Mihin se todellisuudessa perustuu?
Tarkoitan että onko se nyt vain teidän päässä olevaa vai uskotteko että teistä voisi tulla jotain?
En vaan itse ymmärrä tätä kaipausasiaa enää vanhempana koska omissa kaipauksissa on aina paljastunut että ne on vain oman pään sisäistä fantasiaa, jonka kanssa todellisuudella ja sillä toisella ihmisellä on vähän tekemistä keskenään.
Puhun tässä siis ihan todellisista ihmisistä enkä mistään oudoista netti-ihastuksista tai kaukoihastuksista.
En vain ymmärrä mihin se kaipaus voisi johtaa ja toisaalta minun on aivan mahdoton uskoa että kukaan minua kaipailisi perustuen aiempiin kokemuksiin ja siihen mitä tarjottavaa minulla on IRL:ssä.
Ei se toinen ihminen näe mun pään sisään, mun hienoja ajatuksia, tunne mun tunteita eikä koe mun mielikuvituksen lentoa, huumoria yms. Eikä ne siihen ihastu tai tule ihastumaan. Ei maailma toimi niin koskaan.
Itse en vaan ymmärrä jos kyse ei ole meneillään olevasta tai juuri päättyneestä suhteesta että mitä ihmiset oikein kaipaa? Minulle pitää olla jotain todellista ja toisen kosketus esimerkiksi elinehto millekään kaipaukselle.
Muuten se on vain ajanhukkaa ja fantasiaa, vieläpä siten että ei pelkästään se toinen ei ole sitä mitä sinä kuvittelet, eikä niin että hän ei ole kiinnostunut sinusta, vaan että hän hädin tuskin tuhlaa ajatuksen ajatusta sinuun.
Tarkoitan että onko se nyt vain teidän päässä olevaa vai uskotteko että teistä voisi tulla jotain?
En vaan itse ymmärrä tätä kaipausasiaa enää vanhempana koska omissa kaipauksissa on aina paljastunut että ne on vain oman pään sisäistä fantasiaa, jonka kanssa todellisuudella ja sillä toisella ihmisellä on vähän tekemistä keskenään.
Puhun tässä siis ihan todellisista ihmisistä enkä mistään oudoista netti-ihastuksista tai kaukoihastuksista.
En vain ymmärrä mihin se kaipaus voisi johtaa ja toisaalta minun on aivan mahdoton uskoa että kukaan minua kaipailisi perustuen aiempiin kokemuksiin ja siihen mitä tarjottavaa minulla on IRL:ssä.
Ei se toinen ihminen näe mun pään sisään, mun hienoja ajatuksia, tunne mun tunteita eikä koe mun mielikuvituksen lentoa, huumoria yms. Eikä ne siihen ihastu tai tule ihastumaan. Ei maailma toimi niin koskaan.
Itse en vaan ymmärrä jos kyse ei ole meneillään olevasta tai juuri päättyneestä suhteesta että mitä ihmiset oikein kaipaa? Minulle pitää olla jotain todellista ja toisen kosketus esimerkiksi elinehto millekään kaipaukselle.
Muuten se on vain ajanhukkaa ja fantasiaa, vieläpä siten että ei pelkästään se toinen ei ole sitä mitä sinä kuvittelet, eikä niin että hän ei ole kiinnostunut sinusta, vaan että hän hädin tuskin tuhlaa ajatuksen ajatusta sinuun.
Vastaukset 177
Vanhimmat
Itse ajattelen, että juuri ne omat tunteeni ja ajatukseni voin tietää, eivät ole fantasiaa, vaan oikeita. Ei minun välittämiseni, kaipaamiseni perustu siihen, että saan saman takaisin, vaikka se onnea olisikin. Välitän koska välitän. Kaipaan koska kaipaan. Tykkään koska tykkään.
Juurikin noin. Omalla kohdallani tosin myös TIEDÄN, että suhteemme voisi hyvinkin toimia. Vaankun toinen ei halua, niin hän ei halua.
Mutta kun toinen ei halua, niin eihän suhde silloin voi toimia!
Tietysti voisi.
Joskus on halusta kiinni. Joskus uskalluksesta. Tunne voi olla todella syvä.
Ja toisinaan tilanne on vain kovin vaikeasti järjesteltävä. Toinen on valmis kaikkeen siihen ja toinen ei.
Tuokin on ihan ymmärrettävää.
Kyllä se on silloin täyttä fantasiaa jota elät omassa päässäsi vain jos toisen kanssa ei tapahdu mitään.
Ei siinä ole mitään oikeaa jos ne tapahtuvat vain sinulle, anteeksi, se on fantasian määritelmä.
ap.
Tämä on täyttä totta. Oon miettiny ett mitä tapahtuu ihmiselle joka haaveilee tuolla lailla vuosikausia. Ja se kohde ei edes tiedä tuosta mutta vaikka tietäisikin niin ei välittäisi.
Se että kaksi ihmistä jotka on toisilleen tarkoitettu lähentyvät kyllä koska se toinen on kuin magneetti joka vain vetää puoleensa ja se magneetti on molemmilla. Eli he ikään kuin väkisin lähentyvät.
Sitten sellainen haaveilu on asia erikseen siinä ei ole magneettia vaan jostain syystä joku vaan on ehkä jotenkin ihailtava tms. mikä vetää puoleensa mutta sillä toisella ei ole samaa ihailua sitä ihailijaa kohtaan ja lähtökohdat ovat muutoinkin täysin erilaiset kuin siinä aidossa rakastumisessa.
Minun lähtökohtainen pointtini on se että rakastuminen vaatii toiselta osapuolelta yleensä vastaansa jotakin.
Rakkaus vahvistuu toisen vahvistaessa sitä, mutta se että roikkuu oman pään sisällä fantasiassa itse vain vahvistaen tunnetta on mielestäni aika karmea kohtalo eikä siinä unesta kyllä halua varmaan moni herätä.
Itse roikuin tuossa rakastumisessa pari vuotta eron jälkeen, joka kaiketi on sellainen aika perusaika, mutta siirryin vain siitä siihen etten saanut niistä naisista mitään irti joita kohtasin, joten kehittelin omassa päässäni kaikenlaista koska kaipasin niin kovasti rakkautta.
Näen näissä haaveissa tai kun ne tapahtuvat vain oman pään sisällä, fantasioissa sen puolen että ne vievät vain kauemmaksi toisten mahdollisten ihmisten kohtaamisesta, sen ihmisen kohtaamisesta sellaisena kuin on ja uuden kokemisesta.
"Se että kaksi ihmistä jotka on toisilleen tarkoitettu lähentyvät kyllä koska se toinen on kuin magneetti joka vain vetää puoleensa ja se magneetti on molemmilla. Eli he ikään kuin väkisin lähentyvät."
Minä en vain usko tuohon että jotkut ovat toisilleen tarkoitettu millään tavalla.
ap.
Sen vuoksi
Puhuta yksipuolisesti rakkaudesta
Ja läheisriippuvuufesta.
Ja riippuvuudesta rakastumisen tunteeseen .
Kaikki ne on sivutuote fantasialle
On äärinmäisen harvinainen kokemus että kohtaat tai löydät edes jollain tavoin omia unelmia tai fantasioita vastaavan henkilön jakamaan niitä... Mut silti ihmiset uskoo et
Jokaiselle on!
Hyvin harvoin ne odotukset täyttyvät.
Yleensä eivät... Ja sitte alkaa selittely..
Harvat katsoo todellisuutta
Tässäkään kohtaa..
Moni jatkaa vain sitä unelmointia
Ihan samaa hyvään uskoa se on ku lottovoiton odotus
Joulupukki tai Jeesuksen paluu...
Ja mikä on lopputulema
Kaksi rakastunutta voi parhainmllaan jakaa jotain .tosi kaunista.. pahimillaan seosta loppuelämäksi .
Jos ei oo kykyä sopeutua ja tarkastella todellisuutta.
Ja oppia sittenkin elämään enemmän sen oikean todellisuuden mukaan .
Kuin niiden korvien välissä olevien haavemaailmojen tapaan
AP on selvästi hyvä todellisuuden taju
ja halu elää sen muikasesti
Ehkä ymmärsin sinua kuitenkin paremmin kuin kukaan muu...
Siitäkin huolimatta että haukut ja suyylistit minut sydänmetömästi alimpaan helvettiin mies.
Meitsä ei vain ikinä tule meitä.
Asioita on turha enää jossitella.
Naiselta sivusta
Silloin voi olla myös suuri vaara erehtyä, jos olettaa, että tunne on yhteinen, vaikkei ne olisi? Moni asia on halusta kiinni, mut jos kohtaakin haluttoman, jota ärsyttää sinun olettamukset hänestä? Kokema voi olla karu kokemus hänelle, jos sinulla on liikaa tunteita pelissä?
Haluat uskoa hyvään toisesta ja toinen kokee sinut helppona huijattavana? Haluaa näpäyttää sinua, koska näkee sinussa paljon niitä huonoja puolia, joita on kohdannut eksissään? Ajattelee, et kaikki miehet ovat samanlaisia pskoja? Mustamaalaa, syyllistää jne. Sivusta.
Jos elo on vastoinkäymisten rikastuttama, silloin toivoo enemmän hyviä asioita tapahtuvaksi omassa elämässä, synnyttää itselle mielikuvia, joilla synnyttää itselle parempaa mieltä jne. Hyvät ajatukset luo parempaa fiilistä, synnyttää myönteistä ajattelua ja lisää toivoa.
