Ennen pitkää meillä ei ole sijaa kirkossa elemme
kumarra nykykirkon liberaaliteologiaa.
kumarra nykykirkon liberaaliteologiaa.
Omaksi kirkkokunnaksi?
Esiin tullut ajatus
1076115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 107
Vanhimmat
Ainahan näitä pahan ilman lintuja on ollut.
Jumala on kuitenkin hän joka nämä asiat tietää, ja HÄN sallii tahtonsa tapahtua.
Kirkosta uskovat lähtevät vasta sinä päivänä, kun heitä siihen pakotetaan.
Niin kauan kun se sallitaan, julistamme Jumalan sanaa aikaan ja paikkaan katsomatta, ja nimenomaan seurakunnan keskellä.
Aika puppua. Jos uskomassa olevat olisivat oikeasti huolestuneita kirkon tilasta, he olisivat aktiivisemmin mukana seurakuntien toiminnassa muulloinkin kuin silloin, kun on saatu valituksi lestadiolaispappi! Nyt ei paljon kiinnosta muu kuin OMA pelastus.
että hengellisesti kuollut luterialainen kirkkokunta on enemmän vaikuttanut niihin lestadiolaisiin, jotka touhuavat kirkon helmassa,kuin mitä he ovat kyenneet (josko ovat edes halunneetkaan ) vaikuttamaan tervehdyttävästi kirkon toimintaan, vaikka juuri tällä argumentilla oloaan kirkon toimielimissä puolustelevat. He ovat paljolta "kirkollistuneet" ja tahtovat tuoda sieltä kuolleen jumalisuuden työmuotoja ja käsityksiä myös sisälle kristillisyyteenkin. Näin ainakin esles-suunnassa.
Meillä ei todellakaan ole mitään hyvää odotettavissa tämän kuolleen instituution suunnalta ja jos sen maalistumiskehitys jatkaa siihen suuntaan, kuin se on viime vuosina mennyt, ei elävät kristityt voi olla siellä mukana omantunnon syistäkään, vaikkei heitä sieltä kirkon taholta ulos heitettäisikään.
Käytännössähän ev.lut-kirkkokunta on jo luopunut sekä tunnustuksensa periaatteista että myös Pyhän Raamatun totuusarvoista. Monille sen papeille piispoista puhumattakaan Raamattu on heille vain historiallinen kirja; ei Jumalan sana eikä elämää ohjaava ja sitova ilmoitus! Se on heille kokoelma kirjoituksia vuosisatain ja tuhansienkin takaa ja joita aikamme teologit ja tutkijat voivat tulkita ja muutella mielensä mukaan kansojen mielipiteitä mukaellen. Ei ole kysymyksessäkään säilyttää sen ikuisuusarvoa!
Harkitse tarkoin, onko sinun paikkasi tosi kristittynä enää tällaisessa hengellisesti kuolleessa instituutiossa. Turha puolustella jäsenyyttä sillä, että onhan siellä sakramentit; nyt niitä on siellä kaksi mutta katolistumisen myötä jonkun vuoden kuluttua niitä voi olla seitsemän, kuten paavin kirkkokunnassa!
Pysykäämme siis siinä lammashuoneessa ja sen hengellisen hallituksen alaisuudessa, johon Jumala Pyhän Henkesä kautta on meitä sisälle johdattanut oven Herran Jeesuksen kautta ja jossa Suuri Ylipaimen vieläkin ruokkii lampaansa parhailla vainioheinillä ja johdattaa ne elämän veden virran rannalle janonsa sammuttamaan.
Tuota sanomaa ei pitäisi veisata edeltä, koska se on jyrkässä ristiriidassa lähetyskäskyn ja rakkauden käskyn kanssa.
syytä tunnustaa aikanaan. Eikö Jeesus juuri lähetyskäskyssään käskenyt seuraajiaan saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta HÄNEN nimessään? Ja juuri tästähän kirkkomme on luopunut. Se siunaa sieluntilaan katsomatta autuuteen kaikki jäsenensä; olen itse omilla korvillani kuulut, kuinka pitäjän merkittävä isäntämies, huorapukki, juomari ja kaiken lisäksi julkinen Jumalan kieltäjä siunattiin rakkaana Jeesuksen ystävänä taivaan kunniaan maallisen vaelluksen päätökseksi. Ja pappi varmasti tunsi tuon vainajan elämänkaaren vaiheet liiankin hyvin. Eikä tämäkään tapaus ole ainoa.
Papit eivät vain enää yksinkertaisesti saarnaa parannusta synnistä ja tämä on yksi realiteetti kirkkomme toiminnassa!
Ei kirkko mitään siunaa, vaan ainoastaan Jumala siunaa.
Eikä Jumala siunaa sellaista ihmistä joka tuomitsee Kristuksen verellään lunastamia lähimmäisiään oman luulonsa jälkeen helvettiin.
Tämä on Jumalan sana.
Sinäkin fariseus raukka nyt vielä sokeana taputtelet rintojasi ja kiittelet, ettet sinä ole niinkuin muut ihmiset, väärä ja huorintekijä. Etkös tiedä, että sinäkin olet huorintekija valehtelija varas väärän todistuksen sanoja ja Jumalan lasten tuomitsija.
Tee siis parannus ja sano publikaanin kanssa:
Jumala armahda minua syntistä!!
Ei ollut vastaus tuo. Nimittäin juuri siksi pitäisi mennä kaikkeen maailmaan, kun kaikessa maailmassa ollaan epätietoisia Jumalan tahdosta, eikä kääntyä sisäänpäin ja erottautua syntisistä.
ev.lut-seurakunnan papisto ei ole kuullut Jumalan tahdosta eikä siksi voi siitä puhua?
Ei ole siitä kysymys mitä he tietävät tai eivät tiedä. On vain yksiselitteinen lähetyskäsky, muuta uskovan elämää säätelevää siinä yhteydessä ei ole.
ikävä kyllä totuus. Rakkaus ei ole oikeaa rakkautta, jos siitä puuttuu totuus. Lähetyskäskyä ei ole näköjään voinut kirkossa noudattaa. Herätysliikkeen luottamushenkilöillä pitäisi olla vietävää kirkkoon päin, mutta on tapahtunut toisin päin.
Ruotsissa on varottava esimerkki mitä on tulossa.
Suomessa on laitettu useita pappeja "jäähylle"
koska ovat saarnanneet Raamattuun perustuvaa
Jumalan Sanaa, mutta tämä kaikki on ennustettu
Raamatussa, jossa todetaan että vaiva alakaa
temppelistä. Siellä onkin jo jos jonkinmoista
konserttia, musiikkia, teatteria ettei sanoma
Kristuksesta enää sinne mahdu sisälle.
Ei herätysliikkeemmekään(esikoisl.) niin onnistunut ole. Erotettiinhan meilläkin kaksi uskollista Jumalan Sanan saarnaajaa hetkeksi tehtävistään. Jäähytuomioita löytyy siis ihan läheltäkin.
Jos meillä ei ole ns. maailman tapoja käytännössä, niin on kuitenkin melkoisesti farisealaisuutta ym. Sellaista se on kaiketi vähän joka paikassa Jumalan lasten ympärillä. Siellä, missä Jumala tekee työtään, siellä myös vihollinen kovasti ahertaa. Toinen näyttää päällepäin hyvälle ja sisältä saattaa olla vaikka mitä, toinen taas voi vaikuttaa päällepäin vähän epäilyttävältä, mutta sisällä on Jumalan Rauha.
Tällaista tämä on, me ihmiset emme oikein tahdo nähdä pintaa syvemmälle.
"Jos meillä ei ole ns. maailman tapoja käytännössä,..." - jorkkamainio
Tähän omanvanhurskauden rakennus perustuukin.
"Minä kiitän sinua Jumala etten ole niin kuin muut ihmiset, väärä huorintekijä..etc."
Ihminen elää silloin fariseuksena, hengellisessä valheessa, koska hän ON joka tapauksessa väärä ja huorintekijä, hän on varas ja valehtelija, hän sanoo joka päivä vääriä todistuksia lähimmäisistään, vihaa ja kadehtii on katkera ja katumaton ilkeämielinen etc. Joka tämän kieltää itsessään olevan, on valehtelija, eikä ole totuudessa, ei ole tunnustanut syntiään.
Juuri se ero on fariseuksella ja publikaanilla, että publikaanilla on oikea ja rehellinen käsitys itsestään, mutta fariseus elää valheessa.
Siksi publikaanilla oli vain se jokaisen ihmisen AINOA OIKEA rukous: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen."
eräällä Itä-Suomen paikkakunnalla joku aika takaperin? Vanha sotaratsu ja rintamaveteraani hyllytettiin saarnavirasta;oli liian suorapuheinen ja totuudenmukainen! Ja keitä oli hyllyttäjät? Omat (rakkaat) työkumppanit ja entiset opetuslapset, jotka nyt on suuriksi kasvaneet ja ajattelevat, että "ei sota yhtä miestä kaipaa". Ja asian "hengellisinä tuomareina" ja hämmentäjänä Suomen kristillisyyden eräät nokkamiehet ( omasta mielestään ) ja takinkäännön mestarit apulaisineen. Nämä "tuttisuut", jotka olisi pitänyt panna hiljaiseksi jo vuosia sitten. Olisikohan näillä itsellään omilta jäljiltään mitään korjattavaa, josta kunniallisuuden risuaita estää parannuksen tekemisen.
Mutta kun sekä yleis- että sydämen sivistys puuttuu, ei muuta voi odottaakkaan;Ei kansakoulupohjalla johdeta enää herätysliikettä, jossa jäsenistön suuri osa on "oppinutta" väkeä ja nuorisokin pääosaltaan yo-tasoa. Ihmisten johtaminen ja heidän ongelmiensa oikea käsittely nykyaikana edellyttää hieman muitakin taitoja kuin vain Laestadiuksen postillojen lukua (ollenkaan näiden arvoa väheksymättä varsinkin hengellisissä asioissa). Mutta jos nämä ihmissuhdetaidot ja varsinkin kokemus ihmisten johtamisesta sekä siihen liittyvien ongelmien tuntemattomuus puuttuu, ei ole ihme, että joudutaan törmäyskursseille monissa asioissa.
