Yleensä hetken kuluttua kohtaus menee ohi. Ymmärrän, etten halua puhua. Tämä mitä elän nyt, on hyvin yksinäinen tie. Ei kiinnosta kertoa ihmisille mitään. Kun ei se helpota sitä oloa mikä on, voi jopa pahentaa vointia.
Epäilen, että minun elämäni on niin monella tavalla ollut outoa, ettei samankaltaisia ihmisiä ja elämän haasteita vain ole. Ei sellaista, joka voisi ymmärtää tilanteeni.
Järkeni toimii täysin kirkkaasti, mutta koen vahvasti etten kuulu tänne. En ole koskaan kuulunut. Ja koska olen erilainen kuin muut, olen aina ollut sisäisesti hyvin yksinäinen. Olen pyytänyt, että elämä toisi yhden kaltaiseni eteen, joka näkisi tavallani asiat. Tai edes vähän sinne päin. Ystävän, joka eläisi samaa kohtaa, samanlaisella tietoisuuden tasolla.
Isoja asioita hoidettavana. Tai minulle isoja, universaalisesti pieniä. Huolimattomuutta ja täydellistä välinpitämättömyyttä virkaihmisiltä. Nykyään vielä resurssien puutetta. Mutta suurin ongelma on välinpitämättömyys, sitä on ollut aina.
Viranhaltijoilla on virkavastuu, jota eivät noudata. Tästä jo vuosien kokemus. Kaikkia asioita voidaan viivytellä ja mutkistaa. Jättää hoitamatta ja järjestää sotkua, joka on heidän ihan ikioman osaamattomuuden tms aiheuttamaa.
Minä hoidan sitten jälkeenpäin työllä ja vaivalla heidän järjestämänsä sotkut. Tai ne, mitä pystyy vielä jotenkin korjaamaan. Ilman virkalinjan suomaa etuoikeutta, että saisi tarvittavia ihmisiä edes mistään kiinni ja että myös palveltaisiin, jos tavoittaa. En haluaisi olla missään tekemisissä byrokratian ja viranhaltijoiden kanssa. Silti juuri minä, joudun olemaan siinä systeemissä mukana jatkuvasti. Kuvittelin että se loppuu, kun tietyt asiat muuttui.
Tästä kaikesta maksan/olen maksanut kovaa hintaa. Sekä lapseni kaikkein kovimman, koska terveys tuhottiin.
Haluaisin jonnekin pois kokonaan, edes hetkeksi. En halua kuolla, mutta johonkin paikkaan, missä olisi hyvä olla ja saisi huilata vähän aikaa. En tiedä auttaisiko se. Olen ihan yksin. Tai siis olisi varmasti seuraa, mutta ei ymmärtävää sellaista kuitenkaan.
En halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka sulkevat silmänsä siltä, mitä täällä todella tapahtuu. Ja näkisi ihan sinne kulissien taakse myös.
Epäilen, että minun elämäni on niin monella tavalla ollut outoa, ettei samankaltaisia ihmisiä ja elämän haasteita vain ole. Ei sellaista, joka voisi ymmärtää tilanteeni.
Järkeni toimii täysin kirkkaasti, mutta koen vahvasti etten kuulu tänne. En ole koskaan kuulunut. Ja koska olen erilainen kuin muut, olen aina ollut sisäisesti hyvin yksinäinen. Olen pyytänyt, että elämä toisi yhden kaltaiseni eteen, joka näkisi tavallani asiat. Tai edes vähän sinne päin. Ystävän, joka eläisi samaa kohtaa, samanlaisella tietoisuuden tasolla.
Isoja asioita hoidettavana. Tai minulle isoja, universaalisesti pieniä. Huolimattomuutta ja täydellistä välinpitämättömyyttä virkaihmisiltä. Nykyään vielä resurssien puutetta. Mutta suurin ongelma on välinpitämättömyys, sitä on ollut aina.
Viranhaltijoilla on virkavastuu, jota eivät noudata. Tästä jo vuosien kokemus. Kaikkia asioita voidaan viivytellä ja mutkistaa. Jättää hoitamatta ja järjestää sotkua, joka on heidän ihan ikioman osaamattomuuden tms aiheuttamaa.
Minä hoidan sitten jälkeenpäin työllä ja vaivalla heidän järjestämänsä sotkut. Tai ne, mitä pystyy vielä jotenkin korjaamaan. Ilman virkalinjan suomaa etuoikeutta, että saisi tarvittavia ihmisiä edes mistään kiinni ja että myös palveltaisiin, jos tavoittaa. En haluaisi olla missään tekemisissä byrokratian ja viranhaltijoiden kanssa. Silti juuri minä, joudun olemaan siinä systeemissä mukana jatkuvasti. Kuvittelin että se loppuu, kun tietyt asiat muuttui.
Tästä kaikesta maksan/olen maksanut kovaa hintaa. Sekä lapseni kaikkein kovimman, koska terveys tuhottiin.
Haluaisin jonnekin pois kokonaan, edes hetkeksi. En halua kuolla, mutta johonkin paikkaan, missä olisi hyvä olla ja saisi huilata vähän aikaa. En tiedä auttaisiko se. Olen ihan yksin. Tai siis olisi varmasti seuraa, mutta ei ymmärtävää sellaista kuitenkaan.
En halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka sulkevat silmänsä siltä, mitä täällä todella tapahtuu. Ja näkisi ihan sinne kulissien taakse myös.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kelle soittaa jos ei ole ystäviä?
Kuulostipa tutulle mitä kirjoitit. Olisi ollut mukava olla se joku jollekin.
Uskon että on muitakin, joilla samankaltaista kokemusta. Emme vain kohtaa missään. ap
Ei siitä oo kyse, vaan ihan muusta. Sellaisia kohtia ettei voi olla sattumaa vaan.
Mistä muusta puhut, voitko vähän tarkentaa? ap