Lihavuuden hoito alkaa mielen kuntoutuksesta

Satun olemaan mt alan ammattilainen...

Anonyymi00004 kirjoitti:

Satun olemaan mt alan ammattilainen...

Eli ihan tavallinen ihminen olet sinäkin, vaikka ammattilainen oletkin.
Ammattilaisena sinun pitäisi myös tietää, että on useampiakin fyysisiä sairauksia, jotka voivat johtaa painon nousuun.
Ja voiko ammattilainen neuvoa ihmisiä menemään puhumaan lihaville ihmisille heidän lihavuudestaan tai painostaan ? Itse en kyllä menisi. Sehän olisi tosi loukkaavaa alkaa puhumaan lihavalle ihmiselle hänen painostaan.
Jos lihava ottaa itse puheeksi oman painonsa, on eri asia, silloin voi asiasta hänen kanssaan keskustella.
Alatko sinä ammattilaisena potilaita tavatessasi arvostelemaan heidän painoaan, ja jos niin millä tavalla ? Olisi kiva tietää.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Eli ihan tavallinen ihminen olet sinäkin, vaikka ammattilainen oletkin.
Ammattilaisena sinun pitäisi myös tietää, että on useampiakin fyysisiä sairauksia, jotka voivat johtaa painon nousuun.
Ja voiko ammattilainen neuvoa ihmisiä menemään puhumaan lihaville ihmisille heidän lihavuudestaan tai painostaan ? Itse en kyllä menisi. Sehän olisi tosi loukkaavaa alkaa puhumaan lihavalle ihmiselle hänen painostaan.
Jos lihava ottaa itse puheeksi oman painonsa, on eri asia, silloin voi asiasta hänen kanssaan keskustella.
Alatko sinä ammattilaisena potilaita tavatessasi arvostelemaan heidän painoaan, ja jos niin millä tavalla ? Olisi kiva tietää.

Lue lisää

Syömishäiriöiset ovat mielisairaalassa tuttuja asiakkaita. Tietenkään heidän omasta mielestään heissä ei ole mitään vikaa

Anonyymi00004 kirjoitti:

Satun olemaan mt alan ammattilainen...

Eli kaikista eniten sekaisin henkisesti!

Anonyymi00008 kirjoitti:

Syömishäiriöiset ovat mielisairaalassa tuttuja asiakkaita. Tietenkään heidän omasta mielestään heissä ei ole mitään vikaa

Minä en ole koskaan ollut mielisairaalassa. ja olen silti parantunut syömishäiriöstä.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Syömishäiriöiset ovat mielisairaalassa tuttuja asiakkaita. Tietenkään heidän omasta mielestään heissä ei ole mitään vikaa

Varmasti ovatkin tuttuja asiakkaita, ei sitä toki voi kieltää. Mutta kenties potilaista suurin osa on kuitenkin heitä, joilla ei ole syömishäiriötä.
Itse olin aikoinaan monia kertoja osastoilla eri sairaaloissa, eikä siellä erityisemmin liikalihavia potilaita näkynyt, eikä ollut syömishäiriöitäkään näkyvillä. Normaalisti söivät, eivät jättäneet syömättä ruoka-aikaan. Eikä ollut mitään ahmimisiongelmiakaan.
Eikös ainakin HUS:ssa ole syömishäiriöklinikka erikseen, ja jonkinlaista laitoshoitoakin ?

Anonyymi00004 kirjoitti:

Satun olemaan mt alan ammattilainen...

"Satun olemaan mt alan ammattilainen..."

Sen verran olen tuon puolen touhua sivusta seurannut, että en tuota ammattilaisuutta alkaisi paljon mainostamaan.

Jos edustat keskiarvo "ammattilaista" tuolla alalla niin olet ihminen, joka näkee asiat vain koulutuksena kautta ja kenties työhönsä leipiintynyt jolla ihmiset menee edestä kuin liukuhihnalla "tämä on taas tällainen tapaus", eikä ole enää mielenkiintoa pysähtyä miettimään mikä ihmistä oikeasti vaivaa. "Annetaan tälle noi siniset ja punaiset napit" ja sillä selvä.

Älä huolestu, olet ihminen niinkuin me muutkin, tuo työhönsä turhautuminen ja leipiintyminen tapahtuu meille kaikille, harmi sinänsä että kun se tapahtuu terveydenhuoltopuolella, sillä on ikäviä haittavaikutuksia "asiakkaille".

Minuakin koitettiin kovasti vääntää mielenterveyspotilaaksi, mutta en suostunut. Selvitin ongelmani itse, kun ei tavallisia lääkäreitäkään kiinnostanut. Lopulta sain selville että sairastan ihan yleistä autoimmuunisairautta, joka olisi kyllä pitänyt "ammattilaisten" löytää.

Jos olisin suostunut mielenterveyspotilaaksi, viiden minuutin diagnoosien perusteella, olisin syönyt vuosikymmeniä aivoihin vaikuttavia kemikaaleja ja tyytynyt siihen kohtalooni. Huolestuttavaa ajatella että väärää mielenterveyshoitoa saavia on Suomessa tuhansia, ellei kymmeniätuhansia.

Aika vapaalla kädellä noita diagnooseja koitetaan jakaa. Jos ihmisellä on huono olo, eikä hän pysty sormella osoittamaan että tähän kohtaan sattuu, vika täytyy olla päässä. Joskus joku ottaa perusverikokeet, mutta jos niissä ei näy mitään erikoista, on mielenterveysongelma selvä, resepti handuun ja seuraava potilas.

Miten paljon esim. alhaisesta raudasta kärsiviä lääkitään mielenterveyslääkkeillä. Jos olet henkilö jonka raudanpuutos ei näy hemoglobiinissa tai ei näy edes ferritiinimittauksessa, sinulla ei voi olla raudanpuutosta. Ainakaan "ammattilaisten" mielestä.

SSRI naamaan vaan ja seuraava potilas sisään.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Varmasti ovatkin tuttuja asiakkaita, ei sitä toki voi kieltää. Mutta kenties potilaista suurin osa on kuitenkin heitä, joilla ei ole syömishäiriötä.
Itse olin aikoinaan monia kertoja osastoilla eri sairaaloissa, eikä siellä erityisemmin liikalihavia potilaita näkynyt, eikä ollut syömishäiriöitäkään näkyvillä. Normaalisti söivät, eivät jättäneet syömättä ruoka-aikaan. Eikä ollut mitään ahmimisiongelmiakaan.
Eikös ainakin HUS:ssa ole syömishäiriöklinikka erikseen, ja jonkinlaista laitoshoitoakin ?

Lue lisää

Suurinosa sh potilaista ei mee sinne vaan joutuu sekaosastolle ja taitaa olla anoreksiasta kärsiviä

Anonyymi00033 kirjoitti:

Suurinosa sh potilaista ei mee sinne vaan joutuu sekaosastolle ja taitaa olla anoreksiasta kärsiviä

Ehkä se on sitten nykyään yleisempää, en ole ollut enää vuosiin hoidossa.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Ehkä se on sitten nykyään yleisempää, en ole ollut enää vuosiin hoidossa.

Resurssipula joo

Anonyymi00039 kirjoitti:

Resurssipula joo

Resurssipulaan voidaan vaikuttaa tarjoamalla työntekijöille parempaa palkkaa

Anonyymi00004 kirjoitti:

Satun olemaan mt alan ammattilainen...

Jos olisit, niin et kommentoisi näillä palstoilla, viä noin mauttomia juttuja. Hanki apua, vaikkapa kollegoilta.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Jos olisit, niin et kommentoisi näillä palstoilla, viä noin mauttomia juttuja. Hanki apua, vaikkapa kollegoilta.

Kyllä täällä varmaan ammattilaisiakin "liikkuu" . Miksi ei ? Ihmisiähän hekin ovat.

Miten se voi olla työnantajan vika, jos työntekijän paino nousee ?

Ei kaiy sun pomo syöttänyt sua?

Anonyymi00006 kirjoitti:

Miten se voi olla työnantajan vika, jos työntekijän paino nousee ?

Neljän vuoden opiskelu meni köyhyydessä ja puolinälässä. Ei ollut mitään opintorahoja tai tukia. Opintolainaa sai pankkilainan ehdoilla jos oli takaaja. 4kk:n kesäloman aikana oli yritettävä saada säästöön mahdollisimman paljon seuraavaa talvea varten. Joululomien prosenttitunnit sellutehtaalla auttoi kummasti.

Kielessä pyöri ajatus josko joskus pääsisi työnantajan kustannuksella hitelleissa asumaan ja noutopöydästä syömään.

