Raaseporin valtiattaret - Anette, Osa 3

Raaseporin valtiattaret - Anette, Osa 3
Kirjoittanut A.Supikoira

- Anteeksi Valtia- Rouva! kiirehdin korjaamaan.
Anetten saappaat näyttivät muutamaa naarmua lukuunottamatta uusilta. Ne tuoksuivat tuoreelta tehdasrasvalta ja vetoketju liukui auki vaivattomasti. Kun ujutin ensimmäisen saappaan jalasta, huomasin heti, että ihanan sopusuhtaista ja pehmoisen näköistä jalkaa peitti vain seitinohut musta nylon. Henkäisin ihastuksissani ja kuulin Anetten hymähtävän. Riisuin toisen saappaan. Anetten varpaan kynnet olivat mansikan punaiset kiiltäväpintaisen nylonin suojissa.
Anette nousi seisomaan ja käänsi minulle selkänsä, joten naamani oli juuri hänen piukeiden pakaroiden korkeudella.
- Avaa ratsastushousujeni nappi ja vetoketju. Sitten auta housut jalastani, Anette määräsi.
Kiedoin kädet Anetten ympäri ja tunsin hänene uumansa. Henkäisin taas ja jouduin nielemään palaa kurkussani. Saatuani napin ja vetoketjun auki, työnsin peukalot vyötärön sisään ja hiissasin housut pakaroiden päältä puolireiteen. Anette kääntyi ympäri ja istui takaisin jakkaralle. Anettella oli sukkahousujen alla mustat peittävät puuvilla alushousut enkä onnistunut olemaan tuijottamatta.
Anette tarttui minua leuasta ja toi kasvonsa omieni lähelle. Kehoni oli valahtanut täysin lötköksi ja minusta tuntui, että riipuin hänen kätensä varassa. Anette katsoi minua hyvin lempeästi ja silitti etusormella leukaani.
- Tykkäätkö sukkisistani?
- Kyllä Rouva, todella paljon, kuiskasin.
Tunsin kuinka kullini sykki ja pelkäsin halkeavani.
- Yritähän sitten keskittyä ja auta minulta nämä housut jalasta, että voit ihailla sukkiksiani kunnolla. Voisitko yrittää keskittyä sen verran?
- Tee... teen parhaani Rouva!
Anette hymyili ja suukotti otsaani. Parahdin ja olin purskahtaa itkuun. Haparoivin ottein vedin housut Anetten jaloista. Aloin viikata niitä, mutta Anette nappasi ne minulta.
- Näytä miten toimisit JOS sattuisin suomaan sinulle ultimaattisen kunnian.
Nainen asetteli ratsastushousut polvensa päälle niin, että haaruksien etupuoli oli nenäni edessä. Näissä housuissa ei ollut erillistä paikkaa, vaan ne olivat haaruksista vain vähän paksumpaa kangasta. Tuijotin kohtaa, jossa Anetten herkkuviiva oli ollut.
Tajusin, että nyt en saanut tyriä. Pinnistin kaikki tahdon voimani, jotta sain ajettua järkeviä ajatuksia aivoissani vellovan mielihyvähormoni pilven läpi. Hengähdin syvään ja kumarsin pelkkiä housuja niin, että otsani kosketti lattiaa.
- Kiitos Rouva, että suotte orjalle tämän kunnian, sanoin niin kuuluvasti kuin tärisevällä äänelläni kykeni.
Suukotin ratsastushousujen lahjetta ja aloin suudelma kerrallaan kipuamaan ylöspäin. Kun pääsin hieman polven korkeudelle, palasin takaisin alas ja aloitin suukottelun toiselle lahkeelle. Suukotettuani senkin polveen asti, palasin edelliseen lahkeeseen, mutta suoraan polven korkeudelle. Suljin silmäni, lipaisin huuleni kosteiksi ja kuiskasin:
- Kiitos tästä kunniasta Rouva.
Kosketin kosteilla huulillani housujen sisäreittä. Olin hyvin varovainen ja huuleni hädin tuskin koskettivat paksumpaa haarapaikkaa. Puolessa reidessä siirryin toisen lahkeen polvelle ja tein saman nousun.
Mitä ylemmäs pääsin lahkeita vuorottelemalla, sitä syvemmälle ajelehdin jonnekkin syvään pimeään, jossa minä lakkasin olemasta. Jäljelle jäi vain mieleni alkulima, jossa ainoa tietoisuuteni oli oma voimattomuuteni kohtalon kädellä. Ruumini – liha, luut, mieleni – oli täydellisen alistumisen tilassa ja olin pelkkää muovailuvahaa ihanan Anette -rouvan käsissä.
En tiedä kuinka kauan livoin ratsastushousujen paksua haarusta. Lopulta Anette työnsi sormensa hiuksieni lomaan, puristi kätensä nyrkkiin ja nosti naamani ylös. Vaikka silmäni olivat auki, näin hetken vain silmäluomieni sisäpuolen. Tunsin, että suunmypärystäni oli yltäpäältä kuolassa. Sain hitaasti järkeä takaisin ja näin Anetten tutkailevan katseen.
- Orja, mikä väri?
En ensin ymmärtänyt kysymystä. Anette ei hermostunut eikä hätääntynyt vaan puhui selkeästi sana kerrallaan:
- Orja. Mikä. Väri?
Ymmärsin lopulta kysymyksen ja sopersin vielä puolimatkasta orjatiloista:
- Vihreä.
Anette huokasi, ei helpottuneena vaan kuin pienen ponnistelun jälkeen on tapana. Olin saanut älliä sen verran itseeni, että huomasin Anetten hieman punoittavat poskipäät. Katsoin Anetten polvelle, joita vasten ratsastushousut lepäsivät haarat levällään. Hämmästyin. Haaroväli kiilteli kuolastani.