keskustelussa, jossa Raamattuun vedotaan.
– Nykypäivänä luetaan usein sellaista Raamattua, jonka Vanhan testamentin teksti edustaa tekstin myöhempää vaihetta. Nykypäivän lukijoilla ei ikävä kyllä ole pääsyä ja mahdollisuutta tutustua tähän tekstin varhaisempaan kehitysvaiheeseen.
Muuttumatonta Raamattua ei ollut olemassa
– Raamattu herättää paljon tunteita. Ymmärrys Raamatun tekstin varhaisesta moninaisuudesta voisi lieventää vastakkainasetteluja, joissa asioita perustellaan vielä Raamatulla ja sen ns. oikeilla tulkinnoilla. Mitään yhtä ja muuttumatonta Raamattua ei alun perin ollut olemassa.
Ei ole myöskään mitään tarvetta taistella Raamatun yksittäisistä sanamuodoista tai kritisoida uusia käännöksiä liiallisesta vapauksien ottamisesta.
– Jopa varhaiset kristityt sallivat tekstin parantelun ja muutokset.
Ymmärrys Raamatun moninaisuudesta antaa mahdollisuuden tarkastella, miten ihmiset ovat vuosisatojen aikana eri tavalla tulkinneet käsityksiään Jumalasta sekä pohtineet elämän suuria peruskysymyksiä. - Anonyymi00029UUSI
Anonyymi00028 kirjoitti:
Tärkeintä oli tehdä Raamatun teksti ymmärrettäväksi aikansa lukijoille ja kuuntelijoille, ja siksi sitä sai muokata, Paavo Huotari kertoo.
Kreikankielinen Septuaginta eli kreikankielinen Vanha testamentti on käännetty sellaisesta heprealaisesta pohjatekstistä, joka eroaa myöhemmin keskiajalla vakiintuneesta heprealaisesta Raamatusta. Tämän päivän raamatunkäännökset on käännetty tämän myöhemmän heprealaisen tekstin mukaan.
Yhteisöt käyttivät erilaisia versioita samasta tekstistä
Septuaginta oli varhaisten kristittyjen ensimmäinen Raamattu ennen kuin Jeesuksen elämästä kertovat evankeliumit laadittiin tai Paavali kirjoitti kirjeensä, Huotari kertoo.
Alun perin tämä kreikankielinen raamatunkäännös syntyi Egyptin Aleksandriassa 200–100-luvulla eaa. alueella vähemmistönä eläneen juutalaisyhteisön tarpeisiin. Ajanlaskun alussa sekä kreikankielisestä että hepreankielisestä Raamatusta liikkui erilaisia muokattuja versioita.
– Eri yhteisöissä vaikutti erilaisia versioita samoista teksteistä – joskus jopa samalla yhteisöllä saattoi olla käytössään useita huomattavankin erilaisia versioita samasta tekstistä.
Yhtä tällaista Septuagintan muokattua tekstiversiota, ns. lukiaanista revisiota, joka syntyi 300-luvun alussa vaikutusvaltaisen varhaiskristillisen yhteisön parissa Syyrian Antiokiassa, ja se on nimetty marttyyrinä kuolleen varhaisen kirkon oppineen Lukianos Antiokialaisen mukaan. Tutkimus analysoi tämän revision ominaispiirteitä ja tekstimuutosten motiiveja.
Raamatun tekstihistoria on syytä tuntea
Lukiaaninen revisoija teki tekstiin erilaisia muutoksia, joilla oli kolmenlaisia tavoitteita.
– Tekstiä pyrittiin rikastuttamaan täsmennyksillä, selvennyksillä, korostuksilla ja kertomuksen kulkuun liittyvillä muutoksilla.
Lisäksi tekstiä korjattiin kieliopillisesti, ja sitä tiivistettiin välttämällä toistoa ja turhia elementtejä.
Raamatun moninainen tekstihistoria tunnettaisiin paremmin niin yhteiskunnallisessa kuin kirkollisessakin keskustelussa, jossa Raamattuun vedotaan.
– Nykypäivänä luetaan usein sellaista Raamattua, jonka Vanhan testamentin teksti edustaa tekstin myöhempää vaihetta. Nykypäivän lukijoilla ei ikävä kyllä ole pääsyä ja mahdollisuutta tutustua tähän tekstin varhaisempaan kehitysvaiheeseen.
Muuttumatonta Raamattua ei ollut olemassa
– Raamattu herättää paljon tunteita. Ymmärrys Raamatun tekstin varhaisesta moninaisuudesta voisi lieventää vastakkainasetteluja, joissa asioita perustellaan vielä Raamatulla ja sen ns. oikeilla tulkinnoilla. Mitään yhtä ja muuttumatonta Raamattua ei alun perin ollut olemassa.
