...siis ainakaan minun läheisteni mielestä. heidän mielestään minua vaivaa vähintään murrosikä,jonka olisi luullut jo tulleen n.4-5-vuotta sitten,koska olen jo täysi-ikäinen.
en ole siis mennyt hoitoon, koska MINULLA EI OLE MIKÄÄN!! minua parjataan kiittämättömäksi hyvinvointiyhteiskunnan tuotokseksi, jolle ei kelpaa mikään, eikä riitä mikään. tämä ei ole minulle ongelma,koska oikeasti olen kiitollinen kodistani,vanhemmistani,terveydestäni,keskiluokkaisuudestamme ym.aineellisesta hyvästä.
nämä kaikki elämän hienoudet eivät kuitenkaan pysty tukahduttamaan suurta vittuuntuneisuuttani.
itseinhoni on suunnaton,suhde omaan itseen ja vartalooni on kieroutunut(minulla on ollut syömishäiriöitä),kärsin pieniä harhoja,pelkään kaikkea(eniten ehkä kuolemaa),minua on ahdisteltu lapsena eivätkä vanhempani tiedä siitä,olen sairalloisen mustasukkainen,koska minua on viilattu pahasti linssiin,olen itsetuhoinen, agressiivinen,surullinen,tahdon repiä ja raastaa,potkia ja huutaa.
ystäviä ei ole,koska olen niin oksettava. ainoa on oma äitini.
harrastan nukkumista ja eteenpäin tuijottamista.
joudun anelemaan,jotta poikaystäväni suostuisi viettämään aikaa kanssani. hän sanoi minun olevan niin hirveä, että viettää mieluummin aikaa ystäviensä kanssa. joka kerta lupaan itselleni, että tänään en alennu madon tasolle,mutta niin käy ennenpitkää.olen kuin koira:-rakasta minua,rakasta minua,rakasta.....RAKKAUTEEN EI VOI PAKOTTAA.
olen nuori, enkä haluaisi pilata elämääni tämän paskan takia, mutta en voi tälle mitään, koska oikeasti minulla ei siis ole mikään.tämä on hyvin tuttu kysymys:-MIKÄ SULLA MUKA NYT TAAS ON?
minulla on puhelimessani valmiina eräs numero,josta avun saisi, mutta minulla kun ei ole oikeutta soittaa ja valittaa,koska kaikkihan on hyvin.minulla ei ole oikeutta.
en ole siis mennyt hoitoon, koska MINULLA EI OLE MIKÄÄN!! minua parjataan kiittämättömäksi hyvinvointiyhteiskunnan tuotokseksi, jolle ei kelpaa mikään, eikä riitä mikään. tämä ei ole minulle ongelma,koska oikeasti olen kiitollinen kodistani,vanhemmistani,terveydestäni,keskiluokkaisuudestamme ym.aineellisesta hyvästä.
nämä kaikki elämän hienoudet eivät kuitenkaan pysty tukahduttamaan suurta vittuuntuneisuuttani.
itseinhoni on suunnaton,suhde omaan itseen ja vartalooni on kieroutunut(minulla on ollut syömishäiriöitä),kärsin pieniä harhoja,pelkään kaikkea(eniten ehkä kuolemaa),minua on ahdisteltu lapsena eivätkä vanhempani tiedä siitä,olen sairalloisen mustasukkainen,koska minua on viilattu pahasti linssiin,olen itsetuhoinen, agressiivinen,surullinen,tahdon repiä ja raastaa,potkia ja huutaa.
ystäviä ei ole,koska olen niin oksettava. ainoa on oma äitini.
harrastan nukkumista ja eteenpäin tuijottamista.
joudun anelemaan,jotta poikaystäväni suostuisi viettämään aikaa kanssani. hän sanoi minun olevan niin hirveä, että viettää mieluummin aikaa ystäviensä kanssa. joka kerta lupaan itselleni, että tänään en alennu madon tasolle,mutta niin käy ennenpitkää.olen kuin koira:-rakasta minua,rakasta minua,rakasta.....RAKKAUTEEN EI VOI PAKOTTAA.
olen nuori, enkä haluaisi pilata elämääni tämän paskan takia, mutta en voi tälle mitään, koska oikeasti minulla ei siis ole mikään.tämä on hyvin tuttu kysymys:-MIKÄ SULLA MUKA NYT TAAS ON?
minulla on puhelimessani valmiina eräs numero,josta avun saisi, mutta minulla kun ei ole oikeutta soittaa ja valittaa,koska kaikkihan on hyvin.minulla ei ole oikeutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä sinulla on. masennus ja lisäksi poikaystävä joka ei kunnioita sinua pätkääkään. jätä se ansaitset parempaa, kuka tahansa ansaitsisi paremman kuin tuon.
toivon että minullakin olisi numero johon soittaa, itselläni on hyvin paljon samoja tuntemuksia. lähes kaikki samat.
soita heti että edes joltain loppuu tämä helvetti.
epäiltiin tota murkkuikää vaikka miten kauan... mutta se meni mulla jo sillon yläasteella... mut sitte ku aloin oleen todella itsetuhoinen ja näki etten enää hallinnut itseäni tai tekemisiäni minut otettiin tosissaan...
Viiltelin jo yläasteella ja olin hyvin sisäänpäin kääntynyt. Äitini ehdotti kerran terapiaa, mutta sain raivokohtauksen enkä suostunut menemään hoitoon "koska en ole hullu."
Nyt kärsin työkyvyttömyydestä ja olen kotini vanki.
Hoitakaa päänne kuntoon ennen kuin on liian myöhäistä! :(