Salatut elämät ja kyttääjät

minäkin tutustunut ja voi miten hupaisia juttuja,ei uskoisi kiinnostavan.
Ihmisillä puuttuu sisältöä elämästä,kun jaksavat olla kiinnostuneista,toisten elämästä.

Onnekseni en ole huomannut talossani vastaavaa,tai sitten en ole vain osannut epäilläkään moista.

SkillaN kirjoitti:

minäkin tutustunut ja voi miten hupaisia juttuja,ei uskoisi kiinnostavan.
Ihmisillä puuttuu sisältöä elämästä,kun jaksavat olla kiinnostuneista,toisten elämästä.

Onnekseni en ole huomannut talossani vastaavaa,tai sitten en ole vain osannut epäilläkään moista.

Lue lisää

Olen äimän käkenä. Olen kai sattunut normaali-ihmisten kanssa tekemisiin, sillä en tunnista ollenkaan omia asuinympyröitäni noista. Tottakai tervehditään, vaihdetaan pari sanaa, joku selvästi suuntaa kadulla kulkunsa minuun päin näistä meidän talolaisista siis, mutta ei todellakaan mitään, mitä "Salatut elämät" sisältävät. Sitä sarjaa en siedä katsoa, se on sen verran typerää. Pari vilkaisua (vahingossa) riitti. - Olen asunut myös pikkukaupungissa, mutta se oli oppikouluaikana; en silloin noteerannut tuontyyppistä käyttäytymistä, mikäli sitä oli.

Mutta kyllä olen olkapäänäkin ollut, silloin kun tutulta rouvalta kuoli puoliso ja hän tuli sitä kertomaan. Ja erään yksivuotiaan äidin ja isän tunnen oikein hyvin, äiti varsinkin haluaa aina jutella , kun on päivät kotona lapsen kanssa. Ensimmäiset hampaat niinkuin askeletkin ovat erittäin tärkeitä aiheita. "Kyllähän ne surut vielä yksin kestää, mutta ne ilot!"

Olen asunut siinä pikkukaupungissa 40 vuotta sitten. Kaipa sielläkin ovat asiat muuttuneet sen jälkeen, kun kaupunki on kasvanut kolminkertaiseksi.

Nykyisin minä viis veisaan, jos joku seuraa vai seuraako kukaan tekemisiäni.

zakzak kirjoitti:

Olen asunut siinä pikkukaupungissa 40 vuotta sitten. Kaipa sielläkin ovat asiat muuttuneet sen jälkeen, kun kaupunki on kasvanut kolminkertaiseksi.

Nykyisin minä viis veisaan, jos joku seuraa vai seuraako kukaan tekemisiäni.

Lue lisää

että joku olisi niin kiinnostunut naapureistaan. Monikaan samassa talossa asuva ei ole edes hyvänpäivän tuttu. Ehkä pienissä kaupungeissa on toisin.
Itse olen niin laiska, etten viitsisi välittää, toisten tekemisistä, omassani on aivan tarpeeksi.

Joskus olen ajatellut, että saisi meitä yksin asuvia ei-enää-ihan-nuoria hiukan "kytätäkin", että tuntisimme olomme turvallisemmaksi.

Suvi2 kirjoitti:

että joku olisi niin kiinnostunut naapureistaan. Monikaan samassa talossa asuva ei ole edes hyvänpäivän tuttu. Ehkä pienissä kaupungeissa on toisin.
Itse olen niin laiska, etten viitsisi välittää, toisten tekemisistä, omassani on aivan tarpeeksi.

Joskus olen ajatellut, että saisi meitä yksin asuvia ei-enää-ihan-nuoria hiukan "kytätäkin", että tuntisimme olomme turvallisemmaksi.

Lue lisää

Ei tule eds ajatelleeksi! Niin minäkin ajattelen nyt, mutta silloin nuorena kyttäys oli todellista ja se oli ahdistavaa.

Kuten kerroin, se oli vanha perinne. Minun kotikaupungissani oli vielä jäljellä joissakin vanhoissa taloissa juorupeilejä. (Ne olivat tietysti niin vanhoja, ettei niistä enää nähnyt mitään.)

Jos et tiedä, mikä juorupeili on, niin kerron: Siihen kuuluu kaksi peiliä, jotka on sijoitettu ikkunan ulkopuolelle siten, että niistä näkee koko kadun päästä päähän molempiin suuntiin. Ei sitten tarvitse kurkkia ikkunaverhon raoista, kun näkee kaiken vain istumalla peilin edessä.

zakzak kirjoitti:

Ei tule eds ajatelleeksi! Niin minäkin ajattelen nyt, mutta silloin nuorena kyttäys oli todellista ja se oli ahdistavaa.

Kuten kerroin, se oli vanha perinne. Minun kotikaupungissani oli vielä jäljellä joissakin vanhoissa taloissa juorupeilejä. (Ne olivat tietysti niin vanhoja, ettei niistä enää nähnyt mitään.)

Jos et tiedä, mikä juorupeili on, niin kerron: Siihen kuuluu kaksi peiliä, jotka on sijoitettu ikkunan ulkopuolelle siten, että niistä näkee koko kadun päästä päähän molempiin suuntiin. Ei sitten tarvitse kurkkia ikkunaverhon raoista, kun näkee kaiken vain istumalla peilin edessä.

Lue lisää

MITÄ SITTEN?

Jos joku katsoo peilistä, mitä kadulla tapahtuu, niin mitä sitten ?

!?!? kirjoitti:

MITÄ SITTEN?

Jos joku katsoo peilistä, mitä kadulla tapahtuu, niin mitä sitten ?

