Tuollainen kuva minulle jäi ravusta. Vedätystä kuukaudesta toiseen, ottaa lähellä, työntää pois ilman selityksiä. Lopullisen eron teki tekstiviestillä. Hui, toivottavasti en toiseen rapuun enää ikinä sekoile.
Valehteleva ja tunnevammainen
on rapumies
205388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Aivan nyt sanoit sen sanoilla joita en itse ole saanut ulos. Minulle kävi juuri samalla tavalla ja rapumies sen teki. Tunne puoli ei todellakaan kunnossa. Ja juuri se tunnevammainen!
sama täällä. missä tapasitte, missä päin Suomea oleilitte. tuossa oli kesäkuussa viesti naiselta "peraannyn nyt" ja tuntui kuin olisi kirjoittanut samasta kaverista. halusin tietää pienen vinkin miehestä, josta tunnistaa. joo, kuka rajan asettaa, jos ei nainen itse. kunnon mies seisoo sanojensa takana eikä ailahtele kuin pikkuneiti.
Pohjoisen poikia oli rapu, josta kirjoitin kesäkuussa... liikkuu tosin työnsä puolesta ympäri maata.
ei ollut sama henkilö, mutta samoja sanoja käytti... oletko nyt vapautunut hänestä? itse olen, asetin rajat. mies joka rakastaa ja kunnioittaa itseään ja toista, kohtelee naistaan kunnioituksella. en halua itselleni miestä, joka aina löytää uuden naisen sen sijaan, että kohtaisi omia pattejaan ja kasvaisi miehen mittaiseksi. tsemppiä meille, luovutaan raakileista vaikka sydän murtuneena niin tilalle tulee Miehiä! Varmasti tulee. Minulle on tullut jo muutama ehdokas heti kun olen noudattanut omia rajojani, ja tuntuu hyvältä tajuta, että itse päätän mitä hyväksyn ja mitä saan.
Myöhemmin huomasin, että juuri noilla viesteillä mies jotenkin piti minut kiinni itsessään. Viesteillä, jotka kuitenkaan eivät tarkoittaneet mitään...haluan sinut, haluan sua, olet ihana, kaipaan viereesi, pelkään ettet jaksa odottaa minua... sanojen helinää vain, jopa 20-30 viestiä päivässä monen kuukauden ajan... Heh, mutta elämä jatkuu, näköjään :)
aivan juuri noin. asettaa koukkuja ja on luonnollista että toinen vilpittömästi uskoo ja luottaa siihen, mitä ihminen sanoo. itselläni on mennyt pitkään "päästä irti" henkisesti juuri sen tähden, että en voinut tajuta, että MITEN kukaan voi haluta tavallaan olla vilpillinen toista ihmistä kohtaan. nyt olen jutun "itsessäni" lopettanut ja mitkään koukut eivät minuun enää päde. on kokemus hyvästä miehestä, hyvästä suhteesta, jossa mies tarkoitti mitä sanoi ja oli kanssani kun sanoi haluavansa olla kanssani. todella sattuu luopua illuusioitansa, on ollut hirveän kvuliasta, mutta lohduttavaa on se, että asia on parantunut minussa päivä päivältä. nyt tiedän, että pääsen eteenpäin ja nyt "osaan pitää itsestäni huolta", en enää luovuta itseäni toiselle, vaan kannan itsestäni vastuun. lohduttaa myös se tieto, että koska tämän "rakkauden".... menetin, niin en silloin todellisuudessa menettänyt mitään. eräs ihminen ilmaisi asian upeasti: hän tajusi istuvansa lavasteissa. tuijottavansa oveen, josta aina uskoi että sen takana oli se ihana rakkaus, jota odotti, jota mies koukuillansa aina epäsuorasti lupaili. aina kun hän lähti pois oven edestä odottelemasta, niin mies ilmestyi uudelleen jopa epätoivoisena lupauksineen (piiloitettuina koukkuihin, ei koskaan mitään suoraa...) ja nainen palasi uudestaan toivoa täynnä istumaan "lavasteihin", mutta yhä suljetun oven eteen. lopulta nainen tajusi, että hän todellakin istuu LAVASTEISSA, eikä oven takana ole MITÄÄN.
eikö ole upea oivallus naiselta? kitos hänelle tästä lahjasta, se osoitti minulle totuuden. jos joku minua rakastaa, niin hän on kanssani, eikä minulla ole asiasta mitään epäselvää.
ystävä, ollaan toisillemme henkisinä tukina. minä tässä vaiheessa tiedän jo, että olen valmis kohtaamaan miehen, joka kykenee rakastamaan itseään/ toista ihmistä. minun ei enää tarvitse kohdata näitä tyhjän lupailijoita, jotka eivät edes ole oikeasti olemassa elämässäni.
iloa tiellesi ja RAKKAUTTA!
Kuinka paikkansa pitävää kirjoituksesi onkaan... Kiitos, onnea ja iloa sinullekin elämääsi!
