kävipä niin hassusti että ihastuin omaan pikkuserkkuuni. tapasimme keväällä sukujuhlissa ja sitä ennen olemme viimeksi tavanneet alle kouluikäisinä. enpäs tiennyt että suvustamme löytyy niinkin hurmaava tyttönen. silmäpelistä ja flirtistä päätellen myös hän on kiinnostunut. kumpikaan ei tosin sanonut mitään suoraan mutta en voi tulkita tyttöä niin väärin. ja myös serkkuni olivat huomanneet saman. vietimme mukavan sukuviikonlopun silloin keväällä emmekä ole sen jälkeen olleet yhteydessä. muutaman viikon kuluttua kuitenkin ilmeisesti jälleen tapaamme, ja minä todella odotan tapaamista innolla. en saa häntä mielestäni.
onko sukulaisuussuhde este jos molemmat tuntevat samoin? kertokaa kokemuksianne! tiedän kyllä että jopa serkut voivat avioitua, mutta miten tällaisiin suhteisiin suhtaudutaan suvussa yleisesti? eihän sitä ihminen tunteilleen mitään mahda...
onko sukulaisuussuhde este jos molemmat tuntevat samoin? kertokaa kokemuksianne! tiedän kyllä että jopa serkut voivat avioitua, mutta miten tällaisiin suhteisiin suhtaudutaan suvussa yleisesti? eihän sitä ihminen tunteilleen mitään mahda...
Vastaukset 12
Vanhimmat
On toki minunkin suvussa hurmaavia tyttösiä vaa en vois kuvitella itteeni jyystämässä omaa serkkuu.
..johon ihmiset ei ota kantaa edes pitkällä tikulla!
Muslimimaissa mielellään avioidutaan oman serkun kanssa, se on siis ihan tavallista ei mikään ihmetyksen aihe.
Suomessa, meidän kulttuurissamme , tätä tapaa ei laajemmin esiinny. Tavallaan hyväkin koska suomalaisia on muutenkin niin vähän, että erittäin suuri riski geenimutaatioihin jos vielä ihan lähisukulaisten kanssa alamme avioitumaan.
Suhtautumisen näet otsikosta. Tuo on se yleinen suhtautuminen ja hyvä niin. Sitten tämä kikkailu, että mikä on lain mukaan oikein ja mikä ei. Totta, lain mukaan serkut saa mennä naimisiin, mutta onko se sitten muuten ok? Ei todellakaan. Moni muukin asia on laillista, mutta kieroon katsotaan ja pahasti.
Tunteilleen pitää sen verran voida, että ei nyt ihan mitä tahansa päästä valloilleen. Yksi ehdoton ei on omat sukulaiset.
Oletetaanpa että tulisi jälkikasvua ja sattuisi syntymään lapsi, jolla kaikki ei ole kohdallaan. Ei varmaan ihan yksi eikä kolmesataakuusikymmentäkään kertaa olisi sen jälkeen suvussa keskustelunaiheena sukurutsa ja sen mahdollinen vaikutus.
Jokainen tekee mitä tekee, mutta kyllä tuollaista touhua katsotaan kieroon.
en ole naimisiin menossakaan enkä muutakaan radikaalia tekemässä. ihastuminen on ihastumista, ei se läheskään aina johda mihinkään. periaatteessa kysymykseni on ihan vain teoreettinen.. eli älkää hermostuko, kiitos. :) tajuan kyllä maailman menoa ja sen mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. lähinnä ajattelin että ne, jotka nyt ovat sukulaisensa kanssa hynttyyt yhteen laittaneet niin voisivat kertoa kokemuksistaan yleensä..
hyi saatana!
omaakin kokemusta. Tyttö oli kylläkin "kokoserkku" eikä pikkuserkku niin kuin käsittääkseni sinulla?
Tunne oli/on myös molemminpuolinen, ja kestänyt jo vuosia, vaikka molemmilla tahoillaan ollut/on normaaleja ihmissuhteita suvun ulkopuolisiin=)
Tunnetta pitävät yllä juuri tuo kielletyn hedelmän maku ja se, että sukulaisia tulee tosiaan tavattua vain muutaman kerran kesässä, ei kyllästymistä kuten ehkä oikeasti olemassa olevissa parisuhteissa.
