Pyysin tapaamista.. sain vain harkitsevan vastauksen. Saanko koskaan vastausta? Odotanko turhaan? En kehtaa enää kysyä, kun vastaus oli niin epävarma ja melkein ei..
Toivoisin, että et jättäisi arvoitukseksi pyyntöäni.
Rakastan sinua ja tiedät sen.. Näin kauan en muuten olisi härnännyt. Antaisin suukon, jos kohdataan ❤️
Toivoisin, että et jättäisi arvoitukseksi pyyntöäni.
Rakastan sinua ja tiedät sen.. Näin kauan en muuten olisi härnännyt. Antaisin suukon, jos kohdataan ❤️
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voi voi kun kaikki alkoi niin hämärästi ja epäselvästi. Sen jälkeen on vaikea kääntää kelkkaa kun kuvittelee väkisin kaikenlaisia ongelmia tapaamisen tielle. On se mahdollista, pitäisi saada mieli positiivisemmaksi ja luottavaisemmaksi, siitähän kaikki on nyt vain kiinni.
Sitten laitat viestiä!
"Hämärähommissa pellinkulmilla". -sivu
Ihan sama minulle mitä hän touhuaa ja kenen kanssa. Olen kyllä ollut kaikesta tietoinen jo kauan! Mutta koska menetin itselleni todella rakkaan työpaikan ja juuri sen takia jouduin kokemaan paljoin tuskaa eri työpaikoissa, koska kautta rantain kertominen. Jo pelkästään se, että muistelen niitä vuosia saa minut voimaan todella pahoin, niin sývästi vahingoittavia kaikki ne vuodet olivat! Siksi jo tietyn paljon nuoremman kasvot saavat minut voimaan pahoin! En pysty olemaan missään tekemissä hänen kanssaan, koska hänen naamansa näkeminen laukaisee kauan kestävän ahdistusreaktion!
Mikään ei voi enää muuttaa tilannetta paremmaksi, koska kyse on yli kymmenestä vuodesta ja minua kuvottaa se ajatuskin, että pitäisi olla tekemisissä hänen kanssaan!
Siksi minulla ei tule koskaan olemaan mitään hyvää sanottavaa hänelle. Hän itse pilasi kaiken totaalisella hiljaisuudella ja stalkaamisella. On tapahtunut liikaa sellaista minä on vaurioittanut minua syvästi. Jopa paljon syvemmin kuin mitä lasteni isä sai aikaan!
Tilanne on se mikä on, eikä se enää koskaan voi palata sellaiseen tilanteeseen joka voisi muuttaa kaikkea sitä pahaa, ahdistavaa ja syvästi stressaavaa mitä olen joutunut kokemaan! Hänen olisi pitänyt osata avata suunsa jo kahdeksan vuotta sitten, kun oli sellaisia kohtaamisia, joissa olisi hyvä ollut sanoa edes se sana hei. Tilanne muistuttaa siitä miten huonosti voin parisuhteessa ollessani. Eli kun tietty jaksamisen raja ylitetään, siitä ei ole enää koskaan mitään mahdollisuutta päästä parempaan tilanteeseen, koska ahdistus, stressi ja kipu ovat jatkuneet niin kauan, ettei ole enää mitään sellaista mikä mahdollistaisi paluun sellaiseen elämään, jossa kokemukset ovat olleet pelkästään negatiivisia!
Tähän viestiketjuun on tullut aivan outoja juttuja. Ei koske aloittajaa ollenkaan. En usko, että hän on joutunut mistään lähtemään takiani.
"Nään kasvot Meri-sairaan..."
Voi voi
Saat halauksenkin🩷
Miten kauan?
En edes kehtaa kertoa 🤣