Ikävä kun kalvanut jo hyvin kauan

Välillä tullut kausia että saa olla. Oon yrittänyt unohtaa mutta jokin ihme säie pitää vielä kiinni. Välillä oon tuntenut katkeruutta, välillä taas ymmärrystä ja toisinaan nousee pintaan kova ikävä.
Mutta kun tarkemmin asiaa mietin ja ottaen huomioon ne seikat mitkä olen havainnut esim facessa ja instassa että minut estetään täysin vaikka en ole mitään exän facesivuille enkä instaan kommentoinut enkä edes peukuttanut tms niin silti estetään 100% niin olen pikkuhiljaa kääntynyt sille tielle että vaikka exän puolelta tulisi pientä tai isompaakin hyväksyntää minua kohtaan tai jonkinlaista pyyntöä yms niin pysyttelisinnkylmän viileänä. En ole ihan data varma onnistuisiko sellainen mutta näin mieleni alkaa pikkuhiljaa kääntymään kun ikää jo kertynyt ja vuosikymmenien ikävä. Jotain jäi kertomatta ja selvittämättä aikanaan ja nyt se lienee jo myöhäistä.
Oikeasti ehkä minun ei kannata todellakaan alkaa mihinkään vaikka exä tulisi pyytämään sillä koska tunnen välillä katkuruutta niin se varmaan hiertäisi..en tiedä...