Suomen rahan historia

RAHARUMPU
Haluaisitko maksaa oravannahoilla tai monta kiloa painavilla kuparilevyillä?
Nykyään maksaminen on hyvin helppoa. Toisin oli ennen – miltä kuulostaisi metsästää rahaksi oravia tai maksaa parhaimmillaan (tai pahimmillaan) lähes kaksikymmentä kiloa painavilla plootuilla?

4 taalerin plootu Frederik I ajalta 1728, painoa kolme kiloa.
Perjantai 10.3.2017 klo 13:46
Maksuvälineinä turkikset

Suomen markkaa edeltävä rahahistoria on pitkä ja mielenkiintoinen. Suomen kielen sana raha viittaa turkikseen, tarkemmin sanottuna oravannahkaan. Oravannahkoja on todellakin käytetty aikoinaan maksuvälineinä. Oravannahkojen merkityksestä kertoo jo sekin, että eri määrille oli omat sanansa. Tasan 40 oravannahkaa oli kiihtelys, 10 nahkaa puolestaan tikkuri.

Mitä oravannahoilla sitten sai? Esimerkiksi 1750-luvulla viidellä oravannahalla sai kevyesti vaikkapa 30 litraa olutta ja 320 grammaa sokeria – ”rahaa” jäi vielä muuhunkin. Toki tuolloin oli jo käytössä myös perinteisiä metallirahoja ja seteleitä.

Ihmeelliset metallirahat

Ensimmäiset Suomessa käytössä olleet metallirahat olivat tuontitavaraa. Vanhimmat maastamme löydetyt rahat ovat yli 1 800 vuotta vanhoja ja lyöty Rooman valtakunnassa. Vaikka rahat ovat peräisin 100-luvulta, ne ovat silti saapuneet tänne pohjoiseen huomattavasti myöhemmin.

Viikinkiajalta on useampia löytöjä. Viikingit kulkivat Suomenlahden kautta Venäjälle ja sieltä eteenpäin Bysanttiin. Heidän mukanaan Suomeen saapui muun muassa itämaisia hopearahoja, dirhemejä. Ahvenanmaalta on löydetty useampia 800–900-luvuille sijoittuvia rahakätköjä, jotka kertovat viikinkien matkoista.


1200-luvun hopearahoja.
Rahanlyöntiä myös Turussa

Raha alkoi yleistyä Suomessa Ruotsin vaikutuksesta. Tämä tapahtui 1200–1300-luvuilla. Keskiajalla Etelä-Suomessa käytettiin sekä ruotsalaisia että liivinmaalaisia rahoja. Ruotsalaisrahoista suomalaisille tulivat tutuiksi niin aurto kuin penninkikin, joista jälkimmäinen oli höyhenenkevyt painaen alle gramman. Myöhemmin käyttöön tulivat muun muassa markka, äyri ja riikintaaleri.

Aurtoja ja penninkejä lyötiin myös Suomen puolella Turun rahapajassa. Turun rahapaja perustettiin tiettävästi vuoden 1410 tienoilla, ja se oli toiminnassa aina tarpeen mukaan. Rahapaja suljettiin lopullisesti vuonna 1558. Ainakin viimeisinä aikoina rahapaja toimi Turun linnassa.

Kaksi ääripäätä – plootut ja setelit

Kuparirahoja ryhdyttiin valmistamaan Ruotsissa vuonna 1624. Ruotsi oli tuolloin maailman johtava kuparintuottaja. Vuonna 1644 käyttöön tulivat kuparilevyrahat, plootut, joista suurimmat painoivat aluksi lähes kaksikymmentä kiloa. Sittemmin ryhdyttiin valmistamaan maltillisemman kokoisia plootuja. Nekään eivät tosin olleet erityisen kevyitä – 1700-luvulla suosituin plooturaha oli 2 taaleria, joka painoi puolitoista kiloa.

Hankalat plootut vaikuttivat osaltaan siihen, että Ruotsi otti vuonna 1661 käyttöön paperirahan – vieläpä ensimmäisenä Euroopassa. Ihanan kevyistä seteleistä vastasi Stockholms Banco, jolla oli haarakonttori Turussa vuosina 1663–1667. Setelit olivat täten tuttuja myös Suomessa, ainakin kaupunkien porvareiden keskuudessa.

Markka syntyy Venäjän vallan alla

Vuonna 1809 Suomi siirtyi Venäjän vallan alle. Tätä seuranneet vuosikymmenet olivat rahojen puolesta melko värikkäät, sillä käytössä oli niin ruotsalaista kuin venäläistäkin rahaa. Lisäksi tuleva Suomen Pankki eli Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori laski liikkeeseen omia kopeekka- ja rupla-arvoisia seteleitä. Vuoden 1840 raharealisaation myötä hopearupla vakiintui Suomen päärahaksi. Tämän jälkeen ei tosin kestänyt kuin kaksikymmentä vuotta, kunnes Suomi sai oman markkansa.