Minne ovat kadonneet suviseuroista kiittäjämummot,jotka lähellä puhujaa kiittelivat
"Kiitetty Jeesus ,olet kiitetty.... "
Onko vl-liike maallistunut vai mikä on niin olennaisen osan suviseuroista vienyt.
"Kiitetty Jeesus ,olet kiitetty.... "
Onko vl-liike maallistunut vai mikä on niin olennaisen osan suviseuroista vienyt.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siis kotisiionin seuroissa.Olisiko niinkin että osa kiittäjistä ovat ehkä jo niin iäkkäitäkin että eivät suviksissa käy.Varsinkin tänä vuonna kun sattui olemaan aika kovat helteetkin silloin. Ja radiointikin kuului noin 3.5 miljoonaan kotiin.
Tässä aluksi mieleen tulleita asioita kiittäjien vähyyteen.
Miten radiointi vaikuttaa kiittämiseen?
Onko kiittäminen epätoivottavaa?
Radiosta itsekin kuuntelin suviseurat ja ihmetykseni oli juuri kiittäjämummojen kaikkoaminen.
Joskus 70-luvulla ,kun olin lapsena suviseuroissa kiittäjämummot tuntuivat olevan jotenkin hyvin lähellä Jumalan istuinta.
Tätini oli hyvin usein puhujan edessä kiittämässä.
"Ja radiointikin kuului noin 3.5 miljoonaan kotiin."
Mielenkiintoista, saitteko käyttöön ULA-aluetta pienempiä taajuuksia, vai miten homma hoidettiin ulkomaille? Kun Suomessa on noin 2,2 miljoonaa kotitaloutta, meni sanaa melkoisesti ulkomaille.
Radiointi kuului huomattavasti laajemmalle, kuin
3,5 miljoonaan kotiin.
Nettiradio on nykyaikaa ja se käyttää käytännössä
aikamoisen korkeaa taajuutta, kun on lähetyksen
vastaanottajalla on vaikkapa laajakaistayhteys ;P
Miten ihmeessä netissä esitettyä voidaan kutsua radioinniksi? Radiohan on keksintö, joka perustuu vapaasti etenevän sähkömagneettisen säteilyn käyttöön?
No, kuitenkin se radiointi kuului netistä, itse sitä kuuntelin torstai päivän,ja aivan sama ohjelma tuli radiosta. Joten eiköhän se lie sama asia,miksi sortua hiustenhalkomisiin näissä ilmaisumuodoissa?
Eikö Raamatussa sanota, että lopun ajalla Siionin tyttäret vaikenevat. Toki kiittäjiä on vielä paljon. Ne ovat hiljaisia kiittäjiä. Äänellisiä kiittäjiä on vähemmän, mutta kyllä niitäkin vielä suviseuroissakin oli.
Kaikkea voidaan Raamatusta tulkita ,jos Siionin tyttäret on = SRK:n tyttäret.
Jospa radiointi vaikutaa julkikuvaan kiittämisten suhteen.
Uskonnollinen hurmos oli lestadiolaisen liikkeen tunnus sen alkuaikoina.
Koetaanko nykyisin kiittäminen negatiiviasenä ilmiönä julkikuvassa.
Taisi tässä n.20 vuoden aikana olla yksi kiittäjä,ylitse muiden, ja jonakin vuonna olin hänen takanaan istumassa,se oli lähes taukoamatonta "kiittämistä" ja kerran tuli sellaisessa paikassa,kun avajaisissa sanottiin,että presidentiltä oli tullut tervehdys,tämä täti alkoi siitäkin kiittämään, loppuseuroissa oli kämmenet punaisena ja ääni sortunut,mutta kaikki puheet istui etualalla. Jotenkin siitä jäi sellainen tunne,että se kiittäminen oli tekemällä tehtyä. Kun sitten joku mummo alkoi toisaalla kiittämään,oli se aivan toisenlaista kiittämistä,mutta tämä "kestokiittäjä" pani aina paremmaksi ja kovemmin. Sen jälkeen olen huomannut,että kiittämiset ovat hiljenneet, Tämä "kiittäjä" ei ole enään ollut suviseuroissa,tai sitten on vaiennut hänenkin äänensä. Oli siinä varmaan puhujallakin vaikeaa keskittyä puhumaan,kun kokoajan kuului tämän saman ihmisen "kiittäminen" Olen Suviseura äänitteitä ostellut silloin monena vuonna, ja kyllä joskus tuntui,että jotain "vierasta" siinä oli.
Pilkaten en tätä kerro,mutta siinä kiittämisessä,ei henki oikein vastannut aamenella.Liekö vika sitten minussa,mutta en olle ainoa,joka sitä vähän ihmetteli.
Tuli tuossa mieleeni,kun tätä uskonnollista hurmosta on ollut viime vuosina, mm Nokia-liikkeessä,niin olisiko se vaikuttanut siihen,että ei enään ole kiittäjiä niinkuin ennen on ollut.
Kyllä Jumala kuulee ne hiljaisetkin kiitokset, että tuskin se "vaarallista" on,vaikka ei niitä kiittämisiä niin suurella äänellä olisikaan.
Itse muistan myös kuulleeni kun presidentiltä tulleen tervehdyksen lukemisen yhteydessä myös kiitettiin.
