että käänsin sivun
ja jätin sinut
jonnekin taakse.
Mutta ei se mennyt niin.
Sinä et jäänyt menneeseen,
et myöskään tullut lähelle.
Jäimme johonkin väliin
kuin sadepilvi,
joka ei päätä sataako.
Ilmassa on vieläkin jännite,
hiljainen sähkö ihon alla.
Ei riitaa,
ei sovintoa,
vain katse,
joka ei katso suoraan.
Me emme ole loppu.
Emme myöskään alku.
Olemme kirjanmerkki
sivujen välissä.
Odotus,
joka ei uskalla
kääntää itseään.
Mutta joskus
sivu kääntyy
hiljaa, omalla ajallaan,
ja sanat löytävät toisensa
kuin ne olisivat odottaneet
juuri tätä kohtaa.
Ja ehkä silloin
me emme enää katso ohi,
vaan suoraan toisiimme
ja tiedämme,
että tämä oli aina
meidän lukumme.
ja jätin sinut
jonnekin taakse.
Mutta ei se mennyt niin.
Sinä et jäänyt menneeseen,
et myöskään tullut lähelle.
Jäimme johonkin väliin
kuin sadepilvi,
joka ei päätä sataako.
Ilmassa on vieläkin jännite,
hiljainen sähkö ihon alla.
Ei riitaa,
ei sovintoa,
vain katse,
joka ei katso suoraan.
Me emme ole loppu.
Emme myöskään alku.
Olemme kirjanmerkki
sivujen välissä.
Odotus,
joka ei uskalla
kääntää itseään.
Mutta joskus
sivu kääntyy
hiljaa, omalla ajallaan,
ja sanat löytävät toisensa
kuin ne olisivat odottaneet
juuri tätä kohtaa.
Ja ehkä silloin
me emme enää katso ohi,
vaan suoraan toisiimme
ja tiedämme,
että tämä oli aina
meidän lukumme.
Vastaukset 46
Vanhimmat
ok, mut luepa tää, ei oikein kannattais
https://ylilauta.org/satunnainen/28wndc
Ikinä en oo ylilautaa lukenut, enkä lue nytkään. -sivusta
Viisas päätös. Ei näitä nettijuttuja mitään kannata lukea :D
Semmosta se on, vellip*rseen elämä :D
"Sivusto kerrallaan".
Joko sinnekkin on levitetty valheita ?
Teksti on orginalpiennaisen varmaan
Ei multa ainakaan.
Kirjastossa oli kirjanen, jonka nimi oli "ajatus on lahja"
Siel oli kans "tilitieto-(s)Otepään päivät. Kuulemma.
Ei rakkautta voi kääntää pois kuin kirjan sivua.
mikä joku jännityskierjä?
odotas... joku stephen kingin missa Randall Flagg
itse kun menen nukkumaann niin joku tyttö tykkää laulamisesta niin nukkumaan kun jos k kuulee ääniä
Ja sä tykkäät litkiä tuttipullostas sitä mansikanmakusta penisilliiniä?
Todella kaunis ja koskettavaa. Silmiini nousi kyyneleitä🥹🥲
Kaunis kirjoitus.
Hyvin kuvaavat rivit. Joskus täytyy vain antaa ajan kulua ja käyttää odotus viisaasti. Olet rakas❤️
Tosi hienosti laitettu.
hieno kirjoitus, tuo antaa ajattelemisen aihetta, voisi koskettaa minua(m) ja kaivattuani(n), mutta kun en tiedä hänen aatoksiaan meistä...
Ajatuksia ei ainakaan vielä tiettävästi olla onnistuttu lukemaan, harmi tässä suhteessa. Puhu, kuuntele ja opi. Muuta oikein voi.
