Hei kaikki!Ajattelin mäkin purkaa ajatuksia tänne,kun löysin paikan...Eli sairastuin paniikkihäiriöön todella nuorena,olin 11-vuotias.Se alkoi yht'äkkiä nukkumaan mennessäni siten,että en osannutkaan niellä?!Sydän alkoi hakata,vapisutti ja tuli pakahduttava pelko.Kohtaus meni ohi,kun huusin äitini apuun...Siitä oireet alkoivat pikkuhiljaa tulla useammin,silloin tuo nielemisjuttu oli aina "laukaiseva" tekijä.Sairastin häiriötä noin 22-vuotiaaksi asti ja sitten sain elämäni kohtauksen.Se oli totaalierilainen kuin koskaan aikaisemmin,tuli tämä maailmankaatava EPÄTODELLINEN olo,johon siis kuului ajatuksia,"kuka olen","miksi olen","onko pakko ajatella",ja hirmuinen itsensä tarkkailu,eli miten puhun,liikun jne...Mietin tuskissani miten olin aikaisemmin osannut olla "normaalisti",miettimättä moisia.Tuska oli järkyttävä,itkin hysteerisenä ja olin riippuvainen poikaystävästäni,vaikkakaan edes hänelle en uskaltanut suoraan sanoa olostani,koska luulin tulleeni hulluksi!Pahinta oli,että tämä "kohtaus" kesti monta kuukautta putkeen!!!!!!!Pelko alkoi sillä silmän räpäyksellä,kun silmäni aamulla aukaisin.Olin jo valmis tekemään itsemurhan ja lopulta pelkäsin jo sitäkin,että kuoleman jälkeenkin on elämää ja se olo ei lopu sielläkään...Aloin rukoilla monta kertaa päivässä Jumalalta apua ja sitten tapahtui jotain ihmeellistä,näin unen jossa maailmanloppu oli tulossa,mutta huusin niin paljon kuin pystyin että,"Pelasta minut Jumala" ja kun seuraavana aamuna heräsin,kaikki kauhu ja paniikki oli pois!?!Itkin onnesta,en voinut käsittää,miten se kaikki oli kadonnut...Sen jälkeen olin oireeton 7 vuotta.Mutta nyt noin 2 viikkoa sitten,tuo elämäni kauheus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta takaisin.(vaikkakin elämässäni on ollut viimeisen kahden vuoden aikana kaikkea "paskaa",joten tod.näk. se laukaisi tän) Ensin tunsin tutut oireet ja huomasin niskojen menevän jumiin,huimasi päivittäin,sydän hakkasi,maha sekaisin,nieleminen välillä vaikeaa ym...Sitten se tuli taas,epätodellinen olo...Puristava paniikki siitä,miksen voi olla niikuin ennen,huoleton,iloinen.Miks V*TUSSA pitää alkaa taas tarkkailla itteensä???Huomaan,et tulee myös muistihäiriöitä ja ne ruokkii tietty paniikkia lisää.Pelkään et tää jatkuu taas ikuisuuden...Oon yrittänyt mielikuvilla rauhoittaa itseäni ja välillä jopa olen ollut "normaalikin",mutta olo palaa aina,kun ajattelen esim jonnekin menoa tai autolla ajoa ym...Vaikeeta tää,mut toivon sydämestäni et kaikki me noustaan täältä ja näytetään paniikille närhen värkit!!!!Tuli pitkä kirjuutus,mut helpotti purkaa tää...Aurinkoa ja rakkautta kaikille!!!:)
Olis huippua kirjoitella samanhenkisten kanssa...
Olis huippua kirjoitella samanhenkisten kanssa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama vika lisänä että aika ajoin tulee ihmis kammosuutta mukaan eli aina kauhea pelko ja jännitys jos näänkään ihmisen saati että pitäisi vuorovaikuttaa.
mutten ole yksittäisiä kohtauksia saanu juuri nimeksikkään mutta pelkään niinpaljon että niitä tulee että olen kokoajan siinä paniikissa.
Hei!
Mulla on paniikkihäiriö, vaikka en ole lääkärissä vielä käynyt.. En ole saanut itseäni niskasta kiinni..Se pelkkä ajatuskin alkaa mua pelottaa. Mulla on paniikkihäiriöön liittyvät oireet: huimaus, pahoinvointi
hikoilu, ahdistus, henki loppuu,
vapina, epätodellinen olo..
Ja mä olen ihmisarka..Aina kun mun pitäisi olla ihmisten parissa, se laukaisee mun paniikin..Tai pelkkä bussiin meno hirvittää. Tää rajoittaa mun elämääni erittäin paljon.Takerrun poikaystävääni ja en voi tehdä mitään ilman häntä.
Koulunkin lopetin tämän takia kun en kestänyt sitä enää.. Olisi kiva jutella muiden kanssa samasta aiheesta...Kysymyksiä voi myös lähettää...
Mullakin on melkeen koko ajan pieni paniikki päällä,joten kuten hallittuna,mutta välillä sekin yltyy aivan sairaaksi kohtaukseksi ja silloin tuntuu että maailma loppuu...:( Ihmiskammoa ei ole,lähinnä kaipaan ihmisiä ympärilleni kun kohtaus tulee...
Voimia!!