Autismikirjo - harvinaista mutta silti normaalia

"Elämän pitää mennä neurotyypillisesti!"
"Kunnon ihmisen tulee elää enemmistön lailla!"

Niinpä niin.
Tuollaiset lausahdukset, ajatukset, näkemykset, neuvot ja
elämänohjeet ovat sinulle vääriä ja SOPIMATTOMIA, jos 
olet sattunut syntymään neuroepätyypilliseen vähemmistöön.

Assina ei voi olla kohtaamatta vääriä neuvoja. Miksi?
Siksi, että assina on 2 prosentin vähemmistössä 98-prosenttista
neurotyypillistä enemmistöä vastaan.
Miten helposti siinä AS-ihminen lipsahtaakaan
maskaamaan eli vetämään itselleen sopimatonta
roolia, näyttelemään normaalimpaa kuin todellisuudesssa
on. Miten hukkaan oma elämä silloin meneekään! 
Jos maskaa, silloin ei uskalla elää omana itsenään eikä
oma elämä toteudu aidosti! Elämästä tulee harhailua ja
väsymistaistelua.

Olen kuullut, että jotkut assit ovat järkyttyneet saatuaan 
AS-diagnoosin. Jotkut jopa haluavat AS-diagnoosistaan eroon.
Minusta se on kummallista, koska varmuuden saaminen
AS:stahan antaa ihmiselle paremmat mahdollisuudet 
realistiseen minäkäsitykseen ja identiteettiin kuin 
koskaan aikaisemmin.

Neurotyypillisten eli NT-ihmisten ylivoimainen lukumääräinen 
enemmistö ja sen mukainen kulttuuristen arvojen hegemonia
väheksyy helposti kaikkia neuroepätyypillisten ihmisten 
marginaaliryhmiä ja voi saada monen synnynnäisesti erilaisen
ihmisen tuntemaan aiheetonta huonommuutta ja häpeää.

Miten tärkeää onkaan tiedostaa oma neurobiologinen
asemansa ihmislajin aivojen luonnollisen ja normaalin
monimuotoisuuden uumenissa!

Kun sanon tämän ketjun otsikossa, että autismikirjo
on "harvinaista mutta silti normaalia", tarkoitan sitä, että
nykyajan käsityksiä vastaava uusi normaali ei ole samaa
kuin entinen vanhentunut käsitys "normaalista" eli se aikansa
elänyt ahtaan nentistinen näkemys, että muka normaalia,
luonnollista ja tervettä olisi VAIN se neurotyypillisyys, joka on
ihmisten selvän enemmistön aivoissa ja saa heidät kokemaan
maailman ja varsinkin muut ihmiset ihan tietyllä neurobiologisella
tavalla eli ns. neurotyypillisesti.

Osa neurotyypillisistä ihmisistä on sokeasti ja aivottomasti
luiskahtanut/pudonnut nentistisen asenteen sudenkuoppaan.
Nentismi on sitä, että räikeästi, perusteettomasti ja omahyväisesti
yli-ihannoidaan neurotyypillisyyttä eli "nenttiyttä" ja kaikki meidät
neuroEPÄtyypilliset (adhd, autismi, tourette jne.) ihmiset
ymmärtämättömästi ja tylysti rusennetaan "häiriöiden" ja
"sairauksien" jätekarsinaan, johon on teljetty kaikki ne, jotka
muka "eivät ansaitse ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemista".
- Lienee turha edes mainita, että tällaisen jäteongelman ydin
piilee nentistien oman ymmärryskyvyn puutteessa.

Edelleen puuttuu lukemattomilta enemmistöihmisiltä sen perusfaktan
ymmärtäminen, josta kirjoitin selväsanaisesti jo 6 vuotta sitten
Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta -ketjun alkupostauksessa.
Se löytyy täältä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15607838/mita-jokaisen-tulisi-ymmartaa-assta

Nentistit ajattelevat, että jokaisen ihmisen elämän tulee
"palata normaaleihin uomiinsa" ja jos jonkun ihmisen elämä
on jossain muussa uomassa, se muka pitää heti ja määrätietoisesti
palauttaa neurotyypillisten "kunnon" ihmisten rakentamille raiteille,
jotka muka ovat ainoita oikeita.

Neurotyypillisyyden diktatuuriin eli äärinentismiin luisuminen ja
jämähtäminen on kuin elokuvan kohtaus, jossa ymmärrystä vailla
oleva ihmispoloinen lipeää tulivuoren reunalta nykyaikaisten
neurotieteiden paljastamien faktojen muodostamaan laavaan.
Siitä on vaikea selvitä. Äärinentistiparka ei ehdi edes tiedostaa,
mitä tapahtuu ja miksi hän epäonnistuu.

Tässä suuressa neurotyypillisiksi syntyneiden ihmisten
rakentamassa "nenttikulttuurisysteemissä" joudumme 
me neuroepätyypillisetkin elämään.

Mikä tilanteessa on meille vaikeinta.
Se, että osa nenteistä ei edes halua päästä koskaan eroon
nentistisistä asenteistaan, siitä vinoutumastaan, joka 
saa heidät katteettomasti yli-ihannoimaan omaa
neurobiologista neurotyyppiään (neurotyypillisyyttään),
mikä tekee heistä meidän kannaltamme kiusaajia, koska he
asennevinoutumansa mukaisesti syyllistyvät paheksumaan 
ja ivaamaan sitä, millaisiksi me olemme pysyvästi syntyneet.

Nentistit eivät uskalla sanoa ääneen sitä tosiasiaa, että 
autismikirjoisuuskin kuuluu luonnolliseen normaaliuteen.
Nentistit kokevat olevansa vahvoja, kun pysyvät omassa
dogmaattisessa asennevinoutumassaan. Se vahvuus on 
todellisuudessa heikkoutta. Se on kyvyttömyyttä päivittää
näkemyksiään. Se on kyvyttömyyttä omaksua sitä uutta
todellisuutta, joka nykyaikaisten neurotieteiden
tutkimustuloksista avautuu.

Onneksi merkittäviä valopilkkujakin tässä ajassa on.
Korkein oikeus tuntuu olevan vahva ja näkökykyinen.
Se kykenee suoraselkäisesti asettumaan sorrettujen
vähemmistöjen puolelle.

Miksi ihminen vetäytyy muista?
Niinpä niin.
Jos unohdetaan kokonaan autismikirjon olemassaolo,
voidaankin ihmetellä jonkun ihmisen vetäytymistä muista
ja voidaan ryhtyä auttamaan häntä palaamaan muiden
pariin.

MUTTA jos ei unohdeta autismikirjon olemassaoloa,
voidaan oivaltaa, miten luonnollista ja ymmärrettävää
on juuri meidän autismikirjoisten ihmisten vetäytyminen
niiden - yhä valitettavan monien - ihmisten seurasta, jotka
suhtautuvat autismikirjoisuuteen negatiivisesti.

Negatiivisimmin meihin autismikirjoisiin asennoituvat
ns. nentistit, jotka hyvin ahtaasti, kapeasti ja omahyväisesti
"näkevät" normaaliksi, terveeksi, oikeaksi ja hyväksyttäväksi
VAIN oman neurotyypillisyytensä.

Nentistit ovat autuaan tietämättömiä siitä tosiasiasta, minkä
nykyaikaiset neurotieteet ovat vahvistaneet. Siis tietämättömiä
siitä tosiasiasta, että NEUROTYYPILLISYYDEN OHELLA MYÖS
AUTISMIKIRJOISUUS KUULUU JA ON AINA KUULUNUT
NORMAALIIN JA LUONNOLLISEEN IHMISAIVOJEN
NEUROBIOLOGISEEN MONIMUOTOISUUTEEN.

Kyllä. Tuo pitää paikkansa, vaikka ihmiskunnan taaperruksessa tällä
planeetalla on ollut sellaisia ankeita ajanjaksoja, jolloin käsitykset
ovat sairaasti kapeutuneet ja jotkut kapeutuneimmat ihmisparat
ovat pyrkineet työntämään kaikki neuroEPÄtyypilliset, esim. meidät
autismikirjolle pysyvästi syntyneet ihmiset "vääränlaisten" ja
"sairaiden" ilmiöiden stigmatisoivaan lokeroon.

On selvää, että meidän autismikirjoisten ei parane palata niiden
ihmisten seuraan, jotka suhtautuvat meihin ymmärtämättömimmin.
Meillä on täysi ja painava syy vetäytyä pysyvästi sellaisten ihmisten
vaikutuspiiristä, jotka ovat pysyvästi pudonneet nentismin sudenkuoppaan,
ovat harhakäsitystensä kierteessä ja kuvittelevat ihan tosissaan, että se on
heidän "henkistä lujuuttaan". Jotkut uskovaisetkin ovat taipuvaisia
tipahtamaan ahdasmielisimpiin raamatuntulkintoihin ja siitä tulee heille
kohtalokas henkisen ja hengellisen kehityksen lukko. Pahimmassa
tapauksessa edes Korkeimman oikeuden tuomio ei saa heitä
heräämään.

Käsityksen siitä, mikä on NORMAALIA, on korkea aika AVARTUA.
Normaaliuteen kuuluu hyvin monimuotoisia ilmiöitä ja osa niistä
on HARVINAISIA. Mutta se ei alkuunkaan merkitse sitä, että
niitä ei pitäisi HYVÄKSYÄ.

Ne ihmiset, jotka vuonna 2026 eivät hyväksy autismikirjoisuutta,
elävät menneisyydessä ja meidän neuroEPÄtyypillisten on hyvä
pyrkiä herättelemään heitä ja sanoa:
"Herätkää, nyt elämme NYKYAIKAA!"

Löysin youtubesta tärkeän Salla Hewitt'n puheenvuoron:
Neurovahvistava lähestymistapa: toimintakulttuurin muutos.

Tässä autismiliiton ansiokas tiivistelmä:
"Neurokirjon asiantuntija ja Neurovahvistavan lähestymistavan osaamiskeskuksen perustaja Salla Hewitt puhui Autismin talvipäivillä 2025 miten luoda neuromoninaisuutta arvostava ympäristö.
Neurovahvistava lähestymistapa on neuromoninaisuutta arvostava ja vahvistava viitekehys, jonka pohjalta voimme ymmärtää ihmiskunnan luonnollista monimuotoisuutta. Se edistää yhdenvertaisuutta ja luo esteetöntä, kaikille turvallista maailmaa, jossa neurokirjon lasten, nuorten ja aikuisten ei tarvitse sinnitellä jaksamisensa äärirajoilla, ahtautua neurotyypilliseen muottiin, piilottaa omia ainutlaatuisia ominaisuuksiaan ja ohittaa omia tarpeitaan. Puheenvuorossa pohditaan neurovahvistavan lähestymistavan mahdollisuuksia autismikirjon henkilöiden hyvinvoinnin vahvistamisessa ja palvelujärjestelmämme toimintakulttuurin muutoksessa."

Viime vuosina olen - ikääntyneenä assina - valtavan ilahtuneena
seurannut juuri tuohon suuntaan tapahtuvaa toiminta- ja
asennekulttuurin muutosta!

Perinteinen ja jo todella vanhentunut "nentistinen" tapa
leimata autismikirjoiset "neuronormatiivisuuden lokerosta
tipahtaneiksi vajaakykyisiksi reppanoiksi" on onneksi jo
tiedostettu täysin aikansa eläneeksi ja erittäin haitalliseksi
tavaksi asennoitua ja "ajatella".

Ihmisten KAIKKI synnynnäiset ja pysyvät neurotyypit - myös ne
harvinaisemmat, kuten autismikirjo - on opittu vuosi vuodelta
vihdoin näkemään YHDENVERTAISINA. Autismikirjo on
opittu koko ajan ottamaan huomioon paremmin ja sen
syvin olemus on opittu näkemään todenmukaisemmin
eikä enää ole kaikille uutinen esim. se, että autismikirjoisuus
sisältää mm. ERITYISVAHVUUKSIA.
On vihdoin ymmärretty, että meidän autismikirjoisten on saatava
elää autismikirjoisella tavalla, sillä - kuten tutkimuksissa on
selvinnyt - muussa tapauksessa me menetämme arvokkaimmat
vahvuutemme.

Tuossa Salla Hewitt'n puheenvuorossa poraudutaan monelta
kantilta siihen, missä on oltu hakoteillä autismiin suhtautumisessa ja
millaisia ovat ne uudet, paremmat ja oivaltavat näkemykset, joita on
syntynyt neurotieteiden uusimmista tutkimustuloksista ja
autismikirjoisten kokemusasiantuntijaihmisten omista
konkreettisista havainnoista ja teoreettisista pohdinnoista.

Katsokaa ja kuunnelkaa tuo Salla Hewitt'n 50-minuuttinen
perusteellinen puheenvuoro. Sen sisältö on tätä päivää ja
osin jopa tulevaisuutta, sillä on paljon ihmisiä, jotka eivät
ole vielä lainkaan oppineet suhtautumaan meihin
autismikirjoisiin nykyaikaisella arvostavalla tavalla.
Puheenvuoro löytyy tästä linkistä:
https://www.youtube.com/watch?v=Xb8CEenJygs

Kun ihmiset kuulevat, että joku on autismikirjoinen, tapahtuu
yhä monen päässä ihan tietynlaisia tietämättömyyden aiheuttamia
räikeitä virhetulkintoja:
"Ahaa, hän ei siis oikein ymmärrä."
"Hän ei siis kuulu meihin kyvykkäisiin kunnon ihmisiin."
"Hän on siis apua tarvitseva, sellainen, jolle meidän on opetettava,
miten täällä maailmassa on elettävä, jotta voisi olla onnellinen." Jne.
Huh huh!

Kuuluisien ja suuria saavuttaneiden autismikirjoisten ihmisten,
kuten esim. Beethovenin, Edisonin ja Einsteinin kohdalla nuo
em. räikeät virhetulkinnat paljastuvat entistäkin räikeämmiksi
valheiksi. "Ahaa, Einstein oli siis autismikirjoinen, joten hän ei
oikein ymmärtänyt!" Jne.

Nuo edellä mainitut räikeät virhetulkinnat edustavat sekä
nentismiä että ABLEISMIA.
Mitä on ableismi?

Sofia Tawastin ja Riikka Leinosen loistavassa finlandia-palkitussa
tietokirjassa Suuri valhe vammaisuudesta puhutaan ableismista
hyvin perusteellisesti.

Englanninkielen sana ABLE tarkoittaa pystyvää ja kykenevää.
Ableismi on yleisimmin syrjintää, joka tapahtuu vammaisuuden,
neuroEPÄtyypillisyyden tai jonkin muun "epänormaaliuden"
perusteella. Kun ableismia vähänkin tutkailee, huomaa, että se
valitettavasti yhä monella tavalla ihan konkreettisesti kukoistaa
meidänkin yhteiskunnassamme - mutta sanaa ei tunneta eikä
ymmärretä. Ymmärrystä on lisättävä!

Ableismi on sitä, että ihminen oletetaan enemmän tai vähemmän
vajaakykyiseksi, jos hän poikkeaa normatiivisuudesta.
On käytetty myös sanaa toimintakykyolettama.

Ableistisesti suhtaudutaan yleisesti sellaisiin ihmisiin, jotka
ovat enemmistöön verrattuna jotenkin erilaisia. Heidät kuvitellaan
avuttomiksi ja heihin suhtaudutaan toiminnan kohteina, vaikka
he ovat itse asiassa hyvinkin aktiivisia ja täysipäisiä toimijoita.
Heidän oma näkemyksensä ohitetaan, heitä syrjitään,
heitä kiusataan ja suljetaan ulos - vain siksi, että he eivät
satu edustamaan enemmistönkaltaisuutta.

Ableismi ei ole niiden ihmisyksilöiden kyvyttömyyttä, joihin
ableismi kohdistuu. Ableismi on yhteiskunnan kyvyttömyyttä.
Kun ableismia pyritään vähentämään, on muutettava
yhteiskuntaa, asenneympäristöä ja ajattelutapoja.

Ableistinen virhesuuntaus on pysäytettävä. Se tarkoittaa sitä,
että määrätietoisesti estetään vammaisten ja muiden epätyypillisten
ihmisten epäoikeudenmukainen kohtelu. Ableismi on pysäytetty
vasta silloin, kun ei enää syyllistytä yhdenkään ihmisen perustarpeiden
ja perusoikeuksien sivuuttamiseen.

"On parempi tulla vihatuksi sellaisena millainen on, kuin
tulla rakastetuksi sellaisena, millainen ei ole. " - André Gide

André Gide (1869-1951) oli ranskalainen prosaisti ja
runoilija, joka sai nobelin kirjallisuuspalkinnon
vuonna 1947. Häneltä löytyy paljon nietzschevaikutteisia
elämänohjeita. Hitlerin valtakaudella hänen kirjojaan
määrättiin julkisesti poltettavaksi.

Tuo yllä oleva Giden aforismi on syvällisesti totta.
Jos ihmiselle todella käy niin, että hän tulee rakastetuksi
VAIN sellaisena, millainen hän EI OLE
mutta jollaiseksi hän erehtyy tekeytymään,
ollaan keskellä viheliäisen valheellista elämää, joka
on pelkkää tuskaa ja johtaa katastrofiin.

Meitä autismikirjoisia usein hienovaraisesti usutetaan
ja houkutellaan maskaamaan autismikirjoiset piirteet
itsestämme pois ja teeskentelemään muka "enemmistön
mieliksi" neurotyypillistä ihmistä.

Valheelliseen elämään, josta aitous ja rehellisyys on kaukana,
meidän autismikirjoisten ei kuitenkaan koskaan ole syytä
pudottautua, sillä sen jälkeen meiltä ovat pelastusveneet ja
pelastusrenkaat loppuneet ja koemme Titanicin kohtalon.

Meidät pelastaa voimaantuminen, tuleminen aidosti ja
rehellisesti omaksi autismikirjoiseksi itseksemme.
Vaikka törmäisimme nentismin jäävuoreen, meillä on
aitouden pelastusvene ja rehellisyyden pelastusrengas.

Suurkiitos autismiliitolle meilistä!

On ollut tosi tärkeää puhua autismitietoisuuden viikolla
ns. MYÖTÄTUNTOKUILUSTA, joka yhä suuresti haittaa
molemminpuolista ymmärrystä autismikirjoisen
vähemmistön ja neurotyypillisen enemmistön välillä.

Miten usein edelleenkin väitetään, että meillä autismikirjoisilla ihmisillä
ei muka ole kykyä empatiaan. Samaan aikaan me autismikirjoiset
huomaamme, miten VÄHÄN neurotyypillisellä enemmistöllä on
kykyä suhtautua empaattisesti meihin autismikirjoisiin.

Tämän oudon ilmiön syyt on parhaiten löydetty ja kuvattu
siinä teoriassa, jonka on kehittänyt autismitutkija (itsekin
autismikirjoinen) Damian Milton. Teoria tunnetaan nimellä
double empathy problem, joka on suomennettu
myötätuntokuilun teoriaksi.

Tuossa teoriassa oivalletaan se, että autistit ja neurotyypilliset
eivät luontaisesti ymmärrä toistensa näkökulmia, tapoja tai
oletuksia, koska heillä on aivoissa erilaiset neurobiologiset
kytkennät, erilaiset "käyttöjärjestelmät", erilaiset (omanlaisensa)
kokemusmaailmat, - kuin kaksi erilaista kieltä, joilla puhutaan
tästä yhteisestä maailmastamme ja sen runsaita sosiaalisia tilanteita.
Nämä kaksi "kieltä" eivät avaudu toisilleen ikään kuin itsestään.
Avautuminen vaatii oivallusta ja tilanteen syvempää ja
laajempaa näkemistä.

"Tutkimukset osoittavat, että autistiset ihmiset kommunikoivat
keskenään usein sujuvasti, empaattisesti ja vastavuoroisesti.
Haasteet korostuvat erityisesti silloin, kun autisti ja neurotyypillinen
kohtaavat."

Juuri noin. Enemmistö ihmettelee ja kysenalaistaa vähemmistön
"ajatuksenjuoksua", koska se ei ole samanlaista kuin enemmistöllä.
Neurotyypillinen enemmistö helposti pitää omia neurotyypillisiä
tulkintatapojaan ainoana oikeana ja linnoittautuu niiden taakse.
Milton on oivaltanut, että muurimainen linnoittautuminen vain
yhden tavan taakse on ollut juuri se umpikujaan johtava väärä tapa.

On oivallettava perusasetelma. On nähtävä ja hyväksyttävä kahden
terveen mutta erilaisen neurotyypin terve mutta erilainen kommunikointi-
ja kokemismaailma. On opittava tulkkaamaan näiden kahden terveen
mutta erilaisen maailman välillä ikään kuin kuljettaisiin siltaa pitkin
puolelta toiselle. Kaikki muurimaiset asennerakennelmat on purettava,
jotta ihmisten, tiedon ja ymmärryksen kulkeminen siltaa pitkin pääsee
keskeytyksettä tapahtumaan.

"Arjessa neuroenemmistön viestintätapaa pidetään usein 'normaalina'.
Se sisältää rivien välistä viestintää, äänensävyjä, ilmeitä ja epäsuoria
vihjeitä, jotka eivät aina avaudu autistiselle ihmiselle. Samalla autistin
tapa ilmaista itseään – suora, rehellinen ja kirjaimellinen – voidaan
tulkita tylyydeksi tai tunteettomuudeksi, vaikka taustalla on vilpitön
halu olla selkeä. Autistinen ihminen saattaa esittää tarkentavia
kysymyksiä varmistaakseen, että ymmärtää ohjeet oikein.
Neurotyypillinen voi tulkita tämän epävarmuudeksi tai hankaluudeksi,
vaikka kyse on huolellisuudesta ja halusta toimia täsmällisesti.
Neurotyypillisten viestintätapaa pidetään usein niin itsestäänselvänä,
ettei sitä juuri kyseenalaisteta. Kun vuorovaikutus takkuaa, katse
kääntyy helposti autistiseen ihmiseen, ja ongelmana nähdään
vain hänen tapansa kommunikoida."

Juuri noin.

"Tutkimukset osoittavat, että autistiset ihmiset kommunikoivat keskenään
usein sujuvasti, empaattisesti ja vastavuoroisesti. Haasteet korostuvat
erityisesti silloin, kun autisti ja neurotyypillinen kohtaavat."

Niitä haasteita on yritetty yksipuolisesti sysätä vain autismikirjoisten
ihmisten "kyvyttömyyden" ja "kehityshäiriön" syyksi.
Mutta paljolti juuri Miltonin oivaltavan teorian ansiosta on opittu
vihdoin näkemään neurotyypillisten ja autismikirjoisten ihmisten
välisten kommunikointiongelmien MOLEMMINPUOLISUUS ja
samalla on löydetty niiden ongelmien todelliset syyt.

Assina en pidä ollenkaan yllättävänä sitä, että niin monet
ei-assit niin perin tosissaan ja niin helposti lipsuvat pitämään
meitä asseja "outoina", "vääränlaisina", "ei-hyväksyttävinä" jne.

Me assit olemme pienessä vähemmistössä ja enemmistöllä on
aina suuri ja petollinen taipumus luisua siihen harhauskoon, että
"vähemmistön täytyy olla väärässä, koska se on vähemmistössä".

Suuri ei-assien enemmistö oppii, että ihmisenä eläminen
on ihan tietynlaista eli neurotyypillistä. Kun sitten tuo
suuri enemmistö törmää yksittäiseen assiin, syntyy
tietenkin sellainen kokemus, että nyt on jokin selvästi
pielessä. "Voiko tuollaistakin ihmiselämää olla!?"
"Tuon takana täytyy olla jokin kehityksen häiriö!" Jne. 

Uskon, että suuri ei-autistinen enemmistö ymmärtäisi
meitä autismikirjoisia tuntuvasti helpommin, jos 
sekin olisi syntynyt meidän laillamme kirjolle.
Tuo ei ole uskon asia, vaan varma fakta.
Jos syntyy neuroEPÄtyypilliseksi niin silloin
ei niin vain kyseenalaista sen olemassaoloa, koska
törmää siihen omassa elämässään päivittäin ja
tuntee sen sisällään syntymästä asti.

Kokonaiskuvan selvä näkeminen on hyvin tärkeää.
On siis pieni neuroEPÄtyypillisten vähemmistö
versus suuri neurotyypillinen enemmistö.
Kun perusasetelma on tämä, syntyy vääjäämättä
erimielistä ja monentasoista väittelyä siitä, miten
ihmisen tulisi elää, miten ihmisen tulisi käyttäytyä
varsinkin sosiaalisesti - ja mikä olisi paras tapa
suhtautua niihin, jotka ovat syntyneet pysyvästi
erilaisiksi kuin enemmistö.

Osa enemmistöstä voi "enemmistön sosiaalisella tuella"
harhautua uskomaan, että on olemassa vain yksi
hyväksyttävä tapa, jonka mukaan KAIKKIEN täytyy elää.
Sellainen usko on kuitenkin täysin vanhentunut eikä se
alkuunkaan enää vastaa neurotieteiden nykykäsityksiä.

Me autismikirjoiset olemme nimenneet erään väärän
suhtautumistavan nentismiksi. Nentismi on valitettavan
yleistä ja yhä huonosti tiedostettua. Nentismi on juuri
siinä mielessä auttamatta vanhentunut suhtautumistapa,
että se kuvittelee luonnon monimuotoisuuden olemattomaksi
ja uskoo, että kaikki sujuisi muka hienosti, jos JOKAIKINEN
ihminen vain eläisi tiukan oikeaoppisesti "nenttimäisellä" eli
neurotyypillisellä tavalla.

Assina olen valtavan ilahtunut siitä ajattelun suuresta
kehityshyppäyksestä, mikä neurotieteissä tapahtui
silloin kun ihmisaivojen neurobiologinen muuntelu
oivallettiin olennaiseksi osaksi sitä luonnon suurta
mahtiominaisuutta, jota kutsutaan biodiversiteetiksi
eli luonnon monimuotoisuudeksi.

Miksi ihmiskunnan merkkihenkilöiden joukossa on niin
paljon autismikirjoisia?
Miksi juuri syntyminen autismikirjolle on saanut niin
monessa ihmisessä aikaan merkittäviä tekoja tieteiden,
taiteiden ja keksintöjen alalla?

Assina minulla on tuohon asiaan omat näkemykseni.
Tiedän, että olen "autismikirjoisuuden sisäavaruuden
ikuisena vaeltajana" tavallaan oikea tyyppi vastaamaan.

AS-ihmisenä (Homo aspiens) tämä elämä ja ihmisten maailma
avautuu minulle samanaikaisesti sekä sivullisen että sisäpuolisen
silmin. Minulle ei kelpaa eikä sovi tämä neurotyypillisten
massaihmisten luoma maailma outoine sosiaalisine sääntöineen,
oppikirjoineen ja uskontoineen. Kaikkein huonoimmin minulle sopii
liian monien ihmisten ahdas käsitys siitä, mikä on normaalia.

Minun aivoni tuottavat jatkuvasti omaa matskua, joka syntyy
tavallaan tyytymättömyydestä vallitsevaan. Tunne siitä, että
pitää luoda uutta ja parempaa, on AS-aivojeni jokapäiväinen
viesti. Olen niille viesteille sekä lähettäjä että saaja. Muita
ihmisiä kuuntelen selvästi vähemmän kuin noita sisäisiä
viestejäni, joiden arvokkuudelle en ole todellakaan sokea.
Muiden ihmisten viestit, neuvot ja ohjeet ohitan, koska ne
yleensä eivät ollenkaan näe minun todellisuuttani.

Asianlaita on niin, että kaikkein todennäköisimmin juuri se ihminen,
jolla on suurin sisäinen intohimo luoda parempaa maailmaa, nousee
suuresta harmaasta ihmismassasta ihmiskunnan merkkihenkilöksi.

Maaliskuussa -25 kirjoitin näin:

"Onneksi nykyään ja varmasti yhä voimistuen tulevaisuudessa
ymmärretään, että autistisuus ja ei-autistinen neurotyypillisyys
eivät ole vastakkaisia neurotyyppejä, vaan neurotyyppeinä ne ovat
RINNAKKAISIA ja YHTÄ OIKEITA ja YHTÄ TERVEITÄ."

Tuo ajatus voi olla monille vielä aika uusi, varsinkin niille nentisteille,
jotka ovat pitäneet autismia sairautena. Todellisuudessahan autismi
ei ole sairaus. Sekä neurotyypillisyys että autismi ovat rinnakkaisia
normaalin ja luonnollisen neuromuuntelun variaatioita.

Kirjoitin maaliskuussa -25:

"Ne ovat aivan yhtä oikeita ja yhtä terveitä kuin ovat esim.
koivut ja männyt, kissat ja koirat, linnut ja kalat jne. Kyse on
luonnon suuresta monimuotoisuudesta ja sen aidosti
kestävästä viisaudesta."

Luonnon monimuotoisuus on paitsi normaalia, myös
mitä olennaisin luonnon kestävyyden mahtitekijä.
Juuri se, että lajeja on paljon ja että ne ovat erilaisia, tekee
luonnosta hämmästyttävän selviytymiskykyisen. Juuri
monimuotoisuutensa ansiosta elämä löytää keinot säilyä ja
jatkua myös hyvin vaikeiksi muuttuneissa oloissa.

Kun luonnon monimuotoisuuden syvällinen viisaus nähdään
myös ihmisaivojen neurobiologisessa muuntelussa, päästään
nykyaikaisten neurotieteiden löytämien suurten oivallusten
tasolle eikä enää eksytä nentismin pimeille ja ahtaille
harhapoluille.

Nentismin ahtaat kujat ovat umpikujia.
Autismikirjon patologisointiin vihkiytyneet
"umpikujittajat" eli nentistit kaikkein viimeisimpinä
voivat - jos ylipäänsä voivat - ymmärtää autismia.
Kirjolle syntyneenä tätä nentistien ahdinkoa ei
voi olla huomaamatta.

Assina pohdin usein sitä, mikä meihin autismikirjoisiin suhtautumisessa 
on eniten vialla, millä lailla väärin meidät yleisimmin nähdään, mitä kaikkea
olennaista meistä ei juuri koskaan nähdä ja miten paljon meitä yhä
aliarvioidaan, jopa tuomitaan, PELKÄN ERILAISUUTEMME TAKIA!
 
Autismikirjoista todellisuutta on vaikea valottaa lyhyesti ja kokonaan,
koska se on niin laaja ja siinä riittää syvyyttä. Lisäksi siinä on niin paljon
yksilöllistä muuntelua. Se todella on suuri KIRJO.

Jos olet syntynyt autismikirjolle, huomaat joka päivä, että
perussosiaalinen peruselämä eli neurotyypillisyys ei tunnu
sinusta omalta. Sinua ei ole luotu sitä varten. Sinun oma elämäsi
on muualla ja se "muualla" tarkoittaa vaikeasti selitettävää mutta
hyvin kiehtovaa "autismikirjon sisäavaruutta".

Assina minun elämäni tuntuu omimmalta ja intensiivisen onnelliselta
silloin, kun olen omien "ekkojeni" maailmassa - erossa ympäröivän
neurotyypillisen enemmistön oudoista ja alituisista odotuksista,
silloin, kun saan ihan yksin ja omassa rauhassani - AS-aivot
ihanasti hyrräten - uppoutua ja fokusoitua FLOW-tilassa
erityiskiinnostuksenkohteisiini.

"Ekkot" ovat pelastusveneitäni, joihin hyppäämällä selviän hengissä
jopa nentismin jäävuorijärkäleiden keskellä.

Jos sinä olet syntynyt autismikirjolle, huomaat, miten päässäsi
olevat neuroEPÄtyypilliset aivot suuntautuvat muiden
ihmisten sijaan juuri sinua kiinnostaviin asioihin ja miten
intensiivistä se kiinnostus onkaan. Aivosi eivät ole kirous
vaan siunaus. Kuitenkaan siihen ei ole ihan helppo uskoa,
kun ympärillä tunkeilee kaikenkarvaista "telaketjunormaalia"
ihmismassaa ja tunnet joutuneesi kuin väärälle planeetalle.

Mutta kun opit uskomaan itseesi ja pääset "ekkoiluissasi"
kunnolla alkuun, huomaat, että elämäsi alkaa avautua
- eikä se ole avautumista neurotyypillisen enemmistön
suuntaan, vaan avautumista sinun ikioman ja uniikin
autismikirjoisen sisäavaruutesi kiehtovuuksien suuntaan.
Silloin tajuat, että sinua on siunattu jollain arvokkaalla,
sellaisella, jota ei ole kuin pienellä vähemmistöllä.

Paula Tilli on sanonut: "Kukaan ihminen maailmassa ei ole
minulle yhtä tärkeä kuin erityiskiinnostuksenkohteeni."
Tuossa näyttäytyy kristalloidusti se olennainen ero, mikä
assien ja nenttien aivotoiminnassa on. Nentit elävät nenä
pystyssä "sosiaalisuus edellä" ja pitävät "epäsosiaalisia"
ihmisiä - katteettomasti - vähempiarvoisina, vaikka
todellisuudessa juuri meissä "epäsosiaalisissa" asseissa,
on aivan erityisiä kognitiivisia - eli tajuamiseen, ajatteluuun,
oppimiseen ja havaitsemiseen liittyviä - vahvuuksia, joita
ei kukaan fiksu enää nykyään erehdy väheksymään.

"Ekkot" eli erityiskiinnostuksenkohteet ovat assille todella
tärkeämpiä kuin esim. läheiset ihmissuhteet neurotyypillisten
ihmisten kanssa!

Miksi näin on? Omalla kohdallani AS-aivoni ovat ylikuormittuneet
liian usein juuri siksi, että ympärilläni pyörii tuskastuttavuuteen asti
"oikeaoppista" neurotyypillistä käyttäytymistä edellyttäviä ahdasmielisiä
normimuotti-ihmisiä! Minun elämäni tuntuu vapauttavalta, sujuvalta ja
arvokkaan tuottoisalta vain silloin, kun saan puuhastella yksin ja kehittää
itseäni maksimaalisesti - ja haltioituen - omimpien rakkaimpien "ekkojeni"
parissa.

Jos sinua on syntymässä siunattu enemmistöstä poikkeavilla
AS-aivoilla, et voi kuin seota, jos haksahdat niin pahasti, että
ryhdyt yrittämään mahdotonta eli näyttelemään sellaista
elämistä ikään kuin sinullakin muka olisi enemmistönkaltaiset
neurotyypilliset aivot.

Niinpä niin. Aika moni nenttienemmistön edustaja on sillä lailla
ahdasmielisesti "telaketjunormaali", että hyväksyy vain nenttimäiset
aivot nenttimäisine ihmissuhdepeleineen ja paheksuu synnynnäistä
neurobiologista erilaisuutta eli meitä kaikkia neuroEPÄtyypillisiä
ihmisiä, kaikkia niitä, joita kiinnostavat asiat enemmän kuin ihmiset,
kaikkia niitä, jotka eivät apaattisina keskity nuoleskelemaan
nenttienemmistöä, vaan älyävät fokusoitua hyödyntämään
omia arvokkaita kognitiivisia erityisvahvuuksiaan.

Itse asiassa ihmiskunta olisi henkisesti todella paljon nykyistä
köyhempi, jos KAIKILLA ihmisillä olisi ahtaassa normimuotissa
prässätyt "dogmaattisesti ainoat oikeat" neurotyypilliset
enemmistöaivot.

Harvinaisuudestaan huolimatta autismikirjoisuus on todella
paitsi normaaliin ja luonnolliseen biodiversiteettiin kuuluvaa,
myös hyvin arvokkaita uusia oivalluksia tuottavaa.

Neurotyypillisyys ei todellakaan ole ainoa normaaliuden
muoto. Eihän mäntykään ole ainoa normaali puulaji.
On myös esim. koivuja ja haapoja.

