hei!
olisin tiedustelemassa käytännön neuvoja.. olen menossa tekemään abortin viikon kuluttua ja henkisen sekä fyysisen pahanolon lisäksi alkaa kaavinta hermostuttamaan. miten voin parhaiten valmistautua kaavintaan? kuinka kauan toimenpide kestää? milloin pääsee sairaalasta pois? kipuja/vuotoa kaavinnan jälkeen? särkyä? milloin takaisin töihin? lisäksi olen raskaana ollessani huomannut erittäin suuria eroja käytöksessä/mielialassa ja ruokailutottumuksissa.. milloin hormoonitasapaino palautuu "entiselleen".. eli kauanko on oletettavissa jatkuvaa nälkää, itkukohtauksia ja normaalia suurempaa äkäisyyttä?
arvostaisin todella jos jaksaisitte valaista minua omilla kokemuksillanne!!
kiitos etukäteen!
olisin tiedustelemassa käytännön neuvoja.. olen menossa tekemään abortin viikon kuluttua ja henkisen sekä fyysisen pahanolon lisäksi alkaa kaavinta hermostuttamaan. miten voin parhaiten valmistautua kaavintaan? kuinka kauan toimenpide kestää? milloin pääsee sairaalasta pois? kipuja/vuotoa kaavinnan jälkeen? särkyä? milloin takaisin töihin? lisäksi olen raskaana ollessani huomannut erittäin suuria eroja käytöksessä/mielialassa ja ruokailutottumuksissa.. milloin hormoonitasapaino palautuu "entiselleen".. eli kauanko on oletettavissa jatkuvaa nälkää, itkukohtauksia ja normaalia suurempaa äkäisyyttä?
arvostaisin todella jos jaksaisitte valaista minua omilla kokemuksillanne!!
kiitos etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi,
ja voimia sulle. Kerron tässä omasta kokemuksesta:
Aborttiin menin aamulla päiväkirurgiselle osastolle. Ensimmäiseksi antoivat särkylääkkeen suun kautta, kyselivät vähän, sitten vaihdoin sairaalan vaatteet. Odottelin odotustilassa n. 1/2 h ennenkuin mut vietiin toimenpidehuoneeseen. Sitä miten kauan toimenpide kesti on vaikea sanoa, nukuinhan koko ajan. Kun heräsin, olin tokkurassa ja vatsaa koski vähän, mutta annettiin lisää särkylääkettä ja pahoinvointilääkettä suoneen. Kun pääsin tolpilleni, sain välipalaa, ja kotona olin jo kolmen tunnin kuluttua toimenpiteestä. Ei ollut kovia kipuja, väsytti vaan ja mieli oli tietysti sekaisin. Raskausoireet (pahoinvointi, nälkä ja yhtäaikainen kuvotus) mulla oli hävinneet oikeastaan jo samana iltana. Sairaslomaa oli neljä päivää, niukkaa vuotoa noin pari vkoa. Nelisen päivää abortin jälkeen tuli kai hormonitasapainossa joku jyrkempi muutos: hirveä itkukohtaus ja toivottomuus, mutta kun arki taas alkoi, niin kyllä se siitä.
En tiedä miten kaavintaan pitäisi erityisesti valmistautua, enemmän se kai vaatii henkistä valmistautumista. Jos hermostuttaa, koita käydä ehkä kävelemässä luonnossa, jos jaksat. Ja kuuntele itseäsi, anna itsesi tuntea ne tunteet, joita tunnet.
Toivottavasti et ole yksin, vaan voit jutella jonkun kanssa. Jaksamista.
Äläkä anna noiden pelottelijoiden vaikuttaa, jos olet päätöksesi tehnyt. Abortista ei tiedä mitään, jos ei ole itse joutunut sitä omalla kohdallaan pohdiskelemaan.
viestistäsi.. olen tehnyt päätökseni enkä aio sitä muuttaa. nämä ns "pelottelijat" eivät välttämättä aina ymmärrä missä tilanteessa abortin tekijä on. jos synnyttäisin lapsen ei se olisi hänellekkään parhaaksi jos äiti ei ole millään tasolla valmis äidiksi vielä, varsinkin yh- äidiksi. joten jättäkää pelottelijat ihmiset rauhaan jotka näillä palstoilla TODELLA hakevat neuvoja ja apuja. ette kuvillanne saa muuta aikaiseksi kuin surullisen mielen. ette saa abortin tekijöiden päätä käännyksiin vain kuvilla. minusta julmempaa on synnyttää lapsi ja jättää se isovanhempien tai sosiaalityöntekijöiden huoleksi. ennemmin synnytän lapseni kun aika on kypsä ja hankin lapsia silloin kun olen valmis siihen henkisesti ja fyysisesti.
vielä kannattas miettiä.
Abortti ei ole yksinkertainen juttu. Odotat vauvaa!
Sulla on ihan mahdollisuus jutella asiasta vielä aikuisen kanssa. Katso www.ituprojetki.net! Soita siihen numeroon!
näin meni minulla kyseinen tapahtuma:
aamulla saavuin sairaalalle noin klo8 ja ystävälliset hoitsut ottivat minut vastaan. Kyselivät yhtä sun toista tarpeellista ja näyttivät minulle sängyn, jossa odottelin sitten. Sain esilääkitystä ja kohta minut vietiinkin sitten nukutettavaksi ja kaavittavaksi. Heräsin ja en tuntenut mitään, en mitään. Minun piti odotella sairaalassa vielä, jottei tullut mitän komplikaatioita. Illalla sain lähteä kotiin, en saanut ajaa autolla, joten poikaystäväni haki minut.
Tapahtuman jälkeen minulla ei ollut kipuja ja vuotokin oli kuukautisvuodon veroista. Sain kolme päivää sairaslomaa, mutta en kokenut itseäni sairaaksi, joten olin töissä.
Tapahtumaa jälkeen päin mietin ihan hyvällä mielellä. En ole ollut mitenkään asiasta surullinen tai katuva. Abortti on hyvä asia, jos sitä kerta tarvitsee ja minä sitä todella silloin tarvitsin, olinhan vasta 17-vuotias. Asiasta en kertonut muille kuin poikaystävälle, nykyiselle avomiehelle ja tukea sain sen minkä tarvitsin. Abortti on pieni asia, muiden maailman ilkeyden rinnalla.
Voimia sinulle ja hyvin se menee!