Tässä taitaa olla kysymys Oulun naisesta. Oulussa kuulemma on ollut sellainen kestokiittäjä joka on istunut aina jossakin samassa paikassa. Oliko se jonkun toppan juurella ja kiitteli jatkuvasti ja vähän väliä sekä puheen että laulujen aikana.
Oululaiset varmaan paremmin tietävät joten voivat kertoa hänestä. Mutta minusta tuntuu ettei hän ole enää elossa kun suviseuroissakaan ei kuulu enää tämän ääntä, jonka tunnistin myös siksi henkilöksi äänen perusteella, joka kiitti kun pressan tervehdys luettiin.
Jotenkin tuntuu kuin hänessä olisi vähän henkistä sairauttakin, ihan vain sillä perusteella,kun hän niin huomattavasti poikkesi tavallisesta kiittäjästäkin.
Yksi toinen mummu oli jokin aika sitten joka suviseuroissa kiitti aina vähän väliä, sellainen laiha mummu ,ja hänen sanat olivat aina nämä: "voi rakas isä kiitetty..voi rakas isä kiitetty", ja hän nosteli käsiään suoraan ylöspäin samalla sormista ja ranteista mutkitellen.Reisjärven maakunnallisissa näin hänet läheltä kiittämässä.
Myös tästä mummosta epäilen ettei ollut henkinen puoli aivan kunnossa. Sitä myös todistaa erään tuttavani keskustelu hänen kanssaan seurojen jälkeen seurateltassa. Hän oli puhunut hyvin sekavasti, josta ei tahtonut ottaa mitään selvää.
Paljon kiittäjiä nähneenä olen pannut merkille että nämä kaksi kiittäjää eivät ehkä olleet henkisesti aivan terveitä. Mutta kenestäkään muusta en ole huomannut samaa.
Itsekin olen keskustellut kiittäjän kanssa heti puheen päätyttyä,tuttu ihminen kun oli ,niin voin heti todeta ettei kiitos sinänsä vaikuta sen jälkeiseen puheeseen ja keskusteluun mitenkään.
Mutta tietääkö kukaan näistä kahdesta mainitsemastani ja huomiota herättäneistä kiittäjistä mitään?
Niin minäkin olen kuullut,että Oulusta oli se naisihminen. Äitini oli ollut Hankasalmen suviseuroissa samassa majoituksessa,ja kertoi,että käyttäyti sielläkin omituisesti,eli ei ollut henkisesti kunnossa. Kovin hienona hän oli, ja samoin Hankasalmella,kun oli oikein kuraista, ei hän voinut teltasta poistua,niin aviomies kävi sapuskat hakemassa sinne telttaan. Tiukan näköinen täti,ja mies oli vähän vaivautuneen näköinen,kun täti koko päivän oli äänessä. Illat oli hiljaisempia,kun he olivat lähteneet majapaikkaansa. Olen usein nähnyt "oikeita" kiittäjiä, ja siinä itsellekkin tuli vedet silmiin kun heitä kuunteli.
Tuota "tolppaan menemistä" en oikein usko,mistä yksi kirjoittaja kertoi, se oli Hymylehden juttuja joskus montakymmentä vuotta sitten:)
He molemmat kiittivät laulujen aikana.
Ensimäinen alkoi huojua ja heilutteli ja taputteli käsiä ja kilju pienellä äänellä jotain.
Hän kiitti useamman laulun ajan.
Vähän ajan päästä alkoi toinen mummo kiittää, tämä kiittikin paljon rivakammin ja kädet löi toisiaan niin, että "läpse" kävi. Sitten hän nousi seisomaan ja lähti kohti yhtä tolppaa, jota pitkin yritti ylöspäin. Joku pappa piti hänestä kiinni, vaikka tuskin mummo olisi tolppaan osannut kiivetäkkään.
Näin tuon ensimäisen kiittäjän, kun jonotettiin ruokaa. Törkeästi hän käveli jonottamatta jonon eteen ja otti tarjottimen. Yks sanoi hänelle, että sitähän pitää jonottaa. Mutta mummo ilmeisesti näki, että Jumala antoi hänen etuilla, kun hän kiitti niin komeasti.
Hän ei vaikuttanut tavalliselta lestadiolaiselta, vaan hänen kiittämisensä muistutti jotenkin helluntailaisten touhulta...
kuuntelin Perhon seuroja netistä ja sieltä kuului kiittäminen jonkin saarnan aikana, en nyt muista minä päivänä. Kiittäminen kuului tosin aika vaimeasti, mutta kuului kuitenkin, koska täällä oli hiljaista ja kuuntelin aivan kaiuttimen vieressä.
Kun Jeesus sanoo omilleen, jos te ette kiitä niin kivet pitää kiittämän. Niin että saattaa se kiitosäänien määrä siionissa ainakin vähentyäkkin jos ei koskaan kuitenkaan kokonaan lopu.
En tiedä onko seuraväki ajatellut, tai ainakin ne joilla puhkeaa helpommin kiitokseen, sen mikin ja mikit jotka roikkuu tolpan välisessä langassa seuraväen kohdalla. Ettei mene istumaan kovin siihen lähelle ainakaan koska nykyään on paljon radiointeja, sekä inet lähetyksiä jottei ole ainakaan häiriöksi niille. Niin, mene ja tiedä. Kuiten me tiedämme sen että kun astia menee yli ei siinä taida häiritä mikit eikä mitkään. Ellei sitten todellakin ennakolta ota asiaa huomioon.