Onko teillä se tilanne että emmitte sopisitteko yhteen toisen kanssa suhteessa parisuhdekokemuksiin tai elämänkokemuksiin?
Itse en haikaile nuorten naisten perään yleensä jo siitä syystä että näen suuren kuilun elämänkokemuksessa ja siinä että nainen varmaan haluaa kokea sellaisia juttuja, jotka itseltäni ovat jo ns. ohi.
Mutta samalla jos kyse on naisesta kolmekymppisenä ja meidän ikäiset on keski-ikäistymässä niin vastaan tulee se että jos naisella ei olisi lapsia, joka minulle on ehdoton ei koska omia ei ole niin huomaan kuuluvani eri leiriin.
En ole ollut avioliittossa, samalla kun osalla on avioliitto, ehkä avoliittoja yms. takana. Iso osa naisista tuntuu siirtyneen varsin sujuvasti suhteesta toiseen ja sinkkuelämää on takana ehkä vain pieniä jaksoja. Sitten on naisia joilla nuoruus ja vähän myöhemminkin on mennyt ns. juhliessa ja kaikenlaista miestä on osunut kohdalle.
Itsellä tulee vain mieleen kun on näetty ja koettu lähinnä sinkkuutta että kyllä sillä historialla on välejä. En jaksa kuunnella tilityksiä tai mitään muitakaan vertailuja exiin, eletyn elämän kertausta tai sitä ajatusta että jos se yksi renttu ei olisikaan ollut niin kusipää niin tämä nainen olisi valinnut hänet minun sijaan.
Onko tämä typerää ajattelua vai olenko oikeilla jäljillä että sitä tahtoo jonkun, jolla on suurin piirtein saman verran kokemusta?
Itse en haikaile nuorten naisten perään yleensä jo siitä syystä että näen suuren kuilun elämänkokemuksessa ja siinä että nainen varmaan haluaa kokea sellaisia juttuja, jotka itseltäni ovat jo ns. ohi.
Mutta samalla jos kyse on naisesta kolmekymppisenä ja meidän ikäiset on keski-ikäistymässä niin vastaan tulee se että jos naisella ei olisi lapsia, joka minulle on ehdoton ei koska omia ei ole niin huomaan kuuluvani eri leiriin.
En ole ollut avioliittossa, samalla kun osalla on avioliitto, ehkä avoliittoja yms. takana. Iso osa naisista tuntuu siirtyneen varsin sujuvasti suhteesta toiseen ja sinkkuelämää on takana ehkä vain pieniä jaksoja. Sitten on naisia joilla nuoruus ja vähän myöhemminkin on mennyt ns. juhliessa ja kaikenlaista miestä on osunut kohdalle.
Itsellä tulee vain mieleen kun on näetty ja koettu lähinnä sinkkuutta että kyllä sillä historialla on välejä. En jaksa kuunnella tilityksiä tai mitään muitakaan vertailuja exiin, eletyn elämän kertausta tai sitä ajatusta että jos se yksi renttu ei olisikaan ollut niin kusipää niin tämä nainen olisi valinnut hänet minun sijaan.
Onko tämä typerää ajattelua vai olenko oikeilla jäljillä että sitä tahtoo jonkun, jolla on suurin piirtein saman verran kokemusta?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Olen aivan oikeassa näin se on ainakin meillä aikuisilla keski-iän ylittäneillä ihmisillä.
Haha
No vaikka on kokemusta, niin mielellään jätän puhumisen existä.
En oo koskaan ymmärtänyt tota, siis et puhutaan existä.
Jostakinhan se kertoo että exä liikkuu mielessä jos tulee ulos ihan satunnaisissa keskusteluissa.