On helppoa ratsastaa jonkun ihmisen vanhuuden heikkouksilla, mutta pitäisi myös muistaa, että itsekin vanhenee.
Eräs Raamatun merkittävä julistaja on opettanut, että "millä mitalla te mittaatte, sillä myös teille mitataan".
Rakkaudesta, pitkämielisyydestä ja toistensa vikojen kärsimisestä kyllä pidetään pitkiä, kauniita puheita ja keritään lampailta villoja, niin, että nahkakin taitaa lähteä. Mutta kun pitäisi itse osoittaa näitä avuja ja kärsiä hieman aiheellistakin kritiikkiä omasta toiminnasta, niin sana rakkaus on vain fraasi heidän suussaan.
Tuskin, koska et näemmä tunne hänen kerettiläisiä opetuksiaan.
Siitä on aikaa, kun kuuntelin hänen opetuksiaan ja mielestäni hän puhui silloin aivan oikein.
Kiinnostaakin kuulla, mitä harhaoppeja hän on nyt sitten esittänyt. Vai onko kysymyksessä vain nuorempien vallanhalu ja halu syrjäyttää vanha saarnaaja, kun tämä ei puhu ihan heidän korvasyyhynsä mukaan?
luultavasti ennemmin kuin sinä. Ja muitakin puheita jo vuosikymmeniä sitten.
Miten hänen saarnansa olivat kerettiläisiä? Minusta ne nojautuivat paljolti Raamatun kirjoituksiin, Laestadiuksen ja Lutherin kirjoituksiin sekä niihin saarnoihin ja opetuksiin, joita meidänkin maassa yleisesti 50-60-luvulla saarnaajat ja vanhimmat pitivät ja vieläkin pitävät ( OM: Ei ole neuvot muuttuneet!).Näiden saarnojen päälle on usein sanottu, että on kuultu "iankaikkisesti pysyvä Jumalan sana ja että ne on saarnattu Pyhän Hengen kautta. Ne eivät siis ole mukautuneet ajan hengen vaatimuksiin, kuten täytyy surulla todeta monien nykyisten saarnamiesten kohdalla käyneen;synneiltä on kadonnut niiden oikeat nimet. Näin he tekevät Jumalan sanan totuudelle miellyttääkseen maallistuneita ja kuka ties maailmallisia kuulijoitaan ( nimikristityitä ).
Luontaisen kiivauden tuomia inhimillisiä heikkouksia ja ylilyöntejä saarnoissa tosin joskus oli,sitä ei käy kieltäminen, mutta kenellä meidän saarnaajista (ns. lähetysmiehet mukaan lukien ) ei olisi, jos niitä kriittisesti tarkastellaan? Ja kyllähän koiralla karvat pystyyn nousevat, kun riittävän kauan härnätään.
Mitä tuee esittämiisi kerettiläissyytöksiin saarnojen suhteen, kehottaisin sinua ensin perehtymään kirkkohistoriaan tämän termin alkuperästä. Katolinen kirkko alkoi jo varhain käyttää tätä nimitystä niistä ihmisistä, jotka eivät voineet hyväksyä Paavin valtakirkon kaikkia oppeja, joilla se teki vääryyttä Kristuksen ja Apostolien opille vääristellen Raamatun sanomaa omia valtapyrkimyksiään tukemaan. Kerettiläiset olivat siis pääasiassa oppositiossa hairahtuneita Katolisen kirkon opetuksia kohtaan. Tällaisia Katolisen kirkon kerettiläisinä pitämiä ihmisiä kirkkohistoria tuntee monia: Savonarola,Valdes, Wycliff, Huss, Luther jmm.
Itse asiassa kerettiläisnimi juontaa alkunsa jo varhaiskristilliseltä ajalta; Apostoli Johanneksen aikana esiintyi alkuseurakunnassa Kerinthos- niminen harhaopettaja, jonka opetukset ja ajatukset poikkesivat Kristuksen ja apostolien opista. Johannes neuvoi oppilaitaan karttamaan hänen seuraansa. Kerinthos nimittäin opetti, ettei Jeesus ollut Jumala eikö edes Jumalan Poika. Hän oli siis ensimmäinen kristillisen seurakunnan opettaja, joka kielsi Kristuksen täyden jumaluuden pitäen häntä vain profeettain kaltaisena Jumalalta lähetettynä opettajana. Kerinthoksen ajatukset saivat jalansijaa joidenkin seurakuntalaisten ja seurakuntien keskuudessa, eikä hän jäänyt ainoaksi tämän ajatuksen kantajaksi. Häntä seurasi monta muuta, kuuluisimmaksi lienee noussut Areios, joka harhaoppeineen tuomittiin Nikean kirkolliskokouksessa v. 325 nuoren diagoni Athanasiuksen toimesta, jonka nimi on jäänyt historiaan kristikunnan yhdessä keskeisemmistä uskontunnustuksista. Mutta Areioksen ajatukset saivat paljon jalansijaa kristikunnassa; mm. länsi-gootit ottivat kristinuskon vastaan juuri tässä areiolaisessa muodossa ( jossa Jeesuksen täydellinen jumaluus kielletään ).
Nykyaikana kerettiläisyydellä lienee tarkoitetaan valtavirran tai yleisen mielipiteen vastaisia ajatuksia ( mm. kirkon virallisesta kannasta poikkeavia käsityksiä, joten me esikoislestadiolaiset (päälinjamme mukaisesti)olemme myös kerettiläisiä ev.lut-kirkkokunnan suhteen, kun emme hyväksy siellä vallalla olevaa käsitystä naispappeudesta pitäen sitä Raamatun opetuksen vastaisena!
Eikä nämä harhaopettajat Kristuksen seurakunnasta ole viläkään loppuneet. Paavali sanoo hyvästijättöpuheessaan Efeson seurakunnan vanhimmille: Sillä minä tiedän minun lähtemiseni jälkeen teidän keskellenne tulevan hirmuiset sudet,jotka eivät laumaa säästä. Ja itse teistänne nousevat miehet,jotka vääryyttä puhuvat, vetääkseen pois opetuslapsia peräänsä.( Ap.T. 20;29-30).
Kaikista saarnaajien ja lähetysmiesten vakuutteluista huolimatta, on selvästi nähtävillä se näkemyksellinen ero tietyissä kristillisyyden kysymyksissä ( mm. suhtautuminen Lapin vanhimpiin ), joka jakaa niin paikkakuntien saarnaajat kuin myös lähetysmiesjoukon kahtia. On sanan helinää puheet yksimielisyydestä saarnaajien kesken; jonkinasteinen ninnarauha säilyy, kun ei puhuta asioista, joista ollaan erimielisiä.
Näin maa makaa esikoissuunnassa.
Lopuksi totean, että kerjäläisiä olemme kaikki, ehkä myös kerettiläisiäkin.
Nimimerkistä päätellen olet enempi selannut neljän kuninkaan kirjaa kuin Raamatun Pyhiä kirjoituksia. Ei ihme, jos totuuden suola saarnoissa kirveltää ja korvapistos kiusaa kuunellessa parannussaarnaa!
Kuuntelin erään EA:n saarnan kasetilta ja eniten häiritsi se mökä ja huutelu, mitä seurakunnasta kuului vastaansanomisina saarnaajalle. Ja taisipa joku suivaantunut luikkia kesken saarnan ovet paukkuen ulos. Et kai vain sinä sillä tyhmyyttäsi näyttänyt?
Veljelle kiitos. Todella asiaa puhut. Nyt on kylläkin asiat sillä lailla paremmin kuin Lutherin aikana jolloin oli henkikin vaarassa.
Monesti olen ajatellut näitä nykyajan ns. uudistuksia joita ev.lut -kirkkomme on tehnyt -
onko "uudistukset" kaapu jolla viedään takaisin
paavillisuuteen. mm. virsissä on selvä katolinen
sävelkulku, katekismuksessa mainitaan sana:katolinen maamme piispat haluavat ekumenian
nimessä lähestyä paavillisuutta ja käsitykseni
mukaan Lutherin oppia ja paavilaisuutta ei voi
millään yhdistää sillä paavin kirkko on kaukana
Apostolisesta seurakunnasta. Kirkonkirousta Lutherille ei ole rooman kirkko perunut eikä
niitä vääriä oppeja ole katunut eikä muuttanut.
Nyt tarvittaisiin suomen kirkossa uusi Luther
joka ajaisi pois rahanvaihtajien pöydät ja palauttaisi kirkon takaisin uskonpuhdistuksen tilaan jonka kirkko on nyt hylkäämässä.
"Erotettiinhan meilläkin kaksi uskollista Jumalan Sanan saarnaajaa hetkeksi tehtävistään."
Onko sellainen uskollinen, joka muuttaa saarnansa ja mielensä erilaiseksi kuin ne ovat olleet ennen ja sanoo entisen työnsä olleen omanvanhurskauden vaikutusta, vaikka Pyhä Henki on selvästi vaikuttanut hänen kauttaan paljon ja suuria asioita? Lisäksi nämä ei hyväksynyt sitä opetusta, mitä tässä seurakunnassa on aina opetettu ja vieläkin opetetaan. Joku olisi voinut kieroilla (ja ehkä kieroilikin), mutta nämä olivat rehellisiä ainakin tässä asiassa.
Kirjoitan nyt vain tästä toisesta. Hän on itse ollut aikaisemmin hyllyttämässä saarnaajia. Joidenkin kohdalla hyllytys ei onnistunut. Hän meinasi kuitenkin, että kyllä konstit löytyy, miten nämä saadaan hiljaiseksi. Jumala näki asian kuitenkin toisin ja hiljensi tämän uhoojan.
Muuta ei tuollaisista uhoajista voi kyllä sanoa, kun että saisivat parannuksen armon kokea ennen kuolemaansa.
"näin se vain on" kirjoittaa:
"Onko sellainen uskollinen, joka muuttaa saarnansa ja mielensä erilaiseksi kuin ne ovat olleet ennen..."
Ensinnäkin on huomioitava, että uskollisuus Jumalalle ja Jeesukselle Kristukselle on syvällisempi asia, kuin se fraasi, että "niin kuin ennen". Se ei kerro, että onko nykyinen oppi oikea vai väärä. Ja mistä ajanjaksosta se "niin kuin ennen" sitten otetaan, 50-, 60-luvultako? Vaiko 1700-luvulta? Varmasti olisi syytä mennä sinne n. 2000 vuoden taakse.
