Kirjoitin tämän saman jo "psykologia"-puolelle, mutta tämä on parempi paikka, luulisin.
Johtuuko se suoraan itsetunnostani, että pelkään aina pahinta mahdollista tilannetta, vaikka todennäköisyydet olisivat "puhdas" nolla?
Viime talvena pelkäsin monta viikkoa HIV:tä, kun olin vuonna 2000 ollut suojaamatomassa yhdynnässä. Etsin listaa oireista, ja niistä osa tuntui hyvin sopivan minuun, suurimman osan ihan varmasti kuvittelin. Sain koko ajan lisää tietoa, ettei HIV:n saaminen ole käytännössä mahdollista, niin harvinainen ja suhteellisen vaikeasti tarttuva tautikin tuntui olevan. Silti kun kävin testeissä ja lääkäri sanoi että on lähes varmaa, ettei minulla tautia ole, niin kun sain kuoren käteen, meinasin pyörtyä pelosta. Samalla testattiin maksa-arvot, ja siitäkin olin ihan varma että mulla olisi joku maksasairaus. Lopputulos oli, että maksa on "täysin" puhdas.
Tästä meni viikko, ja aloin pelätä syöpää. Sellainenkin voi olla kellä tahansa. Eikä kaikkea VOI tarkistaa, se ensinnäkin maksaa ihan liikaa, toisekseen syöpä voi "puhjeta" koska vain, vaikka heti testin jälkeen.
Sitten vielä tälläisiä "valot jäi autoon päälle" tai "kahvinkeitin on päällä" tai "uuni jäi päälle" tai että mun kämppä palaa muuten vain poroksi ku oon jossain. Ja noi valot ja kahvinkeittimet tarkistan monta kertaa illassa "onhan se pois päältä?", ja aina on pois päältä.
Tällä hetkellä mietin sitä, että olin viikonloppuna baarissa kaverin kanssa, ja kun tuli sulkemisaika, tarjoilija sanoi että "tuohon on jäänyt täysi tuoppi, juokaa pois". No minähän join sen pois. Nyt pelkään taas saaneeni kaikki mahdolliset taudit. Kai siitä oikeastikin joku voi tarttua, mutta on varmaan käytännössä mahdotonta. Nyt mulla on sitten ollut sellanen tosi lievä kurkkukipu koko päivän, ja mietin et kuolen tuohon kurkkukipuna alkavaan tautiin, joka tuopista muka tuli. Tähän täytyy täsmentää, että olen pikkukaupungista, jossa luultavasti tarjoilijat (tämä kyseinen oli käsittääkseni jopa omistaja) eivät tartuta tahallaan väkeä, ja tuo kaverikin on vielä baarin viimisen päälle kanta-asiakas, ilmeisesti sille oltiin sitä tuoppia tuomassa. Sitä en tiedä oliko se tuon kaverin tuoppi, voi olla että oli, voi olla ettei. Siltikin, eikö olekin suhteellisen pieni mahdollisuus, että siinä tuopissa jotain olisi ollut. Siinähän voi olla mitä tahansa, mutta ensin se, että se oli tuon kaverin (joka unohtelee täysiä tuoppejaan varmasti siihen baariin), sitten se, että oli tosiaan täysi, ja vielä se että siinä olisi joku tauti ja että se tarttuisi minuun? Onneksi jokainen hetki vie minua eteenpäin, voin aina huokaista helpotuksesta, ettei esim. siinä tuopissa ollut mitään, mikä vaikuttaisi heti. Nyt siitä tapauksesta on kohta tunnilleen neljä päivää. Mahdollisuus pienenee koko ajan. Itse lasken todennäköisyyden olevan lähes nolla. Pelottaa silti. Kun se todennäköisyys ei kuitenkaan ole nolla. Kuten ei sen maksasairaudenkaan, mulla voi olla semmonen nytkin. Tai HIV. Tai syöpä. Tai ihan mikä vain.