Jos olisit lukenut viestini olisit kai huomannut, että ne olivat kauan, kauan sitte. Kerroin vain, mikä juorupeili oli.

zakzak kirjoitti:

Jos olisit lukenut viestini olisit kai huomannut, että ne olivat kauan, kauan sitte. Kerroin vain, mikä juorupeili oli.

sen, mikä juorupeili oikein on. Vähän hävettää tunnustaa, että en todellakaan ole tiennyt sitä.

zakzak kirjoitti:

Ei tule eds ajatelleeksi! Niin minäkin ajattelen nyt, mutta silloin nuorena kyttäys oli todellista ja se oli ahdistavaa.

Kuten kerroin, se oli vanha perinne. Minun kotikaupungissani oli vielä jäljellä joissakin vanhoissa taloissa juorupeilejä. (Ne olivat tietysti niin vanhoja, ettei niistä enää nähnyt mitään.)

Jos et tiedä, mikä juorupeili on, niin kerron: Siihen kuuluu kaksi peiliä, jotka on sijoitettu ikkunan ulkopuolelle siten, että niistä näkee koko kadun päästä päähän molempiin suuntiin. Ei sitten tarvitse kurkkia ikkunaverhon raoista, kun näkee kaiken vain istumalla peilin edessä.

Lue lisää

Myös katupeileiksi sanottiin.

Joissain vanhojen kaupunkien vanhoissa taloissa niitä on entisöity.

Oli elokuvakin Katupeilin takana, jossa näytteli iki-ihana Eeva Kaarina Volanen

muistellen bB

beataBarbara* kirjoitti:

Myös katupeileiksi sanottiin.

Joissain vanhojen kaupunkien vanhoissa taloissa niitä on entisöity.

Oli elokuvakin Katupeilin takana, jossa näytteli iki-ihana Eeva Kaarina Volanen

muistellen bB

Lue lisää

...oli se virallinen nimi. "Katupeilin takana" (1949)on tullut TV:stä monta kertaa. Siinä oli Eeva-Kaarina Volanen pääosassa.

Olen samaa mieltä. Mitään viikkolehteä ei viitsi enää lukea, kun ei niissä ole muuta kuin juoruja juorujen perään. Yäk! Minua ei ole ikinä kiinnostaneet himpun vertaa julkkisten yksityisasiat. Eikä naapurien tekemiset, ellei äänieristeiden pettämisen vuoksi ole ollut pakko kuunnella.

60-luvulla meillä oli alakerrassa asukas, jota häiritsi naapurin näkkileivän syöntikin ja joka ei voinut nukkua, ennen kuin jokainen talon asukas oli selviytynyt kotiin. Jos tuli aamuyöstä, niin johan silmäpari vilahti sälekaihtimien välistä...

Luin jostakin tutkimuksesta artikkelin, jossa todettiin, henkilöt jotka seuraavat elämän menoa vaikka omasta ikkunastakin, ohikulkijoita, luonnon tapahtumia, lintujen puuhia säilyvät paljon virkeämpinä kuin ne joiden toiminta pääasiallisesti on sohvalla löhöilyä.

Aivot saavat virikkeitä ympäristön tapahtumista ja pysyvät aktiivisina pidempään. Ilmeisesti raja kyttäilyn ja elämän menon seuraamisen välillä on häilyvä.

Myönnän seuraavani parvekkeeltani keväisin lintujen pesimäpuuhia, luonnon tapahtumia, sadetta, myrskyjä, kesäaamujen kauneutta, elokuun sametinpehmeää hämäryyttä. Ja tietenkin pimeinä iltoina tähtitaivasta kun ensin katson Ursan sivuilta mitä tähtiä taivaankannella on näkyvissä. Kiikaria en omista.
Miksi tiirailuni sitten jaotellaan, ovatko ne normaaleja havaintojen tekoja vai kyttäilyjä. Arvioikoon jokainen tykönänsä.

Ne juorupeilit - periskoopit tulevat mieleen, kun koululaiset tekivät niitä käsityötunneilla ainakin 70-luvulla.

Miksi niitä peilejä sanotaan joita on liikkeissä ja joista tarkkaillaan asiakkaiden liikkeitä? Samoin liikenteessä on näitä peilejä.

Magda kirjoitti:

Luin jostakin tutkimuksesta artikkelin, jossa todettiin, henkilöt jotka seuraavat elämän menoa vaikka omasta ikkunastakin, ohikulkijoita, luonnon tapahtumia, lintujen puuhia säilyvät paljon virkeämpinä kuin ne joiden toiminta pääasiallisesti on sohvalla löhöilyä.

Aivot saavat virikkeitä ympäristön tapahtumista ja pysyvät aktiivisina pidempään. Ilmeisesti raja kyttäilyn ja elämän menon seuraamisen välillä on häilyvä.

Myönnän seuraavani parvekkeeltani keväisin lintujen pesimäpuuhia, luonnon tapahtumia, sadetta, myrskyjä, kesäaamujen kauneutta, elokuun sametinpehmeää hämäryyttä. Ja tietenkin pimeinä iltoina tähtitaivasta kun ensin katson Ursan sivuilta mitä tähtiä taivaankannella on näkyvissä. Kiikaria en omista.
Miksi tiirailuni sitten jaotellaan, ovatko ne normaaleja havaintojen tekoja vai kyttäilyjä. Arvioikoon jokainen tykönänsä.

Ne juorupeilit - periskoopit tulevat mieleen, kun koululaiset tekivät niitä käsityötunneilla ainakin 70-luvulla.

Miksi niitä peilejä sanotaan joita on liikkeissä ja joista tarkkaillaan asiakkaiden liikkeitä? Samoin liikenteessä on näitä peilejä.