Toiseksi on ihana asia, että omavanhurskauden vaikutukset olivat heissä tulleet tunnon päälle. Ja sen vielä julkisesti ilmoittaneet. Sillä käsittääkseni esim. E.H. oli varsin syvällä omavanhurskauden suossa. Ja sama tilanne oli varmasti myös O.S.:llä. Mutta Jumala armossaan antoi kaiken tuon itse rakennetun suuruuden ja mahdin kaatua ja antoi oikeata viisautta ymmärtämään Jumalan armon suuruutta, vaikkakin vajavaisesti, kuten se kaikilla uskovilla on.
Pyhän Hengen työstä.
Pyhä Henkihän Lutherinkin mukaan tekee työtä myös väärienkin työmiesten kautta. Ja näiden kahden miehen saarnoissakin oli varmasti paljon Jumalan Sanaa ja oikeata oppia, jota ei sovi väheksyä. Mutta omakohtainen usko Jeesukseen oli jäänyt kaiketi kokematta.
Mutta kova vaino alkoi heti, kun voimallinen Julistus Jeesuksesta Kristuksesta alkoi. Varmasti ei puhe enää ollut niin kuin ennen ja muutos entiseen oli siis tapahtunut.
Jos he eivät olleet puhumassa ja opettamassa "niin kuin ennen", niin kyllähän se oli ja on kauhistus pharisealaiselle, joka pitävät tiukasti kiinni siitä, mitä joku Lapin vanhin tai vanha saarnaaja on sanonut, mutta ei halua koskaan tarkistaa oppiansa Raamatusta. Mutta nämä ihmisten rakennelmat eivät loputtomiin kestä. Ja toivomme, että ne kaatuisivat jo täällä armon ajassa.
No toisen näistä kahdesta veljestä on Jumala jo kutsunut Rauhaansa(näin uskon). Mutta vielä on Jumalan voimakkaita aseita Suomessakin elossa ja me saamme olla luottavaiset, sillä Jumala on luvannut pitää meistä huolen.
Vitele vetelee jo alkumetreillä väärille laduille. Eihän se nyt vaan voi olla, että neuvot ja opetukset pysyvät vuodesta toiseen samoina. Neuvot ja opetukset kun keskittyvät maalliseen vaellukseemme ja maallinen vaellus ei ole nykyään samaa kuin 50-luvulla. Jos neuvot jäävät elämään 50-lukua, kuinka saamme lapsillemme valmiuksia kohdata nykymaailma ?? 50-luvulla internet ei ollut vielä olemassa ja muukin teknologia oli alkeellista. Jos tältä pohjalta eletään ja tuomitaan suoraan esim. internet-yhteyksien hankkiminen kotitalouksiin, ei kannata ihmetellä isommin, jos erimielisyyttä esiintyy. Mielestäni on täysin turhaa tuijotella peräpeiliin ja haikailla menneitä aikoja. Enemmän olen huolissani siitä, kuinka lapseni pystyvät kasvamaan kristittyinä nykyisessä ja tulevassa (tieto)yhteiskunnassa. Kaiken uuden kieltäminen kun on kovin lyhyt tie, kun tässä maailmassa heidän on kuitenkin elettävä ja pärjättävä.
Em. neuvoista ja opetuksista erillään ovat hengellisen vaelluksen opetukset. Näissä painopiste kulkee ihmisen kasvamisessa kristittynä ja opillisesti.
Saarnaajia arvostellessa nämä kaksi menevät sujuvasti sekaisin, kun eroa niiden välillä ei nähdä. Näin näyttää käyneen Vitelelläkin arvostellessaan nykyisiä saarnaajia, jotka eivät nimeä syntejä yms.
Kristuksen vanhurskaus on minun ja minun syntini ovat Kristuksen harteilla. Kiitos Jeesus!
En pelaa pokeria enkä muutoinkaan korttia, koska pidän sellaisen rahanahneen uhkapelin syntinä.
Luterilaisen kirkon asiat eivät minulle tietysti periaatteessa kauheasti kuulu, koska olen kyseisen kirkon itse jättänyt, mutta en nyt malta olla ihmettelemättä, mitä mahtaa olla "katolinen sävelkulku" ja miksi se on niin kauheaa? Eikös ne virret ole pääasiassa kapakkalaulujen ym. muiden maallisten laulujen säveliin sovitettu muutenkin? Ei kai se sitten niin kauheaa ole, jos siellä on joku katolisesta kirkostakin lainattu sävelmä? Ja sitä paitsi mitä nyt olen pari kertaa elämäni aikana sattunut käymään katolisessa messussa, niin vaikuttaa kyllä, että virsiä on lainattu enemmän siihen suuntaan, eli luterilaisuudesta katolilaisuuteen.
Ja miksi katekismuksessa ei saisi olla sanaa 'katolinen'? Se on kreikkalainen sana, joka on erittäin vaikea kääntää muille kielille ilman, että joku sen merkitys siinä käännettäessä katoaa. Siksi helpoin tapa on säilyttää se sellaisenaan, vaikka se ei suomalainen sana olekaan. Eihän sanaa 'apostolinen' myöskään väännetä suomeksi "lähettiläälliseksi" tai sanaa 'kristillinen' "voidellulliseksi". Miksei sana 'katolinen' sitten kelpaa?
Eihän kaikki pelit ole aina rahapelejä, mutta voittamisen himo ja jumalaton kielenkäyttö niihin lähes aina liittyy. Joten on paras pysyä pois korttipöydistä.
Mutta sinulle,Jokeri, on esitetty kysymys nimimerkki Utelijalta että "Mitä kerettiläisyyksiä hän opetti?".
Totesit kohdaltani, etten tunne näitä ko. saarnaajan kerettiläisiä opetuksia. Itse siis olet ilmeinen asiantuntija niissä, joten vastaa edellä tehtyyn kysymykseen rehellisesti. Vastauksesi kiinnostaa myös minua nimen omaan "kerettiläisyyden" suhteen; tällöinhän täytyy olla kyseessä vakavat opilliset eroavaisuudet kristillisyytemme opetukseen nähden. Mitkään näkemyserot joidenkin käytännön asioiden (esim. kiinteistöremonttien toteutuksista tms.) ratkaisuista ja toteutuksesta eivät oikeuta nimittämään julkisesti vanhaa seurakunnan palvelijaa "kerettiläiseksi"! Muistan GJ:n sanat 60-luvun vaikeina aikoina, kuinka he ( Lapin vanhimmat) varoivat tällaisten termien, kuten "eriseurainen" tai "kerettiläinen" käyttöä puheissaan.
Korttipelin pidät syntinä. Entä väärän todistuksen lausumisen lähimmäisestäsi?
Jättänyt luterilaisen kirkon? Onpa kylvetty omavanhurskaus kasvanut sinussakin jo kauniin oraan ja kukkasen, huh huh!!!
...ole mikään yksi ja yhteinen uskomme sentään?
Johan sinä kauhistuksia latelet!
Kun tuo omavanhurskas latos, jota katoliseksi kirkoksi sanotaan, ei ole mikään yhteinen, eikä se ole elävien kristittyjen paikka ollenkaan, vaan ainoastaan ihmistaiteen (puujumalien) palvontapaikka.
Sen oikea nimi on silloin taide-ateneum!
Miten se puheena olleeseen asiaan liittyy? Tarkoitatko että ei ole oikein laulaa lauluja samalla sävelmällä kuin joku taho, jota ei hyväksy, laulaa?
Vai tarkoitatko, että ei saa käyttää sanaa 'katolinen', jos joku toinen taho, jota ei itse hyväksy, käyttää kyseistä sanaa itsestään? Käytäthän sinä itsestäsikin sanaa 'kristitty', vaikka todennäköisesti myös monet muut, joiden kristillisyyttä et hyväksy,, myös käyttävät itsestään sanaa 'kristitty'. Miksi siis sana 'katolinen' ei käy, jos kerran sana 'kristitty' kelpaa?
... ja yksilönä hän on Kristuksen lammas. Lammas tuntee paimenen ja paimen tuntee lampaansa.
Ei ole olemassa mitää kollektiivista uskoa, sellaista uskoa että kaikki soket omavanhurskaat pelastuisivat paavin valheita seuraamalla.
On olemassa unio, Kristus yhdessä hänen vanhurskaudellaan puetun syntisen kanssa.
Ja communio, kaikki Kristuksessa olevat, synnittömiksi Kristuksen tähden julistetut ihmiset yhdessä.
Mutta kuten jo sanoin, niin mitään sellaista hiihhulijoukkoa, joka jumalasta seuraavaksi julistautuneen paavin helmoissa pyörii, ja kehtaa hävytön vielä väittää itseänsä kaikkien yhteiseksi seurakunnaksi, ei ole.
Se on suuri ja saatanallinen valhe.
Roomalaiskatolinen kirkko ja luterilainen kirkkokunta ovat yhdessä todenneet keskinäisten oppituomioitten olevan perusteettomia. Siksi ne on kumottu "Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista" -julistuksen yhteydessä.
Ei kannata kuitenkaan uskoa kaikkea.
Oikeaa tietoa asiasta saa Suomen Teologisesta Instituutista, esimerkiksi.
Vanhurskauttamisoppi on kummassakin kirkossa erilainen. Katolinen opetus vie kadotukseen, emme kuitenkaan halua tuomita katolisen kirkon kristittyjä summittain kadotukseen. Se tuomioista.
Kyseessä oli edellä se, että joku väitti roomalaiskatolisen kirkon Lutherille langettaman oppituomion olevvan yhä voimassa. Tieto oli väärä, sillä oppituomiot on kumottu. Tämä tieto on saatavissa tarvittaessa myös STI:stä.
Katolinen oppi ei vie ketään kadotukseen. Sen sijaan ihmisen oma katumattomuus on syynä kadotukseen joutumiseen, ihan kaikkien kirkkojen piirissä.
Ei selvistä asioista tarvitse minun ainakaan kinata.
Ainoastaan usko Kristukseen pelastaa.
Mitä usko Kristukseen on, sitä on mahdotonta selostaa sellaiselle, joka ei ole uskossa.
Katolinen kirkko ei opeta turvaamaan yksin Kristukseen, vaan Kristukseen ja omaan pyhyyteen.