Pystytkö sanomaan jotain tunnistetta kenelle tämän kirjoitit? <3
Se kirja on se kirja
Missä on kaikki
Kaikenkertova
Se paljastaa tarinan alla olevan sinulle ja minulle
Siksi se pelottaa
Kun ei tiedä mitä
Mäkin oon aina kuvitellut, että mun unelmat toiveet ja kuvitelmat ois totta. Että me olisimme yhtä, edes välimerkeissä, sivunumeroissa, siellä jossain kaiken seassa, yhtenä kokonaisuutena, ihmeenä, kahden ihmisen. Mutt se kaikki olikin vain kuvitelmaa. Täyttä unelmaa.
Miehenä sama tilanne ollut jo sen verran monta kertaa, joskus tullut lyhyt suhde, joskus ei yhtään mitään.
Pahinta on kuitenkin että ne unelmat häviävät mielestä eikä enää osaa kuvitella mitään sellaista kenenkään kanssa.
Vielä pahinta pahempaa on se että on pettynyt naisiin, ei sen takia että he ovat antaneet pakit tai unelmat ei heidän kanssa ole toteutuneet vaan se että on tullut kohdelluksi niin huonosti naisten osalta ettei näe enää suurimassa osassa mitään unelmoimisen arvoista.
Kaikkein pahinta on että ei näe että kukaan muu on unelmoinut tai koskaan voisi unelmoida kanssasi mitään. Kukaan ei välitä miehenä sinun ajatuksista tai tunteista. Ei mitään, ei missään.
Kaikessa on kyse vain siitä mitä nainen sattuu haluamaan sillä hetkellä ja sen perässä juoksemisessa.
Sen takia en laita naisenkaan unelmoinnille mitään arvoa koska ei se nainen unelmoi minusta vaan haaveilee vain yleisesti miehestä joka sopii hänen unelmiin ja jonka voi sovittaa sinne yhdeksi näyttelijäksi sairaaseen teatteriin.
Mun teatteriesitykset ovat loppu tässä elämässä. Niin oman pään sisällä kuin elämisen jonkun toisen pään sisällä.
Sanoisin, että jos sun kohdalle on osunut tuollaisia naisia, niin ehkä kannattaa miettiä, minkälaisista naisista kiinnostut ja miksi.
En millään voi allekirjoittaa tuota minään yleisenä asiana naisista. Tietysti miehen pitää myös olla mies, joka osaa olla tasavertainen aikuinen suhteessa, eikä mikään pikkupoika, joka odottaa naisen huolehtivan asioista ja kertovan milloin pitää mennä kauppaa ja mitä ruokaa ja että puhtaat vaatteet ilmestyy kaappiin. Ja juu, ota happea, en väitä että sinun kohdalla olisi noin, mutta monen miehen kohdalla on!
Sen sopivan kohtaaminen… Joskus vain on kovin erilaiset toiveet siitä, mikä tekee kumppanuudesta hyvää. Joskus on soviteltavissa/opittavissa toinen toiselta, joskus ei -toinen, tai molemmat saattavat jäädä kuulluksi tulemisen ulkopuolelle, tai elää eri tavalla.
Ja joskus on vain joku, ehkäpä energeettinen tms ero, jolloin vaikkapa kohtaaminen kanssaihmisenä on luontevaa, mutta kumppanuus ei.
"Ja juu, ota happea, en väitä että sinun kohdalla olisi noin, mutta monen miehen kohdalla on!"
Siihen pisteeseen että keskustellaan puhtaista vaatteista en ole kuule naisen kanssa päässyt ja ikää yli kolmekymmentä
"Sanoisin, että jos sun kohdalle on osunut tuollaisia naisia, niin ehkä kannattaa miettiä, minkälaisista naisista kiinnostut ja miksi."
Ihan normaaleista suomalaisista naisista.
"Tietysti miehen pitää myös olla mies, joka osaa olla tasavertainen aikuinen suhteessa, eikä mikään pikkupoika,"
Naiset vaikuttavat aika usein etsivän jonkilaista isähahmoa ja valmista prinssiä, jostain syystä tunnekehitys on kuitenkin aika usein sellaista teinityttömäistä.