Tuo lapsiasia on kieltämättä iso asia. Aiemmin olin sitä mieltä, että on ehdoton "ei", jos naisella olisi ennestään lapsi. Yksi kaveri kuitenkin meni kimppaan naisen kanssa, jolla oli ennestään lapsi, ja kaveri sanoi minulle, että ei olisi tehnyt niin, ellei olisi jo ensitapaamisista lähtien käynyt selväksi, että se lapsi on kiltti, järkevä ja rauhallinen eikä aiheuttaisi mitään ongelmia. Lapsissahan on suuria eroja niin kuin kaiken ikäisissä ihmisissä on. Jotkut lapset ovat sietämättömiä kitisijöitä, mutta on niitä tosi rauhallisia ja kilttejäkin lapsia. Toinen asia on sitten se, että haluaako itse omia lapsia vai ei. Mukavakin toisen lapsi on aina jonkun toisen mukula, ei omaa lihaa ja verta. Eli en menisi kimppaan sellaisen naisen kanssa, jolla olisi jo "lapset tehty" ja joka ei enää pystyisi saamaan lapsia tai haluaisi niitä.
Mutta eri "leirejä" on paljon muitakin. Liian suuret poliittiset näkemyserot ovat este. Samoin se, jos on kovin erilaiset elämäntavat. En menisi yhteen fanaattisen eko-vegaanityypin kanssa, mutta en myöskään sellaisen, joka on hyvin materialistinen ja elää pikavipeillä. Liian liikunnalliset tai matkailuun hurahtaneet ovat myös poissuljettuja, koska itseäni ei innosta treenaus eikä matkustelu. Eri uskontokuntaan kuuluvat ovat myös lähtökohtaisesti poissuljettu vaihtoehto. Sitä kanssa voisi miettiä, että entä jos nainen olisi aivan täysin eri puolelta maata kotoisin, että olisiko järkeä seurustella. Mukavinta olisi, jos löytäisi jonkun omasta maakunnasta.
Totta, mutta ikää alkaa olla sen verran että jos tapaisi jonkun yh-äidin niin se yhteinen lapsi pitäisi tehdä nopeasti. Se vaatisi aika paljon enkä usko että sellaisia naisia on tässä maailmassa olemassa.
En yleisesti pidä toisten ihmisten lapsien seurasta ja he vievät aikaa sekä energiaa muulta elämältä. Kaikki pitää yleensä organisoida lasten elämien kautta mikä on ihan ymmärrettävää. Se lapsettoman sinkkumiehen elämä kääntyy ylösalaisin siinä herkästi.
Summarum summarum aika monella asialla on merkitystä enkä näe että mitään järkeä on toisaalta luopua odotuksistaan suhteelle jos tärkeintä on kuitenkin oma onnellisuus eikä vain tehdä joku toinen onnelliseksi.
Ihan ymmärrettävää, ei voi typeräksi ajatteluksi sanoa. Hyvä et oot kuitenkin ymmärtänyt, että noilla kriteereilläsi on haastavaa sopivaa vaan löytää. Jos sulle ok jatkaa sen sopivan etsintää niin ok, mut hyvin todennäköisesti joudut jossain vaiheessa noita miettiin uudelleen. Ellei se sinkkuus oo sulle ok.
Tietyssä määrin keski-ikäisellä pitää olla itsetuntoa ottaa vastaan myös sitä kumppanin menneisyyttä, koska sitä löytyy jokaiselta jo. Vaikutat ehkä hieman naiivilta ja kokemattomalta, meinaan et haluisit neitseellistä naista, jota en varmaan 40sistä enää löydä.
Ei noista kriteereistä ole tarpeen luopua. Sinkkuus riittää koska tapailua ja seksiä löytyy. Puhuin aloituksessa vakavammasta. En halua valehdella myöskään naiselle ettei esimerkiksi lapsilla olisi merkitystä.
En jaksa edes kommentoida näitä itsetunto, naiivi, kokematon ja neitsyys juttuja.
Aikuisella ihmisellä pitää olla kykyä kommentoida aloituksia ja sen verran älyä ja itsevarmuutta vaikuttaa läpinäkyvän katkeralta kuten sinä teet.