Näiden asioiden välistä eroa on mahdotonta selittää sellaiselle, joka ei tiedä, mitä armon varaan heittäytyminen on.
"Katolinen kirkko ei opeta turvaamaan yksin Kristukseen, vaan Kristukseen ja omaan pyhyyteen.
Näiden asioiden välistä eroa on mahdotonta selittää sellaiselle, joka ei tiedä, mitä armon varaan heittäytyminen on."
Olisitko ystävällinen ja kertoisit, mistä olet saanut viitteen noihin ajatuksiisi? Luuloja on turha esittää faktana. Etenkin silloin, kun ottaa huomioon roomalaiskatolilaisia olevan maailmassa huomattavan paljon... Turha on alkaa väittää, että jonkin kirkkokunnan ihmiset ajattelevat tietyllä tavalla tai että heitä opetetaan tietyllä tavalla - maailmanlaajuisesti.
"Ainoastaan usko Kristukseen pelastaa.
Mitä usko Kristukseen on, sitä on mahdotonta selostaa sellaiselle, joka ei ole uskossa"
Mitäpä turhaan selitellä. Kaikilla on varmasti helpompaa, jos pietistiset pystykorvaluterilaiset olisivat hiljaa ja lakkaisivat määrittelemästä oikeata tapaa uskoa.
Mutta väärän todistuksen ja valheen voi kyllä päästää tuntematta omantunnon vaivaa, näin sen näen.
Vitele-40 on aika outo nimimerkki.
Jos se Lappeenrannassa tapahtui, oli ratkaisu oikea. Mieshän oli aivan tolkuttomia puhunut.
Sopimaton virkaansa
Olet tietämätön tai toisten höynäytettävissä oleva sinisilmäinen pojan nulikka, joka kirjoittaa kuulemaansa totuutena. Ota tarkempaa selvää mitä kirjoitat erottamisista. Erottamisille löytyy oikeaa totuutta, ettei tarvitse luulon päälle kirjoittaa.
jorkkamainiota, joka aloitti vanhojen muistelun. Se on sama, kuin joku laskee toisista leikkiä, niin ei kestä sitä itsestään, kuin että joku hyllyttää ja ei kestä, että itse joutuu hyllylle. Tai oikeastaan tässäkin kävi niin, että ne jotka olivat nostaneet nämä Jumalaksi, eivät kestäneet, että ne hyllytettiin. Eli toisin sanoen omista jumalista ei saa kirjoittaa mitää negatiivistä totuuttaa, mutta toisia saa haukkua vaikka kuinka paljon, vaikka siinä ei olisi edes siemeneksi totuutta.
Mistä eerottamisesta on nyt kyse? Mikä oli väärin kirjoitettu? Tietoa kyllä löytyy.
Erottamassa? Puolustamassa? Eeron pokana?
Kerro se!
Kerro sitten se totuus, johon uskot.
Koetellaan, kestääkö se.
Nimimerkki "näin se vain on" tuo pöytään painavan sanansa. Puustaveja on, mutta onko Henkeä? Eipä ole. Eipä juuri mitään käteen jää kuitenkaan.
Aivan pimeä mielipide, vailla mitään kestävää pohjaa.
"Vai oli X.X. mielensä muuttanut..".
Onpas kamalaa.
Joutuiko Pietari eriseuraan ja kadotukseen?
Muutti mielensä ja piti entisen ymmärryksen omanvanhurskauden hapatuksena.
Miten mahtoi käydä Paavalin? Oli vielä vietellyt Pietaria siihen!!!
Noista Luttereista, Husseista ja Laestaatiuksista ei kannata puhuakaan. Menivät neuvomaan äitiseurakuntaansa ja sen "kalliita vanhimpia" (on siinäkin attribuutti). Eriseuraisia koko joukko.
Mutta, Pohjolassa osataan johtaa koko Maapallon kristillisyyttä.
Myönnän, että monessa olen tietämätön ja ehkä sinisilmäinenkin ja vieläpä pojan nulikkakin, mitä sillä tarkoittanetkin.
Korjaa siis selkeillä argumenteilla käsityksiäni.
Fiksuna ihmisenä varmasti huomasit, miten viestiketju eteni ja mikä oli kenenkin viestiin vastaus. No se siitä...
Mutta koska otit minun nimimerkkini puheeksi, niin kommentoin jotakin.
En ole nostanut yhtään ihmistä Jumalaksi, enkä halua lähteä kenenkään "perässähiihtäjäksi". Ainoastaan tahdon seurata Jeesuksen askelia, se ei tosin ole minä, vaan Henki, joka minussa asuu. Itsessäni olen vikapää kaikkeen ja ansainnut tuomion.
Sitten puhut toisten haukkumisesta. Sitä en tahdo tehdä, mutta siihenkin tosin joudun lähes joka päivä. Mutta suuri ero on ihmisen haukkumisella ja synnin ja vääryyden esiintuomisella. Synti on aina tarvinnut tuomita ja laki julistaa kuritukseksi Kristuksen tykö.
Armoevankeliumi ei kuitenkaan koskaan ole täydellisenä kelvannut niille, joilla vähänkin omaa on. Mutta ainoastaan niille, joilla ei yhtään mitään omaa löydy ja todella tuntevat olevansa helvetin tuomioon vikapäät.
Tässäkin mainitsen Raamatun sanat: Tunne syntisi!
esim. Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta:
"20 §. Kun katolilaiset sanovat, että valmistautumisessa vanhurskauttamiseen ja sen vastaanottamisessa ihminen "myötävaikuttaa" suostumalla Jumalan vanhurskauttavaan toimintaan"
20. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.
2. kor.5.
Olisiko kelvollinen vastaus myötävaikuttamiseen?????
Ap.teot 2: 40: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."
Jumala ei pelasta väkisin...
Ei tarvitse kuule yrittää selitellä.
Yksi kumarrus ihmisen tekemän taideteoksen edessä riittää kyllin selkeästi todistamaan epäjumalanpalveluksen olevat totta tuollaisen kumartajan kohdalla. Aamen!!!
Ja sitten polttaa sen, niin se todistaa parannuksesta.
Sinä kirjoitit tänne näin:
"Erotettiinhan meilläkin kaksi uskollista Jumalan Sanan saarnaajaa hetkeksi tehtävistään."
Kyllä selvästi nostat tässä nämä kaksi ja tuomitset samalla muut, vaikka toisessa kohtaa kirjoitat, ettet ollut mukana ja et tiedä asiasta mitään.
Kirjoitin sillä tämän jumalaksi nostamisen, koska olen kyllästymiseen asti kuullut ja lukenut, että lapin vanhimmat nostetaan jumalaksi, vaikka ei kukaan niin tee. Paljon suuremmalla syyllä voidaan sanoa näin sellaisista, jotka eivät hyväksy lapin vanhimpia ja muita uskollisia työntekijöitä, vaan ainoastaan muutamia harvoja, joista Eero oli yksi. Paavalin mukaan he ovat lihallisia, kun valitsevat saarnaajia.
Emme palvo ketään ihmistä, vaan nautimme siitä Jumalan Sanasta, jonka Pyhä Henki ilmoittaa sananpalvelijoiden kautta. Ei ainoastaan armon sanana, vaan myös neuvon, nuhteen ja opetuksen sanana.
myös L-rannassa moni kuulijakin; eivät kestä totuutta eivätkä kykene apostolin neuvon mukaan "ottamaan sana siveydellä vastaan". Joutavat siirtymään puiston penkille häiritsemästä välihuudoillaan saarnoja ja kokousmenoja.
Huomaan, että meillä on melkoinen näkemysero näistä asioista.
Ensinnäkinminä olen yksinkertaisesti ajattelemassa niin, että nämä erotetut olivat uskollisia Jumalan työmiehiä.
Toiseksi fakta kaiketi on, että heidät erotettiin.
Eli en voi mitenkään ymmärtää väitettäsi, että olen tässä nyt joitakin korottamassa ja toisia tuomitsemassa. Enkä myöskään ole tällä foorumilla esittänyt nojaavani yhteenkään ihmiseen, vaan yksin Jumalaan.
Se, etten ole kuullut Jumalan Sanaan perustuvaa faktatietoa erottamisen syistä ei kuitenkaan merkitse, ettenkö olisi ollut tietoinen kyseisten saarnaajien julistamisesta. Henkilökohtaisesti olen kuullut molempien miesten useita saarnoja ja ne ovat vahvasti tukeutuneet Raamattuun. Ja tärkeintä on, että on uskollinen Jumalan Sanalle, eikä ihmisille.
Sitä en tiedä, mitä sinä tarkoitat uskollisella saarnaajalla, mutta jos se on jotain muuta kuin uskollisuutta Jumalan Sanaa kohtaan, niin taitaa se olla väärää uskollisuutta.
Viimeiseen kappaleeseesi yhdyn. Ihanaa on se evankeliumi, joka herättää, mutta antaa lohdun.
Myötävaikuttamisella tarkoitetaan ihmisen omaa toimintaa armon saamiseksi, katumustöitä tms.
Onko Lasse-setä rakentamassa tälle pohjalle yhdessä paavien ja kardinaalien kanssa?
Se on kokonaan Jumalan työ, että ihminen ottaa vastaan pelastuksen.
Näin sanoo itse Kristus.
Yksikään ei tule minun luokseni, ellei Isäni....vedä häntä.
Sille ei sitten mitään voi, jos esimerkiksi roomalaiskatolisessa kirkossa opetetaan tätä Jeesuksen sanaa vastaan.
En tunne paavia enempää kuin kardinaalejakaan, enkä näinollen yhteisiä rakennustöitä tiedä tehneeni.
Raamatussa on kuitenkin kehotussanoja aika paljon. En tiedä miten ne muuten voisi ymmärtää, kuin, että kehotussanoilla rohkaistaan henkilöä, joka laskee kulutusta ts on heränneessä tilassa ja pitäisi ratkaista jäänkö kuuntelemaan Herran puhetta vai paadutanko itseni.
Faaraosta sanottiin, että hän paadutti itsensä viis tai kuus kertaa ja sitten Jumala paadutti faaraon.
"....olen kyllästymiseen asti kuullut ja lukenut, että lapin vanhimmat nostetaan jumalaksi, vaikka ei kukaan niin tee."