Lue lisää

Onhan se kaksi eri asiaa, jos seuraa ikkunasta luontoa ja/tai säitä tai jos seuraa ihmisten tulemisia ja menemisiä. Mutta tietysti molemmat käyvät yhtaikaa, joten ota siitä sitten irti mitä haluat. Vanhat ihmiset joilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin istua ikkunassa seuraamassa kuka tulee tai menee niin eivät kyllä enää seuraa luonnon tapahtumia. Eli kyse on silloin vain kyttäilystä!

särkikala kirjoitti:

Onhan se kaksi eri asiaa, jos seuraa ikkunasta luontoa ja/tai säitä tai jos seuraa ihmisten tulemisia ja menemisiä. Mutta tietysti molemmat käyvät yhtaikaa, joten ota siitä sitten irti mitä haluat. Vanhat ihmiset joilla ei ole mitään muuta tekemistä kuin istua ikkunassa seuraamassa kuka tulee tai menee niin eivät kyllä enää seuraa luonnon tapahtumia. Eli kyse on silloin vain kyttäilystä!

Lue lisää

Miksi sanot "vanhat ihmiset"? Sairaalloisen uteliaita on kaiken ikäisiä. Osalla saattaa olla muutakin tekemistä, mutta eivät siltikään malta olla kyttäämättä naapureitaan. Kenties heiltä jää moni homma hoitamatta sen takia. Tiskipino kasvaa ja pölykoirat haukkuvat nurkissa!

Magda kirjoitti:

Luin jostakin tutkimuksesta artikkelin, jossa todettiin, henkilöt jotka seuraavat elämän menoa vaikka omasta ikkunastakin, ohikulkijoita, luonnon tapahtumia, lintujen puuhia säilyvät paljon virkeämpinä kuin ne joiden toiminta pääasiallisesti on sohvalla löhöilyä.

Aivot saavat virikkeitä ympäristön tapahtumista ja pysyvät aktiivisina pidempään. Ilmeisesti raja kyttäilyn ja elämän menon seuraamisen välillä on häilyvä.

Myönnän seuraavani parvekkeeltani keväisin lintujen pesimäpuuhia, luonnon tapahtumia, sadetta, myrskyjä, kesäaamujen kauneutta, elokuun sametinpehmeää hämäryyttä. Ja tietenkin pimeinä iltoina tähtitaivasta kun ensin katson Ursan sivuilta mitä tähtiä taivaankannella on näkyvissä. Kiikaria en omista.
Miksi tiirailuni sitten jaotellaan, ovatko ne normaaleja havaintojen tekoja vai kyttäilyjä. Arvioikoon jokainen tykönänsä.

Ne juorupeilit - periskoopit tulevat mieleen, kun koululaiset tekivät niitä käsityötunneilla ainakin 70-luvulla.

Miksi niitä peilejä sanotaan joita on liikkeissä ja joista tarkkaillaan asiakkaiden liikkeitä? Samoin liikenteessä on näitä peilejä.

Lue lisää

Minä soisin mielelläni, että vanhoilla ihmisillä "kun ei ole enää muuta tekemistä" ja ovat liikunta- ja toimintarajoitteisia, olisi sellaiset ikkunanäkymät, joista saisi seurata elämän menoa. Kävelijöitä, lasten leikkimistä, koiran ulkoiluttajia ym. Toisi sekin vaihtelua ja saisi vetää johtopäätöksiä näkemästään. Minua ei yhtään kiusaisi, jos huomaisin jonkun vanhuksen naaman heilahtelevan ikkunassa. Hän kun istuu keinutuolissa siinä ikkunan edessä, tarkkaillen meitä aikansa kuluksi.
Asian sivusta vähän: Kauheinta laitoksissa valkoista kattoa tuijottavat vuodepotilaat. Ehdottomasti katoissa olisi oltava katseltavaa. Vaikka maisemamaalauksia.

Leny kirjoitti:

Minä soisin mielelläni, että vanhoilla ihmisillä "kun ei ole enää muuta tekemistä" ja ovat liikunta- ja toimintarajoitteisia, olisi sellaiset ikkunanäkymät, joista saisi seurata elämän menoa. Kävelijöitä, lasten leikkimistä, koiran ulkoiluttajia ym. Toisi sekin vaihtelua ja saisi vetää johtopäätöksiä näkemästään. Minua ei yhtään kiusaisi, jos huomaisin jonkun vanhuksen naaman heilahtelevan ikkunassa. Hän kun istuu keinutuolissa siinä ikkunan edessä, tarkkaillen meitä aikansa kuluksi.
Asian sivusta vähän: Kauheinta laitoksissa valkoista kattoa tuijottavat vuodepotilaat. Ehdottomasti katoissa olisi oltava katseltavaa. Vaikka maisemamaalauksia.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä, jos elämän menon katselu ikkunasta tuo liikuntarajoitteiselle tai ikääntyneelle virkistystä, seurailu on aivan oikein. En sitä minään kyttäilynä pidä.

Sitten on oma luokkansa, roskisdyykkarit, jotka tonkivat toivossa että jotakin mukaan otettavaa löytyisi.Niitäkin taloyhtiöissä löytyy.

Ne sairaaloiden huoneet ovat järkyttäviä pitkäaikais potilaille. Usein ei kelloa, ei päivyriä ei lehtiä, ei muuta kun maata törötät siinä päivästä toiseen katsellen valkoista pölyistä kattoa.
Sitten valkotakki lääkäri kysyy mikä viikonpäivä on tänään tai paljonko kello on? Vastaus on pään pyöritys. Diagnoosi selvä, dementoitumaan päin! Miten asiakas sen voi tietää kun kelloa ei ole mailla halmeilla!