Pääsin nopeasti suuren firman paikallisen yksikön esikuntaosastolle osastoinsinööriksi.
Alkoi pari vuotta kestänyt koulutus josta kurssiviikkoja oli summattuna noin 6kk.
Kurssit olivat noin 20 osanottajan kokoisia. Miehiä. Paikat kurssikeskuksissa, motelleissa, hotelleissa, lomakylissä.
Aamiainen noutopöydästä oli kiireetön kunhan meni ajoissa. Lounas ja päivällinen olivat yhtä hässäkkää koska koko oma porukkamme, ja myös muita oli samaan aikaan syömässä. Aikaa lounastamiseen oli tunti ja sekä alkuruoka, että lämpimien pöytien ympärillä oli koko ajan ruuhkaa. Yritin syödä asiallisesti eli ensin leikkeleet ja salaatit ja sitten lämmin ruoka.
Heti alkuun tein valinnan kylmien kesken. Joko kalaa tai lihaa.
Parin päivän jälkeen toimin muiden tavoin. Lautanen täyteen kalliita herkkuja. Nopea syöminen ja sitten sama juttu lämpimien kanssa. Aivan loppukuukausina välttelin pahinta ruuhkaa syömällä ensin lämpimän ruuan ja sen jälkeen kylmät.
Joka tapauksessa, sapuska oli sellaisen ruuhkan takana, että tuli lastatuksi vähintään riittävästi.
Niukasti aikaa, ruuhka ja puutteen vuosien jälkeen ilmaisten "lihapatojen" ääreen.
Kaiken lisäksi, kävimme vielä päivällisen jälkeen iltapalallakin. Porukan mukana.
Menneiden vuosien unelmointi yhdessä käytännön houkutuksien kanssa johti lihomiseen.
Hotelliyöpymisestäkin lähti hohto noiden 6:n summakuukauden aikana.
Siis, rankka painonnousuni oli työnantaja syytä.
Mistään liikunnasta on turha puhuakaan. Seuraavan päivän valmistelujen parissa meni usein klo 19 - 20:een. Jotkut harrastivat sen jälkeen liikuntaa pelaamalla biljardia. Pingistä yritti jokunen mutta loppui lyhyeeseen.
Kurssit olivat viikon, kahden ja neljän pituisia peräkkäisinä viikon jaksoina.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Neljän vuoden opiskelu meni köyhyydessä ja puolinälässä. Ei ollut mitään opintorahoja tai tukia. Opintolainaa sai pankkilainan ehdoilla jos oli takaaja. 4kk:n kesäloman aikana oli yritettävä saada säästöön mahdollisimman paljon seuraavaa talvea varten. Joululomien prosenttitunnit sellutehtaalla auttoi kummasti.

Kielessä pyöri ajatus josko joskus pääsisi työnantajan kustannuksella hitelleissa asumaan ja noutopöydästä syömään.

Pääsin nopeasti suuren firman paikallisen yksikön esikuntaosastolle osastoinsinööriksi.
Alkoi pari vuotta kestänyt koulutus josta kurssiviikkoja oli summattuna noin 6kk.
Kurssit olivat noin 20 osanottajan kokoisia. Miehiä. Paikat kurssikeskuksissa, motelleissa, hotelleissa, lomakylissä.
Aamiainen noutopöydästä oli kiireetön kunhan meni ajoissa. Lounas ja päivällinen olivat yhtä hässäkkää koska koko oma porukkamme, ja myös muita oli samaan aikaan syömässä. Aikaa lounastamiseen oli tunti ja sekä alkuruoka, että lämpimien pöytien ympärillä oli koko ajan ruuhkaa. Yritin syödä asiallisesti eli ensin leikkeleet ja salaatit ja sitten lämmin ruoka.
Heti alkuun tein valinnan kylmien kesken. Joko kalaa tai lihaa.
Parin päivän jälkeen toimin muiden tavoin. Lautanen täyteen kalliita herkkuja. Nopea syöminen ja sitten sama juttu lämpimien kanssa. Aivan loppukuukausina välttelin pahinta ruuhkaa syömällä ensin lämpimän ruuan ja sen jälkeen kylmät.
Joka tapauksessa, sapuska oli sellaisen ruuhkan takana, että tuli lastatuksi vähintään riittävästi.
Niukasti aikaa, ruuhka ja puutteen vuosien jälkeen ilmaisten "lihapatojen" ääreen.
Kaiken lisäksi, kävimme vielä päivällisen jälkeen iltapalallakin. Porukan mukana.
Menneiden vuosien unelmointi yhdessä käytännön houkutuksien kanssa johti lihomiseen.
Hotelliyöpymisestäkin lähti hohto noiden 6:n summakuukauden aikana.
Siis, rankka painonnousuni oli työnantaja syytä.
Mistään liikunnasta on turha puhuakaan. Seuraavan päivän valmistelujen parissa meni usein klo 19 - 20:een. Jotkut harrastivat sen jälkeen liikuntaa pelaamalla biljardia. Pingistä yritti jokunen mutta loppui lyhyeeseen.
Kurssit olivat viikon, kahden ja neljän pituisia peräkkäisinä viikon jaksoina.

Lue lisää

Miten se voi olla työnantajan vika, että et hallinnut syömistäsi?
Miksi muut eivät lihoneet, vai lihoivatko kaikki?

Anonyymi00009 kirjoitti:

Neljän vuoden opiskelu meni köyhyydessä ja puolinälässä. Ei ollut mitään opintorahoja tai tukia. Opintolainaa sai pankkilainan ehdoilla jos oli takaaja. 4kk:n kesäloman aikana oli yritettävä saada säästöön mahdollisimman paljon seuraavaa talvea varten. Joululomien prosenttitunnit sellutehtaalla auttoi kummasti.

Kielessä pyöri ajatus josko joskus pääsisi työnantajan kustannuksella hitelleissa asumaan ja noutopöydästä syömään.

Pääsin nopeasti suuren firman paikallisen yksikön esikuntaosastolle osastoinsinööriksi.
Alkoi pari vuotta kestänyt koulutus josta kurssiviikkoja oli summattuna noin 6kk.
Kurssit olivat noin 20 osanottajan kokoisia. Miehiä. Paikat kurssikeskuksissa, motelleissa, hotelleissa, lomakylissä.
Aamiainen noutopöydästä oli kiireetön kunhan meni ajoissa. Lounas ja päivällinen olivat yhtä hässäkkää koska koko oma porukkamme, ja myös muita oli samaan aikaan syömässä. Aikaa lounastamiseen oli tunti ja sekä alkuruoka, että lämpimien pöytien ympärillä oli koko ajan ruuhkaa. Yritin syödä asiallisesti eli ensin leikkeleet ja salaatit ja sitten lämmin ruoka.
Heti alkuun tein valinnan kylmien kesken. Joko kalaa tai lihaa.
Parin päivän jälkeen toimin muiden tavoin. Lautanen täyteen kalliita herkkuja. Nopea syöminen ja sitten sama juttu lämpimien kanssa. Aivan loppukuukausina välttelin pahinta ruuhkaa syömällä ensin lämpimän ruuan ja sen jälkeen kylmät.
Joka tapauksessa, sapuska oli sellaisen ruuhkan takana, että tuli lastatuksi vähintään riittävästi.
Niukasti aikaa, ruuhka ja puutteen vuosien jälkeen ilmaisten "lihapatojen" ääreen.
Kaiken lisäksi, kävimme vielä päivällisen jälkeen iltapalallakin. Porukan mukana.
Menneiden vuosien unelmointi yhdessä käytännön houkutuksien kanssa johti lihomiseen.
Hotelliyöpymisestäkin lähti hohto noiden 6:n summakuukauden aikana.
Siis, rankka painonnousuni oli työnantaja syytä.
Mistään liikunnasta on turha puhuakaan. Seuraavan päivän valmistelujen parissa meni usein klo 19 - 20:een. Jotkut harrastivat sen jälkeen liikuntaa pelaamalla biljardia. Pingistä yritti jokunen mutta loppui lyhyeeseen.
Kurssit olivat viikon, kahden ja neljän pituisia peräkkäisinä viikon jaksoina.

Lue lisää

Eikö ollut mitän terveellisiä vaihtoehtoja tarjolla? Jos sinä et hallitse syömistäsi niin se ei ole pomon syytä. Sinä itse valitset mitä syöt. Ei sun tartte mennä sen mukaan mitä muut syö.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Miten se voi olla työnantajan vika, että et hallinnut syömistäsi?
Miksi muut eivät lihoneet, vai lihoivatko kaikki?

Et ymmärrä taustaa, etkä tilanteita!
Asia ei henkilöitynyt "pomoon" vaan koski koko organisatioita ja minun oloani tulokkaana.
Osanottajaporukka vaihtui kursseittain eikä viikon aikana tule tuijotelluksi toisten profiileja

Anonyymi00017 kirjoitti:

Eikö ollut mitän terveellisiä vaihtoehtoja tarjolla? Jos sinä et hallitse syömistäsi niin se ei ole pomon syytä. Sinä itse valitset mitä syöt. Ei sun tartte mennä sen mukaan mitä muut syö.