Muita ei tässä kristillisyydessä ole korotettu koskaan Jumalan veroiseksi kun lapinvanhimpia.
Ja juuri nyt se on erityisen vahingollista koska he ovat valtaosaltaan iisaksonilaisia. He ovat parhaillaan tekemässä esikoislestadiolaisuudesta eriseuraa. ja luopumassa lopullisesti luterilaisesta opista. Suomi on enää ainoa maa, jossa tämä ei ole vielä onnistunut. Siksi johto hyökkää raivolla suomen lähetysmiehiä vastaan ja Suomen ev.lut. kirkkoa vastaan kaikenlaisin valhein. Herätkää ennen kun se on myöhäistä, sillä lestadiolaisuus on perustunut luterilaiseen uskontunnustukseen ja ollut kirkon herätysliike hamaasta alustaan asti.
"...eivät kestä totuutta eivätkä kykene apostolin neuvon mukaan "ottamaan sana siveydellä vastaan". "
Vai on tuo houraava vaari totuus, ha ha ha ha.
Kristus on kuule tie totuus ja elämä, tee sinäkin parannus ja usko evankeliumi. Ota sinäkin Raamattu käteesi, sieltä oikea totuus sinullekin valkenee.
Eikä tarvitse enää houraavien vaarie perässä juosta, niiden jotka kuvittelevat itsensä muiden jumalaksi.
Jumalan sanan ja sen palvelijoiden vastustajat ovat aina rakentaessaan eriseuraa tehneet sen valheella. Valheen isä perkele on opettanut sinutkin valehtelemaan. Mitään iisakonilaisia ei ole olemassakaan. Eikä todellakaan lapinvanhimpia ole nostettu mihinkään, vaan ainoastaan se työ jota he Jumalan armosta tekevät.
Sen verran minäkin näen, ettei ketään muuta ole palvottu niin kuin E.H:ta sekä ennen muutostaan, että sen jälkeen. Jos sinulla on paha olla tässä, etkä näe kirkossa mitään vikaa, niin mene ihmeessä vain sinne, ettei tarvitse kitua ja nähdä lapin vanhimpien raivoisia hyökkäyksiä(joita ei ole). Taidat nähdä myös pikku-ukkoja ja vaaleanpunaisia norsuja yms.
Karmeata todeta että totta on, vaikka tietenkin minäkin kovasti toivoisin ettei näin tarvitsisi sanoa. En kuitenkaan ryhdy sinun laillasi valehtelemaan koska tiedän kuinka asiat ovat.
Kristus on Herra, Kristus asuu minussa ja minä asun Kristuksessa. Valtaa hamuavia vaareja ei kristityn onneksi tarvitse lainkaan peljätä.
Saa olla täysin vapaa, Kristuksessa vapaaksi otettuna.
Kiitos sinulle Jeesus!
Eikö ole ristiriitaista, että raamattu on pullollaan kaikenlaista kehoitusta, jos niillä ei olisi mitään tarkoitusta? Jos sidottu tarkaisuvalta kumoaisi kaiken raamattuun kirjoitetun.
Onko siis Luther raanmattua viisaampi?
Mielestäni kehoitukset on luettava siten, että niissä on Herran tahto meidän pyhitykseemme.
Kun sitten tarkastelemme omia mahdollisuuksiamme niitten täyttämisessä, joudumme huutamaan apua.
Jumala ei viivytä apuaan sitä anovilta. Toisin sanoen. Jumala ei odota ihmiseltä mitään sellaista, mitä Hän ei olisi mvalmis antamaan täysimääräisenä. Hän vaikuttaa sekä tahtomista, että tekemistä oman hyvän tahtonsa mukaisesti.
"...Herran tahto meidän pyhitykseemme."
Kristus itse pyhittää meidät omalla verellään.
Ihmisestä ei ole itse Herran tahtoa noudattaen rakentamaan mitään pyhyyttä. Pyhitys tarkoittaakin "Herralle erotettua".
Näin olen ymmärtänyt, eikä se ihme ole jos pyhitysopissa sekoillaan, jos vanhurskauttamisopissakin on puutteita.
Helposti se tekevältä aktiiviselta ihmiseltä unohtuu, että Jumalan vanhurskauttaa ihmisen itse itsensä kautta kokonaan ilman ihmistekoja.
Ja sitten rakkauden kautta tekoja vaikuttava Kristus sekoitetaankin vahingossa omaksi tekemiseksi, siis omaksi ansioksi.
Tämä lankeemus tapahtuu ihmiseltä itseltään hyvin salaa, vain muut sen havaitsevat jos näin on päässyt käymään. Se tulee ilmi paitsi ahkeruutena, niin myöskin vertailuna. Omia tekemisiä tuodaan julki ja vertaillaan niitä muiden tekemisiin.
Sen sijaan Kristuksen tekoja tekevä ei puhu niistä lainkaan muille, vaan Jumala ja hän saa kiitoksensä niiltä joille hän on teoillaan Jumalan rakkautta kirkastanut ja osoittanut.
Pyhityksen saa aikaan Pyhä Henki. Yksi Kolminaisuuden persoona. Jos joku ei Häntä tunne, minä en pysty tutustuttamaan. Sen tekee Hän itse.
Ajatuksesikin on ihan kiinalaisia, niinkuin nimesikin.
mutta ajatuksesi ovat kuitenkin kiinalaisia.
Kiinalaisia tai ei, en voi sille mitään että iisaksonilaiset ovat esikoisuudessa tällä kertaa ikävin seurauksin vallan päällä. Ei mene kauaa kun koko joukko on kirkosta eronneita eriseuraisia. Ruotsissa ja Norjassa jo ovat pois poikenneet. Toki en usko että kaikki, kyllä siellä varmaan osa vielä kuuluu kirkkoonkin.
Siitähän tässä oli kysymys.
Pyhä Kolmiyhteinen Jumala Isä Poika ja Pyhä Henki puhuvat kaikki samaa, he ovat kolme mutta siitä huolimatta harmoniassa YKSI. Meillä on Kolminaisuudesta huolimatta yksi Jumala, ei kolmea Jumalaa.
Room. 7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen....
- mielellä Jumalan lakia, mutta...
- lihalla synnin lakia.
Room. 8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka...
***Kristuksessa Jeesuksessa ovat.***
Room. 8:2 Sillä elämän hengen laki
***Kristuksessa Jeesuksessa***
on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Room. 8:3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
Room. 8:4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
Room. 8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on...
*Hengen mieli.*
Room. 8:6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
se on pötypuhetta että ruotsin ja norjan esikoiset olisit eronneet kirkosta. kukaan ei ole eronnut, sakramentin ovat vain omassa hoidossa.
Paljonko merkitystä sellaisella paperijäsenyydellä sitten on? Koska käytännössä heillä ei enää ole yhteyttä luterilaisiin kansankirkkoihinsa, minusta olisi rehellisintä olla enää väittämättä olevansa kirkon sisäpuolella. Ehtoollisyhteys on minusta se mikä parhaiten määrittelee kirkkojen rajat, ja site ei enää Ruotsin ja Norjan esikoislestadiolaisilla ole luterilaisten kansankirkkojensa kanssa.
Pysyhän nuin housuissasi.
Oletpa sinä röyhkeä valehtelija. Olen Kristuksen veren hinta, vapaaksi ostettu saatanan vallasta Kristuksen verellä, Jumalan lapsi. Sinun täytyy olla todella hengellisesti pimeä voidaksesi kirjoittaa tuollaisia!!!
Minä en ainakaan tiedä yhtään. Etelä- Ruotsissa on vieläkin nautittu ehtoollista kirkossa, koska siellä se on onnistunut vanhan kaavan mukaan. Mukana on ollut neljäkin vanhinta, eikä kukaan ole osallistunut ehtoollisen jakoon, vaan ainoastaan nauttimiseen.
Miten kirkko on kuollut, kun siellä on satatuhatta lestadiolaista ja suuri joukko muita vakavaasti uskovia kristittyjä ja pappeja.
Esikoisuuden ongelma ei ole liberaaliteologian kumartaminen, vaan omien ihmisoppien ja ihmisten kumartaminen.
Laestadius lähti tekemään työtä Kirkon sisällä ymmärtäen niin, että Kirkko on seurakunta.
Nyt lahkolaishengestä villiintyneet esikoiskristityt haluavat mitätöidä tämän LLL:n työn
halunnut "eriseuraiseksi" vaan hänet ajettiin
pois katolisuudesta - hän ei enää mahtunut sinne.
Luther kielsi kutsumasta häntä luterilaiseksi.
Näin Lutherista tehtiin väkisin eriseurainen.
Näin tulee tapahtumaan myös esikoisille: tulee
määräys jostakin että naispappien on saatava saarnaa seuroissa!!!! JA KÄSKYÄ ON TOTELTAVA!
Laestadius oli tosin Ruotsin luterialaisen kirkon pappi. Ei LLL tehnyt mitään uutta uskontunnustusta nimissään eikä alkanut kaatamaan kirkkoa eikä hirttämään sen piispoja ja pappeja. Mutta hän kohdisti ankaran kritiikkinsä kirkon maallistuneita työntekijöitä ja heidän käsityksiään vastaan, joilla he olivat poikenneet pois Pyhän Raamatun ja Lutherin opista ja juuri tämän totuuteen tähtäävän kritiikkinsä tähden hän joutui vainotuksi myöskin kirkon puolelta.
Eräästä edeltäjästään,joka kuului tunnettuun pappissukuun, hän sanoo, että hän hempeillä saarnoillaan puristeli kuulijoidensa pehmeitä rintoja enempi kuin heidän kivikovia sydämiään ja vuodatti "krokotiilinkyyneleitä" heidän silmistään.
Että myös Laestadius piti Ruotsin kirkkoa aikanansa hengellisesti kuolleena instituutiona, ilmenee kyllin selvästi hänen kirjoituksistaan esim. uskontofilosofisessa pääteoksessaan " Hulluinhuonelainen" sekä muutamissa saarnoissaan; mm. saarna Herran viinimäestä, jossa hän puhuu viinimäen tilasta, kuinka sen muuri oli sortunut, aita oli lahonnut ja torni kaatumaisillansa ja luontokappaleet (hengelliset siat)olivat sotkeneet ja tallanneet sen ja harakat, varikset sekä pissihaukat (pöllöt) olivat tehneet pesänsä torniin.