Ei ole myöskään mitään tarvetta taistella Raamatun yksittäisistä sanamuodoista tai kritisoida uusia käännöksiä liiallisesta vapauksien ottamisesta.
– Jopa varhaiset kristityt sallivat tekstin parantelun ja muutokset.
Ymmärrys Raamatun moninaisuudesta antaa mahdollisuuden tarkastella, miten ihmiset ovat vuosisatojen aikana eri tavalla tulkinneet käsityksiään Jumalasta sekä pohtineet elämän suuria peruskysymyksiä.kristyllä on päivä mies se väärentämätöntä tekstiä
- Anonyymi00030UUSI
Anonyymi00029 kirjoitti:
kristyllä on päivä mies se väärentämätöntä tekstiä
Tuossa heikki saarta koskevassa ketjussa sanottiin, että heikki saari oli toteuttamassa sitä, että päivämieheen tuli valvontakomissio, joka valvoo, että kirjotukset ovat oikeita, eli hoitokokousmiesten mukaan mieleisiä.
- Anonyymi00031UUSI
Anonyymi00030 kirjoitti:
Tuossa heikki saarta koskevassa ketjussa sanottiin, että heikki saari oli toteuttamassa sitä, että päivämieheen tuli valvontakomissio, joka valvoo, että kirjotukset ovat oikeita, eli hoitokokousmiesten mukaan mieleisiä.
Päivämies on ehkä ainoa media Suomessa, jossa on ennakkosensuuri!
- Anonyymi00034UUSI
Anonyymi00031 kirjoitti:
Päivämies on ehkä ainoa media Suomessa, jossa on ennakkosensuuri!
näitä palstan tekstejä pitäisi saada päivä mieheen pitäisi vellujen painaa päivä miehen rinnalle uusi kilpaileva lehti
- Anonyymi00035UUSI
Anonyymi00034 kirjoitti:
näitä palstan tekstejä pitäisi saada päivä mieheen pitäisi vellujen painaa päivä miehen rinnalle uusi kilpaileva lehti
vaikka päivä nainen
- Anonyymi00036UUSI
Anonyymi00035 kirjoitti:
vaikka päivä nainen
tai olisko vellujen uusi lehti ilta pulu
- Anonyymi00037UUSI
puheista puuttuu inspiroiva osuus joka tekee puheista viihdyttävämpiä jos alkasivat puhumaan miellyttävämmin puheita olisi mukavampi kuunnella mutta siellä toistetaan ainaisia kliseitä jotka eivät herätä mitään tuntemuksia kun ihmisillä ei ole mitään vastoin käymisiä elämässä puheet ovat tylsiä kun ei ole mitään puhuttavaa paketti pyritään pitämään kasassa tietyn kaavan mukaan niistä puuttuu taiteileva osuus joka luo uutta ilmettä mutta väritön saarna ei herätä mitään tuntemuksia ja tuon tuostakin vilkuilee kelloa
- Anonyymi00038UUSI
Vanhoillislestadiolaisten saarnoissa toistuu yhtä mittaa hokema Jumalan valtakunta, joka on maanpäällä näkymättömässä muodossa oikeiden jumalanlasten keskuudessa toimiva hengellinen yhteys.
- Anonyymi00039UUSI
Vanhoillislestadiolaisen opetuksen kulmakivi on ajatus siitä, että Jumalan valtakunta on eksklusiivinen, vain heidän yhteisönsä sisällä vaikuttava todellisuus. Oppi näkymättömästä valtakunnasta, joka löytyy vain yhden liikkeen sisältä, luo hengellisen monopolin. Se rajaa pelastuksen ja Jumalan toiminnan vain tiettyyn organisaatioon, mikä on ristiriidassa yleiskristillisen näkemyksen kanssa, jossa Jumalan valtakunnan katsotaan olevan laajempi, rajat ylittävä ja "tuulen lailla" siellä missä se tahtoo. Käsitteen toistaminen toimii tehokkaana ryhmäidentiteetin vahvistajana. Kun valtakunta määritellään vain oman joukon sisäiseksi, se luo jyrkän rajan maailman ja Jumalan lasten välille. Kriittisesti tätä voi kutsua sosiaaliseksi kontrolliksi: se sitoo jäsenet yhteisöön pelolla siitä, että valtakunnan ulkopuolella ei ole elämää eikä pelastusta. Hokema on usein hyvin abstrakti. Mitä valtakunta käytännössä tarkoittaa, jos se on vain näkymätön yhteys. Jos valtakunta ei ilmene eettisenä toimintana tai avoimuutena yhteiskunnassa, se voi muuttua pelkäksi opilliseksi tyhjäkäynniksi, jolla perustellaan omaa erinomaisuutta ilman, että sen tarvitsee näkyä tekoina ulospäin. Raamatussa (esim. Luukas 17:21) todetaan, että "Jumalan valtakunta on teidän keskellänne", mutta historiallisesti ja teologisesti tämä on tulkittu usein Kristuksen läsnäolona tai sisäisenä uudistumisena, ei suljettuna jäsenrekisterinä tai tiettynä herätysliikkeenä.
