Mistä uskovainen

Toisinsanoen ei ole vl-uskova, jos ei vielä ole ehtinyt opettelemaan ulkoa niitä fraaseja, joista vl:ät tunnistavat toisensa.

Muihin seurakuntiin kuuluvat tunnistavatkin toisensa sitten toisista fraaseista. Heillä ne fraasit eivät yleensä ole yhtä korostetussa asemassa, kuin vl:illä (paitsi jehovalaisilla).

T: Tiinaliina

Tiinaliina kirjoitti:

Toisinsanoen ei ole vl-uskova, jos ei vielä ole ehtinyt opettelemaan ulkoa niitä fraaseja, joista vl:ät tunnistavat toisensa.

Muihin seurakuntiin kuuluvat tunnistavatkin toisensa sitten toisista fraaseista. Heillä ne fraasit eivät yleensä ole yhtä korostetussa asemassa, kuin vl:illä (paitsi jehovalaisilla).

T: Tiinaliina

voi sinua tiinaliina :)

mitkä ovat ne fraasit joista me vl:t tunnemme toisemme?
miten ne ovat korotetussa asemassa?

nasaretti kirjoitti:

voi sinua tiinaliina :)

mitkä ovat ne fraasit joista me vl:t tunnemme toisemme?
miten ne ovat korotetussa asemassa?

Etkö muka tajua? Kyllä kai kuka tahansa meistä veeällistä tietää mitä fraaseja meille seuroissa, iltahartauksissa ja kaikissa muissa mahdollisissa yhteyksissä hoetaan kyllästymiseen asti?

Sellaista kysyisin, että jos kaksi ei-vl-uskovaista juttelee keskenään, tai vaikka useammankin kesken, niin mitkä ovat sellaisia merkkejä heidän keskustelunsa välillä, jotka kertovat että he eivät olekkaan oikeassa uskossa? Sehän on tunnustettu tosiasia, että vanhoillilestadiolaiset eivät tunne hengen yhteyttä kenenkään kanssa, joten ovatko he sitten väärässä hengellisyydessä?

Miten sellaisen uskovaisen, joka ei ole koskaan ollut vanhoillislestadiolaisen kanssa tekemisissä, pitäisi huomata olevansa väärällä tavalla uskomassa? Jos hän oikeasti tuntee sielullaan olevan rauhan. Mistä hänen pitäisi huomata olevansa väärässä uskossa?

Miltä muuten itsestäsi tuntuisi, jos sinulle tultaisiin väittämään, että sinä et nyt kuule usko oikein, sinun pitää tehdä parannus?

nasaretti kirjoitti:

voi sinua tiinaliina :)

mitkä ovat ne fraasit joista me vl:t tunnemme toisemme?
miten ne ovat korotetussa asemassa?

Uusin Päivämies viittaa (taas) aiheeseen.

Missähän kuppikunnassa on käytössä 'Jumalan terve',
'Jumalan rauhan terveisin', 'eriseura', 'avain- ja päästöoppi', 'äänellinen sana', 'hoitokokous', 'Suviseura', 'sekaoppi', 'sananvirka', 'vikoilu' jne jne. Näistä kun kaksikin kuulee jossain keskustelussa, niin kumma on, jos ei lessuksi triggaa.

nasaretti kirjoitti:

voi sinua tiinaliina :)

mitkä ovat ne fraasit joista me vl:t tunnemme toisemme?
miten ne ovat korotetussa asemassa?

-Jumalan valtakunnan raja on selvä.
-Muukalaisen seassa ei ole Jumalan lapsia.
-On myös olemassa väärää uskoa ja rauhaa.

Sinänsä oikeita ajatuksia, mutta tulkinta eroaa monien muiden tulkinnasta, ja saattavatpa antaa väärän käsityksen "ulkopuolisille" eli "epäuskoisille"(=vl:ien kieltä, mitkä nekin sanat antavat väärän käsityksen). Näitä fraaseja vl:ät käyttävät halutessaan ilmaista sitä vain-me-harhaoppiansa.

Vielä yksi fraasi.
-Tämä meidän uskomme on kuin hakomaja yrttitarhassa, monilla virheillä peitetty.

Tätä käytetään puolustettaessa omia virheitä silloinkin, kun pitäisi puolustelun sijasta pyytää anteeksi ja tehdä parannusta.