Mutta kohdistavatkos nykyiset kirkkolestadiolaiset ja varsinkin sen toimielimissä mukana olevat tällaista kritiikkiä ja korjausvaadetta Suomen ev.lut-kirkon opetuksen ja käytännön toimien epäkohtiin ja Jumalan sanan vastaisuuksiin? Ja tulevatko he Laestadiuksen tavalla vainotuksi tältä korkealta hengelliseltä säädyltä kristillisyyden ja vanhurskauden tähden?
Vastaan, että eivät. Päin vastoin kirkon papisto ylistää heitä siitä myötämielisyydestä ja yhteistyöhalukkuudesta, jota ovat osoittamassa kirkon toiminnan kehitystyössä. Ja näyttää olevan niin, kuten täällä joku toisessa yhteydessä mainitsi, että kirkko on muokannut lestadiolaisten toimielinedustajien mielipiteitä tehokkaammin kirkon nykyisen kannan ja suuntautuneisuuden suuntaan, kuin mitä lestadiolaiset ovat pystyneet vaikuttamaan kirkon kehitykseen ja sen opetukseen ja ajatteluun . Ja kun mykkänä koirana istuu kirkkovaltuustossa tai -neuvostossa tai jopa kirkolliskokousedustejana ja myötäilee valtavirran ajatuksia, niin pysyy välit hyvänä. Mutta onko tämä ollut kristittyjen tarkoitus, kun ovat heitä lähettäneet edustajikseksensa kirkon toimielimiin?
Yli 150 vuotta vanha kun olet kuunnellut Lestadiuksen saarnojakin.
Selkeästi huomaan myös sen, että sinulla on omavanhurskaalle tyypillinen valikoiva kuulo, myös Lestadiuksen opetuksien suhteen.
Kyllä välit pysyy hyvänä jos antaa kaiken periksi. Homous ja lesbous saa kirkolta ymmärrystä - on vain ajan kysymys milloin aletaan vihkiä kirkossa. Sen jälkeen ei enää ilkeä samaa lattiaa kävellä. Tämä on suunta mihin
piispat ovat kohta ajamassa, eikö silloin Lutherin ja Lestadiuksen työ ole mennyt hukkaan jos tähän tilanteeseen tullaan?
Laestadiuksen saarnoja. Rukoushuoneissakin näkee alle vuoden ikäisiä lapsia, joilla varmasti on terävä kuuloaisti. Kun he ovat paikalla, niin vissimmästi he kuulevat myös, kun Laestadiuksen saarna luetaan. Silloin on ihan oikeutettua sanoa, että on kuunnellut Laestadiuksen saarnoja ( olematta hänen aikalaisensa)
Tuskin 666 vielä 150 vuotta on iältään, vaikka vanha olisikin. Todennäköisesti kuitenkin vanhempi ja kokeneempi kuin sinä, koska kirjoittaa ihan järkevästi asiasta.
Sinulle Jake suosittelen sisälukuharjoituksia, että oppisit ymmärtämään kirjoitetun tekstin sisältöä asiankin puolesta. Missä tuossa tekstissä esiintyy ajatus, että 666 on läsnäolevana itse kuunnellut kun Laestadius on saarnojaan pitänyt?
Mistä muuten keksit omavanhurskaalle ominaisen kuuloaistin? Laestadius sanoo, että omavanhurskaus on monenkaltainen; toisinaan se ylentää ja toisinaan se alentaa aina mahdottomuuden alle asti. Se voi myös esiintyä valkeuden enkelinä. Yli ottaen voidaan sanoa, että se on Jumalan lasten päälle kantaja.
Suosittelen sinulle syvällisempää perehtymistä Laestadiuksen teologiseen ajatteluun ja myös hänen saarnoihinsa. Ne ovat todella mielenkiintoista luettavaa. Ehkä ne auttavat sinua ymmärtämään oman vanhurskauden toisenkin puolen.
Katolisessa kirkossa joku nauroi, niin jopa tuli henkilö rätin kanssa puhdistamaan tuon henkilön jalanjäljetkin kun hän poistui kirkosta.
Näin steriiliksi synnille omavanhurskaus lopulta tekee ihmisen.
Judaisteilla on automaattihissitkin, ettei tarvitse tehdä sapattina syntiä painamalla hissin nappia.
Kyllä ovat aikamme fariseukset ajaneet omaan miinaansa, sen näemme suorapuheisen veljen puheistakin.
Kun pitäisi nousta korokkeelle saarnaamaan syntisille Kristuksesta, joka parantaa syntisiä, niin nämä fariseukset hyijyttelevät pyhimyksinä ja syljeskelevät syntisten päälle kiitellen samalla itseään.
Jo on hengelliset pullasorsat aikoihin eläneet!!
Kohta he hukkuvat omahyväisyyteensä, eikä itsellä ole mitään parannuksen tarvetta.
Jos he tuntisivat Jeesuksen, niin he tietäisivät, että Jeesus tulikin syntisiä parantamaan.
Terveet eivät tarvitse parantajaa.
//Näin tulee tapahtumaan myös esikoisille: tulee
määräys jostakin että naispappien on saatava saarnaa seuroissa!!!! JA KÄSKYÄ ON TOTELTAVA!//
Jo on kauhea naisfobia tällä kirjoittajalla! Minä kuitenkin väitän, että nainenkin on ihminen ja hänellä on elävä sielu, jopa usein elävämpi kuin miehisellä kumppanillaan.
Toinen asia on, LÖYTYYKÖ näitä naissaarnaajia esikoisten keskuudesta - ja asetetaanko heitä saarnaajiksi.
Ev.lut kirkon asema on toinen. Se on valtionkirkko, joka kantaa myös veroja jäseniltään.
Sellaistakin kuulin, että ilman naisten työpanosta saarnaviran hoidossa kirkko kärsii työvoimapulasta. Miespappeja ei valmistu riittävästi täyttämään seurakunnan virkoja.
Mikä estää es.lest.naisia kokoontumasta omaksi porukakseen, jossa nainenkin voi sitten saarnata - toisille naisille? Vallanhaluisia miehiä ei sinne tietenkään päästettäisi kukkoilemaan. He saarnatkoon toisilleen.
Valtaosa meistä miehistäkin nauttii vapaina kun yhdet miehet raatavat hattu hiessä. Hyvä näin!
Jumala kunnioittaa luomaansa naista niin paljon että on asettanut vain miehiä tähän inhottavaan haukuttuun koiran virkaan. Olkaa te naiset siitä onnellisia! Niin minäkin olen, vaikka olen mies, mutta saanut onnellisen Marian osan, olla vain kuulijana.
Mikähän ihmeen hinku naisille on tullut nyt maailman lopun aikoihin saarnastuoliin??
Minen tajua tätä nyt ollenkaan. Luopua hyvästä paikasta ja ryhtyä raatamaan???
Kyllä sen vaikuttimen täytyy olla, hyvän palkan lisäksi, kunnian ja vallanhimon.
Näissä pohjoismaissa perheet ovat jo nyt tuhoutuneet hyvin suurelta osin, naisen noustessa Jumalan sanan mukaisesta alamaisuudesta miehen asemaan, perheen pääksi.
En syytä tästä naisia, vaan miehiä jotka ovat jättäneet paikkansa naiselle ja luonnostaan mukavuudenhaliusina nauttivina laiskanlutkeina he ovat väistyneet perheen päänä olemisen vastuusta.
Laestadius tuskin piti Ruosin kirkkoa kuolleena.
Hempeämielisyydestä hän arvosteli edeltäjäänsä Z. Grapea Kaaresuvannon virassa.
Ei Grape kuitenkaan ollut koko Ruotsin kirkko.
Laestadius arvosti pohjoisessa neljää, viittä kirkkoherraa oikeanlaisesta työstä, muitakin, eikä yksikään näistä ollut "lestadiolainen", eivät kaikki edes pietistejä.
Kirkon sisäinen herätysliike, mikä se sellainen on, joka ryhtyy lahkoksi kiihkohelluntailaisten tapaan?
Oikea herätystyö tapahtuu Kirkon sisällä, sillä Kirkko on seurakunta. Näin teki LLL aikanaan, samoin Luther, myös Vapahtaja ja hänen opetuslapsensa.
Mutta, lahkolaiset esikosiet saavat oman kirkkonsa.
Syynä eli verukkeena on uhkaava paavilaisuus, mutta itse he tulevat opettamaan täysin katolisen opin mukaisia harhojaan, silmää räpäyttämättä niihin uskoen. Luterilaisuutta he kammoavat ja pitävät Lutherin opetuksia "kristillisyyden neuvojen" vastaisina.
Niinhän ne tietysti ovatkin,
Tämä seuraa siitä, että tietämättömät ja kiihkoilijat ovat saaneet vallan.
Täyttä asiaa, eikä mitään jupinaa "Jupiskopalta". Moni perhe on hajonnut pian sen jälkeen kun vaimo on alkanut opiskelemaan tai mennyt töihin. Monissa luterilaisissa seurakunnissakin on alkanut jopa kovatkin riidat, että on tuomiokapitulin pitänyt kauan setviä niitä, kun sinne on tullut naistyötekijöitä.
Tässä me huomasimme 999:n kanssa kuka on Jumalanlasten päälle kantaja. Kenellä on oikea ymmärrys ja keneltä se puuttuu. Kuka valikoi kuulemaansa. Kuka ymmärtää kirjoituksia kuka ei. Kenet on omavanhurskaus nostanut. Lestadiuksen saarnat ovat joka pyhänä kuultavissa rukoushuoneissamme kun vain antaa itselle aikaa käydä kuulemassa. Näillä syyttäjillä kun sattuu olemaan omia tilaisuuksia joissa he arvostelevat oikeita Jumalan lapsia.
Ihan vaan sullekin tosiasia tiedoksi:
Luther ei ole koskaan tullut ajetuksi pois katolisesta kirkosta. Eikä sieltä lähtenyt.
Äläkä meuhkaa siitä naispappien seuroissa saarnaamisesta, oletko aivan tolkuton vouhottaja?
Voi tuota farisealaista ja kiihkoisaa Eerikaa.
