Mercosur-sopimus tuhoaa Suomen lihantuotannon – EU:n "omavaraisuus" on pelkkää kaunista puhetta
EU:n ja Mercosur-maiden (Brasilia, Argentiina, Paraguay, Uruguay) kauppasopimus on allekirjoitettu, ja se on matkalla voimaan. Sopimus tuo tullialennuksia ja kiintiöitä eteläamerikkalaiselle naudanlihalle Eurooppaan.
Suomelle tämä ei ole mikään kauppavoitto – se on suora isku kotimaiselle lihantuotannolle. Halpa brasilialainen ja argentiinalainen naudanliha tulvii markkinoille, ja suomalaiset lihatilat eivät pärjää kilpailussa.
Brasilian ja Argentiinan naudanlihantuotanto on valtavaa ja kustannuksiltaan täysin eri planeetalta kuin meillä. Siellä ei ole samoja eläinten hyvinvointivaatimuksia, ympäristösäädöksiä eikä palkkatasoa. He voivat tuottaa kiloa lihaa murto-osalla siitä hinnasta, jolla suomalainen tuottaja selviää.
EU lupaa "vain" 99 000 tonnin kiintiön vuodessa 7,5 prosentin tullilla, mutta se riittää painamaan koko EU:n lihamarkkinoiden hintoja alas. Suomi on pieni toimija, mutta hinnat määräytyvät unionin tasolla. Kun halpa tuonti vyöryy, suomalaisen lihan kilohinta romahtaa.
Ja sitten ne kuuluisat "sivulausekkeet", joilla EU yrittää rauhoitella viljelijöitä. Sopimukseen on kirjattu suojalauseke: jos tuontimäärät nousevat yli 5 prosenttia kolmen vuoden keskiarvoon verrattuna ja tuontihinnat ovat samalla 5 prosenttia alle kotimaisen hinnan, komissio voi käynnistää tutkinnan ja väliaikaisesti keskeyttää tullietuudet. Eli käytännössä tuonti voidaan "kieltää" tai tehdä kalliimmaksi – mutta vasta sitten, kun vahinko on jo tapahtunut.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kolme vuotta hintojen alamäkeä. Kolme vuotta, jolloin suomalainen lihatila ei saa kunnon kilohintaa. Kolme vuotta, jolloin investoinnit, lainat ja työntekijät eivät kestä. Siihen mennessä moni tila on jo konkurssissa. Suojalauseke ei pelasta tiloja – se vain dokumentoi niiden kuoleman jälkikäteen. Se on kuin palohälytin, joka soi vasta kun talo on jo palanut maan tasalle.
Keskustan europarlamentaarikko Elsi Katainen ja komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen puolustavat tätä sopimusta käsittämättömällä tavalla. He väittävät, että sopimus suojelee "Euroopan omavaraisuutta" ja että se tuo jopa vientimahdollisuuksia. Todellisuudessa se tekee juuri päinvastoin. Miten ihmeessä Euroopan omavarainen lihantuotanto vahvistuu, kun tuomme halpaa lihaa valtavilta eteläamerikkalaisilta tiloilta, joilla on miljoonia hehtaareja ja tuotantokustannukset murto-osan meidän tasostamme?
Me emme pärjää. Emme millään. Suomalainen tuottaja maksaa korkeita työvoima-, energia- ja eläinsuojelukustannuksia. Me noudatamme tiukimpia ympäristö- ja hyvinvointisäädöksiä maailmassa. Vastapuolella on maita, joissa sademetsää kaadetaan laidunten tieltä ja tuotanto skaalautuu sellaisiin volyymeihin, että meidän pienet tilamme näyttävät leikkikentältä. Von der Leyenin ja Kataisen "omavaraisuuspuhe" on pelkkää korulausetta, jolla yritetään peittää se tosiasia, että EU uhraa jälleen kerran omat viljelijänsä globaalin kaupan alttarille.
Suomen lihatilat ovat jo vuosia painineet kannattavuuskriisin kanssa. Nyt Mercosur vie viimeisenkin toivon. Jos tämä sopimus toteutuu ilman todellisia, ennaltaehkäiseviä suojatoimia, menetämme omavaraisen lihantuotannon. Kadotamme ruokaturvan, maaseudun elinvoiman ja tuhansia työpaikkoja. Se ei ole "kaupan vapauttamista" – se on kotimaisen tuotannon alasajoa.
On aika sanoa ääneen: tämä sopimus on virhe. Se ei vahvista Eurooppaa, se heikentää sitä. Suomen keskusta ja von der Leyen voivat puolustaa sitä miten paljon tahansa, mutta tosiasiat eivät muutu. Halpa tuonti tappaa suomalaisen lihan. Ja kun tilat ovat menneet, niitä ei enää saada takaisin.
