naisen sukunimi miehelle häiden jälkeen?

voi ehdottomasti ottaa vaimonsa nimen. Useamman kerran sitä varmaan nykyaikanakin saa vanhoille tuttaville selitellä, uusillehan sitä ei tarvitse "mainostaa". Itsellä on ollut miespuolisia työkavereita, jotka ovat 1) ottaneet vaimonsa nimen, 2) ottaneet yhdistelmänimen (tyyliin Terävä-Maltillinen esimerkkiäsi käyttäen) tai 3) keksineet ja ostaneet uuden yhteisen nimen häiden jälkeen. Ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja kuin perinteinen "vaimo vaihtaa nimensä"-tyyli. Itselläni oli erikoisempi sukunimi kuin miehelläni, mutta hän ei ehdottamasti halunnut vaihtaa sukunimeään ja minä halusin yhteisen nimen, joten otin hänen "Virtanen"-tyylisen sukunimensä. Loppujen lopuksi voisin olla vaikka Kakkinen-Pökkinen (anteeksi, jos tämä loukkaa jotakuta, keksitty nimi) ... ei ihmisten nimillä NIIN suurta merkitystä elämässä ole.

Ihan ok. Ei kukaan voi neuvoa mikä teille on paras. Jos emme ottaisi kokonaan uutta sukunimeä, olisi mieheni ottanut minun.

Veikkaan, että joissan piireissä tulisi aika paljon vtuilua, jos mies ottaisi naisen sukunimen. Itse arvostan todella paljon miehiä, jotka ovat ottaneet naisen sukunimen, se osoittaa tervettä itsetuntoa, tosimies pystyy siihen! (Ja niillä, joilla on asiasta jotain vmäistä sanottavaa ovat kyllä aika heikoilla.)

... itselläni on hieman harvinaisempi sukunimi, ja salaa toivon, että tuleva kumppanini ottaisi minun nimeni. Pidän sitä kuitenkin aika epätodennäköisenä, en nimittäin aio mitenkään painostaa. Olisi kiva, jos koko perheellä olisi sama nimi. Saapa nähdä, kuinka käy.

Onnea nimenvaihtajille! Ihailen teitä!
- Ja muistakaahan, jos lähdette häämatkalle, kannattaa liput tilata sillä nimellä, joka on passissa, niin liikkuminen on helpompaa (koskee myös naisia).

Hmm. Me olemme menossa naimisiin lähiaikoina ja ollaan mietitty, joskos meillä tulisi tämä yhteinen nimi naisen (eli minun) puolelta. Molemmilla on melko harvinaiset sukunimet, mutta miehen nimi on silti harvinaisempi.

Minulle itselleni ainakin merkitsee todella paljon oma sukunimeni ja joskus olen miettinyt, että en pidä edes vaihtoehtona nimen vaihtamista. Tosin nyt toki olen miettinyt sitäkin, mutta sitä mieltä olen, että todennäköisesti otamme yhdistelmänimien sijaan yhteisen nimen.

Mies pitää myös vaihtoehtona täysin uutta sukunimeää, mutta minä en ainakaan vielä ole innostunut siitä. Tosin mitään vaihtoehtoa ei pidä sulkea pois. Uskon myös, että mikäli keksimme mieleisen uuden nimen niin sitten siinä ei ole mitään ongelmaa.

Minusta on hienoa, että nykypäivänä uskalletaan ja halutaan useammin kuin ennen ottaa naisen sukunimi yhteiseksi sukunimeksi.

Minä ainakin olen, samoin kuin mieheni, ehdottomasti sitä mieltä, että sukunimi pitää olla yhteinen. Meillä on molemmilla pitkät sukunimet, minulla 9 ja miehelläni 10 kirjainta sukunimessään. Ajatella millainen nimihirviö se olisi jos niistä tekisi yhdistelmänimen...

Minun sukunimeni on todella harvinainen, joten toivoisin, että mieheni suostuisi ottamaan sen yhteiseksi sukunimeksi... Tähän asti asiasta keskustellessa (vaikkei onneksi ole vielä ajankohtaista sen todellinen päättäminen) mieheni ei ole ainakaan pannut vastaan :)

Tuosta yleisyydestä en sitten tiedä, kuinka moni mies ottaa vaimon sukunimen, taitaa yleisempää olla tuo molempien sukunimen ottaminen..