Koetko että kaivattusi on ghostannut

Kerroppas ihan itse ensin jos jotain haluat.

On jättänyt vastaamatta, ajattelen että sille on ymmärrettävät syynsä.
En ole itse ghostannut.
T. Nainen 37

Joskus aikanaan hän teki sitä

On ghostannut/ jättänyt vastaamatta kahteen viestiin. Ajattelin, että ei tajunnut/ tunnistanut/ tiennyt, mitä vastata. Eikä syystä tai toisesta ollut valmis vastaamaan. Ja tietysti myös ei välittänyt tarpeeksi. En sinällään yllättänyt,mutta piti jonkinlainen irtipäästäminen aloittaa. En tiedä, miksi tämä ihminen pyörii / on pyörinyt niin paljon päässä ja sydämessä. Vieläkin, mutta odota en enää vastausta. Haikeus on syvä, mutta toivon, että hän voi hyvin!
Olen "ghostannutx joskus kauan sitten menneisyydessä, kun ei kiinnostanut tarpeeksi, mutta en tätä miestä. Naiselta tämä.

En koe.

En koe mutta meidän välillä on jotain niin arvokasta että hänen kannattasi punnita reaktioitaan siinä valossa että kaikesta huolimatta minäkin olen vain ihminen. Asiat ovat alkaneet painaa sydämessäni.

Aikoinaan kyllä. Olihan se pskamaisesti toimittu. Mut en ole kehdannut mitää hälle siitä enää koskaan sanoa. Vaikka oltu tekemisissä.

Jaa-a. En oikein ymmärrä koko käsitettä. Varmaan johtuu iästä. Jättäähän hän säännöllisesti vastaamatta joihinkin sähköposteihini, joissa on kysymys. En osaa kuitenkaan ottaa siitä itseeni, koska olen tottunut, että etenkin 50+ kaverit ja perheenjäsenet toimii näin ihan säännöllisesti. Meidän sukupolvi ei kai vain ole vieläkään ihan tottunut tähän hektiseen viestittelymaailmaan. Että viestitse pitäisi jotain henkilökohtaisia asioita hoitaa. Minä ainakin luotan siihen, että jos IRL kasvokkain tavataan, niin sitten asiat selviää. Ja jos ei tavata IRL, niin sitten ei ole tarviskaan asioiden selvitä. Koska meille, ainakin mulle, elämä on IRL, ei netissä.
En ole koskaan tarkoituksella ghostannut. Sitä en osaa sanoa kokeeko hän minun ghostanneen. Koko termi on tosiaan itselle vähän outo.
Naiselta55+

75 v on unohtanut ei tositarkoituksella.

Mut on ghostattu niin monien ihmisten taholta, että en edes halua enää tutustua keneenkään. Vika on kaiketikin minussa, vaikkei sitä ole minulle sanottukaan. Ei huvita edes jutella kenenkään kanssa.
Ristiriitaisinta tässä on se, kun sattuu joskus törmäämään johonkuhun tuttuun, tullaan iloisina halaamaan ja ihmettelemään, kuinka minusta ei ole kuulunut mitään aikoihin. Kyllä niillä kaikilla on minun puhelinnumeroni, se on ollut sama jo 30 vuotta. Heidän numeronsa olen poistanut puhelimestani aina, kun en ole kuullut ihmisestä yli vuoteen mitään.
Olin itse aiemmin se, joka soitteli kuulumiset, onnittelut ja joulun ym toivotukset. Ja olin se, jolle soitettiin aina ensimmäisenä, kun tarvittiin jotakin, oli se sitten lainaa, olkapäätä, talkoolaista, neuvoa, seuraa, jne. Sitten kun sairastuin kuolemanvakavasti ja jouduin ilmoittamaan, etten olisi hetkeen käytettävissä, ei kukaan soittanut kysyäkseen vointiani. Kun sitten selvisin siitä ja ilmoittelin olevani taas elävien kirjoissa, vastaanotto oli "Voi että, onpa ihanaa, tätä pitää juhlistaa!" jne. Eipä ole soittoja, eikä kyselyjä kuulunut. Tulin siis ghostatuksi. Eikä ole entiset opiskelu-, intti-, harrastus-, eikä työkaveritkaan soitelleet. Ei yhtään ainutta kertaa. Ghostattiin, kun en ollut enää hyväksikäytettävä itsestäänselvyys?
Vika on kaiketi minussa. Täytyy todeta, että en tiedä syytä, mutta tiedän, kun en ole toivottu henkilö, enkä tyrkytä itseäni kenellekään. Yksinäistä, mutta kai se on kaikille helpompaa näin.
Vaimo sanoo vain aina, kun joku tekee oharin, tai ghostaa, että "No, niidenpä on menetys". Katkeransuloista, mutta ei juuri lohduta.

no