Se oli rakkautta lähes ensisilmäyksellä. Muodostin käsityksen kaikesta hyvästä, olit kaikkea rauhoittavaa, lämmin ja huomioonottava. Koin turvalliseksi seurasi, sitä tarvitsin.
Mutta ei se sitten ollutkaan aivan sitä. Kun itse olen mielestäni koittanut olla reilu, niin ei siitä kyllä mitään vastineeksi saanut. Pieniä hetkiä. Olit välistä kohtelias ja huolehtiva. Mutta se toinen ääripää oli aivan liikaa. Mutta kyllä kai tämä elämä ylipäätään on ollut minulle liikaa.
Vähän aloin saada kiinni siitä, miten elämää voisi elää. Mutta henkisesti voimat mennyt jo kaikessa elämän rytkeessä. Ja yksinäinen tie tämä minun on.
Mutta ei se sitten ollutkaan aivan sitä. Kun itse olen mielestäni koittanut olla reilu, niin ei siitä kyllä mitään vastineeksi saanut. Pieniä hetkiä. Olit välistä kohtelias ja huolehtiva. Mutta se toinen ääripää oli aivan liikaa. Mutta kyllä kai tämä elämä ylipäätään on ollut minulle liikaa.
Vähän aloin saada kiinni siitä, miten elämää voisi elää. Mutta henkisesti voimat mennyt jo kaikessa elämän rytkeessä. Ja yksinäinen tie tämä minun on.
Vastaukset 52
Vanhimmat
Aivan järkyttävän tärkeätä on miten asiat lähtevät alussa menemään.Jos ajatellaan alkua, mistä polut lähtevät eri suuntiin. Jos heti alussa ei olla toisillemme täysin suoria ja rehellisiä, siinähän lähdetään ihan väärää polkua elämän menemään ja lopulta ollaan aivan eksyksissä, ellei osata kääntyä takaisin ja valita se ainoa aitouden ja rehellisyyden polku.
Kyllä minä puhuin suoraan. Asioista, joita olin kokenut. Kipeitäkin. Kaikesta varmasti en osannut puhua, kun olin varautunut. Suuret tunteet vaikuttivat osaltaan siihen, sekä luontainen introverttiyteni ja ujouteni. Mutta en valehdellut, eikä minulla ollut muita. Tapahtuma, johon en kyllä itse voinut mitenkään vaikuttaa, oli vielä tuore. Kannoin valtavaa häpeän, vihan ja surun taakkaa. Voisi sanoa, etten ollut valmis, kuten et sinäkään. Minulle ei pelkät panot toisen aikataulun mukaan riitä, jos rakastan. Se satutti. ap
*kuten ei hänkään, tuli vahingossa tuo sinä
Omalla kohdallani myönnän omaavani eräänlaisen valuvian minkä huomasin jo nuorena. Olen ehkä introvertti vaikka osaan olla yllättäen vaikka kuinka sosiaalinen, lähinnä tilanteen mukaan. Se valuvika on kuin keväinen jäiden patoutuma, tarvitaan toisen aktiivisuutta ja neuvokkuutta, että tuo patoutuma purkautuu ja vesi ja tunteet virtaavat taas vapaana eteenpäin. Joku pitäisi sitä jääräpäisyytenä, itselle se on kuitenkin tahatonta ja ehkä se liittyy introverttiuteen. Tuollaista on tapahtunut ennen suhteen alkua.
Sä et kyllä ole rehellinen,etkä aito! Varattua miestä tanssitat oman pillin mukaan gubbe miäs,painu hevonkankaalle täältä! Enpä ole nähnyt yhtään yhtä epärehellistä kuin sinä olet,miehen omaisuus susta paistaa läpi,vaiikkei sitä juuri ole! Varattu mies,jolla lapsiaki on ja vihitty vaimo!Esitätkö sille miehelle olevasi nainen?? En ymmärrä tollasta valehtelua! Varasyeletko muualta?
Olet tyhmä. Rakastut ihmiseen jota et tunne.
Rakastumisen ja järjen kanssa ei paljon ole tekemistä keskenään. Kyllä minä tunsin hänet sieluntasolla. Ja tiesin alusta, ettei ole mikään täydellisyys. Ei se ollut rakkautta ensi silmäyksellä, vaan lähes, kuten aiemmin mainitsin.
Joskus se vaan on menoa, kaikki ei tietenkään sellaista koe.
Kyllä järkevillä ihmisillä pysyy järki mukana myös rakkaudessa. Kaltaisellasi kana-aivo idiootilla taas ei.