T: Tiinaliina

Kysymysmerkkinä kirjoitti:

Sellaista kysyisin, että jos kaksi ei-vl-uskovaista juttelee keskenään, tai vaikka useammankin kesken, niin mitkä ovat sellaisia merkkejä heidän keskustelunsa välillä, jotka kertovat että he eivät olekkaan oikeassa uskossa? Sehän on tunnustettu tosiasia, että vanhoillilestadiolaiset eivät tunne hengen yhteyttä kenenkään kanssa, joten ovatko he sitten väärässä hengellisyydessä?

Miten sellaisen uskovaisen, joka ei ole koskaan ollut vanhoillislestadiolaisen kanssa tekemisissä, pitäisi huomata olevansa väärällä tavalla uskomassa? Jos hän oikeasti tuntee sielullaan olevan rauhan. Mistä hänen pitäisi huomata olevansa väärässä uskossa?

Miltä muuten itsestäsi tuntuisi, jos sinulle tultaisiin väittämään, että sinä et nyt kuule usko oikein, sinun pitää tehdä parannus?

Jos ei ole vl eikä koskaan ole kuullut saarnoja tai keskustellut kenenkään vanhoillislestadiolaisen kans uskomisen asioista, ei ihmisellä olekkaan tietoa. Tarvii siis ensin kuulla selitettyä Jumalansanaa. Raamattu sanookin, että usko tulee kuulosta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.Sanan kautta Jumala kutsuu ihmistä ja herättelee näkemään oman tilansa.
Joillakin ihmisillä saattaa olla kysymystä elämän peruskysymyksistä ja oman sielun autuudesta. Se panee ihmistä etsimään ja kyselemään, mistä löytäisi tunnolleen rauhan. Tätä aikaa kutsutaan etsikonajaksi, joka on jokaisella ihmisellä rajallisen ajan.
Raamatun mukaista selitettyä Jumalansanaa kuulee vanhoillislestadiolaisten seuroissa, joita järjestetään kirkoissa, rauhanyhdistyksellä, erilaisissa kesäseuroissa. Niistä ilmoitetaan paikallislehdissä ja seurakunnan ilmoistuksissa. Tilaisuuksiin on kaikki tervetulleita.

yks kirjoitti:

Jos ei ole vl eikä koskaan ole kuullut saarnoja tai keskustellut kenenkään vanhoillislestadiolaisen kans uskomisen asioista, ei ihmisellä olekkaan tietoa. Tarvii siis ensin kuulla selitettyä Jumalansanaa. Raamattu sanookin, että usko tulee kuulosta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta.Sanan kautta Jumala kutsuu ihmistä ja herättelee näkemään oman tilansa.
Joillakin ihmisillä saattaa olla kysymystä elämän peruskysymyksistä ja oman sielun autuudesta. Se panee ihmistä etsimään ja kyselemään, mistä löytäisi tunnolleen rauhan. Tätä aikaa kutsutaan etsikonajaksi, joka on jokaisella ihmisellä rajallisen ajan.
Raamatun mukaista selitettyä Jumalansanaa kuulee vanhoillislestadiolaisten seuroissa, joita järjestetään kirkoissa, rauhanyhdistyksellä, erilaisissa kesäseuroissa. Niistä ilmoitetaan paikallislehdissä ja seurakunnan ilmoistuksissa. Tilaisuuksiin on kaikki tervetulleita.

Hmmm, etsikkoaika, johon löytyy ratkaisu kesäseuroista yms. Onhan meitä suomalaisia joo 5 miljoonaa ja ihmisiä maailmassa noin 1000 kertaa sen verran, ainakin. Mitenkäs noiden muiden etsikkoajat?

Tiinaliina kirjoitti:

Toisinsanoen ei ole vl-uskova, jos ei vielä ole ehtinyt opettelemaan ulkoa niitä fraaseja, joista vl:ät tunnistavat toisensa.

Muihin seurakuntiin kuuluvat tunnistavatkin toisensa sitten toisista fraaseista. Heillä ne fraasit eivät yleensä ole yhtä korostetussa asemassa, kuin vl:illä (paitsi jehovalaisilla).

T: Tiinaliina

kaanaan kieli

Tuo aiemmin tarjottu puheenparsijuttu oli vähän maalliseen kiinnittymistä ja toisekseen ei kai kukaan saa tunnolleen rauhaa puhumalla samalla tavalla kuin jotkut toiset.

Sä puhuit asiaa. Itse vastaisin niin, että oikean uskonsa tunnistaa omatunnon rauhasta, varsinkin jos muistaa vielä miltä synnintunto tuntuu. Sitten kun tunnonrauha on saatu, ei ole enää mitään kysyttävää.

korvapuusti kirjoitti:

Tuo aiemmin tarjottu puheenparsijuttu oli vähän maalliseen kiinnittymistä ja toisekseen ei kai kukaan saa tunnolleen rauhaa puhumalla samalla tavalla kuin jotkut toiset.

