Monet varmasti paheksuvat kysymystäni mutta miten voi saada valittua synnytystavaksi sektion? Jos pyytää yksityiseltä niin onnistuuko?
Minulla on hirveä synnytyspelko. Pelkään kaikkia sellaisia asioita joita ei pysty enää peruuttamaan. Tässä tapauksessa juuri synnyttämistä. Pienenä sain paniikkikohtauksen esim. kun olin muualla kuin kotona yötä ja tiesin etten voi enää lähteä kotiin. Paniikkikohtauksen sain kerran myös elokuvissa koska minulla oli tunne kuin en pääsisi sieltä kesken elokuvan pois. Tiedän että kun synnytys alkaisi menisin täysin paniikkiin. Lisäksi pelkään jo pienintäkin kipua kädessä saati sitten synnytyskipua.
Tuntuu että kaikki kenelle puhun sektiosta katsovat minua pitkin nenän vartta... Tuttavani synnytti juuri lapsen ja olen hänelle todella kateellinen. Tuntuu etten ikinä tule itse saamaan omaa lasta kun olen tällainen.
Sektio on kuulemma luomusynnytystä riskialttiimpaa ja pelkään sitäkin, mutta vähemmän. Mistä saan kysyttyä onko joku/jokin valmis minulle sektion tekemään? En uskalla hankkiutua raskaaksi jos joudunkin väkisin alatiesynnytykseen. Ei kai koko raskausajan stressi voi olla hyväksi? Onko jolla kulla kokemuksia tai vinkkejä minulle? Olen todella neuvon tarpeessa. Kiitos kaikille jotka minulle vastaavat... :o)
Minulla on hirveä synnytyspelko. Pelkään kaikkia sellaisia asioita joita ei pysty enää peruuttamaan. Tässä tapauksessa juuri synnyttämistä. Pienenä sain paniikkikohtauksen esim. kun olin muualla kuin kotona yötä ja tiesin etten voi enää lähteä kotiin. Paniikkikohtauksen sain kerran myös elokuvissa koska minulla oli tunne kuin en pääsisi sieltä kesken elokuvan pois. Tiedän että kun synnytys alkaisi menisin täysin paniikkiin. Lisäksi pelkään jo pienintäkin kipua kädessä saati sitten synnytyskipua.
Tuntuu että kaikki kenelle puhun sektiosta katsovat minua pitkin nenän vartta... Tuttavani synnytti juuri lapsen ja olen hänelle todella kateellinen. Tuntuu etten ikinä tule itse saamaan omaa lasta kun olen tällainen.
Sektio on kuulemma luomusynnytystä riskialttiimpaa ja pelkään sitäkin, mutta vähemmän. Mistä saan kysyttyä onko joku/jokin valmis minulle sektion tekemään? En uskalla hankkiutua raskaaksi jos joudunkin väkisin alatiesynnytykseen. Ei kai koko raskausajan stressi voi olla hyväksi? Onko jolla kulla kokemuksia tai vinkkejä minulle? Olen todella neuvon tarpeessa. Kiitos kaikille jotka minulle vastaavat... :o)
Vastaukset 18
Vanhimmat
minullakin on paniikkihäiriö, ollut pahakin välillä. Kolme lasta saanut aikaiseksi siitä huolimatta, viimeisin leikkauksella. Siinä se paniikki vasta iskeekin kun olet puudutettuna monta tuntia, ja siitä ei pois pääse! Lopeta miettiminen ja anna asioiden hoitua omalla painollaan. Normaalissa synnytyksessä ei ehdi edes paniikkihäiriötä miettimään. Leikkaus on aina leikkaus ja minulle todella epämiellyttävä ja kivulias kokemus. Mieluummin olisin normaalisti synnyttänyt jos olisi ollut mahdollista. Henk.kohtaisesti en ymmärrä leikkauskokemuksen jälkeen että sen joku valitsee vapaaehtoisesti. Tämä on vain minun mielipide enkä väheksy tai halveksi kenenkään pelkoja.
Monissa sairaaloissa, etenkin isommissa, toimii ns. pelkopoli synnytyspelkoisille. Siellä siis vastaanotolla käydään läpi synnytystä sekä fyysisesti että "henkisesti". Monet ovat polilta saaneet avun pelkoonsa, jotkut taas päätyneet sektioon. Ihan kaikissa sairaaloissa ei ehkä sektiota "pelkän" pelon vuoksi luvata, mutta ihan varmasti ainakin pelkopolilla ymmärretään, milloin pelko on vaaraksi äidille ja sikiölle... ja silloin saa apua, oli se sitten lupaus sektiosta tai jotain muuta.