Lue lisää

Noutopöydissä oli normaalit, tasokkaiden paikkojen kattaukset.
Suurin osa sellaista josta niukkuusvuosien aikana ei edes osannut uneksia.
En pannut merkille toisten valintoja muuten kuin sapuskoiden keskenään sotkemisen.
Suolakalat, juustot lihaleikkeleet ja lämmin ruoka samalla kerralla, samalle lautaselle. Niitä kukkuroita ei voinut olla huomaamatta.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Miten se voi olla työnantajan vika, että et hallinnut syömistäsi?
Miksi muut eivät lihoneet, vai lihoivatko kaikki?

Olin itsekin aikoinaan jopa töissä hampurilaisravintolassa, ja pizzeriassakin, enkä kuitenkaan lihonut niinä aikoina.
Työnantaja ei lapa sitä ruokaa kenenkään suuhun, kyllä ihminen ihminen ihan itse syö mitä syö, ja miten syö.
Miksi aina täytyy löytää syyllinen johonkin, mikä johtuu täysin omista tavoista ?

Anonyymi00022 kirjoitti:

Olin itsekin aikoinaan jopa töissä hampurilaisravintolassa, ja pizzeriassakin, enkä kuitenkaan lihonut niinä aikoina.
Työnantaja ei lapa sitä ruokaa kenenkään suuhun, kyllä ihminen ihminen ihan itse syö mitä syö, ja miten syö.
Miksi aina täytyy löytää syyllinen johonkin, mikä johtuu täysin omista tavoista ?

Lue lisää

Arvosteluni kohdistaminen työnantajaani on itsetutkistelua omien niukkuusvuosien jälkivaikutuksesta.
Opin hyvin pian, ettei kaikki näkyvillä oleva ruoka ja alkoholi ole tarkoitettu minun nautittavakseni eivätkä ne lopu vaikka miten yrittäisin.
Ei aikojen ja tilanteiden havaintoni noutopöytäkäyttäytymisestä kertovat ihmisten ahmimista ja eri lajien sotkemista.
Noiden parin kiireisen alkuvuoden jälkeen, tilanteiden normalisoitua, totuin maltilliseen, lajityypeittäin tapahtuvaan ruokailuun ruokajuomana vesi.
Koskaan ei jäljiltänyt tarvinnut heittää syömätöntä ruokaa roskiin.
Minulle outoa otin varovasti ja halutessani noudin lisää.

Joitakin onnistaa. Espanjan asuntomme läheisssä kepakkolassa on grillimestarina lihaksikas, todella treenanneen näköinen heppu.
Kaveri hoitaa grilliä ja vuoleskelee kahdesta kepakkovartaasta tilausten mukaan lihoja.
Kehaisin tiskiä hoitavalle, nuorelle naiselle, että hänen grillimestarinsa on hyvin lihaksikas.
Naisen vastaus oli, että et arvaa miten paljon se syö, syö ja syö. Uskoin kyllä.
Heppu itse kuuli tämän keskustelun ja seurauksena oli se, että aina mennessäni sain vastaani leveän hymyn. Kerran jopa vuoden poissaolon jälkeen ja suuren annoksen.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Noutopöydissä oli normaalit, tasokkaiden paikkojen kattaukset.
Suurin osa sellaista josta niukkuusvuosien aikana ei edes osannut uneksia.
En pannut merkille toisten valintoja muuten kuin sapuskoiden keskenään sotkemisen.
Suolakalat, juustot lihaleikkeleet ja lämmin ruoka samalla kerralla, samalle lautaselle. Niitä kukkuroita ei voinut olla huomaamatta.

Lue lisää

Pitääkö kaikkea syödä. Eikö siellä ollut esim salaattipöytää ollenkaa?

Anonyymi00019 kirjoitti:

Noutopöydissä oli normaalit, tasokkaiden paikkojen kattaukset.
Suurin osa sellaista josta niukkuusvuosien aikana ei edes osannut uneksia.
En pannut merkille toisten valintoja muuten kuin sapuskoiden keskenään sotkemisen.
Suolakalat, juustot lihaleikkeleet ja lämmin ruoka samalla kerralla, samalle lautaselle. Niitä kukkuroita ei voinut olla huomaamatta.

Lue lisää

pitääkö puffetissa syödä kalaa ja lihaa samalla kertaa. ethän sä kotonakaan laita lämpimäksi ruuaksi kalaa ja lihaa samalla aterialla

Anonyymi00028 kirjoitti:

pitääkö puffetissa syödä kalaa ja lihaa samalla kertaa. ethän sä kotonakaan laita lämpimäksi ruuaksi kalaa ja lihaa samalla aterialla

Koko rahalla pitää

Anonyymi00027 kirjoitti:

Pitääkö kaikkea syödä. Eikö siellä ollut esim salaattipöytää ollenkaa?

NoutopöyDISSÄ oli normaalit, tasokkaiden paikkojen kattaukset!
Salaatit ovat normaalisti osana leikkelepöytää.
Ei PITÄNYT syödä kaikkea mutta niukkuusvuosien jälkeen tuli syödyksi turhan paljon aikaisemmin tavoittamatta olleita aineksia.

Noista köyhyysvuosien jälkiseuraamuksien oireista selvisin parissa vuodessa tarpeideni mukaiseen käyttäytymiseen.

Mieleeni on jäänyt eräs hotsku jonka aamiaispöydän kylmien pöperöiden kalujen keräilypisteessä oli tarjolla avattu pullo kuohuviiniä laseineen.
Nautin yhden, hieman vajaan skuppalasillisen.
Itse pöydästä jäi mieleeni hunaja. Hunaja oli tarjolla linkoamattomassa kennossa. Lasta valmiina vuoleskelua varten. Toinen asia jäi mieleeni. Ilmakuivattu vuoristolaiskinkku. Sitäkään ei ole likimainkaan kaisessa noutopöydässä.

Anonyymi00028 kirjoitti:

pitääkö puffetissa syödä kalaa ja lihaa samalla kertaa. ethän sä kotonakaan laita lämpimäksi ruuaksi kalaa ja lihaa samalla aterialla

Huom! Kyse on kylmistä alkupaloista!
Ei samalla kertaa vaan pienin erin oikeassa järjestyksessä. Otan mielelläni mielestäni hyvää, gravisuolattua kalaa mutta tietenkään en lado samalle lautaselle lihaleikkeitä. Kalan syötyäni siirrän lautasen sivuun ja noudan kylmät lihat uudelle lautaselle. Vaihdan aina myös aterimet!
Lienee tarpeetona mainita, että, tarjonnasta riippuen, valitsen lämpimäksi ruuakseni lihaa TAI kalaa! Puhtaalle lautaselle puhtaiden aterimien kera.

Olen nähnyt hyvin sekalaisia toimintatapoja.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Huom! Kyse on kylmistä alkupaloista!
Ei samalla kertaa vaan pienin erin oikeassa järjestyksessä. Otan mielelläni mielestäni hyvää, gravisuolattua kalaa mutta tietenkään en lado samalle lautaselle lihaleikkeitä. Kalan syötyäni siirrän lautasen sivuun ja noudan kylmät lihat uudelle lautaselle. Vaihdan aina myös aterimet!
Lienee tarpeetona mainita, että, tarjonnasta riippuen, valitsen lämpimäksi ruuakseni lihaa TAI kalaa! Puhtaalle lautaselle puhtaiden aterimien kera.

Olen nähnyt hyvin sekalaisia toimintatapoja.

Lue lisää

Tarpeeton lisäys. Menen maltillisesti nauttimaan makuharmonioista saaden sen ohessa kylläisyyden tunteen.
En mene ahmimaan itseäni ähkyyn kuten joku tuttavani.
Kaikki maut sekaisin ja nopeasti ähkyoloon! Onks järkee, järkee, järkee??

Anonyymi00049 kirjoitti:

Tarpeeton lisäys. Menen maltillisesti nauttimaan makuharmonioista saaden sen ohessa kylläisyyden tunteen.
En mene ahmimaan itseäni ähkyyn kuten joku tuttavani.
Kaikki maut sekaisin ja nopeasti ähkyoloon! Onks järkee, järkee, järkee??

Lue lisää

Jotkut kommentit eivät anna vakuuttavaa kuvaa niiden esittäjien omasta kokemustaustasta ja tavoittesta.

Yleensä noille tulee SSRI tai risperidoni

Anonyymi00013 kirjoitti:

Yleensä noille tulee SSRI tai risperidoni

Ne lieventää oireita mut ei korjaa

Anonyymi00013 kirjoitti:

Yleensä noille tulee SSRI tai risperidoni

Juu, ja lääkitykset saavat sitten vain lisää painoa nousemaan.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Juu, ja lääkitykset saavat sitten vain lisää painoa nousemaan.

