Turtlesit seksinovelli, osa 4

Aiemmat osat: https://keskustelu.suomi24.fi/t/13443475/turtlesit--seksinovelli
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14311836/turtlesit--seksinovelli-osa-2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14311924/turtlesit--seksinovelli-osa-3

Kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun ymmärsin, etten ole onnellinen. Sisälläni on tyhjiö. Koitan täyttää sitä kaikilla kuihtuneen maan hedonistisilla keinoilla. Kilpikonnan spermasta käytetty kilju ei maistu miltään. Viimeisten jäljellä olevien elollisten olentojen, karhunkaisten, torakoiden tai merten syvyyksien ikuisten olentojen seksuaalinen ahdistelu tuntuvat turhuudelta – ne eivät pirskahtele ja mielessäni kytee suru. Edes mullikaksi pukeutuminen ja villiintyneen härän näytteleminen siten, että Turtlesit luulevat minun olevan yksi viimeistä puhtoisista olennoista, ja likaavat kehoni, tuntuu väärältä. Ennen nauroin silmät kierossa heidän ilmeilleen, kun olinkin jekuttanut heidät päiviä kestäneeseen joukkobukkakeen, ja he olivatkin vain hukanneet aikaansa missiossaan häpäistä universumin jokainen elollinen.

Kuljeksin pitkin Tyynen valtameren rantaa, Washingtonin osavaltiossa, Amerikan Yhdysvalloissa. Aallot iskevät kivikkoiseen rantaan. Sataa tiheää, pienipisaraista sadetta. Katson taivaiden tyhjyyteen, harmaiden pilvien välisestä aukosta. ”Onko tässä mitään järkeä?”, ajattelen. Samassa alkaa kuulua palosireenien ja sumutorvien ääntä. Kumea kakofonia tuo mieleeni ilmestyskirjan visiot torveen puhaltavista tuomion enkeleistä. Kurkkulaulua kaikuu tuulissa, lyriikoissa on hypnoottinen rytmi… ”koovaa pankaa, kovaaa pankaa, koovaa pankaa…”

Näen kaukaisuudessa valopisteitä, ja niiden lähestyessä tunnistan ne soihduiksi. Erotan ensin neljä suurempaa kilpikonnahahmoa, Turtlesit. Heidän perässään marssii satojen tuhansien kilpikonna-eläin-hybridiepäsikiöiden joukko. Kerran Mestari Tikun nukkuessa olin lukenut hänen muistikirjaansa, ja odottamieni ristiinpukeutumisseksifantasioiden sijaan siellä olikin suunnitelma: manata esiin maailmanloppu, tuhota kaikki luojan luoma kaunis, ja rakentaa ikuisesti kestävä seksuaalinen, geneettisesti taantunut painajainen. Tikku ja Turtlesit olivat vuosia keränneet varallisutta pankkiryöstöillä ja kiristysjuonilla. Pahanteon kruununjalokivi oli heidän kilpikonnanparitussaarensa, jonne saapui satoja maailman rikkaimpia päivässä panemaan viettelevästi pukeutunutta Rafaelloa. Vihreät kilpikonnanjalat verkkosukkahousuissa oli liikaa jopa silloiselle Paaville, ja Turtlesit pystyivät kiristämään ottamillaan kuvilla koko Vatikaania.

Tikku käytti keräämänsä tuhannet miljardit suunnitelmansa alustamiseen: Hän maksoi Palantirin päässunnittelijalle takaportin asettamisesta kilpikonnaklaaninsa käyttöön. Osa kauppaa oli myös Mestari Tikun takaportin tarjoaminen Palantirin yritysjohdon käyttöön – viimeinen silaus diilille. Rotta-sensei rahoitti myös maailman edistyneintä DNA- ja biotietokonetutkimusta. Maailman huipputukijat kehittivät geenimuunnelman, jossa mikrosirun Turtlesin kivekseen asentamalla tämä pystyi hedelmoittämään mihin tahansa elollislajiin kuuluvan olennon. Turtlesit iloitsivat kiveksiensä ronkkimisesta luomakuntaa uhmaavilla tavoilla, ja mikrosirujen asettamisesta heidän kivespussiensa sisälle. Innoissaan he viettivät lukuisia viikkoja Kalifornian rannoilla pelikaaneja ja Flamingoja siittäen. Laveanokkaiset ja hujoppijalkaiset kilpikonnaotukset kirvoittivat heissä remakkaa naurua.

Suunnitelmassa oli lukuisia muitakin steppejä. YK:n ottaminen hallintaan. Maailman jokaisen valtakeskittymän alistaminen seksuaalisella viettelyllä ja tieteiskirjallisuutta muistuttavilla uusilla teknologioilla. Ilmestyskirjan käyttäminen manuaalina, uuden paremman, kilpikonnasekasikiöiden täyttämän ja seksuaalisesti perversoituneen, maailman luominen. ”Tylsää”, ajattelin, kun en löytänytkään Tikun tyttöilyfantasioita, ja runkkasin tyhjää atellen hänen muistikirjansa sivujen väliin.

Irvokkaan häväistyksellinen kulkue asteli lopulta luokseni. Michelangelo, Rafaello, Donadello ja Leonardo astuivat ensin ryhdikkäässä asennossa muun joukon eteen. He olivat jo omaksuneet ilmesyskirjalliset roolinsa: Michelangelo oli kuoleman arkkienkeli – hän oli puoliksi maatunut, ja hänen kasvoissaan näkyi lahonneita osia. Hän vastasi uuden maailman uhritoimituksista, joissa kuolleet toverit poltettiin uhrialttareilla samalla, kun tämän läheisimmät muodostivat perseiden ringin, ja torvienomaisesti pierivät omat kaasunsa uhrisavun sekaan.

Rafaello otti ohjaksiinsa nälänhädästä vastaavan viraston. Siemennestettä oli saatava tarpeeksi, että jokaisella oli päivän päätteeksi täysi vatsa. Donadello taas vastasi taudeista. Hänellä oli samalla kuppa, tippuri, herpes, HIV, satiaisia ja kaikenlaisia tuntemattomiakin tauteja, joita hän ilomielin levitti myös muilla. Leonardo oli valloituksen enkeli. Hänet siis oli helppo valloittaa tanssilattialta sänkyyn saakka.

He tuijottivat minuun, ja aloittivat syytöksensä. He olivat kuulemma saaneet maailmanlaajuiselta tietokonejärjestelmältään varoituksen, että syd