- Anonyymi00041UUSI
Anonyymi00039 kirjoitti:
Vanhoillislestadiolaisen opetuksen kulmakivi on ajatus siitä, että Jumalan valtakunta on eksklusiivinen, vain heidän yhteisönsä sisällä vaikuttava todellisuus. Oppi näkymättömästä valtakunnasta, joka löytyy vain yhden liikkeen sisältä, luo hengellisen monopolin. Se rajaa pelastuksen ja Jumalan toiminnan vain tiettyyn organisaatioon, mikä on ristiriidassa yleiskristillisen näkemyksen kanssa, jossa Jumalan valtakunnan katsotaan olevan laajempi, rajat ylittävä ja "tuulen lailla" siellä missä se tahtoo. Käsitteen toistaminen toimii tehokkaana ryhmäidentiteetin vahvistajana. Kun valtakunta määritellään vain oman joukon sisäiseksi, se luo jyrkän rajan maailman ja Jumalan lasten välille. Kriittisesti tätä voi kutsua sosiaaliseksi kontrolliksi: se sitoo jäsenet yhteisöön pelolla siitä, että valtakunnan ulkopuolella ei ole elämää eikä pelastusta. Hokema on usein hyvin abstrakti. Mitä valtakunta käytännössä tarkoittaa, jos se on vain näkymätön yhteys. Jos valtakunta ei ilmene eettisenä toimintana tai avoimuutena yhteiskunnassa, se voi muuttua pelkäksi opilliseksi tyhjäkäynniksi, jolla perustellaan omaa erinomaisuutta ilman, että sen tarvitsee näkyä tekoina ulospäin. Raamatussa (esim. Luukas 17:21) todetaan, että "Jumalan valtakunta on teidän keskellänne", mutta historiallisesti ja teologisesti tämä on tulkittu usein Kristuksen läsnäolona tai sisäisenä uudistumisena, ei suljettuna jäsenrekisterinä tai tiettynä herätysliikkeenä.
kenen keskellä se on aivan hyvin voin sanoa että taivaan kannen alla on pelastuvien joukko se ei kerro yhtään missä se on
- Anonyymi00043UUSI
Eihän lestadiolaisuus ole kuin parisataa vuotta vanha lahko.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Purra hyökkää nyt suomalaisen duunarin kimppuun teettämällä mamuilla palkatonta työtä
Niinpä niin. Persut duunaripuolue, HAH. Joko alkaa kovapäisinkin persu älyämään, että persut ovat Suomen kansan vastain36712340Purra ehdottaa vaan Tanskan mallia, joka on erittäin hyvä malli
Purra ehdotti helmikuussa Suomeen Tanskan mallia, jossa maahanmuuttajilta vaaditaan työntekoa sosiaalitukien saamiseksi.2555397Kokoomusnuoret: Sosiaalitukien työvelvoitteen tulisi koskea kaikkia
Riikka Purra on esittänyt, että maahanmuuttajilta tulisi edellyttää palkatonta työtä sosiaalitukien vastineeksi. Kokoom2133931Purra vaatii: Työvelvoite maahanmuuttajille ja kantasuomalaisille pitkäaikaistyöttömille
Jos Perussuomalaiset ja Kokoomus ovat seuraavan hallituksen kaksi johtavaa puoluetta, on suomalaisille pitkäaikaistyöttö1962599Jyrki Linnankivi, Jyrki 69 - Goottirokkarista kirkonmieheksi Lappiin!
Jyrki Linnankivi eli Jyrki 69 on The 69 Eyes -rockyhtyeen vokalisti. Lauluhommien lisäksi hän sanoittaa, säveltää ja sov151982Onnea Maria ja Vilma Amazing Race -voitosta!
Maria Guzenina ja Vilma Vähämaa voittivat Amazing Race Suomi -kisan. Voiton hetkellä Guzenina paljasti, miksi valitsi Vi191824Mikä on mielestäsi paras miestyyppi?
Esimerkit kärjistettyinä: a) perustavallinen/tasainen b) himourheilija c) varakas, turvallinen elättäjä d) puolikrimina167900Martina Aitolehti
Instagramissa pomppas esille Martinan kumipallot. Ihan säikähin. Ja tää on Martina-ketju!271852No kolahtaako kukaan
Samalla tavalla kuin mä? Harmi kun et uskaltanut kohdata. Ehkä me löydetään jotkut muut jotka voi olla konkreettisempiak74772Rippituoli
Kerro joku synkkä tai outo salaisuus, joka liittyy ikävääsi kaivattuasi kohtaan. Tee tunnustus anonyyminä. Se helpottaa59716