Ikäänkuin nainen olisi sukupuolena niin pyhä, ettei hänellä ole vallanhimoa ollenkaan.
Tämä edellinen kirjoittaja ei taida olla mikään ruutinkeksijä, jos jo minunkin jonninjoutava heittoni on hänestä "nokkela" ja minä itse vielä kaiken päälle valehteleva, kiihkoisa fariseus. Huvittavaa, mutta vähän tympivääkin tuollainen toisten mollaus.
Minusta vallanhalu tai -haluttomuus eivät ole sen enempää pahaa kuin pyhääkään.
Hyvä hallitsija on semmoinen, joka myös halua hallita, siis olla yhtesönsä nokkamiehenä ja näyttää suuntaa ja ottaa kantaakseen myös vastuuta. Hän voi tehdä sen hyvin tai huonosti.
Naisiakin on moneksi. Luin juuri lehdestä, miten naisten johtamat yritykset ovat pärjänneet paremmin kuin miesten johtamat. Taisi olla jokin tutkimus.
Minusta itsenäinen elämä on paljon kiinnostavampaa kuin vallankäyttö. Saatan harrastaa ns. piilovaltaa ja/tai mielipidevaltaa (johon viittaa vanha sanonta, miten muka "mies on naisen pää, mutta nainen on se, joka sitä päätä kääntää"). Mutta tästä vallasta pääsee halutessaan helpommin myös eroon.
Mistään pyhyydestä tai pahuudesta ei ole kysymys, vaan minä olen vain sen luonteinen nainen, ettei johtajana oleminen kiinnosta. Sen verran on päällysnaisena olemisesta kokemusta, että hinkua siihen ei enää ole.
Luther on vieläkin katolisten pannassa, jos tiedät mitä panna on, jos et tiedä ota selvää.
< Mikähän ihmeen hinku naisille on tullut nyt maailman lopun aikoihin saarnastuoliin?>
Etkö tosiaan huomaa sitä? Parantumaton tauti, lähtöisin kirkon piiristä, ja jossa se vei Raamatun ohjeista riippumatta vallanhimoiset naiset saaratuoliin; ei parannuksen tekijöinä ( joho heillä olisi ollut ja on edelleenkin lupa) vaan opettamaan seurakuntaa ja erityisesti miehiä feministiseen tasa-arvoon!
20-30 vuotta vielä, niin lestaliikkeessäkin on saarnaajattaria pöntössä!
Mitä pahaa on sukupuolten välisessä tasa-arvossa, esimerkiksi siinä, että naiset saisivat samasta työstä samaa palkkaa? Ja samalla koulutuksella samanlaista työtä? (Nythän naiset saavat kautta linjan huomattavasti pienempää palkkaa - rangaistukseksi siitä, että he ovat sattuneet syntymään naisiksi).
Vallanhaluko se onkin, joka ajaa miehiä saarnastuoliin? Saarnaamaan alamaisuutta ja parannusta, etenkin naisille?
Kai evankeliumi tärkeämpi on kuin se, kuka sen sanoman kertoo, mies vai nainen? Jos kirkko kärsii pappipulasta, kun miehiä ei lähde riittävästi opiskelemaan teologiaa, niin kyllä kirkon ottama kanta on aivan oikea, päästää naiset saarnastuoliin. Hyvä on, että joku julistaa evankeliumia. Toinen vaihtoehto kun näyttää olevan se, että kirkot suljetaan eikä avankeliumia julista kukaan. Vaikea siinä on sitten lestojenkaan herätysliikkeenä siipeillä kirkon suojissa, vaan siellä joudutaan asiat ottamaan omiin käsiin. Ja ehkä aivojenkin käyttö sallitaan?
Olisi muuten saattanut jäädä koko miesten dominoima lestaherätys syntymättä ilman naista, "Lapin Mariaa", joka selvitti asiat Laestadiukselle. Mutta miehet vaalikoot uskonbunkkeriaan, sillä ainakaan minä en sitä uhkaa. Ei tartu saarnatauti ei. On kiinnostavampaakin tekemistä.
"Vallanhaluko se onkin, joka ajaa miehiä saarnastuoliin? Saarnaamaan alamaisuutta ja parannusta, etenkin naisille? "
-Kysyy naikkonen
1. Kor. 14:34
- olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne,
- sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo.
1. Kor. 14:35 Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään,
**************************************
- *) sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa.
**************************************
1. Tim. 3:2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton,.....
- yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
1. Tim. 3:12 Seurakuntapalvelija olkoon
- yhden vaimon mies, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.
Tit. 1:6 jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.
Tit. 1:7 Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä,
Tit. 1:8 vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen;
Tit. 1:9 hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.
Tit. 1:10 Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa;
Tit. 1:11 semmoisilta on ...
...*suu tukittava*, ...
sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi.
Apostoli Paavalin puheet ovat kovasti miesten mieleen.
Mutta minä en pidä häntä - toisin kuin Jupiskopal - Jumalana. Jeesus on osa kolmiyhteistä Jumalaa, mutta ei Paavali.
Jeesus ei puhunut koskaan ikävästi naisista tai naisille - toisin kuin tämä Paavali, joka ei näytä naisia juuri arvostavan. Pyhää tietysti sekin, naisten sorsiminen.
Ap. t. 9:11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
Ap. t. 9:12 ja hän on nähnyt näyssä miehen, Ananias nimisen, tulevan sisälle ja panevan kätensä hänen päällensä, että hän saisi näkönsä jälleen."
Ap. t. 9:13 Mutta Ananias vastasi: "Herra, minä olen monelta kuullut siitä miehestä, kuinka paljon pahaa hän on tehnyt sinun pyhillesi Jerusalemissa;
Ap. t. 9:14 ja täälläkin hänellä on ylipapeilta valtuus vangita kaikki, jotka sinun nimeäsi avuksi huutavat."
Ap. t. 9:15 Mutta Herra sanoi hänelle:
- "Mene; sillä hän on ...
... *minulle valittu ase*, ...
... kantamaan minun nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen.
Ap. t. 9:16 Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden."
Minä en suinkaan pilkkaa - edes Jupiskopalia. Eikä näistä hänen esittämistään raamatunkohdista voi mitenkään vetää sitä johtopäätöstä, että Paavali olisi Jumala ja jokainen hänen sanomansa sana jumalansanaa. Jumalan armon kokenut ihminen hän kylläkin on.
Sama Apostolien teot, jota Jupiskopal minulle opettaa, kertoo aiemmissa luvuissa myös, miten Saulus, sittemmin apostoli Paavali, osallistui kristityn Stefanuksen tappamiseen: hänen jalkainsa juureen laskivat todistajat vaippansa, kun Stefanus surmattiin kivittämällä.
(Toisaalta tämä on lohdullinen raamatunkohta sikäli, että henkirikokseenkin syyllistynyt voi saada armon Jumalan edessä. Edellyttäen, että hän tunnustaa rikoksensa ja hylkää sen. Henkirikokseen syyllistyi myös Mooses tappamalla egyptiläisen, rauhan aikana, ei sodassa).
Apostolien teot 7:56-60
//56 ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
57 Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
58 ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.
59 Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"
60 Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: "Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!" Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. //
Toistan: Evankeliumin sanoma on tärkeämpi kuin se, kenen suulla sitä levitetään, miehen vai naisen. Sanomaa voi siis levittää myös nainen, vaikka Paavali ei ilmiselvästi naisista pitänytkään.
vieläkin tärkeämpää! Olivatko evankelistat sitten Jumalia, kun Paavali ei mielestäsi ollut kelvollinen tuomaan Jumalan sanan totuutta ilmi sinun laisillesi tasa-arvovouhottajille. Kuitenkin sanot evankeliumin levittämistä tärkeäksi; Eikö Kristus jättänyt evankeliumin levittämisen juuri apostoleille ( siis ihmisille ). Sitä paitsi löytyy Raamatusta sellainenkin lause, että "ettekö te tiedä,että te olette jumalia".
Muuten, mitkä Paavalin sanat mielestäsi eivät edusta Jumalan sanaa? Nähdäkseni ei Kristus, joka häntä puhutteli Damaskon tiellä ja ilmoitti uskovaiselle opetuslapselle, että hän (Paulus)on valittu ase kantamaan Hänen ( so. Kristuksen )nimeä jopa kuningastenkin eteen, suinkaan valinnut paavalia sattumalta tähän tehtävään.Eikä varsinkaan sellaista Paavalia, joka puhuisi toisinaan Jumalan sanoja ja toisinaan taas jotakin puppua ( millaisina ilmeisesti Eerika ja monet hänen kaltaisensa pitävät Paavalin puheita naisen sopivuudesta seurakunnan opettajan virkaan ). Hän näki varmasti, että Paavali oli mies, joka kaikessa pysyisi Jumalan sanan totuudessa. Taivaasta annetulla viisaudella, voimalla ja rohkeudella hän, Paavali, uskalsi jopa asettua juutalaisten edessä vilpistelevää Pietariakin vastaan Antiokiassa, ja Pietaria sentään pidettiin patsaana kristillisyydessä.
Olikohan niin, että Jeesuskaan ei ilmiselvästi naisista pitänyt, kun ei sitonut itseään kehenkään naiseen eikä valinnut yhtään naista apostolin virkaan. Mielestäni Jeesus kuten myös Paavali kynnioittivat suuresti naisia, jotka heitä myös palvelivat, mutta Jumalan aivoitus heidän tehtäviinsä nähden oli toinen, kuin aviomiehen osa.
Mitä Paavalin menneisyyteen kiivaana fariseakaisena tulee, hän on rehellisesti sitä katunut ja tunnustanut, että pitää kaiken sen raiskan, ja unhoittaa ne kuin takana päin ovat.
Ja hän kärsi myös niistä suuresti; valitti tästä pistimestä hänen lihassansa ja sanoi olevansa huonoin kaikista kristityistä, että oli Jumalan seurakuntaa vainonnut. Näitä hänen menneisyytensä syntejä on turha ja väärinkin vetää esiin hänen apostolinvirkaansa ja sen hoitoa koskevissa kysymyksissä. Mitähän kaikkea löytyisi arvon Eerikan ja meidän muidenkin ( jotka sanomme itseämme uskoviksi ja Kristityiksi ) menneisyydestä, jos niitä alettaisiin esiin vetämään?