Onneksi tosiaan en ole syntynyt neurotyypilliseksi!
Olen syntynyt assiksi, olen paukahtanut tälle planeetalle
autismikirjoisena "kummajaisena". On itseltänikin kestänyt
melko kauan ymmärtää, millainen oikein olen. Aspergerin
syndroomani selvisi minulle vasta 58-vuotiaana. Nyt olen
75-vuotias.

Mitä AUTISMIKIRJO merkitsee sille suurelle ihmisenemmistölle,
joka on - tiedostaa sitä tai ei - neurobiologisesti neurotyypillinen.
Se merkitsee jotain "vaikeasti ymmärrettävää", jotain mikä
vaikuttaa "vinksahtaneisuudelta", "keskenkasvuisuudelta",
"osaamattomuudelta", "kehityshäiriöltä", "sairaudelta" jne.

Enpä tosiaan olisi halunnutkaan syntyä niiden joukkoon, joilta
noin pahasti puuttuu ymmärrys autismikirjoisuutta kohtaan ja
joiden käsitys luonnollisesta normaaliudesta on aivan
epäterveen ahdas!

Koska niin monilta - valitettavasti jopa selvältä enemmistöltä -
yhä puuttuu ymmärrys autismikirjoisuutta kohtaan, olen 
AS-ihmisenä turvautunut elämässäni tosi usein erääseen
erityiskykyyn: MIELIKUVITUKSEEN.
Olen KUVITELLUT ympärilleni ihmisiä, jotka ymmärtävät minun
autismikirjoisuuteni, eivät kavahda sitä eivätkä pidä minua
sen takia muita huonompana, vaan ymmärtävät, että 
autismikirjoisuus-pakettiin sisältyy myös erityisvahvuuksia.

Mielikuvitus on ollut paljolti pelastukseni. Se oli pelastus
myös H.C. Andersenille, joka oli autismikirjoinen ja josta
tuli ihmiskunnan kuuluisimpia satukirjailijoita. Hänen satunsa
kuuluvat maailman käännetyimpään kirjallisuuteen.

H.C. Andersenkin - varmasti osittain juuri autismikirjoisuutensa
vuoksi - turvautui mielikuvitukseensa ja pystyi loistavasti
samaistumaan "rumaan" ankanpoikaseen ja myös sellaiseen
lapseen, joka ihmetteli keisarin "uusia vaatteita" eli keisarin
vaatteettomuutta ja vieläpä rohkeasti möläytti sen - hyvin
assimaisesti - julkisesti ääneen! (Kaikkien pitäisi toimia niin!)
:-) 

H.C. Andersen ei oikeastaan ollenkaan satuillut, vaan hän
osasi kuvata ikuisia ihmiskunnan väärinymmärryksiä ja 
heikkouksia tavalla, joka on kestänyt hämmästyttävästi aikaa.

Edustan suurinta autismikirjoisuuden ryhmää eli AS-ihmisiä.
AS-ihmisen kommunikointikyky voi olla jopa selvästi normaalia
kehittyneempää. AS:n antamat vahvuudet voivat osua mm.
juuri verbaalisuuden alueelle.

On paljon kirjailijoita, joiden luovuuden salaisuus piilee
autismikirjoisuudessa. Julkisuudessa arvellaan, että
ainakin seitsemän AS-ihmiseksi arveltua merkkihenkilöä
on saanut jopa kirjallisuuden Nobel-palkinnon.
(Ja on huomattu, että tätä asiaa epäilevät ensimmäisinä
ne äärineurotyypilliset, jotka potevat sitä asennevinoutumaa,
jota nykyään kutsutaan nentismiksi.)

Keitä nämä 7 julkisuudessa AS-ihmiseksi arveltua
nobel-kirjailijaa sitten ovat.
He ovat: 
W. B. Yeats (kirjallisuuden nobel 1923)
G. B. Shaw (kirjallisuuden nobel 1925)
Hermann Hesse (kirjallisuuden nobel 1946)
Bertrand Russell (kirjallisuuden nobel 1950)
Winston Churchill (kirjallisuuden nobel 1953)
Samuel Beckett (kirjallisuuden nobel 1969)
Bob Dylan (kirjallisuuden nobel 2016)

Mistä autismi oikein tulee? Tässä on pitkä uran tehneen hoitajan puhe rokotusten kuulemistilaisuudessa USA:ssa.
https://t.me/DUMBSandCloning/603868

"Just retired from a local hospital here. No one believes in the flu shots — my colleagues didn’t either!"

"Efficacy? 10% one year… 18%… 40% at best. It NEVER worked for kids 2-8 years old."

"I survived 20 years in high-volume ER — 300 flu cases a day — NEVER got the flu. Why? Hand washing, Vitamin D, elderberry syrup. Not your shots!"

"My soul was sick from what I saw… mandates, bribes with Target cards, pharmacists pushing it everywhere. I got 7 shots as a kid. My daughter got 10. Her son got 60+. My new grandson? Expected 72!"

"And I watched a perfectly healthy 2-year-old get those shots and become severely autistic! RFK Jr. is right — where are the 40-year-olds in diapers and helmets if this isn’t real? You should be ashamed. We’re done!"

Miksi tosiaan kukaan ei tee edes tilastotutkimusta autismin ja tiettyjen rokotteiden ottamisesta mukaan kansallisiin rokotusohjelmiin? Vielä ennen 40-luvun alkua ei edes tilastoista löydy sairautta nimeltä autismi.
Jos syy on synnynnäinen, niin miksi hoitaja toteaa, että 2-vuotias lapsi on täysin terve, kunnes saa ikäluokkansa rokotteen ja välittömästi iskevät autismin oireet?
Aiheellinen kysymys lääketeollisuudelle ja viranomaisille, miksi ette tutki asiaa?

Kun jouduin sairaseläkkeelle työtapaturman seurauksena, mull oli aikaa aikaa alkaa tutkimaan, että kuhahan äijä sitä oikein ollaan?
Kaikki lähti paikkakunnan sanomalehden kirjoituksesta, joka käsitteli autismikirjolaisen elämän mutkakohdista.

Kässäsin, että a-kirjolaisiin kuulin. Sympaattinen testaajani totesi, että heihin kyllä kuulut, mutta tarvittaisiin professorin todistus asian varmistamiseksi.

- Höppänä mikä höppänä sanoin ja pistin lippiksen kaalini suojaksi. Maksoin silti nohevan tutkimisen.
ent. sekatyömies sebulon.

Autismikirjo on harvinaista mutta silti todella normaalia ja
luonnollista. Näin ei ole osattu ajatella ollenkaan aina.
Eikä tämä meidän aikamme osaa valitettavasti vieläkään
kyllin kattavasti olla autismikirjosta samaa mieltä kuin
uusimmat neurotieteiden oikeiksi todistamat oivallukset.

Aikaamme riivaa monenlainen vanhoillinen tietämättömyys.
Uutta parempaa tietoa on esim. juuri neurotieteiden suunnasta
tullut ilahduttavan paljon, jopa niin paljon että vanhoillisesti
ajattelevat vanhan liiton tyypit ovat bunkkeroituneet ja
katkeroituneet, kun heidän vanhentuneet käsityksensä
autismista eivät vieläkään toimi, vaan nimenomaan nyt ne
jo yleisesti ymmärretään haitallisen "nentistisiksi".

Nentismi on tietämättömyyden vakava muoto. Se on
henkistiedollista sokeutta. Nentismi on sitä, että
totuudenvastaisesti autismikirjoisia ihmisiä pidetään
ableistisesti vajaakykyisinä ja toisen luokan kansalaisina.
Nentismi on onneksi nimetty, tunnistettu yleiseksi ja todettu
vaikutuksiltaan hyvin negatiiviseksi.

Tämä aikakausi ihmiskunnan historiassa on räikeästi sellainen,
jossa alkaa särähtää korvaan yhä useammat vähemmistön
erilaisuutta julkisesti herjaavat ulostulot. Entisen sisäministerin
kirjoitukset ja lausunnot on jo onneksi tuomittu Korkeimmassa
oikeudessa. Mutta ne kirjoitukset, joissa kiistatta syyllistytään
kiihotukseen homoseksuaaleja vastaan ja loukataan sen kansanryhmän
ihmisoikeuksia ja kiistetään heidän yhdenvertaisuutensa, eivät
valitettavasti ole ainoita oireita aikamme vakavista henkistiedollisista
puutteista. Tiedollisesta puutteesta kertoo sekin, että entinen
sisäministeri valittaa tuomiostaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen,
joka on ihmisoikeuksien asiantuntija eikä varmasti ja onneksi erehdy
käsittelemään ihmisoikeuksia loukanneiden henkilöiden valituksia.

Aikamme on hukkumassa informaatiotulvaan. Internet ja some, jotka
ovat pohjimmaltaan positiivisia asioita, osoittautuvat monen ihmisen
kohdalla sudenkuopiksi. Pelottavan monen ihmisen kyky lukea
informaatiota kriittisesti eli punnitsevan harkitsevasti tuntuu
kadonneen - jos sitä on koskaan ollutkaan.
Disinformaatiolla kyetään johtamaan uskomattoman monia
"lukutaidottomia" pahasti harhaan. Huijaukset lisääntyvät.
Rikolliset siirtyvät nettiin - ja pahimmassa tapauksessa
pestaavat rikostoverikseen tekoälyn.

Asenteiden tervehtyminen hyvin runsaan paremman tiedon
lisääntymisen seurauksena on aikamme ilahduttavimpia
asioita. MUTTA sen kehityksen vauhdikkuus voi saada
yllättävän monet ihmiset putoamaan kehityksen ja päivitysten
kelkasta. Putoaminen voi olla jopa niin syvää, että lopulta
tarvitaan Korkeinta oikeutta.

USA:ssa Trumpin hallinnon terveysministeri on äärimmäinen
nentisti, joka on julistanut sodan autismia vastaan. Se perustuu
syvään vakavaan tietämättömyyteen, josta yhdysvaltalaiset
lääkärit ovat terveysministeriä varoittaneet.

Elämme aikaa, jolloin hyvinkin tärkeille paikoille saattavat
eksyä tyypit, jotka ovat ihan pihalla! Niin pihalla, että
jokainen fiksu ihminen pöyristyy eikä voi uskoa, että
tässä ajassa elää vielä ihmisiä, joille kaikki uudet eri
tieteenalojen todistetut faktat ovat niin tuntemattomia.

Trumpin hallinnon terveysministeri rypee ihan tosissaan
napaansa myöten salaliittoteorioiden pohjaliejussa.
Yksi hänen päähänpinttymistään on todistaa autismin ja
rokotteiden välinen yhteys, mikä on jo pätevimmissä
tieteellisissä tutkimuksissa todettu aivan virheelliseksi
teoriaksi. Hän on horissut myös, että "autismidiagnoosien
lisääntyminen Yhdysvalloissa on TERVEYSKRIISI!".
Hän horisee tuollaisia, koska ei ollenkaan ymmärrä, että
kysymys on siitä, että autismin tunnistamiskyvyn selvä
parantuminen on erittäin hyvä uutinen!

Niinpä niin. So it goes. Jotain on ajassamme vakavasti vialla, kun
rapakon takana on voitu päästää maan hallinnon terveysministeriksi
tuollainen salaliittoteorioihin uskova pseudotieteiden julistaja.
Sellainen, jolla on "raivostuttava tapa sekoittaa huoletta faktaa ja
fiktiota". Sellainen, jonka sometilejä jäädytettiin 2020-luvulla
monta kertaa väärän tiedon levittämisestä. Sellainen, joka
keväällä 2021 mm. vaati, että kaikki koronarokotteet olisi
vedettävä pois markkinoilta. Sellainen, joka "ei halua totuutta
ja läpinäkyvyyttä, vaan pikemminkin nöyristelevää vahvistusta
väärälle tiedolleen ja valheilleen". Sellainen, jonka nimitystä
terveysministeriksi vastusti yli 18 000 amerikkalaista lääkäriä!

Tarkastelen tätä maailmaa ja aikaamme assina eli autismikirjoisen
vähemmistön sisäavaruudesta käsin. En voi todella kuin ihmetellä
niitä aikakautemme pahoja tietämättömyyden pesäkkeitä, joissa
luonnon arvokkaaseen monimuotoisuuteen kuuluvia ihmisten
synnynnäisiä ja pysyviä erilaisuuksia ei kyetä vieläkään
hyväksymään!

Millaista on elää varttuneena autismikirjoisena.
Olen kirjoittanut siitä jo monta vuotta lähes 
päivittäin tänne suomi24:ään.
Ketjut, jotka olen luonut ja joiden runsas sisältö on
pääosin minun näppäinnaputustani ovat
mm. nämä:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15607838/mita-jokaisen-tulisi-ymmartaa-assta

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18279622/havaintojani-autismikirjon-sisaavaruudesta

Tästä ketjusta tullee myös pikku hiljaa niin pitkä, 
että tämäkin saavuttaa lopulta 738 kommentin
pituuden ja - suomi24:n tavan mukaan - suljetaan,
jotta uudet aloitukset saavat ansaitsemansa tilan.
Onneksi suomi24 on niin viisas, että ei estä
ihmisiä lukemasta niitä jo suljettuja ketjujakaan.
Suomi24 onkin - jos osaa etsiä aarteita ja huuhtoa
kultaa - todellinen arvokas runsaudensarvi.

Viime aikoina olen seiskakymppisenä assina
ajatellut paljon naimattomuuttani ja siihen johtaneita
syitä. Koen, että naimattomuudestani saan kiittää
nimenomaan sitä, että minulla on AS.

Naimattomuus jos mikä antaa tilaa ekkoiluille.
Naimattomuus onkin varmasti juuri AS-ihmisten
keskuudessa yleisempää kuin nenttienemmistön
keskuudessa. Ymmärrän sen hyvin. 

Nenttienemmistöön verrattuna syntyminen AS-kirjolle
antaa ihmiselle - pitkän kokemukseni mukaan - varsin hyvät
mahdollisuudet kompensoida läheisten ihmissuhteiden
vähyyttä erityisten AS-vahvuuksien kautta. 

Juuri AS:n antamat erityisvahvuudet tekevät assina
elämisestä suuren seikkailun, sellaisen, jonka antoisuus
ei yhtään kalpene naimisiinmenon ja lasten hankkimisen
rinnalla. Suhteellisen monet nimenomaan autismikirjoiset
ihmiset ovat löytäneet elämänsä suurimmat, antoisimmat,
tuottoisimmat ja arvostetuimmat seikkailut ekkoilemalla
tieteiden, taiteiden ja keksintöjen alalla. 

Kun kysytään sekä nenteiltä että meiltä autismikirjoisilta,
mikä on antoisinta elämässä, saadaan useimmiten
hyvin erilaisia vastauksia, koska kyse on kahdesta
hyvin erilaisesta synnynnäisestä neurotyypistä ja niiden
mukaisista erilaisista aivotoiminnan muodoista.

Tässäkään yhteydessä en malta olla kertomatta sitä
nykyaikaisten neurotieteiden löytämää faktaa, että juuri
se neurotyypillisyyden ja autismikirjoisuuden erilaisuus
liittyy olennaisesti luonnon suureen mahtitekijään eli
monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin.

Evoluutio - vai miksi sitä sanoisi - on tehnyt meistä
ihmisaivoisista olennoista neurobiologisesti erilaisia,
luonut suuren kirjon eri variaatioita ja tämä kiehtova
erilaisuuksien kudelma juuri on se, mikä tekee luonnosta
ja ihmiskunnasta selviytymiskykyisen oloissa kuin oloissa
- ainakin meidän elinaikanamme - ennen kuin Andromeda
törmää meidän galaksiimme, minkä on laskettu tapahtuvan
noin 2,5–5 miljardin vuoden päästä.

Autismikirjolle syntyneenä näkee selvästi sen, että meitä
ihmisiä on neurobiologisesti kahdenlaisia:
1) neurotyypillisiä enemmistöihmisiä ja
2) autismikirjolle syntyneitä vähemmistöihmisiä.

Kun assina katselen autismikirjoisesta vähemmistöstä käsin
tuota neurotyypillistä enemmistöä eli "nenttejä", minun on
vaikea olla huomaamatta sitä, miten monen enemmistöön
syntyneen nentti-ihmisen päässä on ikään kuin sumua suhteessa
meihin autismikirjoisiin. Se on tiedollista sumua. Se näyttää usein
aiheettomalta ylimielisyydeltä. Se saa enemmistön usein
puhumaan meistä autismikirjoisista ihmisistä aivan puppua.
Se on usein niin puppua, että nentit eivät uskalla puhua
sitä meidän kuullen, vaan kuiskuttelevat sitä keskenään
ja nyökyttelevät päätään hyväksyvästi ja tuudittautuvat
yhdessä yhä syvemmälle tietämättömyytensä sumuun.
Mikä olikaan se, mikä "joukossa tiivistyy". :-)

Mikähän on yleisin puppu, mitä meistä autismikirjoisista
kerrotaan. "Heillä ei ole ollenkaan empatiaa!" Vaikka tuo
puppu on todistettu vääräksi, sitä tosiaan yhä kuulee.
Neurotyypilliset eivät tunnista empatiaa empatiaksi, ellei
se ilmene täysin neurotyypillisellä tavalla!

Nenttien suurimmat valheellisiin käsityksiin suistumiset
luultavasti tapahtuvat siksi, että ei osata nähdä kuin oma
neurotyypillisyys, mikä johtaa siihen, että - sumuisin silmin ja
itserakkaasti - ajaudutaan siihen dogmaattiseen harhauskoon,
että vain ja ainoastaan neurotyypillisyys on yhtä kuin ainoa oikea
terveys ja kaikki muu luonnon normaaliin monimuotoisuuteen kuuluva,
esim. kaikki synnynnäiset neurobiologiset neuroEPÄtyypillisyydet,
ovat muka "vääränlaisia", "vinksahtaneita", "vajaakykyisiä", "häiriöisiä",
"sairaita" jne.

Tuollaisiin valheisiin ajautuu helposti silloin, jos asennoituu
nentistisesti eli sokeasti yli-ihannoi neurotyypillisyyttä.
Nentismi on asennevinoutuma. Se on yleisin sudenkuoppa, mihin
enemmistöä edustava nentti voi langeta. Ne, jotka siihen ovat
langenneet, eivät useinkaan osaa ollenkaan nähdä, että nyt on
todella tullut langettua johonkin. Nentisti on ansassa eikä voi
kuin pitää omahyväistä nentististä asennettaan "ainoana oikeana".
Se vinoutunut asenne kohdistuu meihin autismikirjoisiin - ja kun
me kohtaamme sitä, meillä on naurussa pitelemistä emmekä me
voi hevin uskoa, että kukaan voi puhua sellaisia ihan tosissaan
- siis aivan kuin vaatia kissoja muuttumaan koiriksi!

Olen verrannut nentismiä siihen, että mennään metsään ja kyetään
näkemään siellä vain yksi puulaji oikeaksi puuksi ja kaikki muut
normaalit ja luonnolliset puulajit haukutaan "vääränlaisiksi",
"luonnottomiksi" ja "epäaidoiksi".

Näillä näkymin pitää minun ja monen muun autismikirjoisen
kirjoitella näistä asioista vielä monta vuotta, ennen kuin koko
neurotyypillinen enemmistö oppii näkemään, hyväksymään ja
ymmärtämään normaaleiksi ja terveiksi muitakin kuin vain
itsensä kaltaisia ihmisiä.

Kun me autismikirjoiset puhumme avoimesti ja suoraan
omasta todellisesta tunnekokemusmaailmastamme, se
aiheuttaa neurotyypillisessä enemmistössä yleensä yhä
suurta ihmetystä ja virhetulkintoja. Meidät tulkitaan
"häiriöisiksi". Tällaisiin virhetulkintoihin haksahtavat
jopa vanhan liiton lääkärit, jotka eivät ole päivittäneet
tietojaan nykyaikaisten neurotieteiden näkemysten
tasolle.

Ira Selkälän tuore tietoteos SOPIMATTOMAT on erittäin
hyvä kompakti tietopaketti neuroepätyypillisyyksistä, joita
ovat autismikirjo, ADHD ja tourette.
Kirjan takakannessa sanotaan:

"Entä jos haasteet toiminnanohjauksessa ja
vuorovaikutuksessa eivät johdukaan siitä,
millaisia neuroepätyypilliset ovat, vaan siitä,
mitä heidän EI ANNETA olla? Kenen tai minkä
oikeastaan pitäisi muuttua?"

Nuo kysymykset ovat erittäin viisaita ja nykyaikaiset
neurotieteet ovatkin vihdoin oivaltaneet kysyä
juuri noita olennaisia kysymyksiä.

Muutoksen parempaan olisi hyvä tapahtua siellä,
missä se on mahdollista. Autismikirjoisen ihmisen ei ole
mahdollista muuttua normaaliksi eli neurotyypilliseksi.
Minkä sitten pitäisi muuttua. Vastaus: Sen tietämättömyyden,
joka yhä jäytää ja tyhjentää monien normienemmistön "kunnon
ihmisten" ajattelua. Se tietämättömyys tekee heistä
NORMAALIUSKÄSITYKSEN AHTAUDEN TUKIPYLVÄITÄ ja
aiheuttaa heille silmiinpistäviä vaikeuksia päästä meidän
neuroepätyypillisten ihmisten kanssa rakentavaan
vuorovaikutukseen.

Assina olen jo vuosikausia hämmästellyt sitä, miten ympärilläni
pyörivästä neurotyypillisten ihmisten luomasta yhteiskunnasta
löytyy niin paljon autisminvastaisia harhakäsityksiä. Oletetaan,
että meidän autismikirjoamme ei saa päästää valloilleen ja
jos se päästettäisiin valloilleen niin silloin meille muka
kävisi huonosti. Tuo olettamus on AIVAN TÄYTTÄ PUPPUA!

Totuushan on se, että meille autismikirjoisille käy huonosti
nimenomaan silloin, kun ympäröivä nenttimaailma EI ANNA
meidän olla sitä, mitä me todella olemme. Me olemme
SYNNYNNÄISESTI JA PYSYVÄSTI AUTISMIKIRJOISIA IHMISIÄ
KAIKKINE ARVOKKAINE ERITYISVAHVUUKSINEMME.
On tosi haitallista ajan ja energian hukkaa yrittää tuputtaa
meille nentistiseen suuntaan vinoutuneita käskyjä tyyliin
"nyt sinä, jumankauta, opit meidän kunnon ihmisten
tavoille tai huonosti käy!" Huh huh!

Neurotyypillisyyden ääritapaukset eli nentistit ovat
huonosti käymisen primus motoreita, yksisilmäisiä
luupäisiä järkäleitä, jotka eivät kykene näkemään muuta
kuin oman pyhän nenttimäisyytensä, joka on noussut
heillä pahasti päähän ja jota he yrittävät ihan tosissaan
tyrkyttää meillekin aivan kuin heillä olisi jokin ihmekyky
muuttaa kissat koiriksi, linnut kaloiksi ja koivut männyiksi.

Autismikirjoisen ihmisen elämä on yhä vielä elämistä
virheellisiä neuvoja jakelevien muka "kunnon ihmisten"
keskellä! Siksi tarvitaan autismin kokemusasiantuntijoita.
Ira Selkälä on yksi meistä. Meitä on onneksi paljon. Ja
suurin osa meistä osaa nähdä, ajatella ja kirjoittaa hyvin.

Onko ihminen kunnon ihminen, jos hän suhtautuu meihin
autismikirjoisiin ihmisiin räikeän virheellisesti?

Tietämättömyys autismikirjoisen ihmisen todellisuudesta
on tiettyyn rajaan asti ymmärrettävää. Kyllä moni ihminen
vilpittömästi yrittää ymmärtää meitä autismikirjoisia.
Mutta onhan se varmasti aika vaikeaa, jos ei ole autismikirjoon
minkäänlaista "sisäistä tatsia", sellaista, mikä meillä
autismikirjolle syntyneillä on syntymästä asti.

Juuri sen "sisäisen tatsin" vuoksi juuri meitä autismikirjon
kokemusasiantuntijoita olisi hyvä kuunnella - eikä leimata
ableistisesti "vajaakykyisiksi", "vääriksi profeetoiksi",
"häiriöisiksi", "sairaiksi" jne.

Pahimmillaan räikeän virheellinen suhtautuminen kaikkiin
neuroEPÄtyypillisiin ihmisiin on ihmiskunnan historiassa
johtanut noitavainoihin, inkvisitioon, vääriin tuomioihin
ja muihin äärimmäisiin syrjinnän muotoihin. Synnynnäistä
erilaisuutta ei ole ollenkaan kyetty sietämään tiettyinä
aikoina. Hyvin paljon on ratkaisuut se, kuka on kulloinkin
valittu vallanpitäjäksi tai kuka on kaapannut vallan.

Se, että käydään erilaisten vähemmistöjen kimppuun, kertoo
usein siitä, että ollaan hyvin epävarmoja siitä, millaisia
itse ollaan, ja erityisesti pelätään itseen kohdistuvaa
kritiikkiä. Kritisoidaan näyttävästi - jopa julmasti -
erilaisia vähemmistöjä, jotta säästyttäisiin siltä, että
kritiikki - usein hyvinkin aiheellinen - alkaisi kohdistua
itseen.

Tämä kyvyttömyys kestää itseen kohdistuvaa kritiikkiä
on silmiinpistävää näinä aikoina mm. Suomen puolue-
politiikassa ja eräissä homofobisissa ihmisissä. Mainitunlainen
paljastava kyvyttömyys on räikeän silmiinpistävää myös
eräiden nykyisten suurvaltajohtajien kohdalla.

Synnynnäinen erilaisuus on yhteydessä luonnon
monimuotoisuuteen. Ihmislaji isoine aivoineen ei ole
ollenkaan - onneksi! - sellainen eläinlaji, jonka kaikilla
yksilöillä esiintyisi vain yhdenlaista enemmistönkaltaista
neurotyypillistä neurobiologiaa. Ilman monimuotoisuutta
kaikki luonnon kestokyvyt olisivat paljon heikompia.

Luonnon monimuotoisuus tuntuu olevan suurin uhka
sellaisille ihmisille, jotka on ylennetty kykyjensä yläpuolelle
ja jotka kaiken aikaa pelkäävät sitä päivää, jolloin heidän
epäpätevyytensä paljastuu kaikille ja he vääjäämättä
menettävät valta-asemansa.

Tänään olen assina ajatellut sitä "kielimuuria", mikä vallitsee
suhteellisen pysyvästi autismikirjon ja neurotyypillisyyden
välillä. Jos sen "kielimuurin" syitä ei ymmärretä, ei synny
toimivaa molemminpuolista suhdetta autismikirjon ja
neurotyypillisyyden välille.

Se "kielimuuri" johtuu siitä, että on kaksi hyvin erilaista
synnynnäistä neurobiologista neurotyyppiä, jotka jokainen
fiksu ymmärtää luonnon monimuotoisuuteen kuuluviksi,
normaaleiksi, terveiksi ja pysyviksi ominaisuuksiksi.

"Kielimuuri" syntyy yleisimmin niin, että ylivoimaisena
enemmistönä oleva ns. neurotyypillinen neurotyyppi
jostain syystä hyvin sitkeästi ikään kuin "ilman muuta"
olettaa, että juuri se neurotyypillinen neurotyyppi on
"tervein mahdollinen" eikä ihminen muka ilman sitä
voi saavuttaa onnellista kunnon ihmisen elämää!

Mutta totuus on se, että tuollainen - valitettavan yleinen -
muka itsestäänselvä "ilman muuta"-oletus ei kestä lainkaan
lähempää ja syvempää tarkastelua.

Ajatellaan sellaista neurotyypillistä ihmistä eli "nenttiä",
joka rakastuu autismikirjoiseen ihmiseen. Miten yleistä
onkaan sellaisessa tapauksessa se, että nenttiosapuolella
on autismikirjoisen osapuolen suhteen ns. nenttiytymistoive.
Juuri tämä nentin toive, että siitä toisestakin tulisi vihdoin
"onnellinen neurotyypillinen ihminen", aiheuttaa sen, että
suhde autismikirjoiseen ihmiseen vääjäämättä kariutuu ja
syynä on se, että ongelman eli "kielimuurin" syytä ei
lainkaan ymmärretä.

Kukaan "kielimuurin" syytä ymmärtämätön nentti ei voi
"auttaa autismikirjoista ihmistä tulemaan onnelliseksi" niin
että aloittaa "toiveikkaan" projektin, jonka hullu tavoite on se,
että autismikirjoinenkin osapuoli "lopulta älyää muuttua"
nenttimäiseksi eli neurotyypilliseksi. Sellainen asennevinoutunut
suhde ei yksinkertaisesti toimi ja syynä on em. hyvin nentistinen
väärä oletus, joka sekä synnyttää että jykevöittää edellä
mainittua "kielimuuria".

Usein sanotaan, että toista ihmistä ei voi muuttaa.
Tämä pätee erityisen hyvin silloin, kun joku erehtyy
yrittämään autismikirjoisen ihmisen nenttiyttämistä.
Se yritys on täsmälleen yhtä naurettava kuin jos joku
seonnut kaistapää alkaisi päivittäin huutavalla vihaisella
äänellä naama punaisena syytellä jotakin kuusimetsässä
kasvavaa koivua tyyliin "etkö vieläkään ymmärrä, että
sinunkin olisi jo vihdoin omaksi parhaaksesi korkea aika
muuttua enemmistön kaltaiseksi, olet aivan surkea ja
onneton tapaus, kun sinussa ei vieläkään näy aitoja
neulasia eikä yhtä ainoata kuusenkäpyä!"
:-)

Em. "kielimuurista" tekee mieli kirjoittaa tarkennuksia.

Kun vallitsee synnynnäinen erilaisuus neurotyypillisyyden ja
autismikirjon välillä, se ei ilmene vain kielessä eli
sanallisessa kommunikoinnissa. Se erilaisuus näkyy
koko käyttäytymisessä, aistimistavoissa, asioiden
tärkeysjärjestyksissä, kiinnostuksen kohteissa jne.

Assina olen huomannut, miten neurotyypiltään enemmistöä
edustavat eli neurotyypilliset eli nentit kiinnittävät lähes sairaan
paljon huomiotaan siihen, että ihmiset toimivat SOSIAALISESTI
"oikein". Nentit näyttävät herkästi järkyttyvän, jos joku on erilainen
eikä toimi sosiaalisesti "oikein" eli neurotyypillisellä tavalla!

Assina koen tuollaisen nentistisen huolestuneisuuden sekä
naurettavaksi että ahdasmieliseksi. Nentistit eivät näytä
hyväksyvän muita kuin itsensä kaltaisia ihmisiä! Juuri siinä
on ydinongelma. Juuri siinä näkyy nentistien sivistymättömyys
ja lahjattomuus. Yhdestäkään nentististä ei ole tullut Edisonin,
Newtonin, Galilein tai Einsteinin tasoista tiedemiestä. Yksikään
nentisti ei ole yltänyt lähellekään Beethovenin tai da Vincin
taiteellisia saavutuksia. Mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että
nentisteiltä puuttuu autismikirjoisuus. Nentisteiltä puuttuu
jopa kyky hyväksyä autismikirjoiset ihmiset terveiksi ja
täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi!

Taas on syytä muistuttaa lukijaa siitä, että nentisti ei koskaan
tarkoita samaa kuin nentti. Onneksi vain osa nenteistä
sortuu/vajoaa/putoaa/vinoutuu asenteissaan niin alas, että
saavuttaa pohjaliejun ja "ansaitsee" nentistin "arvonimen".
Siinä pisteessä ihminen on jo pahasti ansassa, hän on joutunut
vakavan autismifobian valtaan ja hurahtanut yli-ihannoimaan
omaa neurotyypillisyyttään muka ainoana oikeana, muka ainoana
normaalina ja muka ainoana terveenä ihmisen olomuotona.

"Kielimuuri" neurotyypillisen enemmistön ja autismikirjoisen
vähemmistön välillä on sitä suurempi ongelma, mitä jäykemmin
ja luupäisemmin enemmistö kuvittelee puhuvansa ainoaa oikeaa
ja ainoaa tervettä kieltä - siis päästellessään suustaan sellaisia
sairaita lauseita kuin "autismikirjoinen ihminen on häiriö" jne.

Kun neurobiologisesti normaali (neurotyypillinen) ihminen,
joita on ylivoimainen enemmistö, tuntee oppineensa, miten
täällä eletään, miten täällä suhtaudutaan muihin ihmisiin ja
ennen muuta millä tavoilla täällä on tapana kohdata sellaiset
ihmiset, jotka ovat erilaisia ja jotka "kehtaavat ties mistä
syystä poiketa normaalista", niin se opppiminen paljastuu
varsin puutteelliseksi, jos sitten ihan oikeasti eteen tulee
lahjakas AS-ihminen, jolla - yllätysyllätys - onkin terävät
aivot, terävä sanallinen ulosanti ja joka on "kuin toiselta
planeetalta".

(Anteeksi, että tuo yllä oleva virke venyi niin pitkäksi.)

Ikääntyneenä assina voin pitkästä kokemuksestani kertoa,
että ns. normaalien ihmisten joukosta ei löydy kovin paljon
sellaisia ihmisiä, joille olisi itsestään selvää, että me
autismikirjoisetkin olemme kotoisin ihan todella TÄLTÄ
PLANEETALTA.

Me autismikirjoisetkin todella edustamme maanpäällistä
luonnollista normaaliutta - jos vain osaamme katsoa ihmislajia
koko monimuotoisuudessaan ja osaamme nykytiedon mukaisesti
liittää autismikirjonkin osaksi suurta ja kestävää biodiversiteettiä.

Kaikki luonnollisen normaaliuden muodot eivät ole yleisiä.
Osa niistä on harvinaisia ja harvinaisuutensa takia niitä
normaaliuden muotoja moni erehtyy pitämään "häiriöinä"
tai jopa "sairauksina".

Kuinka paljon meitä autismikirjoisia onkaan. Erään kattavan
tutkimuksen mukaan meitä on 1,6 % väestöstä. Se tarkoittaa
sitä, että jos otetaan satunnaisotoksena 1000 ihmistä niin
siitä joukosta löytyy keskimäärin 16 autismikirjoista.
Se tarkoittaa sitäkin, että jos kyläkoulussa on 63 oppilasta
niin todennäköisesti siellä on yksi autismikirjoinen.
Laskin sen näin: 63 x 0,016 = 1,008

Maailman väkiluku on tällä hetkellä noin 8,3 miljardia eli
8 300 000 000 ihmistä. Se on 8 300 miljoonaa. Jos siitä
luvusta otetaan 1,6 % niin se on 132,8 miljoonaa.

Me autismikirjoiset emme totisesti ole tällä planeetalla
yksin.

Missä huitelee tavallisen normikansan eli neurotyypillisten ihmisten
syvien rivien tietämys autismikirjosta.

Osittain se yhä huitelee vanhoillisissa sfääreissä. Ymmärtäähän sen,
koska normienemmistöltä oma sisäinen kokemus autismikirjosta
täysin puuttuu. Eikä sillä usein ole kiinnostustakaan asiaan, jonka
se kokee omalle rakkaalle neurotyypilliselle itselleen niin vieraaksi.

Neurotyypillisen eli normienemmistön ja meidän autismikirjoisen
vähemmistömme välissä on NEUROBIOLOGINEN RAJA. Me
autismikirjoiset näemme ja koemme sen rajan selvästi. Mutta se suuri
enemmistö, joka kokee olevansa "ainoalla oikealla tavalla normaali",
ei näe sitä neurobiologista rajaa, vaan ainoastaan oman rakkaan
neurotyypillisen maailmansa, "jonka omaksumisessa osa ihmisistä
on vain epäonnistunut". Huh huh!

Me rajan tällä puolella elävät iloitsemme järjestää autismikirjomme kunniaksi
elämän iloista monimuotoisuutta ylistäviä värikkäitä pride-tapahtumia.
Rajan toisella puolella elävä normienemmistö helposti ajautuu meidän
pride-kulkueidemme edessä hämmennyksiin eikä oikein kykene näkemään
syytä sille, että me - "enemmistönkaltaisuudesta poikkeavat" - marssimme
niin ylpeinä siitä, että olemme pysyvästi erilaisia, että olemme autismikirjolla
siunattuja erityisiä ihmisiä.

