En luota siihen

Olen edelleen ahdistunut ja stressaantunut kaikesta kokemastani, kuten olen ollut koko projektin ajan! Olisin vain halunnut tehdä töitä itselle mielekkässä ja minulle hyvin rakkaassa työpaikassa ja pärjätä omillani. Miksi kukaan ei ymmärtänyt kysyä minulta, mikä olisi ollut sellainen asia, joka olisi saanut minut kokemaan olevani tasapainoinen ja onnellinen! En ole koskaan halunnut uutta parisuhdetta ja niin päätin jo silloin, kun laitoin eropaperit menemään! Ystävyys ikäiseni miehen kanssa on sellainen josta olen haaveillut, mutta koska voin yhä huonosti en jaksa sellaistakaan nyt! Rikkinäisyys paranee vasta sitten, kun minun toivettani kunnioitetaan korvauksiin liittyen! En pysty koskaan ymmärtämään sitä, miksi minulle ei selitetty sitä mikä oli projektin tarkoitus. Olin jo silloin väsynyt, koska en ymmärtänyt mitä minulle rakkaat työkaverit esittivät ja keneen se kaikki liittyi! Jo silloin projekti olisi pitänyt keskeyttää, koska se oli ollut menossa jo neljän vuoden ajan minun siitä mitään ymmärtämättä! Kukin voi tahollaan miettiä miltä sellainen elämä tuntuisi kuin olisi elänyt kuin sellaisessa maassa, jonka kielestä ei olisi ymmärtänyt mitään moneen vuoteen! Ja tietystä kauheaa on ollut kauan jatkunut asumisrauhan menetys! Oma koti ei ole tuntunut turvalliselta kaiken sen asumisrauhan menetyksen takia!