Haluaako näitä mielikuvia rikkoa, jotka on synnyttänyt itselleen vain hyvän mielen synnyttämiseen? Onko se itsensä kusettamista, jos se on aistien synnyttämää ja syntynyt monista aistimuksista, miten toinen käyttäytyy mm. hyvällä tavalla lähelläsi? Monet asiat synnyttää aistimuksia, toiset on niille herkempiä ym.
Nuorempana kaipauksia on paljon enemmän, aistimukset ovat silloin aika mustavalkoisia ja ehdottomampia kuin vanhempana. Jokainen ruokkii fiiliksiään niin kuin parhaimmaksi näkee, vältellen kuitenkin paljastumatta kohteelleen, josta on hyvin epävarma.
Kiinnostaako tämä tönkkösuolattuja eli jäykkiä feikkidialogeja tuottavan aloittajaäijän sisältö teitä lukijat esim kun se nimeää humpuukitekstinsä ”naiselta sivusta”? Taisin vastata omaan kysymykseeni, never mind
Nälkikiukulla ja panetuksella.
Meillä jokaisella on heikot hetkemme henkisesti ja ruumiillisesti.
ap.
Paras hetki ehdotella vai? En usko
@Harmiton” heppu laitaoikealta ei taaskaan osannut yhdistää aiheita toisiinsa. Miten voi olla noin haitallinen ja harmiton/viaton samaan aikaan? Paradoksi
Ei saa nauraa keyloggaajalle, kun hänellä on laitteisto ja kaikki ihan vaan tätä varten👍
Also rip sulatejuuston ura, tähän huipentui..
👍
Mä vaan biletän ja pidän hauskaa. Vieläkin ajankohtaista?
Kaipaan vaan. Olen miettinyt asiaa paljon. Sitä että kun varmaan vaan toiveajattelen. Mutta mitä muuta mies voi tehdä? Voisin etsiä läheisyyttä muilta naisilta, mutta oma luonteeni ei ole koskaan antanut tuohon myöden. Kaipaan sellaista aitoa ja syvää kiintymystä ja yhteenkuuluvuutta. En vaan pysty tyytymään vähempään. On parempi kaivata epätoivoisesti sitä oikeaa rakkautta, kuin saada jotain vähemmän. Mieheltä.
Minun kohdallani rakkaus vaan toimii niin, että unelma sen oikean naisen rakkaudesta on enemmän kuin mitä saisin jonkun muun oikeasta kosketuksesta.
Mutta onko se todellista? Mistä tiedät, että aito syvä kiintymys olisi edes mahdollista?
Hänessä on, ja hänen kanssaan on, varmaan jotain sitä mitä arvostat. Ehkä saatte toisenne, tai tapaat jonkun muun, jonka kanssa löytyy sama tunne.
Mitä tuohon voisi sanoa. Itse pyrin ja olen pyrkinyt tuosta fantasiasta eroon. Ei se vie miehinkään ja oppinut että pakko tyytyä vähempään tai ei saa mitään.
ap.
Niin. Valintojahan ne osin on.
Joo, valintojahan ne on.
En siis tuomitse, itse vain näen että parempi unohtaa ja siirtyä eteenpäin että löytää jotain todellista.
ap.
Ehdottomasti järkevää, jos tietää, että unelmoi jostain mitä ei tule koskaan tapahtumaan. Fantasiaahan se silloin on.
Sivusta totean, että ajattelin pitkään noin ja elin noin. Mutta sitten rakastuin toden teolla. En tiedä vielä tänäkään päivänä, oliko se vain yksipuolista, mutta minussa se avasi paljon käyttämätöntä potentiaalia ja rohkeutta. Tajusin, että haaveet voi olla tärkeitä. Olin aliarvostanut niitä, nojannut vain todellisuuteen. Mutta todellisuuden tekee ihminen itse, ja myös haaveiden avulla.
Jaa, minä taas jäin vangiksi juuri tuohon rakastumiseen ja rakastamiseen joskus aikoinaan.
Siten jokainen kohdattu haave ja unelma sen jälkeen oli vain omaa typeryyttä. Elin mieluummin fantasioissa toisista ihmisistä vaikka ne olivat toki lähellä toteutua ja koin kokemuksia, jotka veivät minua vain poispäin siitä mitä todella tavoittelin.
Joku on joskus sanonut että ole varovainen mitä toivot, koska saatat joku päivä saada sen ja petyt.
"Mutta todellisuuden tekee ihminen itse, ja myös haaveiden avulla."
Oppituntini on juuri päinvastainen, haaveilla ja todellisuudella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ihmiset eivät näe sinua sellaisena kuin kuvittelet, heitä ei kiinnosta nähdä sellaisena kuin kuinka yrität eivätkä ihmiset ole sellaisia kuin haluat tai toivot heidän olevan.
Sen takia aloitus koska en enää ymmärrä roikkua jossain mikä on niin kaukana todellisuudesta.
Haaveet voivat toki reflektoida, jotain mitä sinä haluat tai näet jossain, mutta niihin kiinnittyminen on mielestäni karmea virhe, eivätkä sinun haaveet ole toisten haaveita ja vievät siten toisten kanssa koetusta todellisuudesta vain kauemmaksi.
Tietysti jos haluaa elää yksin haaveillen niin sitten saa sitä tehdä hamaan hautaan asti.
ap.
Olen eri mieltä. Juuri haaveiden avulla olen uskaltanut tehdä asioita, vaikka lopputulos ei olekaan ollut kuvitellun kaltainen. Ei yleensä ikinä ole. Mutta tärkeintä on, että yrittää. Eivät haaveet ole saaneet minua etääntymään muista vaan lähestymään. Kokeilemaan ja yrittämään. Onnistumaan ja epäonnistumaan. -Se sama sivusta
Niin, minä olen päätynyt siihen että edelleen yksin kuitenkin ollaan.
Haaveet eivä toteudu ja kuten totesin yksikään ihminen ei ilman todellisuuden toimia välitä ajatuksistani, tunteistani tai mielikuvituksestani jne.
Jäljelle jää vain lopulta epäonnistuminen ja sinkkuus.
Sitten voi valita, elää edelleen siinä josta muka on saanut niin paljon vaikka se on vain fantasiaa tai sitten ihan oikeasti elää todellisuudessa.
Itse toteutan jälkimmäistä, palstalla osa näyttää kipuilevan jo ekaksi mainitun ja jälkimmäisen merkityksen kanssa.
ap.
Toivotan sulle onnea. Ei sinkkuus ole epäonnistuminen. Koko elämä on vain harjoittelua, ja hlvetin hyvä niin. -Se sama
Okei, näemme asiat vain eri tavalla. Sinkkuus ei sinällään ole epäonnistuminen paitsi jos tavoitteena on joskus ollut välittävä ja rakastava parisuhde, ja kumppani, jonka kanssa selviytyä yhdessä jakaen se yhteys ja kokemukset, jopa iho iholla.
Näen itse epäonnistuneeni koska tavoittelin jotain, joka ei ollut saatavilla ja laitoin painoarvoa asioille, joilla niitä ei todellisuudessa ollut.
Toivotan samoin onnea ja kaikkea hyvää.
ap.
Hienoa että olet tehnyt asioita edistääksesi haaveiden toteutumista ja sinulla on haaveita jotka ajavat sinua elämässä eteenpäin.
Ymmärrän ap.n pointin siinä että nimenomaan jää elämään omaa haavettansa, saa siihen buustia reaalielämöstä mutta todellisuus kulkee eri polkua haaveen kanssa.
Kaipaus on tunne. Ei tunnetta tarvitse itselleen "uskotella" olemassaolevaksi, se vain on. Eikä sitä tarvitse mitenkään perustella, se vain on.
Tästä siis poistettiin asiallinen viesti välistä?
Vastasin tähän että: Se on fantasiaa siten.
Ap.
En ymmärrä näkemystäsi. Kaipaan kyllä ihan oikeaa ihmistä joka on lihaa ja verta, ei ole kyse mistään mielikuvitusolennosta.
Se on fantasiaa jos se ei ole mahdollista toteutua ja sinä vain osallistut siihen.
ap.
Syötät tilanteeseen omaa fantasiaasi siitä, että minun tilanteeni ei olisi mahdollista toteutua. Sinun kuvitelmasi asiasta ei pidä paikkaansa, joten päätelmäsi on virheellinen.
Johtuisiko tämä siitä että sinä et kertonut mitään omaan kaipaukseesi liittyvää vaikka sitä nimenomaan aloituksessa kysyttiin, etkä nähtävästi halua kertoa, joten et tuonut mitään aloitukseen paitsi turhaa kommentointia.
ap.
Se on fantasiaa, jos toivoo jotain mitä ei saa. Mutta minä voin hyväksyä tunteeni, haluamatta tuolta ihmiseltä yhtään mitään. Silloin se ei mielestäni ole fantasia, vaan minun oikea, aito tunteeni.
Eli pidän hänestä, ja tunnenkin tunteita, mutta en odota häneltä mitään vastaan.
Koetko että se antaa sinulle elämääsi jotain? Vie elämässä eteenpäin tai voisiko se vaikeuttaa esimerkiksi toisiin kiinnostaviin ihmisiin tutustumista?