Miksi olisin katkera sinulle? 😊 tuo kommenttisi taas kertoo sinusta asioita. Jos täältä mielipiteitä kyselet niin niitä pitää myös kestää.
Ei se kerro minusta mitään.
Olet katkera siitä että kuvailin todennäköisesti aloituksessa kaltaistasi ihmistä ja jäät valitsemmatta.
Et sinä antanut yhtään mitään kunhan tyhjää räkytit.
Katkeraläskiämmäpsykopoju hymiöineen taas liikkellä.
Annoin oman näkemykseni, jota kysyit. Jos et sitä kestä niin se ei ole mun ongelma 😘
Aika heikko näkemys, kasva sisäisesti ja henkisesti, etsi elämä ja elä sitä. Ehkä joku päivä viisastus.
Kasvan joka päivä sekä viisastun, sitähän koko ihmiselämä on meillä kaikilla, sinullakin. Toivottavasti sinäkin ymmärrät että viestisi ovat juuri sitä sun omaa luokkaasi.
Kommentissa ei ollut mitään katkeraa. Se oli neutraalin realistinen arvio. Jos näet viestissä jotain katkeraa, niin se tarkoittaa sitä, että olet itse niin katkera, että luet viestiin omia tulkintojasi. Sellaisia, mitä siinä ei ole. Ei kannata tulla avoimelle keskustelupalstalle juttelemaan aiheesta, jos odotat vain sinun näkemystäsi tukevia ja komppaavia viestejä.
sivusta
Et sinä ole mikään sivusta kirjoittaja vaan sama vänkääjä.
Ei kiinnosta keskustella katkeroiden kanssa aiheesta.
Kyllä ja se luokka on selkeästi korkeampi kuin sinulla. ;)
Kun rakastuu, millään tuollaisella ei ole edes väliä. Joten turhaan pähkäilet.
Sori nyt, mutta en rakastu helposti ja kyllä pystyn ohittamaan tunteet jos nuo ihan järkevät esteet estävät kaiken.
Ja minä olen rakastunut vajaan 50 vuoden aikana kerran, joten en minäkään rakastu helposti. Totean edelleen, että nuo vaatimukset menevät suoraan romukoppaan, kun rakastuu.
Ehkä sinulla menee, minulla ei mene. Nuo vaatimukset ovat ENNEN rakkautta. Ei voi rakastua jos ei tutustu.
On hyvin iso ero, onko kolmenkympin alussa vai lopussa. Itse nelikymppisenä miehenä ottaisin sen 25-v normaalipainoisen naisen mikä päivä vain, heh heh. Tosin nuorena halusin myös nelikymppisiä.
Muutenhan on itsestään selvää, että haluaa samalla elämänkokemuksella varustetun. Onkin kyse siitä, millaisen suhteen haluaa. Jos kumpikaan ei halua lapsia, suurikaan ikäero ei haittaa, tää on vain laiffia, have fun!
Noinhan se varmaan menee, 25-v kuulostaa aika nuorelta ja tuskin kestäisi pitkään suhde.
Joutunut jostain syystä viime vuosina kieltäytymään jatkotutustumista ja lopettamaan joidenkin tapailut kun se hauskuus on loppunut. On pitänyt tehdä päätöksiä haluaako sitoutua vaikka naiseen, jonka ajan vie työn ja harrastusten lisäksi lapset.
Sitten on tullut vastaan naisia, joilla tuntuu vientiä riittäneen ja en viitsisi tulla yhdeksi hänen existään joista voi sitten muutaman vuoden päästä sitten puhua imperfektissa.
Pahoittelut, mutta nelikymppinen mies on kaksivitoselle vanha kääpä.
Ei ainakaan eräälle kaksikutosella ollut.
Mutta yhden lauseen heittoja aina voi heitellä ja kuvitella olevansa kovakin ajattelija.
Pahoittelut.