Miten usein neurotyypillinen normienemmistö mielessään ja
puheissaan yrittääkään sivuuttaa tuon olennaisen neurobiologisen
rajan olemassaolon. "Mitään rajaa ei ole, mitään todellista
erilaisuutta ei ole, on vain me terveet kunnon ihmiset ja
sitten kourallinen noita poloisia, jotka eivät vielä ole kyenneet
saavuttamaan meidän neurotyypillistä tasoamme."
Huh huh!

Autismikirjoisuuden ymmärtäminen on viime vuosikymmeninä 
valjennut uusiin sfääreihin. Paljon saamme kiittää mm. 
neurodiversiteetti-oivallusta ja myötätuntokuilu-teoriaa,
jossa oivallettiin ei-autistien ja autistien välisen empatiavajeen 
kaksisuuntaisuus.

Ymmärtämistä on lisännyt myös se, että autismikirjon on todettu 
kuuluvan neuroBIOLOGISIIN eikä neuroPSYKIATRISIIN
ilmiöihin. Autismikirjo ei koskaan synny psyykkisistä syistä,
vaan on synnynnäistä ja pysyvää aivotoiminnan erilaisuutta.

Assina ehkä alan yhä enemmän puhua tuosta NEUROBIOLOGISESTA
RAJASTA, joka eilen tupsahti käsitteenä AS-aivoistani.

Neurobiologinen raja (erilaisuus) aiheuttaa suurimman osan
autismikirjon diagnoosikriteereistä. Näkökulma juuri noihin
kriteereihin on kiintoisalla tavalla erilainen riippuen siitä,
kummalla puolella neurobiologista rajaa ollaan.  

Autismikirjoista erilaisuutta (neurobiologista rajaa) ei ole vielä 
kovin kauan osattu nähdä normaalina luonnon monimuotoisuuteen 
kuuluvana. Ihmisyksilöiden välillä havaittava pysyvä neurobiologinen 
raja on yhtä todellinen kuin esim. pysyvä erilaisuus koivun ja männyn 
välillä tai pysyvä erilaisuus kissan ja koiran välillä. 

Kaikki ymmärtävät, että koivu ei ole mikään "kehityshäiriöinen 
mänty" eikä kissa ole mikään "kehityshäiriöinen koira". Mutta
vielä ei kyllin moni tunnu ymmärtävän sitä, että autismikirjoinen
ihminen ei ole mikään "kehityshäiriöinen ei-autisti", vaan ihan omaa 
alalajiaan edustava ihmislajin luonnollinen (biodiversiteettiin 
kuuluva) normaali variaatio.

Viime vuoden joulukuussa kirjoitin näin:

"Sivistyneet ihmiset osaavat ERILAISINAKIN elää rinnakkain.
Ootan sitä päivää, jolloin KAIKKI neurotyypilliset ja me
autismikirjoiset olemme kohonneet sille sivistystasolle,
että ymmärrämme, miten rikasta rauhallinen rinnakkaiselo
ja vuorovaikutus juuri neurotyypillisten ja autismikirjoisten
ihmisten välillä parhaimmillaan voi olla. Se on sitä, että
kummallekin sallitaan täysi aito omanlainen elämä!
Ennen sitä on kuitenkin edessä aika valtava "risusavotta" eli
oikean tiedon jakamisen ja ennakkoluulojen raivauksen urakka.
Mutta se työ todella kannattaa tehdä! On tosi antoisaa olla
assi ja siinä työssä mukana!"

Tosiaan. Ihmislajilla on isot aivot ja suurenmoinen supertaito
etsiä ja löytää oikeaa tosiasiatietoa. Tämä ihmislajin supertaito
toteutuu mm. silloin, kun ERILAISETKIN ihmiset osaavat
elää rinnakkain rakentavassa vuorovaikutuksessa.

Supertaito on nimenomaan se, että oppii ja löytää kyvyn
nauttia rauhanomaisesta yhteistyöstä nimenomaan niiden
kanssa, jotka ovat erilaisia ja joilla on erilaisia kokemuksia
ja erilaista tosiasiatietämystä. 

Tuo supertaito edellyttää sitä, että osaa kunnioittaa
jokaisen ihmisen ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta.
Silloin kun ihmisoikeuksia loukataan, ei supertaitoinen
ihminen voi vaieta eikä paeta vastuutaan. Ihmisoikeuksia
loukataan esim. silloin, kun ihmiseltä riistetään mahdollisuus
elää täyttä aitoa OMANLAISTA elämää.

Neurobiologinen raja autismikirjoisen vähemmistön ja
neurotyypillisen enemmistön välillä tuppaa usein unohtumaan.
Meiltä autismikirjoisilta ihmisiltä yhä usein pyritään estämään
juuri aito autismikirjoinen elämä. Liian usein meitä väitetään
"vääränlaisiksi" vain siksi, että emme ole syntyneet
neurotyypillisiksi.

Supertaitoinen ihminen ei koskaan hauku autismikirjoista
ihmistä siksi, että hän ei kuulu normienemmistöön.
Supertaitoinen ihminen ei koskaan ole nentisti, siis
sellainen, joka ei osaa kunnioittaa sitä tosiasiaa, että
osa meistä ihmisistä on pysyvästi neuroEPÄtyypillisiä
eli syntynyt neurobiologisen rajan toiselle puolelle.

Tosiasioiden kunnioittaminen on supertaidoista
suurin ja vaativin. Tietoisuus siitä, mitkä ovat kussakin
asiassa tosiasioita, laajenee ja paranee kaiken aikaa.
Erityisesti neurotieteiden löytämät uudet tosiasiat
kiinnostavat niitä supertaitoisia ihmisiä, jotka ymmärtävät,
miten tärkeää on sallia autismikirjoisille ihmisille aito
omanlainen elämä, sellainen itsesäätöisyys, jossa
erityisvahvuudet eivät tuhoudu, vaan pääsevät
esteettömästi kukoistamaan.

Meidät autismikirjoiset usein nähdään väärin. Meitä ei osata
nähdä autismikirjoisina, vaan kummallisesti jonkinlaisina
"epäonnistuneina nentteinä". Mutta olemmeko me muka
nenttejä eli neurotyypillisiä. Emme! 

Sitä sanotaan nentismiksi, siis sitä, että meille autismikirjoisille 
asetetaan virheellisesti neurotyypillinen malli ja meitä arvioidaan
ihmisinä sen mukaan, miten hyvin osaamme olla enemmistön 
kaltaisia nenttejä.

Nentismi on paha asennevinoutuma. Se on tasan yhtä
hullua kuin jos joku rekkakuski sekoaisi sillä tavalla, että 
alkaisi tosissaan nähdä kaikki ei-rekka-autot "epäonnistuneina 
rekkoina".

Miten helposti nentit eli neurobiologisen rajan sille puolelle 
syntynyt normienemmistö lankeaakaan nentismin sudenkuoppaan. 
Nentistit pitävät kaikkia niitä ihmisiä epäonnistuneina, jotka 
eivät ole "saavuttaneet ylivertaista neurotyypillistä 
enemmistönkaltaisuutta"! 

Nentismi muistuttaa kovasti uskonnollisten piirien kaikkein vanhoillisinta
"ajattelua". Hurahtaneimmat nentistit uskovat, että meidän neurokirjon 
ihmisten järjestämät pride-kulkueet ovat "kuolemansynti".
Huh huh!

Tiettyjen uskonnollisten piirien harjoittamat äärivanhoilliset 
vähemmistöjen demonisoinnit ovat silkkana huuhaana syytä jättää 
omaan arvoonsa, koska ne piirit ovat ihan itse erehtyneet sitomaan
itsensä kettingeillä keskiajan tuolla puolen syntyneisiin kirjoituksiin!

Väite, että nykytiede ei muka tue pride-tapahtumia, ei ole totta. 
Nykytiede nimenomaan ymmärtää, että neurobiologisen rajan 
molempien puolien tunnustaminen ja hyväksyminen vähentää 
merkittävästi itsemurhariskiä, edistää yksilön hyvinvointia, 
elämänlaatua, mielenterveyttä, yhteiskuntarauhaa ja 
yhdenvertaisuutta. Ne ihmispoloiset , jotka tunkkaisen 
taantumuksellisesti horisevat, että "pride-kulkueet ovat 
vahingollisia nuorille", eivät alkuunkaan tiedä, mistä puhuvat.

Autismi-ilmiön oivaltaminen suureksi kirjoksi on nimenomaan
tieteellisen tutkimuksen suuria saavutuksia. Neurokirjon koko
monimuotoisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen muodostaa
pride-kulkueiden ytimen ja suurimman positiivisen energialähteen.

Jotta tulevaisuus olisi nykyistä valoisampi, on pride-tapahtumien 
viitoittamaa voimia-antavaa kehityskulkua aktiivisesti suojeltava
erityisesti äärimielisten räyhäkonservatiivien tyhmyydeltä.

Autismikirjoisuuden todellinen yhteys biodiversiteettiin on
ollut menneinä aikoina autismikäsitysten sokea piste. Sitä
yhteyttä ei ollenkaan tajuttu. Onneksi ne ajat ovat jo menneet.
Jäljellä on enää vain muutama myötähäpeää synnyttävä
menneitä mumiseva nentisti.

Assina olen erittäin iloinen siitä, että nykyään autismikirjo
monine ilmenemismuotoineen aletaan vihdoinkin ymmärtää
myös neurotyypillisen enemmistön parissa.

Ratkaisevaa on ollut neurotieteiden tutkimusten uudet oivallukset,
jotka ovat saaneet aikaan paradigman muutoksen eli suuren
ajattelusuuntausten tervehtymisen. Muutoksessa on vihdoinkin
päästy eroon sekä yksisilmäisestä autismikirjon patologisoinnista
että jämähtäneestä nentistis-dogmaattisesta toiseuttamisesta ja
sen pystyttämistä häiriökoulukunnista, jotka ovat vuosi vuodelta
yhä enemmän vain pimeän menneisyyden pölyttyneitä
muistomerkkejä.

Miten monin tavoin meidät autismikirjoiset onkaan historian
saatossa yritetty saattaa toisarvoiseen asemaan! Sen ovat
tunteneet ja kohdanneet myös ne monet ihmiskunnan tähänastiset
arvokkaat ja etevät merkkihenkilöt, joiden on todettu olleen autismikirjoisia:
Sokrates, Galilei, da Vinci, Darwin, Curie, Edison, Newton, Kant, van Gogh,
Beethoven, Goethe, Shakespeare, Orwell, Einstein jne.

"Olet vääränlainen!" "Et kuulu joukkoomme!" Niinpä niin.

Tiedättehän sellaiset enemmistöön laiskasti nojailevat kyylääjät
jotka vahtaavat, vainoavat ja ottavat silmätikukseen juuri sinut,
jos vain poikkeat heidän ikiomasta neurotyypillisyydestään.
Se kyylääminen johtuu heidän peloistaan ja sisäisestä
epävarmuudestaan.

Neurobiologinen raja (erilaisuus) piilee ihmisen pinnan
alla. Monet ihmiset kykenevät kyyläämään muita ihmisiä
vain ULKOISESTI. Monet kykenevät katselemaan vain sitä,
miten muut pukeutuvat ja miten heidän ulkoinen käyttäytymisensä
poikkeaa pyhästä enemmistönkaltaisuudesta. Sellaiset pelokkaat
kyylääjät eivät voi ymmärtää autismikirjoista ihmistä, koska he eivät
ollenkaan näe neurobiologista rajaa eli sellaisten ihmisten synnynnäistä,
pysyvää ja todellista SISÄISTÄ erilaisuutta.

Neurobiologinen raja on hyvin konkreettinen ja totta.
On rajan tällä puolella olevia ja sitten on niitä, jotka
ovat rajan tuolla puolen. Enkä nyt puhu mistään
"maallisen ja taivaallisen" välisestä rajasta.

Puhun normaalista ihmisaivojen neurobiologisesta muuntelusta,
joka on osa biodiversiteettiä eli luonnon monimuotoisuutta.

Kukin ihmisyksilö syntyy pysyvästi tiettyyn neurotyyppiin,
esim. neurotyypilliseksi tai autismikirjoiseksi. Assina minua
kiinnostaa erityisesti se raja, mikä vallitsee neurotyyppillisen
enemmistön ja edustamani autismikirjoisen vähemmistön
aivotoimintojen välillä. Mikä erottaa rajan eri puolilla olevat
toisistaan.

NEUROBIOLOGINEN RAJA on erilaisia aivotoimintamuotoja
erottava sisäinen linja. Ihmistä ei voi heitellä tuon sisäisen
linjan puolelta toiselle eikä hän voi itse siirtyä synnynnäiseltä
puoleltaan linjan toiselle puolelle.

Olen paljon kuvaillut nentistejä, joita minusta ei todellakaan voi
pitää minkäänlaisina suurina autismikirjon ymmärtäjinä. He ovat
autismikirjon pelkääjiä ja heiltä räikeästi puuttuu ymmärrystä ja
viisautta.

Kysymys: Miten nentistien edustama nentismi-koulukunta
suhtautuu neurobiologiseen rajaan?
Vastaus: Harvinaisen välinpitämättömästi, ikään kuin
mitään rajaa ei olisi olemassakaan!

Nentistit uskovat, että kuka tahansa voi siirtyä tuon rajan toiselle
puolelle ja että se omatoiminen siirtyminen olisi muka jokaisen
autismikirjoisen ihmisen velvollisuus ja jos siirtymistä ei jonkun
kohdalla tapahdu niin se kertoo vain "häiriöstä", "sairaudesta",
"heikkoudesta", "vajaakykyisyydestä" jne.
Huh huh!

Nentisti elää omassa maailmassaan, jossa hänen ikioma
neurotyypillisyytensä on noussut pahasti päähän. Hän yli-ihannoi
itseään ja käsitystensä synnynnäistä oikeellisuutta! Huh huh!
Kunpa ihmiskunnassa ei ollenkaan olisi nentistejä! Kunpa olisi
vain ääretöntä viisautta!

Nentisti ei kykene käsittämään, miksi autismikirjoiset ihmiset
"ovat niin tyhmiä, että eivät osaa vain siirtyä rajan huonommalta
puolelta paremmalle, onnellisemmalle ja ainoalle oikealle eli
neurotyypilliselle puolelle."

Nentisti ei voi ymmärtää, miten on mahdollista, että niin
moni autismikirjoiseksi todettu ihminen on pystynyt luomaan
niin merkittäviä taideteoksia, mullistavia tieteellisiä teorioita
ja suuria keksintöjä - ja se kaikki on vieläpä tapahtunut niin
että ei ole missään vaiheessa siirrytty rajan neurotyypilliselle
puolelle, vaan on nimenomaan tiiviisti pysytty koko ajan
autismikirjon rajojen sisäpuolella!

Nentisti ajattelee näin: "Jos olisin autismikirjoinen niin
älyäisin kyllä heti hypätä siitä hyljeksitystä vähemmistöstä
rajan yli enemmistön puolelle, jossa kaikki sujuu paremmin!"
Huh huh, mitä utopistista houretta!

Nentisti elää hullujen toiveidensa varassa. Nentisti ei itse
kykene loikkaamaan rajan yli mutta hän uskoo joka kerta
olevansa vahva ja oikeassa, kun tiukasti vaatii sitä
rajaloikkaa kaikilta autismikirjoisilta! :-)

Assina eli autismikirjoisena minulla on ollut tapana sanoa
nentisteille näin:
"Muutu sinä ensin autismikirjoiseksi niin sitten minä
muutun neurotyypilliseksi!"
Tähän mennessä yksikään netisti ei ole ymmärtänyt,
mitä tuolla tarkoitan!

Nentistit ovat "niin ylivertaisia neroja", että he suhteessa
autismikirjoisiin puhuvat aina ihan höpöjä ja tekevät tyhmyyksiä
ja sitten "vastuuntuntoisina ja rohkeina" luikkivat pakoon keskelle
suurta neurotyypillisen massaenemmistön muodostamaa
suojelevaa sumua.

Autismi on nentistin lempipuheenaihe. Aina kun nentisti puhuu
autismista, hän tekee sen mitätöidäkseen neurobiologisen
rajan olemassaolon. Sen, mitä nentisti ei kykene ymmärtämään,
sen hän pyrkii mitätöimään.

Aina kun nentistit yrittävät tunkeutua autismin ytimeen, he surkeasti
eksyvät. Siksi meillä autismikirjoisilla onkin niin erinomaisen hyvä ja
turvallinen olo, aina kun olemme ja pysymme autismin perukoilla.

Tavallaan autismikirjoinen ihminen elää ja hengittää sujuvasti
juuri oman aidon autismikirjoisuutensa "vesirajan" alapuolella.
Mutta jos neurotyypillinen ihminen yrittää sukeltaa samaan
veteen, hän hukkuu, koska häneltä täysin puuttuu
autismikirjoisuuden kidukset.

On suuri onni, että neurotyypillisyyden rajat eivät yllä autismikirjomme
alueelle. Sen sijaan meidän autismikirjoisen aivotoimintamme äärirajat
ulottuvat useiden sellaisten erityisvahvuuksien alueille, joihin neuro-
tyypillisyyden rajat eivät lainkaan ulotu. Tämä mahdollistaa sen, että
meidän arvokkaat erityiskykymme saavat ja voivat rauhassa kehittyä
ja kukoistaa.

Lopuksi saa puheenvuoron itse Albert Einstein, joka oli
autismikirjoinen. Älkää unohtako näitä hänen sanojaan:

”Maailmankaikkeudessa on kaksi ääretöntä asiaa:
avaruus ja ihmisen typeryys.
Mutta avaruuden äärettömyydestä en ole varma.”

Autismikirjo on luonnon monimuotoisuuteen kuuluva
normaali luonnonvyöhyke - eräs tuntemattomimmista.

Meille autismikirjoisille se on hyvin tuttu. Mutta
neurotyypillisestä enemmistöstä saa kaivamalla kaivaa
ennen kuin löytyy ketään, joka todella tuntee
autismikirjon todellisuutta ja osaa ymmärtää sitä.
Ja sitten jos niistä ymmärtävistä tuntijoista vielä
etsii niitä, jotka HYVÄKSYVÄT autismikirjon niin
siinä saakin etsiä.

En voi taaskaan välttyä puhumasta nentismistä.
Nentismikulttuuri yrittää hallita ja tasapäistää.
Nentismikultturilla on ahtaat nentistiset rajat.
Niiden rajojen sisäpuolelle autismikirjo "hyväksytään"
vain neurotyypilliseksi muuttuneena.
Onkohan lukijoiden joukossa ketään, joka ei
ymmärtäisi, että sellainen "hyväksyntä" ei ole
todellista hyväksymistä.

Mitä tarkoitta käsite RAJA?
Se tarkoittaa kahden erillisen kokonaisuuden
yhtymäkohtaa, ääriviivaa, reunaa.
NEUROBIOLOGINEN RAJA tarkoittaa kahden
erilaisen neurotyypin sitä reunaviivaa, jonka
tuolla puolen on toisenlainen neurotyyppi.

Elämme neurotyypillisen enemmistön itselleen
räätälöimässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa.
Voidaan puhua nenttikulttuurista, pahimmassa
tapauksessa nentismikulttuurista.

Kun nentistit kohtaavat silmästä silmään autismikirjolle
syntyneen ihmisen, ymmärtävätkö he oman ymmärryksensä
rajoja?

Kuten kaikkien ihmisryhmien - myös neurotyypillisten ihmisten
eli nenttien - älykkyys ja fiksuus vaihtelee suuresti.
Fiksu neurotyypillinen ihminen tietää rajansa paitsi
alkoholinkäytössä myös autistien neuvomisessa.

Tunnen yhden fiksun neurotyypillisen ihmisen.

Minä luotan siihen erään kuuluisan autismikirjoisen
ihmisen (Albert Einsteinin) näkemykseen, että  
tietäminen on rajallista mutta tietämättömyys rajatonta.

Kun nentistit kohtavat taas silmästä silmään
autismikirjolle syntyneen ihmisen, he parhaassa
tapauksessa voivat päästä juuri ja juuri
ymmärryksen rajoille.
Tosin heitä ei - sen pienen ymmärryksen
vuoksi - voi enää kutsua nentisteiksi.

Nentismi on kuin neurotyypillisen enemmistön luoma ja
hartaasti vaalima joustamaton, kaavamainen, väkinäinen
ja ”virallinen” organisaatio.

Nentismi on ideologia, jonka tarkoitus on suojella
tietämättömiä ihmisiä tietämättömyyden paljastumiselta.
Juuri tuosta syystä nentistit takertuvat nentismiin.
Se ylläpitää heidän jäykkää "arvokkuuttaan".

Tosiaan. Valitettavasti monien nentistien "ajattelu"
on niin vailla notkeutta ja niin täynnä jäykkyyttä,
että he huomaamattaan ohittavat ymmärryksen
mahdollisuuden - hyväksymisen mahdollisuudesta
puhumattakaan. Nentismin jäykät rajat tulevat
heitä vastaan kuin haarniskaiset suojelusenkelit.
Kun nentistejä katsoo, herää kysymys, tulisiko heille
paha olo - tai alkaisivatko he sulaa - , jos he eivät
saisi seisoa nentististen käsitystensä takana
jäykkänä asennossa.

Jäykkien rajojen sijasta me kaikki ihmiset kaipaamme
lämmintä ja rajatonta synnynnäisen erilaisuutemme
hyväksyntää. Vaikka ei useinkaan siltä näytä niin
minä uskon lujasti, että kuitenkin siihen - oikeaan -
suuntaan me kaikki yhdessä olemme menossa.

Assina kun elää tällä planeetalla, saattaa
minun laillani huomata, että lähes joka päivä
on purettava nettiin omia havaintojaan.
On ikään kuin pudoteltava kiviä sydämeltään.

Kun tällä pallolla vaeltaa niin kysymyksiä herää.

Pystyykö neurotyypillinen ihminen kuvittelemaan,
millaista on autismikirjoisen ihmisen elämä?
Joku pystyy, monet eivät.

Pystyykö ihmisyksilö edes kuvitelmissaan
ylittämään omia neurobiologisia rajojaan?
Leikisti kuvitelmissaan jotkut pystyvät. Mutta
eivät hekään pysty ihan oikeasti. 

Olkaamme siis ylpeästi sitä, mihin olemme
pysyvästi syntyneet. Älkäämme kadehtiko
niitä, jotka ovat syntyneet neurobiologisten
rajojemme tuolle puolen.

Olen järisyttävän vakuuttunut siitä, että
ihmiskunta pystyy enempään kuin uskookaan.
(Mutta sitä uskoa kyllä aika ajoin todella koetellaan.)

Tulevaisuuden ihmiset tulevat varmasti
ymmärtämään sen, että on olemassa ainakin
kahden erilaisen synnynnäisen ja pysyvän
neurobiologisen tyypin mukaisia ihmisiä:
neurotyypillisiä ja autismikirjoisia.
Tulevaisuudessa varmasti ymmärretään
nykyistä paremmin se, että kaikilla erilaisilla
neurobiologisilla tyypeillä on yhdenvertaiset
ihmisoikeudet.

Tulevaisuudessa aivan varmasti tulee vähenemään
esim. nentistien määrä. Eihän mikään nentismin kaltainen
- niin räikeän virheellinen ja tietämätön suhtautumistapa -
voi lisääntyä tässä tilanteessa, jossa ihmiskunta koko
ajan etsii ja löytää jopa kiihtyvällä tahdilla entistä
todenmukaisempia ja parempia ilmaisuja kaikelle
sille, mikä on totta. Vain totuudellisuuteen voimme
luottaa. Nentismistä se ominaisuus puuttuu.

Nentisti on ihminen, jonka mielestä "jokaisen on 
oltava neurotyypillisen alueen rajojen sisällä ja jos
ei ole niin hän on sairas ja hänen tulee kiireesti
parantaa itsensä eli alkaa käyttäytyä kaikessa
neurotyypillisen enemmistön mukaisesti".
Huh huh! Noin pahasti nentisti on eksyksissä.

Nentistille todellinen empatiakyky on sitä, että
kykenee eläytymään empaattisesti vain
neurotyypillisyyteen.
Nentistin henkinen keskenkasvuisuus näkyy
siinä, että hän vihaa meitä erilaisia, meitä
autismikirjoisia. Me olemme jotain, mitä
nentisti ei millään kykene hyväksymään.

Nentisti on kateellinen ja vaatii, että meidän
autismikirjoisten pitää kiireen vilkkaa hylätä
erityisvahvuutemme, koska neurotyypillisillä
ihmisillä ei semmoisia ole!

Nentismi on siis kireää ahdasmielisyyttä ja
syvää viisauden puutetta.

Joinakin aikoina ihmiskunta on romahdellut
tasollisesti alaspäin - kohti yhä kireämpää
ahdasmielisyyttä ja yhä pahempaa viisauden
puutetta. Tässä ajassamme on havaittavissa
juuri sellaisia hälyttäviä piirteitä. Vilkaiskaapa
vaikka eräitä suurvaltajohtajia! Huokuuko
jokaisen "rakkaan" suurvaltajohtajamme
teoista ja puheista todellinen suuri
valtiomiesmäisyys?

Ihmiskunnan historiaan perehtyneitä ei juuri
mikään yllätä. Hulluihin hurahtaneita on
ollut kaikkina aikoina. Ja tällä planeetalla
on ilmeisesti aina ollut vähintään yksi sellainen
hullu diktaattori, johon hurahtaminen on
julistettu PAKOLLISEKSI.

Ja puhtaita narsisteja - niitähän on läpi
ihmiskunnan historian ollut jonoksi asti
pyrkimässä korkeimmille paikoille.

On avartavaa syntyä autismikirjolle.

Autismikirjo avaa ihan uusia näkökulmia ihmisten väliseen
vuorovaikutukseen.
Autismikirjoisin silmin olen väistämättä huomannut mm. sen, että
tässä yhteiskunnassa eletään neurotyypillisyyden ylivallassa,
sellaisessa "neurobiologisessa kiipelissä", jossa ylivoimainen
enemmistö on aivan liian helposti "solahtanut normimuotin
kapeuteen ja ahtauteen".

Kuten alussa sanoin on avartavaa syntyä autismikirjolle.
Se tarkoittaa syntymistä kapean ja ahtaan normimuotin
ulkopuolelle. Monet pitävät sitä tuomittavana. En käsitä
miksi!

Normimuottiin solahtamisestaan harva "massaihminen" on
edes tietoinen. Elää porskutetaan ja ihmetellään niitä, jotka
eivät ole "normalisoituneet" eli suostuneet solahtamaan
normimuotin kapeuteen ja ahtauteen, vaan ovat "jääneet
kuvittelemaan olevansa jotain erikoista ja erilaista".

Niinpä niin. Neurotyypilliset enemmistöihmiset niin helposti ja
usein luiskahtavat kuvittelemaan edustavansa "AINOAA OIKEAA
ja TERVETTÄ MALLI-IHMISTÄ", sellaista, josta poikkeaminen on
muka "tahallista astumista vääränlaisten, epäonnistuneiden,
sairaiden ja häiriöisten hylkiöihmisten joukkoon".
Huh huh! Neurotyypillisen normimuotin ylivallassa
ihmisistä tulee helposti henkisesti tosi kapeita ja ahtaita!

Hyvin paljon on vielä tietä kuljettavana, jotta enemmistö saadaan
oikean tiedon ääreen ja päästään eroon "nenttiyttäjien" sairaista
pakkomielteistä "normalisoida nuo terveydestä eksyneet".
Vielä ollaan tilanteessa, jossa aivan liian harva normi-ihminen
eli nentti eli neurotyypilliseen enemmistöön syntynyt ihminen
ymmärtää, miksi hän ei tule toimeen normimuotin ulkopuolelle
syntyneiden, esim. meidän autismikirjoisten, kanssa.

Normimuotti pyrkii itsepintaisesti - kutsumatta ja pyytämättä-
tunkeutumaan meidän kirjolle syntyneiden elämään. Sellaista
yleistä ahdistavaa epäkohteliaisuutta ei voi autismikirjoisena
olla huomaamatta.

On vaikea ymmärtää, miksi ihmeessä nuo vieraalta tuntuvat
enemmistössä kelluvat "normimuotti-koonit" eivät ollenkaan
näytä tiedostavan, missä itse ovat ja mitä tekevät, puhumattakaan
siitä, että tiedostaisivat, millaisia me neuroepätyypilliset todella
olemme! Eikö normienemmistö ollenkaan ymmärrä, että me
olemme heihin verrattuina synnynnäisesti ja pysyvästi erilaisia
ihmisiä ja että MEILLÄ ON SIIHEN TÄYSI OIKEUS.

Eikö enemmistö ymmärrä, että mehän syyllistyisimme umpityperään
huijaukseen, jos me alkaisimme näytellä olevamme muka
normimuotin mukaisia ihmisiä! Mehän olisimme tosi tyhmiä,
jos me itsemme "normaalistamisen" ja "nenttiyttämisen" kautta
hylkäisimme ja lamauttaisimme meidän ERITYISVAHVUUTEMME,
jotka nimenomaan kuuluvat synnynnäisen autismikirjoisuuteemme
ARVOKKAIMPIIN ominaisuuksiin!

Silloin, kun lueskelin ulkomaisten wikipedioiden kuvauksia
autismikirjosta, törmäsin italiankielisessä wikipediassa
mm. tällaiseen kuvaukseen:

"Sosiaalinen vuorovaikutus on laadullisesti heikentynyt...
pystyvät lähestymään muita sosiaalisesti, vaikkakin kiusallisesti...
tätä sosiaalista epämukavuutta on kutsuttu 'aktiiviseksi mutta oudoksi'...
heitä pidetään outoina juuri heidän lähestymistapansa vuoksi..."

Tuo kuulostaa melko nentistiseltä! Eli tuossa on selvästi neurotyypillisen
ihmisen näkökulma, jossa kaikkea katsotaan nenttimäisin silmälasein.
Siis kuvitellaan neurotyypillisyys ainoaksi oikeaksi ja ainoaksi terveeksi 
ihmisen malliksi ja unohdetaan se, että myös neurobiologisen rajan 
toisella puolella elävät, esim. juuri me autismikirjoiset ihmiset, olemme
erilaisuudestamme huolimatta normaaleja ja luonnollisia ihmisiä, joilla
ehdottomasti on myös täydet ihmisoikeudet ja yhdenvertainen lupa olla
aidosti oma itsensä.

Jos toimitaan sokean nentistisesti niin silloin erehdytään
suhteuttamaan autismikirjona tunnettu synnynnäinen ja
pysyvä neurobiologinen variantti eli muunnos yksioikoisesti
pelkästään enemmistönkaltaiseen normaaliuteen. Silloin
ajaudutaan siihen tragikoomiseen näköharhaan, että
kaikki autismikirjoiset ihmiset nähdään juuri vain
"outoina", "kiusallisina" ja "laadullisesti heikentyneinä".

Jotta autismikirjo todella valkenisi enemmistölle, olisi
autististen ihmisten sosiaalisuuden ilmauksiin jo vihdoin
syytä perehtyä syvemmin ja nimenomaan autistien oman
neurobiologisen kokemustodellisuuden pohjalta. Niin kauan
kuin tuo olennainen pohja sivuutetaan, jää koko autismikirjoisuus
enemmistölle ikuisesti hämärän peittoon - eli se näyttäytyy
"kiusallisen oudosti" vääristyneenä.

Oikealla autismikirjo-tietämyksellä on todella
suuri sosiaalinen tilaus. Avainasemassa olemme me
autismikirjoiset, me kokemusasiantuntijat, joilla
on aiheesta koko elämämme ajalta runsaasti
omakohtaisesti elettyä sisäistä tietoa.

Pari vuotta sitten Italiankielisessä wikipediassa
sanottiin Aspergerin syndroomasta mm. näin:

"...rajoitettuja ja toistuvia kiinnostuksen kohteita ja
aktiviteetteja, jotka ovat joskus epätavallisen intensiivisiä tai
joihin liittyy liioiteltua keskittymistä.
...tiettyjen ja kapeiden kiinnostuksen kohteiden tavoittelu
on yksi oireyhtymän hallitsevimmista ominaisuuksista."

Tuon perusteellahan Aspergerin syndroomaa voidaan
kutsua Nerouden oireyhtymäksi, sillä monet autismikirjoisiksi
todetut suuret keksijät ja merkittävät tiedeihmisethän ovat juuri
sellaisia, joilla nimenomaan on "rajoitettuja kiinnostuksenkohteita",
ei siis rajoittamattoman epämääräisiä, vaan ihan tarkkarajaisia
erityisiä asioita, jotka kiinnostavat juuri heitä epätavallisen
intensiivisesti ja joihin liittyy epänormaalin voimakas
keskittyminen, kyky hyperfokusoitua.

En ymmärrä, miksi neuronormaalien ihmisten massat
pitävät juuri ihmiskunnan merkkihenkilöiden erityis-
ominaisuuksia sellaisina, että ne pitää nimetä joksikin
oireyhtymäksi ja oire-sanallahan viitataan useimmiten
johonkin sairauteen!

Olisiko kyseessä enemmistön kateus? Siis kateus
niitä harvoja ihmisiä kohtaan, jotka kykenevät
enemmistöstä erottuen keksimään uusia merkittäviä
asioita ja tutkimuksillaan luomaan uusia toimivia -
jopa mullistavia - teorioita, joista palkitaan lopulta
Nobelilla - kuten esim. julkisuudessa asperger-
ihmiseksi arvellulle Albert Einsteinille kävi!

Autistit ja ei-autistit puhuvat autismikirjosta eri termistöillä.
Ne termistöt olisi jotenkin yhtenäistettävä ja sitä kautta
saatava toimimaan yhteistyössä, kaikkien hyväksi.

Ei-autistinen enemmistö yhä sanoo meistä autismikirjoisista,
että meillä on:
- "heikentynyt sosiaalinen vuorovaikutus"
- "puutteita sosiaalisen vastavuoroisuuden viestimisessä"
- "vaikeuksia yleisen kehitystason mukaisten sosiaalisten
siteiden luomisessa ja ylläpitämisessä"
- "alhainen sosiaalinen aloitekyky" jne.

Autismikirjoisena en tunnista todenmukaiseksi tuollaista
ei-autistien nentististä puhetta.
Ei-autistit puhuisivat todenmukaisesti vasta sitten, kun he
ymmärtäisivät sanoa näin:
"Autismikirjoisen ihmisen sosiaalinen vuorovaikutus ei ole
mikään neurotyypillisen vuorovaikutuksen heikentymä eikä
puutostila, vaan se on ihan omanlainen synnynnäinen ja pysyvä
autismikirjoinen vuorovaikutus, joka useimmiten sisältää
neurotyypillisyydelle vieraita kognitiivisia erityisvahvuuksia".

On selvää, että me autismikirjolle syntyneet emme riemusta
kiljuen ryntää sosiaaliseen vuorovaikutukseen ei-autistien
VIERASKIELISEN ja NENTISTISIÄ ODOTUKSIA PURSUAVAN
sosiaalisen maailman kanssa.

Assina koen, ymmärrän ja tiedän, että AS-aivoni kokevat
sosiaaliset tilanteet toisella tavalla kuin neurotyypilliset
aivot. Toisin sanoen meidän autismikirjoisten aivoissa
neurotyypillisten aivojen synnyttämä sosiaalinen data
ei avaudu.

Se, mitä neurotyypillinen enemmistö ei ymmärrä eikä edes
huomaa, on se, että yhtä lailla heidän neurotyypillisissä
aivoissaan meidän autismikirjoisten sosiaalinen aivodata
ei avaudu.