Siispä: soita alueesi neuvolaan tai äitiyspoliklinikalle. Kysy, onko olemassa jotain apua synnytyspelkoiselle. Kysy myös, voitko päästä juttelemaan jonkun kanssa jo vaikka ennen raskaaksi tuloa. Synnytyslääkäri tai kätilö, joilla on ymmärrystä pelkääjille, olisi tietysti paras.
Jos saat vähättelevää tai muuten huonoa kohtelua, älä lannistu. Vaadi, että sinulle kerrotaan, kuka tai mikä taho osaa sinua auttaa! Tsemppiä, et ole pelkoinesi yksin!
alusta asti puhuin elämäntilanteestani ja synnytyspelostani neuvolassa. Ja sieltä varattiin sitten aika pelkopolille. Tosi mukava kätilö lupasi, ettei ketään laiteta väkisin alatiesynnytykseen, jos pelko on ylivoimainen. Itselläni veli kuoli kotiin, ja se jos mikä painaa harteillani raskaana taakkana/kuolemanpelkona. Miestä ei tukena jne.
Kyllä saat sektion, sain itsekin kun en antanut periksi neuvola ym. käynneillä. Onnea matkaan.
synnytys pelon takia vaikka yksi normaalasynnytys oli takana älä stressaa kyllä saat sektion vaikka vaikeata on se saada kätilöt ja lääkärit psyykkaa viimeiseen asti mutta jos pysyt kovana niin saat leikkauksen
Kiva kuulla etten ollut "ainoa" sektion haluaja ja saaja, siltä se nimittäin välillä on tuntunut, ihmiset ei oikein tahdo ymmärtää.
Niinsiis jos et pääse pelkosi yli, joudut sektioon - jos taas pääset pelkosi yli, saat synnyttää alakautta.
Ongelmahan on *pelko*, eikä se ettet ehkä saa sektiota. Ongelman oikea ratkaisutapa on *pelon hoito* eikä se että jokainen pelokas automaattisesti leikataan.
Voi perskutarallaa millanen logiikka sulla on!!!
Alla järkeen (ei tunteisiin)perustuvia ajatuksia:
A. Alatiesynnytykseen joudutaan, sektioon päästään. Eli asia on päinvastoin kuin sinä kirjoitit.
B.Minun mielestäni tehokkain tapa hoitaa pelkoa on poistaa pelon aihe.
Siis alatiesynnytys. Onhan se pelottava asia. Sitä on erittäin paljon syytäkin pelätä.
Miksi siis hoitaa oiretta (pelko), kun voitaisiin päästä eroon pelon syystä (synnytys).
Vielä kysymys: miksi helkutissa Suomessa ei ole yksityistä synnytyssairaalaa, jossa rahalla saisi sektion, eikä tarttis itkee peloistaan sosiaalitanttakätilöille?!!!
Aivan, synnytys on pelottava ja kivulias tapahtuma. Jos pelkää kipua ja sen vuoksi haluaa sektion niin onhan se ihan perusteltua, sillä synnytyksessä kipu on ihan helvetillistä ja sitä kipua ei voida poistaa. (Olen synnyttänyt alakautta ja olisin halunnut sektion, mutta siihen ei suostuttu.) Kivunlievitystä ei voitu antaa (ainoastaan ilokaasu,ja se oli ihan tyhjän kanssa) enää siinä vaiheessa kun kipu oli pahimmillaan, sanottiin vaan että sun täytyy kestää. Kestinhän minä, mutta ikuiset henkiset traumat jäivät, ja niin ne vauriot sinne alapäähän.
"A. Alatiesynnytykseen joudutaan, sektioon päästään. Eli asia on päinvastoin kuin sinä kirjoitit. "
No, ihan miten asian haluaa nähdä. Asiat näyttävät ehkä olevan noinpäin, kun mielipiteitä värittää tiedon sijaan epätietoisuus ja pelko. Nämä kaksi asiaa poistamalla todennäköisesti alatiesynnytyskin tuntuisi houkuttelevammalta vaihtoehdolta. Joten syytä olisi siis lisätä _oikeaa_ tietoa pelon poistamiseksi.