Jos lääkkeet eivät sovi on sähköhoito hyvä ratkaisu

Anonyymi00025 kirjoitti:

Jos lääkkeet eivät sovi on sähköhoito hyvä ratkaisu

Ei sitä kaikille anneta

Ei ruoan sentään lääke tarvitse olla! Mutta kaikkea kohtuudella. Useimmilta onnistuu.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Ei ruoan sentään lääke tarvitse olla! Mutta kaikkea kohtuudella. Useimmilta onnistuu.

Jotkut saattavat käyttää syömistä "lääkkeenä" esim. ahdistavaan oloon, traumojen aiheuttamaan pahaan oloon, jne.
Se on niin sanottua tunnesyömistä, joka sekin on riippuvuus.
Jotkut juovat viinaa taltuttaakseen ahdistustaan, jotkut käyttävät huumeita, jotkut pelaavat, jotkut syövät, kuka mitenkin, ja riippuvuuksia nuo kaikki.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Jotkut saattavat käyttää syömistä "lääkkeenä" esim. ahdistavaan oloon, traumojen aiheuttamaan pahaan oloon, jne.
Se on niin sanottua tunnesyömistä, joka sekin on riippuvuus.
Jotkut juovat viinaa taltuttaakseen ahdistustaan, jotkut käyttävät huumeita, jotkut pelaavat, jotkut syövät, kuka mitenkin, ja riippuvuuksia nuo kaikki.

Lue lisää

On riippuvuus. Mutta kuinka moni alkoholisti ja huumeiden käyttäjä pystyy käsittelee asioita kun pää on sekasin.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Jotkut saattavat käyttää syömistä "lääkkeenä" esim. ahdistavaan oloon, traumojen aiheuttamaan pahaan oloon, jne.
Se on niin sanottua tunnesyömistä, joka sekin on riippuvuus.
Jotkut juovat viinaa taltuttaakseen ahdistustaan, jotkut käyttävät huumeita, jotkut pelaavat, jotkut syövät, kuka mitenkin, ja riippuvuuksia nuo kaikki.

Lue lisää

aika moni ylipainoinen tunnustaa lihavuutensa mutta kuinka moni alkoholin liikakäyttäjä tunnustaa juovansa liikaa ennen kuin se aiheuttaa haittaa

Anonyymi00030 kirjoitti:

aika moni ylipainoinen tunnustaa lihavuutensa mutta kuinka moni alkoholin liikakäyttäjä tunnustaa juovansa liikaa ennen kuin se aiheuttaa haittaa

Tänäkin vuonna moni ylipainoinen tekee itsemurhan

Autammeko vasta sitten kun on liian myöhäistä?

Anonyymi00032 kirjoitti:

Tänäkin vuonna moni ylipainoinen tekee itsemurhan

Autammeko vasta sitten kun on liian myöhäistä?

En minä voi tuntemattomille ihmisille alkaa tuolla kaupungilla juttelee ja kyselee miten hän voi. Miksi itse et ota tehtäväksi pysäytellä ylipainoisia ja kysellä miten he voivat. Ja alkaa heidän terapeutiksi

Anonyymi00029 kirjoitti:

On riippuvuus. Mutta kuinka moni alkoholisti ja huumeiden käyttäjä pystyy käsittelee asioita kun pää on sekasin.

Kun pää on sekaisin, ei asioita pystykään käsittelemään, sehän on selvää.
Ensi pitäisi saada pää selväksi, että ajatus kulkee, vasta sitten voi alkaa käsittelemään omia ongelmiaan.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Tänäkin vuonna moni ylipainoinen tekee itsemurhan

Autammeko vasta sitten kun on liian myöhäistä?

Miksi ylipainoiset olisivat muka jotenkin yliedustettuina itsemurhatilastoissa ?
On niitä ongelmia hoikemmillakin.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Kun pää on sekaisin, ei asioita pystykään käsittelemään, sehän on selvää.
Ensi pitäisi saada pää selväksi, että ajatus kulkee, vasta sitten voi alkaa käsittelemään omia ongelmiaan.

Lue lisää

Ylipainoinen voi olla fiksu ja ajatella selkeästi. Mutta yleensä alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena tuskin osaa käsitellä asioita ja ajatella selkeästi tai on edes halukas pohtimaan asioita.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Tänäkin vuonna moni ylipainoinen tekee itsemurhan

Autammeko vasta sitten kun on liian myöhäistä?

Mutta ei itsemurhaa ylipainon takia tehdä, ei edes massiivisen lihavuuden takia!

Anonyymi00032 kirjoitti:

Tänäkin vuonna moni ylipainoinen tekee itsemurhan

Autammeko vasta sitten kun on liian myöhäistä?

Eräiden tutkimusten mukaan alipaino on miehillä jopa voimakkaampi itsemurhan riskitekijä kuin ylipaino.

Kaikki ei asu helsingissä. Mutta hyvä että helsinkiläisiä infoat. Koska maisa ei ole käytössä koko suomessa.

Huoli ilmoituksen tekemisestä pitää automaattisesti tehdä tutkintapyyntö itsemääräämisoikeuteen sekaantumisesta, kotirauhasta ja kunniasta tätä ilmoituksen tekijää kohtaan!

Anonyymi00048 kirjoitti:

Huoli ilmoituksen tekemisestä pitää automaattisesti tehdä tutkintapyyntö itsemääräämisoikeuteen sekaantumisesta, kotirauhasta ja kunniasta tätä ilmoituksen tekijää kohtaan!

Lue lisää

Se nyt riippuu aika pitkälti siitä, mistä syystä joku sen huoli-ilmoituksen tekee/joutuu tekemään.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Huoli ilmoituksen tekemisestä pitää automaattisesti tehdä tutkintapyyntö itsemääräämisoikeuteen sekaantumisesta, kotirauhasta ja kunniasta tätä ilmoituksen tekijää kohtaan!

Lue lisää

Jos potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi kykene päättämään hoidostaan, on kuultava hänen laillista edustajaansa tai läheistään.

Siltikin se riippuu syystä.
Eihän kukaan varmaankaan tykkää, jos joku tekee henkilöstä huoli-ilmoituksen, mutta joskus sellainen voi olla ihan aiheellinen, tapauksesta riippuen.
Ja onko se sitten kiusantekoa vai ei, sekin riippuu syystä/syistä, miksi se on tehty.

Eipä tuota tarvi paljon murehtia.

Ketään ei ole pakko laskea ovesta sisään. jos kysytään ovenrakosesta että onko kaikki hyvin, voi sanoa että on ja laittaa oven kiinni.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Siltikin se riippuu syystä.
Eihän kukaan varmaankaan tykkää, jos joku tekee henkilöstä huoli-ilmoituksen, mutta joskus sellainen voi olla ihan aiheellinen, tapauksesta riippuen.
Ja onko se sitten kiusantekoa vai ei, sekin riippuu syystä/syistä, miksi se on tehty.

Lue lisää

Sosiaalityöntekijä yrittää holhota, sekaantua ihmisen elämään ja yksityisyyteen vailla perustetta.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Sosiaalityöntekijä yrittää holhota, sekaantua ihmisen elämään ja yksityisyyteen vailla perustetta.

Ei kyse ole holhoamisesta vaan siitä että tarkistetaan että asiakkaan elämässä, terveydessä, kotona ja ihmissuhteissa on kaikki kunnossa

Kun SINÄ näet että ylipainoinen kärsii ja kamppailee ongelmiensa kanssa, niin tarjoa hänelle apua, osoita empatiaa jne

Anonyymi00056 kirjoitti:

Sosiaalityöntekijä yrittää holhota, sekaantua ihmisen elämään ja yksityisyyteen vailla perustetta.

Miksi kaikki eivät sitten ole sosiaalityöntekijän holhottavana ?
Jos sosiaalityöntekijät tai jotkut muut ammattilaiset ovat katsoneet, että ihminen tarvitsee jonkinasteista holhousta, niin silloin siihen on perusteet. Ei ketä tahansa aleta holhoamaan.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Miksi kaikki eivät sitten ole sosiaalityöntekijän holhottavana ?
Jos sosiaalityöntekijät tai jotkut muut ammattilaiset ovat katsoneet, että ihminen tarvitsee jonkinasteista holhousta, niin silloin siihen on perusteet. Ei ketä tahansa aleta holhoamaan.