Yrirät niin kovasti tuottaa tyhmyyttä tyhmyyttäsi inisemällä palstaäijän avauksiin- oletko tosiaassa epävarma omasta älyllisyydestäsi? Ei tätä kekeilyä muutenkaan voi oikein tulkita. TeeTee
Kana-aivoidiootti? Nyt tuli totuuksia oikein tohtorskan kynästä. Noloa.
Oletko jotenkin yksinkertainen. Älyllä ja järjellä ei ole mitään tekemistä rakkauden tunteen kanssa, ne ovat suorastaan vastakohtia, tulevat eri ulottuvuuksista, ovat täysin eri energioita. Älyllä veivaavien ei kannata puhua rakkaudesta mitään kun se ei sitä tasan tarkkaan ole.
Itse ajattelen, etten voi vaatia toisilta rakkautta. Olen onnellinen pienistäkin hetkistä. Ymmärrän, etten ole, eikä tarvitsekaan, olla jollekin se elämän rakkaus, jos niin ei vain ole. Enkä itsekään voi ottaa jotakuta elämäni kumppanikseni, jos se ei tunnu siltä tarpeeksi vahvasti, ole oikein tms.
Voin myös itse pitää, tykätä, huolehtia ja rakastaa, ilman, että saan takaisin jotain. On kuitenkin myös minun itseni vastuulla vetää raja siihenkin, jos tuntuu, että vain minä ammennan liikaa voimistani enkä saa mitään. Tai vetää raja, jos kuulen, että toiseen sattuu liikaa suhteen tila.
Mutta kun hän tiesi tunteeni, niin koin julmana roikotti siinä. Sekä satutti tahallaan. En voi tunteilleni mitään ja järjen tasolla kyllä ymmärrän että en voi odottaa toisen vastaavaan tunteisiini. Mutta kun en ole mikään "huono kauppa", en ollenkaan paha, vaikka omat omituisuudet ja hankaluudet minullakin on.
Kummallinen varmasti olen, kun en ole huolinut muista, tarjokkaita on ollut. Kyllä minä suren. Ja hän on löytänyt rinnalleen ihmisen, jonka ajattelen sitten olevan jollakin tavalla "parempi" kuin minä. Näin ei tietenkään ole, mutta varmasti sopivampi ja peräänantavampi hänelle. Nössö peesaaja ( anteeksi tästä, vaikken ole yhtään pahoillani 🤭) En kadehdi heidän elämäänsä, mutta minun rakkauselämäni tässä elämässä taisi olla siinä. Niin hajalla olen.
Ja sitten heille, jotka haukkuu tyhmäksi. En roiku hänessä, niin tyhmä en ole. Täällä käsittelen tunteitani, koska on päästettävä irti. En usko että on olemassa niin fiksuja ihmisiä, jotka terävillä aivoillaan päättää tunteistaan. Mutta sen tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät tunne juuri mitään. Enkä tarkoita tällä sitä minun kaivattuani. Joka voisi jo mielellään olla entinen kaivattuni.
Suhteessa on kaksi yleensä. On aina helppo syyttää toista. Mutta vaatiikin enemmän huomata myös omat virheet. Toisen käytös on monesti heijastuma kuinka itse toimit.
Totta tuokin. Mutta on myös asioita, joita en toiselle ikinä tekisi tai sanoisi. + Jos jotain lupaisin, en sitä lupausta rikkoisi. Enkä valehtelisi tunteista, joita ei ole. Olen arvokas, odotan hyvää kohtelua. Toisilla ei tunnu olevan edes hajua siitä, mitä sellainen on.
Toista ei voi muuttaa. Ja jokaisen täytyy itse käsitellä tunteensa. Se syyttely ei lopulta eteenpäin vie. Joskus täytyy todeta ettette olleet toisille sopivia. Ja jos toinen kohdellut kuin roskaa ei ole ollut arvoisesi edes.
Voi myös olla että olet tutustunut narsistiin joka rakkauspommittaa alussa saa sut tuntemaan et oot maailman ihanin. Kunnes sitte et enää olekaan mitään. Hänen ego ei kestä sinussa olevia virheitä koska et vastaakaan yhtäkkiä hänen arvoaan ja alkaa pikkuhiljaa musertaa sinua ja yrittää muuttaa sinua haluammakseen.
Hänen egonsa ei kestänyt vahvuuttani ja älykkyyttäni.
