"Ongelmani":
Olen syvästi ihastunut erääseen yksinhuoltajaäitiin, jolla on todella ihastuttava pieni tyttö.
Olemme viettäneet muutaman illan yhdessä alkomaholia nauttien. Muutama yö on vietetty nukkuen. Viimeisin niistä oli täynnä lämpöä ja läheisyyttä.
Kuitenkin tapaillessani häntä selvinpäin, hän on hiljainen enkä saa häneen minkäänlaista yhteyttä. Ei puhu juuri lainkaan, ei yhtään katsetta... (Tosin en ole itsekään kovin puhelias.)
Tiedän suurinpiirtein hänen lähimenneisyytensä, eikä se ole ollut mitenkään helppo. Lieneekö tämä varautuneisuus johtuu tästä tai sitten hän ei ole kiinnostunut (jälkimmäinen ehkä epätodennäköistä).
Lienee parasta antaa ajan kulua ja asioiden mennä omalla painollaan. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että ei tästä mitään tule...
Olen syvästi ihastunut erääseen yksinhuoltajaäitiin, jolla on todella ihastuttava pieni tyttö.
Olemme viettäneet muutaman illan yhdessä alkomaholia nauttien. Muutama yö on vietetty nukkuen. Viimeisin niistä oli täynnä lämpöä ja läheisyyttä.
Kuitenkin tapaillessani häntä selvinpäin, hän on hiljainen enkä saa häneen minkäänlaista yhteyttä. Ei puhu juuri lainkaan, ei yhtään katsetta... (Tosin en ole itsekään kovin puhelias.)
Tiedän suurinpiirtein hänen lähimenneisyytensä, eikä se ole ollut mitenkään helppo. Lieneekö tämä varautuneisuus johtuu tästä tai sitten hän ei ole kiinnostunut (jälkimmäinen ehkä epätodennäköistä).
Lienee parasta antaa ajan kulua ja asioiden mennä omalla painollaan. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että ei tästä mitään tule...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos on niin anna hänelle aikaa. Asia johtuu juuri siitä mistä sanoit, lähimenneisyydestä, joka on ollut TOSI TOSI rankka. Hän ei ole ihan kunnossa vielä ja oma itsensä.
Oli musta hiuksinen, ei enää...
Ei ilmeisesti puhuta samasta henkilöstä.
hyvä niin, siis ettei täällä käydä tunnistettavasti vatkaamaan kenenkään henk.koht.asioista.
Kaikilla meillä kuitenkin on rankat kokemuksemme ja hyvät syyt olla uskomatta ihan kättelyssä mihinkään. Moni yh on henkisesti vähintään pieksetty niin maanrakoon, että on vaikea uskoa, että on sieltä hiljalleen nousemassa, ja vielä vähemmin, että joku vastakkaisen sukupuolen edustaja olisi ihan hyvällä, positiivisesti ja vakavissaan kiinnostunut.
En minä hänen asioitaan täällä vatkaisikaan.
Omia huoliani nämä ovat. Saa hieman purkautua.
Hänen asiansa kuuluvat ainoastaan hänelle itselleen ja ihmisille joille hän haluaa kertoa niistä.
Ajatukset pyörivät hänessä koko ajan eikä mistään tule oikein mitään. Itse toivoisi tämän johtavan jonnekin... Saapa nähdä...
Sehän saattaa olla niin ujo että on vaikea alkuun puhua monenlaisista asioista, varsinkin jos on ollut vaikeuksia. Mä oon ite sellanen ihminen, että alku on vaikeaa vaikka ois kuin mielenkiintoinen ihminen ja tuntis lämpimiä tunteita.
Selvin päin hän ehkä pelkää sitä mitä sinä ajattelet. Ehkä hän pelkää että satuttaa itseään...tai että on päihtyneessä tilassa kertonut jotain mitä katuis.
Ota ihan rauhassa ja tunnustele tilannetta. Missään nimessä älä oo ahdisteleva tai painostava. Vakuuta hänet siitä että sinuun voi luottaa (ja että voit olla myös pelkkä ystävä jos hän ei halua olla enempää). Älä luovuta. :)
Ei hän ikinä ole ollut niin
päihtynyt, että olisi nolannut itsensä,
päinvastoin. Hän on jotenkin rentoutuneempi
(alkoholin todistettu vaikutus).
En tosiaankaan halua painostaa ketään.
Ehkä hän vielä joskus avautuu...
Ah, elämän monimutkaisuus!
itse ole kanssa hirveän ujo, ja yksi juttu nuorena mennyt pilalle sen takia.. voi kuinka olisinkaan toivonut että pojalla olis ollu kärsivällisyyttä odottaa. nytkin on yks juttu menossa ja pelkään, että mies ei tajua että olen vain niin kauhean ujo..
Voisiko kysymys olla noin yksinkertaisesta asiasta (?). Aikaahan minulla on vaikka kuinka.
Hiljaa hyvä tulee...