Syöpälääkärinkin on vaikea tunnistaa harvinainen tilanne

Ihmisen on vaikeaa tunnistaa ja arvioida epätodennäköisiä (hyvin harvinaisia tai erittäin todennäköisiä) tapahtumia, koska aivomme käyttävät oikopolkuja, jotka painottavat tunteita ja helposti muistettavia asioita tilastollisen todennäköisyyden sijaa. Joskus syöpälääkärikin astuu harhaan ja alkaa selitellä tilanne tilastollisesti todennäköisin syin, kuuntelematta potilasta tarkasti. On vaikeaa tunnistaa, mikä tilanne on "yksi tuhannesta". Milloin tilanne on kriittinen eikä vain potilaan "keksimää" kipuilua?

Mitä syöpälääri sanoo alle kaksi kuukautta kemosädehoitojen päätyttyä, kun hoitojen aikana kasvaimen on nähty reagoivan toivotusti sädehoitoon, mutta potilas yhtäkkiä valittaa uutena alkaneita ja lisääntyviä kipuja? Syöpälääkäri kertoo tietysti kaikki muut mahdolliset selitykset kivuille, mutta ei usko syövän pikaiseen uusiutumiseen alle kahdessa kuukaudessa sädehoitojen päättymisestä.

Tällainen ennakoasenne hidastaa todellisen tilannekuvan muodustamista. Jotenkin pitäisi olla koko ajan, joka päivä, joka minuutti hoksottimet vaippaina, onko tämä tapaus yksi tuhannesta. Onko nyt kyse siitä, että syöpä on oikeasti uusiutunut alle kahdessa kuukaudessa eikä kyse olekaan vain potilaan turhasta valittamisesta, että "tuntuu kipuja".

Onneksi tilanteeseen päästiin kiinni, vaikkakin pienellä diagnostisella viiveellä. Tällä kertaa potilas oli oikeassa ja syöpälääkäri väärässä.