Oli todella raskasta niiden massiivisten tunteiden kanssa

Hän oli pienen lapsen vanhempi, ja hetki oli väärä.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Hän oli pienen lapsen vanhempi, ja hetki oli väärä.

No juu, ymmärrettävää.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Hän oli pienen lapsen vanhempi, ja hetki oli väärä.

Pienten lasten vanhemmillakin voi olla tunteita...

Anonyymi00010 kirjoitti:

Pienten lasten vanhemmillakin voi olla tunteita...

Porttona tulee aina hän mieleen kun asiakkaaksi tulee joku jolla on oman kuvan rinnalla taapero, mutta pienen lapsen äiti ei tiedä mitään.

Olemme kumpikin menneet eteenpäin ja tilanne on erilainen nyt.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Olemme kumpikin menneet eteenpäin ja tilanne on erilainen nyt.

Miksi sitten kirjoitat siitä täällä? Onko se nyt toisinpäin mun lapsi on aikuinen ja sun lapsi on vasta vauva? Ei se minullakaan ole ollut helppoa, todella rankkaa. On aistinut toisen tunteet ja sen toisen yhteyden ja on hajonnut palasiksi, kun toinen on kieltänyt kaiken. Minulla on edelleen tunteet sua kohtaan, on tuntunut niin ahdistavalta että sulla on nyt varmaan joku ja perhe, eihän se voi päättyä niin ettei saada toisiamme.Kaikki nämä vuodet olen kaivannut, puhunut hänestä, miettinyt mitä se oli meidän välillä ja elänyt elämää puolittain, haaveen meistä eläen kaikki vuodet. Jos silläkin on tunteita vielä ja kemia meidän/teidän välillä, ei se ole täyttä elämää se toisen kanssa, kaikki kärsivät siinä tilanteessa. Minä toivoisin, että hän puhuisi minulle vuosien jälkeen tunteistaan mitä tunsi/tuntee, ja ne kaikki väärinkäsitykset meidän välillä. Joko me löydettäisiin yhteinen ratkaisu ja jatkettaisiin yhdessä tai puhuttaisiin/tunnustettaisiim kaikki asiat ja hänen olisi helpompi jatkaa perheensä kanssa ja minä koottaisiin jaksaa elää ilman häntä, mutta saisin selvyyden etten kuvitellut kaikkea, se vähän helpottaisi että se oli totta, koska kaikki nämä vuodet ole miettinyt mitä se oli.. Suosittelen puhu tunteesi silloin ja nyt hänelle ja ole rehellinen nykytilanteessakin.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Miksi sitten kirjoitat siitä täällä? Onko se nyt toisinpäin mun lapsi on aikuinen ja sun lapsi on vasta vauva? Ei se minullakaan ole ollut helppoa, todella rankkaa. On aistinut toisen tunteet ja sen toisen yhteyden ja on hajonnut palasiksi, kun toinen on kieltänyt kaiken. Minulla on edelleen tunteet sua kohtaan, on tuntunut niin ahdistavalta että sulla on nyt varmaan joku ja perhe, eihän se voi päättyä niin ettei saada toisiamme.Kaikki nämä vuodet olen kaivannut, puhunut hänestä, miettinyt mitä se oli meidän välillä ja elänyt elämää puolittain, haaveen meistä eläen kaikki vuodet. Jos silläkin on tunteita vielä ja kemia meidän/teidän välillä, ei se ole täyttä elämää se toisen kanssa, kaikki kärsivät siinä tilanteessa. Minä toivoisin, että hän puhuisi minulle vuosien jälkeen tunteistaan mitä tunsi/tuntee, ja ne kaikki väärinkäsitykset meidän välillä. Joko me löydettäisiin yhteinen ratkaisu ja jatkettaisiin yhdessä tai puhuttaisiin/tunnustettaisiim kaikki asiat ja hänen olisi helpompi jatkaa perheensä kanssa ja minä koottaisiin jaksaa elää ilman häntä, mutta saisin selvyyden etten kuvitellut kaikkea, se vähän helpottaisi että se oli totta, koska kaikki nämä vuodet ole miettinyt mitä se oli.. Suosittelen puhu tunteesi silloin ja nyt hänelle ja ole rehellinen nykytilanteessakin.

”Suosittelen puhu tunteesi silloin ja nyt hänelle ja ole rehellinen nykytilanteessakin”
Saat selvyyden mitä oli- Emme voi lähteä.

Huomattu on. Sinua vtuttaa 24/7

HeVi-osastolta terkkuja aina ku on jotain massiivista. -Pää.rynä