Kuka on hyvä poliitikko?

Komppaan kirjoitustasi ja toivon että jaksat toivoa!
Minulle koulussa opetettiin, että politiikka on yhteisten asioitten hoitamista.
Kansan edustajaksi sinne valitaan vain 200.
On hyvä että olisi tahoja, jotka eivät ajaisi vain omia etujaan.
Että voi luvata yhtä ja tehdä toista valtaan päästyään.

Jotkut ovat Suomessa tehneet töitä niin pienellä palkalla, että verorahoja on tarvittu lasten hoidon tukemiseen, asuntolainoihin tai vuokralla asumiseen, kun vuokrat ovat kivunneet korkeuksiin niillä alueilla, joissa työpaikat ovat!

Työstä syntyy lisäarvoa. Myydään tavaraa tai palvelua. Tehdään tuotteita raaka-aineista vaikkapa jauhosta leipää. Kasvatetaan viljaa. Ruokitaan kanat. Jos siitä jää ylimääräistä, se on voittoa. Organisoidaan työt. Johdetaan tehtaita ja toimistoja. Omistajalle. Joka ei ole tikkua ristiin laittanut. Jotkut ihan vaikka vaan perineet .

Suomessa on verorahoin tuettu tulojen kertymistä rikkaille, jonka takia palkkataso on voinut jäädä huomattavasti pienemmäksi kuin muissa EU-maissa.

Eikö oikeasti kukaan ole tätä huomannut?

Tasaisemmassa kierrossa tulot jakautuisivat niin, ettei työntekijää tarvitsisi verovaroin tukea!

Varakas ei niin puolustajia tarvitse, onhan heillä rahansa jolla pärjätä.

Suomen vaalijärjestelmä (pois lukien presidentinvaalit) on henkilö- ja puoluevaalin yhdistelmä, jossa yhdellä numerolla äänestetään sekä henkilöä että puoluetta.

Puolue saa siis aina sen äänen, vaikka ehdokas ei menestykään. Siksi puolueen valinta on se tärkein seikka.

Sellainen joka osaa valehdellella ennen vaaleja niin äänestäjät uskovat.
Ja vaalien jällkeen osaa kääntää takin.

Tietääkö kukaan että kuka on hyvä poliitikko? Li Andersson on hyvä.

Kaikki ovat oikeassa. Koska Suomessa on edustuksellinen demokratia, on sekä henkilön että puolueen valinta omien tarpeiden mukaan on tärkeä asia. Kuitenkaan se ei ole vastaus aloittajan kysymykseen, kuka on hyvä poliitikko. Voidaan vastata: ei kukaan. Kun yhteisiä asioita hoidetaan, suurin valta on vaikuttajayksilöillä. He junttaavat oman mielipiteensä vaikuttajaryhmään ja se vaikuttajaryhmä edelleen puolueeseen. Esimerkkejä Suomessa on paljon. Mainitaan vaikka Timo Soini, joka oli useissa asioissa oikeassa ja sai äänestäjiltä suuren tuen. Hän sai oman poliittisen ryhmänsä uskomaan itseensä. Myös Halla-aho junttasi omat mielipiteensä vaikuttajaryhmiin ja puolueen kannatus koheni. Kummankin em. valta mureni omassa ryhmässään ja uudet vaikuttajayksilöt muutti äänestäjien antamaa mandaattia. Vasemmistolaisissa liikkeissä on kautta historian ollut "junttakenraaleita" , jotka ovat aikaansaanut mm. punakapinan, lakkoja ja mielenosoituksia. Mitkään nämä toimet ei ole hyvän politiikan tulosta, eikä niillä ole koskaan voitu auttaa köyhiä ja sairaita.