Noin kävi itselle neitsyt-miehen kanssa. Aina vaan lupauksia yrittämisestä, odota kun tulee se ja se aika niin sitten näytän mikä oikeasti olen....
Ne ajat tuli ja meni, ja lopulta kai sitten tajusin että hän on koko ajan ollut se mikä oikeasti on...
Tyhjät lupaukset, petetyt lupaukset, ainoa mihin tosiaan pystyin täysillä luottaa oli "lupaus yrittämisestä".....mutta kun ei se skorpparinaiselle riitä että yrittää, miehen pitää tehdä myös!!
Nyt seurustelen rapumiehen kanssa, ja olen "koukussa" :)
Ihanampaa, hellempää, huomaavaisempaa miestä en ole koskaan tavannut..... eikä kertaakaan ole tarvinnut miettiä tarkoittaako hän todella mitä sanoo, vaan voin uskoa ja luottaa.
Tämä rapumies opetti ja opettaa minulle jotain.... siteraan sinua nyt:
"minä tässä vaiheessa tiedän jo, että olen valmis kohtaamaan miehen, joka kykenee rakastamaan itseään/ toista ihmistä. minun ei enää tarvitse kohdata näitä tyhjän lupailijoita, jotka eivät edes ole oikeasti olemassa elämässäni. "
Kohtasin tuollaisen miehen :)
onneksi olkoon! ja rakkaudentäyteistä elämää teille! olet ilmeisesti työstänyt itseäsi pitkälle; sitä saa mitä sisimmissään, vaikka tiedostamattaankin tilaa.
Rakkauskin tulee sille ennen pitkää, joka on sisintään kohdannut silmästä silmään. Onnea!
Kiitos toivotuksesta.... ja toivon että osaan olla tämän rapuseni arvoinen .... :)
Tässä me taas saamme huomaa että se ei ole merkistä kiinni miten ihmissuhteet toimii vaan ihan yksilöistä.Me jokainen ollaan persoonia ja omataan semmoisia asioita joita muilla saman merkin edustajilla ei ole. Samoin meissä on varmasti myös paljon piirteitä mitkä sopii taas toiseen merkkiin vaikka vastakkaiseen. Halusin vaa korostaa että se kumppani voi olla rapu,neitsyt,härkä jne....mikä pettää pahasti taikka rakastaa niin että tajuu melkee lähtee=)
On täällä rapu naiset vaaka miehiäkin haukkunut pettäjiksi ym...mutta itse olen vaakani kanssa ja rakastamme ja sovimme yhdesssä asioista vaikka en kielläkkään etteikö se välillä olisi ollut raskasta, mutta jokaisellahan niitä eripuraisuuksia on ja niistä voidaan selvitä jos rakastetaan ja toimitaan yhdesä kummankin eduksi.
Kuullut olen monesti ja lukenut että niilläkin pareilla joille ennustetaa hyvää merkkien suhteen niin todellisuudessa meneeki ihan päin peetä ja johtuneen varmaa juuri niin yksilöisistä eroista. Samoin jotkuu parit esim. Skorppari-rapu tulevat toimeen hyvin ja suhde on ihana mutta taas joillakin tuo sama yhdistelmä menee ihan mönkää.
On ihan hyvä että ihmiset purkaa asioitaan ja jakaa kokemuksiaan ja saa ehkä helpotusta oloonsa kuullessaan että muillakin on ollut samoin mutta kuitenkin asiat voi ajatella niin monelta kaanalta ja kannattaaki koska on niin paljon erillaisuutta että asioissakin on varmasti paljon eroja vaikka olisikin sama asia...kyllä kaikki varmaa tajus jo mun pointtini. Tuntuu ettei tätä asiaa vaan voi olla korstamatta liikaa etenki näilllä horoskooppi sivuilla.
Onnea ja iloa kaikille ja aika parantaa haavat kunhan avaa sudämmensä sille ja tietysti myös mielensä=)
Kauan ei taas kestänyt rapumiehen hiljaiselo... 3 viikkoa ja nyt taas lähestyy tekstiviestillä, mitä kuuluu,haluaisi olla ystävä... viimeksi pyysin, ettei enää koskaan yhteyttä minuun ottaisi. Saapas nähdä mikä mielessä miehellä tällä kertaa..
Ymmärrän, että rakastat häntä. Suonet anteeksi, jos terapioin itseäni sinun juttusi kautta. Mietin, että olisikohan tilanteessasi parasta tehdä miehelle selväksi mitä häneltä edellytät ja sitten SINÄ jätät hänet miettimään asiaa. JOS haluaa ja on kykenevä sitoutumaan suhteeseenne, niin varmasti tulee luoksesi. Tuo sama kaava toistuu niin kauan kuin sinä suostut olemaan hänen varaventtiilinsä. Kuulostat todella fiksulta naiselta ja olen varma, että kun selvität itsellesi arvosi, niin löydät miehen, joka kunnioittaa sinua (=itseään) JOS tämä mies ei osaa opetella aikuisen miehen tavoille.