Kaverin puolesta kyselen.
ap.
Se antaa todella paljon. . Kuten joku muu kirjoitti, avaa potentiaalia. Se ohjaa oikeaan. Ainakin mulla.
Ei vaikeuta toisiin tutustumista. Koen päinvastoin, että mulla on jotain arvokasta sydämessäni ja ymmärryksessäni itsestäni ja millaista kohtelua ja eloa toivon.
Tuo on hyvä lähtökohta varmasti.
Itse jäin vangiksi pitkään siihen millainen naisen pitäisi olla ja toisaalta koska olin jäänyt kiinni tuohon tunteeseen niin oli helppo taas luoda uusi fantasia toisesta tavatusta naisesta jne.
Tuhlasin kamalasti aikaani etsimällä jotain mitä muka pidin arvokkaana oikeasti tutustumatta ihmisiin. Näin asioita siellä missä niitä ei ollut, enkä tarkoita että näin että kuvittelin toisen olevan kiinnostunut vaan että naisella olisi jotain ominaisuuksia mitä hänellä ei ollut.
Olen tullut vain siihen pisteeseen että toisen potentiaalin näkee vain hänen käytöstään tarkkailemalla sekä tietämällä hänen aiemmat toimintatavat sekä mitä hän etsii.
Sitten on vielä se että vaikka se toinen vaikuttaisi ihanneihmiseltä se ei tarkoita että se ihanneihminen välittäisi sinusta vaikka kiinnostusta jollakin tavalla osoittaisi tai että tulisitte oikeasti toimeen, jotta teillä olisi tulevaisuutta keskenänne.
Sen takia kyselin aloituksessa perusteluja itsellenne kaipauksesta jotain kohtaan.
ap.
En ymmärrä aloituksen logiikkaa.
Miksi joku päättää elää unelmissaan ja fantasioissa, todellisuuden sijaan vai onko se todellisuus vain niin kivuliasta kohdata, jossa kaipauksen kohteen kanssa ei ole mitään mahdollisuutta tapahtua, joten on kiva fantasioida vaan loputtomiin? Mitä henkilö saa tuosta kaipauksesta?
Jospa helpotti loogisia tarpeitasi.
ap.
Psykohöpöpalstapoju näköjään tuli tähänkin ketjuun äänestämään omia yhden lauseen sutjauksiaan.
Tilanteita on yhtä paljon kuin ihmisiä. Tilanteet useimmiten varmasti ovat todellisia.
Ajatusten purkaminen helpottaa oloa.
Jos mitään mahdollisuutta ei ole niin kysymyksesi on sitten aiheellinen.
”Itse en vaan ymmärrä jos kyse ei ole meneillään olevasta tai juuri päättyneestä suhteesta että mitä ihmiset oikein kaipaa? Minulle pitää olla jotain todellista ja toisen kosketus esimerkiksi elinehto millekään kaipaukselle.”
Mutta jos kysyt tälläistä, niin tulee mieleen että vähän vajaaksi jää omakin tunnemaailmasi? -sivusta
Mitä tämä edes tarkoittaa?
Että ihmisen tunnemaailma on rajallinen kun en hän ei elä fantasioissa?
Minun pointtini nimenomaan mitä sinäkin todistat heittämällä tunnemaailmasta jotain että tilanteet harvoin ovat todellisia kuten ihmiset ne kuvittelevat päässään.
Ihminen kuvittelee niiden olevan, mutta asiat eivät ole usein sinne päinkään. Sen takia pyysin perusteluja ihmisiltä mihin heidän kaipaus perustuu, mutta vaikuttaa siltä että tämä kysymys suunta on liian vaikea ymmärtää ihmisille tai se loukkaa heitä kun se onkin heidän päässään oleva fantasia vaikka suuntautuisikin lihaa ja varta olevaan ihmiseen.
ap.
Minä, yksi kommentoijista vastasin. Tunteeni perustuu kokemukseen toisesta jonain kauniina, hyvänä. Siis minulla noin. Tykkään koska tykkään. Ei minun tarvitse saada häneltä/heiltä mitään.
Eli fantasia.
Ihmisen tunne omassa päässä on todellista riippumatta mikä sen aiheuttaa. Aivan sama onnistuuko todellisuudessa rakkaus toiseen, se ei sitä tuntevan tunnetta muuta. Sinä ikäänkuin haluat rajoittaa rakkauden, että jos molemmat tuntevat toisilleen rakkautta, silloin rakkaus on oikeata ja aitoa ja sitten jos vastapuoli ei juuri sillä hetkellä tunne rakkautta, silloin sama rakkauden tunne olisikin mielikuvitusta, ei kovin loogista ajattelua.
Tämä oli erittäin hyvin kirjoitettu auki. Juuri noin.
"Ihmisen tunne omassa päässä on todellista riippumatta mikä sen aiheuttaa. "
Aivan, aivot eivät tunnista todellisuuden ja fantasian eroa, kuten sinulla.
"Aivan sama onnistuuko todellisuudessa rakkaus toiseen, se ei sitä tuntevan tunnetta muuta. Sinä ikäänkuin haluat rajoittaa rakkauden, että jos molemmat tuntevat toisilleen rakkautta, silloin rakkaus on oikeata ja aitoa ja sitten jos vastapuoli ei juuri sillä hetkellä tunne rakkautta, silloin sama rakkauden tunne olisikin mielikuvitusta, ei kovin loogista ajattelua."
Sinun logiikkasi tässä mättää. Looginen ajattelu on sitä että tunnistaa ensiksi mikä on totta ja mikä ei sekä kenelle.
Jos rakkautesi on totta vain sinulle, se on fantasiaa. Se miten tunnet on aivan sama toisille jolloin se on fantasiaa.
ap.
Todennäköisesti ei ole yhtään kaunis tämä nainen josta puhhuu, ihan hirveä suokuikka, sitäkö hait tällä ”kaiken epäävällä” kommentilla minkä gubelle pistit? Kuha spoilasin geimis
Jeesus riittää.
Amen.
Miksi mietitään onko jotkut tunteet mielikuvitusta vai ei, sille henkilölle ne ovat todellisuutta. Ihan kun rakkaus tai välittäminen kytketään ainoastaan ja vain fyysiseen kanssakäymiseen. Rakkaus on henkinen tunne, se tunne voi lisääntyä fyysisessä kontaktissa, mutta turha tunteen olemassaoloa on vähätellä vaikka ei juuri silloin olla fyysisesti yhdessä.
Itseasiassa rakkaus liitetään kyllä tässä tapauksessa ihan siihen suoraan rakastaako se toinen ihminen takaisin.
"Miksi mietitään onko jotkut tunteet mielikuvitusta vai ei, sille henkilölle ne ovat todellisuutta."
Tämä on fantasian määritelmä. Jos ne ovat henkilölle todellisuutta, mutta eivät toisille ihmisille kyseessä on fantasia.
Olen kätellyt erästä missiä elämässäni. Sanotaan häntä nyt vaikka Viiviksi. Tykkään tyydyttää itseäni häntä ajatellen. Himoitsen häntä ja koen hänen kuvia katsellen että hän himoitsee minua. On mahdollista että tapaamme uudestaan. Onko kyseessä fantasia?
ON.
ap.
Sinä nyt sotket taas rakkauden johonkin seksiin. Rakkaus on henkinen tunne ja se on ihmisen korvien välissä sen enempää miettimättä, piste. Seksillä tai sen kuvitelmilla ei ole välttämättä mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Rakkaus on vain todellista ihmisten välillä, yhden ihmisen päässä se on vain fantasia aivan kuten seksifantasia.
"Seksillä tai sen kuvitelmilla ei ole välttämättä mitään tekemistä rakkauden kanssa."
Paitsi jos ovat täysin samoja fantasiaan perustuvia asioita.
ap.
Juu, tuo on fantasiaa. Ainakin minun mielestä siitä kannattanee irtottautua jonkin todemman tieltä. Pelkkä toisinaan tuleva tunne kun muistaa, kaipaa ja sen hyväksyminen ilman erityistä tai liiallista fantasiointia, tai odotusta yhteisestä suhteesta, on kai kuitenkin eri asia.
Nyt olet aivan sekaisin. Et voi mennä torppaamaan ihmistä, joka tuntee rakkautta, ei ihmiset robotteja ole, joiden ”rakkaus” syttyy vain seksin aikana ja aivan kun sinä saisit päättää kuka voi tuntea rakkautta. Ajattelusi on hyvin itsekästä ja pintapuolista ja erittäin epäloogista.
Tämä kaveri sotkee kaipauksen/ikävän ja fantasian. Antakaa olla. sivu
Jos kaipaus ja ikävä tapahtuu vain omassa päässä ne ovat ihan määritelmän mukaan pelkästään fantasiaa. Sillä onko tunne himo, rakkaus, jne. ei ole väliä.
Ei mitään muuta. Fantasiaa.
ap.
Olet oikeassa, sinänsä turhaa energian hukkaa.
Sinulle voi olla fantasiaa, muille voi olla todellisuutta, tyydy siihen.
"Tämä on fantasian määritelmä. Jos ne ovat henkilölle todellisuutta, mutta eivät toisille ihmisille kyseessä on fantasia."