Magda kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä, jos elämän menon katselu ikkunasta tuo liikuntarajoitteiselle tai ikääntyneelle virkistystä, seurailu on aivan oikein. En sitä minään kyttäilynä pidä.

Sitten on oma luokkansa, roskisdyykkarit, jotka tonkivat toivossa että jotakin mukaan otettavaa löytyisi.Niitäkin taloyhtiöissä löytyy.

Ne sairaaloiden huoneet ovat järkyttäviä pitkäaikais potilaille. Usein ei kelloa, ei päivyriä ei lehtiä, ei muuta kun maata törötät siinä päivästä toiseen katsellen valkoista pölyistä kattoa.
Sitten valkotakki lääkäri kysyy mikä viikonpäivä on tänään tai paljonko kello on? Vastaus on pään pyöritys. Diagnoosi selvä, dementoitumaan päin! Miten asiakas sen voi tietää kun kelloa ei ole mailla halmeilla!

Lue lisää

Helposti sitä syytöksiä saa, kuten kuulin että isänikin oli leimattu "kyttäilijäksi" naapurin toimesta. Vanha mies (89-v) istui keittiön pöydän ääressä usein syömässä ja katseli samalla lintuja, ym muuta luonnon elämää. Asuimme omakotitalossa ja naapurissa oli rivitalo, jonka rouva oli alkanut puhua muille vanhan ukon istuvan kyttäämässä muiden elämää. Isäni oli jo hieman huononäkökyvyltäänkin, joten naapuriin asti näkeminen oli hieman huonoa ja kun liikkumaan ei paljoa päässyt, niin jostainhan sitä ajankulua piti saada.
Nyt asun itse kerrostalossa ja täällä kyllä hyvin on tullut huomatuksi, että tarkkailu kyllä välillä toimii hyvin, mutta en ota sitä loukkauksena, vaan ajattelen mielummin, että onpa ihmisillä edes jotain katseltavaa ja jos siitä jopa puheenaiheita saa, niin eipä ole elämäni hukkaan kulunut. On edes jonkinlaista ajanvietettä jolleekkin. Elän vain omaa elämääni ja itse kuitenkin tiedän mitä teen ja jos en ketään tieten tahtoen loukkaa, niin eipä kenelleekkään kuulu elämäntapani.
Hyvää kesänjatkoa kaikille.

Omaishoitaja kirjoitti:

Helposti sitä syytöksiä saa, kuten kuulin että isänikin oli leimattu "kyttäilijäksi" naapurin toimesta. Vanha mies (89-v) istui keittiön pöydän ääressä usein syömässä ja katseli samalla lintuja, ym muuta luonnon elämää. Asuimme omakotitalossa ja naapurissa oli rivitalo, jonka rouva oli alkanut puhua muille vanhan ukon istuvan kyttäämässä muiden elämää. Isäni oli jo hieman huononäkökyvyltäänkin, joten naapuriin asti näkeminen oli hieman huonoa ja kun liikkumaan ei paljoa päässyt, niin jostainhan sitä ajankulua piti saada.
Nyt asun itse kerrostalossa ja täällä kyllä hyvin on tullut huomatuksi, että tarkkailu kyllä välillä toimii hyvin, mutta en ota sitä loukkauksena, vaan ajattelen mielummin, että onpa ihmisillä edes jotain katseltavaa ja jos siitä jopa puheenaiheita saa, niin eipä ole elämäni hukkaan kulunut. On edes jonkinlaista ajanvietettä jolleekkin. Elän vain omaa elämääni ja itse kuitenkin tiedän mitä teen ja jos en ketään tieten tahtoen loukkaa, niin eipä kenelleekkään kuulu elämäntapani.
Hyvää kesänjatkoa kaikille.

Lue lisää

Oma isäni tuli mieleeni. Häntä nyt ei kyllä katselemisesta syytetty, mutta muuten vanhana hän oli niin liikuttava, pienentynyt ikäänkuin, ennen pitkä, hareikas ,komea mies.
Ainoa asia, mitä itse pidän tuomittavana, on asuntoon ikkunasta sisään katselu. Muistan asuessamme rivitalossa tyttäremme istuessa läksyjään lukemassa ikkunan luona kirjoituspöytänsä ääressä, ohi kulki aina silloin tällöin naapurin setä ,Tekisijoka nyökkäili, heilutti kättään tytölle. Tyttö valitti, että haluaisi rauhassa keskittyä tenttiinsä.
Myös jotkut koiran ulkoiluttajat ovat tässä suhteessa todella röyhkeitä. Koira on tekosyynä tirkistelylle. Katu, jossa on autohalleja, on lähettyvillä, mutta koiraa halutaan nimenomaan ulkoiluttaa asuintalojen ikkunoiden lähettyvillä. Siinä seisotaan ja katsellaan, mitä asunnossa tapahtuu. Kaikki eivät VIIHDY aina sälekaihtimet kiinni.Tekisi mieli laittaa ulkoseinään ilmoitus: VIISAS KOIRA EI TULOSTA TÄHÄN!

Omaishoitaja kirjoitti:

Helposti sitä syytöksiä saa, kuten kuulin että isänikin oli leimattu "kyttäilijäksi" naapurin toimesta. Vanha mies (89-v) istui keittiön pöydän ääressä usein syömässä ja katseli samalla lintuja, ym muuta luonnon elämää. Asuimme omakotitalossa ja naapurissa oli rivitalo, jonka rouva oli alkanut puhua muille vanhan ukon istuvan kyttäämässä muiden elämää. Isäni oli jo hieman huononäkökyvyltäänkin, joten naapuriin asti näkeminen oli hieman huonoa ja kun liikkumaan ei paljoa päässyt, niin jostainhan sitä ajankulua piti saada.
Nyt asun itse kerrostalossa ja täällä kyllä hyvin on tullut huomatuksi, että tarkkailu kyllä välillä toimii hyvin, mutta en ota sitä loukkauksena, vaan ajattelen mielummin, että onpa ihmisillä edes jotain katseltavaa ja jos siitä jopa puheenaiheita saa, niin eipä ole elämäni hukkaan kulunut. On edes jonkinlaista ajanvietettä jolleekkin. Elän vain omaa elämääni ja itse kuitenkin tiedän mitä teen ja jos en ketään tieten tahtoen loukkaa, niin eipä kenelleekkään kuulu elämäntapani.
Hyvää kesänjatkoa kaikille.