Rakkaudessa ei ole kyse noista asioista ollenkaan. Ainakaan minulla. Jos suhde liikkuu äly ja vahvuus tasojen vertailussa ylipäätään, itse kokisin sen jonain, mitä en parisuhteelta etsi.
Ei siinä ollutkaan rakkaudesta kyse. Klassinen traumakemiasuhde. Ja todella raastava. Mutta tulipa pintaan sitten ihan kaikki.
Niin. Ehkä seuraavalla kerralla kohtaat tasapainoisempaa, sopivaa rakkautta. Onhan repivät suhteet raskaita, mutta toisaalta tulevaisuus on avoin. Sydän auki, varovaisuus mukana mennään eteenpäin.
Mihin hän sitte sinussa rakastui? Eikö nuo ole juuri ne piirteet jotka monet hurmaa. 🤔
Ehkä hurmaa, mutta rakkaus tulee kyllä eri reittejä kokemukseni mukaan.
Kyllä jos noita käytetään positiivisessa tarkoituksessa, negatiivisessa mielessä nuo ovat täysin tuhoavia.
Turhanpäiväinen älykkyys on luontaantyöntävää, samoin vahvuus, joka on kovuutta, sellaista mikä ei salli heikkoutta, tuhoaa kaiken mahdollisuuden rakkauteen.
Älykkyys on hyödyllistä vain nöyrästi käytettynä, ei napoleon -mielessä. Rakkauden tunne ja älykkyys ovat lähes vastakkaisia asiota, mitä enemmän älykkyyttä painotetaan tunteissa, sitä pienempi rakkauden määrä ja tunne, ne ovat totaalisesti eri voimia.
Eikös rakkauteen liity toisen kaikki puolet on myös vahvuutta näyttää toiselle haavoittuvuutensa.
Minusta se on jotenkin kiihottavaa ja hienoa kun toinen on älykäs ymmärtää asioita jotka itselle täysin yli ymmärryksen.
Sitä yritin tuossa kirjoittaa. Että pelkkä äly ja vahvuus vahvuutena jää kauaksi rakkaudesta.
Se voikin liittyä enemmän persoonan seksuaalisuuteen. Seksi on kuitenkin eri asia kuin rakkaus. Toki voi olla rakkautta, intohimoa ja seksiä, kaikkia yhdessä, tuntuu vaan paremmalta.
Hurmaantuminen, kiihottuminen on ainakin minulle aivan eri tuntemus ja kokemus kuin rakkaus…. eiväthän ne ole toisiansa poissulkevia, mutta eivät myöskään sama asia. Joku toki voi nimetä ne rakkauden tunnusmerkeiksi, se on jokaisen oma asia.
Tietenkin ovat itselleni ne liittyvät rakkauteen. En tunne niitä muita kohtaan kuin ihmistä jota rakastan.
En itse voisi harrastaa seksiä jos en rakasta toista. En pidä ihmistä kiihottavana edes jos ei ole tunteita häntä kohtaan. Ihmiset on erillaisia.
Aika laskelmoiva saa olla jos tuollaista pohtii. Yleensä rakkastuessa joo ihminen menettää ns. järkensä hullaantuu. Mutta kun se muuttuu rakastamiseksi on siinä järkeäkin mukana.
Tulee mieleen et onko sinulla tarve olla oikeassa annatko toiselle ihmiselle tilaa myös kokea asiat omalla tavallaan? Sekin että toisesta paljastuu ne negatiiviset puolet kuuluu myös rakkauteen. Silloin ihminen on haavuittumillaan. Siinähän se rakkaus koetellaan. Että uskaltaako toinen olla oma itsensä. Kukaan ei ole täydellinen. Kukaan ei ole aina ihana. Jos rakentaa linnoja pilvii ne yleensä romahtaa kyllä.
Halusit saada tämän avioparin eroamaan,koska olet raa'sti kiusannut ja satuttanut hänen vaimoaan,valehdellut puuta heinää tuosta naisesta ja kaikki mitä olet valehdellu,kertoo vaan sinusta gubbe! Tämä nainen on rehellinen lapsista ja kotieläimistä pitävä ja huolehtiva ihminen! Melkein kaikki muut ihmiset on hyvin käyttäytyviä,paiysi sinä,joka olet sairas mieleltäsi ,joutaisit pakkohoitoon loåuksi elämääsi!
Mielenkiintoista kuulla. Minä taas tunnen kunnioitusta, arvostusta, jopa pienimuotoista hurmaantumistakin toisten taidoista ja teoista, joskus. Ilman, että rakastaisin. Saatan vaikkapa olla hyvinkin vaikuttunut jonkun upeudesta elää mielestäni arvostettavan ekologisesti, tai toisia huomioivasti, käytännöllisesti ja aikaansaavasti, ilman, että tuntisin rakkautta.