"B.Minun mielestäni tehokkain tapa hoitaa pelkoa on poistaa pelon aihe. "
Aivan. Alatiesynnytys ei ole sektioon nähden mikään mörkö. Kun synnyttäjän saa käsittämään ettei alatiesynnytys ole sektioon verrattuna mitenkään sen pahempi juttu, eikä vaarallisempi, pelon aihe, eli väärä mielikuva alatiesynnytyksestä poistuu.
"Vielä kysymys: miksi helkutissa Suomessa ei ole yksityistä synnytyssairaalaa, jossa rahalla saisi sektion,"
Siksi että missään yksityisessä sairaalassa ei ole valmiuksia synnytysten ja vastasyntyneiden hoitoon, ja sektioiden tekeminen ei-lääketieteellisin perustein olisi epäeettistä. Tosin - yksityisellä kyllä tehdään paljonkin epäeettisiä asioita, että jos vaan moisen putiikin perustaminen olisi taloudellisesti kannattavaa, sellainen kyllä perustettaisiin.
kauheaa jos käyttäytyminen on noin arvaamatonta.Aikuinenhan sen kestää mutta vauva ei.Avun hakeminen itse paniikkikohtauksiin saattaisi olla hyväksi, sillä etenkin pienten vauvojen kanssa tulee eteen "tavallisillekin" ahdistusta aiheutavia tilaneita. Synnyttääpä kuinka vain perussairaus jää ja sen kanssa pitäisi tulla toimeen....yheteyttä lääkäriin- joohan?
niin pelkää kipua jota koet sektion jälkeen! Itse olisin halunnut sektion, mutta päädyin synnyttämään alakautta kun lapsi halusi tulla rv 38 eikä rv 39 niin kuin sektio oli sovittu! Onneksi näin sillä pääsin sairaalasta kotiin seuraavana päivänä, kipuja ei ollut paljoa. Vieruskaveri, joka leikattiin samana päivänä oli viikon sairaalassa (näimme myöhemmin kaupassa) ja pystyi liikkumaan ilman itkua vasta kolmantena päivänä sektiosta kun oli niin kipeä. Synnytys ei muuten edes sattunut hirveästi, kun tiesi mistä kipu johtuu - apuna mulla oli vaan ilokaasu (ei mitään epiduraaleja tai vastaavia) ja vauvan isä joka hieroi selkää ja toi lämpimiä kaurapusseja. Ja etukäteen ei kannata stressata tai suunnitella - synnytys vie mennessään ja kaikki unohtuu ja toimitaan niin kuin sillä hetkellä tuntuu parhaalta ja turvallisimmalta. Voisin jopa suunnitella uutta raskautta vaikka edellisestä synnytyksestä on puolivuotta aikaa (ja pelkäsin paljon vaikka kävin läpi pelkopolit ja muut jutut). Kyllä siihen pystyy, sen jälkeen tuntee itsensä naiseksi isolla N:llä ja kohtaa asiat aivan eri kantista katsoen kuin ennen lapsen syntymää ja äidiksi tuloa (esim. asettaa asiat erilaiseen näkökulmaan eikä katso aina vain omaan napaan ensin tai asiat joita on ennen pelännyt näkee nyt vain haasteena, ihan kuin olisi syntynyt kaksi uutta ihmistä ja tavallaan syntyikin - vauva ja äiti). En vähättele pelkoasi tai mahdollista paniikkikohtausta, mutta saanen kommentoida vielä sen verran että luonto on hoitanut asiat niin että nainen pystyy synnyttämään alakautta normaalitilanteessa ja jopa perätilassakin olevan lapsen (ystäväni teki sen muutama kk sitten ilman epiduraalia ja selvisi tapahtumasta hienosti vaikka lääkäri olisi laittanut sektioon). Joten uskon että myös paniikkikohtaus on hoidettu luonnon puolesta niin että paniikkiin ei joudu niinkin luonnollisen asian edessä kuin lapsen syntymän edessä. Tsemppiä! Kyllä sinä siihen pystyt!
Siinähän luulet. Syylistyt aivan samoin muiden pyhien alatiestynnyttäneiden äitejen lailla vähättelyyn. Vihaan sitä.
Jos luonto on hoitanut paniikin synnytystilanteessa, miksi se ei ole hoitanut paniikkeja joissa olen mm. purrut lääkäriä aikuisena olkapäähän täysin kontrolloimattomassa paniikkitilassa, potkaissut lääkäriä, oksentanut lääkärin päälle, pyörtynyt, hyperventiloinut ja jopa vakavissani harkinnut ikkunasta alas hyppäämistä kivusta ja paniikkikohtauksesta pois päästäkseni??