Lue lisää

Työttömät on käytännössä holhottavana

Anonyymi00060 kirjoitti:

Työttömät on käytännössä holhottavana

Tämä pitää torjua heti, tehdä selväksi että työttömällä ihmisellä on aivan samat oikeudet kuin kaikilla ihmisillä ja jos eivät usko niin hallintokantelu auttaa.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Työttömät on käytännössä holhottavana

Tunnen monia työttömiä, eikä yksikään heistä ole minkään virallisen holhoamisen alaisena.
Pienen poikkeuksen tekevät he, jotka ovat mt-palveluiden piirissä, mutta eivät hekään ole virallisessa holhouksessa.
Jos ihminen ei pärjää itse elämässään, kaikki on jollain tavalla hankalaa, esim. asioiden hoitaminen voi olla vaikeaa, elämänhallinta voi olla täysin hukassa, jne. niin voihan sitä joutua holhottavaksi.
Jos joku ammatti-ihminen on huolissaan esim. asiakkaastaan, ja haluaa tietää hänen vointinsa, se ei ole holhoamista, jos kyselevät perään kuulumisia.
Eikä kenen tahansa kotiin kukaan mene ykskaks kyselemään, miten siellä menee, jollei sellaiseen ole mitään tarvetta.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Tämä pitää torjua heti, tehdä selväksi että työttömällä ihmisellä on aivan samat oikeudet kuin kaikilla ihmisillä ja jos eivät usko niin hallintokantelu auttaa.

Työttömillä on samat oikeudet kuin muillakin. Työttömyys ei vie ihmisarvoa keneltäkään pois.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Työttömillä on samat oikeudet kuin muillakin. Työttömyys ei vie ihmisarvoa keneltäkään pois.

https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/tyottomyys-voi-kuormittaa/tyottomyys-voi-aiheuttaa-epavarmuutta-elamaan/

Työttömyydestä johtuvaa ahdistusta voi lievittää keskustelemalla luotettujen ihmisten kanssa tai hakemalla apua ja tukea, esimerkiksi soittamalla valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tai hakemalla muuta keskusteluapua.

Anonyymi00064 kirjoitti:

https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/tyottomyys-voi-kuormittaa/tyottomyys-voi-aiheuttaa-epavarmuutta-elamaan/

Työttömyydestä johtuvaa ahdistusta voi lievittää keskustelemalla luotettujen ihmisten kanssa tai hakemalla apua ja tukea, esimerkiksi soittamalla valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tai hakemalla muuta keskusteluapua.

Lue lisää

Joo ja tämän jälkeen joutuu heti Kuntouttavaan työtoimintaan ilmaiseksi orjaksi karenssin uhalla ja siellä sosiaaliporno oikein kukoistaa, yksityisyydestä ei ole tietoakaan.

Anonyymi00064 kirjoitti:

https://mieli.fi/vaikea-elamantilanne/tyottomyys-voi-kuormittaa/tyottomyys-voi-aiheuttaa-epavarmuutta-elamaan/

Työttömyydestä johtuvaa ahdistusta voi lievittää keskustelemalla luotettujen ihmisten kanssa tai hakemalla apua ja tukea, esimerkiksi soittamalla valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tai hakemalla muuta keskusteluapua.

Lue lisää

Kaikenlaista oikeistolaista propagandaa sitä levitetään, milloin työntekijän pitää alkaa maksamaan yritykselle että saa käydä töissä ylipäätään.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Joo ja tämän jälkeen joutuu heti Kuntouttavaan työtoimintaan ilmaiseksi orjaksi karenssin uhalla ja siellä sosiaaliporno oikein kukoistaa, yksityisyydestä ei ole tietoakaan.

Lue lisää

Kuntouttava työtoiminta uudistuu 1.1.2026 alkaen: aktivointisuunnitelmia tehdään jatkossa vain toimeentulotukea saaville. Tietääkseni työtön saa työttömyyskorvausta.

Ei psykiatrin ammatti tee kenestäkään tervettä. Psykiatreja vaivaa ihan samat sairaudet kuin muitakin: allergiat, syövät, diabetes... ja niin myös mielisairaudet

Anonyymi00068 kirjoitti:

Ei psykiatrin ammatti tee kenestäkään tervettä. Psykiatreja vaivaa ihan samat sairaudet kuin muitakin: allergiat, syövät, diabetes... ja niin myös mielisairaudet

Toki toki, ihmisiähän hekin ovat ammatistaan riippumatta, mutta psykiatri ei voisi tehdä työtään, jos hän olisi psyykkisesti sairas. Kyllähän hekin voivat sairastua myös psyykkisesti, mutta jäävät sitten pois töistä, jos niin pitkälle menee.
Ammatti ei varmaan koskaan takaa sitä, ettei jollain tavalla sairastuisi, tai että säästyisi joltain ammattinsa takia.
Takavuosina joskus lääkärit olivat itsemurhatilaston kärjessä, kun ammattikuntia ja itsemurhia tutkailtiin ja vertailtiin. Mikä lienee tilanne nykyaikana.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Toki toki, ihmisiähän hekin ovat ammatistaan riippumatta, mutta psykiatri ei voisi tehdä työtään, jos hän olisi psyykkisesti sairas. Kyllähän hekin voivat sairastua myös psyykkisesti, mutta jäävät sitten pois töistä, jos niin pitkälle menee.
Ammatti ei varmaan koskaan takaa sitä, ettei jollain tavalla sairastuisi, tai että säästyisi joltain ammattinsa takia.
Takavuosina joskus lääkärit olivat itsemurhatilaston kärjessä, kun ammattikuntia ja itsemurhia tutkailtiin ja vertailtiin. Mikä lienee tilanne nykyaikana.

Lue lisää

"mutta psykiatri ei voisi tehdä työtään, jos hän olisi psyykkisesti sairas"

Mihin tämä väite perustuu?

Jos ahistaa, olet psyykkisesti sairas, siitä huolimatta voit pystyä arpomaan potilaille lääkitystä siinä missä tervekin yksilö.

Anonyymi00073 kirjoitti:

"mutta psykiatri ei voisi tehdä työtään, jos hän olisi psyykkisesti sairas"

Mihin tämä väite perustuu?

Jos ahistaa, olet psyykkisesti sairas, siitä huolimatta voit pystyä arpomaan potilaille lääkitystä siinä missä tervekin yksilö.

Lue lisää

No varmaankin ymmärsit, mitä tarkoitin tuolla psyykkisesti sairas. On eri asia olla vähän ahdistunut tai masentunut, kuin vaikkapa kärsiä jostain pahemmista oireista, harhoista, psykoosista, jne.
Sille en voi mitään, jos joku väittää ahdistunutta ihmistä sairaaksi, en ole lääkäri, ja vaikka olisinkin, niin en kääntäisi elämään kuuluvia ajoittaisia vaikeuksia sairaudeksi.
Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat usein, eikä niiden perusteella voi kenestäkään sairasta tehdä. Erilaiset elämäntilanteet voivat aiheuttaa joskus jonkinlaista oireilua, eikä se ole välittömästi mitään sairautta.

Anonyymi00073 kirjoitti:

"mutta psykiatri ei voisi tehdä työtään, jos hän olisi psyykkisesti sairas"

Mihin tämä väite perustuu?

Jos ahistaa, olet psyykkisesti sairas, siitä huolimatta voit pystyä arpomaan potilaille lääkitystä siinä missä tervekin yksilö.

Lue lisää

Valvira valvoo lääkäreiden toimintaa, ja mikäli psykiatrin terveys vaarantaa potilasturvallisuuden, viranomainen voi rajoittaa tai kieltää ammatinharjoittamisen.

Anonyymi00076 kirjoitti:

No varmaankin ymmärsit, mitä tarkoitin tuolla psyykkisesti sairas. On eri asia olla vähän ahdistunut tai masentunut, kuin vaikkapa kärsiä jostain pahemmista oireista, harhoista, psykoosista, jne.
Sille en voi mitään, jos joku väittää ahdistunutta ihmistä sairaaksi, en ole lääkäri, ja vaikka olisinkin, niin en kääntäisi elämään kuuluvia ajoittaisia vaikeuksia sairaudeksi.
Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat usein, eikä niiden perusteella voi kenestäkään sairasta tehdä. Erilaiset elämäntilanteet voivat aiheuttaa joskus jonkinlaista oireilua, eikä se ole välittömästi mitään sairautta.

Lue lisää

Kyllä sinusta hyvä lääkäri tulisi, olet selvästi perillä että kuka on oikeasti sairas ja kuka ei.

Suomessa tehdään paljon itsemurhia, suurin osa näistä henkilöistä on masentuneita tai ahdistuneita.

Siellä olisi kyllä tilausta henkilölle joka osaa määritellä, kenellä on vain pieni elämän haitta ja kuka on todellisesti hengenvaarassa.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Valvira valvoo lääkäreiden toimintaa, ja mikäli psykiatrin terveys vaarantaa potilasturvallisuuden, viranomainen voi rajoittaa tai kieltää ammatinharjoittamisen.

Jos on vähän ahdistunut, tila joka on nyt määritelty tällä palstalla elämän pieneksi haitaksi, vaarantaako se potilasturvallisuuden? Tuskinpa.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Kyllä sinusta hyvä lääkäri tulisi, olet selvästi perillä että kuka on oikeasti sairas ja kuka ei.