"Heikentyneen sosiaalisen vuorovaikutuksen" syy ei siis
ole vain meidän autismikirjoisten aivoissa, vaan se
"heikentymisen syy" on autistien ja ei-autistien aivojen
välisessä MOLEMMINPUOLISESSA vaikeudessa avata
toisen osapuolen - toisenlaisen neurotyypin - sosiaalista
aivodataa.

Neurotyypillisen enemmistön käsitysmaailmassa meitä
autismikirjoisia on usein erehdytty sanomaan "itsekeskeisiksi".
Mutta parempi ilmaus olisi "terve itsepuolustus", sillä me vain
puolustamme perusoikeuttamme käyttää todellisia synnynnäisiä
kykyjämme ja olla sitä, mitä me todella olemme. Meidän aivoissamme
on erilainen "käyttöjärjestelmä" eikä sitä saa toimimaan toisen
käyttöjärjestelmän lailla, vaikka siihen jo varhain kuinka paljon
tahansa suunnattaisiin nentistisiä interventioita.

Näen tulevaisuuden aika toiveikkaana. Vaikka autistien ja ei-autistien
erilaisuus on synnynnäistä ja pysyvää niin se ei onneksi ole millään
lailla vastakkaista. Se on RINNAKKAISTA.

Rauhanomainen rinnakkaiselo autistien ja ei-autistien välillä on
se suunta, johon olemme edenneet jo vuosikymmeniä - mutkitellen
mutta kumminkin. Se suunta on oikea. Sen tavoite on yhteinen:
molemminpuolinen ymmärtäminen. Se vaatii termistöjen
yhtenäistämistä. Se vaatii nentistisen "häiriötermistön" purkua.
Se vaatii yhteisen kielen löytämistä. Vain sitä kautta pääsemme
eteenpäin, yhteiseen molempia osapuolia rikastuttavaan
rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.

Miten usein käykään niin, että kun autismikirjolle syntynyt
ihminen on vuorovaikutuksessa neurotyypilliseksi syntyneen
enemmistön kanssa niin enemmistö - kuin yhteisestä sopimuksesta -
"ymmärtää" tilanteen niin että "tuolla reppanalla on vinksahtaneet
aivot, kun se ei sosiaalisesti osaa käyttäytyä ihan oikein eli
täsmälleen niin kuin me kunnon ihmiset".
:-)

Aivan liian monet neurotyypilliset "kunnon ihmiset" ovat
huomaamattaan vajonneet tuollaiseen nentistiseen
asennevinoutumaan. Tärkeää on ymmärtää, että nentismi
ei mitenkään synnynnäisesti kuulu neurotyypillisyyteen,
vaan se on opittua - ja siksi siitä voi jokainen neurotyypillinen
ihminen myös oppia pois.

Mutta voimmeko me autismikirjoisiksi syntyneet oppia
pois autismikirjoisuudesta? Emme voi. Autismikirjoisuus
ei ole millään lailla asennevinoutuma, vaan synnynnäinen,
pysyvä ja täysin yhdenvertainen neurotyyppi neurotyypillisyyden
rinnalla.

Autismikirjoisuus on luonnollista ja normaalia aivotoiminnan 
erilaisuutta, mikä näkyy selvimmin sosiaalisten tilanteiden 
kokemisen erilaisuutena.

Ihmislajin aivotoiminta on monimuotoista. Autismikirjoisuus
on sen monimuotoisuuden luonnollinen ja normaali osa.
Autismikirjo on terveen aivotoiminnan eräs variaatio.

Autismikirjo poikkeaa aika lailla yleisimmästä aivotoiminnan
variaatiosta eli neurotyypillisyydestä. Se poikkeavuus on yhtä
normaalia ja pysyvää kuin se, että lehtipuut pysyvästi poikkeavat
havupuista. Kyse on biodiversiteetistä eli luonnon monimuotoisuudesta
ja juuri se monimuotoisuus ja monilajisuus on luonnon kestävän
elinkykyisyyden suurimpia avaintekijöitä.

Jos ketä tahansa autismikirjoiseksi syntynyttä painostetaan
muuttumaan neurotyypilliseksi, silloin häntä painostetaan
muuttumaan pois todellisesta itsestään eli häntä painostetaan
muuttumaan sairaaksi. Painostajat ovat nentistejä eli heillä
neurotyypillisyys on noussut päähän. Nentismi on vakavaa
tietämättömyyttä. Nentisteille ei ole alkuunkaan valjennut
se perusfakta, että synnynnäisiä, pysyviä, normaaleja ja
terveitä neurotyyppejä on muitakin kuin vain heidän
edustamansa neurotyypillisyys.

Autismikirjoisena ihmisenä elämisessä on runsaasti sekä
koomisia että traagisia piirteitä. Tragikoomisuus tulee siitä,
että suhteessa ns. normaaliin enemmistöön joutuu koko ajan
elämään - enemmän tai vähemmän varuillaan - sekä kielellisen
että neurobiologisen muurin takana. Toisin sanoen joutuu
sitä enemmän väärinymmärretyksi, mitä enemmän joutuu
tekemisiin niiden "kunnon ihmisten" kanssa, jotka ovat
vajonneet ahdasmieliseen nentismiin.

Kun autismikirjoinen ihminen kohtaa nentistin, se on hyvin
samanlaista kuin jos hän kohtaisi sellaisen aloittelevan ja
itsestään liikaa luulevan avuttoman kielenkääntäjän, joka
saadessaan eteensä saksankielisen tekstin uskoo tosissaan,
että se on "virheitä vilisevää englantia".

Nentistit työntelevät tyhmyyksissään meitä autismikirjoisia
"osaamattomien kategoriaan", koska meidän erityisosaamisemme
ei täytä neurotyypillisyyden kriteerejä, vaan on jopa avoimesti
neuroEPÄtyypillistä. Nentistit ovat niin täynnä omaa rakasta
neurotyypillisyyttään, että he eivät näe, eivät tiedä eivätkä
ymmärrä, että todellisuudessa meidän vähemmistömme
on varsin erityisosaavaa porukkaa.

Neurotyypillisen enemmistön ääritapausten eli nentistien kyky
asettua oman kuplansa eli oman boxinsa eli oman normimuottinsa
ulkopuolelle on hyvin kehittymätöntä. Nentistit näkevät kaiken
omahyväisesti tyyliin "se, joka ei ole meidän kaltainen, on
satavarmasti eksynyt, seonnut, häiriöinen ja vajaa, sellainen
jolta nimenomaan PUUTTUU jotain olennaista".
:-)

Kuitenkin todellisuudessa on niin että ihmiskunnan historia
lukemattomine merkkihenkilöineen on osoittanut, että suhteellisen
paljon juuri autismikirjoisilla ihmisillä on sellaista erityisosaamista,
joka nimenomaan enemmistöltä puuttuu.

Harva normimuotissa kloonattu tavisten massaan hukkuva
ihminen ollenkaan edes kunnolla tietää, että on todella olemassa
myös meitä pysyvästi neuroEPÄtyypillisiä ihmisiä (eli meitä
autismikirjo-, ADHD-, tourette-ihmisiä jne.)!

Meidän - vähemmistön - tehtäväksi lankeaa tästä kaikesta
pysyvästä erilaisuudestamme kertominen. Enemmistömassan
edustajien oma asia sitten on se, miten he - oman sivistystasonsa
mukaisesti - kertomiimme faktoihin suhtautuvat. Me näemme
heistä hyvin paljon juuri sitä kautta, miten he meihin suhtautuvat!

Yhä valitettavasti moni enemmistötavis ei usko faktojamme faktoiksi,
vaan höpertelee "meidän sairaudesta" ja "meidän häiriöstä" - jopa silloinkin,
kun me yksityiskohtaisesti kerromme autismikirjoisuutemme todellisista ja
kiistattoman arvokkaista erityisvahvuuksista!

Ns. normaalin enemmistön vaikeudet ymmärtää meitä
neuroEPÄtyypillisiä ovat - näkökulmastamme katsoen -
yllättävän suuria. On outoa, että meiltäkin odotetaan
heidänkaltaisuuttaan eli neurotyypillistä käytöstä,
neurotyypillistä sosiaalisuutta, neurotyypillistä
naimisiin menemistä, neurotyypillistä tapakulttuuria ja
- mikä kaikkein kummallisinta - meiltä odotetaan myös
neurotyypillistä erityisvahvuuksien puutetta!

Miksi ihmeessä heidän mielestääm me emme saisi käyttää
omaa aikaamme riittävän paljon omiin erityisiin "ekkoihimme"
eli kiinnostuksenkohteisiimme. Meidän pitäisi olla koko
ajan neurotyypillisyyden parissa ja mieluiten vielä niin,
että autismikirjoisuutemme ei mitenkään näkyisi!

Normimuotissa kloonatut tavisten massaan hukkuvat
ihmiset eli neurotyypilliset eli nentit ovat meidän
suhteemme todella pihalla. He eivät osaa kohdata
meitä kuin jonkinlaisina "vajaakykyisinä tapauksina" tai
"sivuraiteille eksyneinä epäonnistujina" tai "epäsosiaalisina
vääristyminä". He eivät osaa nähdä meitä aitoina
autismikirjoisina, vaan ainoastaan "epäaitoina nentteinä",
vaikka emme ole ollenkaan epäaitoja emmekä nenttejä.
He pitävät omaa nenttiyttään ainoana kunnon ihmisen mallina
eikä heille ole tullut edes mieleen, että nenttiyden malli eli
neurotyypillisyyden normimuotti ei ole tuottanut ihmiskunnalle
edisoneja, einsteineja, galileitä, beethoveneita eikä da vincejä, vaan
nuo merkkihenkilöt ovat tulla putkahtaneet tälle pallolle nimenomaan
neuroEPÄtyypillisyyden - tarkemmin sanottuna autismikirjoisuuden -
kautta.

Neurobiologinen raja ja sen olemassaolo usein unohtuu
siltä enemmistöltä, jolla on aivoissaan synnynnäinen
neurotyypillinen ohjelmointi.

Eikä se enemmistö vain unohda sitä, vaan se ei ole alun perinkään
tiedostanut sitä.

Neurotyypillinen enemmistö ei osaa käyttää itsestään
sanaa neurotyypillinen. Se on aika outoa. Se on varsinkin
meistä autismikirjoisista hyvin outoa, koska me näemme,
miten totaalisesti juuri se neurotyypiillisyys paistaa heistä.

Ja juuri se neurotyypillisyys - varsinkin tiedostamaton
neurotyypillisyys - aiheuttaa sen, että he ovat aika kyvyttömiä
ymmärtämään meitä, jotka EMME OLE neurotyypillisiä,
vaan olemme heihin verrattuna synnynnäisesti ja pysyvästi
neurobiologisen rajan toisella puolella.

Neurobiologisen rajan olemassaolon tiedostaminen ja sen
merkityksen ymmärtäminen on se asia, jonka perusteella
ainakin minä assina arvioin ihmisten sivistystasoa. Siitä,
miten ihmiset kohtaavat meitä autismikirjoisia, minun on
helppo nähdä varsin nopeasti, voinko tulla toimeen tuon ja
tuon ihmisen kanssa - tai paremminkin, voiko hän tulla
toimeen minun kanssani eli kuinka pitkä matka tuolla
ihmisellä on siihen, että "kemiamme" kohtaisivat.

Miten moni neurotyypillisen ja autismikirjoisen ihmisen välinen
avioliitto onkaan kariutunut juuri tiedostamisen ja ymmärtämisen
puutteisiin. Juuri noiden puutteiden yleisyyden takia moni
autismikirjoinen ihminen osaakin jäädä naimattomaksi, kun
tiedostavaa ja ymmärtävää kumppania ei löydy, koska niitä
on niin vähän.

Pikku hiljaa kuitenkin tiedostavia ja ymmärtäviä kumppaneita
myös meille autismikirjoisille on enemmän kuin ennen.
Siitä saamme kiittää ahkerien neurotieteilijöiden uusia
tutkimustuloksia, uusia tieteellisiä oivalluksia ja löytöjä ja
monien autismikirjoisten ihmisten omia kognitiivisesti
korkeatasoisia pohdintoja ja niiden tuottamia uusia
uraauurtavia teoriapolkuja. Puhumattakaan siitä, että
näitä meidän autismikirjoisten elämälle tärkeitä ydinasioita
on alettu tuoda tiedotusvälineissä yhä runsaammin esille.

Kaiken tuon huiman tiedollisen kehityksen hyvät seuraukset me
autismikirjoiset tunnemme elämässämme. Myös neurotyypillinen
enemmistö oppii vähä vähältä ymmärtämään ja tulemaan toimeen
meidän autismikirjoisten kanssa. Kaikki hyötyvät suuresti.

Olen assina syntynyt hyvää aikakauteen. Olen syntynyt tiedollisen
heräämisen aikakauteen. Koko ajan paranee yleinen tietämys
autismikirjosta, sen synnynnäisyydestä ja pysyvyydestä, sen
"omituisen" erilaisuuden perusolemuksesta ja varsinkin sen
arvokkaista erityisvahvuuksista.

Assina pohdin autismikirjoisuutta - tuota normaalia mutta
suht harvinaista neurobiologista ilmiötä - joka ainoa päivä.
Kuitenkaan ei ole aina aikaa kirjoittaa siitä. Nyt jäi kaksi
päivää väliin, kun lintujen yökuuntelu vei aikani.
Mutta nyt sunnuntaina on taas aikaa relata ja naputella
tätä kiinnostavaa kaikenmaailman pohdintasälääni
näihin minulle niin merkityksellisiin "autismidebsuihin".
(debsu = debatti).

Autismikirjoisen ihmisen elämästä voidaan sanoa
kuoleman jälkeen näin:
"Hän eli koko elämänsä neurobiologisen rajan
tuolla puolen."

Mitä tarkoittaa eläminen "neurobiologisen rajan
tuolla puolen".
Riippuu siitä, kummalla puolella tuota rajaa kysyjä on.
Jos hän on nentti eli kuuluu neurotyypilliseen enemmistöön,
hän elää autismikirjoisen vähemmistön näkökulmasta katsoen
rajan tuolla puolen. Jos hän on autismikirjoinen, hän elää
nenttienemmistön mielestä rajan tuolla puolen - ja koska nentit
ovat taipuvaisia pitämään virheellisesti omaa neurotyyppiään
ainoana oikeana, he sanovat jopa, että me autismikirjoiset
elämme "rajan VÄÄRÄLLÄ puolella".

Neurotyypillisten ihmisten YLEISIN tapa suhtautua
meihin autismikirjoisiin VÄÄRIN on se, että he eivät ymmärrä
sitä, että me olemme SYNTYNEET neurobiologisen rajan
tuolle puolen ja että meidän KOKO elämämme tapahtuu
PYSYVÄSTI heistä katsoen rajan tuolla puolen.

Huvittavan ja traagisen usein neurotyypillinen enemmistö eli
nentit yhä kuvittelevat voivansa SIIRTÄÄ meidät "tosta vaan"
neurobiologisen rajan toiselle puolelle, sille omalle puolelleen.
Varsin omahyväistä!

Joopa joo. Nentit luulevat itsestään aivan liikoja.
Kun he eivät onnistukaan muuttamaan ja siirtämään
meitä mihinkään, he pettyvät ja tragikoomisesti syyttävät
siitä meitä autismikirjoisia, vaikka heidän pitäisi tajuta
edes sen verran, että ongelma ei ole meissä, vaan heidän
omassa tietämättömyydessään.

Autismikirjo on BIODIVERSITEETTIIN KUULUVA NORMAALI
LUONNONVYÖHYKE - ja kaiken lisäksi eräs tuntemattomimmista.
Minä elän juuri sillä normaalilla luonnonvyöhykkeellä
koko elämäni. Minä ja moni muu - moni tämän
ketjun lukijoistakin!

Miten monille normatiivisille eli "normeja määrääville"
nenteille me elämmekään "väärällä" luonnonvyöhykkeellä,
joka on jopa "epäilyttävä", "puolirikollinen", "häiriöksi
yleiselle järjestykselle", "sairaalloinen" jne.
Niinpä niin. Jotkut eivät ollenkaan tunnista luonnon
monimuotoisuutta silloinkaan, kun törmäävät siihen.
:-)

Muuten minkähän takia dekkaristien joukossa on
niin paljon autismikirjoisia! Johtuisiko se siitä, että
he joutuvat jo pienestä pitäen pohtimaan ja
pähkäilemään "rajan tuolla puolen" eläviä
ihmisiä tyyliin "miksi ihmeessä kaikkia rikollisia
ei pidätetä".

Jos minä kirjoittaisin dekkareita, niissä esiintyisi paljon
pahoja ihmisiä, varsinkin nentistejä ja narsisteja.

Englanninkielisessä wikipediassa pari vuotta sitten sanottiin
narsistisesta persoonallisuushäiriöstä suoraan se ydinasia, että
NARSISTILTA PUUTTUU KUNNON ITSETIETOISUUS eli hänellä
on vaikeuksia ymmärtää omia piirteitään.
Tästä johtuen narsistin näkemys itsestä on erittäin
riippuvainen muiden mielipiteistä.
Ja oman häilyvyytensä takia narsisti ei osaa kunnioittaa
myöskään toisten rajoja - ei myöskään neurobiologista
rajaa.

Assina olen elämäni varrella - varsinkin työelämässä -
huomannut sen, että SUURIMPIA VAIKEUKSIA MEIDÄN
AUTISMIKIRJOISTEN IHMISTEN YMMÄRTÄMISESSÄ
ON JUURI NARSISTEILLA. Muuten kuinkahan suuri osa
nentistisistä nenteistä on itse asiassa narsisteja?

Lisää autismikirjoista aivodataani taas piakkoin - ellei
aina niin uskomattoman virtuoosimaisesti laulava
luhtakerttunen vie kaikkea aikaani.

NENTTI on slangisana ja tarkoittaa ei-autistista
neurobiologisesti normaalia eli
neurotyypillistä (engl. neurotypical eli NT) ihmistä.
Termi on käytössä lähinnä autismiyhteisöjen sisällä.
Esim. "Yhteiskunta toimii nenttien ehdoilla."

NENTISMI tarkoittaa nenttiyden asenteellisesti
vinoutunutta äärimuotoa, jossa neurotyypillisyyttä
yli-ihannoidaan ja autismikirjoisuus kuvitellaan
"vittumaisimmaksi sairaudeksi ikinä".

Jos joku autismikirjoinen ihminen joutuu
nentististen äärinenttien ympäröimäksi, hänet aivopestään
kärsimään autismikirjoisuudestaan todella pahasti ja
hän menettää yhteydet omiin erityisvahvuuksiinsa.
Hänet ajetaan sairaustilaan, jossa hän ei ilman
nentistien painostusta olisi.

On hyvin tärkeää puhua nentismistä. Se on yhtä
tärkeää kuin puhuminen autismikirjoisuuden ja
muiden neuroEPÄtyypillisyyksien arvokkaista
hyvistä puolista. Juuri nentistiset asennevinoutumat
uhkaavat eniten todenmukaisen autismikäsityksen
syntymistä ja AS-ihmisten erityisvahvuuksien
toteutumista.

Haluan assina ottaa tänään tarkasteluun
usein kuullun lauseen:
"Asseilla on vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa."

Tuo lause menee purematta alas kaikilta nentistisiltä nenteiltä.
Ne nentit, jotka ovat fiksuina osanneet kiertää vaanivan
nentismin sudenkuopan, osaavat suhtautua tuohon lauseeseen
terveen skeptisesti eli ymmärtävät, että siinä unohdetaan
se tosiasia, että myös neurotyypillisillä eli nenteillä on 
vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa meidän
autismikirjoisten kanssa.

Neurotyypillisten ja autismikirjoisten välinen "kielimuuri" on
MOLEMMINPUOLINEN ja siksi on virheellistä syyllistää vain
toista osapuolta.

Autismikirjoisten ihmisten syyllistäminen on mitä suurimmassa määrin
NENTISMIN tuntomerkki. Nentistisyydestä kertoo myös se, että
monet lääkärit yhä edelleen - hyvin vanhoillisesti - puhuvat 
autismikirjosta "kehityshäiriönä". Miten hyvää monille lääkäreille
tekisikään oppia ymmärtämään se, mitä nentismi käytännössä todella
tarkoittaa ja miten se heidän omassa ajattelussaan ilmenee.

Yöllä kuuntelin lintuja. Nyt on sadepäivä ja assina olen 
heräillyt tyypillisen hitaasti.

Olen selaillut kiinnostuneena vanhoja keskusteluketjujani.
9 vuotta sitten käytiin täällä suomi24:n autismi-osiossa
debattia eli sanasotaa mm. avioliittokäsityksen
liiallisesta nenttimäisyydestä.

Tuossa aloittamassani ketjussa minä esitin assina omia
näkemyksiäni siitä, että vallitseva avioliittokäsitys on 
neurobiologisesti ahdas ja ylineurotyypillinen. 
Sain vastaani täysin tuntemattomalta henkilöltä varsin
trollaus- ja mollaushenkistä multinikkeilyä, joka vilisi
outoja sepittelyjä ja asiavirheitä. Tuo tuntematon henkilö
tuntui ihan tosissaan uskovan mm. sellaista, että minun
autismikirjoisuuteni on "feikkausta"! :-)

Jos tuo "trollaamisen kultakauden" ketju 9 vuoden takaa
jotakuta kiinnostaa niin täältä se löytyy:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/14882695/assilta-odotetaan-avioliitossa-vaaria-asioita!

Miksi neuroepätyypilliset ovat usein niiin hyperfiksoituneita hyväksyntäänsä, jos kerran autistiseen ajatteluun katsotaan kuuluvan keskittyminen enemmän asioihin eikä niinkäänsosiaalisiin statuksiin ja nokkimisjörjestyksiin.

Nentismi jos mikä on hyperfiksoitunutta asennoitumista.
Se hyperfiksaatio saa nentistin yli-ihannoimaan hyvin narsistisesti
omaa neurotyyppiään eli NT-tyyppiä. Sen hyperfiksoituneen
yli-ihannoinnin seuraus on kyvyttömyys tulla toimeen meidän
autismikirjoisten kanssa.

Jotta vuorovaikutus neurotyypillisten ja autismikirjoisten
välillä voisi toteutua rakentavasti, pitää vuorovaikutusta
pahasti haittaava nentismi tiedostaa, sitten se pitää
kyseenalaistaa ja sitten siitä pitää kasvaa pois.

Vuorovaikutuksen edellytys on se, että kenenkään
yhdenvertaisuutta ei kyseenalaisteta. Jos kyseenalaistava
nentisti, joka yrittää työntää ei-neurotyypilliset muita
alempaan kastiin, saa asiasta huomautuksen, hän saattaa
- hyvin nentistis-narsistisesti - väittää vastaan ja sanoa:
"Nyt kyseenalaistatte minun yhdenvertaisuuteni!"

Mutta nentismi ei ole mitään yhdenvertaisuutta, vaan
se on tyypillistä ihmisten eriarvoistamista, sitä, mistä
me autismikirjoiset olemme joutuneet kärsimään
hyvin pitkään eikä siitä eriarvoistamisesta ole
vieläkään päästy kunnolla eroon. Nykyajan
nentisteillä on harvinaisen huono kyky
tiedostaa asennevinoutumaansa.

"Vaikka autismilla on biologiset syynsä, se on sosiaalinen rakennelma.
Jos yhteiskunnan normeja ei olisi laadittu enemmistön aivoille,
autismi-käsitettä ei edes tarvittaisi." - Clara Törnvall - 

Viisasta puhetta!
Clara Törnvall on kirjoittanut autismistaan tietokirjan 
Naisia autismin kirjolla (Atena, 2023).
Kannattaa tsekata tämä lehtiartikkeli:
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000009460075.html

Mitä olennaista tuo artikkeli kertoo autismikirjoisesta ihmisestä.
Mm. tällaista:
- tuntee ihmisten seurassa itsensä ulkopuoliseksi
- haluaa tarkkailla kaikkea ulkopuolelta
- ei aloitekykyä osallistua
- rakastaa kirjastoja
- ei pidä muuttuvista suunnitelmista
- väsyy nopeasti ja tarvitsee taukoja
- epämääräinen ahdistus, jolle ei löydy syytä
- käy terapiassa, syö masennuslääkkeitä
- on jatkuvasti varpaillaan ja tuntee surua, jota ei osaa selittää
- sosiaalisissa tilanteissa näyttelee
- ylimukautuu muiden toiveisiin
- muut ihmiset eivät tiedä, miten paljon pitää ponnistella
ollakseen "normaali"
- kapeita erityisiä kiinnostuksen kohteita eli "ekkoja"
- eläimet tuntuvat paremmilta olennoilta kuin ihmiset
- käyttää aivojaan älyllisten ongelmien ratkomiseen
- inhoaa ihmisiä, jotka eivät anna tilaa olla erilainen
- tuntee olevansa liian normaali, jotta hänen kokemansa
haasteet otettaisiin vakavasti ja liian poikkeava sopiakseen
joukkoon

Jos olisin aikoinaan saanut eteeni tuollaisen yllä olevan
autismikirjoisuuden kuvauksen, olisin varmasti jo
ennen 58 vuoden ikää tajunnut, että olen synnynnäisesti
autismikirjoinen ja että siitä johtuu niin moni minua
vaivannut ominaisuus itsessäni.

On ehdottomasti totta se, että autismi-käsitettä ei olisi
tarvittu, jos kaikki ihmiset olisivat meidän autismikirjoisten
kaltaisia ja me olisimme saaneet räätälöidä yhteiskunnan
normit meidän aivoillemme sopiviksi.

"Autisteilla voi olla vaikeuksia arkipäivän askareissa, mutta toisaalta
erityiset aivot ovat vahvuus. Itseään kiinnostaviin asioihin autistinen
ihminen jaksaa keskittyä syvällisesti ja määrätietoisesti."
- Clara Törnvall -

Tuossa on hyvin kiteytetty sekä autismikirjoisuuden haasteet että
sen erityisvahvuudet.

Assina olen koko elämäni ajan pitänyt joitakin neurotyypillisiä
arkipäivän askareita ja enemmistönkaltaisia sosiaalisia rituaaleja
hyvin toissijaisina ja kokenut ensisijaiseksi ja antoisimmaksi
elämäni ytimeksi juuri keskittymisen omiin "ekkoihini".
Jos olisin alkanut "maskata" eli peittää todellista neurobiologista
itseäni ja näytellä muka olevani neurotyypillinen ihminen, olisin
varmasti onneton ja täynnä katumusta siitä, että olisin laiminlyönyt
todellisen itseni ja todelliset erityisvahvuuteni.

On valtavan tärkeää puhua ja kirjoittaa autismikirjoisuudesta,
sillä lukemattomilla ihmisillä ympärillämme on yhä siitä
meidän neurobiologisesta sisäisestä todellisuudestamme
aivan liian negatiivinen ja räikeän puutteellinen käsitys.

Kuten eilisessä viestissäni todettiin "yhteiskunnan normit
on laadittu enemmistön aivoille". Me, joilla on autismikirjoiset
aivot, joudumme tuntemaan itsemme ulkopuolisiksi ja
tarkkailemaan kaikkea ulkopuolelta.

Ulkopuolisuudessamme on eräs hyvä puoli. Me synnytämme
VAIHTOEHTOISIA NÄKÖKULMIA, jotka rikastuttavat,
avartavat ja lopulta kykenevät ehkä jopa pelastamaan
köyhyyteen ja ahtauteen suistuneen neurotyypillisyyden
diktatuurin.
:-)

Neurotyypillisten ihmisten runsaus aiheuttaa meille
autismikirjoisille sellaisen selvän tunteen, että eläimet
ovat parempia olentoja kuin ihmiset! Eläimet eivät
sairastu nentistiseen asennevinoutumaan. Eläimet
eivät ota silmätikuikseen meitä neuroEPÄtyypillisiä
ihmisiä.

Nentistit ovat niin tietämättömiä, että heillä on päähänpinttymä
yrittää räätälöidä ja pouskaroida meistä autismikirjoisistakin
neurotyypillisiä. Nentistit eivät tiedä, että se onnistuisi vain
vaihtamalla aivot.

Nentistit uskovat hyvin harhaisesti siihen, että autismikirjoinen
ihminen voi vaihtaa synnynnäiset autismikirjoiset aivonsa
neurotyypillisiin aivoihin "tuosta vaan" ryhtymällä tunnollisesti
24/7 maskaamaan eli peittämään todellisen neurobiologisen sisäisen
itsensä ja ULKOKOHTAISESTI apinoimaan kaikkea neurotyypillistä.
Nentistit eivät ymmärrä, että sillä tavalla autismikirjoisesta
ihmisestä tulee SURKEAN EPÄAITO SEKÄ AUTISMIKIRJOISENA
ETTÄ NEUROTYYPILLISENÄ. Ja mikä pahinta hän luhistuu
mielenterveydellisesti joutuessaan huomaamaan, että hän on
hylännyt todellisen itsensä ja samalla menettänyt arvokkaimmat
erityisvahvuutensa.

Meillä autismikirjoisilla ihmisillä todella on poikkeavia voimavaroja,
ns. erityisvahvuuksia. Ne kyvyt todella menetetään, jos meitä aletaan
alistaa ja tunkea ahtaaseen normimuottiin. Ketään ihmistä ei
pidä estää olemasta sitä, mitä hän todella on - eli silloin kun hän
on parhaimmilaan eli aitona omana itsenään.

Ihminen on VOIMAUTUNUT silloin kun hän on löytänyt omat parhaat
voimavaransa ja ottanut vastuun omasta elämästään. Voimautuneella
ihmisellä on itsemääräämisoikeus omaan elämäänsä eikä häntä voi
alistaa orjaksi.

Tarve tietoiseen VOIMAUTUMISEEN on erityisesti vähemmistöillä,
niillä, jotka synnynnnäisesti eroavat enemmistöstä, kuten esim. me
autismikirjoiset.

Aikaansa edellä ollut kirjailija Markku Lahtela (1936-1980) jo aikoinaan
korosti itsesäätelyn tärkeyttä. Yksi yleisimmistä autismikirjoisen ihmisen
kohtaamista haasteista on se, että neurotyypillinen enemmistö yrittää
monin tavoin kajota hänen synnynnäisiin säätöihinsä. Häntä yritetään
väen väkisin säätää neurotyypilliseen suuntaan. Häntä aletaan tuuppia
pois hänen aidoilta omilta autismikirjoisilta raiteiltaan. Se suunta on
autismikirjoiselle ihmiselle sopimaton ja haitallinen. Se vaikeuttaa
hänen tärkeää itsesäätelyään. Jos häntä yritetään totaalisesti runtata
sairaan ahtaaseen normimuottiin, se on suorastaan tuhoisaa!

On aivan järjetöntä yrittää pakottaa autismikirjoiset ihmiset
enemmistönkaltaisuuteen! Se on sairautta. Se perustuu
katteettomaan erilaisuuden pelkoon.

Jos ihmiselle tehdään vaikeaksi elää omien aivojensa mukaan,
toimitaan elämänvastaisesti. Toimitaan aitoutta tuhoten.
Elämästä ei ymmärretä mitään, jos ei ymmärretä sitä, että
jokaisen ihmisen aito elämä toteutuu silloin kun hänen
annetaan olla oma ainutlaatuinen itsensä.

Erilaisuuden pelkoa näkee paljon. Sairasta vallanhalua näkee myös.
Voimautumisella on suuri sosiaalinen tilaus. Jos erilaiset yksilöt eivät
voimaudu, luiskahtaa kaikki valta vallanhaluiselle, sivistymättömälle
ja kyltymättömälle erilaisuuden pelolle.

Erilaisten vähemmistöihmisten tulevaisuus on sitä valoisampi,
mitä onnistuneemmin he voimautuvat. Autismikirjoisen ihmisen
tulevaisuus on ahdistava, jos hän ei voimaudu puolustamaan
oikeuttaan olla oma itsensä ja oikeuttaan käyttää omia aivojaan.

Erilaisuuden pelko ja suvaitsemattomuus erilaisia kohtaan on
sitä suurempi, mitä heikommasta kulttuurista on kysymys.
Diktatuurit uhoavat "vahvuudellaan" mutta jokainen ihminen
tajuaa, että sellainen ei ole aitoa todellista vahvuutta vaan pelkoa.
Diktatuureissa kansa ei saa ajatella omilla aivoillaan. Diktatuurit
sairastuvat suvaitsemattomuuteen. Diktatuureissa kansa pakotetaan
"ajattelemaan" niin kuin diktaattori itsekkäästi haluaa. Diktatuurit
tuhoutuvat lopulta omaan suvaitsemattomuuteensa eli siihen, että
ihmisten voimautumista ja aidoksi itseksi tulemista ei sallita.

Journalisti Johanna Korhonen on sanonut viisaasti:
"Silloin kun ihminen ajattelee omilla aivoillaan, on hyvin
epätodennäköistä, että hän päätyy suvaitsemattomuuteen."

Tänään olen tullut pohtineeksi sitä, että autismikirjoiset ihmiset
voivat aika helposti rakastua toisiinsa.

MUTTA on olemassa hyvin suuri kirjo ERILAISIA autismikirjoisia
ihmisiä. Jotta rakastuminen olisi molemminpuolista, pitää
autismikirjoisten ihmisten olla autismikirjoisina todella
yksilöinä samalla aaltopituudella.

On autismikirjoisia, jotka pyrkivät olemaan neurotyypillisiä.
On autismikirjoisia, jotka eivät ole sinut autismikirjoisuutensa
kanssa.
On autismikirjoisia, joilla on - kumma kyllä - neurotyypilliset
odotukset parisuhteesta.
On autismikirjoisia, jotka eivät voi tulla läheisesti toimeen
toistensa kanssa.

Autismikirjo on todella suuri monenkirjava kirjo. Voisi melkein
jopa löytää kaksi sellaista autismikirjoista, jotka vaikuttavat
olevan toistensa vastakohtia.

MUTTA on paljon samaa neurobiologista kieltä puhuvia
autismikirjoisia, joiden välille paljolti juuri yhteisen kielen ansiosta
voi syntyä hyvä läheinen ja kestävä parisuhde.

Todennäköisyys sille, että toisilleen sopivat autismikirjoiset
ihmiset löytävät toisensa, on kuitenkin aika pieni.
Onnellisia ne, joille niin tapahtuu.

Ylipäänsä ei ole hirveän yleistä, että autismikirjoiset ihmiset
löytävät toisia autismikirjoisia. Kyse on kuitenkin vain noin
2 prosentin väestöryhmästä.

Suureen arvoon kohoavat kaikki autismikirjoisten ihmisten
väliset yhteiset järjestetyt kokoontumistilaisuudet.

On kuitenkin niin, että moni autismikirjoinen elää
mieluiten yksin ja tekee sen siksi, että silloin minimoituu
se vaara, että ympäröivä neurotyypillinen asennekulttuuri
tunkeutuu häiritsevän lähelle.

Voiko autismikirjoinen ihminen olla nentisti?
Ehkä pohdin tuota seuraavassa "miniesseessäni"?

Voiko autismikirjolle syntynyt ihminen olla nentisti?

Ainakaan hän ei voi olla AITO nentisti, koska
hän ei ole neurotyypillinen.

Teoriassa on mahdollista, että joku harhaanjohdettu
autismikirjoinen ihminen voisi alkaa tosissaan uskoa,
että neurotyypillinen elämä olisi hänelle ainoa oikea ja 
että hänen tulisi kaikin voimin pyrkiä elämään
mahdollisiimman neurotyypillisesti - niin kuin 
neurotyypilliseksi syntynyt enemmistö.