EU:n ja Mercosur-maiden (Brasilia, Argentiina, Paraguay, Uruguay) kauppasopimus on allekirjoitettu, ja se on matkalla voimaan. Sopimus tuo tullialennuksia ja kiintiöitä eteläamerikkalaiselle naudanlihalle Eurooppaan.
Suomelle tämä ei ole mikään kauppavoitto – se on suora isku kotimaiselle lihantuotannolle. Halpa brasilialainen ja argentiinalainen naudanliha tulvii markkinoille, ja suomalaiset lihatilat eivät pärjää kilpailussa.
Brasilian ja Argentiinan naudanlihantuotanto on valtavaa ja kustannuksiltaan täysin eri planeetalta kuin meillä. Siellä ei ole samoja eläinten hyvinvointivaatimuksia, ympäristösäädöksiä eikä palkkatasoa. He voivat tuottaa kiloa lihaa murto-osalla siitä hinnasta, jolla suomalainen tuottaja selviää.
EU lupaa "vain" 99 000 tonnin kiintiön vuodessa 7,5 prosentin tullilla, mutta se riittää painamaan koko EU:n lihamarkkinoiden hintoja alas. Suomi on pieni toimija, mutta hinnat määräytyvät unionin tasolla. Kun halpa tuonti vyöryy, suomalaisen lihan kilohinta romahtaa.
Ja sitten ne kuuluisat "sivulausekkeet", joilla EU yrittää rauhoitella viljelijöitä. Sopimukseen on kirjattu suojalauseke: jos tuontimäärät nousevat yli 5 prosenttia kolmen vuoden keskiarvoon verrattuna ja tuontihinnat ovat samalla 5 prosenttia alle kotimaisen hinnan, komissio voi käynnistää tutkinnan ja väliaikaisesti keskeyttää tullietuudet. Eli käytännössä tuonti voidaan "kieltää" tai tehdä kalliimmaksi – mutta vasta sitten, kun vahinko on jo tapahtunut.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kolme vuotta hintojen alamäkeä. Kolme vuotta, jolloin suomalainen lihatila ei saa kunnon kilohintaa. Kolme vuotta, jolloin investoinnit, lainat ja työntekijät eivät kestä. Siihen mennessä moni tila on jo konkurssissa. Suojalauseke ei pelasta tiloja – se vain dokumentoi niiden kuoleman jälkikäteen. Se on kuin palohälytin, joka soi vasta kun talo on jo palanut maan tasalle.
Keskustan europarlamentaarikko Elsi Katainen ja komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen puolustavat tätä sopimusta käsittämättömällä tavalla. He väittävät, että sopimus suojelee "Euroopan omavaraisuutta" ja että se tuo jopa vientimahdollisuuksia. Todellisuudessa se tekee juuri päinvastoin. Miten ihmeessä Euroopan omavarainen lihantuotanto vahvistuu, kun tuomme halpaa lihaa valtavilta eteläamerikkalaisilta tiloilta, joilla on miljoonia hehtaareja ja tuotantokustannukset murto-osan meidän tasostamme?
Me emme pärjää. Emme millään. Suomalainen tuottaja maksaa korkeita työvoima-, energia- ja eläinsuojelukustannuksia. Me noudatamme tiukimpia ympäristö- ja hyvinvointisäädöksiä maailmassa. Vastapuolella on maita, joissa sademetsää kaadetaan laidunten tieltä ja tuotanto skaalautuu sellaisiin volyymeihin, että meidän pienet tilamme näyttävät leikkikentältä. Von der Leyenin ja Kataisen "omavaraisuuspuhe" on pelkkää korulausetta, jolla yritetään peittää se tosiasia, että EU uhraa jälleen kerran omat viljelijänsä globaalin kaupan alttarille.
Suomen lihatilat ovat jo vuosia painineet kannattavuuskriisin kanssa. Nyt Mercosur vie viimeisenkin toivon. Jos tämä sopimus toteutuu ilman todellisia, ennaltaehkäiseviä suojatoimia, menetämme omavaraisen lihantuotannon. Kadotamme ruokaturvan, maaseudun elinvoiman ja tuhansia työpaikkoja. Se ei ole "kaupan vapauttamista" – se on kotimaisen tuotannon alasajoa.
On aika sanoa ääneen: tämä sopimus on virhe. Se ei vahvista Eurooppaa, se heikentää sitä. Suomen keskusta ja von der Leyen voivat puolustaa sitä miten paljon tahansa, mutta tosiasiat eivät muutu. Halpa tuonti tappaa suomalaisen lihan. Ja kun tilat ovat menneet, niitä ei enää saada takaisin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Loistavaa että saamme hyvälaatuista pihvilihaa pampakselta.
Laaduttoman moskan tuotanto joutaakin tuhoutua.
Pelkästään tuella ja tuontisuojilla toimeentulevat alat katoaa väkisin. Tanska on maailman suurin sianlihan viejä ja vielä erittäin hyvillä katteilla. Meillä koko homma uppoaa perheviljelystä harrastavien tukijunttien elättämiseen verovaroilla.