Onko tälläselle luulosairaudelle jotain omaa nimeä, voiko sitä hoitaa kotikonstein tai muuten mitenkään? Tässä meinaa tulla hulluksi (ellen jo ole). Mistä tämä koko juttu johtuu? Siitäkö että yksin ollessani mulla on aikaa ajatella tälläsiä asioita tunteja, välillä päiviä, jopa viikkoja? Tätä itse luulisin. Onko seura siis ainoa lääke?
Johtuuko se suoraan itsetunnostani, että pelkään aina pahinta mahdollista tilannetta, vaikka todennäköisyydet olisivat "puhdas" nolla?
Viime talvena pelkäsin monta viikkoa HIV:tä, kun olin vuonna 2000 ollut suojaamatomassa yhdynnässä. Etsin listaa oireista, ja niistä osa tuntui hyvin sopivan minuun, suurimman osan ihan varmasti kuvittelin. Sain koko ajan lisää tietoa, ettei HIV:n saaminen ole käytännössä mahdollista, niin harvinainen ja suhteellisen vaikeasti tarttuva tautikin tuntui olevan. Silti kun kävin testeissä ja lääkäri sanoi että on lähes varmaa, ettei minulla tautia ole, niin kun sain kuoren käteen, meinasin pyörtyä pelosta. Samalla testattiin maksa-arvot, ja siitäkin olin ihan varma että mulla olisi joku maksasairaus. Lopputulos oli, että maksa on "täysin" puhdas.
Tästä meni viikko, ja aloin pelätä syöpää. Sellainenkin voi olla kellä tahansa. Eikä kaikkea VOI tarkistaa, se ensinnäkin maksaa ihan liikaa, toisekseen syöpä voi "puhjeta" koska vain, vaikka heti testin jälkeen.
Sitten vielä tälläisiä "valot jäi autoon päälle" tai "kahvinkeitin on päällä" tai "uuni jäi päälle" tai että mun kämppä palaa muuten vain poroksi ku oon jossain. Ja noi valot ja kahvinkeittimet tarkistan monta kertaa illassa "onhan se pois päältä?", ja aina on pois päältä.
Tällä hetkellä mietin sitä, että olin viikonloppuna baarissa kaverin kanssa, ja kun tuli sulkemisaika, tarjoilija sanoi että "tuohon on jäänyt täysi tuoppi, juokaa pois". No minähän join sen pois. Nyt pelkään taas saaneeni kaikki mahdolliset taudit. Kai siitä oikeastikin joku voi tarttua, mutta on varmaan käytännössä mahdotonta. Nyt mulla on sitten ollut sellanen tosi lievä kurkkukipu koko päivän, ja mietin et kuolen tuohon kurkkukipuna alkavaan tautiin, joka tuopista muka tuli. Tähän täytyy täsmentää, että olen pikkukaupungista, jossa luultavasti tarjoilijat (tämä kyseinen oli käsittääkseni jopa omistaja) eivät tartuta tahallaan väkeä, ja tuo kaverikin on vielä baarin viimisen päälle kanta-asiakas, ilmeisesti sille oltiin sitä tuoppia tuomassa. Sitä en tiedä oliko se tuon kaverin tuoppi, voi olla että oli, voi olla ettei. Siltikin, eikö olekin suhteellisen pieni mahdollisuus, että siinä tuopissa jotain olisi ollut. Siinähän voi olla mitä tahansa, mutta ensin se, että se oli tuon kaverin (joka unohtelee täysiä tuoppejaan varmasti siihen baariin), sitten se, että oli tosiaan täysi, ja vielä se että siinä olisi joku tauti ja että se tarttuisi minuun? Onneksi jokainen hetki vie minua eteenpäin, voin aina huokaista helpotuksesta, ettei esim. siinä tuopissa ollut mitään, mikä vaikuttaisi heti. Nyt siitä tapauksesta on kohta tunnilleen neljä päivää. Mahdollisuus pienenee koko ajan. Itse lasken todennäköisyyden olevan lähes nolla. Pelottaa silti. Kun se todennäköisyys ei kuitenkaan ole nolla. Kuten ei sen maksasairaudenkaan, mulla voi olla semmonen nytkin. Tai HIV. Tai syöpä. Tai ihan mikä vain.