Suomessa tehdään paljon itsemurhia, suurin osa näistä henkilöistä on masentuneita tai ahdistuneita.

Siellä olisi kyllä tilausta henkilölle joka osaa määritellä, kenellä on vain pieni elämän haitta ja kuka on todellisesti hengenvaarassa.

Lue lisää

Enpä todellakaan pystyisi erottelemaan kuka on oikeasti sairas, kuka ei. Onneksi ei tarvitsekaan. Enkä edes haluaisi olla lääkäri. Omat ajatukseni ja näkemykseni, kantani, sekä mielipiteeni, olisivat kenties aika huonossa suosiossa kollegoiden keskuudessa. Kollegat eivät tykkäisi, vaikka potilaiden kohdalla kenties toisinpäin.
Sanoin vain sen, että en tekisi ihmisestä ihan heti sairasta, jos hänellä jotain elämiseen liittyvää oireilua olisi.
Nykyään turhan monille annetaan diagnooseja, ja lääkityksiä aivan liian herkästi.
Vaikka onhan niitä annettu jo vuosia sittenkin.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Jos on vähän ahdistunut, tila joka on nyt määritelty tällä palstalla elämän pieneksi haitaksi, vaarantaako se potilasturvallisuuden? Tuskinpa.

Sitähän tuo juuri taisi tarkoittaakin, joka mainitsi Valviran.
Jos potilasturvallisuus vaarantuisi, siihen puututtaisiin tietenkin.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Sitähän tuo juuri taisi tarkoittaakin, joka mainitsi Valviran.
Jos potilasturvallisuus vaarantuisi, siihen puututtaisiin tietenkin.

Ei psykiatrin persoonallisuushäiriö välttämättä tule ilmi vaan hän saa jatkaa toimintaansa ongelmitta, potilas kärsii ylilääkittynä väärillä lääkkeillä

Anonyymi00089 kirjoitti:

Ei psykiatrin persoonallisuushäiriö välttämättä tule ilmi vaan hän saa jatkaa toimintaansa ongelmitta, potilas kärsii ylilääkittynä väärillä lääkkeillä

Jos lääkäri määrää liikaa lääkkeitä, ja vieläpä vääriä, potilaan omasta mielestä, ei se lääkäri taida olla psyykkisesti sairas kuitenkaan.
Lue jotain infoa persoonallisuushäiriöstä, niin tiedät millä perusteella voit alkaa väittämään jollakin olevan sellainen.
Olen ollut itsekin ylilääkitty takavuosina monien vuosien ajan, mutta en kuitenkaan väitä, että lääkärit olisivat olleet jollakin tavalla häiriöisiä tai mieleltään sairaita. Ehkä kohdallani alkuun tilanne oli sellainen, että vahvat lääkitykset tarvittiin, eri asia tosin se, kun lääkitykset vain jatkuivat ja jatkuivat, kunnes lopulta pääsin niistä eroon.
Ehkä kannattaa keskittyä enemmän omaan vointiin, jaksamiseen ja pärjäämiseen, hyvinvoinnin aikaan saamiseen, eikä lääkäreiden haukkumiseen. Se haukkuminen ei auta omaan tilanteeseen yhtään mitään. Ja toisekseen, heitäkin on todella paljon erilaisia.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Jos lääkäri määrää liikaa lääkkeitä, ja vieläpä vääriä, potilaan omasta mielestä, ei se lääkäri taida olla psyykkisesti sairas kuitenkaan.
Lue jotain infoa persoonallisuushäiriöstä, niin tiedät millä perusteella voit alkaa väittämään jollakin olevan sellainen.
Olen ollut itsekin ylilääkitty takavuosina monien vuosien ajan, mutta en kuitenkaan väitä, että lääkärit olisivat olleet jollakin tavalla häiriöisiä tai mieleltään sairaita. Ehkä kohdallani alkuun tilanne oli sellainen, että vahvat lääkitykset tarvittiin, eri asia tosin se, kun lääkitykset vain jatkuivat ja jatkuivat, kunnes lopulta pääsin niistä eroon.
Ehkä kannattaa keskittyä enemmän omaan vointiin, jaksamiseen ja pärjäämiseen, hyvinvoinnin aikaan saamiseen, eikä lääkäreiden haukkumiseen. Se haukkuminen ei auta omaan tilanteeseen yhtään mitään. Ja toisekseen, heitäkin on todella paljon erilaisia.

Lue lisää

Tunnemme kaksi psykiatria, toinen on naimisissa sukulaisen kanssa.

Kyseessä on erittäin pahoin häiriintynyt ihminen

Sitten luemme uuutisista kuinka psykiatri tappoi perheenä. Valvira ei tiedä eikä tajua mitään

Anonyymi00091 kirjoitti:

Tunnemme kaksi psykiatria, toinen on naimisissa sukulaisen kanssa.

Kyseessä on erittäin pahoin häiriintynyt ihminen

Sitten luemme uuutisista kuinka psykiatri tappoi perheenä. Valvira ei tiedä eikä tajua mitään

Lue lisää

Tuskin Suomessa toimii ainoastaan nuo kaksi mainitsemaasi psykiatria, heitä on iso joukko enemmän.
Eikä se ole ammatista kiinni, jos ihminen sairastuu, tekee rikoksen, tms. Kai sitä joka ammattikunnasta löytyy kaikenlaisia ihmisiä. Ei mitään voi yleistää, eikä alkaa lokeroimaan, että jossain tietyssä olisi jotain enemmän, tms.
Yksi psykiatri tappoi vaimonsa, ei perhettään (se Suomessa tapahtunut juttu), sai rangaistuksen ja aivan varmasti menetti lääkärin-/psykiatrin lupansa.
Ei Valvira voi ottaa etukäteen lääkäriltä lupia pois, kun siellä ei tiedetä, että lääkäri menisi tappamaan jonkun. Asiat tulevat aika usein yllättäen.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Jos lääkäri määrää liikaa lääkkeitä, ja vieläpä vääriä, potilaan omasta mielestä, ei se lääkäri taida olla psyykkisesti sairas kuitenkaan.
Lue jotain infoa persoonallisuushäiriöstä, niin tiedät millä perusteella voit alkaa väittämään jollakin olevan sellainen.
Olen ollut itsekin ylilääkitty takavuosina monien vuosien ajan, mutta en kuitenkaan väitä, että lääkärit olisivat olleet jollakin tavalla häiriöisiä tai mieleltään sairaita. Ehkä kohdallani alkuun tilanne oli sellainen, että vahvat lääkitykset tarvittiin, eri asia tosin se, kun lääkitykset vain jatkuivat ja jatkuivat, kunnes lopulta pääsin niistä eroon.
Ehkä kannattaa keskittyä enemmän omaan vointiin, jaksamiseen ja pärjäämiseen, hyvinvoinnin aikaan saamiseen, eikä lääkäreiden haukkumiseen. Se haukkuminen ei auta omaan tilanteeseen yhtään mitään. Ja toisekseen, heitäkin on todella paljon erilaisia.

Lue lisää

Lääkäreiden haukkuminen ei tosiaan aja kenenkään asiaa eikä elämää eteenpäin. Mutta tuota hoitojärjestelmää voisikin jo haukkua.

Lääkärit, ei pelkästään mielenterveyspuolen... On nykyisin sidottu hoitosuosituksiin. Okei, hoitosuositus voi ollakin ihan ookoo ratkaisu 90 prosentille potilaista, mutta jos se ei kohdallasi napsahdakaan kohdalleen, olet kusessa.

Hoitosuosituksen johdosta, sinulle tarjotaan valmiita patenttiratkaisuja, jotka voi olla hyvinkin vääriä. Jopa koko diagnoosi voi olla väärä. Kukaan ei ala tutkimaan sen enempää, kun jo silmällä pystyy näkemään että tällä potilaalla täytyy olla se mikä on ilmeisin vaihtoehto.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Tunnemme kaksi psykiatria, toinen on naimisissa sukulaisen kanssa.

Kyseessä on erittäin pahoin häiriintynyt ihminen

Sitten luemme uuutisista kuinka psykiatri tappoi perheenä. Valvira ei tiedä eikä tajua mitään

Lue lisää

"Sitten luemme uuutisista kuinka psykiatri tappoi perheenä. "

Olen lukenut myös kuinka vähemmistöryhmien edustajat on tappaneet perheitään tai ihmisiä, enkä silti lähde syyllistämään koko ryhmää, vaikka ehkä olisi aihettakin.

Yhden psykiatrin toiminnasta en lähtisi päättelemään mitään.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Lääkäreiden haukkuminen ei tosiaan aja kenenkään asiaa eikä elämää eteenpäin. Mutta tuota hoitojärjestelmää voisikin jo haukkua.

