Onkohan 20 v liian paljon? Jossakin vaiheessa joutuisit omaishoitajaksi. Kaipaan sinua kuitenkin hlvtsti.
Ikä on vain numeroita
Anonyymi-ap
50814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Yhdestäkään päivästä ei tiedä. Saatat olla itsekin sellainen joku kaunis päivä.
Mun mielipide. En ikikuuna päivänä tule haluamaan tilannetta, missä rakastamani ihminen, se elämänkumppani, joutuisi omaishoitajakseni. Ajattelen näin siksi, että hänen tehtävänsä ei ole hoitaa minua.
Ei hoitosuhdetta. Se sotisi sitä ajatusta vastaan, mikä minulla olisi häneen
eli
elämänkumppani ja rakastamista varten.
Tietysti ehkä jotkut pienet hoitotoimet voisi tulla kysymykseen, mutta ei omaishoito.
Yleensä se mieli muuttuu kun rakkaus on läsnä. Niin se vaan on, ja jos et pysty samaistumaan, tuskin olet nähnyt sellaisia tilanteita. Toki olisi hyvä jos on sukan varressa massia, niin voi ostaa parempaa hoitoa.
Olen nähnyt hyvinkin läheltä tuon tilanteen. Toisille se on ok, toisille ei. Kirjoitin vain oman mielipiteeni.
Mutta
Mikäli asia olisi toisinpäin eli mun rooli olisi se omaishoitaja rakkaalleni, niin kyllä se mulle kävisi. Kävisi jopa hyvin. Rakkaudesta minä siinä toimisin.
Minä en halua omaishoitajaksi sellaista henkilöä josta en pidä!
Aivan turha miettiä asioita etukäteen. Pitää elää niitä hetkiä ja vastaan tulee mitä tulee.
Nimenomaan. Hetki kerrallaan eläminen on todellista elämän viisautta. Jokaiselle tulee jossain vaiheessa sairauksia yms. vastoinkäymisiä. Ei siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa ne sellaisenaan vastaan kun ne tulevat, samoin rakkauden voi ottaa vastaan ja rakastaa takaisin.
Onpa aika kapeakatseista miettiä, että ihmiset kuolisi vain vanhuuteen.
P.s "meinasin" kyllä elellä 100-vuotiaaksi, enkä todellakaan missään vanhainkodissa.
Kukaan muu ei pidä teistä huolta, kuin te itse ja ehkä jokunen, joka rakastaa ja välittää. Pysyy vierellä, vaikka elämä potkisi päähän, eikä ole iloinen epäonnistumisista. Kun semmoinen löytyy, niin kannattaa ainakin arvostaa.
Valehtelijoita, selkäänpuukottajia ja kateellisia pskoja on jokaisessa mutkassa.
On se muutakin.
Mistäpä koskaan tietää kumpi pysyy terveenä ja kumpi on se joka omaishoitajaksi joutuu.
Naistako kaipaat? Omalla kohdalla se olisi liikaa, kun tahdon nauttia loppuelämäsi sen toisen kanssa… 10 vuotta aikalailla maksimi ikäeron suhteen.
Onko 15 vuotta sitten paha?
Itselle liikaaa. 10 ok. Kukin kokee miten kokee
Pahimmat elämäänsä pettyjät ovat juuri loppuelämänsä suunnitelijoita, jotka nuorehkoina saavat jonkun slaakin, jonka jälkeen on eri ääni kellossa, jokainen päivä on arvokas jne
Olenko sanonut että jokainen päivä ei olisi arvokas. Tunnistan realiteetit
Ei ole paha, ei likaa, eikä liian vähän. Ja se on saman verran kumpaankin suuntaan.
Sivusta
Onko viisi kertaa samanikäisen kanssa jatkuva parisuhteen lyhyt kesto parempi?
Kun rakkaus kestää vain puoli vuotta nykyään?
Olen naimisissa itseäni 25 vuotta vanhemman miehen kanssa, joka on paljon paremmassa kunnossa kuin minä ja niin syötävän komea! Meillä 5 lasta. Nyt 24:s vuosi yhdessä.
Kävin tapaamassa miehiä Tinderissä (ja muissa) mutta haukottelin niiden seurassa. Tapasin myös ulkomaalaisia miehiä, sama asia. Mutta tämä herra hän vei jalat alta sekunnissa! Ja niin on edelleen!
Hienoa kuulla. Itse kokenut myös tunteen, että vie jalat alta sekunneissa. Siihen tunteeseen edelleekin luotan. Ja sitä katsetta en voi ikinä unohtaa. 🔥🔥🔥
Kiitos kun jaoit kokemuksesi!
Mulle kymmenenkin on liikaa. 5 on siinä rajoilla. Niin ollaan erilaisia.
Tuo ikäero on aika haastava. Se nuorempi varmasti haluaa vielä lapsia, jos lapsia ei vielä ole.
Elämä on ihanaa niin kauan kuin emännän tussu toimii ja kostuu. Sitten kun ei enää toimi, pitää vaihtaa nuorempaan. Ajattelen asioita vain munalla.
Sä et ikinä pääse sinne sisään!!
Seksi se on, joka tiellä pitää. Kassit pitää saada tyhjiksi säännöllisin väliajoin.
Minulta ei kukaan saa enää koskaan tussua!
Ei välttämättä. Jos vaikka painat sata kiloa, oot 30-vuotiaana vanhus. 40v iässä jo tekonivelet, infarkti, maksasairaus.
Toisella vasta 60 mittarissa ja terve.
Niinkin voi käydä.
niin jotkin maksutv-jutut eri nyt hirviömäisen kalliitws olr dinändä rllri olr joyain alkoholiongelmaa, minä 3en ole ostanut muutamia jotain keskiolut-purkkeja kuukauden aikana.