Onko tälläselle luulosairaudelle jotain omaa nimeä, voiko sitä hoitaa kotikonstein tai muuten mitenkään? Tässä meinaa tulla hulluksi (ellen jo ole). Mistä tämä koko juttu johtuu? Siitäkö että yksin ollessani mulla on aikaa ajatella tälläsiä asioita tunteja, välillä päiviä, jopa viikkoja? Tätä itse luulisin. Onko seura siis ainoa lääke?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuvauksesi perusteella kärsit ilmeisesti pakko-oireisesta häiriöstä (obsessive compulsive disorder eli OCD).
Psykologisesti katsottuna taustalla voi olla ahdistavia muistoja tms. jotka purkautuvat alitajunnasta tietoisuuteen ja keino "käsitellä" niitä on pukea ne sairauksien peloksi.
On *erittäin* todennäköistä että ihan biokemiallisella tasolla on häiriötä, jotka
johtuvat pitkään jatkuneesta stressistä ja mahdollisesti puutteista ruokavaliossa yms.
Suosittelisin ottamaan päivittäiseen ruokavalioon mukaan seuraavat ravintolisät:
- monivitamiinitabletti (esim. Multivita Plus) 1 päivässä
- vahva B-vitamiini (esim. Berex tai Bevitabs) 1 päivässä
- kalaöljy (ei siis kalanmaksaöljy!) jossa oltava EPA-rasvahappoa vähintään 1000 mg päivässä, siis esim. 2 kapselia E-EPA:a tai 3 kapselia Reformi Omega-3:a päivittäin.
- Karnosiinia 400 - 800 mg päivässä.
Nämä kaikki korjaavat serotoniinin ja muiden välittäjäaineiden todennäköistä epätasapainotilaa aivoissasi, sekä estävät kroonista tulehdusta. HUOM: Tulosten saaminen voi kestää useita viikkoja, mutta apua voi tulla nopeamminkin.
Lisäksi suosittelisin inositolia (B-vitamiinin kaltainen ruuasta saatava aine) annoksena 1000 mg - 4000 mg päivässä. Myydään monissa luontaistuotekaupoissa 500 mg kapseleina. Auttaa tutkitusti pakko-oireisen häiriön hoidossa.
Lisäravinnehoidon lisäksi voisi harkita terapiaa, joka auttaa selvittämään ongelman taustoja ja toipumaan...
Tsemppiä, ja toivottavasti tästä on apua!
"On *erittäin* todennäköistä että ihan biokemiallisella tasolla on häiriötä, jotka
johtuvat pitkään jatkuneesta stressistä ja mahdollisesti puutteista ruokavaliossa yms."
Voi hyvinkin olla, mulla on varmastikin puutteita ruokavaliossa. Stressiäkin jonkun verran, tosin en tunne olevani mitenkään erityisen stressaantunut.
Oikein hyvä tietää homman nimi, siis tässä tapauksessa OCD, ja etsiä siitä netin kautta mahdollisimman paljon tietoa.
Tuo ruokavalioon ravintolisien lisääminen ei kuulosta kovin vaikealta, joten se olisi ainakin helppo hoito. Ja vaikkei tähän lopulta auttaisikaan, onhan niistä muutenkin hyötyä. Ainakin auttaa jaksamaan paremmin.
Terapiaa pitää alkaa harkitsemaan, jos ravintolisät ei auta. Terapia on kuitenkin jo huomattavasti isompi operaatio aloittaa.
Kiitoksia kuitenkin vastauksesta, tällä pääsee jo hyvään alkuun!
Itse pärjään monin verroin paremmin kun harrastan liikuntaa,
myös painon hallinta on ok.
Nämä sitovat energiaa, jonka muuten käyttäisin murehtimiseen.
Sikäli rajatapaus, etten pärjäis hevosenkuuriani ilman lisäravinteita.
Lähimarketista. (Nutrilett, luontaistuote)
Ainakin sulla vaikuttas olevan pakko-oireita. Ite kans tarkistan vesihanat, hellan, lukot, valojen katkaisijat jne... joskus tulee myös pelättyä eri sairauksia ja tauteja. Pitää varmaan mennä lääkäriin ettei pää hajoa :( No ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu...