Ystävälläni on pakko-neuroosin omaista käyttäytymistä. Elämäntilanteesta johtuen juuri tällä hetkellä on hankala vaihe meneillään.
Vaiva liittyy pakonomaisiin puhdistusrituaaleihin joista ei ole tulla loppua.
Huomaan, että hän on erittäin ahdistunut tästä ja olenkin hyvin huolissani hänen tilastaan. Pelkään hänen "sekoavan" täysin. Normaalista elämästä ei tämän takia tunnu tulevan yhtään mitään.
En ole aiemmin kummemmin miettinyt miten "invalidisoivaa" ko. neuroosi voi olla. Ihmissuhteet sekä ihan päivittäisistä rutiineista selviytyminen tuntuu olevan ylivoimaisia kun ajatukset pyörivät vain yhdessä tietyssä asiassa. Yksi asia johtaa aina toiseen ja kehä senkuin pyörii, eikä siitä tunnu olevan mitään ulospääsyä.
Tekee todella pahaa katsoa vierestä. Olen ehdottanut psykologia/ym. ammattiauttajaa, mutta on kuulemma vain rahan tuhlausta. Kaikkein vaikeimpana hetkenä ehdotin mielenterveystoimiston(?) auttavaa puhelintakin, mutta ei... Kukaan kuulemma ei pysty auttamaan. Olen etsinyt netistäkin tietoa ja ainakin yksi opus on löytynyt josta useammassakin paikassa on mainittu.
Haluaisin kuitenkin auttaa nyt akuutissa tilanteessa sillä ahdistus tuntuu niin ylivoimaiselta,hän mm.haluaisi olla kuollut, tappaa jonkun ym. Enkä epäile hänen puheitaan sillä olen todella huolissani kun näen miten hirveän ahdistunut hän on.
Hän on todella hyvä ystäväni ja olen aivan toivoton tämän asian kanssa, en tiedä edes puhuuko hän kenellekkään muulle tästä asiasta. Vaikka olen tiennyt jo pitkään hänen "pikku omituisuuksistaan", niin itsellenikin vasta juuri paljastui ongelman todellinen vakavuus.
Olisiko täällä kellään omakohtaista kokemusta asiasta tai vinkkejä/neuvoja miten voisin auttaa? Kenties joitakin vertaistukiryhmiä, osoitteita ym ihan mitä vaan mistä saisi apua.
Vaiva liittyy pakonomaisiin puhdistusrituaaleihin joista ei ole tulla loppua.
Huomaan, että hän on erittäin ahdistunut tästä ja olenkin hyvin huolissani hänen tilastaan. Pelkään hänen "sekoavan" täysin. Normaalista elämästä ei tämän takia tunnu tulevan yhtään mitään.
En ole aiemmin kummemmin miettinyt miten "invalidisoivaa" ko. neuroosi voi olla. Ihmissuhteet sekä ihan päivittäisistä rutiineista selviytyminen tuntuu olevan ylivoimaisia kun ajatukset pyörivät vain yhdessä tietyssä asiassa. Yksi asia johtaa aina toiseen ja kehä senkuin pyörii, eikä siitä tunnu olevan mitään ulospääsyä.
Tekee todella pahaa katsoa vierestä. Olen ehdottanut psykologia/ym. ammattiauttajaa, mutta on kuulemma vain rahan tuhlausta. Kaikkein vaikeimpana hetkenä ehdotin mielenterveystoimiston(?) auttavaa puhelintakin, mutta ei... Kukaan kuulemma ei pysty auttamaan. Olen etsinyt netistäkin tietoa ja ainakin yksi opus on löytynyt josta useammassakin paikassa on mainittu.
Haluaisin kuitenkin auttaa nyt akuutissa tilanteessa sillä ahdistus tuntuu niin ylivoimaiselta,hän mm.haluaisi olla kuollut, tappaa jonkun ym. Enkä epäile hänen puheitaan sillä olen todella huolissani kun näen miten hirveän ahdistunut hän on.
Hän on todella hyvä ystäväni ja olen aivan toivoton tämän asian kanssa, en tiedä edes puhuuko hän kenellekkään muulle tästä asiasta. Vaikka olen tiennyt jo pitkään hänen "pikku omituisuuksistaan", niin itsellenikin vasta juuri paljastui ongelman todellinen vakavuus.
Olisiko täällä kellään omakohtaista kokemusta asiasta tai vinkkejä/neuvoja miten voisin auttaa? Kenties joitakin vertaistukiryhmiä, osoitteita ym ihan mitä vaan mistä saisi apua.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ikävää tuommonen. Tuo pakkoneuroosi [yhdyssana :)] on siitä ikävä että se on tuplasairaus. Tavallaan sen perustana on ahdistus ja ekstrana sitten tuo yritys päästä ahdistuksesta pakko-oirein. Suosittelen kyllä mielenterveystoimistossa käymistä. Ei se niin isoa asia oikeastaan ole, kyllä siihen pystyy vaikka se pelottaakin. Ystävän tuki auttaa myös eteenpäin avun etsimisessä.
Nämä on vaikeita asioita nämä mielenterveysongelmat, mutta kyllä avun saaminen on hyvinkin mahdollista. Rohkeasti vain eteenpäin. Yksin ei monellekaan ongelmalle voi loppua laittaa, mutta tässäkin tapauksessa lääkkeiden ja terapian avulla todennäköisesti muutos parempaan saadaan aikaan.
Älä väsytä itseäsi, mutta auta ystävääsi!
kirjoittamani, siksi tuli tuo kielioppivirhe. Menin vähän sekaisin sanoissa. En muista oliko pakkoneuroosilla ja pakko-oireillakin jokin ero.
Ei ole paljoa vastauksia tullut, eikä tilanne juuri tällä hetkellä ole enää niin paha kuin viimeksi, mutta jos jollain on kokemusta yms. niin haluaisin kuulla vielä niistä. Oireethan tulevat ja menevät...ei tiedä koska taas sama alkaa uudestaan.
Kyllä mtt on nyt oikea paikka (ja ilmainen). En vähättele neuroosia, mutta parannetaan sitä vaikeampiakin psykologisia ongelmia/sairauksia. Sinne siis... Luulen, että ensiapu haettaisiin lääkkeistä ja sitten terapia.
Hän todennäköisesti "pesee pois jotakin tapahtunutta" esim. avioeroa tai jotain aiemmin tapahtunutta tai molempia.
Kuolema-jutut taas viittaavat masennukseen.
Olen maallikko näissä jutuissa, mutta sairastettuani kauan uskon "oppineeni" jotakin.
Hyvänä ystävänä voit soittaa itsekkin, voisit saada sieltä neuvoja ja se voisi madaltaa kaverisi kynnystä ottaa yhteyttä. Kannattaa kuitenkin mainita hänelle asiasta ensin.
Onnea.
mee hänen kans metsään ja puhu rauhassa hänen kans halaa häntä istukaa kivellä ja puhukaa rakkaudesta katsokaa puita ja kuunnelkaa tuulta ja lintuja siis vain te kaksi.
noin helppoa!! Et ilmeisesti tiedä minkälaisesta "vaivasta" on kysymys. Kuulostaa kai harmittomalta mutta olen huomannut, että tämä alkaa olemaan jo todella raskasta kaikille osapuolille jotka joutuvat lähellä olemaan.Tänne en muuten kirjottaisikaan ja kyselisi neuvoja. Ajattelin, että kenties joku jolla on samankaltaisia oireita (joita kyllä tiedän paljon olevan)kertoisi mikä on parhaiten auttanut. Asian vakavuus paljastui vasta taannoin minullekkin.
Neuroosiin ei pelkkä halaus auta, kun tilanne on siinä pisteessä, että halauskin/pelkkä hipaisu tuottaa ahdistusta. Kyllä niitä metsäkävelyretkiä on viime aikoina tehty,kun hän ei ole voinut kotiinsa mennä. "Lika" joka häneen oli (tietyn tapahtumaketjun seurauksena) tarttunut olisi siirtynyt kotiin. Siitä olisi seurannut valtaisa suursiivous ja desinfiointi. Eikä minunkaan luokse voinut tulla samasta syystä, eikä minuun voinut koskea samasta syystä, sillä silloin minunkin vaatteeni ja kotinikin "olisi pitänyt" desinfioida. Kaikesta tästä seuraa valtavat mittasuhteet saava ahdistus ja sisäinen viha koko yhteiskuntaa kohtaan. Juu kuulostaa todella hullulta, mutta näin vain on. Ja tiedän, että hänen tunteensa on todellinen.
Halata olisin halunnutkin useasti, mutta kun "tilanne on päällä" niin halaus on kenties se viimeinen keino. Ainakin tässä tapauksessa.
Kokemuksesta voin sanoa, että mainitsemasi keino saattaa auttaa toisinaan "tavalliseen suruun ja masennukseen", mutta kun tähän liittyy niin paljon muutakin joka ei halauksella ja linnunlaulua kuuntelemalla lähde.
Mielenterveystoimistoa on ehdotettu ja jos se kerran on ilmainenkin niin kai sitten maanantaina vaikka itse soitan ja kysäisen sieltä asiasta.
Kiitos kuitenkin vastauksistanne ja lisääkin saa laittaa, luen kyllä kaikki.
Biokemiallisesti katsottuna OCD on häiriö
aivojen serotoniinijärjestelmässä.
Tässä käytännössä testattu masiksen/ahdistuksen hoitoprotokolla. Korjaa useimmat vitamiinien ja hivenaineiden puutokset, sisältää solujen hapettumista estäviä antioksidantteja ja elintärkeitä rasvahappoja. Kokonaisuus myös
korjaa mahdollista aivojen välittäjäaineiden epätasapainoa.
Päivittäin:
Kalaöljyä: E-EPA 2*500 mg (tai 1000 - 2000 mg EPA), tarkista/laske EPA-määrät tuoteselosteesta. Saatavissa luontaistuotekaupasta tai isommista marketeista.