Viinin juomisen kun lopoettaa kokonaan
Kuka kenen omaishoitajaksi en ymmärtääkseni ole edes niin paljon vanhemman kanssa ollut liian lähellä äitini ikää jo ne pojat on erikseen si taas jokka isoäideistä tykkää olen toki joskus nuorempana fantasioinu äitini ikäisitä naisista siinäpä se oli liian iso riski ettäkö olisivat kohdelleet kuin poikaansa ni totesin että parempi jättää fantasiaksi mulla oli jo mulle paras äiti ja isoäiti joka kohteli ja rakasti kuin omaa poikaansa
Olin silleen isoäitini ikäsen kanssa.
Sopiva siihen asti lu mies tytää 55.
Sen jälkeen ikäloppu patu saa pärjätä yksin ja unohtaa haaveet omaishoitajasta..
Paitsi että tuon ikäinen tai vanhempi voi kukistaa sinut elämänvoimallaan ylivoimaisesti. Hänen tai sinun kunnosta et voi varmasti tietää tulevaisuudessa yhtään mitään.
Olet aivan oikeassa. Jos löydän ikäiseni ystävämiehen ja hän sairastuu, niin aion hoitaa häntä jos oma kunto antaa myöten. Reumasairaus voi vaikuttaa siihen jonkin verran!
En ole miettinyt tulevaa juuri ollenkaan. Yleensä vain sitä jos ei voisi enää fyysisesti koskettaa. Se on yksi tapani ilmaista rakkautta (sydämen tunne menee silti tuon edelle). Hän varmasti olisi halukas minun vuokseni mutta voisinko ottaa sen vastaan jos hänen ikänsä veisi terän sellaisesta. En usko.
Rakkaus mitä tunnen häntä kohtaan on ihmeellistä. Jos se on sielullista jo nyt niin väheneekö se iän tuomien mahdollisten haasteiden myötä. En usko.
Valitsenko jonkun toisen jos ajattelen totuutena sitä että myöhemmät vuodet ovat vaikeita? "Luovunko" hänestä sen takia ja valitsen muut asiat. Esitänkö onnellista jonkun toisen kanssa kun seksi sujuu, on hauskaa, saa tehdä kaikkia asioita huoletta? En tälläkään hetkellä voi alkaa mihinkään jos en rakasta, en voi tehdä niin kenellekään.
Kun olen aina etsinyt sitä yhtä ja oikeaa ja pitäytynyt seikkailuista vaikka polte sellaiseen onkin ollut luonteessa aina? Unohdanko sen kaiken ja muutun toiseksi vain päättämällä? Unohdanko sen äärimmisen ilon mitä tunsin hänen kanssa. Syvän rauhan. Entä sen kosketuksen jollaista ei ole ollut toista? Kun sadasosa sekunnissa tajuat rakastavasi tuntemattoman kättä?
Ainoa este olisi kunnioituksen puute. Jos toisen persoona olisi sellainen että minua loukattaisiin jatkuvasti. Silloin se ei onnistu.
Ikänsä veisi terän sellaisesta -> siis että hänen oma halunsa laskisi (kuten kaikilla tulee tapahtumaan) mutta hän olisi valmis minun vuoksi. En voisi tehdä hänelle niin, en usko.
Ei se halu laske lineaarisesti iän kanssa, vaan voi mennä toisinkin päin.
No joo. Ja on monia muita näkökulmia lisäksi tässä.
Ai? Mikä sulle nyt tulis? Olet niin nuorikin vielä.
Juu
Ihminen voi kuolla milloin vaan tai vaikka vammautua.. :(
n. 9kk on ihanuus minua nuorempi. Pusuja täydellisen ihanalle naiselle!
20 v on just sopiva, eikös vaan!
No jos multa kysytään, niin ei se mikään este ole.
En haluu pappaa huollettavaksi.
Toista huomioiva ja rakastava mies ymmärtää ikäännyttyä ja menetettyään miehisyytensä reagoida tilanteeseen tavalla joka antaa rakkaalle ihmiselle mahdollisuuden elää ihmismäistä ja ehkä vielä mukavaa elämää uudella tavoin.
Minulla on vanhempi mies. Ei näytä enään kovinkaan himoittavalta... rakastan kyllä,mutta jotenki ... olisi muitakin ottajia. Välistä mietin, onko tässä mitään järkeä enää...
No miettikää nyt. Toinen on työteliäs x sukupolvee ja toinen tumpelo ja kaikesta pahastuva z. Niin ei siitä mitään tuu.
Näin kärjistäen sanottuna.
Yks 15 vuotta sinne tänne, olin ajatellut.
On se
Minua ainakaan ei tarvitse kenenkään, varsinkaan hänen hoitaa, menen hyvin mielelläni vanhainkotiin ja hän saa tehdä sen jälkeen mitä haluaa.
Havahduin juuri siihen, että minä joka olen tässä se vanhempi olisin todennäköisemmin se omaishoitaja jo monestakin syystä. On myös hyvin suuri todennäköisyys, että minua nuoremman elämässä kävisi niin, että hänen elämä päättyisi ennen kuin minun jolloin minä jäisin vielä kymmeniksi vuosiksi suremaan häntä. Paljon on siitä kiinni miten elää. Joku voi elää niin hämäräperäistä elämää että se lisää riskejä tai ajella paljon väsyneenä autolla öisin tai sairastella paljon, kärsiä itsetuhoisista ajatuksista, käyttää päihteitä jne… Voi olla, että vaikka toinen olisi 10-20vuotta vanhempi ja elämä kunnossa niin hän on se joka elää pidempää tai huolehtii lopulta siitä nuoremmasta.