Vedät nyt vähän mutkia suoriksi. Tottakai, jos väitän nähneeni keijun tai menninkäisen, koska olen mielestäni nähnyt, se ei muille ole totta ja se on fantasia, koskamenninkåisiä ei ole.. Jos taas minä rakastan jotakuta se on totta se tunne minulle, riippumatta uskooko naapurin Keijo, että minä rakastan. Rakastaminen ei yleisesti ole mikään saru, tarina tai muu ei todellisuuteen perustuva.
Tarkista fantasian määritelmä!
Jos siitä ei ole todisteita muiden ihmisten todellisuudessa, se on teidän pään sisäistä fantasiaa.
Tyydy fantasiaan,
ap.
"Jos taas minä rakastan jotakuta se on totta se tunne minulle, riippumatta uskooko naapurin Keijo, että minä rakastan. Rakastaminen ei yleisesti ole mikään saru, tarina tai muu ei todellisuuteen perustuva.
Tarkista fantasian määritelmä!"
Jos et tee sen rakkauden eteen mitään paitsi ehkä kerrot Keijolle joka epäilee asiaa
Se on fantasia.
Ehkä kannattaa tarkastaa mitä fantasia eli pelkkä haaveilu ja unelmointi tarkoittaa.
ap.
Älä määrittele sitä tasoa mitä muut tuntee. Sinulle ei tarvitse esittää mitään todisteita mitä joku ihminen tuntee. Rakkaus ei ole mitenkään älyn, syiden ja todisteiden antamista.
"Rakkaus ei ole mitenkään älyn, syiden ja todisteiden antamista."
Määrittelit juuri mitä fantasia on, se on älyn syiden ja todisteiden ulkopuolella olemista.
Kiitos siitä.
ap.
Rakastaminen ei ole haaveilua. Yhdessä olosta voi haaveilla ja siitä mitä toisen kanssa haluaisi tehdä ja olla.
Sama kuin väittäisit surua (tunne) fantasiaksi, koska kukaan ei vielä kuollut tai pahaa mieltä loukkauksesta, koska sitä ei ole toiselle sanottu. Ne ei ole fantasiaa, vaan tunteita, niin kuin on rakkauskin.
Onko yksinäisyys fantasiaa, koska todellisuudessa elät ihmisten keskellä.
Erota puurot ja vellit hyvä ihminen.
Tämäkin oli hyvin kirjoitettu. Aidot tunteet on aitoja tunteita, ja totta sellaisinaan. Ne eivät tarvitse mitään taselaskelmaa tai mitään vastiketta. Kenenkään ei tarvitse vastata niihin yhtään millään lailla.
On eri asia tahtoa ja fantasioida saavansa jotain. Ja kannattanee irrottautua sellaisesta, jos se estää elämää tapahtumasta…
"Tämäkin oli hyvin kirjoitettu. Aidot tunteet on aitoja tunteita, ja totta sellaisinaan. Ne eivät tarvitse mitään taselaskelmaa tai mitään vastiketta. Kenenkään ei tarvitse vastata niihin yhtään millään lailla."
Ei tarvitsekaan, mutta tunteet ovat fantasiaa jos ne eivät toteudu muualla kuin päässäsi.
ap.
No se olisi kyllä jotenkin hyvin kliinistä ajattelua, mukava rupattelu teillä palstaäijäaapeen kanssa, jatkakaa herrat hyvät
Kysymys on lapsellinen. Ei tunteita tai ikävää tarvitse perustella, ja kuten hyvin tiedetään, yksipuolisetkin tunteet voivat olla voimakkaat.
Missään en sanonut etteikö tunteet voisi olla yksipuolisia. Mutta se on silti fantasiaa ja kysyin haluaako ihminen että ne edes toteutuvat vai haluaako elää siinä fantasiassa?
ap.
On aika typerää edes kysyä haluaako ihminen, että kaipaus toteutuu. Tietenkin haluaa. Sen pitäisi olla se perusoletus. Mistä tuo sinun katkeruutesi kumpuaa?
-joku muu
Okei. Puhut fantasioista, jotka minun päässäni on eri asia, kuin kaipaus ja ikävä. Miten perustelen? Omilla tunteilla. Sillä että uskon hänelläkin olevan tunteita minua kohtaan. Sillä että ainakin minun puoleltani kaikki olisi mahdollista hänen kanssaan. Sillä että näen hänet usein, jos haluan. Sillä että voisin soittaa/viestiä hänelle vaikka heti, periaatteessa. Sillä että en ole ikinä tuntenut näin ketään kohtaan.
Kai minulla on siis oikeus ikävöidä häntä nettipalstalla, ennenkuin asiat toivottavasti konkretisoituvat. En ole "palstahahmo" tai -asukki, eikä hänkään.
-18:38
Ohitan tämän lapsellisen katkeruus kommentin.
Jo tämä ketju osoittaa vastauksineen että osa ihmisistä ei välitä toteutuuko kaipaus vai ei.
ap.
Tämä ketju ei osoita mitään muuta kuin sen, että porukka ei ole kiinnostunut keskustelemaan kanssasi asiasta, koska "keskustelet" vänkäämällä, et kuuntele aidosti mitä muut sanovat etkä voi hyväksyä, että sinun kokemuksesi maailmasta ei ole se ainoa oikea ja jotenkin todenmukaisempi kuin muiden. Se siitä.
Sinulla oli kuitenkin aikaa tulla heittämään jotain katkeruusläppää ja avautumaan.
Kiitos kun osallistuit noin turhasti keskusteluun, olet varmasti kaipaamisen arvoinen superihminen.
ap.
Sivusta. Ei tarvitse haluta mitään. Rakkaus ei kysy vastalahja - haluan sulle hyvää. Fantasia taasen hinkuaa sitä -haluan sulta hyvää.
Sinun ajatuksesi rakkaudesta ovat fantasiaa.
"Rakkaus ei kysy vastalahja - haluan sulle hyvää. Fantasia taasen hinkuaa sitä -haluan sulta hyvää."
Nämä ovat sinun itsekeksimiä juttuja mitä rakkaus ja mitä fantasia ovat.
Itseasiassa päinvastoin, rakkaudessa voitaisiin odottaa vastarakkautta, fantasiassa ollessa vain olla odottamatta mitään koska fantasiassa eläminen riittää.
ap.
Tämä on se suurin ero mielestäni. Toinen on parasta, se ei ehkäise elämää vaan päinvastoin. Ja tuosta toisesta on järkevä irrottautua todemman tieltä, jos hallitsee ja kuluttaa voimavaroja antamatta mitään realistista.
Rakkaus ei kysy vastalahjaa, mutta mitä te annatte tuolla rakastatulle jos se on vain tunne ja pään sisällä?
ap.
Ok, tuo on sinun näkemyksesi. Minun kokemukseni ovat toisenlaisia. Voin rakastaa, pitää toista kauniina, hyvänä ja tuntea jotain x, haluamatta yhtään mitään vastiketta.
Parisuhteessa on hyvä olla molempiin suuntiin tuo tunne. Eli toisen arvostaminen hänenä itsenään. Ja lisäksi ymmärrystä yms. mitä nyt kukin suhteelta toivoo… nämä minun kokemusmaailmasta.
Parisuhteessa te olette tekemisissä toistenne kanssa kuitenkin ja voit osoittaa vaikka rakkauttasi pienin teoin jne. jolloin totta kai, se ei ole fantasiaa.
Mutta se että ei ole parisuhteessa tai ei ole enää parisuhteessa ja kuvittelee rakastavansa niin jos sitä ei näytä mitään toiselle, miten sen kuvittelee olevan yhtä todellista kuin se kun toisen kanssa on tekemisissä ja osoittaa sitä toiselle?
ap.
Tämä tunne näkyy vaikkapa niin, että tahdon toimia hänen hyväkseen, vaikka hän ei edes saa tietää kuinka olen panostanut… eli en tarvitse edes hänen ihailuaan, kiitosta, yhtään mitään… hän voi olla vaikka pitämättä minusta, mutta minä tiedän mitä hänessä näen ja siksi tunnen. Eli oikea rakkaus ei mielestäni ole taselaskelma millään muotoa.
Rakkaus ja kaipaus ovat eri asioita. Minä puhuin kaipauksesta, en rakkaudesta.
Rakkaus tosiaankin on epäitsekästä, joka ei vaadi toiselta ihmiseltä mitään.
Oletko ikinä miettinyt kuitenkin asiaa siltä kannalta johon itse päädyin että entäs sitten kun huomaat että olet jakanut tätä "rakkauttasi" ihmisille, jotka eivät ehkä sitä ansaitse, tuhlannut aikaasi ja toisaalta olisit voinut käyttää aikaasi ihmiseen josta sinulle olisi voinut tulla läheisempi?
Koska jossain vaiheessa sitä törmää siihen että se rakkaus vaikka kuinka ylevää onkin vie aivan omaa aikaa energiaa ja kyllä sitä tahtoisi saada vähän takaisinkin päin.
Se rakkaus, aika, ja energia mitä kulutat johonkin ihmiseen on pois niiltä toisilta ihmisiltä jotka voisivat kokea myös vastarakkautta.
"Eli oikea rakkaus ei mielestäni ole taselaskelma millään muotoa."
Veikkaan että meidän käsitys oikeasta rakkaudesta poikkeaa koska uskon että oikeaan rakkauteen liittyy aina lähes symbioottinen suhde jossa molemmat osapuolet antavat ja ottavat vastaan. Yhden suuntainen rakkaus on mielestäni vajaata rakkautta.
