Haluaisin kuulla kokemuksianne ja mielipiteitänne siitä, miten nämä tälläkin palstalla ilmenevät seksuaalisuuden poikkeamat (mikä nyt sitten normaalia on?) ovat vaikuttaneet elämäänne. Itse olen masokisti, fetisti ja muuta senkaltaista. Mieltymykset ovat niin syvällä, että niihin ei oikein pysty vaikuttamaan. Enkä haluaisikaan. Jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne on vain seurauksena seksuaalisesta orientaatiosta. Ja sitä on yhä useammin kovin vaikea kestää. Tunnetteko itsenne yksinäisiksi sen johdosta, mitä olette seksuaalisesti? Kaikki suhteeni ovat päättyneet enemmän tai vähemmän tämän palstan aihepiiriin liittyvien asioiden seurauksena. Pahimmalta tuntuu se, että asiat, jotka vilpittömästi liitän rakkauteen, ovatkin juuri niitä, jotka ovat johtaneet rakkauden loppumiseen... Sattuisiko kukaan tietämään mitään pilleriä, jonka avulla voisi muuttua ns. normaaliksi?
Onko elämänne muuttunut vaikeaksi?
vaikea-
3905
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oma elämäni on vain parantunut taipumusteni ansiosta. Olen löytänyt kumppanin, joka jakaa mieltymykseni ja suhde toimii erittäin hyvin monella eri tasolla. Poikkeavuuden tunteet lähtevät usein omasta itsestä. Kun hyväksyy sen mitä on, etkä yritä elää vakiintuneiden mallien mukaan on elämä paljon helpompaa. Tämä toimii ainakin minulla.
kaikenlaista on kans tullu kokeiltua ja huomattua että kokeiluissa ei ole rajaa vaan äkkiä oma maailma alkaa täyttyä niillä. lisäks likat joko tahallaan tai sit vaan huomaamatta kiihottaa jätkiä älyttömästi antamalla paljaan ihon ja alusvaatteitten näkyä väliin jopa persvaon - on pakko vähintään vetää käteen vähän väliä...
mikä avuksi? fiksu, seksikäs nainen joka vie huomiosi ja tyydyttää kaikki tarpeesi, samalla omansa! (minulla jo pari vuotta venäläinen ja aivan mahtava!) mikään lääke ei auta, parasta siis yhteinen sukupuolielämä oikeenlaisen likan kanssa ja lisäks hyvä täyttää elämää muullakin kun seksillä ja työnteolla, sillon ne seksielämän upeet perversiot piristää kivasti mutta ei vie koko elämää...
Olen itsekkin usein miettinyt samaa. Oikeastaan tällä hetkellä olen niinkin onnellisessa asemassa, että seurustelukumppanini on myös varsin kokeilun haluinen. Vaikkakin kaikki ajatukset lähtevät minulta ja hän joko suostuu tai ei. Olisi toki joskus kiva kuulla hänenkin ajatuksia. Ja myönnän, että haluaisin muutakin, jotain sellaista, mitä hän ei vältäämättä halua. Tiedän ettei edes siedä. Täytynee vielä ainakin toistaiseksi haudata omat 'omituisimmat' haluni johonkin. Ehkä saan ne vielä joskus toteuttaa.
Asia, mikä myös on mietityttänyt, on että naiset juttelevat ystävien kanssa yleensä kaikesta. No minä en, kun ystäväni ovat tätä ns. vanilla kansaa. Joskus kerroin jotain ja ilmeet kertoivat mitä mieltä ollaan. Eli pidä tyttö suu kiinni! Vaikka tottakai nautin myös tavallisesta seksistä, eri paikoissa, asennoissa, leluista (niistäkään en taida enää monelle kaverille mainita), mutta jotakin haluan lisää. En voi sille mitään.
Enkä voi sille mitään että kiihotun suunnattomasti kun joskus saan miehen avuttomaksi, sitomalla tai muuten. Miehen katse, kun hän tajuaa että valta on minulla, että voin tehdä mitä vain hänelle, eikä hän voi vaikuttaa siihen.
Eli, toisaalta tuo hankaloittaa, toisaalta helpottaa. Tiedänpä mistä pidän ja tiedämpä senki ettei pelkä lakanoilla peuhaaminen tuo minulle täyttä tyydytystä. Kuitenkin, sen jälkeen kun myönsin itselleni olevani tällainen kuin olen, valtaa rakastava sadisti romantikko, niin tunnen itseni vahvemmaksi. Eli olen kuitenkin iloinen, etten kuulu ihan vanillamassaan.