Lue lisää

Liikuntarajoitteisen vanhan ihmisen ulos katselu ja elämän seurailu ei todellakaan ole kyttäämistä. Se on elämän sisältöä, huvia, virkistystä, elämässä kiinni pysymistä. Siitä ei ole epäilystäkään.

Kun tossa ylmpänä kerroin kyttäämisestä, niin en edes tullut ajatelleeksi näitä ihmisiä, joille ulos katseleminen on päivittäistä virikettä.

Katupeilin katsominen oli myös aikoinaan samassa roolissa. Ei sen toki tarvinnut olla kyttäämistä. Kun Runeberg oli elämänsä lopussa vuodepotilaana, niin hänelle rakenneltiin jonkinlainen peilisysteemi, jonka avulla hän saattoi vuoteestaan seurata ulkomaailman tapahtumia kadulla.

zakzak kirjoitti:

Liikuntarajoitteisen vanhan ihmisen ulos katselu ja elämän seurailu ei todellakaan ole kyttäämistä. Se on elämän sisältöä, huvia, virkistystä, elämässä kiinni pysymistä. Siitä ei ole epäilystäkään.

Kun tossa ylmpänä kerroin kyttäämisestä, niin en edes tullut ajatelleeksi näitä ihmisiä, joille ulos katseleminen on päivittäistä virikettä.

Katupeilin katsominen oli myös aikoinaan samassa roolissa. Ei sen toki tarvinnut olla kyttäämistä. Kun Runeberg oli elämänsä lopussa vuodepotilaana, niin hänelle rakenneltiin jonkinlainen peilisysteemi, jonka avulla hän saattoi vuoteestaan seurata ulkomaailman tapahtumia kadulla.

Lue lisää

Historian kirjat kertovat, että kun Runeberg oli vielä voimissaan, hän istui ikkunaverhon takana kyttäämässä. Hän halusi nähdä, nostavatko miehet hattua hänen talonsa kohdalla. - Tiedä häntä, tällaista olen lukenut.

zakzak kirjoitti:

Historian kirjat kertovat, että kun Runeberg oli vielä voimissaan, hän istui ikkunaverhon takana kyttäämässä. Hän halusi nähdä, nostavatko miehet hattua hänen talonsa kohdalla. - Tiedä häntä, tällaista olen lukenut.

Lue lisää

Muistan samoja asioita Runebergin loppuelämän vaiheista. Vuode piti kääntää ikkunaan päin että hän voi päivisin seurata lintulaudan vilkasta elämää.

Se,se pitää elämän reunassa jokaista kiinni niinkauan kun on kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista.
Mitä pahaa siinä on jos on elämän sykkeessä mukana seuraten tapahtumia.

Kyttäily sanaa voi käyttää monissa eri merkityksissä, esim. metsästäjät kyttäävät saalista, ym.

Hintriika kirjoitti:

Miksi sanot "vanhat ihmiset"? Sairaalloisen uteliaita on kaiken ikäisiä. Osalla saattaa olla muutakin tekemistä, mutta eivät siltikään malta olla kyttäämättä naapureitaan. Kenties heiltä jää moni homma hoitamatta sen takia. Tiskipino kasvaa ja pölykoirat haukkuvat nurkissa!

Lue lisää

Nuoret eivät ehdi. Kaikki ovat töissä. Vain "vanhat" ovat kotona kaiket päivät. Näin meidän talossa. En voi puhua toisten talojen puolesta.

Jenni kirjoitti:

Oma isäni tuli mieleeni. Häntä nyt ei kyllä katselemisesta syytetty, mutta muuten vanhana hän oli niin liikuttava, pienentynyt ikäänkuin, ennen pitkä, hareikas ,komea mies.
Ainoa asia, mitä itse pidän tuomittavana, on asuntoon ikkunasta sisään katselu. Muistan asuessamme rivitalossa tyttäremme istuessa läksyjään lukemassa ikkunan luona kirjoituspöytänsä ääressä, ohi kulki aina silloin tällöin naapurin setä ,Tekisijoka nyökkäili, heilutti kättään tytölle. Tyttö valitti, että haluaisi rauhassa keskittyä tenttiinsä.
Myös jotkut koiran ulkoiluttajat ovat tässä suhteessa todella röyhkeitä. Koira on tekosyynä tirkistelylle. Katu, jossa on autohalleja, on lähettyvillä, mutta koiraa halutaan nimenomaan ulkoiluttaa asuintalojen ikkunoiden lähettyvillä. Siinä seisotaan ja katsellaan, mitä asunnossa tapahtuu. Kaikki eivät VIIHDY aina sälekaihtimet kiinni.Tekisi mieli laittaa ulkoseinään ilmoitus: VIISAS KOIRA EI TULOSTA TÄHÄN!

Lue lisää

Vaikka on sälekaihtimet, ei ihminen halua asua kuin jauhopussissa!

Ja nuo koiran ulkoiluttajat ja sisään tirkistely! EI ALKEELLISIAKAAN KÄYTÖSTAPOJA !