Kukaan ei ainakaan tietääkseni tiedä. Sen verran olen kautta rantain johdatellut keskusteluja suvun ulkopuolisten ihmisten kanssa kyseiseen aiheeseen eli serkkujen väliseen vipinään, että olen saanut käsityksen, millainen ympäristöni suhtautuminen olisi: jos lähtisin serkkutytön sarkaa kyntämään, ei paljon muita ihmissuhteita sitten jäljellä olisikaan. Hyvin tuomitseva tuntuisi linja olevan. Pikkuserkkujen välinen vipinä taas ei ole saanut tuomitsevaa kommenttia keneltäkään.
En nyt mitenkään rohkaise etenemään asiassa, mutta ainakin minun ympäristöni siis tuntuisi suhtautuvan välinpitämättömästi pikkuserkkujen väliseen sutinaan.
itse olin jossain vaiheessa nuorempana samassa tilanteessa kuin sinä eli ihastuin poikapuoliseen pikkuserkkuuni. tiedän siis kuinka hassu tilanteesi on. minäkään en ollut aiemmin edes tavannut koko pikkuserkkua kuin vasta 16 kesäisenä, hän oli tuolloin 18. tilanteesta hassun teki juuri se seikka, ettei häntä millään tavoin pitänyt sukulaisena, koska en häntä ollut koskaan aiemmin edes tavannut. hän oli minulle yhtä vieras kuin kuka tahansa vastaantulija. meillä vain sattui olemaan yhteiset sukujuuret. emme kuitenkaan niin usein tavanneet että jutusta olisi mitään ehtinyt kehittyä. enkä edes ole varma tunsiko poika mitään sukulaisuutta kummempaa minua kohtaan, emme nimittäin asiasta suoraan koskaan puhuneet. nykyään olemme molemmat naimisissa emmekä tapaa kovin usein. juttu jäi niille raiteilleen.
vapaamielisyyden asteesta! Ehkä on eri asia jossain Oulunsalon saloilla ja Stadissa, jossa kukaan ei varmaan serkkujaan edes kunnolla tunne.
Itsellänikin on kokemusta serkkuun ihastumisesta, ja tunne on voimissaan aina kun tapaamme! =) Johtuu ehkä siitä, että sukulaisessa näkee samoja piirteitä kuin itsessään ja ymmärtää toista helpommin.
Tuo ihastuminen serkkuun oli viimeinen niitti ensimmäisen avioliittoni päättymiseen, jo muutenkin lässähtänyt, epäterve suhde ongelmineen sai jäädä... Serkku ei tosin vieläkään tiedä mitä olen tuntenut häntä kohtaan! =)
serkkusi oli aidosti ja vilpittömästi vain iloinen kun tapasitte pitkästä aikaan...ei siinä sen kummempia. Rauhoituppas vähäsen!hitsi mua nauratti kun luin ton.. kaveri on ollu iha kuumana ollu jossain sukujuhlis, hihiii...toisaalt aika naurettavan söpöä mutta, daa-aa?te jätkät kyl yleensä ette osaa erottaa flirttiä ja ystävällisyyttä...
PIKKUSERKKUMME KANSSA. Onneksi heillä on oli eri sukunimet kun seurustelivat.Heillä on jo kolme tervettä lasta ja hyvin menee,aina en edes muista että ovat pikkuserkkuja.
Suomen lain mukaan serkut voi mennä keskenään vaikka naimisiin ja tehdä lapsia tuhat määrä joten ei se väärin oo mutta jos jommalla kummalla on suvussa perinnöllisiä sairauksia niin kannattaisi harkita lapsentekoa koska ne sairaudet voi helpommin periytyä sille lapselle. Liiallisen sisäsiittoisuuden tuloksena on syntynyt monia sairauksia kuten Kaatumatauti(epilepsia), Dysleksia ja Hemofilia.
Minun vanhemmat ovat toisen luokan serkuksia eikä minulla ole onneksi mitään tautia/sairautta.