Ei hän rakastunut minussa mihinkään. Ja tämä oli vastaus sinulle15:13:36. Hän ottaa ihmisen, jota voi hallita ja josta hyötyy.
Vahvuus ja kovuus eivät ole synonyymejä keskenään. Hyvin herkkä ihminen, joka uskaltaa kohdata kaikki tunteet voi olla vahva. Sekä ihminen, joka uskaltaa olla aito itsensä, mielistelemättä muita, on vahva. On vaikka yksin sataa vastaan mielipiteensä kanssa, eikä myötäile yhtään.
Niin. Yritinkin kirjoittaa juuri tuota. Kun osalle vahvuus on kovuutta, kestävyyttä ilman heikkouden hyväksymistä.
Kirjoitin, että minun mielestä vahvuus ilman heikkoutta on luotaantyöntävää. Se on vain kovuutta. Oikeaan vahvuuteen kuuluu minunkin mielestä juuri kyky tuntea tunteita, heikkoutta, surua, epäonnistumista. Toki myös positiivisia asioita. Eli samoilla linjoilla taidetaan tässä olla. Ehkä jotain väärinymmärrystä.
Ajattelepa mustavalkoisesti tietenkin tunnen myös noin. Eritavalla vain kuin silloin kun kyseessä on rakastettu. Tässä nyt kuitenkin puhuttiin siitä eikä esim. hurmaako mummon leivonta taito sinut. Vaikuttaa että sinulla on jotain ongelmia hahmottaa tunne elämää.
Ei vahvuus tarkoita tunnekylmyyttä. Ihminen voi olla herkkä ja tuntava sekä vahva. Vahva ihminen omaa yleensä hyvän itsetunnon ja tuntee itsensä sekä osaa käsitellä tunteitaan rakentavasti.
Joku kirjoitti, ettei tunne niitä muita kohtaan kuin ketä rakastan…
Ei tietenkään. Mutta minun mielestä sellainen vahvuus on, jossa ri ole sijaa heikkoudelle. Toki muut voi olla toista mieltä.
Ilmaisun tarkkuudessa näyttää olevan eroja. Mutta ei se mitään, kertomalla ja tarkentamalla, oikaisemalla omia sanomisiaan ja kysymällä ja luuntelemallahanbne varsinaiset ajatukset selviää.
Itse en uskalla ottaa vastaan enää toisilta rakkautta, koska he vaativat aina jotain vastineeksi, aina. Se on ehdollista pelleilyä jossa toisen rakkaus yritetään ostaa omilla teoilla. Ja se miten ja milloin pystyn vastarakkautta antamaan ei koskaan ole tarpeeksi hyvä.
Toivottavasti löydät sellaisen, joka ei käy kauppaa. Aina hyöty mielessä, niin kumppaniehdokkailla, kuin kavereillakin. Siis oma kokemus. Ei niitä montaa ihmistä ole, ketkä on läheisiä. Olen kiitollinen heistä. En usko että löydän tässä elämässä elämänkumppania enää. Enin osa ihmisistä ei kiinnosta lainkaan. Enkä itsekään ole varmasti enää samalla tasolla markkinoilla, kuin vaikka 20 vuotta sitten. Joten tehdään tästä elämästä hyvä ihan muuten.
Aika harva tosiaan rakastaa ja antaa itsensä rakastetuksi. Tämä on aitoa ystävyyttä. Ja vielä harvinaisempaa, että löytää sitä kumppanuuden muodossa.
Aijaa. Oisit voinut mulle ton kirjottaa irl kun tuo on totta mitä sanoit. Toki mä parhaani rakkauden eteen tekisin, mutta jos se on ylitsepääsemätön asia mussa, niin hyväksyn sen. Enkä muita ota vaikka joku kelpuuttaskin.
Jaa et ollu mun kaipaama kun mä oisin halunnut kaiken ja mä olin se intrompi meistä, mut voi hän silti musta noin ajatella, joten ehkä tää opetti. Ja hän sais panna mua aina kun haluaa ja ihan ilmaseks, mut en kaipaa kolmansia pyöriä.
Oi oi, olisittepa kunnolla puhuneet. Voimia! Vielä varmasti tie sinulle aukeaa. Edessä onnea, rauhaa ja rakkautta. Uskon vakaasti näin. (sivusta,)