Sisään ei saa katsella. Ikkunat on tarkoitettu uloskatseluun, yhteys taivaalle on aina oltava!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

!!!! kirjoitti:

Vaikka on sälekaihtimet, ei ihminen halua asua kuin jauhopussissa!

Ja nuo koiran ulkoiluttajat ja sisään tirkistely! EI ALKEELLISIAKAAN KÄYTÖSTAPOJA !

Sisään ei saa katsella. Ikkunat on tarkoitettu uloskatseluun, yhteys taivaalle on aina oltava!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Lue lisää

ollessaan itse vanha, sairas, liikuntakyvytön mies. Se oli hienon runoilijan loppuelämän oikeutettuja iloja.

Magda kirjoitti:

Muistan samoja asioita Runebergin loppuelämän vaiheista. Vuode piti kääntää ikkunaan päin että hän voi päivisin seurata lintulaudan vilkasta elämää.

Se,se pitää elämän reunassa jokaista kiinni niinkauan kun on kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista.
Mitä pahaa siinä on jos on elämän sykkeessä mukana seuraten tapahtumia.

Kyttäily sanaa voi käyttää monissa eri merkityksissä, esim. metsästäjät kyttäävät saalista, ym.

Lue lisää

Rivitaloyhtiömme oli pieni ja mieheni oli siinä puheenjohtajana. Hän otti aivan yleisellä tasolla puheeksi sen, että ikkunoista sisään katselu on kotirauhan rikkomista. Ikkunat on tarkaoitettu valon sisään tuloon, ja sen asunnon omistajien käyttöön, jotka asunnossa asuvat, ei ulkopuolisille. Esim. tervehtiminen sisäänpäin on huonoa käytöstä. Sisälläolija voi tulla vaikka saunasta itseään kuivaillessaan katsomaan ikkunasta, mikä se on sää, mitä panisi päälleen, eikä ole sopivaa kääntää katsetta ikkunaan päin. Kyllä kaikki olivat tästä samaa mieltä, se oli erittäin sovinnollinen taloyhtiö. Ihmiset eivät vain olleet tulleet ajatelleeksi muiden kannalta asiaa. Ja naapurin sedän käytös korjaantui.

Leny kirjoitti:

Minä soisin mielelläni, että vanhoilla ihmisillä "kun ei ole enää muuta tekemistä" ja ovat liikunta- ja toimintarajoitteisia, olisi sellaiset ikkunanäkymät, joista saisi seurata elämän menoa. Kävelijöitä, lasten leikkimistä, koiran ulkoiluttajia ym. Toisi sekin vaihtelua ja saisi vetää johtopäätöksiä näkemästään. Minua ei yhtään kiusaisi, jos huomaisin jonkun vanhuksen naaman heilahtelevan ikkunassa. Hän kun istuu keinutuolissa siinä ikkunan edessä, tarkkaillen meitä aikansa kuluksi.
Asian sivusta vähän: Kauheinta laitoksissa valkoista kattoa tuijottavat vuodepotilaat. Ehdottomasti katoissa olisi oltava katseltavaa. Vaikka maisemamaalauksia.

Lue lisää

kaupunkikodissani asui(asuu edelleenkin) vanha rouva, jota varmaankin moni pitäisi tyypillisenä kyttääjänä.
Minun mielestäni hän oli ihmisistä kiinnostunut, mutta yksinäinen ihminen, joka kaipasi juttuseuraa ja tahtoi tietää "missä mennään" talon asioissa.

Kun kuljin hänen ovensa ohi kotiin tullessani, hän oli nähnyt ikkunastaan minun tulevan ja avasi rappukäytävään vievän ovensa ja kysyi mitä minulle kuuluu. Tuon keskustelun avauskysymyksen jälkeen juttelimme usein kymmenkuntakin minuuttia. Rouva ei puhunut pahaa kenestäkään, mutta kyllä hän tuntui tietävän ihmisten yksityisasioitakin.
Ajattelin usein, että Etelä - Euroopassa vastaavanlainen "kyttääminen" kuuluu osana kulttuuriin. Siellähän melkein asutaan kadulla, kuten Kreikassa ja Etelä - Italiassa. Me vaan emme ole tottuneet samanlaiseen elämisen tapaan.
Ajattelen asiaa vielä siltäkin kannalta, että eihän rehellisen ihmisen tarvitse olla huolissaan jos hänestä ollaan kiinnostuneita, tai
hänen menemisiään ja tulemisiaan seuraa joku jo vain vähän elämän syrjässä pysyttelevä ikääntynyt, yksinäinen ihminen.
Tälle kaupunkinaapurille, iäkkäälle rouvalle kerroin hyvissä ajoin uusista suunnitelmistani elämässäni ja sanoin, että älköön hämmästykö kun minun asuntooni muuttaa nuoripari. Kerroin että hän on nähnyt heitä useinkin kun ovat vieraillet luonani. Minusta hän anasitsi tietää ja luulen,että edelleen tiedottaminen aiheutti hänelle iloa.....enkä sano tätä taatusti millään pahalla.

ellumari kirjoitti:

kaupunkikodissani asui(asuu edelleenkin) vanha rouva, jota varmaankin moni pitäisi tyypillisenä kyttääjänä.
Minun mielestäni hän oli ihmisistä kiinnostunut, mutta yksinäinen ihminen, joka kaipasi juttuseuraa ja tahtoi tietää "missä mennään" talon asioissa.