Vai on vielä luonto järjestänyt asiat niin etten kerkeä paniikkia ajatella kun lapsi syntyy.. Nyt todella perehtyisin sinuna psykiatriaan jos aiot tuollaisia kommentteja ihmisten psyykkisistä sairauksista antaa täällä keskustelupalstalla.
Haluatko vältäämättä, että tuo keittiöpsykologisen mielipiteesi jälkeen joltain tukehtuu vauva kiinni jäädessään kuoliaaksi kun äiti kirkuu paniikkikohtauksessa kaikki voimansa pihalle tai tekee itselleen jotain??
kyllä se fakta on vain juuri näin kun paniikki-hanna kertoi! Ei siinä mikään looginen/järkevä ajattelu pelaa kun on kyse todellisesta pelosta.
Kaikkia, siis ihan jokaikistä jännittää synnyttäminen, mutta kun puhutaan pelosta, niin silloin ei kyllä luonto enää ole järjestänyt yhtään mitään sen tilan helpottamiseksi.
Olen joutunut lukuisia kertoja tilanteisiin, jossa paniikki vaarantaa sekä äidin että lapsen. Ja koska jokaikinen äiti myös tietää, ettei kukaan halua tahallaan vahingoittaa lastaan, niin kyseessä on todella voimakas, täysin tahdosta riippumaton olotila, jota ei kukaan edes ala näyttelemään "päästäkseen helpommalla".
Tällaisilla henkilöillä on oikeus sektioon! Ei ole mitään järkeä vaarantaa äitiä tai syntymätöntä lasta, kun tilanteeseen on ratkaisu. Voimakas pelko on tutkimusten mukaan suuri riskitekijä synnytyksen pitkittymiselle (jossa on jälkivaikutuksina mm. näitä tälläkin palstalla kerrottuja "värkkiongelmia"), kiireelliselle sektiolle ja jopa ongelmiin lapsivuodeaikana. Puhumattakaan siitä, että lapselle voi tulla vaurioita ja useampia lapsia ei varmastikaan siihen perheeseen ei enää synnytetä.
Kustannuskysymyksistä on turha jauhaa, koska suunniteltua sektiota kalliimmaksi tulee epäonnistunut alatiesynnytys, joka päätyy kiireelliseen sektioon äidin paniikin takia.
Jokainen nainen tuntee itsensä parhaiten ja toisten hyvää tarkoittavat kommentit voivat mennä todella pieleen kun ei tunnusteta toisten subjektiivisia kokemuksia vaan pidetään omia ainoina oikeina!
Tuo on aivan totta. Itsekin muistan erään tapauksen, jossa äidille oli jäänyt edellisestä synnytyksestä todella voimakkaita pelkoja (oli revennyt melko pahasti silloin), epiduraaliakaan ei ollut silloin saanut koska päivystäjä oli vähätellyt asiaa. Nyt hän sitten joutui synnyttämään alakautta koska kaikki vähättelivät hänen pelkoaan, synnytys oli melkoinen siinä mielessä, että jossain vaiheessa kipu oli hänellä niin sietämätöntä että hän oli todellakin paniikissa ja potki kätilötkin pois vierestään...hän kuitenkin selvisi tällä kertaa ilman repeytymiä. Tämän nähtyäni olen kuitenkin sitä mieltä, että ne jotka todella pelkäävät saisivat sektion, VAIKKA toipuminen monilla sektion jälkeen on hitaampaa, ylösnousu ja kääntyminen sängyssä (imetysasennot) erittäin kivuliaita, ja usein kivuliaisuus vasta alkaakin reilun vuorokauden kuluttua, ensin voi vaikuttaa hyvinkin pirteältä mutta sitten krampit iskevät eikä enää kyetä hoitamaan vauvaa. Mutta tosiaan, synnytyspelkoisille sektio suotakoon.
Mulla oli myös hirveät pelot kivusta, mutta sen kyllä kesti. Luonto on luonut naisen kestämään synnytyskipuja. Minäkin niitä mietin mutta kestin niitä paremmin kuin neulanpistoa kädessä. Hassua, eikö?
Ja ne kivunlievitykset on sen verran tehokkaita, ettei tunnu missään. Ponnistusvaiheessa mä en itse tuntenut kipua pätkääkään. Epiduraali auttoi todella tehokkaasti.