Lääkärit, ei pelkästään mielenterveyspuolen... On nykyisin sidottu hoitosuosituksiin. Okei, hoitosuositus voi ollakin ihan ookoo ratkaisu 90 prosentille potilaista, mutta jos se ei kohdallasi napsahdakaan kohdalleen, olet kusessa.

Hoitosuosituksen johdosta, sinulle tarjotaan valmiita patenttiratkaisuja, jotka voi olla hyvinkin vääriä. Jopa koko diagnoosi voi olla väärä. Kukaan ei ala tutkimaan sen enempää, kun jo silmällä pystyy näkemään että tällä potilaalla täytyy olla se mikä on ilmeisin vaihtoehto.

Lue lisää

Hoitosuositukset juu, kyllähän lääkärit niitä noudattaa, koska ne on käyttöä varten tehty.
Toisaalta, jos puhutaan mielenterveydestä ja siihen liittyvistä ongelmista, olisi lääkärilläkin hyvä olla silmää, kuinka hän "käsittelee" potilasta, eli millaisella tavalla lähestyy keskustelussa. Toki lääkäreitäkin on eriluontoisia, erilaisia.

En tarkoita, että asiakasta/potilasta pitäisi mitenkään alkaa miellyttämään tai mukailemaan, tms. Vaan ottaa huomioon potilaan psyykkinen tila. Huono kohtaaminen, josta jää potilaalle ikävä mieli, ei auta ainakaan hyvään käsitykseen välittämisestä ja kiinnostuksesta potilaan asioita kohtaan.
Toki tilanne vastaanotolla on aina vuorovaikutusta, osataanko tulla keskenään toimeen, kuinka suhtaudutaan siihen, mitä toinen sanoo, puolin ja toisin. Eihän koskaan jokaisen ihmisen kanssa kemiat välttämättä kohtaa.
Myöskin psyykkinen sairaus saattaa tehdä tilanteista hankalia, koska oireistoon voi kuulua jos vaikka mitä, ihmisestä riippuen.

Kun asiakkaan/potilaan itsetunto on alhaalla (usein mt-ongelmaisilla on), voi monet lääkärin sanomiset lisätä asiakkaan/potilaan itsesyyttelyä, koska usein sairas ihminen ajattelee olevansa huonompi ihminen, jotenkin viallinen, eikä välttämättä halua hyväksyä sairauttaan.
Mielenterveystyö taitaa olla aika haastavaa juurikin hyvin laajan asiakas-/potilaskannan takia, ja jokainen heistä on kuitenkin omanlaisensa.
Vaan eipä ne lääkäritkään, psykiatritkaan aina täysin asiallisia ja ystävällisiä ole, jotkut saattavat puhua jopa ikävällä ja loukkaavalla, ehkä alentavallakin tavalla. Onneksi sellaisia lääkäreitä on kuitenkin harvassa. Vastaanottotilanteen pitäisi tapahtua yhteisymmärryksessä.

Huomaa sen kavereista, ystävistä ja tutuistakin, kun kertovat lääkärikäynneistään milloin mistäkin syystä (jos joutuvat käymään) , että kyllä se potilaan kohtaaminen vaikuttaa potilaaseen, ja hänen kokemukseensa vastaanotosta ja vastaanottavasta lääkäristä.
Käyntiä saatetaan jälkeenpäin arvostella joko hyväksi tai huonoksi. Jos lääkäri on aidosti kuunnellut potilasta, ottanut mahdollisen vaivan hoitaakseen, laittaen tarvittaessa esim. eteenpäin tutkimuksiin tai erikoislääkärille, tietenkin potilas kokee käynnin positiivisena.
Jos lääkäri suhtautuu potilaaseen ylimielisesti, ei kamalasti välitä potilaan kertomasta, ei kiinnostu onko joku oikeasti pielessä, vai käskeekö vain ottamaan uudestaan yhteyttä, jos vaiva ei mene ohi tai pahenee, niin potilashan kokee käynnin ennemminkin negatiivisena.

Niin se ihmismieli toimii. Saattaahan se lääkärikin jonkun vastaanoton jälkeen miettiä, että olipas hyvä ja asiallinen potilas, tai sitten päinvastoin, että potilas ei vaikka ollut osannut käyttäytyä, oli ollut ehkä ilkeäkin suustaan, tms.

Meni nyt kauemmas lihavuudesta, aloituksesta. Mutta kun täällä lääkäreistä, niiden haukkumisesta, ym. oli puhetta, niin tulipahan kommentoitua.

Anonyymi00094 kirjoitti:

"Sitten luemme uuutisista kuinka psykiatri tappoi perheenä. "

Olen lukenut myös kuinka vähemmistöryhmien edustajat on tappaneet perheitään tai ihmisiä, enkä silti lähde syyllistämään koko ryhmää, vaikka ehkä olisi aihettakin.

Yhden psykiatrin toiminnasta en lähtisi päättelemään mitään.

Lue lisää

Eikä koskaan voi tietää jonkun ammatin harjoittajasta, millainen hän on vapaa-ajallaan, ja esim. perhepiirissä läheisiään kohtaan.
Joillain ihmisillä on työminä ja vapaa-ajan minä erikseen, vaikka oudoltahan se vaikuttaa.
Ja ihmisillä on myös huonoja päiviä ajoittain, ihan jokaisella, ja joidenkin kohdalla se voi joskus aiheuttaa jonkun toisenkin päivän pilaantumista.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Hoitosuositukset juu, kyllähän lääkärit niitä noudattaa, koska ne on käyttöä varten tehty.
Toisaalta, jos puhutaan mielenterveydestä ja siihen liittyvistä ongelmista, olisi lääkärilläkin hyvä olla silmää, kuinka hän "käsittelee" potilasta, eli millaisella tavalla lähestyy keskustelussa. Toki lääkäreitäkin on eriluontoisia, erilaisia.

En tarkoita, että asiakasta/potilasta pitäisi mitenkään alkaa miellyttämään tai mukailemaan, tms. Vaan ottaa huomioon potilaan psyykkinen tila. Huono kohtaaminen, josta jää potilaalle ikävä mieli, ei auta ainakaan hyvään käsitykseen välittämisestä ja kiinnostuksesta potilaan asioita kohtaan.
Toki tilanne vastaanotolla on aina vuorovaikutusta, osataanko tulla keskenään toimeen, kuinka suhtaudutaan siihen, mitä toinen sanoo, puolin ja toisin. Eihän koskaan jokaisen ihmisen kanssa kemiat välttämättä kohtaa.
Myöskin psyykkinen sairaus saattaa tehdä tilanteista hankalia, koska oireistoon voi kuulua jos vaikka mitä, ihmisestä riippuen.

Kun asiakkaan/potilaan itsetunto on alhaalla (usein mt-ongelmaisilla on), voi monet lääkärin sanomiset lisätä asiakkaan/potilaan itsesyyttelyä, koska usein sairas ihminen ajattelee olevansa huonompi ihminen, jotenkin viallinen, eikä välttämättä halua hyväksyä sairauttaan.
Mielenterveystyö taitaa olla aika haastavaa juurikin hyvin laajan asiakas-/potilaskannan takia, ja jokainen heistä on kuitenkin omanlaisensa.
Vaan eipä ne lääkäritkään, psykiatritkaan aina täysin asiallisia ja ystävällisiä ole, jotkut saattavat puhua jopa ikävällä ja loukkaavalla, ehkä alentavallakin tavalla. Onneksi sellaisia lääkäreitä on kuitenkin harvassa. Vastaanottotilanteen pitäisi tapahtua yhteisymmärryksessä.

Huomaa sen kavereista, ystävistä ja tutuistakin, kun kertovat lääkärikäynneistään milloin mistäkin syystä (jos joutuvat käymään) , että kyllä se potilaan kohtaaminen vaikuttaa potilaaseen, ja hänen kokemukseensa vastaanotosta ja vastaanottavasta lääkäristä.
Käyntiä saatetaan jälkeenpäin arvostella joko hyväksi tai huonoksi. Jos lääkäri on aidosti kuunnellut potilasta, ottanut mahdollisen vaivan hoitaakseen, laittaen tarvittaessa esim. eteenpäin tutkimuksiin tai erikoislääkärille, tietenkin potilas kokee käynnin positiivisena.
Jos lääkäri suhtautuu potilaaseen ylimielisesti, ei kamalasti välitä potilaan kertomasta, ei kiinnostu onko joku oikeasti pielessä, vai käskeekö vain ottamaan uudestaan yhteyttä, jos vaiva ei mene ohi tai pahenee, niin potilashan kokee käynnin ennemminkin negatiivisena.

Niin se ihmismieli toimii. Saattaahan se lääkärikin jonkun vastaanoton jälkeen miettiä, että olipas hyvä ja asiallinen potilas, tai sitten päinvastoin, että potilas ei vaikka ollut osannut käyttäytyä, oli ollut ehkä ilkeäkin suustaan, tms.