Kun kuljin hänen ovensa ohi kotiin tullessani, hän oli nähnyt ikkunastaan minun tulevan ja avasi rappukäytävään vievän ovensa ja kysyi mitä minulle kuuluu. Tuon keskustelun avauskysymyksen jälkeen juttelimme usein kymmenkuntakin minuuttia. Rouva ei puhunut pahaa kenestäkään, mutta kyllä hän tuntui tietävän ihmisten yksityisasioitakin.
Ajattelin usein, että Etelä - Euroopassa vastaavanlainen "kyttääminen" kuuluu osana kulttuuriin. Siellähän melkein asutaan kadulla, kuten Kreikassa ja Etelä - Italiassa. Me vaan emme ole tottuneet samanlaiseen elämisen tapaan.
Ajattelen asiaa vielä siltäkin kannalta, että eihän rehellisen ihmisen tarvitse olla huolissaan jos hänestä ollaan kiinnostuneita, tai
hänen menemisiään ja tulemisiaan seuraa joku jo vain vähän elämän syrjässä pysyttelevä ikääntynyt, yksinäinen ihminen.
Tälle kaupunkinaapurille, iäkkäälle rouvalle kerroin hyvissä ajoin uusista suunnitelmistani elämässäni ja sanoin, että älköön hämmästykö kun minun asuntooni muuttaa nuoripari. Kerroin että hän on nähnyt heitä useinkin kun ovat vieraillet luonani. Minusta hän anasitsi tietää ja luulen,että edelleen tiedottaminen aiheutti hänelle iloa.....enkä sano tätä taatusti millään pahalla.

Lue lisää

Juuri tuohon tyyliin suhtaudun itsekin. Otan huomioon, mitä toinen toivoo, en häiritse, en häiriinny. Jos joku pikkulapsen äiti tulee kysymään huolissaan, häiritseekö lapsen itku minua, sanon, ettei ollenkaan, lapsista saa kuulua ääntä. Silloin hänkin vapautuu ja lapsikin voi hyvin.

Asuin kyläyhteisössä jossa isäntien oli tapana sunnuntai aamuisin kokoontua maitolaiturille informaation vaihtoon. Tietenkin oli sitä Kiteen kerran kirkastettua, putelukset kiersi piirissä.

Kyttäsimme kauempana kun eräs emäntä tuli hakemaan ukkoansa piiristä pois ja huusi:"Tule pois Huugo sieltä renttujen joukosta". Huugo oli todella sitä miksi emäntä muita nimitteli.

Porukassa oli aina sanavalmis Petteri, oli maailmaa laajalti kiertänyt maalla ja merellä. Kertoili niitä Ameriikan ihmeitä kun oli "mainarina" kaivoksilla sekä satamakaupunkien ihmeellisyyksistä.

Ei se ihme jos me tanavat istuimme hiirenhiljaa marjapensaissa ja kuuntelimme juttuja, oli ne niin mielenkiintoisia - valheitakin.

kyttääjien vuoksi ainoan kerran elämässä.Asuimme alakerroksessa,jokaikinen päivä lauma kotiäitejä tuli klo9 aamulla istumaan penkille ikkunamme taakse,ja porukkaa siellä riitti ilta yhdeksään.Näkivät ikkunasta sisälle,ellei ollut verhot kiinni,ja myöskin röyhkeästi tuijottivat.Oli tosi huono kokemus siitä talosta.

muuttamaan kirjoitti:

kyttääjien vuoksi ainoan kerran elämässä.Asuimme alakerroksessa,jokaikinen päivä lauma kotiäitejä tuli klo9 aamulla istumaan penkille ikkunamme taakse,ja porukkaa siellä riitti ilta yhdeksään.Näkivät ikkunasta sisälle,ellei ollut verhot kiinni,ja myöskin röyhkeästi tuijottivat.Oli tosi huono kokemus siitä talosta.

Lue lisää

onko autoni parkissa. Pitää oikein kurkistaa ikkunan sivusta, että näenkö! Harmikseni koivussa on vieläkin lehdet.
Pihalla olijat tai vastapäisen kerrostalon satunnainen kurkkija saa katsella mitä haluaa, niin teen minäkin! Taivaskin näkyy olevan pilvessä ja vettä sataa!
Onneksi meillä on 2 näkevää silmää, ainakin toistaiseksi!

minä kirjoitti:

onko autoni parkissa. Pitää oikein kurkistaa ikkunan sivusta, että näenkö! Harmikseni koivussa on vieläkin lehdet.
Pihalla olijat tai vastapäisen kerrostalon satunnainen kurkkija saa katsella mitä haluaa, niin teen minäkin! Taivaskin näkyy olevan pilvessä ja vettä sataa!
Onneksi meillä on 2 näkevää silmää, ainakin toistaiseksi!

Lue lisää

Uuteen kerrostaloon hiljattain muuttaneena olen vain mielissäni siitä, että suurella neliönmuotoisella parvekkeellani on tilaa ja kalustusta kivaksi kesähuoneeksi, vieraanikin ovat viihtyneet aina siellä hyvin. Voin kattaa aamupalan sinne ja lukea Hesarin, siihen olen mieltynyt.
Asunnossa en voi pitää aina säleitä kiinni, sillä yhteys taivaalle on minulle tärkeä. Samoin puut ja istutukset, haluan nähdä ne.
En tiedä, minne naapuritalon ikkunoista katsellaan, sehän on heidän asiansa. He ovat sivistyneitä ihmisiä, joten luotan heihin.

Jenni kirjoitti:

Uuteen kerrostaloon hiljattain muuttaneena olen vain mielissäni siitä, että suurella neliönmuotoisella parvekkeellani on tilaa ja kalustusta kivaksi kesähuoneeksi, vieraanikin ovat viihtyneet aina siellä hyvin. Voin kattaa aamupalan sinne ja lukea Hesarin, siihen olen mieltynyt.
Asunnossa en voi pitää aina säleitä kiinni, sillä yhteys taivaalle on minulle tärkeä. Samoin puut ja istutukset, haluan nähdä ne.
En tiedä, minne naapuritalon ikkunoista katsellaan, sehän on heidän asiansa. He ovat sivistyneitä ihmisiä, joten luotan heihin.