Assina tiedän kuitenkin, että jos esim. minä olisin
niin pahasti hurahtanut/pudonnut/vajonnut
nentismiin, että ihan tosissani kuvittelisin
tulevani onnelliseksi vain niin, että pyrkisin
totaalisesti maskaamaan eli peittämään itsestäni
kaiken autismikirjoisuuden ja näyttelemään
koko lopun elämäni täydellisen neurotyypillistä
enemmistönkaltaista ihmistä niin se olisi minulle
- minun AS-aivoilleni - tosi tuhoisaa. Varmasti siitä
ei olisi minulle mitään hyötyä. Menettäisin AS-aivojeni
suurimmat lahjat eli erityisvahvuuteni. - Enkä suinkaan
pääsisi eroon siitä, että minua kiusataan. Nyt vain
kävisi niin, että - räikeän epäaitouteni takia - minua
alettaisiin kiusata "luuserina" ja "maailman surkeimpana
teeskentelijänä". Nolointa olisi se, että kiusaajien väitteet
olisivat ihan totta!

Se kaikki fuulaus ja feikkaus näkyisi minusta ulospäin,
vaikka tekisin kaikkeni, että se ei näkyisi. Minusta tulisi
tosi vaikea ihminen muille ihmisille. Minä arvioisin muita
ihmisiä väärin, koska suhde ITSEENI olisi niin vääristynyt,
NEUROTYYPILLISEEN SUUNTAAN VÄÄRISTYNYT.

Jotkut nentit ehkä jopa erehtyisivät - hyvin nentistisesti -
kannustamaan minua tuossa minulle tuhoisassa
maskaamisessa ja huijaamisessa, koska heillä olisi
sellainen nentismille tyypillinen virhekäsitys, että
autismikirjo on muka "sairaan häiriöistä" ja että
neurotyypillisyys on muka ainoa oikea terveen
ihmisen tyyppiominaisuus.

Nentismiin kuuluu aina irrationaalinen ja aivan
sairaan sitkeä autismin vastustaminen.
Ajatellaanpa tilannetta, jossa kaikenlainen
nentismi olisi vihdoin ymmärretty hyvin
haitalliseksi sekä nentisteille että heidän
autismikirjoisille uhreilleen. Silloin elettäisiin
vihdoin maailmassa, jossa kukaan ei enää
haksahtaisi niin pahasti, että suistuisi
nentistiseen asennevinoutumaan. Silloin
nentismiä ei enää olisi, vaan ymmärrettäisiin
vihdoin syvällisesti se, mitä biodiversiteetti ja
neurodiversiteetti tarkoittavat ja miten arvokkaita
asioita ne ovat.

Tuo ymmärryksen aika tulee koittamaan ennemmin
tai myöhemmin.Silloin vihdoin päästään autistien
ja ei-autistien välillä todelliseen yhdenvertaisuuteen.
Silloin neurotyypillinen enemmistö vihdoin osaa kohdata
meidät autismikirjoiset oikein ja vihdoin saavuttaa
kyvyn tulla meidän kanssamme toimeen.
Silloin vihdoin osataan pitää itsestäänselvänä sitä,
että ihmislajiin kuuluu neurobiologisia variaatioita,
jotka ovat osa luonnon suurta monimuotoisuutta
eikä niillä ole mitään tekemistä "kehityshäiriöiden"
eikä "sairauksien" kanssa.

Nentistit ovat oikeaoppisuuteen sairastuneita ihmisiä.
Jos autismikirjoinen ihminen sairastuu nentismiin, hän
on neurotyypillisen enemmistön ahdasmielisimpien
yksilöiden aivopesemä uhri.

Odotan sitä päivää, jolloin neurotyypilliset ihmiset
ymmärtävät, että ovat määritelleet autismikirjoisuuden
väärältä pohjalta - aivan liian nentistiseltä pohjalta - ja
juuri siksi he ovat erehtyneet hourimaan "kehityshäiriöistä"
yhtä harhaisesti kuin rasistit puhuvat mustaihoisten kohdalla
"pigmenttihäiriöisistä".

oon vitsaillut itsestäni "olen kuin luolaihminen joka ei ole tekemisissä kenenkään kaa vaan asustaa ikäänkuin jossain metsän keskellä luolassa = kuin alkuaikojen ihmiset = kuin metsäläiset"

autistit on aika raskaita ihmisiä minun ymmärtää. silti olen heidän kanssaan paljon tekemisissä.

Mikä teke autismikirjoisista "raskaita ihmisiä ymmärtää".
Assina tiedän, että se johtuu lähinnä sekä erilaisuudesta
että vähemmistöasemasta.

Ajatelkaapa ylivoimaiseen enemmistöön syntynyttä neurotyypillistä
tavista, joka tässä muutosten ja myllerrysten maailmassa lopulta
onnistuu löytämään itselleen toimivan elämänkäsityksen. Ja sitten
hän törmää pientä 2 %:n vähemmistöä edustavaan autismikirjoiseen
ihmiseen. Siinä kyllä enemmän kuin kummastuttaa se erilaisuus,
erilainen elämänkäsitys, erilainen aistimaailma, oudot "ekkot",
poikkeuksellisen kehittyneet kognitiiviset erityisvahvuudet,
erilainen asioiden tärkeysjärjestys ja varsinkin erilainen
sosiaalisten tilanteiden kokeminen ja erityisesti erilainen
tapa puhua ja erilainen koko ilmaisukieli.

Sekä autisteilla että ei-autisteilla on omat sudenkuoppansa.
Autismikirjoinen ihminen joutuu vähemmistöstressin
kurimukseen, siinä missä neurotyypillinen ihminen joutuu
enemmistöaseman aiheuttamiin harhoihin.

Yleisin neurotyypilliseksi syntyneen ihmisen enemmistöharha
on se, että hän ajautuu niin perin helposti kuvittelemaan, että hänen
koko elämäntapansa eli tapansa aistia, kokea ja mieltää tämä elämä on
muka ainoa oikea ja ainoa terve tapa ja että ei voi olla mitään muuta
oikeaa tapaa ja jos on niin kyse on muka jostain "kehityshäiriöstä" tai
"sairaudesta".

Neurotyypillisen ihmisen raskaus ymmärtää meitä
neuroEPÄtyypillisiä johtuu enemmän neurotyypillisten
ihmisten enemmistöaseman aiheuttamista harhaluuloista
kuin siitä, millaisia autismikirjoiset ihmiset ovat.

Mitenkähän kauan muuten tuo sana "kehityshäiriö" vielä roikkuu 
neurotyypillisten ihmisten kyhäämissä autismikirjoisuuden kuvauksissa! 
Autismikirjossahan on kysymys vain luonnon monimuotoisuuteen
kuuluvasta normaalista erilaisuudesta. Autismikirjoon verrattuna
neuronormaaliuskin on vain erilaisuutta mutta - outoa kyllä -
sitä ei yksikään autismikirjoinen nimittele "kehityshäiriöksi"!
Johtuisiko tuo siitä, mistä terävä-älyinen slovenialainen 
Zarko Petan (1929-2014) puhui kuuluisassa ja osuvassa aforismissaan: 
"Vähemmistö on oikeassa vain silloin, kun se on enemmistönä!"

Ihmiskunnan selviytymismahdollisuudet olisivat nykyistä pienemmät, 
jos ei olisi olemassa meitä ahtaan NEUROTYYPILLISEN NORMIMUOTIN
ULKOPUOLELLE syntyneitä, meitä autismikirjoisia ihmisiä, joilla on uusia
RIKASTUTTAVAN VAIHTOEHTOISIA näkemyksiä.

Olennaista on juuri se, että me edustamme VAIHTOEHTOA
vallitsevalle neurotyypillisyyteen perustuvalle tapakulttuurille.

Mitä tarkoittaa tapakulttuuri.
Tekoäly vastaa näin:
"Tapakulttuuri tarkoittaa yhteisön tai yhteiskunnan hyväksymiä
käyttäytymissääntöjä, arvoja ja perinteitä, jotka ohjaavat ihmisten
välistä vuorovaikutusta. Se tekee kanssakäymisestä sujuvaa ja
auttaa ymmärtämään, mikä kussakin kulttuurissa on kohteliasta
tai hyväksyttävää."

Tuo tekoälyn vastaus on hyvin kiintoisa.
Tekeekö vallitseva tapakulttuuri läpikotaisella
neurotyypillisyydellään millään lailla enemmistön
kanssakäymisestä sujuvaa meidän autismikirjoisten kanssa!
Assina näen selvästi, että vallitsevan tapakulttuurin
sudenkuoppana on juuri sen läpikotainen neurotyypillisyys,
joka todellisuudessa nimenomaan kovasti haittaa - jopa estää -
enemmistön sujuvaa kanssakäymistä meidän
autismikirjoisten kanssa!

Se, että vallitseva tapakulttuuuri on niin NENTISTISTÄ eli
se yli-ihannoi neurotyypillisyyttä ja suhtautuu epäsuopeasti
neuroEPÄtyypillisyyteen, tekee vallitsevasta tapakulttuurista
- meidän autismikirjoisten näkökulmasta - liian yksisilmäistä,
ahdaskatseista ja heikkoa.

Me kognitiivisesti erityisvahvat autismikirjolle syntyneet
ihmiset joudumme syrjityiksi. Meidät työnnetään "kehitys-
häiriöiden" ja "sairauksien" karsinaan ja meistä saavat puhua
vain jotkut vanhentuneen "häiriökoulukunnan" lääkärit,
jotka uskovat "ymmärtävänsä" autismikirjosta enemmän
kuin me kognitiivisesti erityisvahvat kokemusasiantuntijat!

Vallitseva tapakulttuuri on sairauden partaalla, jos se ei
pikku hiljaa ala vakavasti ymmärtää sitä , että meidän
autismikirjoisten ihmisten aivoissa vallitseva neurobiologinen
tila ei ole mikään "häiriöinen sairaustila", vaan se on pysyvä
luonnon normaaliin monimuotoisuuteen kuuluva ilmiö,
pysyvä synnynnäisten ominaisuuksien variaatio, jossa
aivotoiminta ei ole neurotyypillistä, vaan enemmistöstä
poikkeavalla tavalla UUSIA VAIHTOEHTOJA LUOVAA.

Jo vuonna 1938 itse Hans Asperger (1906-1980)
teki tämän hyvin viisaan havainnon:
"Ei kaikki poikkeava, ja siten epänormaali, ole
välttämättä huonompaa."

Btw.
En malta olla kommentoimatta meneillään olevia
jalkapallon MM-kisoja.
Älkää pelästykö, asiani liittyy nimenomaan
autismikirjoon!

Argentiina - Algeria päättyi 3-0.
Assina minua riemastutti se tosiasia, että ottelun
kaikki maalit teki Lionel Messi! Hattutemppu!

Moni ei ehkä tiedä sitä, mitä tietoa Lionel Messistä löytyy
löytyy netistä. Tällaista:

"Lionel Messi is diagnosed with Asperger's Syndrome. As in most cases, it was detected at an early age, and it did not prevent him from reaching stunning heights as one of the world's most successful athletes."

Google kääntäjän suomennos:
"Lionel Messillä on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä. Kuten useimmissa tapauksissa, se havaittiin varhaisessa iässä, eikä se estänyt häntä saavuttamasta upeita korkeuksia yhtenä maailman menestyneimmistä urheilijoista."

VAUU!!!

Tuolla edellä oli hyvä kuvaus autismikirjoisuudesta:

"oon vitsaillut itsestäni "olen kuin luolaihminen joka ei ole tekemisissä
kenenkään kaa vaan asustaa ikäänkuin jossain metsän keskellä luolassa = kuin alkuaikojen ihmiset = kuin metsäläiset""

Juuri noin.
Autismikirjoisen "luolaihmisen" luolamaisuus kumpuaa juuri siitä,
että hän on pysyvästi syntynyt neurobiologisen rajan tuolle
puolen, vähemmistöpuolelle. Autismikirjoiselle ihmiselle
- varsinkin hänen erityisvahvuuksilleen - on elintärkeää
- esim. erakoitumisella - suojella omien erityisten aivojensa
aitoa autismikirjoista toteutumista. Sitä on suojeltava - esim.
muttumalla "luolaihmiseksi". Silloin arvokkaita erityisvahvuuksia
suojellaan siltä vieraalta neurobiologialta, joka on neurotyypillisen
enemmistön päässä ja josta se enemmistö vain harvoin on
kunnolla tietoinen.

Tosiaan yllättävän harva neurotyypillisen enemmistön edustaja
tiedostaa olevansa neurotyypillinen, puhumattakaan siitä, että
ymmärtäisi mitä se merkitsee hänen kyvylleen kohdata
meitä autismikirjoisia. Se merkitsee empatiavajautta
suhteessa meihin. Se merkitsee henkistä sokeutta
synnynnäiselle neurobiologiselle erilaisuudelle.

Kun "neuronormaalit" enemmistöihmiset katselevat meidän
erilaisen kokemusmaailmamme ilmentymiä ja erilaista
käyttäytymistämme, he virheellisesti projisoivat siihen
oman neurotyypillisyytensä tyyliin "jos minä olisin
tuollainen, olisin sairas!".

Tuo juuri on sitä empatiavajautta (double empathy problem),
josta Damian Miltonin vuonna 2012 julkaistussa "myötätuntokuilu"
-teoriassa puhutaan. Neurotyypilliset enemmistöihmiset useinkaan eivät
pysty asettumaan meidän nahkoihimme, jotka olemme pysyvästi
syntyneet heistä katsoen neurobiologisen rajan toiselle puolelle.

Neurotyypillisyys on äitynyt nentistiseksi asennevinoutumaksi
silloin, kun ei kyetä todella näkemään ja sietämään oman 
neurotyypillisyyden rinnalla mitään muunlaista neurobiologista 
elämänmuotoa. Sillloin ei - nentismin takia - kyetä näkemään sitä, 
että meidän autismikirjoista neurobiologiaa edustavien ihmisten
on - ollaksemme terveitä - elettävä oman neurobiologisuutemme
mukaan. Jos meidän todellisuuttamme ei osata kohdata eikä
nähdä, on vaara, että me muutumme "kuolleiksi eläviksi",
aitoutensa kadottaneiksi zombeiksi!

"Olen assi. Älkää tuomitko minua.
Olen synnynnäisesti mahtava, en täydellinen."

Tuo on erään tuntemani mahtavan assin motto.
Pidän sitä hyvin osuvana.

AS ei tietenkään tee kenestäkään täydellistä.
Nentistit eivät pysty näkemään meidän AS-ihmisten
mahtavuuttakaan, koska eivät löydä meistä mitään
neurotyypillisyyttä, joka on nentistien mielestä
mahtavuuden välttämätön edellytys. :-)

Mitä sanoikaan tekoäly, jolta kysyttiin,
tekeekö vallitseva tapakulttuuri neurotyypillisten ja
autisminkirjoisten välisestä kanssakäymisestä sujuvaa!
Tekoäly tiivisti asian näin:

"Vallitseva tapakulttuuri ei tee neurotyypillisten ja autisminkirjoisten
välisestä kanssakäymisestä sujuvaa, koska se perustuu yhden ryhmän
normeihin ja odotuksiin. Tutkimus osoittaa, että vuorovaikutuksen
haasteet ovat vastavuoroisia, eivät autisminkirjoisten yksin kannettavia."

Asia on juuri noin.
Kun AS-vähemmistö pyrkii vuorovaikutukseen neurotyypillisen enemmistön
kanssa, törmätään juuri tapakulttuuria vaivaavaan neurotyypillisyyteen.
Tarkemmin sanottuna törmätään siihen, että vallitseva neurotyypillinen
enemmistö omine normeineen ja odotuksineen pyrkii katteettomasti
hallitsemaan ja pitämään itseään ainoana oikeana neurobiologisuuden
muotona ja ohittamaan sen tosiasian, että on myös meitä autismi-
kirjoisia, joiden synnynnäinen ja pysyvä neurobiologisuuden muoto
on neuroEPÄtyypillinen, jopa sellainen, että se usein sisältää mm.
sellaisia KOGNITIIVISIA ERITYISVAHVUUKSIA, jotka ovat
neurotyypillisyydelle vieraita.

Autismikirjoisuuden mahtavuuden tiedostaminen on ilahduttavasti
lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Kuitenkin assina
joudun vielä odottelemaan sitä, että koko neurotyypillinen enemmistö
herää ja todella avaa silmänsä näkemään myös meidät autismikirjoiset,
jotka elämme pysyvästi neurotyypillisyyden ulkopuolella
- enemmistöstä katsoen neurobiologisen rajan tuolla puolen -
mutta olemme silti aivan täysipäisiä ja terveitä ihmisiä.
Ja yllättävän monessa tapauksessa eli suhteellisen usein
olemme jopa onnistuneet pääsemään ihmiskunnan
merkkihenkilöiden joukkoon tieteiden, taiteiden ja
keksintöjen aloilla.

Hyvää juhannuspäivää kaikille!

Koska olen syntynyt pysyvästi assiksi, katselen ja arvioin
muita ihmisiä selvästi vaihtoehtoisesta näkökulmasta.

Harvalle on siunaantunut näin antoisaa ja avaraa näkökulmaa!
Harva enemmistön tavismassaan syntynyt osaa edes kuvitella,
miten TOISIN joku vähemmistöön syntynyt ihminen voi tämän
ihmiselämän aistia ja kokea!

Tänään olen mietiskellyt - paitsi tietenkin nentistejä -
myös nentistien kaltaisia ahdasmielisiä uskovaisia.
Olen luonut päässäni mm. kauhuskenaarion nentistin
ja ahdasmielisen uskovaisen risteytymästä.
:-)

Assina näen ahdasmieliset ihmiset naurettavina, vaikka
sellaiset ihmiset ovat aivan rajattoman tosissaan ja uskovat,
että - nimenomaan ahdasmielisyytensä ansiosta - he
varmasti pääsevät taivaaseen! Mikä voisi olla vielä
räikeämmin naurettavaa kuin tuollainen usko!

Yhdellekään uskovaiselle ei saisi nauraa, sanotaan.
Mutta assina koen olevani omissa uskomuksissani
esim. yhden jos toisen nentismiin uskovan ihmisen
rinnalla tosi paljon terveemmällä pohjalla. Miten
todella naurettaviin asioihin jotkut ihmiset voivatkaan
täysin tosissaan uskoa!

Minun uskomuksiani saa ja on jopa hyvä kyseenalaistaa.
Uskomukseni autismikirjosta perustuvat melko hyvään
perehtyneisyyteen. Olen kokemusasiantuntija, koska
olen synnynnäisesti ja pysyvästi autismikirjoinen.
Olen itse kuin nahkakantinen autismi-kirja, jota
saan lukea joka päivä. Saan siis lukea ITSEÄNI.
Ja arvatkaa vain kuinka hyvin olen SISÄISTÄNYT
sen kaiken lukemani!

Nentismiin uskovat "hörhöt", joiksi nentistejä mielellään
nimittelen, ovat elämässä jääneet todella täysin vaille
sitä mahdollisuutta, että voisivat sisäisesti lukea - itsensä 
kautta - jotain muuta neurobiologista todellisuutta
kuin neurotyypillisyyttä, joka on heille niin "ikiomaa ja 
ainoaa oikeaa", että se on tehnyt heistä ahdaskatseisia 
kyklooppeja. Ja kaikki tietävät, että kykloopeilla on 
vain yksi silmä keskellä otsaa.

Nykyajan mahtavasti vyöryvien tietotulvien keskellä tuntuu
lähes uskomattomalta se, että jotkut ihmiset voivat jäädä niin
pahasti tietämättömyyden pimeyteen, että yhä uskovat ihmislajin
edustavan vain yhtä ainoaa neurobiologisuuden muotoa, aivan kuin
luonnon arvokas monimuotoisuus ei ollenkaan koskisi ihmistä!

Nentistinen kyklooppi on kuin se suomalainen sukupuoleton
myyttinen Mänty-Hörhö (vai mikä sen nimi oli), joka legendan
mukaan kulki metsissä ja täysin päästään seonneena ylisteli
maasta taivaaseen kaikki männyt mutta haukkui vihan ja raivon
vallassa kaikki muut puulajit "vittumaisimmiksi sairauksiksi
ikinä" ja "syntisiksi kehityshäiriöiksi, jotka joutuvat satavarmasti
alimpaan helvettiin"!

"Mänty-Hörhö" on juuri se kauhuskenaario, se nentistin ja
hurahtaneen uskovaisen kaamea risteytymä, joka ei ole
fiktiota, vaan valitettavasti oikeasti totista totta!
Think about that, folks!
(Suomeksi: Miettikääpä sitä, hyvät ihmiset!)

Assina elämä on kiintoisaa.
En kuulu niihin autismikirjoisiin, joiden mielestä
autismi on "vittumaisin sairaus ikinä".
Autismikirjoon kuuluva ihminenhän kuuluu
sairaiden kategoriaan tasan yhtä vähän kuin
kuusimetsässä kasvava koivu!

Luonnon monimuotoisuus tuntuu olevan
joillekin yhä vuonna 2026 yllättävä uutinen,
jota ei ymmärretä eikä hyväksytä todellisuuden
olennaiseksi osaksi!
Luonnon monimuotoisuushan on jopa
luonnon kestävyyden suuri salaisuus!

Neurobiologinen monimuotoisuus eli
neurodiversiteetti on olennainen osa
luonnon monimuotoisuutta eli
biodiversiteettiä.

Opetetaanko tuota koulussa?
Ainakin pitäisi.

On hyvä elää assina, jos on assiudestaan tietoinen.
Silloin on kuin suunnistaja, jolla on vihdoinkin
kädessään virheetön kartta, sellainen johon voi luottaa.
On hyvä elää assina, joka tajuaa sen, että
ei ole enemmistön kaltainen ja ymmärtää
pitää sitä vahvuutenaan.

Autismikirjolle syntynyt ihminen on kuin
vaihtoehtoiseen ihmemaahan syntynyt Liisa tai Heikki.
Tai kuin omia rautatieverkostojaan pitkin matkustava
aavejuna. Tai kuin ufo, joka tarkkailee tätä ihmislajin
enemmistön elämää tällä planeetalla - ja ihmettelee
suurta tietämättömyyttä ja monia järjettömyyksiä
kuten esim. sotia.

Miten osuvasti laulaakaan Katri-Helena
Pertti Reposen sanoittamassa laulussa
Lintu ja lapsi:

"Musta on yö nyt ihmisten mielen.
Kurjutta pois ei sodilla saa."

Näinä puhtaiden narsistien ja sotahullujen kulta-aikoina
tulee jokaisen tolkullisen ihmisen mieleen vakavia kysymyksiä.
Esim. minä pohdin tänään sitä, tuleeko jokaisesta kykyjensä
yläpuolelle ylennetystä ihmisestä - eli omaan kurjuuteensa
joutuneesta poloisesta - sotainen diktaattori?

Vähemmistöasema on meille autismikirjoisille sekä kirous
että siunaus. Vähemmistöasema stressaa mutta samalla
juuri se auttaa näkemään tarkasti niitä virheitä, joita
enemmistö helposti tekee huumaantuneena siitä
tunteesta, että "meitä on ylivoimaisesti eniten".

Enemmistö uskoo aina olevansa oikeassa.
Mutta ihmiskunnan historiasta tunnetaan
lukemattomia tapauksia, jolloin enemmistö
on ollut väärässä - ja oikeassa on ollut vain
hyvin pieni vähemmistö.

Esim. ennen Galileo Galilein aikaa enemmistö uskoi
ihan tosissaan, että "kyllä aurinko kiertää meitä;
jos väität, että me muka kiertäisimme
aurinkoa, olet seinähullu"!

Lähes uskomatonta on se, että katolisen kirjon paavi
myönsi aurinkokeskeisen maailmankuvan oikeaksi
vasta vuonna 1992 eli 350 vuotta Galileo Galilein
kuoleman jälkeen!

Uskonnollinen hurahtaneisuus ja tieteen todistamat
faktat ovat olleet läpi historian toistensa verivihollisia.
Näin on myös yhä vuonna 2026 jKr.

Miten virheellinen onkaan se kartta, jota neurotyypillinen
enemmistö tyrkyttää meille autismikirjoisille, jotka
suunnistamme elämämme rastilta toiselle oman
neurobiologisen rajamme tällä puolen!
Se kartta, jota meille tyrkytetään, on kartta meidän
neurobiologisen rajamme ulkopuolisesta maailmasta.
Se kartta voi saada meidät vain eksymään!

Millaista karttaa enemmistö meidän autismikirjoisten ihmisten
vähemmistölle oikein yrittää tyrkyttää. Se on tasan yhtä väärä kartta
kuin jos kävelisimme Lontoossa ja opas antaisi meille Pariisin kartan!
Meitä ei auta kartta, joka väittää, että tuo joki ei olekaan Thames vaan
muka jokin Seine. Sellaisesta opaskartasta ei ole meille mitään hyötyä!
Sen kartan voi heittää roskiin, vaikka kartan antanut opas siitä kuinka
suuttuisi. :-)

Me autismikirjoiset emme elä neurotyypillisessä todellisuudessa.
Meidän aito synnynnäinen tapakultturimme ei ole neurotyypillinen,
vaan pysyvästi autismikirjoinen. Me emme voi elää emmekä olla
onnellisia neurobiologisen rajan neurotyypillisellä puolella! 

Tekoäly on oikeassa kun se sanoo:
"Vallitseva tapakulttuuri on rakennettu neurotyypillisten oletusten varaan.
Tutkimus ja neurodiversiteettikeskustelu korostavat, että autisminkirjoisten
ja neurotyypillisten väliset väärinymmärrykset ovat vastavuoroisia, eivät
yksipuolisia."

Myötätuntokuilu ja kanssakäymisen sujumattomuus eivät todellakaan
johdu VAIN autismikirjoisesta osapuolesta, vaan siitä, että kahden eri
tapakulttuurin välillä vallitsee molemminpuolinen pysyvä erilaisuus ja
siitä johtuva "kielimuuri". Neurotyypillinen enemmistö kuvittelee
puhuvansa ainoaa oikeaa kieltä ja omaavansa ainoat oikeat normit ja
odotukset. Se kuvitelma perustuu pimeään tietämättömyyteen.

Kun assina kuuntelee - silmät pyöreinä - niitä neurotyypillisen enemmistön
neuvoja, joita se meille niin hanakasti tuputtaa, tulee tunne, että missä
ihmeen todellisuudessa enemmistö oikein kuvittelee meidän autismikirjoisten
elävän. Eikö enemmistö ollenkaan näe, että on kaksi erilaista neurobiologista
todellisuutta, kaksi erilaista aistimis- ja kokemismaailmaa, kaksi erilaista
viestintätapaa, kaksi erilaista sosiaalis-kognitiivista kulttuuria! Ja niiden
välissä on selvä neurobiologinen raja!

Nentismi on yhä yllättävän yleistä. Se on tietämättömyydestä johtuva
asennevinoutuma. Nentismin ongelma kumpuaa siitä, että oikeaa
tietoa on niin katastrofaalisen vähän, että ei ollenkaan nähdä eikä
hyväksytä muuta kuin yksi ihmislajin neurobiologisuuden muoto:
neurotyypillisyys. Nentistien normit ovat täydellisen joustamattomia.
Nentistit ovat muuttuneet ihmisistä neurotyypillisyyden suolapatsaiksi.

Paljon on vielä tehtävä oikean tiedon välitystä, kaikilla kanavilla,
kaikissa sometuuteissa ja tuubeissa. Me autismikirjoiset ja muut
neuroEPÄtyypillisiksi syntyneet ansaitsemme parempaa kohtelua.
Ja neurotyypillinen enemmistö ansaitsee sen, että se vihdoinkin
oppisi kohtaamaan meidät muillakin kuin niillä vanhoilla tavoillaan,
jotka ovat haitallisia, myötähäpeää synnyttäviä ja niin pahasti
kompastelevia, että siinä on meillä naurussa pitelemistä.

Kun autismikirjoinen ihminen haluaa mennä naimisiin
niin mihin hän törmää!
Hän törmää siihen, että lähes jokaisella mahdollisella
kumppaniehdokkaalla on tarjota vain
neurotyypillisyyttä!!!

Ja lähes jokainen autismikirjoisen ihmisen mahdollinen
kumppaniehdokas osoittautuu täysin tietämättömäksi
siitä, miten läpikotaisen neurotyypillisiä hänen kaikki
odotuksensa todella ovat!

Neurotyypillisyyden ja autismikirjoisuuden olennaista
pysyvää erilaisuutta ei vieläkään osata kunnolla nähdä.
Puhumattakaan siitä, että se yleisesti olisi jo opittu
hyväksymään.
Siitä erilaisuudesta - siitä neurobiologisesta rajasta -
yhä suututaan ja aletaan hyvin vanhanaikaisesti
horista "kehityshäiriöstä" ja "sairaudesta".
Ja muutenkin ajaudutaan aivottomasti höpöttämään tyyliin
"autismikirjoisen kanssa ei kukaan voi avioitua, koska sellainen
ihminen tahallaan syyllistyy itsepintaisesti pitämään kiinni
todella oudosta poikkeavuudestaan ja aiheuttamaan
jokaisessa kunnon ihmisessä yökötystä".
Huh huh!

Tuollainen neurotyypillisyyden yksisilmäiseen yli-ihannointiin
hurahtanut ja jämähtänyt asenne eli NENTISMI on yhä vain
todella valitettavan yleistä!! Kaiken lisäksi nentistit itse eivät
edes ymmärrä olevansa nentistejä!!
Puhumattakaan siitä, että ymmärtäisivät sen, miten pahaa
tietämättömyyttä ja asennevinoutumaa se tarkoittaa!!

(Jos sinäkin olisit assi niin käyttäisit
yhtä paljon huutomerkkejä!)
:-)

Muistan aikoinaan törmänneeni eräällä autismikirjoisuudesta
keskustelevalla palstalla jopa siihen, että autismikirjoisia
kiellettiin osallistumasta sellaiseen ketjuun, jossa keskustelivat
autismikirjoisten lasten neurotyypilliset vanhemmat!

Tuollainen räikeä nentismi on siis jo vuosikymmeniä
jäytänyt asenteita pilalle meidän autismikirjoisten
lähiympäristössä, siis siinä kasvualustassa, jossa meidän
pitäisi kasvaa, löytää todellinen itsemme ja päästä kukkimaan
sellaisina kuin todella olemme! Eli mahtavina erityislaatuisina ja
erityisvahvuuksia omaavina ihmisyksilöinä!

Oletteko huomanneet, että ei-autistisella enemmistöllä on
monella tavalla taipumus ohittaa ja mitätöidä autismikirjon
olemassaolo!

Mutta se, mitä ei-autistinen enemmistö eli nentit eivät
koskaan ohita, on se, että me autismikirjoiset EMME OLE
NEUROTYYPILLISIÄ!

Enemmistö ei siis osaa nähdä ja kohdata meitä autismikirjoisina,
vaan näkee ja kohtaa meidät ei-neurotyypillisinä, siis hyvin
kielteisinä ja puutteellisina.

Nentit siis arvioivat ihmisiä neurotyypillisyyden silmälasit päässä,
siis tyyliin "olet huono ja sairas, jos et ole neurotyypillinen".

Tällainen selvästi nentistinen näkökulma näkyy yhä myös
koulumaailmassa, jossa opettajat keskittyvät autismikirjoisen
oppilaan kohdalla siihen, missä hänellä on "puutteita
neurotyypillisyydessä", sen sijaan, että osattaisiin hyväksyä
autismikirjoisuus ja nähdä ja kohdata sen arvokkaimmat
puolet.

Jos opettaja on huolissaan vain oppilaan "ei-neurotyypillisyydestä", 
hän on epäpätevä opettamaan autismikirjoisia. Vain sellainen
opettaja on pätevä, joka näkee ja ymmärtää, mitkä ominaisuudet
autismikirjoisuudessa ovat arvokkaimpia. Eli opettajan pätevyys
punnitaan siinä, kuinka hyvin hän näkee ja osaa arvostaa 
autismikirjoisen lapsen erityisvahvuuksia.

Moni opettaja - ja moni isä ja äiti - valitettavasti on niin neurotyypillisen 
normimuotin kloonaama, että autismikirjoisen lapsen todellisuus - 
ja todellinen kohtaaminen - jää neurobiologisen rajan tuolle puolen.
Seurauksena on "kouluvaikeuksia", joiden syynä erehdytään
pitämään lapsen autismikirjoisuutta, vaikka syy on siinä, että
lapsen synnynnäistä ja pysyvää neurobiologista erilaista 
todellisuutta ei nähdä eikä osata ottaa huomioon.

Autismikirjoisuus - ympäristön oikein kohtaamana ja hyväksymänä -
on suuri lahja. Silloin erityisvahvuudet pääsevät puhkeamaan
kukkaan.

Miten paljon menetetäänkään, kun meitä autismikirjoisia ihmisiä 
yhä nuijitaan ja halveksitaan "enemmistönkaltaisuuden halveksijoina" 
ja "pyhän neurotyypillisyyden pilkkaajina"!

Uhka vai mahdollisuus?
Autismikirjoisuus on nimenomaan mahdollisuus. 
Uhkaksi sen kokevat vain ne, jotka ovat erehtyneet 
omaksumaan nentistisen asenteen eli ne, jotka sokeasti 
yli-ihannoivat neurotyypillisyyttä ja kaikessa nojailevat 
laiskasti enemmistönkaltaisuuteen ja ovat omaksikin
vahingokseen - ja tiedostamattaan - joutuneet huonoon
seuraan, jossa ovat omaksuneet pahan tavan halveksia
kaikkea erilaisuutta ja kaikkia vähemmistöjä.

"Taide pesee sielusta arjen pölyn."
- Pablo Picasso (1881-1973) -

Assina koen tuon osuvan mietelmän sopivan
varsinkin autismikirjoisen ihmisen suuhun.
Ainakin omassa luovassa AS-elämässäni suhteeni
arkeen ja sen sujumiseen on juuri tuollainen.
AS-aivojeni erityisvahvuudet ja omiin luoviin ekkoihin
uppoutuminen, jos mikä todella pesee sielusta ja koko
elämästäni arjen pölyt!

Netistä tsekkasin, löytyykö mainintoja Picasson
autismikirjoisuudesta. Ja löytyihän niitä:
https://autism-all-stars.org/famous-faces/

Tuo linkitetty sivusto vyöryttää melko runsaan
kuvakavalkadin kuuluisista autismikirjolle
syntyneistä merkkihenkilöistä.
Sivustolla on myös vakuuttavaa asiaa sisältävä
englanninkielinen kirjoitus, jonka google-käännös
on tässä:

"Hyvä uutinen autismista on se, että joillekin ihmisille se voi
korostaa heidän luonnollisia lahjojaan ja kykyjään, joten ei ole
yllätys, että monet merkittävät autismin kirjon ihmiset nousevat
johtajiksi taiteen, kirjallisuuden, musiikin ja tieteen aloilla.
Autistisia ja neurodiversejä ihmisiä oli olemassa jo kauan ennen
termin "autismi" kehittämistä, joten luonnollisesti he elivät elämänsä
ilman virallista diagnoosia. Listallamme olevista henkilöistä on tehty
paljon tutkimusta, ja voidaan sanoa, että jos he olisivat syntyneet
nykyään, heidät diagnosoitaisiin autisteiksi jo hyvin nuorena.
Olemme myös listanneet monia poikkeuksellisia ihmisiä
nyky-yhteiskunnasta, joista useimmat on virallisesti diagnosoitu
autisteiksi, kun taas muutamat eivät. He kaikki on mukana tässä
inspiroimassa ja kannustamassa kaikkia, jotka kamppailevat
samanlaisten sosiaalisten ja aistiongelmien kanssa; muistuttamassa
heitä siitä, että haasteista huolimatta neurodiversiteetti voi auttaa
sinua elämään ainutlaatuista elämää ja tuomaan jotain todella
ainutlaatuista ja arvokasta maailmaan."

Todella hyvä kirjoitus!

Mikä on suurin haaste, kun on syntynyt autismikirjolle?

Ikääntyneenä (hyvin kokeneena) assina pidän suurimpana
haasteena neurotyypillisen enemmistön käsitysmaailman
kohtaamista. Siinä käsitysmaailmassa "vain neurotyypillisyys
on luonnollista, normaalia ja oikeaa". Enemmistön
neurotyypillinen käsitysmaailma pyrkii aivottomasti
ja sokeasti jyräämään alleen kaiken neuroEPÄtyypillisen.