Oman rakastamisen tunteen laajentaminen ylimaalliseksi ja oikeaksi on mielestäni keino pyhittää se sellaiseksi että kaikki muut mahdolliset kiinnostukset, välittämiset tai jopa rakkaudet nähdään vähäisempänä tai lähes petturuutena toista kohtaan.
En vain ymmärrä miksi antaa loputtomasti ihmiselle joka ei anna mitään takaisin ja osoittaa jopa päinvastaista kuin mitä rakkaus on toiseen suuntaan tai joka ei kosketa yhteistä todellisuutta.
ap.
Jos ne tapahtuvat oman pään sisällä ne ovat silti fantasiaa yhtä kaikki.
Teot ja rakkauden tunne ovat kaksi eri asiaa. Joku voi tehdä läjäpäin ”hyviä tekoja” parisuhteessa tuntematta rakkautta. Velvollisuudesta, halusta saada seksiä, seuraa, statusta jne.
Toki voin rakastaa ja tehdä tekoja juuri rakkaudesta käsin. Silloin en tarvii takaisin mitään. Edes kiitosta. Se on lahja. Rakastaa voi monia, jos sydän on auki.
Ei poista sitä, että parisuhteessa on muitakin toiveita, rajoja jne…
Sivusta, ei aina ole tarvetta että kaipaus toteutuu, ainakaan ihan suoraan. Oma tilanne ei sitä sallisi, liikaa muuttujia. En voisi tuottaa monille ihmisille sellaista sotkua tässä elämäntilanteessa, siksi tyydyn kaipaamaan. Eli hän on minun fantasiani, ja saan siitä iloa harmaaseen arkeen. Tietenkin ymmärrän että se on haave, en oleta että ikävän kohteeni vastaisi omia kuvitelmia todellisuudessa. Voi olla täys mätä jos oikein pääsisi tutustumaan. Ei voi tietää koska en edistä asiaa oikeassa elämässä.
Onko sinulla lapsia? Oletko koskaan kohdannut tuntematonta, tai ihan omaa ystävääsi, , joka jostain syystä avautuu sinulle kivuissaan/suruissaan ja olet vain tunnetta täynnä, että näet hänet?
Tietenkin suhteissa pitää pitää rajat. Ja pitää olla varovainen. Jotkut eivät rakasta, vaikka niin vaikkaoa sanovat. Tai rakastavat, mutta myös satuttavat/ovat kylmiä. Jos suhde, parisuhde tai ystävyys vain ottaa, niin ehkei se ole rakkautta ollenkaan.
Tuosta ei nyt ollut kyse, joten ohi.
Kuulostaa järkevältä, erotat toden haaveesta ja toisin päin.
ap.
Ei niin. Ei tarvitse aina toteutua. Jos haaveilu ja kaipailu ei ole liian hallitsevaa, se on ainakin minulle omassa elämässäni ok. Haaveilun ja muistelemisen kautta myös opin itsestäni ja siitä mitä sitten reaalisuhteissa arvostan jne. Joskus ollut myös vapauttavaa ja humirististskin ajanvietettä, jos on ollut muutoin stressaavaa elämää.
Kohta mulle sanotaan, etten olisi saanut tuntea noin, ja se oli huonosta ja ties mitä….
Tai käydään saivartelemaan jostain sanasta, onko joku totta vai fantasiaa.
Kyllä täällä on muillakin ollut järkeviä kommentteja. Ei kannata takertua johonkin sanaan. Vaan keskittyä mitä ihmiset kertovat.
Täällä hän neuvoo aloittajaäijää aloittajaäijän feikkiriitelyn suhteen itsensä kanssa lol
Hieman naurattaa aloittajaäijä tämä henkevä keskustelu itsesi kanssa, sillä käsittelet usein suhteita vastakkaisten sukupuolten välillä kauniisti ilmaistuna emotionaalisen velan kautta oli kyse sitten renkaan vaihdosta tai dinneristä
Sama mitä kuka tahansa tähän aloitukseen vastaa, ap:lla ei ole mitään muuta annettavaa kuin vängätä vastaan.
Ei auta muu jos on oikeassa.
ap.
Se, että oletat kaikkien palstalla kirjoittavien elävän jossain fantasiamaailmassa ei perustu todellisuuteen. Ehkä se, että uskottelet itsellesi niin, helpottaa jollain tasolla omaa yksinäisyyttäsi.
Käy vaikka ulkona kävelemässä ja haukkaamassa vähän happea välillä ja anna ihmisten kaivata toistensa luo ilman, että pyrit tuomitsemaan omien kuvitelmiesi pohjalta kaiken.
"Se, että oletat kaikkien palstalla kirjoittavien elävän jossain fantasiamaailmassa ei perustu todellisuuteen. Ehkä se, että uskottelet itsellesi niin, helpottaa jollain tasolla omaa yksinäisyyttäsi."
Yritin vitsailla edellisessä kommentissa.
Aloitus sisälsi kysymyksiä sekä henkilökohtaisen kokemuksen.
Jos ihmiset eivät halua kertoa omista kokemuksistaan vaan kiistävät aloituksen kokemuksen tai kysymykset niin miksi syyttää aloittaa vänkäämisestä?
"Käy vaikka ulkona kävelemässä ja haukkaamassa vähän happea välillä ja anna ihmisten kaivata toistensa luo ilman, että pyrit tuomitsemaan omien kuvitelmiesi pohjalta kaiken."
Kukaan ei ole tuominnut yhtään mitään, mutta todellisuus on eri asia kuin fantasia.
Huvittavaa että mainitset ulkona kävelyn kun suurin osa palstalaisen aivoista sitä hapen haukkaamista tarvitsisi.
Suurin osa päivistäni kuluu ulkoilmassa, pahoittelut todellisuudesta sinne ruutuihmiselle.
No kun mulla on tämmönen erikoinen juttu, et tiedän et se kaipaus on molemminpuolista vaikka mies ei uskalla kohdata tunteitaan/mua ja tiedän että ollaan elämämme rakkauksia toisillemme, siis et mitään suurempaa ei voi tulla. Ja minä en kykene jatkaa elämää, viides vuosi menos et vaan itken ja makaan ja mies tekee lapsia kenen kaa nyt ikinä tekeekään ja koittaa olla hyvä isä lapsilleen, joka on arvostettavaa. Mut kun tää tappaa meidät molemmat, pilaa meidän molempien elämät ja läheistemme elämän, emmekä kykene siihen että maailma kaipais parannusta johon meillä ois yhdessä konsteja ja saatas paljon hyvää aikaan. Sen takia että olen vääränlainen, eli ne usein pahat sielut tuomitsisi rakkautemme. Uskon et se myös miestä pelottaa, et tää on Jumalan järjestämä kohtaaminen, Jumala haluaa että me oltais rakastavaiset, mä sain sen viestin silloin kun se taika tapahtui ekan kerran. V*ttu mä rakastan sua mies ja mä en kestä tätä enää, mä toivon välil että oisin kuollut, koska sattuu liikaa että oon vaan lamaantunut viidettä vuotta, enkä kykene mihinkään ja mies siel nai tuttöystäväänsä varmaan mua ajatellen ja kaipaa mun luo "mutku ne pelot ja mitä muut nyt sanos, v*tut mun onnesta ja maailman parantamisesta, kunhan kaverit ei tiiä että tykkään siitä Sonjasta, joka on vähän erilainen!" :'(
Mul meni kupoi nurin tos syksyl ja aloin taas käyttää subua ja siihen on yksinkertainen syy.
Muilla swn käyttö ei estä rakkautta, mut jos mö sen teen niin se on paha asia, olin tosiasn 4 vuotta ilman, mut en mies kestä. Ethän sä näit lue ees, laitan sulle joku pv. pitkn emailin, ehkä koska mun on pakko ei tätä vit*u jaksa enää. Kaikki muut merkkaa paitsi minä ja mä idiootti uskoin sen rakkauden häneltä mua kohtaan vaikka näin sen pelon hänen silmissään kun sanoin että rakastan sua. Seksii pitäis olla, parempaa kun et voi saada. Mutta kun kuule kulta rakas mua ei sellainen kiinnosta ilman suuria tunteita ja yhdessäoloa, koska kunnioitan Jumalaa nykyään, vaikka teenkin väärin ja usein! Pyydän siitä anteeksi. Ja mies! Se wi ole rakkautta, että et voi omkstautus minulle, koska x, y tai z. Ymmörrön synkimmön tunnustukseni minkä kerroin, että se voi olla tosi paha juttu sulattaa. Mut kun tää johtuu siitö että oon "niin sanottu" vai oliko se "niin kutsuttu", sellainen eli vääränlainen muiden silmissä, mutta omaa sydäntäsi kieltäydyt kuuntelemasta ja siinä oikeesti kärsii sun lisäksesi lopulta ne. Joita yrität suojella, koska jos muistat sanattoman kommunikaatiomme, niin kaikki sen jo näkee vaikka mitä koitat itsellesi ja muille valehdella "hyvistä syistä". Olen näkijä, noita, mystikko ja mitä näitä oli, joten näen asioita ja kanssani puhuminen olisi ollut jo alusta asti suotavaa, mutta annoin sinulle sitä kaipaamaasi tilaa kun tiedän mitä koit ja että rakastat mua, mutta halusit evätä sen onnen, koska mitähön muut sanois ku se Sonja on se jota rakastan, mutta kun muiden mielestä se Sonja on irvailun ja pilkan kohde, koska hän on erilainen, vaikkei ole enää paha millään tavoin ja toivoo melkein aina kaikille hyvää jos ei sureta tai vihastuta liikaa, niin ku nyt... ja mietin vain miltä se sinusta tuntuu vanhana. Olisin ollut ja ilen edelleenkin vain sinua varten olemassa, mutta tuhonnut sieluani ja varjo entisestäni. Mutta rakastan sua silti. En jaksa oikokukea, ruutu säröillä, ikänäkö, jne..