Meni nyt kauemmas lihavuudesta, aloituksesta. Mutta kun täällä lääkäreistä, niiden haukkumisesta, ym. oli puhetta, niin tulipahan kommentoitua.

Lue lisää

Kun käyt saman vaivan takia 30 vuotta vastaanotoilla ja sinulle kerrotaan ettei sinua mikään vaivaa, koska olet juuri sillä kerralla liian hyvässä kunnossa. Sitten kaikki muut kerrat kun menet vastaaotolle, sinulle kerrotaan että sinulla on pakko olla mielenterveysongelma koska sinulla on määrittelemätön paha olo, eikä perusverikokeissa näy isoja muutoksia. NIIN MENEE USKO TUOHON TOUHUUN

Kun vielä itse tiedät koko ajan että elimistössäsi on jotain pielessä. Useimmilla lääkäreillä meni viisi minuuttia diagnoosin tekemiseen "tällä on pakko olla mielenterveysongelma". Terveysaseman ylilääkäri onnistui tekemään diagnoosin jopa alle 30 sekunnissa. Sen jälkeen oli ihan sama mitä siinä vastaanotolla sanoi, koska hän oli päättänyt että potilaalla on mielenterveysongelma. "olen huomannut että minulla on puutostiloja..." ja siinä vaiheessa tämä ylilääkäri puhuu päälle ja keskeyttää "noilla ei ole mitään merkitystä".

Itselläni meni 25 vuotta asian selvittämiseen ja lopulta keksin että minulla on keliakia. Juu, ei vatsaongelmia, mutta pahimmillaan niin huono olo, että oikeasti kävi mielessä että minkälainen helpotus se olisi jos hyppää junan alle.

En tietenkään saanut korkeakoulututkintoa valmiiksi tuossa kunnossa, en pystynyt käymään töissä kuin kuukauden tai kaksi töissä vuodessa, en saanut senttiäkään mitään tukea mistään suunnalta, kun en suostunut väärään diagnoosiin.

Laskin että noin miljoona euroa meni hukkaan elämänmittaisesti, puhumattakaan siitä mitä on jäänyt elämässä tekemättä.

Perhe, kaverit, lapset ym ym. Mitä ne on?

Kiitos vaan terveydenhoitojärjestelmä, parempaan lopputulemaan pääsee kun itse selvittää asioita.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Kun käyt saman vaivan takia 30 vuotta vastaanotoilla ja sinulle kerrotaan ettei sinua mikään vaivaa, koska olet juuri sillä kerralla liian hyvässä kunnossa. Sitten kaikki muut kerrat kun menet vastaaotolle, sinulle kerrotaan että sinulla on pakko olla mielenterveysongelma koska sinulla on määrittelemätön paha olo, eikä perusverikokeissa näy isoja muutoksia. NIIN MENEE USKO TUOHON TOUHUUN

Kun vielä itse tiedät koko ajan että elimistössäsi on jotain pielessä. Useimmilla lääkäreillä meni viisi minuuttia diagnoosin tekemiseen "tällä on pakko olla mielenterveysongelma". Terveysaseman ylilääkäri onnistui tekemään diagnoosin jopa alle 30 sekunnissa. Sen jälkeen oli ihan sama mitä siinä vastaanotolla sanoi, koska hän oli päättänyt että potilaalla on mielenterveysongelma. "olen huomannut että minulla on puutostiloja..." ja siinä vaiheessa tämä ylilääkäri puhuu päälle ja keskeyttää "noilla ei ole mitään merkitystä".

Itselläni meni 25 vuotta asian selvittämiseen ja lopulta keksin että minulla on keliakia. Juu, ei vatsaongelmia, mutta pahimmillaan niin huono olo, että oikeasti kävi mielessä että minkälainen helpotus se olisi jos hyppää junan alle.

En tietenkään saanut korkeakoulututkintoa valmiiksi tuossa kunnossa, en pystynyt käymään töissä kuin kuukauden tai kaksi töissä vuodessa, en saanut senttiäkään mitään tukea mistään suunnalta, kun en suostunut väärään diagnoosiin.

Laskin että noin miljoona euroa meni hukkaan elämänmittaisesti, puhumattakaan siitä mitä on jäänyt elämässä tekemättä.

Perhe, kaverit, lapset ym ym. Mitä ne on?

Kiitos vaan terveydenhoitojärjestelmä, parempaan lopputulemaan pääsee kun itse selvittää asioita.

Lue lisää

Omalla kohdallanikin on kokemusta tuosta, kuinka herkästi jonkin vaivan väitetään olevan vain korvien välissä.
Eihän se potilaasta mukavaa kuultavaa ole, mutta itse en enää jaksa siitä niin välittää. Joitain vuosia sitten se teki pahaa, mutta myöhemmin, jos niin on sattunut, että väitetään jotain johtuvan psyykestä, niin ennemminkin hävettää sellaisen lääkärin puolesta, että miten se kehtaakin. No omapahan on ongelmansa.
Minulla oli kerran "korvien välissä vikaa", mutta sisäelinkirurgi sen joutui lopulta hoitamaan, siihen ei olisi psykiatri pystynyt.
Ymmärrän hyvin sinun ajatuksiasi ja tunteitasi, mitä tuollaisesta vähättelystä potilaalle seuraa. Onneksi se ei ole kuitenkaan potilaan vika, vaan joskus lääkärin oma asennevamma.

Minkälainen ruokavalio mahtaa olla 3-4 euron päiväkustannuksella?

Ei tuota olisi tarvinnut kertoa. Itsekin tiedän olevani ylipainoinen, en kuitenkaan liian lihava.
Se ei ole minulle millään tavalla ongelma, toivottavasti kukaan muukaan ei saa psyykeensä ongelmia minun elopainoni takia.
Ja jos olisi syömisistä kiinni se, minkä kokoinen olen, niin syömisen perusteella minun pitäisi kyllä olla todella laiha. Painoa voi kertyä ilman ruuan tai herkkujen mättämistäkin.

ylipainoinen on esim jos 170 cm ja painaa 73 kiloa. Jos painaisit 72 kiloa niin et ole enää ylipainoinen.

Tunteitaan pystyy säätelemään myös omassa päässään, omassa psyykessä.
Se, jos tunteita käsittelee ja säätelee ruuan tai alkoholin, tai jonkin muun riippuvuutta aiheuttavan jutun kanssa, kertoo siitä, että omat tunnetaidot ovat hukassa, eikä osaa ja pysty säätelemään tunteitaan muuten, kuin tuottamalla itselleen mielihyvää jollain, alkoholilla, ruualla, tms.
Tunteidenkäsittelytaito on hyvä taito, ja sitä pystyy opettelemaan, jos ei osaa ennestään.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Tunteitaan pystyy säätelemään myös omassa päässään, omassa psyykessä.
Se, jos tunteita käsittelee ja säätelee ruuan tai alkoholin, tai jonkin muun riippuvuutta aiheuttavan jutun kanssa, kertoo siitä, että omat tunnetaidot ovat hukassa, eikä osaa ja pysty säätelemään tunteitaan muuten, kuin tuottamalla itselleen mielihyvää jollain, alkoholilla, ruualla, tms.
Tunteidenkäsittelytaito on hyvä taito, ja sitä pystyy opettelemaan, jos ei osaa ennestään.

Lue lisää

Noniin, tunteidenkäsittelytaito.

Meneppä selittämään tuota ihmiselle joka on yksinhuoltaja ja tekee kahta tai kolmea työtä että perhe pysyisi hengissä.

Jos painoa nousee niin ettei vaan olisi väsymys siinä pääosassa eikä tunteidenkäsittelytaito.

Nyt oot kyllä hieman väärässä.

Lääke vaihdetaan toisen nimiseen jos haittavaikutuksia esiintyy

on myös lääkkeettömiä hoitoja kuten sähköterapia joka sopii ylipainoisille koska ei sisällä kaloreja

Anonyymi00101 kirjoitti:

Lääke vaihdetaan toisen nimiseen jos haittavaikutuksia esiintyy

on myös lääkkeettömiä hoitoja kuten sähköterapia joka sopii ylipainoisille koska ei sisällä kaloreja

Lue lisää

No ei ne lääkkeetkään mitään kaloreja sisällä. Lääkkeet lisäävät ruokahalua, ja joskus myös makeanhimoa, halua napostella. Lisäksi ne sotkevat aineenvaihduntaa, se hidastuu, joka vaikuttaa myös painon nousuun.

Anonyymi00103 kirjoitti:

No ei ne lääkkeetkään mitään kaloreja sisällä. Lääkkeet lisäävät ruokahalua, ja joskus myös makeanhimoa, halua napostella. Lisäksi ne sotkevat aineenvaihduntaa, se hidastuu, joka vaikuttaa myös painon nousuun.

Lue lisää

Sähkö ei sisällä kaloreita