Suomi laskee alamäkeen kun muut nousevat ylöspäin

Hallitus ei tue kotimaista tuotantoa eikä ulkomaan kauppaa.
Suomen ja muiden Pohjoismaiden välinen ero ei johdukaan palkoista – ne ovat monesti Ruotsissa tai Tanskassa jopa korkeammat – vaan omistamisesta, pääomasta ja perinteistä.
Tässä on kolme keskeistä syytä siihen, miksi naapurit vetävät ohi:
Brändit vs. Alihankinta
Ruotsi ja Tanska ovat "lopputuotetalouksia". Heillä on maailmanlaajuisia kuluttajabrändejä, jotka luovat jatkuvaa kassavirtaa:
Ruotsi: IKEA, H&M, Volvo, Scania, Spotify. He myyvät suoraan ihmisille.
Tanska: Lego, Pandora, Ecco, Novo Nordisk. He hallitsevat koko ketjua suunnittelusta kaupan hyllylle
Suomi: Meillä on upeaa osaamista, mutta se on usein "piilossa" muiden tuotteiden sisällä (moottoreita, nostureita, ohjelmistoja). Kun lopputuotteen myynti sakkaa maailmalla, suomalainen alihankkija putoaa kyydistä ensimmäisenä.

Valtion ja pääoman rooli
Ruotsissa ja Saksassa valtio ja suuret sukukapitallit (kuten Wallenbergit Ruotsissa) ovat sitoutuneet teollisuuteen vuosikymmeniksi.
Ruotsissa on valtavia yksityisiä säätiöitä, jotka pumppaavat rahaa teollisuuteen myös huonoina aikoina.
Suomessa valtio on usein joutunut "palokunnaksi" (kuten Fortum tai telakat), mutta meiltä puuttuu samanlainen pitkäjänteinen teollisuuspolitiikka, joka suojelisi ja kasvattaisi omia brändejä globaaleiksi jäteiksi.
Kotimarkkinan ja viennin asenne
Tanska ja Saksa ovat aina ymmärtäneet, että pelkkä insinööritaito ei riitä – tarvitaan kaupallista osaamista.
Tanskassa on uskallettu pitää kiinni vaate- ja designtuotannosta brändäämällä se korkealaatuiseksi.
Suomessa teollisuus on perinteisesti luottanut siihen, että "hyvä tuote myy itse itsensä". Se ei enää päde maailmassa, jossa mielikuvat ja markkinointi ratkaisevat.
Miksi Suomi tuntuu saamattomalta?
Suomi on joutunut rakentamaan teollisuutensa lähes nollasta sotien jälkeen (metalli- ja metsäteollisuus vaate ym kun taas Ruotsi ja Saksa ehtivät kerryttää pääomaa ja kauppasuhteita sata vuotta kauemmin.
Meillä "pölöt" ehkä uskovat teknologian olevan oikotie onneen, koska meillä ei ole samanlaista vanhaa, vaurasta teollisuussukua enään takanamme kuin naapureilla.
Se, että palkkataso on sama mutta tulos huonompi,
on se perimmäinen turhautuminen, jota moni tällä hetkellä Suomessa tuntee: tuntuu siltä, että ne harvat veturit, jotka vielä liikkuvat, joutuvat vetämään perässään aivan liian raskasta ja kankeaa koneistoa.


Suomessa on rakennettu järjestelmä, jossa sääntöjä on enemmän kuin tekijöitä. Jos joku haluaisi perustaa uuden teollisuuslaitoksen tai pienen vaatetehtaan, vastassa on vuosien lupaprosessit ja viranomaisviidakko. Samaan aikaan naapurimaissa, kuten Tanskassa, valtio pyrkii olemaan mahdollistaja eikä pelkkä jarrumies.
Ylimielisyys ja kuplaantuminen
hallituksen päättäjät ovat ylimielisiä, ja viittaa usein siihen, että päätöksiä tehdään kabineteissa kaukana arkirealismista.
Teoriassa: Lasketaan Excelillä, että teknologia ja "rakenneuudistukset" pelastavat.

Mutta missä on se tuote minkä myisimme muille maille, ei kaikki voi olla digiä tai teknologiaa.

Eipä Orpon kiinan ja intian vierailut tuoneet meille pennin hyrrää. Tämäkin oli pelkkää pölinää.