Yleisön kehotuksesta lähden hakemaan hieman happea.
Saa nähdä palaanko vastaamaan vielä ketjuun, en viihdy oikein tällä palstalla sattuneesta syystä.
Pieni mahdollisuus että törmään naapurissa asuskeleviin neitokaisiin koirienssa kanssa. Turhaa haaveilua tässä vaiheessa tietysti. ;)
Kevään jatkoa kaikille.
Ap.
Toivottavasti saat irroitettua itsesi fantasioistasi, jos/kun ne ilmeisesti häiritsevät elämääsi. Ehkä tapaat jonkun sopivan joku päivä, eihän sitä etukäteen voi tietää. Läheiset ja hyvät suhteet, oikeat ihmiset, joiden kanssa jakaa asioita ja tunteita, on kyllä rikkaus.
Ei ehkä kannata tarttua liikaa jonkun termin määrittelemiseen, vaikka voihan silleenkin oppia jotain.
Ihmiset tuntevat tunteitaan ja tekevät tekojaan, kaikenlaisia… . mulle mun tunteet, vaikka vain oman pään sisäiset, ovat totta. Mutta ystävän kanssa kohdatessa on tosi hyvä olla. Siinä kaikki.
"Toivottavasti saat irroitettua itsesi fantasioistasi, jos/kun ne ilmeisesti häiritsevät elämääsi.
"
Siis minähän olen irroittanut itseni näistä fantasioista jo aikaa sitten ja sen takia kysyinkin miksi toiset ihmiset vakuuttavat itselleen ja toisille miten se fantasia omista tunteista on yhtä totta kuin todellisuus.
"
Ihmiset tuntevat tunteitaan ja tekevät tekojaan, kaikenlaisia… . mulle mun tunteet, vaikka vain oman pään sisäiset, ovat totta. "
Kenelle muulle ne eivät ole, siten ne ovat sinun fantasioitasi, joten kannattaa ehkä seurata omaa ohjettaan. ;)
ap.
Lisään vielä. Et ole ainoa, joka on toivonut/toivoo ja fantasioi toisesta jonain mikä perustuu tyhjiin toiveisiin ja olettamuksiin. Kai kaikilla on ollut. Niistä kannattanee yrittää irrottautua, jos haittaavat elämää.
Ja jos sinulle on tärkeää, että toinen ajattelee just samoin kuin sinä asioista x, ja sellaisen ihmisen kohtaaminen olisi se mitä etsit, totta kai olet oikeutettu omiin vaatimuksiisi. Kukaan ei voi niitä sinulta viedä, tai pakottaa muuhun. Eiköhän jokaisella ole jotain asioita, arvoja ja rajoja, joita odottaa kumppanilta. Oikeassa elämässä tutustumallahan ne selviää, onko yhteinen juoni ja kemia, parisuhdetta ja/tai ystävyyttä ajatellen.
Tuota viimeistä kohtaa erityisesti yritin painottaa juuri tässä ketjussa.
ap.
Ai, anteeksi. Taisin lukea huonosti ja sain kuvan, että haaveilet jotain mahdottomia, ja haluat irrottautua niistä ja ennakko-oletuksista. Mutta olitkin jo päässyt yli haaveiden ja ennakko-oletusten tekemisestä ja mietit nyt muiden tunteita.
Kuten olet saanut lukea, osa haaveilee jostain lisäilemällä niitä omia toiveita, osa muistelee/tuntee ilman mielikuvituslisää… on monia eri päitä ja kokemuksia täällä.
Anteeksi, mutta mitä tuo tarkoittaa? Ettei minun kannata tuntea yhtään mitään, eikä koskaan muistella vaikkapa hyvää kohtaamista ystävän kanssa. Ne on minun elämälleni positiivinen asia, ne tunteet, muistot hyvästä. En minä niissä koko ajan vello, vain joskus tulevat päälle. Ohjaavat hyvään. Samoin tulen joskus surulliseksi jostain menneestä muistosta, onneksi aika harvoin.
Tuskin kukaan on tässä ketjussa sitä kieltänyt.
Varmasti kaikki tässä ketjussa on samaa mieltä ja toteaa, että ei kannata lähestyä toista ennakkoluuloisesti ja omat haaveet päässä, vaan ihan tutustumalla toiseen ihmiseen tapaillen kasvoista kasvoihin.
Ja se ei poista hyviä ja huonoja muistoja. Kun emme muutu tabula rasoiksi tai koneiksi. Mutta ei ne normi-ihmisellä yleensä ehkäise hyvää elämää. Päinvastoin, niiden tulisi toimia tukena. Onko väliä sanooko niitä todeksi vai fantasiaksi. Eikö jokainen hetki ole tavallaan se ainoa totuus, kullekin.
"Varmasti kaikki tässä ketjussa on samaa mieltä "
Ei vaikuttanut olevan, joten lopeta sen jankkaaminen.
"toteaa, että ei kannata lähestyä toista ennakkoluuloisesti ja omat haaveet päässä, vaan ihan tutustumalla toiseen ihmiseen tapaillen kasvoista kasvoihin. "
Tämän ketjun perusteella vaikuttaa aika päinvastaiselta.
"
Ja se ei poista hyviä ja huonoja muistoja. Kun emme muutu tabula rasoiksi tai koneiksi. Mutta ei ne normi-ihmisellä yleensä ehkäise hyvää elämää. Päinvastoin, niiden tulisi toimia tukena. Onko väliä sanooko niitä todeksi vai fantasiaksi. "
Tåmä on huono ja väärä ajattelutapa. Asian selittäminen pois ei määrittele millään tavalla totuutta.
Subjektit kokemukset eivät ole todellisuutta elleivät ne toteudu toisille ihmisille.
Lapsikin sen tulisi oppia.
"Eikö jokainen hetki ole tavallaan se ainoa totuus, kullekin.""
En nyt jaksa uppoutua näihin new age subjektiiviset tietoisuudet tulkitsevat joka hetkeä kuin kristallista heijastuvat värikkäät valonsäteet ja kaikki on yhtä totta kaikille eri aikoina kunhan vain "kokee niin".
Ali Khameinei on kuollut. Näin väitetään. Se on huomattavasti lähempänä todellisuutta kuin yksikään haavefantasia toisesta ihmisestä. Pari päivää sitten sitä olisi pidetty fantasiana.
Siinä todellisuuden ja fantasian ero.
Hyvää yötä ja jatkoa.
ap.
Minä haaveilen. Minulla on ikävä koko ajan. Haluan elätellä toiveita jostain vuosien takaisesta. Olen varattu ja kaikki tämä tuntuu jossain sydämessä väärältä, mutta pidän kiinni siitä, koska se pitää minut pinnalla. Paremmin en osaa sanoa.
No voi ei höh. Todennäköisesti sinulla on mies ns kriisi, joka menee ohi sillä, että mietit kuinka vaivalloista ja kallista eroaminen on. Tsemppiä sinne! Oliko hieno lisäys monologiisi, aloittajaäijä?
Ja entä rouva- käykö useammin kampaajalla ja jumpalla entä ennen?🤔
Tässä on teille, juuri ikävä-palstan kaltaisille some anonyymeille kirja, juuri teille omistettu;
https://www.amazon.com/dp/B0GQQD2GVG?ref_=ast_author_dp&th=1&psc=1
A Study Of Unmet Love, is a novel about timing, modern loneliness, and the fragile courage required to remain when closeness becomes real.
The novel moves quietly between two perspectives, revealing how recognition alone is not enough to build a future.
-Two strangers recognize each other before they even meet.
Their connection is quiet, honest, and dangerously real.
But when the moment finally asks for courage, the air changes, and the possibility does not hold.
A year later, the memory still hasn’t let go-.
Spare, intimate, and quietly unsettling, A Study of Unmet Love examines the distance between understanding and action, and the lives we continue to live when closeness does not hold.
Vastaan ap Kysymykseen: ajankulu ja itseni huvittaminen. Tiedän että kehittelen päässäni höttösiä kuvitelmia miten elämämme sujuisi ja millaista se olisi. En todellakaan kuvittele että se olisi mitenkään realistinen kuva ja tajuan sentään että toinen voi olla ihan jotain muuta kuin millaiseksi oma mielikuvitus tilanteet luo. Oikea elämä luo pohjaa fantasialle ja ruokkii sitä säännöllisesti, mutta en tee enää siirtoja sitä silmällä pitäen että meistä oikeasti tulisi jotain. Tietenkin annan mahdollisuuden jos kävisi niin että lähentyisimme, katsoisin kortit. Todellisuus on kuitenkin aina tarua tylsempää😘
Siellä pullapellit kyökissä kolisi, nainen aina imuroisi ja ikinä ette kävis vihaisena nukkumaan-kö?
