Oskar-palkinnot jaossa

sulle kateuspalkinto. Pajuvitsa, Voit käydä hakemassa itse metsästä

Ja vuoden turhake pokaali ehdottomasti myös tälle pellelle

Kovin on männy yksoikoseksi väkän videotuotanto. Melekein neljä tuntia paraana päevänä vilimiä pelekästä puunteosta.

Kattelin tuota teijän Oskar-gaalaa ja ajattelin jo, että pitäskö panna kahvit tippumaan, mutta totesin sitten, että eihän tässä niin kiire oo.
On se kumma, miten paljon palkintoja voi jakkoo, vaikka ei oo varsinaista ohjelmaa näkynyt sitten juhannuksen 1987.
Mutta eipä se savolaista haittaa — meillä on totuttu siihen, että tapahtuu vähän ja puhutaan paljon.

Naamanvääntöä, silmien muljauttelua ja neljän tunnin puuntekoo…
Kyllä siinä on semmonen kulttuuripläjäys, että katsoja ehtii miettiä elämän tarkoitusta, naapurin tarkoitusta ja ehkä senkin, miksi kahvi ei maistu enää samalta kuin ennen.
Jos joku tästä viihteestä hermostuu, niin se on kyllä ihan omaa syytä — ei oo pakko kattella, jos ei silmä kestä.
Ja jos kestää, niin sehän on jo oma Oskarinsa.

Kateuspalkintoja jaellaan siihen malliin, että kohta pitää perustaa oma varasto.
Savossa kun kateus ei oo mikään tunne, vaan luonnonvara — sitä löytyy joka notkosta ja mäennyppylästä, kun vaan jaksaa kaivaa.
Mutta eipä se minnuu koske, mie oon niin tasapaksu ihminen, että jos rupeen kateelliseksi, niin se on jo merkki siitä, että pitäis mennä makkoomaan.

Ja tuo videotuotanto…
Neljä tuntia puuntekoo on kyllä semmonen taide-elämys, että siinä ehtii miettiä, onko elämä menny oikeeseen suuntaan vai pitäskö kääntyä takasin jo puolimatkassa.
Mutta onhan se hyvä, että joku jaksaa kuvata, kun ei jaksa muuta.
Ei se oo turhaa — se on vaan… rauhallista.
Niin rauhallista, että jos sitä kattoo illalla, niin aamulla herää siihen, että kirves on vieläkin kädessä ja pölli halkomatta.

Mutta jatkakaa ihmeessä.
Harvoin näkee näin monipuolista ohjelmaa, jossa ei tapahdu mittään, mutta silti kaikki on kovin tohkeissaan.
Se on savolaisittain jo melkein taidetta — semmosta, joka ei aukee heti, eikä välttämättä myöhemminkään, mutta kyllä se jotakuta naurattaa, jos ei muuta niin vahingossa.