Minä ajattelen niin, että meillä on vielä hyvinkin sija kirkossamme. Ja kirkossamme kuuluu edelleen myöskin oikeaa ja täysin Raamatullista puhetta. Sitä emme voi suinkaan kiistää.
Mutta kirkossamme on myös paljon vääryyttä. Sitäkään emme voi kiistää. Mutta ei niiden vääryyksien takia kirkko ole kuitenkaan vielä lahonnut ja maatunut. Siellä on edelleen voimasa Sana ja sakramentit.
Nyt on varmaan aika ajatella ja tutkistella itseämme, että miten me itse kukin voisimme olla valona ja suolana rakkaassa kirkossamme. Nyt kuitenkin energiaa tuntuu menevän kaikesta turhanpäiväisestä kinasteluun. Sen olen huomannut itsessänikin. Mutta olla valona pimeässä maailmassa ja suolana kirkossakin, se on vaikeaa. Sillä kysymyshän kuitenkin on ihmisten pelastuksesta eikä meidän omasta kunniasta. Jumala armossaan antakoon rakkautta puhumaan totuutta.
Mutta jos keskitymme vain haukkumaan kirkkoa ja kaikkia sen toimintatapoja, niin saatamme joutua harhaan. Siinä tulee pahan kanssa äkkiä tuomituksi paljon hyvääkin. Meidän silmämme saattavat niin sokeutua, että kohta pidämme koko kirkkoa ja sen toimintatapoja täysin väärinä. Mutta vaikka Luther saarnasi jyrkin sanoin Paavin oppia vastaan, löysi hän kuitenkin siitä kirkosta myös kaiken sen, mikä oli oikeata ja hyvää ja tahtoi olla siellä valona ja suolana ja siitä kiinni pitää.
Tällaisia ajatuksia tuli minulla mieleen. Sopii ottaa kantaa.
Syyttömiä kai nämä monet vaahtoavat paheksujat ovat.
Mieliämme on nimittäin kiihotettu surutta jo useiden vuosikymmenien ajan farisealaisilla omahyväisillä puheilla kirkkoa vastaan. Ainakin niin kauan kun minä muistan. Ja jo vanhemmillani oli kielteinen halveksiva kuva kaikista papeista, vaikka he olivat yksinkertaisia kristittyjä, eivätkä varmasti tienneet, mitä olivat tekemässä.
Nuoruudessani julistettiin kuinka tie helvettiin on reunustettu pappien pääkallpoilla ja helvetin peräseinä on koristeltu pappien pääkalloilla.
Mitä muuta tämä palopuhe on kun kirkkoon ja pappeihin projisoitua omaa vihaa.
Lestadiolaisuudessa on hajaannusten ajoita asti valtava keskinäinen viha, josta ei ole nöyrrytty parannukseen, vaan se projisoidaan aina johonkin tuo viha. Tässä tapauksessa papit on sopiva kohde.
Jumalatonta maailmaakaan ei paheksuta yhtä voimakkaasti, eikä heille saarnata Kristuksesta, mutta omien korkeiden omahyväisyyden muurien suojissa haukutaan kaikkia pappeja ihan summittain. Tätä tuhotyötä on karsea katsella.
Ja kuinka paljon menee sieluja kadotukseen, kun omahyväiset kritityt eivät välitä syntisistä, vaan kilpailevat siitä kuka heistä on paras kristitty. Parannuksesta ei ole hajuakaan.
Siis parannuksesta todellisista synneistä.
Parannusta saarnataan vain kaunille naisille, jotka häiritsevät kauneudellaan säkkeihin pukeutuneiden omahyväisten ihmisten sielunrauhaa.
yhtä kauniista tästä rakkaasta kristillisyydestämme, kun kirjoitat kirkosta, mutta en ole saanut siitä yhtään kaunista sanaa lukea, vaan ainoastaan haukkumista. Olet kyllä nostanut joitakin toisten yläpuolelle ja niitä kehunut, samalla painaen toisia.
Kristillisyydessä on aina varoitettu kokoamasta laumaa oman selkänsä taakse. Näin on kuitenkin valitettavasti käynyt, kun jotkut ovat alkaneet antaa luvallisuuksia ja vähentämään velkaa, niinkuin tämän päivän teksteissä väärä huoneenhaltija. Lue tämän päivän L.L.L:n saarna. Sekään ei mairittele kirkon työntekijöitä eikä tämän päivän fariseuksia, joita sinäkin luulet ihan erilaisiksi, kuin ne todellisuudessa ovat.
"Mutta jos keskitymme vain haukkumaan kirkkoa ja kaikkia sen toimintatapoja, niin saatamme joutua harhaan. Siinä tulee pahan kanssa äkkiä tuomituksi paljon hyvääkin. Meidän silmämme saattavat niin sokeutua, että kohta pidämme koko kirkkoa ja sen toimintatapoja täysin väärinä."
Näin on käynyt tämän kristillisyyden haukkujille ja oman pesänsä likaajille, he ovat sokeutuneet, eivätkä näe kristillisyyden valkeutta. Mutta ellemme tuo kirkon epäkotia ja Jumalan Sanan vastaisuuksia ilmi, niin me olemme hyväksymässä ne ja tulemme osallisiksi niistä.
Vääryys tulee tuomita, olipa se sitten kirkossamme, helluntailaisuudessa esikoislestadiolaisuudessa tai vaikkapa körttiläisyydessä. En ole missään kohdassa käynyt tuomitsemaan mitään Jumalan sanaan perustuvaa herätysliikkeessämme esikoislestadiolaisuudessa. Mutta kunniassa tahdon pitää kaikkia Jumalan sanan saarnaajia ja heidän käsiään pitää ylhäällä.
En ole myöskään nostanut ketään ihmistä toisten yläpuolelle, enkä toisia painanut. Jos näin olen jossain kohdassa menetellyt, olen tehnyt syntiä. Toivon, että sen kohdan kirjoituksissani osoittaisit selkeästi.
talentin toinen puoli kirjoittaa myös:
"Mutta ellemme tuo kirkon epäkotia ja Jumalan Sanan vastaisuuksia ilmi, niin me olemme hyväksymässä ne ja tulemme osallisiksi niistä."
Tämä on totta. Mutta sama koskee myös herätysliikettämme, jossa on myös paljon vääryyttä näkyvillä. Mutta siellä niin kuin kirkossammekin kuuluu vielä oikea Kristuksen oppi, josta olen kiitollinen jumalalle.
Et vain sokeudessasi huomaa mitä teet. Tässä yksi kohta, missä se tulee selvästi näkösälle.
"Erotettiinhan meilläkin kaksi uskollista Jumalan Sanan saarnaajaa hetkeksi tehtävistään. Jäähytuomioita löytyy siis ihan läheltäkin."
Tässä nostat selvästi erotetut ja tuomitset erottajat, etkä kerro totuutta eli syytä erottamiselle. Hyväksyt erottamiset, jotka ovat oman lihallisen mielen mukaiset, mutta et niitä, joita on tutkittu Pyhän Hengen valkeudessa.
Ei niitä erottamisia PH:n valkeudessa tehty.
Syy ja aihe oli sama kuin Johannes Husilla.
Tuomio oli vaan inhmillisempi?
Satuin muuten varmaan kuulemaan tänään seuroissa juuri tuon saarnan, josta sinä mainitsit. Se oli hyvä ja tarpeellinen saarna.
Joka synnille antaa luvallisuuden ja näin on vähentämässä velkaa tekee väärin. Mutta joka todella tuntee oman syntisyytensä, sellaisen ei tarvitse enää alkaa keksimään mitään lisäsyntejä eikä myöskään mitään vähentämään. Syntiä on niin paljon, että sitä ei syntinsä tunteva todellakaan kykene itse kantamaan eikä sovittamaan. Siihen tilaan on Jumalan johdatettava lakinsa kautta ihminen. Vasta sitten voi armo kelvata, kun ei itsessään yhtään mitään ole. Sellaisille raukoille on Jumala antava armonsa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Tärkeä on siis Raamatun sana: Tunne syntisi!
näkyy olevan 24.7.2005 klo 14.28 kirjoittaa:
"Tässä nostat selvästi erotetut ja tuomitset erottajat, etkä kerro totuutta eli syytä erottamiselle. Hyväksyt erottamiset, jotka ovat oman lihallisen mielen mukaiset, mutta et niitä, joita on tutkittu Pyhän Hengen valkeudessa."
En ole erotettuja nostamassa mihinkään, enkä ole erottajia painamassa mihinkään. Mainitsin vain kahden Jumalan Sanan saarnaajan erottamisesta. Ja totisesti pidän näitä kahta veljeä, Olavi Simolinia ja Eero Halmetta raamatullisen Kristuksen opin saarnaajina.
Syytä erottamiselle en tiedä henkilökohtaisesti, sillä en ole ollut paikalla kyseisessä kokouksessa, jossa tämä tapahtui. Mutta voin vain arvailla, että todellakaan ei ollut kysymys Pyhän Hengen valkeudessa tehdystä päätöksestä.
Sekin viittaa selkeästi siihen, kun seurakunnalle ei ole mitään tiedotettu koko asiasta. Salaista kähmintääkö?
Tämän päivän todellista tilannetta en edes tiedä, että onko tämä saarnakielto jossain vaiheessa peruttu vai onko asia vieläkin kesken.
Sitten ihmettelen kovasti, mistä puhut, kun sanot, että hyväksyn erottamiset, jotka ovat oman lihallisen mielen mukaiset.
En ymmärrä, mistä puhut. Tuon tarinan olet keksinyt aivan valheellisesti ties mistä.
Tietooni on tullut yksi erotustapaus itä-Suomesta. Siihen en ole ottanut mitään kantaa, sillä en tunne edes kyseistä henkilöä, enkä ole kuullut ainuttakaan hänen puhettaan. Tämän suhteen olen ainoastaan kuulopuheiden varassa, joten jätän edelleenkin kommentoimatta sitä mitenkään. Muita erottamistapauksia ei nyt tule mieleeni.
Oskulla on oivallusta ja psykologista silmää kirjoituksessaan. Oikein virkisti lukea.
Juuri näitä hänen kuvaamiaan asenteita ja puheita minäkin olen kohdannut, mutta jättänyt ne itselleni vieraina omaan arvoonsa.