1 * Monivitamiini (esim. Multivita Plus apteekista)
1 * vahva B-vitamiini (esim. Berex tai Bevitabs apteekista)
Karnosiinia 400 - 800 mg (luontaistuotekaupasta)
HUOM:
Täyttä tehoa voi joutua odottelemaan viikkoja, joskus useita kuukausia, koska puutosten korjaaminen yleensä vie aikaa, kannattaa siis olla kärsivällinen. Toisaalta monet kokevat olon kohentuvan jo parissa päivässä em. lisäravinteilla.
Mahdolliset lisät edellä mainittuihin (jos eivät auta riittävästi) jokin seuraavista:
- 1 - 8 kaps. helokkiöljyä / vrk (esim. Efamol)
- Tryptofaani-aminohappo 2 gr iltaisin tyhjään vatsaan (ei ruokailua 2 tuntia ennen)
OCD-potilaalle useimmiten kaikkein hyödyllisin
lisäravinne on inositoli (1 - 18 grammaa / vrk).
HUOM: Inositolia ei bipolaarisille, eikä lääkkeitä käyttäville. Tryptofaania ei lääkkeitä käyttäville interaktioriskin takia.
Olet tosiaan oikeassa että se voi painaa koko elämän maahan. Itselläni on vuosia elämä ollut karrella, eikä loppua vielä näy... Mutta sen voin sanoa, että luovuttaa ei tosiaan kannata. Kyllä syvästäkin ahdistuksesta voi selvitä.
Itse en varsinaisesti huomannut lääkkeistä olleen apua, mutta en mene vannomaan... Kuvittelin, että lääkkeet hoitavat masennusta, ei pakko-oireita.
Mutta vaikka minä olen vuosia kärsinyt, se ei tarkoita että niin pitäisi asian mennä. Minä en hakenut apua, minulla ei ollut ystäviä auttamassa... Olen aika erakoitunut. Niinpä siinä käy, tämä sairaus pistää sinulle tunteen, että haluat olla erossa ihmisistä, ja menetät sitten kaverin joka voi auttaa. Mutta jos olisin hakenut apua jo alkuaikoina, olisin kenties päässyt suorastaan helpolla... Ainaskin verrattuna tähän kaikkeen.
Mutta nyt vain yrität nostaa hänen mielialaa, ja olet se ystävä mitä hän varmasti kaipaa. Ja vaikutat olevankin. Sanot hänelle usein, että kyllä näistä voi selvitä. Onnea vain, ensimmäinen askel hakeutua jonnekin vaikka puheille taitaa olla kaikista vaikein, mutta juuri sinä olet kaikista tärkein että ensiaskel tulisi otettua.
tietää, miten teillä menee.
Olet entinen neurootikko? Millaisia vaivoja sinulla oli ja miten selvisit siitä? Olisi todella kiva tietää, että joku tosiaan parantui... No siis kyllähän minä sen tiedän, että sellainen on mahdollista, ja monet parantuvat jopa itsestään, mutta silti. En tahdo uskoa omiin mahdollisuuksiini, olisi kiva kuulla että joku parantui. Tai "parantui", jonkin asteista neuroottisuutta on kai koko ajan ja kaikilla, mutta varmasti sitä voi ajatella että missä tilassa on parantunut pahemmasta...
kiitos kaikille vastauksistanne. Joku kyseli, miten nyt menee.
Aurooran psykiatriselta polilta tuli vihdoinkin apu, siellä eräs päivä lähdimme käymään. Nyt on lääkitys ja suunnitelmissa terapia....helpotus. Jos vaikka jonkinlaista apua tämä tilanteeseen toisi.
Intimiteettisuojan takia en kovin tarkasti halua asiaa täällä puida. Itsestäni voisin puhua, mutta kun sairaus ei (varsinaisesti)koske minua.
Ymmärrän kyllä kaikkia teitä, joilla samankaltaisia oireita on. Elämä ei todellakaan ole helppoa, mutta apua kannattaa hakea. Ei siinä ainakaan mitään voi menettää.
Hyvä, että hän suostui lähtemään hoitoon. Terapioihin ja terapeutteihin pitää kyllä suhtautua kriittisesti ja niistä/heistä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Silti on riskeerattava ja kokeiltava!
Hyviä tuloksia on saatu kognitiivisella terapialla ja tavankääntämisterapialla. Kannattaa ystävällesi mainita ihan todellinen terapian nimi, ei vain psykologilla käyntiä. Tämä yleensä tuntuu ajatuksena todellisemmalta. voit etsiä myös jo valmiiksi em. terapioista tietoa esim. kirjastosta ja näyttää miten ne toimivat, jolloin kynnyt psykologille menosta mataloituu ja terapia käsitteenä konkretisoituu.
Terapeutin persoona ja se miten hän asiakasta kohtelee on vielä tärkeämpää kuin terapiamuoto. Johtuisivatko kognitiivisen ja tavankääntämisterapian hyvät tulokset siitä, että niitä harjoittamaan on hakeutunut enemmän hyviä terapeutteja kuin psykoanalyyttista terapiaa harjoittamaan?