On suuri tragedia, että naiset eivät ymmärrä, että ei pidä porsia sellaisen miehen kanssa, jota ei oikeasti ole valmis rakastamaan kymmeniä vuosia. Naiset ajattelevat, että samahan se kenen kanssa sen lapsen pyöräyttää, kun ainahan voi erota ja ottaa uuden miehen. Oppivat kantapään kautta, että ei se niin vaan käy.
En oo aloittaja mutta kun lukee naisten viestejä niin monissa puhutaan ettei tunteilleen mahda mitään ja rakkaus kun iskee muut asiat toissijaisia.
Taitaa olla niin että väärää sukupuolta oo n syytetty aikojen kuluessa alapäällään ajattelista, se taitaa ollakin naiset.
Sitten niiden kaikkien renttujen ja juppien jälkeen kelpaa joku simppi kunnes sekin jätetään jonkun huithaapelin vuoksi.
Kyllä minä mieluiten ottaisin suurin piirtein samanikäisen miehen, kuin mitä itse olen eli yli kolmekymmentä, mutta alle viisikymmentä. Milleniaali, koska ikäryhmä kokemukset ovat yhteneväiset.
Toisaalta onpa elämänkokemuksia, joita en toivoisi jakavani puolison kanssa vaan, että hänellä olisi ollut helpompi elämä, kuin minulla. Parisuhdehistoriasta ei sen suuremmin vaatimuksia, kunhan ei nyt ole ensimmäistä kertaa rakkaussuhteessa ja toisaalta on sitoutumiskykyinen ja haluaa vakaan parisuhteen.
Itselläni ei ole lapsia, joten olisi ehkä haastavaa sopeutua uusioperhe-elämään, mutta paljonhan on kyse myös henkilökemioista ja siitä kuinka sujuvasti mies hoitaa lasten asioita exänsä kanssa vai ovatko välit tulehtuneet ja riitaisat.
Olen huomannut aika isoja eroja tuossa milleniaalien ja lähempänä gen X olevissa ihmisissä. Puhutaan että on olemassa myös Xenniaalit.
En osaisi olla milleniaalinaisen kanssa vaikka sitä ikäryhmää itse olen. Tuntuu että he ovat kiinnittäneet kasvaessaan huomiota aivan eri asioihin, moni kokee somen omaksi jutukseen vaikka itse olen vanhanaikaisempi jne.
Lisäksi jo milleniaaleilla on joku tällainen seksi ja parisuhteet ovat jännää aikuisten leikkiä city-lehti tyyppinen käsitys parisuhteista. Todella rasittavaa.
Ollaan kohdattu erilaisia milleniaaleja. Toki vaikutteet ovat erilaiset, kuin esimerkiksi sukupolvi x-llä ja boomereilla. Jo pelkästään popkulttuuri antoi eri viitteet ja trendit. Sex and The City, Frendit, Dharma & Greg, How I met Your Mother jne. väitän, että milleniaalit ovat ensimmäinen sukupolvi, jollaon ollut vapaus nauttia sinkkuelämästä.
Kuitenkin suurin osa tunnistanee ettei sarjojen ja leffojen maailma ole realistinen ja tietenkin ajat ovat muuttuneet 2000-luvun alusta. Lisäksi milleniaalisukupolvi oli viimeinen, joka sai nauttia vapaudesta, joka oli someton maailma ilman jatkuvaa dokumentointia jokaisesta tekemisestä ja menemisestä.
Toisaalta onhan se tavallaan huvittavaa, kuinka esim. 90-/2000-lukujen muoti on yht'äkkiä suurinta hottia, kun vastahan viime vuonna somessa pilkattiin milleniaalien pukeutumista ja meininkejä. Saas nähdä palaavatko piikkikorkkarit vai jyräävätkö tennarit edelleen. Mukavammat tennarit ainakin ovat.
Kai nyt olet itsekin elänyt elämääsi? Toisen hyväksyminen on myös avain onneen. Nainen ei pidä sinua varteenotettavana jos et kykene ymmärtämään elämänsä. Itsekeskeistä tuokin...
Harvoin sitä ihmiset samalla viivalla on kokemuksineen.