", joka odottaa naisen huolehtivan asioista ja kertovan milloin pitää mennä kauppaa ja mitä ruokaa ja että puhtaat vaatteet ilmestyy kaappiin"
En kuuntelisi tuollaista naista sekuntiakaan, en etsi äitiä komentelemaan.
Kyllä, tuo on totta ja samaa olen itse toki todennut.
Mutta miksi ihmisten pitää käyttäytyä niin huonosti?
Itse en että minulle tässä yhteiskunnassa on sopivia yhen yhtä kappaletta. Niin se vain menee.
Enkä syytä kohtaamiani naisia muuta kuin kaltoin kohtelun osalta, syytän suomalaista kulttuuria.
Luultavasti eivät tunnista itsessään olevia pelkoja, kipuja. Toisenkin ne jäävät hämärän peittoon, tai toinen voi kieltää omansa. Kärhämää aiheuttaa kohtaamattomuus. Tunnista itsesi, niin voit luoda omat rajasi. Jos itse tai toinen ei osaa, ei kykene, ei halua, se pitää hyväksyä. Ehkä joku kuulee, ja sinä kuulet häntä.
Tätä on molemmilla sukupuolilla.
Eli miksi syyttää ketään? Voihan naisetkin lähteä yleistyksen linjoilla, miehet arvostavat vain tiettyä ulkonäköä, haluavat tietynlaista sekdiä, eivät puhu peloistaan…
Ite oot teatteri!
Eli haluat itseäsi paljon nuorempia naisia joiden pitäisi sinulle näyttää vihreää valoa? Jotenkin tuttu tarina tällä palstalla että syytellään naisia siitä että joku nainen ei vaan kiinnostu.
Ei mene ohi ei!
Me olemme ikuisesti elävää tarinaa
Sivu jota ei voi kääntää pois
Kohta joka on kuin syvin huokaus
Hetki jossa hengitämme sen mitä olemme pohjimmiltamme kaivanneet
Vapaus, ja rauha, ja totuus
Semmottis. Joskus jumittaa.
Härkä on hitauden mestari ja kauris ei tykkää, että aikaa kulutetaan...
Tiedän, mitä tahtoisin sanoa sinulle.
Tiedän myös ne tarinat, jotka tahtoisin sinulle kertoa. Jakaa. Kuinka muistan jotain kaukaa menneisyydestä, ei edes tästä elämästä.
Miksi me kohtaamme yhä uudestaan ja taas joudumme eroon? Vainko oppiaksemme, että se mikä oli silloin, on myös nyt. Emme pääse karkuun mitään. Vai voimmeko odottaa aikaa, jossa se kaikki suru ja kärsimys lakkaa, on ikuisesti poissa? Meistä poishuuhdottu.
Rukoilen hyvää, kun on ollut niin raskastakin. Sinulle ja minulle.
Tämä teksti tuntuu ihan kuin minun omilta ajatuksilta. Jokainen lause on kuin meidän yhteisestä tarinasta, niin aidosti, että se oikeasti koskettaa.
Kenelle?
❤️❤️❤️
Tämä kirja sinun kannattaisi lukea reflektoinnin nimissä:
https://www.amazon.com/dp/B0GQQD2GVG?ref_=ast_author_dp&th=1&psc=1
A Study Of Unmet Love, is a novel about timing, modern loneliness, and the fragile courage required to remain when closeness becomes real.
The novel moves quietly between two perspectives, revealing how recognition alone is not enough to build a future.
-Two strangers recognize each other before they even meet.
Their connection is quiet, honest, and dangerously real.
But when the moment finally asks for courage, the air changes, and the possibility does not hold.
A year later, the memory still hasn’t let go-.
Perfect for readers who:
are drawn to quiet, emotionally precise literary fiction
have experienced a connection that almost became something more..
hieno
Höpön löpön tuskin
Onko naiselle?
Miehelle.
Enpä usko
Ja yksipuolinen jännite purkautunee ukkospilvinä?