Minä ymmärrän tasan tarkkaan, mitä ap tarkoittaa.
Ensin yllätyin, että käytännössä kaikki kommentoijat ovat eri mieltä ap:n kanssa, mutta sitten tajusin, että se onkin juuri se syy, miksi nämä ihmiset roikkuvat koko elämänsä täällä palstalla eivätkä koskaan tule kokemaan oikeita parisuhteita.
Palstalaisilla ei ole mitään kokemuksia parisuhteista, joten he ovat luoneet päässään fantasian jostain täydellisestä parisuhteesta. He ovat kiinnittäneet siihen fantasiaan jonkun tietyn ihmisen, jota he eivät tunne ollenkaan, mutta fantasioivat, että se ihminen vastaa täysin heidän fantasiaansa.
Tunteet ovat yksipuolisia, joten he eivät koskaan tule saamaan sitä tiettyä ihmistä. Sen sijaan, että he tavoittelisivat jotain muuta, he mieluummin vellovat fantasiassa koko elämänsä.
Voitte täällä yrittää jankata ikuisuuksiin siitä, kuinka fantasiakin on todellinen tunne ja plaa plaa, mutta tosiasia on, että elämä jää teiltä täysin elämättä. Voi olla, että vuosien päästä törmäätte johonkin toiseen ihmiseen, johon muodostatte saman pakkomielteen ja ehkä jopa päädytte muutamille treffeille tai parisuhteeseen. Ja sitten saatatte huomata, että sillä ihmisellä onkin joitain todella ärsyttäviä luonteenpiirteitä tai tapoja, jotka eivät vastaa alkuperäistä fantasiaa ja tunteetkin loppuvat siihen.
Minä antaisin mahdollisuuden muillekin (todellisille) ihmisille. Joidenkin kanssa sitten natsaa ja joidenkin ei. Ei voi tietää ennen kuin tutustuu ja yrittää.
Oletteko ajatelleet, että tämä kaikki onkin vain sitä, että pelkäätte mennä mukavuusalueenne ulkopuolelle ja mahdollisesti epäonnistua.
Toki on olemassa niitäkin ihmisiä, joilla on aivan mahdottoman korkeat standardit verrattuna omaan ulkonäköön ja olemukseen (tyyliin joku keski-iän ylittänyt rupsahtanut, ylipainoinen, huonon hygienian omaava, kalju äijä jolla kuvottava luonne joka kuolaa vain timmien teini-ikäisten perään). Heillä ei ole muuta toivoa kuin velloa koko elämänsä fantasioissaan, jos eivät ole valmiita madaltamaan standardejaan.
Kenenkään ei pitäisi madaltaa standardejaan. Ennemmin yksin kuin huonossa suhteessa.
Et tainnut oikein lukea kommentteja. Ei taidettu olla arvostamatta kohtaamisia, ystävyyttä, parisuhteita. Päinvastoin.
Kyllä luin. Ja sinä voit elää koko elämäsi palstalla, jos haluat. Ei kukaan pakota poistumaan mukavuusalueelta.
Useamman soisi itse asiassa nostavan standardejaan. Monelle yksin oleminen on niin pelottavaa, että ennemmin ottaa kenet tahansa kuin on itsensä kanssa ja nauttii elämästä.
Miksi kuvittelet tai esität tuntevasi minun elämäni sisällön? Miksi luulet, että se on palstalla? Millä tavoin minun pitäisi poistua mukavuusalueelta -ethän edes tiedä miten elän?
Kyl ja osa on ihmisten kanssa joiden kanssa ei sovi kunnolla yhteen, tekevät jopa lapsia heidän kanssaan.
Osa taas elää haaveissaan kuvitellen siten yksin olonnkivun pois mikä näkyy täälläkin.
Tuo kommentoija on luultavasti aloittaja. Ihan samalla tavalla olettaa muista "faktoja" kuin aloittajakin.
Ei ollut aloittajalta. Te olette oikeasti ihan h*lvetin säälittäviä ettekä edes itse tajua sitä. Normaalit ihmiset eivät triggeröityisi tästä aloituksesta saatikka minun kommentista.
Rauhoitu. Ei tässä ole triggeröitynyt kukaan.
Kiitos tästä.
Hyvin järjellisesti kirjoitit aiheesta ja olit ymmärtänyt aloituksen täydellisesti.
En tahtonut tuoda liian jyrkkää näkemystä esille mitä ajattelin, mutta kun alkoi tämä "se mitä tunnen on totta eikä fantasia" niin oli pakko vain kertoa suoraan että joki järki säilyiisi keskusteluissa.
Osa ihmisistä suoraan määritteli jopa asian älyn, syyn yms. ulkopuolelle, joka suoraan on fantasiaa ihan määriteltynä.
Itse en puhu mistään standardeista koska tiedän olevani hyvin kranttu, mutta ainakaan ne eivät sisällä kuvitelmia omasssa päässä mitä ja minun jonkun toisen välillä voisi tapahtua perustuen minun omiin ajatuksiin ja tunteisiin tai kuvitellen että se tekisi juuri siitä minun kaipauksestani niin spesiaalia että olisi jotenkin vain niin hienoa.
Se ei ole sama asia kuin olla kiinnostunut kestä tahansa. Mutta ajattelu että sen toisen täytyy tuottaa joku hieno iso tunne kuin se henkilön fantasia on ollut, saa ihmisen vain perääntymään aidosta kontaktista.
Ei fantasian kanssa voi koskaan kilpailla sitä aina häviää sille.
Se todellisen ihmisen kohtaaminen epätäydellisenä, toki omia standardejaan noudattaen, joka on jokaisen oma asia on minulle tärkeämpää kuin sen fantasian rakentaminen jostakusta jonka kuvittelee jotain todella tärkeää tunnetta itsensä kanssa.
Viesti taas poistettiin tästä?
sanoin vain että " tämä oli ap."
No ainakin tämä aloittajaäijä on triggeröitynyt omista teksteistään kun hän harrastaa tätä performatiivista voyerismia. TT
Aloittajamies alustaa aloituksesta ja aloittajasta aloituksessaan- pysyykö skidit perässä
No voi ei, onneksi gubbe siitäkin ”projektista” voi nykyään perääntyä eikä tartte ees astua tuomioistuimen eteen
Suurimman osan tästä keskustelusta olet nakutellut ihan itse palstasetä
Liittyykö tämä nonsense kommentti langan ensimmäisestä kommentista innostumiseen, joka on myös tämän aloittajaäijän kirjoittama, jossa tuputat tällaista ajatusta naisoletettuun liittyen, että kun hänestä ei kuulu, hän elää itsekkäästi mukavuusalueella, eikö siksi tule vaikka olet selvästi todella mukava ja joustava ihminen
No huhuh, en lueskellu koko aloitusta mut on täällä kyllä ihmisiä ajatuksineen elämässä haavemaailmassa.
Ymmärrän kyl hyvin asian että miksi elää unessa kun vois koskettaa toista ihmistä.
Kannataisko etsiä ja löytää jokainen joku ihminen aptä myötwn jonka elämässä olla ihan aikuisten oikeasti ja rakastaa sitä toista jos on löytyäkseen.
Yhtään haavemaailmassa ja omissa tunteissaan vellovaa myn elämään ei kiitos.
Taitaa olla monel rikkoutunut sysän ja sitä paikkaillaan tai paetaan haaveisiin
Musiikkia aiheeseen:
https://youtu.be/rG5FGjnp_yU
Mut oon eri.mieltä ap:n kanssa et ei voi löytää itestään niitä tunteita sitä toista kohtaan ilman tota fantasiaa tai mitä lie, rakkaus on sellast nähdä jotain näkymätöntä ja ihmeellistä toises...
Alkuun se voi tuntua siltä ja on ihan luonnolista, mutta ei siihen tunteeseen voi jäädä asumaan varsinkaan ilman sitä toista ihmistä tai se pysyy vaan fantasiana.
ap.
Onko tämä itsesi kanssa keskusteleva palstasetä, eli älöittäjä nyt se kaksoisliekkijuttu? Ei sen väliä kerro siitä silti uudelleen. T naiselta
Keski-iän kriiseily, arjesta irtaantuminen, kohdatuksi, ihailluksi ja hyväksytyksi tuleminen, jännityksen hakeminen, suurien intohimoisten tunteiden kokeminen vielä näin vanhemmallakin iällä. Irl en vain voi elää niin sanotun kaivattuni kanssa näitä asioita läpi vaikka hän olisikin ollut siihen valmis. En avaa enempää. Palstailu on mielestäni pieni paha kun jonnekin ajatuksiaan pitää välillä pystyä purkamaan jos irl niistä ei voi kenellekään kertoa.
Ken heittää sen ensimmäisen kiven... :/
Juu ei voi kertoa vielä kellekään...
Joo, en tuomitse jos toimii niin kunhan tajuaa mistä on kyse, itseään siinä vain vahingoittaa.
Itse hukkasin pitkään aikaa kaikkeen ja varmaan moni tilaisuus meni ohi.
ap.
Tämä kuulostaa v..tuilulta..?