Enemmistön tavat puhua autismikirjosta ovat negatiivisia,
koska ne perustuvat räikeän kapeakatseiseen autismikäsitykseen,
joka huokuu sekä tietämättömyyttä että haluttomuutta tietää.
On valitettavasti yhä todenmukaista sanoa, että autismikirjoiset
ihmiset syntyvät keskelle tietämättömyyttä!
Siinä riittää haastetta fiksuimmillekin autismikirjoisille!

Assina haluan pitkästä kokemuksestani antaa jokaiselle
autismikirjoiselle tämän ohjeen:
"Älä nyt ainakaan ympäröi itseäsi nentisteillä!"

Jos ei olisi nentistejä, aiheuttaisiko autismikirjoiseksi
syntyminen juuri minkäänlaisia vaikeuksia!?

Vaikka oikeaa tietoa autismikirjosta on nykyään yhä
enemmän saatavilla, nentistiset ihmiset pitävät sellaista
tietoa vähintään "tarpeettomana", koska nentisti uskoo
tietävänsä autismista sitä enemmän, mitä vähemmän
hän kuuntelee itse autismikirjoisia.

Nentistillä on myötähäpeää synnyttävä ja koominen
taipumus paljastaa tietämättömyytensä möläyttämällä:
"Autistithan ovat sairaita! Eihän sairaita pidä kuunnella!
Meidän kunnon ihmistenhän pitää neuvoa heitä!"

Mikä on autismikirjon pätevä, oikea ja todenmukainen
määritelmä? Minä kokeneena assina määrittelen sen
esim. näin:
Autismikirjo on synnynnäinen ja pysyvä ihmislajin normaalin
ja luonnollisen neurobiologisen monimuotoisuuden
(neurodiversiteetin) variaatio.

Nentistit eivät hyväksy ihmislajin normaaleista
neurobiologisista variaatioista kuin neurotyypillisyyden.
Muita variaatioita nentistit pitävät "terveen neurotyypillisen
kehityksen häiriöinä".

Autismikirjoisen ihmisen silmin nentistit tuppaavat näyttämään
tämän planeetan moninaisten ihmisvirtojen seassa lähinnä
pihalla olevilta oudoilta harhailijoilta.

Autismikirjoiseksi syntyneen ihmisen elämän haasteellisuuden
ydin on juuri niissä lukemattomissa hetkissä, jolloin hän kohtaa
tuollaisen pälyilevän ja harhailevan yksisilmäisen nentistin, joka
kokee jokaisen kaksisilmäisen autismikirjoisen ihmiskollegansa
"vääränlaiseksi" tai jopa "uhkaavaksi viholliseksi"!

9 vuotta sitten kirjoitin näin:
"Jokainen asperger-ihminen tarvitsee kasvaakseen terveeksi
sellaiset läheiset, jotka rakastavat häntä sellaisena kuin hän on
eikä sellaisena, millaiseksi hän pystyy muiden mieliksi tekeytymään."

Tuossa ollaan autismikirjoisena elämisen yleisimmän ongelman
ytimessä. Meidän todellisuuttamme ei haluta nähdä. Siksi meitä 
kohdellaan lähinnä...hmmmm...töykeästi tyrkkimällä. 

Neurotyypillinen enemmistö ei vieläkään osaa tiedostaa itseään ja 
sanoa ääneen: "Me olemme neurotyypillisiä!" Onko kukaan koskaan
kuullut enemmistön sanovan ääneen tuon totuuden?!

Jos ihminen ei tiedosta eikä näe omaa neurobiologista tilaansa,
hän ei tiedosta eikä näe sitä toisessa ihmisessäkään.

Autismikirjoisuudelle ollaan täysin sokeita, jos autismikirjoiselta 
ihmiseltä odotetaan jotain niin järjetöntä, että hänen muka 
pitäisi tekeytyä enemmistön kaltaiseksi enemmistön mieliksi!!

Kyse on ilmiöstä, jota jo yli vuosikymmen sitten nimitettiin 
autismislangissa "nenttiyttämiseksi". Nykyään käytetään
termiä nentismi. 

Elämme kaikki sellaisessa yhteiskunnassa, jossa vallitsee
neurotyypillisyyden - kirjoittamaton ja hiljainen - ylivalta. 
Enemmistön sokeaan keskipisteeseen syntyneiden poloisten 
joukosta löytyy muutamia, joiden kohdalla se neurotyypillisyyden
ylivalta on niin sanotusti noussut päähän ja äitynyt sairaan 
ahdasmieliseksi nentismiksi.

Nämä ovat vakavia asioita. Totuus on se, että jos me autismikirjolle 
syntyneet tekeytyisimme neurotyypillisen kulttuurin eli "nenttikulttuurin" 
mukaisiksi, menettäisimme kyvyn olla onnellisia, aivomme ajautuisivat
ylikuormitukseen ja erityisvahvuutemme lakkaisivat toimimasta.
Lyhyesti sanottuna me zombiutuisimme. Ja zombeina emme enää 
pystyisi edistämään mitään hyvää. Onneksi vielä tähän asti olemme 
neurotyypillisyyden ylivallasta huolimatta pystyneet hyperfokusoitumaan
erityisvahvuuksiimme ja viemään ihmiskuntaa eteenpäin.
 
Ilahdun aina, kun assina huomaan, että siellä täällä jokunen yksittäinen 
neurotyypillisen enemmistön edustaja on alkanut herätä ymmärtämään 
näitä po. ongelmailmiöitä, näitä tapahtumaketjuja, joita yhä ilmenee
todellisen neurobiologisen rajan tuntumassa. Niitä tapahtuu sitä 
useammin, mitä sokeampia ihmiset ovat neurobiologisen rajan 
todelliselle olemassaololle.

Olen vuosien kuluessa törmännyt myös siihen, että jotkut autismikirjoa 
ymmärtämättömät ovat jopa yrittäneet kovasti ajaa meidän autismikirjoisten 
ihmisten asiaa. Se on saanut todella surkuhupaisia muotoja, kun sellaiset
neurotyypilliset "autismiasian ajajat" eivät ollenkaan tiedosta omaa
ymmärtämättömyyttään, vaan paahtavat silmittömästi eteenpäin täynnä
hurahtanutta uskoa siihen, että me autismikirjoiset ihmiset voimme muka 
todella tulla onnellisiksi vain tekeytymällä enemmistön kaltaisiksi!!
:-D

Miten valtavan tärkeää ihmisenä olemiselle onkaan neurobiologinen aitous.
Autismikirjoiselle ihmiselle se merkitsee jatkuvaa taistelua oman aidon
autismikirjoisuuden puolesta. Se merkitsee taistelua niitä hurahtaneita 
enemmistönenttejä vastaan, jotka utopistisesti kuvittelevat, että ihminen
voi hyppiä synnynnäisen neurobiologisen rajansa toiselle puolelle. 

Jos meitä autismikirjoisen neurobiologian omaavia ihmisiä edelleen 
koko ajan - "hyvällä tarkoituksella"- pyritään tuuppimaan neurobiologisen
rajan neurotyypilliselle puolelle, se merkitsee käytännössä sitä, että meistä 
pyritään tekemään ihmisinä epäaitoja, epäluotettavia, epärehellisiä,  
lopen uupuneita ja vähintään moraalisesti sairaita! 

Nentismi on mm. sitä, että hurahtaneesti uskoo autismikirjoisen 
ihmisen asioiden olevan vakavasti vialla niin kauan kuin hän 
on autismikirjoinen. Todellisuudessa vakavasti vialla on nentistin 
oma "ajattelu", ainakin niin kauan kuin hänen "ajatuksensa" harhailevat 
kuin yksinäinen Lapin erämaahan eksynyt kartaton turisti, joka 
viimeisillä voimillaan hourailee tyyliin "minä kyllä tiedän, minua 
ei tarvitse tulla neuvomaan, minä kyllä selviän ihan itse ilman 
paikallisten alkuasukkaiden apua..." Ja voi kestää kauankin, ennen 
kuin hänen maalliset jäännöksensä löydetään.

Onneksi siellä täällä normienemmistön ihmiset ovat alkaneet
tiedostaa näitä nentismin sudenkuoppaan joutumisen riskejä.
Nentistinen asenne on kierre, joka pyrkii jatkamaan itse itseään, 
jopa jyrkentymään, jolloin ihminen huomaamattaan menettää 
lopunkin toivonsa ja loputkin järjen rippeet suhteessa meihin 
autismikirjoisiin.

Nentistit ovat omasta asenteestaan vastuussa. Nentismi ei 
ole koskaan synnynnäistä. Se on aina opittua. Siitä on 
mahdollista oppia pois - ainakin niin kauan kuin ihminen 
ei ole luutunut siihen kiinni ja lopullisesti menettänyt 
kykyään oppia.

Ei voi elää autismikirjoisena törmäämättä nentismiin.

Nentistinen asenne tulee usein tavalla tai toisella eteen, kun
autismikirjolle syntynyt ihminen esim. menee työelämään.
Monessa työpaikassa ei edelleenkään oivalleta sitä, että
autismikirjoinen ihminen erityisvahvuuksineen voi olla
työpaikalle suoranainen aarre.

Monessa työpaikassa autismikirjoinen ihminen pelkällä
erilaisuudellaan saa yhä työpaikan nentistisimmän työntekijän
tai toimihenkilön sivistymättömät ennakkoluulot ja epäilykset
heräämään ja tämä nentistinen ongelmaihminen, joka ei
ollenkaan tiedosta oman asenteensa ongelmallisuutta, ottaa
pysyväksi silmätikukseen juuri sen autismikirjoisen ja levittää
hänestä sellaista käsitystä, että "tuo on täysin sopimaton
tähän työpaikkaan".

Nentismi ja narsismi kulkevat usein käsi kädessä ja
ilmenevät samassa henkilössä. Myös rasismi kuuluu
samaan "pimeiden asenteiden" kategoriaan.

"Kaikki ovat kummallisia. Ongelma ovatkin lähinnä ne, jotka
pitävät itseään täysin normaaleina."
- Sylvester Stallone -

Hyvin lohkaistu!

Mitkä ihmiset ovat pahimpia ongelmaihmisiä?
- Nentisti vastaa: "Pahimpia ongelmaihmisiä ovat autismikirjoiset".
- Autismikirjoinen vastaa: "Pahimpia ongelmaihmisiä ovat ne, jotka
pitävät itseään täysin normaaleina ja vaativat - perusteettomasti -
juuri sellaista normaaliutta kaikilta muiltakin."

Assina olen huomannut, että ihmisen sivistyksen tason
pystyy päättelemään siitä, miten ahdas käsitys hänellä
on normaaliudesta. Mitä ahtaampi se käsitys on, sitä
alhaisemmaksi hänen sivistystasonsa paljastuu.

Ihmiset, joita nykyään kutsutaan osuvasti nentisteiksi,
pitävät normaalina ja hyväksyttävänä vain omaa
"nenttimäisyyttäään" eli neurotyypillisyyttään, josta
puuttuvat kaikki neuroepätyypillisyyden muodot, esim.
adhd, autismikirjo ja tourette.

Nentisti on ihminen, joka oman jumittuneen nentistisen
asennevinoutumansa takia ei kykene kohtaamaan
autismikirjoisia ihmisiä yhdenvertaisina. Niinpä käy
poikkeuksetta niin, että nentisti joutuu huomaamaan,
että hän on kyvytön tulemaan toimeen yhdenkään
autismikirjoisen kanssa. Nentistin kyvyttömyyden
huomaavat kaikki muutkin - paitsi nentisti itse, joka
epätoivoisesti yrittää projisoida oman kyvyttömyytensä
irti itsestään ja sijoittaa sen autismikirjoisiin ihmisiin -
huonolla menestyksellä.
Sellaisten projisointiyritysten surkean epäonnistumisen
huomaavat nykyään todella kaikki - paitsi nentisti itse.
:-)

"On nähtävä ja hyväksyttävä KAHDEN TERVEEN MUTTA ERILAISEN
neurotyypin TERVE MUTTA ERILAINEN kommunikointi- ja kokemismaailma."

Noin kirjoitin tämän ketjun alkupuolella.

Yleinen virhe on se, että autismikirjoa ei vieläkään osata nähdä luonnon
monimuotoisuuden yhtenä terveenä osana.
Monilla ihmisillä on vielä matkaa siihen, että oppivat tulkkaamaan
ymmärrettävästi ei-autismin ja autismin maailman eli näiden
KAHDEN TERVEEN MUTTA ERILAISEN maailman välillä.

Meneillään on erittäin ilahduttava laaja oppimisprosessi, jonka jälkeen
kaikki ihmiset osaavat - uudenlaisen "ymmärryksen sillan" ansiosta -
tulkata ja käsittää oikein sekä ei-autistista että autistista kokemismaailmaa.
Silloin vihdoin neurobiologinen raja ymmärretään oikein eikä siihen enää
kompastuta niin räikeästi kuin vielä nykyään, jolloin tyypillisimmät rajaan
kompastujat ovat niitä, jotka yhä kuvittelevat, että neurobiologinen raja
on muka terveyden ja sairauden raja, vaikka se todellisuudessa on vain
KAHDEN TERVEEN MUTTA ERILAISEN NEUROTYYPIN raja.

Autismikirjo on harvinaista mutta silti normaalia.
Autismikirjo on erilaista mutta silti tervettä.

Epänormaaleja ihmiselämän neurobiologisia ilmenemismuotoja
erehdytään helposti pitämään "kehityshäiriöinä" tai jopa "sairauksina".
Perinteinen HÄIRIÖkeskeinen lääketiede sortuu tähän edelleen usein.

Autismikirjoa on kautta aikojen lähestytty ja kuvattu kahdesta hyvin
erilaisesta paradigmasta (ajattelutavasta, oppirakennelmasta) käsin.
Perinteisen lääketieteellisen oppirakennelman - eli ns.
"HÄIRIÖparadigman" - näkökulmasta katsottuna autismikirjo
on näyttänyt "neuropsykiatriselta kehityshäiriöltä".

Suureksi onneksi on kuitenkin syntynyt myös uudempi ja
selvästi parempi näkökulma. Autismikirjoisten ihmisten
kuuntelemisen, uuden ajattelun ja uusien tutkimustulosten
kautta perinteisen lääketieteellisen näkökulman vanhat
oppirakennelmat ovat paljastuneet varsin heiveröisiksi,
suorastaan "savijaloilla huojuviksi jättiläisiksi".

Se uudempi ja nykyaikaisempi näkökulma katsoo autismikirjoa
neuromonimuotoisuuden eli NEURODIVERSITEETTI-paradigman
näkökulmasta, jolloin autismikirjo vihdoin näyttää siltä, millaisena
me itse autismikirjoiset sen näemme ja päivittäin koemme.

Autismikirjo on synnynnäisten ja pysyvien neuroEPÄtyypillisten
ominaisuuksien yksilöllinen yhdistelmä, johon sisältyy tiettyjen
"rajoitteiden" lisäksi myös selviä erityisvahvuuksia.

"HÄIRIÖparadigman" paljastuminen hyvin vanhentuneeksi on
ollut suuri kehitysaskel, jonka ottaminen on esim. meillä
Suomessa yhä kesken. Yhä puhutaan joissakin piireissä hyvin
vanhentuneesti, että "autismikirjo on kehityshäiriö".

Minä assina pidän tuollaista aivotonta, kritiikitöntä,
tyhjää ja ulkoa opittua "kehityshäiriöstä" jankuttamista
tasan yhtä virheellisenä kuin jos koivusta puhuttaisiin
"kehityshäiriöisenä mäntynä" tai kissasta puhuttaisiin
"kehityshäiriöisenä koirana".

"Kehityshäiriön" sijasta olisi jo vihdoin korkea aika ruveta
Ruotsin mallin mukaan puhumaan autismikirjon TILASTA.
Se on ruotsiksi autismspektrumTILLSTÅND,
englanniksi autism spectrum CONDITION.

Autismikirjon TILA on suositeltava ilmaus, koska kertoo sen
pysyvyydestä, siitä että se aivotoiminnan muoto on synnynnäinen.
Se on neuroEPÄtyypillinen muoto ja se on vain vähemmistöllä
mutta se ei tee siitä "häiriötä" eikä "sairautta".

Neurodiversiteetin (neuromonimuotoisuuden) olemassaolon
suoranainen hyödyllisyys ehkä valkenee kaikille siinä vaiheessa,
kun kaikki ovat vihdoin sisäistäneet sen faktatiedon, että
huomattava osa tieteen, taiteen ja keksintöjen alan suurimmista
merkkihenkilöistä on todettu aivotoiminnaltaan nimenomaan
neuroEPÄtyypillisiksi.

Autismikirjoisten ihmisten luomat yhteisöt ovat jo pitkään
intoa huokuen omissa ajatushautomoissaan kuunnelleet toisiaan
ja päässeet autismikirjoa koskevissa käsityksissään jo monien
perinteisten, sameavetisten ja jäykkien lääketieteen HÄIRIÖ-
paradigmojen ohi todella selvemmille vesille kohti uusia
toimivampia, terveempiä ja kirkkaampia näkemyksiä.

HÄIRIÖ-paradigma on todella syrjäytetty vanhentuneena.
Tilalle on syntynyt näkökykyisempi ja oivaltavampi uusi näkemys,
uusi ajattelutapa, uusi todenmukaisempi oppirakennelma, joka
on kiteytynyt NEURODIVERSITEETTI -käsitteeksi.

Neurodiversiteetti (neurobiologinen monimuotoisuus) on käsite,
jonka loi 1990-luvun lopulla australialainen sosiologi Judy Singer,
joka on aspergeri. Hän puhuu neurologisesta vapautusliikkeestä,
joka on tämän vuosituhannen alusta lähtien otettu todella
tervetulleena vastaan autistien ajatushautomoissa.

Harvey Blume teki neurodiversiteetti -sanasta tunnetun The Atlantic
-lehden numerossa vuonna 1998 ja sanoi: "Neurodiversiteetti voi olla
aivan yhtä ratkaisevan tärkeää ihmiskunnalle kuin biodiversiteetti on
elämälle yleensä."

Neurodiversiteetti on käsite, jossa neurobiologiset erilaisuudet tunnustetaan
ja niitä kunnioitetaan kuten mitä tahansa muitakin ihmisen aivotoiminnan
variaatioita. Näihin synnynnäisiin neurobiologisiin variaatioihin kuuluvat mm.
lukihäiriö, ADHD, autismikirjo ja tourette.

Vuonna 2003 ilmestyi kirja Women from Another Planet?
Suomeksi se ilmestyi pääosin Heta Pukin kääntämänä
vuonna 2012 nimellä Naisia joltain muulta planeetalta?
Kirjan loistavan esipuheen on kirjoittanut itse Judy Singer.

Judy Singer on ensimmäisten pioneerien joukossa osannut
KYSEENALAISTAA sen, että neurobiologisesti poikkeavaan
ihmisryhmään kuulumisesta puhutaan "häiriönä". Hän on
oivaltanut, että neuroepätyypillisyys on todellisuudessa
osa arvokasta biodiversiteetiä (luonnon monimuotoisuutta).

Tiede on todistanut faktaksi sen, että jos lajin biodiversiteetti
on vähäistä, laji on herkkä tuhoutumaan.

Faktaksi on oivallettu nyt myös se, että jos ihmislajin
neuromonimuotoisuutta heikkennetään, ihmislaji on
silloinkin herkkä tuhoutumaan.

Luonnon mahti on sen monimuotoisuudessa. Jos suhtaudumme
monimuotoisuuteen halveksien ja kohtelemme syrjivästi esim.
niitä ihmisiä, joiden aivotoiminta on neuroepätyypillistä, silloin
olemme sokeita, toimimme luontoa ja itseämme vastaan ja
heikennämme koko ihmiskunnan selviytymismahdollisuuksia.

Miten helposti neurotyypillinen enemmistö tuudittautuukaan
katteettomaan itseihailuunsa eikä edes huomaa eikä ymmärrä
sitä tosiasiaa, että myös me autismikirjoiset ihmiset olemme
yhtä yhdenvertaisia ihmisiä kuin neurotyypillisetkin. Olemme
olennainen osa luontoa. Erityisesti me autismikirjoiset ihmiset
olemme olennainen osa luonnon arvokasta monimuotoisuutta.
Me edustamme neurodiversiteettiä biodiversiteetin sisällä.

Assina pohdin yhä uudestaan juuri tuota, miksi ja miten
ympärillämme pyörivät neurotyypilliset ihmiset karkeasti
yli-ihannoivat ja yliarvioivat itseään ja kuvittelevat olevansa
neurotyypiltään muka "ainoita oikeita" ja "ainoita terveitä"
ihmislajin edustajia, ikään kuin oikeampia, aidompia ja
todellisempia ihmisiä kuin esim. me autismikirjoiset!

Jotkut ihmiset yrittävät - harhaisesti - nähdä meidät
autismikirjoiset ihmiset "potilaina" ja "väärille urille
ajautuneina ja ojaan suistuneina marginaali-ihmisinä"!

Mutta oliko esim. maailman tunnetuin autismikirjoinen
ihminen nobel-palkittu Albert Einstein (1879-1955)
valitsemallaan erityisalalla eli fysiikassa mitenkään
"vääränlainen marginaali-ihminen"? Ei ollut.
Hän oli fysiikan lainalaisuuksien syvällisimpiä
ymmärtäjiä ja löytäjiä.

Jos Einstein olisi syntynyt neurotyypilliseksi, hän olisi
hukkunut neurotyypilliseen enemmistömassaan eikä
olisi noussut poikkeavan näkökykyiseksi tiedemieheksi.
Juuri autismikirjoisuuden ns. Asperger-muotoon
sisältyy lähes poikkeuksetta erityisvahvuuksia, joita
käyttämällä voi saavuttaa jopa mullistavia tuloksia.

Luonnon arvokas monimuotoisuus näyttäytyy ihmislajissa
monella tavalla. Ihmislajin muuntelu ilmenee erityisen selvästi
neurobiologisuuden alueella, ihmisen aivotoiminnassa,
synnynnäisten neurotyyppien variaatioina.

Siihen aivotoiminnan muunteluun kuuluu mm. autismikirjo,
jota jotkut neurotyypilliset ihmiset yhä pitävät "patologisena".
Neurotyypilliset autismikirjon patologisoijat eivät usko, että
yksikään autismikirjoinen ihminen voisi todella olla heitä parempi!
He uskovat, että Einsteinin neroudella ei voi olla minkäänlaista
yhteyttä autismikirjoisuuteen. He uskovat, että ainoastaan
neurotyypillinen elämä voi johtaa onneen ja menestykseen.
Sitä uskoaan he tyrkyttävät meillekin, joita on siunattu
synnynnäisellä ja pysyvällä autismikirjolla. He yrittävät
"käännyttää" ja "eheyttää" meitä, vaikka olemme omalla
täysin oikealla tiellämme emmekä ole millään lailla rikki.

Joitakuita neurotyypillisiä ihmisiä jokaisen autismikirjoisen
ihmisen olemassaolo häiritsee niin paljon, että he ovat
leimanneet koko autismikirjon - ERITYISVAHVUUKSINEEN
PÄIVINEEN - "kehityshäiriöksi".

Mikä selittää Einsteinin kiistattomat erityisvahvuudet?
Ei ainakaan "patologinen kehityshäiriö"!

Niinpä niin.
Miten paljon ihmisten sanomisissa onkaan valheellisuutta!
Oliko ennen Galileita niin, että aurinko todella kiersi
maata, koska kaikki sanoivat niin?
Muuttuuko sota joksikin aivan muuksi, jos rangaistuksen
uhalla ihmisiä vaaditaan sanomaan sitä joksikin aivan
muuksi?

Asiat vain pahenevat, jos niistä ei saa puhua
oikeilla ja todellisilla sanoilla.
Ilmaisut ovat haittailmaisuja, jos ne
eivät vastaa todellisuutta.
Autismikeskustelut yhä vilisevät sanallisia ja
asenteellisia haittailmaisuja.
Niiden perkuu on kulttuuriteko.
Siinä kyllä totisesti hommaa piisaa!

Asenteiden välillä kiehuu. Näkökulmat joutuvat hakaukseen.
Jopa rasistit puolustavat rasismiaan ja väittävät, että
rasismi on sananvapauskysymys. Missä oikein mennään!
Miten juuri nyt uusi ja vanha törmäilevät toisiinsa.
Toisin kuin ennen? Vai aivan samoin kuin niin
monta kertaa aikaisemminkin ihmiskunnan
historiassa?

Miltä minusta näyttää. Näyttää siltä, että neurotyypillisen
enemmistön hegemonia (johtoasema, ylivalta) jää monelta
enemmistömassaan tupsahtaneelta ja kapsahtaneelta
ihmiseltä tiedostamatta.

Tiedostamista kuitenkin onneksi on muualla. On onni syntyä
autismikirjolle, koska silloin näkee ja tiedostaa joka päivä sen,
että on meneillään varsin klassinen valtataistelu kahden erilaisen
aivotoiminnan, kahden erilaisen neurotyypin (neurotyypillisen ja
autismikirjoisen) välillä.

Kiteytetysti kysymys on tästä:
Neurotyypillinen enemmistö yrittää puolustaa omaa
"vanhaa normaaliaan" ja kuvittelee, että autismikirjoinen
vähemmistö uhkaa riistää siltä ylivallan, vaikka me
vähemmistönä vain pyrimme jakamaan "uuden normaalin"
mukaista ajantasaista tietoa siitä, että on kaksi erilaista
neurobiologista neurotyyppiä, jotka on korkea aika vihdoin
YMMÄRTÄÄ YHDENVERTAISIKSI eikä enää ole hyväksyttävää
suhtautua rasistisen syrjivästi meihin autismikirjoisiin.

Koska olen syntynyt autismikirjolle, minulle on helppoa
nähdä ja uskoa, että on olemassa myös neurobiologinen
vähemmistö eikä vain neurobiologinen enemmistö eli
neurotyypilliset ihmiset. Näen, että tämä neurobiologinen
vähemmistö ansaitsee aivan samalaisen HYVÄKSYNNÄN
kuin neurotyypillinen enemmistökin. Ja näen, että 
tässä tärkeässä hyväksymisprosessissa ollaan vasta
alkumetreillä.

Löytyy harvase päivä vielä sellaisia enemmistöön syntyneitä 
ihmisiä, jotka autismikirjoisuuden hyväksymisprosessista 
kuullessaan sanovat aina "höpöhöpö". Sellaiset ihmiset
ovat myöhästyneet junasta, jopa jälkijunastakin ja astuneet 
vahingossa museojunaan, joka seisoo loppusijoituspaikallaan.

Näen ja uskon myös oman pitkän kokemukseni kautta sen, 
että on ihan ok olla pysyvästi myös jotain muuta kuin neurotyypillinen
ihminen. Esim. autismikirjoisuudessa on hyvin usein sellaisia 
erityisvahvuuksia, joita ei neurotyypillisyydessä ole.

Erityisesti juuri autismikirjon yksilöllisiin erityisvahvuuksiin
keskittyminen on tosi ok, usein jopa hämmästyttävän ok eli
sitä kautta voi parhaassa tapauksessa saada todella merkittävää
aikaan. Voi esim. valitsemallaan taiteenalalla päästä todella
pitkälle. Ja osa voi tuntea vetoa jollekin tieteenalalle ja 
menestyä jopa hämmästyttävästi. Näitä menestystarinoita
on paljon, kuten monet merkkihenkilöiksi nouseet ihmiskunnan
AUTISMIKIRJOISIKSI TODETUT YKSILÖT ovat merkittävillä
elämäntöillään todistaneet, esim. nämä:

Steven Spielberg, Alfred Hitchcock, Stanley Kubrick,
Sokrates, Immanuel Kant, Bill Gates, Mozart, Nikola Tesla, 
Marie Curie, Walt Disney, Bob Dylan, Elvis Presley, Marilyn Monroe,
Thomas Jefferson, George Washington, Abraham Lincoln,
Hans Asperger, Franz Kafka, James Joyce, Goethe, Shakespeare, 
Arthur Conan Doyle, H. C. Andersen, George Orwell, Bertrand Russell, 
Winston Churchill, Samuel Beckett, Hermann Hesse, Vincent van Gogh, 
Leonardo da Vinci, Salvador Dali, Pablo Picasso, Ludwig van Beethoven,
Thomas Alva Edison, Henry Ford, Isaac Newton, Charles Darwin, 
Galileo Galilei ja Albert Einstein.

Ei näille neurologisten oireiden puhkeemiselle ihmislapsi itte yhtikäs mitään voi. Ovat perimässä saatuja.
Kuulin pikkupentuna kun isäni moitti kuuluvaste äitiä siitä, että oli kehittänyt erikoisen pojan meikän. Se sumens loppuiäksein mun mieltään.

Osasin tavata jo alakouluun mennesä. Maantieto, historia ja laskuoppi olivat mieleisiä lukuaiheit. Syrjäkylän köyhällä kakrulla ei olt mitään mahiksii oppikouluun tietenkään.

Viinahan meitin veljessarjalle kaikill kelpasi, Pariakin heistä tais olla pikku "lääkkeissään" täältä lähteissään ukkospilven reunalle istuskeleen, sano.

No niin no; miulle huonon lykkäsi kun paikalliset terveys-sosiaaliviranomaiset jyrkähkösti sanelivat; se kaljatouhu sinun on jätettävä järkiään puis. Ka nii mie siehen.

. paukkuin,

Kiitos kiintoisasta elämäntarinasta!

Ei ole harvinaista, että autismikirjoinen lapsi
yhä tänäkin päivänä voi joutua kuuntelemaan
vanhempiensa riitelyä tyyliin "kyllä tuo lapsi
on sitten kummallinen, se kummallisuus tulee
sinun suvustasi..."

Kuten monella - minullakin - isässä oli autismikirjoisia
piirteitä mutta äiti vaikutti neurotyypilliseltä.
Vanhempani ovat jo kuolleet ja itse olen saanut
aikuisena AS-diagnoosin - ja jo yli 10 vuotta ennen
virallista diagnoosia tajusin itse olevani aspergeri,
kun sain netissä eteeni kyllin todenmukaisen
kuvauksen siitä.

Monilta yhä puuttuu kunnolliset tiedot autismikirjosta.
Oikealle tiedolle on yhä valtava tarve. Paljon ovat lehdet,
tv, radio, netti ja some autismikirjosta viime vuosina
puhuneet. Mutta neurotieteiden uusimmat löydöt ja
oivallukset ovat yhä monille tuntemattomia totuuksia.

Esim. yhä aika harva tietää sitä faktaa, että autismikirjoinen ihminen
menettää erityisvahvuutensa, jos häntä yritetään "nenttiyttää"
eli pakottaa ahtautumaan neurotyypilliseen normimuottiin ja
maskaamaan eli huijaamaan ihmisiä ja itseään ajautumalla
näyttelemään "normaalia" koko surkean loppuelämänsä!

Kuten loistavassa Ira Selkälän tietokirjassa SOPIMATTOMAT
- norminpurkuopas neurokirjon naisille - (gummerus, 2026)
sanotaan:
"Entä jos haasteet toiminnanohjauksessa ja vuorovaikutuksessa
eivät johdukaan siitä, millaisia neuroepätyypilliset ovat, vaan siitä,
MITÄ HEIDÄN EI ANNETA OLLA?"

Tuossa ollaan oivallusten ytimessä! Lukemattomat autismikirjon
"ongelmat" poistuisivat, jos autismikirjo opittaisiin vihdoin
HYVÄKSYMÄÄN yhtenä ihmislajin neurobiologisuuden
terveenä ja normaalina variaationa yleisimmän
neurotyypillisyyden rinnalla!

Miten usein autismikirjoisten ja ns. normaalien eli neurotyypillisten
ihmisten välillä edelleenkin ajaudutaankaan siihen, että neurotyypillisyys
kaikkineen pyrkii aivottomasti JYRÄÄMÄÄN autismikirjoisuuden!

Miksi näin tapahtuu. Eräs syy on se, että neurotyypillisyydellä
eli nenttiydellä on 98-prosenttinen enemmistö ja autismikirjolla
2-prosenttinen vähemmistö. Halutaan olla enemmistönkaltaisia ja
enemmistön kanssa samaa mieltä. Niinpä joukossa tyhmyys on
tiivistynyt ja on tipahdeltu oikein joukolla nentismin sudenkuoppaan
eli syyllistytty rasismiin verrattavaan autismikirjoisten ihmisten
syrjimiseen.

Enemmistö ihmisistä ei tätä sudenkuoppaan ajautumistaan
(nentistiseen asenteeseen suistumistaan) ollenkaan tiedosta.
Ihmetellään vain aivottomasti tyyliin "en ymmärrä miksi tuo
autisti suuttui täysin ilman syytä". Siis sitä todellista ja selvää
syytä ei alkuunkaan kyetä näkemään!

Nentismi on häkellyttävän yleistä. Se on sitä, että enemmistöllä
on oma enemmistöasema noussut päähän ja vähemmistöä on
tulkittu väärin ja on sokeuduttu vähemmistön erilaisuudelle ja
olemassaolon oikeutukselle. Varsinkaan autismikirjoisten
ihmisten ERITYISVAHVUUKSIA nentismiin sortunut reppana
ei kykene ollenkaan näkemään. Siinä jää näkemättä todella
paljon arvokkaita ihmiselämän asioita!

Onneksi olen saanut assina seurata viime vuosikymmenten
aikana lisääntynyttä autismitietoisuutta. Moni on herännyt
ja huomannut, miten puutteellisessa autismitietoisuudessa
onkaan elänyt.

Neurotieteet ovat tutkineet autismikirjon ilmiöitä uusilla tavoilla,
erityisen tehokkaaksi ja tiedettä edistäväksi on osoittautunut
tutkimusmetodi, jossa kysellään itse autismikirjoisilta ihmisiltä
ja todella kuunnellaan herkällä korvalla, mitä he autismikirjon
parhaina kokemusasiantuntijoina kertovat ja miten he
sanallistavat omaa erilaista aistitodellisuuttaan.

En voi olla näkemättä ajassamme voimistuvaa positiivista
kehityssuuntaa, sitä, jossa aivoton vähemmistöjen jyrääminen
vähenee ja ihmiskunta viisastuu.

Puoli vuotta sitten kirjoitin:
"Valheet tarvitsevat valehtelijan - totuus voittaa omalla painollaan.
Uusi aamu sarastaa vääjäämättä. Annetaan tyhmien luulla, että me
autismikirjoiset olemme muka "neurotyypillisyyden epäonnistumia".
Todellisuudessa me olemme AUTISMIKIRJOISUUDEN ONNISTUMIA."

Kirjoitin eilen:
"Autismikirjo on parhaimmillaan silloin, kun se on säilynyt
puhtaana eli silloin, kun sitä eivät ole nentistit päässeet
puoskaroimaan pilalle."

Miten helposti neurotyypillinen enemmistö erehtyykään
mestaroimaan autismikirjoisia ihmisiä - TÄYSIN VAILLA
TARVITTAVAA YMMÄRRYSTÄ!

Täällä suomi24:ssä on mm. eräs sekava kirjoittaja
saanut huomautuksia siitä, että hän kuvittelee
autismikirjoisten ihmisten voivan muuttua
neurotyypillisiksi. Ja hän vastaa tyyliin "en tarkoita
että autismikirjoinen voi muuttua MUTTA HÄN
VOI OPPIA ELÄMÄÄN NORMIEN MUKAAN"!
Huh huh! Vailla ymmärrystä voi näköjään väittää
ja selitellä autismikirjoisista mitä tahansa.

Nentisti on juuri sellainen, joka vaatii meitä asseja
"oppimaan neurotyypilliset normit ja elämään
niiden mukaan", jotta heidän (nentistien) ei koskaan
tarvitsisi oppia ymmärtämään, mitä synnynnäinen
neurobiologinen erilaisuus todella tarkoittaa. Se
tarkoittaa PYSYVÄÄ erilaisuutta!