Kerro sitten mitä kuuluu!
Enää en tämän ravun pyöritykseen rupea. Tein jo selväksi, että ystäviä voimme olla ei muuta. Saa nähdä tyytyykö hän siihen. Ikinä en enää tähän mieheen luottaisi, hän ei sitoutunut vaikka niin antoi ymmärtää. Uutta mahdollisuutta hän ei enää saa.
Hieno juttu. Tiedätkö, en yleensä usein surffaile täällä, mutta silloin kun laitoit tuon edellisen jutun, että on soitellut, niin tuli kumma tunne, että pitäisi avata tämä sivusto: muutamaa minuuttia aikaisemmin olit jättänyt tuon viestin! Olen ylpeä sinusta! Ja tuo antoi voimaa minullekin. Minä olen tutustunut erääseen hienoon mieheen, mutta tällä kertaa halusin nähdä mitä oikeasti on, sen sijaan, mitä uskoin että oli... Sen jälkeen tein selväksi, että en ole mukana geimeissä. Sanotaan, että sitä saa mitä tilaa. Tällä kertaa katsoin tarkkaan, että MITÄ olen tilaamassa. Tuli todella voimakas olo, kun sanoin että ei, en ole mukana pelissäsi. Tajusin, että tavallaan pääsin uudestaan elämään sitä vanhaa tilannetta, jossa en ollut katsonut oikeasti, mitä on tulossa. Ikään kuin sain uuden mahdollisuuden. Ja oudola tavalla se vanha juttu, tuntui että pääsin korjaamaan virheitäni. Hei, tästä eteenpäin. Koskaan ei ole huono juttu oikeasti katsoa silmästä silmään, että mitä toinen on oikeasti tarjoamassa. Tällä kertaa kysyi asioista, ja tiesin jo sen perusteella, että mitä olisin tilaamassa. Edellisellä kerralla olin naiivi, uskoin, että toinen ajattelee samoin kuin minä. Paljon asioita perustui siihen, että uskoin ja halusin jotain unelmaa niin paljon, että valitsin olla sokea sille, mitä olin tilaamassa. Hei ystävä, meillä on henkinen side, sinulla ja minulla. Nyt me tilaamme vain sellaista, mikä on arvokasta ja hyvää. Mikä kunnioittaa jokaista asian osapuolta. Missä rehellisyyttä ei tarvitse pelätä. On todella hyvä olla ja voimakas olla.
Eksyin tälle sivulle ja kun rupesin lukemaan keskustelua rapumiehen käyttätymisestä niin ihan sydän pomppaili kun kuulosti niin tutulta... Toista kuukautta miettineenä kuinka olen taas antanut täysillä vedättää itseäni. (menen kun pyydetään lähden pois kun käsketään...) Aivan ilman mitään selittelyjä tai pelisääntöjä, hänen ehdoillaan. Ja minä höntti ihastuksissani sen teen. Ja teksiviesti vain tiedoksi ettei nähdä tai kuten tällä kertaa viestiin vastaamattomuus... Lukemattomat illat olen analysoinut hänen käyttätymistään. Parasta kun pääsis suoraan kysymään, niin ei jäisi kummittelemaan. Ehkä sen teen ehkä en. Hymyssä suin jatkan matkaani silti :) (ja toivon ettei törmätä tämän jäämiehen kanssa koska tiedän että sydän pomppii jos häet nään)
Lopetin minäkin lopulta suhteeni kolme viikoa sitten pettävään,väkivaltaiseen rapumieheen.
Vuosia peliä pelattiin.Rapumiehellä oli itsellä ne pyydykset joissa ja järvissä.
Nyt voin huokaista,että hyvä kun selvisin ja olen kutakuinkin järjissäni.
Mikään suhde ja rakkaus ei koskaan lakkaa, ellei parempaa ole tulossa tilalle. Tämä on yksi maailmankaikkeuden lainalaisuus.
ihan kuin minun kirjoittamani oli tuo sinun viestisi mutta sanoisin, että mun tapauksessani on kyse arkuudesta. Onko niin, että rapumiehelle pitää sanella ehtoja tuollaisessa tilanteessa? Onko otettava äidin rooli joka sanoo, että nyt tehdään näin tai näin? Toisaalta itseäänkin saa syyttää omasta kykenemättömyydestä irrottautumaan tilanteesta. Soutamiseen ja huopaamiseen tarvitaan kaksi.
Rajoja voi tunnevammaiselle rapumiehelle ja muillekin merkeille asettaa.Mutta minun rapumies-tapauksessa ei pätenyt rajat,sillä viehätys piili niiden rikkomisessa.Siinä ei auta äitinä,eikä isänä oleminen,ei hyvänä eikä pahana.
Mitä voit kieroon kasvaneelle ikuiselle pikkupojalle.
Minä lopulta laitoin kiertoon.