Sä puhuit asiaa. Itse vastaisin niin, että oikean uskonsa tunnistaa omatunnon rauhasta, varsinkin jos muistaa vielä miltä synnintunto tuntuu. Sitten kun tunnonrauha on saatu, ei ole enää mitään kysyttävää.

Omantunnon rauhan koettuaan ihmisen ei tarvi enää kysellä. Totta!!

Kyllä vaikuttaa oman yhteisön mielipiteet.

Kun joku uskaltaa olla erimieltä ja etsii vastausta omiin kysymyksiinsä, niin kyllä hänet nopeasti nujerretaan ja leimataan. Ihmisen on alistuttava tai lähdettävä pois, koska tilaa ei ole omille mielipiteille ja erilaisuudelle.

Jos sä et halua tulla hyljätyksi, niin kannattaa mukautua kaikkiin isienperinnäis sääntöihin ja ihmisoppeihin, jotka sitovat ihmisen tiukasti noudattamaan sääntöja synti käsitteinä. Paavali puhuu galataisille juuri tästä.
Kun olet vain yhteisön kiltti ja kuuliainen jäsen niin saat yhteisön arvostuksen ja hyväksynnän hyvänä uskon kilvoittelijana.

Kannattaa vuodesta toiseen olla hengellisesti lapsen kengissä, kasvamatta uskossa aikuisuuteen. Kun olet se passiivinen penkin kuluttaja vuodesta toiseen, ei sinusta ole vaaraa viholliselle. Sitten kun olet vuosikymmeniä ollut samaa maitoruokaa syövä, niin olet lopulta turtunut ja tunne elämältään kovettunut, eivätkä omat aivosi enää toimi ja toistelet kuin ropotti sinulle syötettyjä kliseitä oletettuna totuutena. Ei tarvitse miettiä itse, sillä saarnaajathan ovat kaikki tietäviä. Herroina he ottavat itsellensä kunniaa ja seurakunnan arvostusta.
Syödään se mitä ihminen antaa, ja onko se kaikki Jumalata saatua, vai olisko mahdollista että tuuttipulloon olisi sekoittunut lusikallinen vihollisen myrkkyä?

Minulle riitti ihmisten keksivät säännöt ehdollinen rakkaus.
Nyt etsin Jumalan totuutta ainoastaan raamatusta.

korvapuusti kirjoitti:

Tuo aiemmin tarjottu puheenparsijuttu oli vähän maalliseen kiinnittymistä ja toisekseen ei kai kukaan saa tunnolleen rauhaa puhumalla samalla tavalla kuin jotkut toiset.

Sä puhuit asiaa. Itse vastaisin niin, että oikean uskonsa tunnistaa omatunnon rauhasta, varsinkin jos muistaa vielä miltä synnintunto tuntuu. Sitten kun tunnonrauha on saatu, ei ole enää mitään kysyttävää.

Noinhan se on, paitsi viimeinen lause. Sitä kysyttävää ja ihmeteltävää riittää kyllä koko loppuelämäksi, oli sitten rauha saatu tai ei. Ei meistä kukaan ole täysinoppinut. Ei siellä Raamatussa turhaan sanota näin:"Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee" (1.Kor.8:2).

Ja silloinhan niitä kysymyksiä vasta alkaa olemaankin, kun ollaan uskovia. Eihän ne uskon- ja opinasiat muuten kiinnostaisikaan. Ei se, että uskonasioista haluaa kuulla muiltakin kanteilta, kuin siltä omalta, tarkoita sitä että rauha puuttuisi!!

Yleensä uskovat ovat kiinnostuneita (tai ainakin luulisi olevan) kuulemaan muidenkin käsityksistä ja vertaamaan niitä omiinsa, miettimään että miksi on eroja, mistä ne johtuvat ja ovatko ne oikeasti edes kunnon eroja vaiko vain väärinkäsityksiä (siitä erilaisesta sananparrestakin voi joskus niitä tulla). Ei siis voida väittää että kyselyn ja keskustelun halu olisi merkkinä "väärästä uskosta", "väärästä opista", "väärästä hengellisyydestä". Valitettavasti vl:ille on taidettu näin opettaa? Sillä(kin) on sitten hyvä hutkia muita uskovia, silloin kun ei enää itsellä vastauksia löydy.

T: Tiinaliina