Nentismi estää neurotyypillisiä ymmärtämästä
meidän pysyvästi erilaista todellisuuttamme.
Nentistiseen asenteeseen suistuneet nenttireppanat
ovat niitä, joilla on kaikkein heikoimmat kyvyt tulla
toimeen meidän autismikirjoisten kanssa. Siitä huolimatta
osa heistä pyrkii tuppautumaan esim. tänne suomi24:n
autismi-osioon paljastamaan paitsi puheripulinsa,
myös ymmärryksen puutteensa.

Nentismissään rypevän nentistin ahtaasti neurotyypilliseen
päähän ei näytä mahtuvan ollenkaan se fakta, että
autismikirjoinen ihminen on parhaimmillaan silloin,
kun hänen annetaan olla autismikirjoinen.

Ira Selkälän tuore tietokirja SOPIMATTOMAT sanoo
tämän asian näin:
"Entä jos haasteet toiminnanohjauksessa ja vuorovaikutuksessa
eivät johdukaan siitä, millaisia neuroepätyypilliset ovat, vaan siitä,
MITÄ HEIDÄN EI ANNETA OLLA?"

Miten kaukana nentismiin eli neurotyypillisyyden äärimuotoon
sairastuneet muka "normaalit kunnon ihmiset" ovatkaan
oivallusten ytimestä!

Onneksi neurotyypillisyys saa sairaalloisia muotoja vain nentisteissä.
Onneksi suurin osa neurotyypillisestä enemmistöstä elää autismikirjon
suhteen heräilevää etsikkoaikaa, siis sellaista elämänvaihetta, jossa
TOTUUS KUTSUU IHMISTÄ. Silloin naurettavat salaliittoteoriat
osataan hylätä ensimmäisinä ja pikku hiljaa opitaan luottamaan
neurotieteiden tutkimustuloksiin ja oivalluksiin ja lopulta jopa
sisäistetään se faktatieto. Sen jälkeen ei enää syyllistytä puhumaan
eikä naputtelemaan autismikirjosta silkkaa nentististä kuraa
uskoen huvittavasti ja nolosti siihen, että se on muka faktaa.

Miten monet autismikirjon "ongelmat" johtuvatkaan siitä, että
autismikirjoa ei vielä ole opittu HYVÄKSYMÄÄN sellaisenaan,
yhtenä luonnon monimuotoisuuden ilmentymänä, yhtenä
ihmislajin neurobiologisuuden terveenä ja normaalina
variaationa neurotyypillisyyden rinnalla!

Mikä itse asiassa tämä paljon puhuttu autismikirjo oikein on.

Se on synnynnäinen neurobiologinen tila.
Se ilmenee niin, että autismikirjoinen ihminen aistii ja havaitsee
ympäristönsä eri lailla kuin neurotyypillinen enemmistö.
Varsinkin sosiaalisia tilanteita autismikirjoiset aivot käsittelevät
eri lailla kuin enemmistö. Autismikirjoinen ihminen myös viestii
muiden kanssa eri lailla kuin enemmistö.

Lyhyesti sanottuna autismikirjo ei ole sairaus vaan erilainen tapa
hahmottaa maailmaa. Kirjoksi sen tekee se tosiasia, että sen piirteet
vaihtelevat laajasti ja yksilöllisesti.

Perinteinen lääketiede nimittää autismikirjoa edelleen HÄIRIÖKSI.
Häiriö-sanan käyttö autismikirjon yhteydessä on todettu monella
tavalla ongelmalliseksi ja autismikirjoiset itse vierastavat ja
kummeksuvat sitä sanaa.

Assina näen ja koen, että tätä huonoa häiriö-sanaa käyttävät yhä ne,
joiden asenne on nentistinen eli sellainen, jossa neurotyypillisyys
kuvitellaan ainoaksi oikeaksi ja terveeksi ihmisaivojen neurobiologiseksi
variaatioksi ja kaikki muut variaatiot pyritään yhä perusteettomasti
leimaamaan "kehityshäiriöiksi", "sairauksiksi" jne.

Nykyiset neurotieteet eivät onneksi ole ahtaan nentistisiä, vaan näkevät
autismikirjon tarkemmin. avarammin, kirkkaammin ja oivaltavammin.
Tutkimuksissa on vihdoinkin ymmärretty lähestyä autismikirjoa luonnon
monimuotoisuuden näkökulmasta. On luotu uusi käänteentekevä
neurodiversiteetti-paradigma. Se on varsin tuore oppirakennelma
ja ajattelutapa, joka on jo laajalti hyväsytty ja sen vaikutus on jo nyt
ollut hyvin positiivinen eikä vähiten siksi, että se on syrjäyttänyt
vanhentuneen ja nentistisen häiriö-paradigman.

Neurodiversiteetti eli neurobiologinen monimuotoisuus on käsite,
joka kuvaa ja näkee autismikirjon selvästi todenmukaisemmin
kuin vanhat "kehityshäiriö"-horinat.

Kielitoimiston sanakirja sanoo näin:
Häiriö = tilapäinen, us. lyhytkestoinen epäjärjestys,
haitta, hankaluus, hämmennys, sekaannus, keskeytys,
viivästys jssak toiminnassa tms.; (tilapäinen) vika.

Häiriö tarkoittaa siis jotain tilapäistä. Mutta onko autismikirjo
koskaan mitään tilapäistä. Ei ole. Autismikirjoisuus on
synnynnäistä ja pysyvää.

Joten, hyvät lääketieteen edustajat, luopukaa jo vihdoin
tuosta selvästi virheellisestä häiriö -sanan käyttämisestä
autismikirjon yhteydessä!

Häiriö -sanaan turvautuvat ne, jotka eivät osaa tulla toimeen
autismikirjoisten kanssa eivätkä pysty tuntemaan olevansa
kotona autismikirjoisen ihmisen läheisyydessä.

Nentisti on ihminen, joka on syntynyt neurotyypilliseen
enemmistömassaan ja sen lisäksi pudonnut ahtaan
asennevinoutuman sudenkuoppaan. Nentistin ajattelu
on "ajattelua", siis muka-ajattelua. Nentistin näkökulma on
yksisilmäinen ja poikkeuksellisen kapeakatseinen.

Mistä nentistin tuntee. Siitä, että kaikki se, mikä ei ole
neurotyypillistä, HÄIRITSEE häntä. Se häiriö on hänessä
mutta hän projisoi sen. Hän uskoo, että se "häiritsevyys"
on autismikirjoisessa ihmisessä, vaikka se on hänen
omassa tietämämättömyydessään.

Oikean tiedon jakaminen autismikirjosta on todella
tärkeää. Tietämättömyys on yhä huomattavan yleistä.
"Häiriö" -sanaa käyttävät yhä ne, jotka vielä kuvittelevat,
että autismikirjoisuus on luonteeltaan tilapäistä!

Nentisti elää omassa harhaisessa umpikuplassaan, jossa
sekä normaalius että terveys ovat yhtä kuin neurotyypillisyys.

Olen puhunut NEUROBIOLOGISESTA RAJASTA. Se raja on
neurotyypillisen enemmistön ja autismikirjoisen vähemmistön
välissä. Se raja on synnynnäinen ja pysyvä. Nentisti on umpisokea
sille rajalle. Nentistin päässä eli "umpikuplassa" on tilaa vain
hänen omalle dogmaattiselle neurotyypillisyydelleen.

Nentisti on kuin muinaisjäänne, joka on aivan umpivakuuttunut siitä,
että aurinko kiertää maata ja että ne, jotka muuta höpisevät, ovat
päästään seonneita, harhaoppisia ja "häiriöisiä".

Vähemmistöt ovat yhtä tärkeitä kuin enemmistöt.
Vähemmistöt ovat itse asiassa yhtä tärkeitä kuin
monimuotoisuus on luonnolle.
Luonnon mahti todella on juuri sen
monimuotoisuudessa.

Meidän autismikirjoisten ihmisten vähemmistö on
ihmiskunnan historiassa saavuttanut paljon taiteen,
tieteen ja kulttuurin alalla.

Eletään aikakautta, jolloin vähemmistöjen kimppuun
yritetään käydä. Jopa ministereita myöten kelluskellaan
aivottomissa ennakkoluuloissa. Hallituksen jäsenet
näyttävät huonoa esimerkkiä. Vähemmistöjä häiritään ja
syrjitään, vähemmistöiltä ryöstetään rahat ja syyllistytään
viharikoksiin.

Suomen merkittävimpiä pilapiirtäjiä on tällä hetkellä
Ville Ranta. Hiljakkoin hän teki aivan loistavan pilapiirroksen
ministeri Rydmanista.
Piirroksen teksti kuuluu näin:
"Rydman hyökkää!
Kuulkaas homot, pakolaiset ja muut IDENTITEETTIPELLET!
Teidän järjestöjen työ on ollut turhaa!
Todisteena se, että mun kaltainen jäbä on MINISTERI!"

Ihailtavan osuvaa ja valitettavan todenmukaista!

Jos on ministerinä ajanut suomalaisen kulttuurin vastaista
politiikkaa niin ei koskaan tule saamaan sellaisen häpeällisen
työn kautta minkäänlaista arvostusta. Ministerin pestinsä
voi siis käyttää niin, että se on turmioksi sekä itselle että
koko kansalle.

Onko ministeri Rydman näkökyvytön? Assina näen suomalaisten
kulttuurijärjestöjen työn suuren positiivisen merkityksen.
Pelkääkö Suomen nykyhallitus suomalaisia kulttuurialan
järjestöjä niin paljon, että se pelosta vavisten erehtyy
leikkaamaan niiden rahoitusta? Erehdys on suuri ja on
aivan varmaa, että historia tulee sen tuomitsemaan.
Ja seuraava fiksun Suomen todellisen kansan äänestämä
hallitus tulee sen erehdyksen korjaamaan.

Kulttuuri-ihmiset ovat osaltaan suomalaisuuden menestyksen
ylläpitäjiä. Nyt politiikasta on alkanut muodostua suomalaisen
menestyksen jarru. Ne puolueet, jotka toimivat suomalaisen
kulttuurin menestyksen jarruna, eivät todellakaan ansaitse
äänestäjien kannatusta.

Suomalainen kulttuuri on fiksujen kulttuuri-ihmisten varassa.
Kaikki taiteilijat, tiedeihmiset, järjestöjen perustajat ja aktiivit!
Heidän rinnallaan nykyhallitus on paljastunut joukoksi
alamittaisia keskenkasvuisia räyhäkonservatiiveja,
jotka ymmärtämättömyytensä takia pelkäävät ja
pelkonsa takia hyppäävät joka käänteessä jarrulle
ja tarttuvat saksiin.

Kuka opettaisi nykyhallituksellemme edes alkeet meidän
oman suomalaisen kulttuurimme ja monimuotoisuuden
tärkeän merkityksen ymmärtämiseen!

Olipa kerran autismikirjoinen ja neurotyypillinen.
Neurotyypillinen ihastui autismikirjoiseen.
Mutta harmikseen joutui huomaamaan, että ihastuksen
kohde asui leveän joen toisella puolella.
Hän huusi joen yli autismikirjoiselle:
- Miten sinä pääsit sinne, kun en näe mitään siltaa?
Autismikirjoinen vastasi:
- Minä synnyin tänne.

Miten usein autismikirjovähemmistön ja neurotyypillisen
enemmistön välillä törmätäänkään juuri tuohon:
neurobiologiseen rajaan, joka on kuin leveä joki,
jonka yli ei ole rakennettu siltaa.

Miten usein neurotyypillisen enemmistön puhe jääkään
kantautumatta leveän joen yli. Eli enemmistö ei osaa
ottaa huomioon neurobiologista rajaa - eli joen toiselle
puolelle syntyneen vähemmistön erilaista todellisuutta,
erilaista aistimaailmaa, erilaista sosiaalisten tilanteiden
kokemista ja erilaista tapaa kommunikoida.

Leveä joki symboloi sitä "kielimuuria", joka vallitsee
neurotyypillisen enemmistön käsitysmaailman ja
autismikirjoisen vähemmistön käsitysmaailman
välillä.

Neurotyypillinen enemmistö hahmottaa maailmasta
omahyväisesti usein vain sen neurotyypillisen puolen.
Meidän autismikirjoisten synnynnäinen ja pysyvä
todellisuus jää valitettavan usein enemmistön käsityskyvyn
ulkopuolelle. Se ilmenee usein niin, että neurotyypillinen
enemmistö tuputtaa meille autismikirjoisille neuvoja, jotka
ovat neurotyypillisiä eli meille selvästi sopimattomia, siis
virheellisiä.

Miten usein meidän autismikirjoisten synnynnäistä ja pysyvää
todellisuuttamme tulkitaankaan väärin. Miten monet yhä
vuonna 2026 aivottoman "itsestäänselvästi" leimaavatkaan
meidän autismikirjoisten ihmisten todellisuuden "sairaudeksi"
tai "kehityshäiriöksi" - ja vain siksi, että se ei ole neurotyypillinen!

Autismikirjoisena näkee joitakin asioita paljon selvemmin kuin
neurotyypillisenä. Autismikirjoisena näkee sen vaaran, mikä
neurotyypillistä enemmistöä koko ajan vaanii: putoaminen
nentismin ansaan. Ja neurotyypillisen ihmisen on yllättävän
vaikea tiedostaa sitä tipahtamista ja varsinkin sitä, että
kyseessä on heidän oman tietämättömyytensä aiheuttama
ansa.

Autismikirjoiseksi syntyminen keskelle lukumääräisesti
ylivoimaista neurotyypillistä enemmistöä on vielä nykyään
melko ongelmallinen asia. Miksi. Siksi että vallitsee
neurotyypillisyyden kirjoittamaton yksinvalta, katteeton
neurotyypillisyyden yli-ihannointi ja kaiken sen aiheeton
syrjiminen, mikä poikkeaa neurotyypillisyydestä.

Eli siis vallitsee asennemaailma, joka on NENTISTINEN.
Jos autismikirjoisen ihmisen ympärillä ei vallitsisi sitä
nentististä asennevinoutumaa, sitä yksisilmäistä
ahdaskatseisuutta, olisi autismikirjoiseksi syntyminen
huomattavasti ongelmattomampaa, koska silloin se
tietämättömyyden aiheuttama nentismin synkkä
pilvi olisi hälvennyt ja tietoisuuden kirkas valo
auttaisi jokaista vihdoin näkemään todellisuuden
kaikki puolet - myös ne puolet, jotka nentistit
tietämättömyytensä aiheuttamien ennakkoluuloisten
pelkojen takia aiemmin pimensivät.

Elokuussa -23 kirjoitin näin:

"Assin näkökulmasta on uskomatonta, että vieläkään ei yleisesti
ymmärretä sitä, että AS on todellista, pysyvää ja synnynnäistä
neurobiologista erilaisuutta, joka muuttuu pahaksi mielenterveys-
ongelmaksi, jos sitä muiden mieliksi yrittää piilottaa ja hakata
itsestään pois. Se ei kerta kaikkiaan poistu! Se ei ole lujimmallakaan
tahdonvoimalla haihdutettavissa, vaikka kuinka "täydellisesti"
näyttelisi ja teeskentelisi normaalia.
Tyypillistä on se, että kukaan neurotyypillinen ei ajoissa havaitse sitä,
jos assi ajautuu siihen sudenkuoppaan, että hylkää aitouden ja rupeaa
tosissaan teeskentelemään normaalia sosiaalista käyttäytymistä ja
uupuu itsemurhan partaalle. Sitä rataa aidosta kiinnostavan omaperäisestä
ja lämpimästä assista tulee vähitellen kylmä ontto hirviö, pelkkä tyhjä
pintafeikkaaja, joka entistä enemmän pelkää omaa peilikuvaansa ja
on joka päivä kuristumassa yltyvään epävarmuuteensa.
Ja mitä tekee neurotyypillinen maailma. Se vain kannustaa ja kehottelee
autismikirjoista "pääsemään vihdoin eroon häiriöstään, muuttamaan
käytöstään ja siirtymään onnellisten kunnon ihmisten puolelle"! Huh huh!
Neurotyypillinen maailma ei huomaa paljon muitakaan todellisia
ilmiöitä tässä maailmassa!
Mutta jokainen sellainen autismikirjoinen, joka erehtyy lähtemään
normaaliuden teeskentelyn loppumattomalle maratonille kyllä pian
huomaa pahimmalla tavalla, että nyt on tullut astuttua viheliäiseen
ansaan. Iskee nääntymys, voimavarat ehtyvät ja voi syntyä vaarallinen
syöksykierre. Ja loput voi lukea seuraavan päivän sanomalehden
kuolinilmoituksista.
On siis todella KOHTALOKKAAN PETOLLISTA lähteä
teeskentelyn tielle, vaikka se on "hullun helppoa"!
Ihmiset eivät koskaan opi tietämään, mitä autismikirjo todella on,
jos kaikki, joilla se on, pelkurimaisesti - nentistien vääriä neuvoja
noudattaen - ryhtyvät teeskentelemään aivan kuin heillä ei sitä olisi!
Eläköön jokainen assi, varsinkin sellainen, joka todella aidosti
uskaltaa olla juuri sellainen kuin synnynnäisesti on!
Yksikään sellainen autismikirjoinen, jonka aitous hyväksytään,
ei ole ongelmatapaus. Ne, jotka hylkäävät hänen aitoutensa, syyllistyvät
tekemään asiasta ongelman. Jokainen autismikirjoinen ihminen on
vain erilainen kuin enemmistö. Sellainen erilaisuus ei ole uhkaavuutta
vaan rikkautta."

Kirjoitin noin 3 vuotta sitten.
Valitettavasti sama kritiikki monia
neurotyypillisiä kohtaan on yhä ajankohtaista
ja aiheellista - ellei jopa vieläkin enemmän
kuin 3 vuotta sitten!

YKSIN - MIKÄ VAPAUS!

Kirjoitin seinälleni tuon ja saan siitä voimaa.

Assina se, että on yksin ja todella ELÄÄ yksin,
on hyvin tuottoisaa. Ja se on tuottoisaa siksi, että
SE ON HÄIRIÖTÖNTÄ!

Tony Attwood sanoo autismikirjon perusteoksessaan
Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen näin:

"Olen löytänyt keinon, jolla voidaan poistaa lähes kaikki AS:n piirteet.
Vie Asperger-lapsesi hänen huoneeseensa. Jätä hänet sinne yksin ja
sulje ovi poistuessasi. Kaikki lapsesi Asperger-piirteet ovat nyt kadonneet."

Tuo kertoo havainnollisesti, miten suuri häiriötekijä neurotyypillisten
ihmisten seura autismikirjoiselle ihmiselle voi olla. Herää kysymys,
eivätkö neurotyypilliset yleensä ollenkaan ymmärrä aiheuttavansa
autismikirjoisten ihmisten kehitykselle juuri niitä häiriöitä, joilla
he koko autismikirjoa kuvaavat!!!

Miten kauan me vielä joudumme elämään maailmassa, jossa
meidän autismikirjoisten ihmisten niskaan yhä - jopa virallisesti -
ympätään iänikuisen vanhaa HÄIRIÖHORINAA! 

Niinpä niin. Neurotyypilliset kuvittelevat ja kuvaavat autismikirjoa
yhä vain "häiriöksi"! Ja me autismikirjoiset puolestamme kuvaamme
neurotyypillisten suhtautumista meihin "häiritseväksi". Onko jompikumpi
osapuoli väärässä? Miettikääpä sitä, hyvät ihmiset!

Jos synnynnäiset neurobiologisuuden tyypit ovat erilaisia,
ne todella voivat häiritä toisiaan... ELLEI osata elää erossa
siitä toisesta... tai ELLEI osata olla sivistyneitä ja ymmärtää,
että ihmisten synnynnäinen neurobiologia ei ole vain
neurotyypillisyyttä, vaan on myös yhtä arvokas toinen
neurobiologisuuden muoto: autismikirjoisuus.

Kaikkien synnynnäisten neurobiologisuuden muotojen
HYVÄKSYMINEN on täysin verrattavissa kaikkien
synnynnäisten eri ihonvärien hyväksymiseen. Jos ei
näitä asioita kykene hyväksymään, syyllistyy hyvin
sivistymättömään rasismiin.

Yleinen läpikotainen yritys töykeästi tyrkätä neurotyypillisyys
myös meidän autismikirjoisten ihmisten elämään on tasan yhtä
järjetöntä kuin kissan pakkokouluttaminen koiraksi.
Sellainen toiminta on - ei enempää eikä vähempää kuin -
TAHALLISTA ONGELMIEN AIHEUTTAMISTA.

Yksin - mikä vapaus!
Miten vapaa olenkaan ongelmista ja kaikesta häiritsevästä
silloin, kun saan olla yksin ja saan keskittyä esim. kirjoittamaan
näitä ehtymättömiä näkemyksiäni, jotka ovat syntyneet saadessani
elää juuri näin eli alusta lähtien neurobiologisesti erilaisena keskellä
suurta ympäröivää enemmistöä, joka on erittäin neurotyypillistä
kaikkine neurotyypillisine odotuksineen ja "yleisesti hyväksyttyine"
neurotyypillisine tapoineen.

Neurotyypillinen 98-prosenttinen enemmistö on lukumääräisesti
niin ylivoimainen enemmistö, että se on tehnyt suuren osan
neurotyypillisistä ihmisistä sokeiksi näkemään erilaisen
vähemmistön oikeuden yhdenvertaiseen olemassaoloon.

Olisimmekohan me autismikirjoiset yhtä sokeita muunlaisille
neurobiologisuuden muodoille, jos me muodostaisimme
98-prosenttisen enemmistön? Ja olisimmeko me silloin
yhtä sokeita sokeudellemme kuin neurotyypilliset nyt?
Jos olisimme niin meitäkin olisi todella täysi syy aiheellisesti
ja äänekkäästi siitä kritisoida.

Tietämättömyys, ymmärtämättömyys ja henkinen sokeus.
Niitä vastaan jokainen sivistynyt ihminen taistelee joka päivä!

Onneksi enemmistön sokeudelta voi suojautua monin keinoin.
Yksi toimiva keino on juuri tuo erakoituminen, vetäytyminen
enemmistön ulkopuolelle, eroon enemmistön sokeuden
häiritsevältä vaikutukselta.

On kahdenlaista yksinäisyyttä.
Englanninkielessä on ihan eri sana karmealle yksinäisyydelle
(terrible LONELINESS) ja ylväälle yksinäisyydelle (proud SOLITUDE)!

Ikuisesti eläköön jokainen arvokkaiden vähemmistöjen kunniaksi
järjestetty pride-kulkue!

Jos et ole ollenkaan hyvä ja halukas siivoamaan, se
voi enteillä sitä, että lähivuosina tulet saamaan
autismikirjo-diagnoosin.

Miten moni sellainen ns. normaali eli neurobiologisesti neurotyypillinen
ihminen, jolle siivoaminen on aina ollut HELPPOA, kuvitteleekaan
pystyvänsä auttamaan sellaista autismikirjoista, jolle siivoaminen
on erityisen vaikeaa! Sellaisella neurotyypillisellä ihmisellä ei ole
ollenkaan kokemusta siivoamisen VAIKEUDESTA. Ja juuri
kokemusta VAIKEUDESTA ehdottomasti tarvittaisiin, jotta
pystyttäisiin auttamaan meitä siivousvaikeuksien kourissa
kärvisteleviä autismikirjoisia ihmisiä. Samahan se on
alkoholistin auttamisen kanssa. Vain sellainen pystyy
todella auttamaan, joka on itse kokenut alkoholismin.

Onneksi alkoholismilla ja autismikirjolla on se suuri ero, että
alkoholismi on sairaus mutta autismikirjo ei.

Autismikirjoisen ihmisen haasteet arjen sujumisessa ovat
ns. normitavisten massaan syntyneille nenteille harvinaisen
usein aivan käsittämättömiä, jopa niin käsittämättömiä, että
he erehtyvät luulemaan, että kysymys on "laiskuudesta" ja
siitä, että ei vain "oteta itseä niskasta kiinni". Huh huh!
Miten usein yhä tuollaisia virhetulkintoja kuuleekaan!

Ongelmattomille ihmispoloisille kaikki on niin ihanan
ongelmatonta! Miksi. Siksi, että he ovat sokeita jokaiselle
sellaiselle ihmiselle, joka on erilainen kuin he itse. Harvoin
he pystyvät edes kuvittelemaan sellaista ihmistä, joka
EI ole syntynyt neurotyypilliseksi.

Ira Selkälän tuore tietokirja SOPIMATTOMAT puhuu ansiokkaasti
ja monipuolisesti juuri niistä neurobiologisuuden muodoista, jotka
ovat neuroEPÄtyypillisiä, kuten AHDH, autismikirjo ja tourette.
Neljä suoraa sitaattia:

"Neuroepätyypillisyys on pohjimmiltaan geneettistä."

"Neuroepätyypillisyys on synnynnäinen ominaisuus."

"Neuroepätyypillisyys ei johdu kasvatuksesta."

"Neuroepätyypillisen äidin voi olla helppo samaistua
lapsiinsa ja heidän tarpeisiinsa. Kyky ymmärtää lapsen
kokemusmaailmaa onkin neuroepätyypillisten äitien
VAHVUUS."

Neurotyypit-dokumenttielokuvassa, joka löytyy
ylen areenasta https://areena.yle.fi/1-66243001,
Johanna kertoo, mikä hänestä on tärkeintä
9-vuotiaan tyttären äitinä olemisessa:
"Mun tehtävä vanhempana on varmistaa, että hänen
äänensä kuuluu ja hän saa olla sellainen kuin on.
Se on ollut rankkaa mulle ja hänelle. MUTTA SEN
HINTA, ETTÄ HÄN OLISI JOTAIN MUUTA KUIN
ON, OLISI LIIAN KOVA."

Viisaita sanoja!

Olen huomannut, että yhä aika moni erehtyy sekoittamaan
narsismin ja autismikirjon. Jos noiden käsitteiden todelliseen
sisältöön perehtyy, huomaa pian, että ne eroavat suuresti.

Seuraavassa pyrin kiteyttämään oman näkemykseni siitä,
mitkä ovat narsismin ja autismikirjon selvimmät erot.
Käytän autismikirjosta lyhennettä A ja narsismista lyhennettä N.

A tuntee herkästi myötätuntoa mutta ei ilmaise sitä
enemmistölle tyypillisellä tavalla.
N on kyvytön myötätuntoon eikä ymmärrä, mikä on omatunto.

A tuntee voimakasta inhoa kaikkea vallankäyttöä ja väkivaltaa kohtaan.
N tuntee erityisen voimakasta vetoa vallankäyttöön ja haluaa
itselleen valtaa niin paljon kuin mahdollista.

A haluaa ennen muuta rauhallista rinnakkaiseloa ja yhteistä hyvää.
N pyrkii itsekkäästi oman itsensä nostamiseen ja tekee sen niiden
kustannuksella, joita sanoo "heikoiksi".

A:n tunneilmaisua leimaa usein pidättyvyys ja varovaisuus.
N:n tunneilmaisu on usein puistattavan kylmää, mahtailevan
onttoa ja lavastettua.

A inhoaa teeskentelyä ja näkee sen läpi.
N huijaa ja teeskentelee usein, esim. pukeutumalla aivan tiptop.

A:n mielessä muhii suunnitelmia ja erityiskiinnostuksenkohteita.
N:n mielessä muhii kokemaansa vääryyttä, epäluuloja ja katkeruutta.

A on usein täynnä stressiä ja uupumusta.
N on täynnä itseinhoa, jota pyrkii peittämään muilta;
mitä enemmän itseinhoa on, sitä enemmän hän kerjää
osakseen huomiota ja tarvitsee ympärilleen uskollisia ihailijoita.

A sanoo: "Jos olet ystävä niin ymmärrät."
N sanoo: "Jos olet ystävä niin tottelet etkä ole eri mieltä."

A tuntee olevansa "yksin maailmassa".
N uskoo olevansa "maailman napa".

Jos A:ta arvostellaan, hän kuuntelee tarkasti ja sanoo oman
mielipiteensä siitä suoraan.
Jos N:ä arvostellaan, hän kokee sen syvänä "narsistisena loukkauksena"
ja alkaa kaivaa tekosyitä rangaista arvostelijaa.

A useimmiten näkee selvästi omat rajoitteensa ja vahvuutensa.
N on sokea omalle ongelmalleen eikä tajua omaa toksisuuttaan
suhteessa muihin ihmisiin, vaan uskoo olevansa sosiaalisesti
huippukyvykäs ja taitava mutta se on vain puhkeamistaan
odottava harhainen kupla.

Niinpä niin.
Narsismi ja autismikirjo eivät ole helppotajuisia käsitteitä.
Keskustelu niiden eroista varmasti jatkuu ja monenlaisia
väitteitä tulee lentelemään ilmassa ja somessa.
Keskustelu on kiintoisampaa kuin mykkyys. Keskustelua
kannattaa aktiivisesti ylläpitää.

5 vuotta sitten kirjoitin:

"Niin kauan kuin kuvitellaan, että assit ovat narsisteja, jäävät
todelliset narsistit tunnistamatta ja saavat todellisella narsistisella
käytöksellään riehua vapaasti ja kylvää läheisiin ihmisiinsä tuhoisaa
toksisuuttaan."

Mm. englanninkielisestä wikipediasta löytyy paljon valaisevia
havaintoja narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Erityisen huomionarvoista on se havainto, että narsistilta
PUUTTUU KUNNON ITSETIETOISUUS. Eli narsistilla on
huomattavia vaikeuksia ymmärtää omia piirteitään ja juuri
siksi narsistin näkemys itsestään on erittäin riippuvainen
muiden mielipiteistä. Oman häilyvyytensä takia narsisti
ei osaa kunnioittaa toisten rajoja ja hänellä on vaikeuksia
ymmärtää, että hän tarvitsisi asiantuntijoiden apua.

Narsistin puutteellinen itsetuntemus korvautuu omahyväisellä
harhakuvitelmalla, että hän on muka taitava arvioimaan tarkasti
muiden tunteita ja "pahoja pyrkimyksiä" ja että hän on taitava
jopa diagnosoimaan muita oikein - siis täysin vailla pätevyyttä!

Narsistin suuri riippuvuus muiden mielipiteistä aiheuttaa
silmiinpistävää kyvyttömyyttä sietää kritiikkiä. Ihmiset hänen
ympärillään huomaavat tämän ja siksi kokevat narsistin
yhteistyökyvyttömäksi.

Kritiikkiä kohdatessaan narsisti kokee hauraan itsetuntonsa
uhatuksi ja reagoi suhteettomasti joutumalla sisäisen
"narsistisen raivon" valtaan. Narsistinen raivo on käsite, jonka
loi vuonna 1972 Heinz Kohut (1913-1981).

Jos narsistia sanoo narsistiksi, hän useimmiten ylimielisesti
kääntää sen sanojaa vastaan. Hän janoaa vain sitä, että
häntä kehutaan. Jos sitä ei tapahdu, hän on epäluuloinen.

Ira Selkälän tuoreesta tietokirjasta SOPIMATTOMAT jäi tänään
mieleeni loistava käsite SISÄINEN KOMPASSI.

Sisäinen kompassi tarkoittaa ihmisen synnynnäistä tarvetta
olla yhteydessä omaan, aitoon itseensä.

Ajatelkaa lentokonetta parin kilometrin korkeudessa ja
tilannetta, jossa yhteys ohjaajan ja koneen ohjausmekanismien
välillä katkeaa. Autismikirjoinen ihminen on kuin autismikirjoinen
lentokone, jonka ohjausmekanismit toimivat autismikirjoisesti.
On siis jopa hengenvaarallista neuvoa autismikirjoista ihmistä
ohjaamaan omaa synnynnäisesti autismikirjoista elämänsä lentokonetta neurotyypillisten ohjausmekanismien mukaisesti. Jos ihminen menettää
sisäisen kompassinsa eli kykynsä itsesäätelyyn ja itsensä todelliseen
ohjaukseen, hän on kuin kone, joka putoaa ja murskautuu maahan.
Myöntääkö silloin kukaan alituiseen neuvomiseen taipuvainen nentti
olevansa syyllinen tapahtuneeseen?

Assina on ahdistavaa kuulla vuodesta toiseen juuri neurotyypillisiä eli
räikeän vääriä "neuvoja", joita nenttienemmistö - "itsestäänselvää
enemmistöviisautta" puhkuen - meille herkeämättä tyrkyttää! Eikö
enemmistö alkuunkaan ymmärrä, miten VASTUUTONTA sellainen on!

Jos ympärillemme on eksynyt neurotyypillisyyden ääritapauksia eli
nentistejä niin sitä enemmän joudumme kuulemaan vääriä neuvoja ja
sitä useammin ne esitetään tyyliin "olet tyhmä, kun et vieläkään ole
oppinut elämään neurotyypillisesti eli enemmistönkaltaisesti eli
meidän kunnon ihmisten tavoilla"! Huh huh!

Neurobiologisen rajan todellinen olemassaolo on jotain sellaista, jonka
ymmärtäminen näyttää olevan yhä nentisteille täysin mahdotonta.
Nentistit näkevät meidät autismikirjoiset yhä hyvin harhaisesti
"kehityshäiriöisinä nentteinä", vaikka emme ole ollenkaan mitään
nenttejä, vaan olemme syntyneet pysyvästi neurobiologisen rajan
omalle puolellemme, joka on valitettavasti yhä useimmille
neurotyypillisille enemmistöihmisille jotain samaa kuin
"täysin vieraat planeetat tuolla jossain".

Elämme aikoja, jolloin kahdenlaiseen neurobiologiseen todellisuuteen
ollaan vasta heräilemässä. Yhä hämmästyttävän monet "normaalit
kunnon ihmiset" eivät näytä tietävän eivätkä ymmärtävän sitä
neurotieteiden todistamaa perusfaktaa, että kaikki ihmiset eivät
ole syntyneet neurotyypillisiksi. Eli siis kaikki eivät ollenkaan hyödy
neurotyypillisistä neuvoista, vaan päinvastoin ajautuvat niiden kautta
turmioon - jos nimittäin erehtyvät sellaisia "tietämättömyyden
pimeyden siittämiä neuvoja" noudattamaan.

Ira Selkälä:
"Omien vaistojen kyseenalaistaminen on tutkimusten mukaan
yksi selitys sille, että neuroepätyypilliset joutuvat muita useammin
ja toistuvammin kaltoinkohtelun uhreiksi. He ovat tottuneet siihen,
että heidän kokemuksiaan ja tulkintojaan ei oteta todesta."

Autismikirjoisen ihmisen on uskottava OMAA SISÄISTÄ KOMPASSIAAN.
Jos se oma sisäinen kompassi lakkaa toimimasta ja autismikirjoinen ihminen
haksahtaa uskomaan niitä "neuvoja", joita omaa neurotyypillisyyttään
yli-ihannoivat omahyväiset nentistit tuputtavat, on hänellä edessään
elämänsä katastrofi.

Niistä normeista, joita autismikirjoinen ihminen on omaksunut,
pitää oppia tunnistamaan neurotyypilliset normit. Ja sen jälkeen
ne pitää oppia purkamaan ja lopulta kokonaan luopumaan
niistä, sillä ne ainoastaan häiritsevät sitä tärkeintä eli
hänen omaa sisäistä kompassiaan.

Ennustan, että lähivuosina yhä useampi tunnettu henkilö
tulee kaapista ja kertoo olevansa autismikirjoinen.