Ei ollut sitä. Meidän juttu on salaista
Kehen päin kivi heitetään..? Elämme jännittäviä aikoja
J❤️T
Itse taidat uskotella minulla ei ole ketään jota kaipaisin
En usko, että meistä tulisi jotain vaan yritän päästä hänen ajattelemisesta irti. Ajauduin tänne parisen vuotta sitten läheisen kuoleman jälkeen. Aloin miettimään menneitä ja joku kummallinen tunne aktivoitui. Olisin halunnut selvittää hänen kanssaan asiat. Ei se onnistunut. En fantasioi hänestä.
Joskus on vain opittava päästämään irti, jotta voi tarrautua johonkin todelliseen toiseen ihmiseen joka on siinä sinua varten, sen ainakin olen oppinut.
ap.
Jokainen tekee omat valintansa. Kaikkien muiden tilanne ei ole sama kuin sinun oli.
Jos muistelu tai haaveilu vie liikaa elämältä, silloin kai on hyvä pohtia ja irrottautua. Kukaan tässä ketjussa ei ole esittänyt, että kannattaa roikkua mielikuvitushaaveissa, jos kuvittelee saavansa jotain, vuosikaupalla, varsinkin jos se vie tilan reaalielämän kohtaamisilta ja tuo ennakkoluuloja niihin kohtaamisiin.
"Kukaan tässä ketjussa ei ole esittänyt, "
Kannattaisiko lukea tämä ketju uudelleen ja olematta vastaamatta ihmisten puolesta. Ne voivat hyvinkin olla eri mieltä kanssasi.
Vaikutti siltä että ainakin pari ihmistä oli sitä mieltä ja ajatteli että tunne on totta tapahtuipa tosimaailmassa mitä hyvänsä.
"Jokainen tekee omat valintansa. Kaikkien muiden tilanne ei ole sama kuin sinun oli. "
Tämä on huono argumentti. Sitähän en koskaan esittänyt että jokaisen tilanne oli sama kuin minun.
Kerroin kuitenkin omasta kokemuksestani, jonka selkäesti toiset ihmiset jakavat sillä erotuksella että he ajattelevat omien fantasioidensa olevan aitoja tunteita jotka ovat yhtä merkittäviä kuin niiden vaikutukset olisivat todellisessa elämässä.
Älä viitsi ja esitä omia kuviteltuja argumenttejasi minun argumentteina tai muiden ihmisten argumentteina, se on huono keskustelukeino.
Se katsos vie tilaa kohtaamisilta täällä palstalla ja tuo ennakkoluuloja niihin kohtaamisiin.
ap.
Totean siis paremmin, kuten olen alusta asti kirjoittanut, minä koen hyväksi oman elämäni kannalta olla haaveilematta jostain saavuttamattomasta vuosikaupalla. (En huomannut kenenkään kirjoittavan täällä että ajattelisi toisin, toki jotkut saattavat olla toista mieltä ja pitää vuosikaupalla yltiöpäisissö haaveissa roikkumista hyvänä. ),
Minä arvostan kohtaamisia reaalielämässä kasvoista kasvoihin tutustumalla toiseen ihan omana itsenään. Ja se tapahtuu pikkuhiljaa, ajan saatossa. Yritän kuulla toisen arvoja yms mitä kertookin ja kuinka toimii. Aika näyttää onko samanlaiset arvot, halutaanko samoja juttuja, kemiaa tai mutä ikinä.
Minulla on muistoja, ja saan niistä joskus tunteita ja ne ovat minulle tärkeitä ja hyviä. Mielestäni kukaan ei saa vaatia minua luopumaan niistä. Ne ovat minun. Joskus olen kuvitellut mielikuvitustarinoita, joskus ajanvietteenä, stressinpurkuna tai ilona, myös oppiakseni itsestäni.
Minua ei niinkään kiinnosta joku sana. Minulle joka hetki on tavallaan totta sellaisena kuin se on. Joku muu saa ajatella toisin. Nimittää minun tunteitani miksi haluaa, jos kokee sen tarpeelliseksi.
Minun tunteeni ovat oikeita ja aitoja. Kuvittelen muiston äidistäni, vaikkapa äitini hymyn ja tulee lämmin tunne.
Joskus nauran hulluille ajatuksilleni. Tunne, huvittuneisuus, on totta, vaikka sitä tapahtumaa ei olekaan olemassa.
En vain ymmärrä mitä oikein haet. Ehkä osaat toimia jotenkin paremmin ja erottaa jotenkin paremmin toden ja epätoden kuin vaikkapa minä. Jopa minusta itsestäni. Ehkä luot uudet suhteesi ennakkoluulottomammin kuin minä. Mistäs minä noita tietäisin.
Onko tämä naiselle?
Sivusta.
Onko sinulla naiseen kohdistuvaan pakkomielteeseen liittyvä selvitystyö menossa, että tämä palstasetä juuri jollekin tietylle tilittäisi? Taitaa olla. Mahtaa sinulla olla henkisesti raskasta perata tätä sälää ja etsiä esim tällaisia nootintynkiä häneen liittyen🤔
Onko monologimies eli palstasetä jotai skismaa äidin kanssa joskus ollu
Ajauduin sivuraiteille
The Fate of Ophelia https://share.google/QbY8mRbND5r23B7ve
uppista
Ikävää ja kaipaustakin on useammanlaista. Kaipuu voi olla aktiivista räytymistä tai passiivinen tunne, joka vain on olemassa ja kulkee mukana. Ilmeisesti moni palstalla olettaa kaipuun olevan aina vain tuota aktiivista sorttia, haaveilua ja fantasiaa. Ei se niin mene. Kuolluttakin voi kaivata, vaikkei haaveile tai fantasioi näiden tulevan takaisin. Hyviä hetkiä voi kaivata ja mahdollista menetettyä, vaikkei haaveilekaansen ikinä palaavan. Voi todeta, että joku olisi ollut se paras, jonka on koskaan tavannut ja olla haluamatta enää muita ja sen voi todeta haaveilematta ja fantasioimatta. Ikävä ja kaipuu voivat olla myös realistisia ja todellisuuteen pohjaavia tunteita, jotka vain ovat ja kulkevat mukana, ilman sen kummempaa draamaa.
Samanlaisia ajatuksia minullakin. Hyvin kirjoitettu. Eri ihmisillä on eri tapoja haaveilun ja muistelun suhteen, ja he saavat niistä eri vaikutuksia elämiinsä.
Useimmiten kai päänsisäisiä (miten voi kaivata jotakita jota ei edes tunne) niin lähtemätömtä ensivaikutelmaa pitäisi olla lähestulkoon mahdotonta tehdä sitä kyseistä hetkeä saattaa kaivata mu tuskin kyseistä ihmostä miksi ei tunne useinkaan yhden tapaamisen perusteella toista parhaiten ihmisen oppii tuntemaan tämän luonnollisessa ympäristössä (ympäristössä kossa uskaltaa olla oma itsensä) mä uskallan taas jo nykyään olla omaitseni ihan missä tahansa miksi ei tarvi varoa ettäkö se olisin minä joka toista satuttaa opettelin tietämään kuka jopa saattaisi ansaita satutetuksi tulemisen
Ei kaipaus olekaan konkretiaa, ellei se ole jo hyvin pitkälle muodostunutta surua.
Kaipaus on hyvä tunne, se pakottaa miettimään, mitä ikävöi, miksi =) Vai onko vaan tyytymätön tilanteisiin tapahtumiin ja kaipaa jotain sanoin kuvaamatonta ja projisoi sen jhkin toiseen ihmiseen. =) Enpäs tiedä, mutt hyväksyn sanan kaipaus, ikävä, myös sanat Unelma, toive, aavistus, intuitio, jne.
=) Tällaista =)
Tyhmä sä olet ja sun tyhmät ajatukset olet jopa liikenne valoissa mustis mut itseppä aikoinasi lähdit etkä sen kummemmin enää muutenkaan halunnu niin antaa sit olla mun tuli sua jo mitta täyteen ei ole ikävä ei yhtään mitään
Mikä aloittajan ongelma oikeastaan on?
Varmaan ei ainakaan se ettei osais kirjoittaa kuin yhden lauseen kommentteja tai tyhmii kyssäreit....
Kuinka usein yhä viritänkään itselleni tämän ansan. Olen oppinut toimimaan ikään kuin olisin se ihminen, joka halusin olla, askeettisesti omavarainen ilman tarpeita, sellainen, joka olisi immuuni pettymyksille. Ja huomata, tai pakottaa itseni tuntemaan vetoa ihmisiin, joita vain tällaisen tulisi rakastaa. Ja silti voin vain jättää jäljen. Kurkottaa. Joskus salaisuuden kertomisen väkivaltaista reittiä. Kutsu sitä sitten armoksi, selviytymiseksi, voimaksi, miksi tahansa, mikä antaa mahdollisuuden tarttua tuohon selkeyden hetkeen ja väittää, ettei etsimäni olisi ulottumattomissani. Antautua ihmisille, totuudelle, että tämä maailma, kaikessa tuskassaan ja valossaan, ei katoaisi piiloutumiseni myötä. On edelleen aikoja, jolloin hän ja minä eksymme omiin labyrintteihimme. Parasta mitä voimme tarjota toisillemme ja itsellemme on muutama rehellinen sana.
En minäkään sitä sen syvällisemmin ymmärtänyt ennen, kuin näin, miten pieni lapsi kysyi kyyneleet valuen isältään, miksei tämä tullut hänen juhliin.