Aurinko paistaa

Risukasaa ei ole enää, kaupungin väki haki sen pois.

Ujo poika! 😘

Varmaan moni on, ihmettelee itsekseen miten tästä pääse yli tai ohi, etenkään jos ei halua.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Varmaan moni on, ihmettelee itsekseen miten tästä pääse yli tai ohi, etenkään jos ei halua.

Siinä se suurin ongelma onkin: kun ei todellisuudessa halua. Kaikesta ikävästä ja surumielisyydestä huolimatta ei vain halua unohtaa.

Anonyymi00005

Anonyymi00010 kirjoitti:

Siinä se suurin ongelma onkin: kun ei todellisuudessa halua. Kaikesta ikävästä ja surumielisyydestä huolimatta ei vain halua unohtaa.

Anonyymi00005

Itse pidän tätä addiktiona: mikään ei tunnu yhtään hyvältä, ei lähellekään, joten sitä vain roikkuu odottamassa, että josko saisi uuden annoksen samaa tavaraa vielä joskus ja jostain. Eikä ole haluja raitistua, koska elämä näyttää ja tuntuu tylsältä siihen vuoristorataan verrattuna.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Itse pidän tätä addiktiona: mikään ei tunnu yhtään hyvältä, ei lähellekään, joten sitä vain roikkuu odottamassa, että josko saisi uuden annoksen samaa tavaraa vielä joskus ja jostain. Eikä ole haluja raitistua, koska elämä näyttää ja tuntuu tylsältä siihen vuoristorataan verrattuna.

Lue lisää

Minun tilanteeni taas on ihan erilainen. En ole ihminen, joka nauttii vuoristoradasta tai kärsii tylsyydestä - päinvastoin, tunnen oloni turvallisemmaksi elämän ollessa tasaista. Kaipaan vakautta. Omalla kohdallani kyse on asiasta, jota ei olla käsitelty loppuun. Se saa toivon pitämään itseään yllä viimeiseen asti. En halua unohtaa niin kauan kuin toivoa on, oli se toivon kipinä sitten kuinka pieni tahansa.

Anonyymi00005

Anonyymi00012 kirjoitti:

Minun tilanteeni taas on ihan erilainen. En ole ihminen, joka nauttii vuoristoradasta tai kärsii tylsyydestä - päinvastoin, tunnen oloni turvallisemmaksi elämän ollessa tasaista. Kaipaan vakautta. Omalla kohdallani kyse on asiasta, jota ei olla käsitelty loppuun. Se saa toivon pitämään itseään yllä viimeiseen asti. En halua unohtaa niin kauan kuin toivoa on, oli se toivon kipinä sitten kuinka pieni tahansa.

Anonyymi00005

Lue lisää

Tuo on samaa, se että ainakin omasta mielestäni jotain jäi keskeneräiseksi, senkin takia siitä on vaikea irrottaa, vähän kuin olisi jäänyt jumiin menneisyyteen.

Minä pidän vuoristoradoista. Tunnepuolella en ehkä niin paljon, mutta kai se on niin, että jos jotain menee ylös, se tulee kyllä alas, eikä laskuja voi välttää. Ja kaipaan sitä euforista tunnetta, vaikkei sitä enää saisikaan kiinni.