Lue lisää

Täällä autohalli on viereisen kadun varrella, joten autoja ei pihallamme ole, istutuksia ja lipputanko kyllä, ja talon takana on lasten leikkipuisto.
Aina toivon, että koiran ulkoiluttajat menisivät autohallikadulle, eivätkä asuntokadun ikkunoiden alle. Täytyisi laittaa se kyltti: VIISAS KOIRA EI TULOSTA TÄHÄN ! tuonne ulkoseinään.
Ikävä tunne tulee tirkistelijä-koiranulkoiluttajasta.

Äsken, kun tulin pyörällä kotiin, oli saman talon asukas menossa sisään, mutta hän sanoikin tulevansa pitämään auki ulkoiluvälinesuojan ovea, kun vien pyöräni sisään. Sen jälkeen vielä juttutuokio rapussa ja hississä.

Minusta tutustuminen on miellyttävää, mitä enemmän tuttuja, sitä parempi.

Jenni kirjoitti:

Äsken, kun tulin pyörällä kotiin, oli saman talon asukas menossa sisään, mutta hän sanoikin tulevansa pitämään auki ulkoiluvälinesuojan ovea, kun vien pyöräni sisään. Sen jälkeen vielä juttutuokio rapussa ja hississä.

Minusta tutustuminen on miellyttävää, mitä enemmän tuttuja, sitä parempi.

Lue lisää

Kyttäys on pahansuopaisuutta. Naapurisopu ja naapuriapu ovat eri asia.

Pahin itselleni tapahtunut juttu oli se, kun naapurin tytöillä oli bileet. Heille tuli kuokkavieraita, joille ei avattu ovea. Bileet eivät olleet mitenkään meluisat, eikä niissä ollut mitään huomauttamista.

Asun ensimmäisessä kerroksessa. Parveke on n. 3 m:n korkeudessa. Olin tottunut kesäisin nukkumaan parvekkeen ovi auki, kun asuinympäristö on niin rauhallinen. Klo 3 yöllä tyttöjen bileyönä heräsin omituisiin ääniin: Kuokkavieraat yrittivät tunkeutua parvekkeelta sisään minun asuntooni. - Harvoin olen raivostunut yhtä paljon. Yksi poika oli jo päässyt parvekkeelle. Heitin hänet takaisin kaiteen yli. (Hän ei loukannut itseään.) Koko jengi lähti pakoon.

Sen jälkeen hankin oviketjun parvekkeen oveen. Vaikka tapahtumasta on kulunut kohta 10 vuotta, niin silti pidän parvekkeen ovessa ketjun aina päällä, jos pidän ovea auki öisin.

zakzak kirjoitti:

Kyttäys on pahansuopaisuutta. Naapurisopu ja naapuriapu ovat eri asia.

Pahin itselleni tapahtunut juttu oli se, kun naapurin tytöillä oli bileet. Heille tuli kuokkavieraita, joille ei avattu ovea. Bileet eivät olleet mitenkään meluisat, eikä niissä ollut mitään huomauttamista.

Asun ensimmäisessä kerroksessa. Parveke on n. 3 m:n korkeudessa. Olin tottunut kesäisin nukkumaan parvekkeen ovi auki, kun asuinympäristö on niin rauhallinen. Klo 3 yöllä tyttöjen bileyönä heräsin omituisiin ääniin: Kuokkavieraat yrittivät tunkeutua parvekkeelta sisään minun asuntooni. - Harvoin olen raivostunut yhtä paljon. Yksi poika oli jo päässyt parvekkeelle. Heitin hänet takaisin kaiteen yli. (Hän ei loukannut itseään.) Koko jengi lähti pakoon.

Sen jälkeen hankin oviketjun parvekkeen oveen. Vaikka tapahtumasta on kulunut kohta 10 vuotta, niin silti pidän parvekkeen ovessa ketjun aina päällä, jos pidän ovea auki öisin.

Lue lisää

mitä naapurini on aiheuttanut minulle on se, kun talomme julkisivua remontoitiin.
Koko talon ympäri,ulkoseiniin, kaikkiin kerroksiin, , oli laitettu telineet, jotta työmiehet voivat helposti liikkua ja tehdä työtään saumattomasti.
Oli tietysti kesäaika ja kuumaa, joten pidin keittiön ikkunaa läpi yön auki.
Eräänä yönä heräsin outoon ääneen, ja samantien näin keittiön avonaisesta ikkunasta työntyvän sisään miehen pään. Vaistomaisesti päästin
kiljahduksen, hyvä, etten pyörtynyt kauhusta siihen paikkaan. Mies työntyi kokonaisuudessaan sisään ikkunasta ja nähdessään minut, lakoonisesti totesi: "Piru vieköön, et sä olekaan mun akka, taisin erehtyy akkunasta."
Tämän sanottuaan hän kiipesi takaisin tellingeille ja pyyteli anteeksi.
Oli nääs menossa kotiinsa, oli unohtanut avaimensa, ja pikku maistissa päättänyt kiivetä telineitä pitkin kotiinsa.
Sen jälkeen pidin ikkunat visusti kiinni koko remontin ajan.
Mutta naapurin mies oli kait epätietoinen, kenen luona oli vieraillut, kun ei sieltä jälkeen päin tullut minkäänlaista kommenttia, eikä ollut moksiskaan, kun seuraavana päivänä tuli rapussa vastaan.
En ole minäkään maininnut asiasta naapurille mitään, olisi varmaan ollut nolona, muuten kunnollinen mies.