Ei sulla ole mitään pelättävää kipujen suhteen. Sä kestät ne, jos et, saat kivunlievitystä. Synnyttäjälle annetaan niitä nykyään lähes kyselemättä. Mutta tietenkin, jos sen sektion haluat, en tiedä, saat sen varmaan. Tsemppiä!
Meillä vaimo oli kanssa pahasti synnytyspelkoinen. Sektio on kuitenkin niin tabu aihe, että jokainen lääkäri ja kätilö painostaa alatiesynnytykseen. Päätöksentekoa siirretään ja siirretään, mutta synnytyksen hetki vain lähenee. Se on henkinen rääkki joka pilaa koko raskausajan.
Kävimme siis puhumassa asiasta toistakymmentä kertaa eri kätilöiden ja synnytyslääkäreiden kanssa. Lopulta totesimme tälläisellä "pohtimiskäynnillä", että tästä emme lähde enää minnekään ennen kuin päätös tehdään - että nyt saa tämä painostaminen ja juoksuttaminen riittää. Melkoisten äänenpainojen jälkeen saimme kuulla, että päätöksen voi tehdä ainoastaan joku yli-erikoislääkäri, jollaisten olemassaolosta emme koskaan olleet kuulleetkaan. Eli olimme käyneet aivan väärien ihmisten kanssa keskusteluja. Heillä ei ollut ollutkaan muuta mahdollisuutta kuin päätyä lausunnossaan alatiesynnytykseen. Tosin yksi päätyi suosittelemaan sektiota - hän ei vain koskaan kirjannut sitä epikriisiin.
Saimme lopulta lupauksen sektiosta ja se myös kirjattiin epikriisiin. Samalla saimme rauhan miettiä myös alatiesynnytystä. Mutta fiksumpi tapa olisi ollut, että sektio olisi luvattu ensimmäisellä käynnillä ja sovittu että osallistumme näihin synnytyspelkoisten tukiryhmiin. Ehkä olisimme päätyneet kuitenkin alatiesynnytykseen, mutta nyt emme koskaan saaneet rauhassa hoitaa itse synnytyspelkoa.
Itse sektio menikin kaikin puolin hyvin ja pääsimme sairaalasta kotiin muutamassa päivässä ja vaimo oli alusta lähtien hyvässä kunnossa. Naapurihuoneessa oli joku hätäsektiopotilas, joka oli vastaavalla tavalla "pakotettu" alatiesynnytykseen vaikka ensimmäisessä synnytyksessä oli jo tullut pahoja repeytymiä. Se sektio ei mennyt hyvin - johtuneeko siitä että sitä ei ollut aikaa valmistella kun lapsi meinasi kuolla synnytyksessä.
Yhteenvetona:
- juttelet aivan turhaan sektiosta synnytyssairaalan kätilöiden, lääkärien, neuvolan yms. tahojen kanssa. Heillä ei ole mitään mahdollisuuksia myöntää/edesvaikuttaa sektion saantiin - heiltä saa ainoastaan sympatiaa. Saat vain monta turhaa itkua, jotka eivät todellakaan ole sen arvoisia - tämän tiedän kokemuksesta.
- ainakin naistenklinikalla on A4-paperi alatiesynnytyksen- ja sektion eduista ja haitoista.
- ota yhteyttä http://www.femeda.fi/ ja sovi yksityisestä leikkauksesta. Leikkaus tehdään kunnallisessa synnytyssairaalassa normaalin leikkaustaksan (ei yksityistaksan) mukaan ja sinulla on koko ajan oma lääkäri joka katsoo että kaikki menee hyvin. Myös toipuminen.
Siinä sivussa voit käydä näissä synnytysvalmennuksissa ja pelkoryhmissä. Alatiesynnytyksen miettiminen on paljon helpompaa kun tietää saavansa varmasti sektion jos haluaa.
Antoisia raskausviikkoja! Odotus on elämän toiseksi hienointa aikaa. Hienoin aika alkaa kun vauva on syntynyt.
En voi sanoin kuvailla miten paljon tämä viesti auttoi minua!!! Nyt tiedän mistä hakea apua jotta sen sektion voisin saada!!
Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä että en kyllä voi raskauden aikana rauhoittua saati miettiä alatiesynnytystä ennen kuin olen saanut varmistuksen siitä että saan sektion jos haluan. Kiitos kaikille muillekin minulle vastanneille! Vastauksista oli todella apua!!!