Assina ilahdun aina, kun julkisuuteen ilmaantuu joku uusi
autismikirjo-diagnoosin saanut henkilö.
Meidän autismikirjoisten ihmisten keskuudessa
tiedetään vähintään muutamia tunnettuja henkilöitä,
jotka ovat autismikirjoisia mutta ns. suuri yleisö yhä elää
siinä harhakäsityksessä, että he ovat normitaviksia
eli ovat kotoisin "tältä planeetalta". :-)

Kun ajattelen esim. Marilyn Monroen ja Elvis Presleyn
autismikirjoisuutta niin kuinka moni siitä on edes
vielä tietoinen. Marilyn ja Elvis ovat maailman
tunnetuimpia henkilöitä. Väitän, että he eivät olisi
sitä, elleivät he olisi olleet kuten englanniksi sanotaan
"neurobiologically atypical" eli neurobiologisesti
epätyypillisiä. He erottuivat muista "jollain selittämättömällä
karismallaan". Mistä se karisma tuli? Se tuli heidän
erilaisuudestaan. Se tuli heidän kyvystään hyperfokukseen.
Se tuli heidän erityisvahvuuksistaan, heidän lahjakkuudestaan.
Heillä oli hauraitakin ominaisuuksia. Mutta he onnistuivat
ylittämään ne moninkertaisesti vahvuusalueillaan.

Assina huomaan yhä uudestaan erään asian.
Sen, että neurotyypillinen enemmistö on yhä hyvin
tietämätön omasta neurotyypillisyydestään ja
erityisesti siitä, että se on vain yksi variaatio
ihmisaivojen terveiden neurobiologisten variaatioiden
joukossa.

Neurotyypillinen enemmistö uskoo edustavansa
AINOAA OIKEAA ihmislajin aivotoiminnan muotoa.
Onneksi kuitenkin tämä usko tragikoomisesti paljastuu
ahdasmieliseksi harhauskoksi niissä tilanteissa, joissa
tämä itseään yli-ihannoiva enemmistö kohtaa toisenlaista
aivotoimintaa edustavan autismikirjoisen ihmisen.

Eläköön jokainen kohtaaminen neurotyypillisen ja
autismikirjoisen ihmisen välillä! Niissä kohtaamisissa
näyttäytyy se karu totuus, että enemmistö ei ollenkaan
vielä osaa nähdä autismikirjoa omaksi todelliseksi
neurobiologian variaatioksi, vaan luulee omahyväisesti, että
"autismikirjossa on kyse ainoan oikean eli neurotyypillisyyden
häiriöstä". Enemmistö ei siis ajattelussaan ole päässyt pois
omasta umpikujastaan eli oman neurotyypillisen normimuottinsa
ahtaudesta.

Miten sitten autismikirjoisuus pitäisi nähdä. Pitäisi jo vihdoin
nähdä, että AUTISMIKIRJO ON OMA TERVE IHMISLAJIN
NEUROBIOLOGISUUDEN VARIAATIO. AUTISMIKIRJO
EDUSTAA LUONNON TERVETTÄ MONIMUOTOISUUTTA
NEUROBIOLOGISUUDEN TASOLLA.

Juuri monimuotoisuus tekee luonnosta kestävän. Ihmisaivojen
neurobiologisen monimuotoisuuden eli kestävyyden eräs selvä
merkki on se, että AUTISMIKIRJOSSA ON ERITYISVAHVUUKSIA.

Kun lopulta autismikirjo vihdoin opitaan näkemään oikein,
poistuu myös pikku hiljaa se, mikä nykyään vielä täysin
tarpeettomasti pyrkii tekemällä tekemään kirjolle syntyneiden
ihmisten elämästä yhtä kärsimystä. Eli päästään vihdoin viimein
pois siitä toksisesta syöksykierteestä, johon tietämätön enemmistö
pyrkii autismikirjoisen ihmisen ajamaan vaatien häntä muuttumaan
"normaaliksi", vaikka se on hänelle täysin mahdotonta.

Niin kauan kuin enemmistö ei tiedosta omaa neurotyypillisyyttään,
se ei tiedosta myöskään sitä, millainen ilmio autismikirjoisuus
todella on.

Kyse on siitä, nähdäänkö NEUROBIOLOGISEN RAJAN todellinen
olemassaolo vai eikö sitä nähdä! Ihmislajin neurobiologisuuden
synnynnäisiä eri muotoja kuten esim. neurotyypillisyyttä ja
autismikirjoisuutta ei pidä kuvitella "yhdeksi ja samaksi" kuten
ei myöskään esim. mäntyä ja koivua pidä kuvitella "yhdeksi ja
samaksi". Luonto on toimiva kokonaisuus ja sen kestävyys koostuu
nimenomaan pysyvästi erilaisiksi kehittyneistä variaatioista.
Tältä pohjalta katsoen puheet siitä, että autismikirjo on muka
"kehityshäiriö", paljastuvat naurettavan katteettomiksi.

Mistähän oikein johtuu se, että neurotyypillisellä enemmistöllä
on niin suuria vaikeuksia ymmärtää autismikirjoisuutta
yhdeksi ihmislajin AITOUDEN muodoksi, sellaiseksi, joka on
antanut ihmiskunnalle paljon taiteen ja tieteen suuria nimiä,
puhumattakaan suurten keksintöjen tekijöistä.

Enemmistö vierastaa meitä autismikirjoisia varsin
omahyväisistä syistä. Siksi, että me emme ole enemmistön
kaltaisia! Miksi sitä pidetään pelottavana asiana?
Enemmistö näyttää yhä pelkäävän biodiversiteettiä
eli sitä, että juuri monimuotoinen erilaisuus ja lajien runsaus
tekee tästä kaikesta - koko luomakunnasta - kestävää.

Yleisesti hyväksytty terveyskäsitys on perinteisessä
kapeakatseisuudessaan tosi pitkään kavahtanut
sitä, että autismikirjoisuus voitaisiin nähdä yhtenä
neurobiologisen TERVEYDEN variaationa. Jotkut ovat yhä
työntämässä autismikirjoisuutta jopa psykiatristen
sairauksien suuntaan. Ne, jotka niin tekevät, ovat nentistejä.
He eivät ymmärrä sitä, että nentismissä on selvästi enemmän
sairauden piirteitä kuin autismikirjoisuudessa.

Ihmiskunta olisi ehkä jopa hukassa ilman autismikirjoisia
erityisyksilöitään. Me kaikki neuroepätyypilliset eli
neurobiologisesti epätyypilliset (engl. neurobiologically atypical)
olemme ehkä olemassa "ihmiskunnan herätyskelloina". Olemme
herättelemässä ihmiskunnan enemmistöä kehitystä pysäyttävästä
ahdasmielisyydestään kohti avarampia, todenmukaisempia, parempia
ja nimenomaan TERVEEMPIÄ näkemyksiä.

Kun assina katselee tätä nykymaailmaa ja sen elämää,
ei voi olla näkemättä asennevinoutumia. Jopa jotkut
poliittiset puolueet tuntuvat asettuvan jonkin
asennevinoutuman taakse, jopa tieteen todistamia
faktoja vastaan.

Narsismi ilmenee aina kullekin aikakaudelle tyypillisellä
tavalla. Näinä aikoina narsistit äänestetään suurvaltojen
johtoon. Ja meno on sen mukaista. Mitä isot edellä,
sitä pienet perässä. Eivätkä isot taaskaan kykene
kantamaan vastuutaan antamastaan esimerkistä ja
sen seurauksista.

Jos ihmiskunta erehtyy äänestämään narsistit itseään
johtamaan niin kuka enää kehtaa olla ihminen!

Narsismia hyvin paljon tutkinut Robert D. Hare on kirjoittanut
kirjan Ilman omaatuntoa. Jos oikein kiteyttää ja pelkistää niin
narsismi tosiaan on elämistä ilman omaatuntoa.

Tekoälyn yhteenveto:
OMATUNTO tarkoittaa ihmisen sisäistä moraalitajua, eli kykyä
erottaa oikea väärästä sekä tuntea tekojensa seuraukset.
Sitä kutsutaan usein myös "sisäiseksi ääneksi".

Jos ihminen oman "sisäisen äänensä" ohjaamana alkaa luulla
olevansa muiden ihmisten yläpuolella ja voivansa määrätä
muiden elämästä ja kuolemasta, silloin on kysymys niin vakavasta
sairaustilasta, että sellaista ihmistä ei voida päästää johtamaan
ihmisjoukkoja - ei edes yhtä ihmistä. Näin sanoo omatunto.
Mutta mikä on ihmiskunnassa tällä hetkellä vallitseva todellisuus!
Voiko ihmiskunnan omatunto hyvin?

Assina olen jo yli kuuden vuosikymmenen ajan katsellut,
miten eri ihmiset suhtautuvat meihin synnynnäisesti erilaisiin.
Monenlaista asennevinoutumaa olen nähnyt ja kuullut.
Jotkut käyvät kärkkäästi synnynnäisesti erilaisten ihmisten
kimppuun ja ikään kuin yrittävät nostaa itseään vähemmistöjen
kustannuksella. Onko Päivi Räsänen yksi heistä?

Miten toimimalla ihminen pääsee taivaaseen, ikuisen elämän
iloihin? Ei ainakaan heikompia kiusaamalla!

Onko moraalisesti oikein vaatia meitä autismikirjolle
syntyneitä ihmisiä muuttumaan enemmistön kaltaisiksi?
Onko se tieteellisesti todistettu edes mahdolliseksi!

Jos "omantunnon ääni" vaatii ihmistä käymään erilaisten
ihmisvähemmistöjen kimppuun, onko silloin alkuunkaan
enää kyseessä terve omatunto.

12 vuotta sitten joku kirjoitti näin fiksusti:

"Aspergerin oireyhtymä (assi) ei ole sairaus, vaan
neuronormaalista (nentti) poikkeava aivojen
toimintamuoto. Joskus sitä sanotaan kehityshäiriöksi,
mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että jonkin automerkin
jokin malli on kehityshäiriö!"

Hyvin oivallettu tuo, että asperger on yhtä vähän
mikään kehityshäiriö kuin jonkin automerkin
jokin malli. Nykyään nimitetään nentisteiksi niitä
ajattelultaan huolestuttavasti kapeutuneita ihmisiä, jotka
kykenevät hyväksymään neurobiologisuuden monista
normaaleista muodoista vain neurotyypillisyyden.

Luin aamulla ketjua Asperger ja narsismi. Assina en
voi edelleenkään kuin ihmetellä sitä, miten jotkut selvästi
nentistiseen asennevinoutumaan tipahtaneet poloiset
suorastaan suuttuvat, kun joku esittää faktoja aspergerin
ja narsismin todellisista eroista! Nentistit eivät tunnu
pääsevän millään eroon harhaisesta ja pakonomaisesta
vimmastaan nähdä asperger-ihmiset narsisteina.
Nentismin taipumus sokeuttaa ihmisen ymmärrystä
on ilmeisesti luultua pahempaa!

Pari vuotta sitten kirjoitin:

"Viisaimmat ovat nähneet jo kauan, että ihmisten neurobiologinen
muuntelu (esim. asperger) on ihmiskunnan selviytymisen kannalta
pysyvästi arvokasta. Kaikki neuromoninaisuus pitää sijoittaa
harvinaisuudestaan huolimatta normaalin rajojen sisäpuolelle, koska
olisi tuhoisaa kapeakatseisuutta nähdä normaalina ja hyväksyttävänä
vain yksi neurobiologisen muuntelun muoto ja julistaa pois heitettäviksi
kaikki 'epänormaalit' muodot. Asperger on normaalia muuntelun rikkautta,
jossa on erityisvahvuuksia. Siksi aspergeria ei pidä 'hoitaa pois', vaan suojella."

Se, että joillakuilla on yhä todellisia vaikeuksia tulkita meitä
autismikirjoisia oikein ja tulla kanssamme toimeen, johtuu
heidän tietämättömyydestään. He tarrautuvat vanhaan ja
väärään tietoon eivätkä halua oivaltaa olleensa väärässä.

Joillekin poloisille on todella kaikkein sietämättömin asia se, että
jokin ihminen on synnynnäisesti ERILAINEN. Sellaiset poloiset
vaativat ja painostavat jokaista synnynnäisesti erilaista ihmistä
"korjaamaan" itsensä samanlaiseksi kuin kaikki muutkin. Voiko
sellaisia "korjaajapoloisia" kutsua sivistyneiksi ihmisiksi!

Onneksi on myös sivistyneitä ihmisiä, jotka osaavat arvostaa
ihmisten erilaisuutta. Onneksi sellaiset sivistyneet ihmiset
ovat syvällisiä ajattelijoita, ahkeria puhujia ja teräviä kirjoittajia.
He ovat yleensä erilaisuuden kokemusasiantuntijoita, sellaisia,
joiden kanssa debatointiin ryhtyneiden nentistien on turha
kuvitella pärjäävänsä.

Näitä asioita kannattaa ajatella ja lähestyä ihan tietyllä tavalla.
Esim. juuri niin kuin teki eräs autismikirjon kokemusasiantuntija
eräässä taideteoksessaan:
"If you are different, you should not fix it, but discover it!"
Eli suomeksi:
"Jos olet erilainen, sitä ei pidä korjata vaan löytää!"

Miksi narsistit ovat kaikkein kärkkäimpiä tuomitsemaan
niitä ihmisiä, jotka ovat erilaisia suhteessa enemmistöön.
Miksi narsistia vaivaa niin usein täydellinen kyvyttömyys
hyväksyä erilaisuutta ja tulla ylipäänsä toimeen erilaisten
kanssa. Esim. meidän autismikirjoisten kimppuun narsistiset
ihmiset yrittävät käydä harvinaisen usein, varsinkin sillloin,
kun me puhumme narsismin todellisesta toksisuudesta.

Narsisti ei ole sinut edes itsensä kanssa. Siitä se johtuu.
Englanninkielisestä wikipediasta luin pari vuotta sitten
sen faktan, että NARSISTILTA PUUTTUU KUNNON
ITSETIETOISUUS eli hänellä on vaikeuksia ymmärtää
omia piirteitään.

Assina eli syntymästäni asti neurobiologisesti erilaisena
olen putkahtanut tälle planeetalle ylivoimaisen
neurotyypillisen enemmistön keskelle edustamaan
pientä vain 2 prosentin suuruista vähemmistöä.
Tässä perustilanteessa koko elämä on paljolti sen
ihmettelyä, miten eri lailla enemmistö käsittää asiat
ja miten eri lailla se käyttäytyy. Räikeimmin se
enemmistön erilaisuus näkyy silloin, kun sen
katseet kääntyvät minuun ja alkavat suoltaa
minulle "neuvoja" ja "elämänohjeita", sellaisia
joita kukaan autismikirjoa vähänkin ymmärtävä
ei erehtyisi esittämään. Ne "neuvot" ovat harvinaisen
usein tieteen todistamien faktojen vastaisia ja ne
perustuvat ainoastaan siihen heppoiseen ja valitettavan
yleiseen harhauskomukseen, että "eihän enemmistö
voi olla koskaan väärässä".

Autismikirjoisuuden ymmärtäminen vaatii hyvän motivaation.
Jos on syntynyt autismikirjolle ja elää siinä koko elämänsä
jokaisen päivän, se vaadittava motivaatio on olemassa joka
päivä.

Mutta miten on neurotyypillisen enemmistön laita. Enemmistö
voi elää porskuttaa hyvinkin pitkään tietämättömyytensä ja
ymmärtämättömyytensä pilkkopimeydessä täysin vailla
motivaatiota viisastua. Se pilkkopimeys voi paljastua enemmistön
edustajille vain niinä pieninä satunnaisina hetkinä, jolloin he
kohtaavat autismikirjoisen ihmisen. Ja silloinkin he helposti
lipsahtavat tulkitsemaan autismikirjoa täysin väärin tyyliin
"olet sairas, kun et ole vieläkään oppinut kunnioittamaan 
meidän kunnon ihmisten näkemyksiä, vaan väität vastaan".
Huh huh! 
Niinpä niin. Kummaltakohan osapuolelta se ymmärtämisen ja 
kunnioituksen kyky oikein puuttuu!

Olen aivan varma, että meidän sukupolvemme jälkeen jossain
vaiheessa enemmistökin oppii ymmärtämään autismikirjoisia
ihmisiä. Ensin pitää enemmistössä syntyä motivaatio ymmärtää.
Sen jälkeen tulee itsestään myös motivaatio hyväksyä. Sen jälkeen
neurotyypillinen enemmistö ei enää haksahtele tyrkyttämään
meille autismikirjoisille täysin virheellisiä "neuvoja" tyyliin
"jos et opi käyttäytymään meidän kunnon ihmisten lailla niin
miten ikinä voit kuvitella tulevasi onnelliseksi". Huh huh!

Enemmistöltä yhä puuttuu sen oivaltaminen, että on olemassa
neurobiologinen raja ja että ihmisiä syntyy sen rajan molemmin
puolin ja tuloksena on pysyvästi vähintään kahdenlaisia ihmisiä.
On Homo sapiens eli neurotyypilliset ihmiset ja sitten on
ihmislajin alalaji Homo aspiens eli me autismikirjoiset ihmiset.

Miten täydellisen antoisan näkökulman tähän ihmiskunnan
neurobiologiseen kaksijakoisuuteen ihminen saakaan, jos
hän syntyy autismikirjoiseksi ja joutuu elämänsä jokaisena
päivänä kokemaan sen pysyvän kahtiajaon aiheuttamat seuraukset,
jotka ovat sitä tuskallisempia, mitä pimeämpiä ja pohjattomampia
ovat enemmistön tietämättömyyden syöverit.

Niinhän se on, että neurotyypillisen enemmistön on vaikea
jopa tiedostaa olevansa neurotyypillinen, puhumattakaan siitä,
että noin vain ihan itsestään neurotyypillinen enemmistö osaisi
herätä ymmärtämään, mitä on autismikirjoisuus ja mitä se ei ole.

Me autismikirjolle syntyneet olemme avainasemassa herättelemässä
enemmistöä. Meillä on paras näköalapaikka autismikirjoisen
todellisuuden ytimeen ja samalla myös paras näköalapaikka
siihen skismaan, mikä vallitsee autismikirjoisten ja neurotyypillisten
ihmisten näkemysten välillä ja aiheuttaa sitä suurempia riitoja,
mitä syvempää ja sikeämpää on neurotyypillisen enemmistön
autuaan unelias tietämättömyys.

Autismikirjoisuutta ei alkuunkaan ymmärretä, jos luullaan, että
se on "sairaus, joka voidaan muuttaa neurotyypillisyydeksi".
Autismikirjon ymmärtämisen edellytys on se, että se
tajutaan synnynnäiseksi ja pysyväksi ihmislajin isojen
aivojen toiminnan ominaisuudeksi, yhdeksi luonnon
normaalin monimuotoisuuden variaatioksi, sellaiseksi,
mikä on hyödyttänyt ihmiskuntaa antamalla monille
ihmisyksilöille merkittäviä erityisvahvuuksia.

Sairaudethan eivät anna ihmisille merkittäviä
erityisvahvuuksia. Siksi autismikirjon yhteydessä
ollaan vihdoin onneksi luopumassa harhaanjohtavasta
sairaus -sanan käytöstä. Sama koskee harhaanjohtavaa
häiriö -sanan käyttöä.

Autismikirjon patologisointi on onneksi jo todella mennyttä
aikaa. Se on kuin kolkkoa kaikua niiltä pimeiltä aikakausilta,
jolloin normaalia neurobiologista erilaisuutta pelättiin, koska
sen todellista olemusta ja yhteyttä luonnon arvokkaaseen
monimuotoisuuteen ei ymmärretty.

En voi olla kehumatta Ira Selkälän tuoretta tietokirjaa SOPIMATTOMAT.
Siinä kirjassa ollaan niin selvillä meidän neurokirjon ihmisten
arkitodellisuudesta, että oikein ihmetyttää. Harvinaista näkökykyä!

Jäin tuijottamaan sivulla 196 kohtaa "Autistinen/neuroepätyypillinen
loppuunpalaminen (engl. autistic burn out): voimakas uupumustila,
joka neuroepätyypilliselle voi kehittyä, kun neurotyypillisessä
maailmassa selviytyminen käy ylivoimaiseksi."

Tiedän tarkkaan, mistä tuossa puhutaan. Olen sen kokenut ja
käynyt läpi. Se oli lukioaikaa, joka minulla ajoittui 60-luvun
lopulle. Oi niitä aikoja! Paloin lukiossa loppuun. Miksi?
Lähinnä siksi, että ympärilläni oleva neurotyypillinen
"aikuisten todellinen maailma" alkoi vieraalla erilaisuudellaan
ja oudoilla (neurotyypillisillä!) odotuksillaan todella väsyttää
ja RIIVATA minua. Edes normaalit yöunet eivät saaneet
voimiani palautumaan. Aamuisin, kun olisi pitänyt raahautua
kouluun, minua nukutti niin ettei mitään rajaa.

Minun vanha poissaolovihkoni on hyvin kuvaava autenttinen
dokumentti noilta loppuunpalamisen ajoilta. Onneksi se vihko
on yhä tallella. Kiinnostavinta on se, mitä olin lukioaikana
kirjoittanut runsaiden poissaolojeni syiksi. En tuolloin ymmärtänyt
todellisia poissaolojeni syitä mutta silti piti syiden kohdalle jotain
kirjoittaa. Kirjoitin intuitioni varassa syiden kohdalle varsin outoja
sumuisia ilmaisuja, koska en todellakaan itse eikä kukaan
muukaan ollut silloin vielä löytänyt minusta todellista
ulkopuolisuuden ja poissaolemisen tunteen syytä.
Tuonaikaisia sumuisia ilmaisujani olivat mm. "zzzzzzz" ja
"myöhäisherännäisyys". Ne olivat näin jälkeenpäin ajatellen
kyllä yllättävänkin oikeansuuntaisia, koska juuri tuollaiset
ilmaisut viittasivat jo siihen suuntaan, että olin ikään kuin
"oudon sähköisessä itseeni vajonneessa tilassa". Miten olisin
voinutkaan lukioaikaan kuvata tilannettani ja poissaoloni
todellisia syitä tuon selvemmin! Eihän kukaan tuolloin
tiennyt mitään Aspergerin syndroomasta ja ADHD:stä.
Eikä sanaa autismikirjoisuus ollut vielä keksitty!

Niinpä niin.
Selvitäkseen tässä neurotyypillisessä maailmassa autismikirjoisen
ihmisen on todella vajottava omaan sisäiseen todellisuuteensa!
Jos hän ei näin tee, hän menettää yhteyden aitoon todelliseen
itseensä siinä hullunmyllyssä, joka pyörii hänen ympärillään ja
jossa päivittäin singahtelee hyvin vieraannuttavia neurotyypillisiä
odotuksia. Ja tuo ympärillä singahteleva "aikuisten todellinen
maailma" ei kunnolla vieläkään tiedosta neuroEPÄtyypillisen
maailman olemassaoloa, sitä, että kaikki ihmislapset eivät
todellakaan ole syntyneet neurobiologisen rajan
neurotyypilliselle puolelle.

Autismikirjolle syntyneenä assina katselen normaalien ihmisten
enemmistöä hyvin eri näkökulmasta kuin normaali enemmistö itse.
Normaali eli neurotyypillinen enemmistö ei näe mitään ongelmaa siinä,
että se ei kykene tulemaan toimeen meidän autismikirjoisten kanssa!

Normaali enemmistö luulee, että se vuorovaikutuksen sujumattomuus
johtuu autismikirjoisuudesta, siis että muka vain meillä autistisilla
olisi vaikeuksia vuorovaikutuksessa ja että muka juuri se on sitä
"autismikirjoisuuden sairautta ja kehityshäiriötä". Mutta erilaiseksi
syntyminen ei ole millään lailla sairautta eikä kehityshäiriötä.
Juuri runsas erilaisuus ja monimuotoisuushan on terveen luonnon
kestävyyden edellytys.

Kirjoitin hiljakkoin, että "normaalit ovat niin usein täynnä normaaliuttaan,
että eivät kykene antamaan autismikirjoisen ihmisen olla sellainen, millainen
hän synnynnäisesti ja pysyvästi todella on. Juuri tuo normaalien kyvyttömyys
on ONGELMISTA VAIKEIN, koska sitä ei vielä kyllin yleisesti tajuta."

Siis vaikein ongelma normaalin eli neurotyypillisen enemmistön ja
autismikirjoisten välillä on enemmistön kyvyttömyys HYVÄKSYÄ
meitä neurokirjon ihmisiä yhdenvertaisiksi kanssakulkijoikseen.
Se, että me olemme neurobiologisesti pysyvästi ERILAISIA, on
edelleen normienemmistölle ärtymystä aiheuttava asia
eli punainen vaate. Miksi enemmistö ei siedä kuin itsensä
kaltaisia ihmisiä? Hyvä kysymys.

Enemmistö on löytävinään syntipukit kaikkeen juuri meidän 
erilaisten joukosta! Se on harhaista toimintaa ja enemmistö
vain pettää itseään. On kiistattoman aivotonta ja alkeellisen
pelkopohjaista toimintaa erehtyä toistuvasti työntämään
meidät erilaiset ihmiset "sairaiden ja häiriöisten" eristysselliin 
ja olla tekohurskaasti huomaamatta omaa sairasta kapeakatseisuutta
ja omahyväistä oman normaaliuden katteetonta yli-ihailua, joka 
sokeuttaa silmät näkemään monia olennaisia totuuksia ja 
estää oivaltamasta mm. sitä, että IHMISLAJIN TODELLINEN
TERVEYS JA LUONNON KOKONAISUUDEN TOIMIVUUS
NIMENOMAAN EDELLYTTÄÄ MONIMUOTOISUUTTA JA
SEN HYVÄKSYMISTÄ.

Löysin netin loputtomista sokkeloista loistavan englanninkielisen artikkelin,
jossa puhutaan asiaa sellaisista yhteiskunnallisista normeista,
joita jokaisen kannattaisi RIKKOA PYSYÄKSEEN USKOLLISENA
ITSELLEEN! Todella silmiä avaava artikkeli!
Täältä se löytyy:
https://www.followyourownrhythm.com/blog-1/2017/2/27/5-social-norms-you-should-break-to-stay-true-to-yourself

Autismikirjoisena joutuu sietämään neurotyypillisiin normeihin
jumittuneita ihmisparkoja (nentistejä) niin paljon, että ei voi
olla tajuamatta, että autismikirjoisuus olisi valtavan paljon
helpompaa, jos nentistejä ei olisi, vaan kaikki ihmiset vihdoin
kasvaisivat henkisesti sille tasolle, jossa autismikirjoisuus
ymmärretään oikein eli yhtä luonnolliseksi ja terveeksi asiaksi
kuin kaikki erilaiset synnynnäiset ihonvärit.

Meidän autismikirjoisten ihmisten sosiaalisuus toteutuu
toisin kuin neurotyypillisellä enemmistöllä. Meidän elämämme
toteutuu - yllätys yllätys - autismikirjoisena! Se on toisenlaista
eikä se toisenlaisuus ole mitään sairautta eikä häiriötä.

Meidän autismikirjoisten ihmisten toisenlaisuus on antanut
ihmiskunnalle jopa todella huomattavan määrän keksintöjä,
tieteen innovaatioita ja upeita taideteoksia. Oliko esim. kuuluisa
autismikirjoinen Albert Einstein muka sairas ja häiriöinen?
Ei. Hän oli aivan poikkeuksellisen erityisvahva niillä tieteen aloilla,
jotka hän valitsi erityiskiinnostuksenkohteikseen. Ja mitä siitä
seurasi. Mikä oli lopputulos. Tuloksena oli mm. fysiikan nobel
vuonna 1921. Einsteinia - tuota pörrötukkaista autismikirjoista
miekkosta - pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä
ja tunnetuimmista tiedemiehistä.

Meidän autismikirjoisten on pidettävä kiinni niistä tavoistamme
olla sosiaalinen, jotka tuntuvat meistä luontevimmilta. Jos me
emme toimi niin, me menetämme yhteyden erityisvahvaan
itseemme ja heitämme synnynnäiset lahjamme roskiin ja
siinä menettävät kaikki. Kuka neuvoo meitä tekemään niin!!

Enemmistö ihmisistä on synnynnäisesti neurotyypillisiä ja sitä
mukaa, kun he noudattavat neurotyypillisyyttään, heihin
kovettuvat neurotyypilliset sosiaaliset normit ja he alkavat
harhaisesti uskoa, että muunlaisia terveitä kunnon normeja ei
ole olemassakaan. He eivät tiedosta omaa kovettuneisuuttaan,
vaikka se selvästi rajoittaa heidän kykyään nähdä muunlaisia
ihmisiä ja hyväksyä heitä. Heistä tulee kapeakatseisia
kyklooppi-ihmisiä. Heistä tulee kuolleita suolapatsaita.

Räikein ongelma tulee esiin silloin, kun neurotyypillisyyteensä
pahiten kovettuneet ihmisparat alkavat "neuvoa" meitä
toisenlaisia, meitä autismikirjoisia. Silloin tulee esille heidän
"vilpittömästi hyvää tarkoittavien" neuvojensa pahin ominaisuus:
sairaalloinen neurotyypillisyyden tuputtaminen meille, jotka
emme ole syntyneet neurotyypillisiksi emmekä voi sellaisiksi
muuttua!

Jos ihminen liiaksi kovettuu neurotyypillisyyteensä, hänestä
tulee neurotyypillisen normimuottinsa orja ja hänen elämäänsä
astuu pelko eikä hän enää kykene sietämään erilaisuutta, koska
se saa hänet pelkäämään yhä enemmän. Kapeakatseisuudesta
muodostuu yltyvä kapeutumisen kierre ja ihminen alkaa jo
eläessään muistuttaa omaa hautakiveään.

Onneksi yhteiskuntamme henkinen taso ja tietoisuus menevät
pikku hiljaa vääjäämättä parempaan suuntaan. Vanhentuneet
kapeikoiksi ahtautuneet normit ja näkemykset hajoavat ja
korvautuvat uusilla. Päätavoite ei ole luoda itseisarvoisesti 
vain uusia sosiaalisia normeja, vaan erityisesti vapauttaa ihminen
tarpeesta noudattaa niitä silloin, kun ihminen sydämessään
tuntee, että ne eivät ole oikeita.

Alussa linkitetyssä artikkelissa sanotaan:
"Jotkut kuitenkin estävät meitä olemasta sitä, keitä todella olemme,
sen sijaan, että ne tekisivät meistä parempia. Nykyään luotamme niin
paljon näihin normeihin ja sääntöihin, jotka kertovat meille, miten olla
ja mitä tehdä, että unohdamme olla oma itsemme. Tai pelkäämme olla
oma itsemme, koska emme halua tulla pilkatuiksi tai hylätyiksi. Mutta
kuinka pitkälle olemme valmiita menemään ja luopumaan todellisesta
itsestämme tullaksemme muiden hyväksymiksi? Kuinka paljon
todellisista haluistamme ja uskomuksistamme olemme valmiita
luopumaan, jotta voisimme sopia täydelliseen muottiin siitä, keitä
meidän "pitäisi" olla? Missä vaiheessa sanomme "nyt riittää" ja
alamme ajatella itse ja tehdä sitä, mikä mielestämme on meille oikein,
VAIKKA se olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä kaikki muut tekevät?"

Hyvin sanottu!
Juuri noita todella tärkeitä ja olennaisia ydinpointteja meidän
kaikkien on syytä pohdiskella!
Uskallammeko elää elämää, joka on todella ominta meitä!
Jos emme uskalla, jäämme ihmisinä todella pieniksi.

Autismikirjoisena joutuu vaikeuksiin, jos kuuntelee vain enemmistöä
ja laiminlyö oman autismikirjoisen itsensä kuuntelun.
Siispä kuuntele sisintäsi. Kuuntele sitä, mikä tuntuu sinusta oikealta.
Oletko huomannut, että sitä et juuri koskaan kuule muilta?

Liian moni ihminen kärsii siksi, että tuntee painetta täyttää ulkoisen
ympäristönsä odotuksia silloinkin, kun ne eivät sovi yhteen sen
kanssa, mitä oma sydän sanoo, haluaa ja pitää oikeana.

Miksi me roikumme huonoissa ulkoisissa säännöissä kuin satimessa.
Todellisuudessa nehän eivät sido meitä millään lailla. Me olemme
vapaita sieluja. Niin kauan kuin me emme rajoita muita, me voimme
elää elämäämme omalla tavallamme!

Ihmisen ajattelu lukkiutuu, jos hän liikaa välittää siitä, mitä muut
ajattelevat. On ajateltava vapaasti ja omilla aivoillaan. Muiden
odotukset ovat muiden odotuksia. Ihminen on hullu, jos hän ei
kuuntele omia odotuksiaan! Jos ihminen menettää yhteyden
itseensä, hän on helppoa riistaa nentisteille, narsisteille ja
muille itsekkäille toksisuuden tehokylvökoneille.

Elämme yhä maailmassa, jossa jokaisen ihmisen ympäriltä löytyy
erilaisuutta pilkkaavia itsekkäitä sekopäitä. He ovat pelokkaita,
onttoja ja kylmiä. He eivät ymmärrä, että kaikki ihmiset ovat
erilaisia ja ainutlaatuisia. He elävät pimeydessä, johon ei ole vielä
saapunut sivistyksen valoa. He harhailevat vailla sitä tietoa, että
juuri runsas erilaisuus ja monimuotoisuus tekee tästä maailmasta
kestävän. He ovat alttiita eksymään disinformaation upottavaan
liejuun ja hurahtamaan totalitarismiin, jossa he harhaisesti uskovat
voivansa kontrolloida meitä kaikkia ihmisiä, meitä kahleettomia
vapaita sieluja, jopa niitäkin, jotka ihmiskunta voi esitellä kaikkein
parhaimpina saavutuksinaan.

Ovatko ajatuksesi todella omiasi? Oletko aidosti niiden takana?
Kun ilmaiset ajatuksiasi, oletko parhaimmillasi, oletko elävä
lämminsydäminen ihminen, vai oletko silloin kylmä, aivoton ja
väsähtänyt teollisuustuotettu kopiokone, joka on jo vanhaa
malliaja pian kärrätään metalliromuna kaatopaikalle.

Jos olet omanlaisesi, pienet älykääpiöt tulevat ja tokaisevat:
"Olet erilainen, sellainen ei saa olla! Jos et älyä muuttua
meidän kaltaiseksi, saat syyttää vain itseäsi siitä, että
sinua kiusataan!" Huh huh!

Vetelevätkö pienet älykääpiöt sinua naruista kuin sätkynukkea?
Laiminlyötkö aidoimman itsesi? Haluatko inspiroida kaikkia
muitakin tekemään samoin? Noinko haaveilet pääseväsi
arvostettujen ihmisten joukkoon?

Autismikirjoisia ihmisiä yritetään ehdollistaa huiputtamaan kaikkia,
eniten itseään. Assina minunkin muka pitäisi ruveta näyttelemään
neurotyypillistä - ja uupua sen valheellisuuden alle!

Assina minä en muka saisi pysyä uskollisena itselleni ja todelliselle
neurobiologialleni, en edes autismikirjoisuuteni erityisvahvuuksille,
sillä ne muka ovat "pelkoa ja kateutta synnyttäviä voimia, joista
minun on luovuttava, jotta yhteiskuntarauha säilyisi."
Huh huh!

Neurotyypillinen enemmistö tyrkyttää omia "ainoita oikeita"
vastauksiaan - vaikka jo heidän kysymyksensä ovat vääriä.
"Miksi et ole vieläkään muuttunut normaaliksi?" Huh huh!

Etsikäämme jokainen omia tärkeimpiä kysymyksiämme.
Ravistelkaamme niskastamme kokonaan pois se alistuneen
uhrin ja ylitunnollisen tottelijan turha ja raskas rooli!
Turhuuksista todella kannattaa luopua!

Älkäämme enää hätkähtäkö, kun seuraavan kerran neurotyypillinen
enemmistö aloittelee aivopesuoperaatiotaan tyyliin "me olemme
enemmistö, meillä on eniten ääniä, me jyräämme sinut, ellet tee sitä,
mitä me nyt pyydämme." Hätkähtämisen sijaan voimme aivan
hyvin räjähtää nauramaan, sillä mitkään eivät ole niin naurettavia
kuin valheet.

Jos et itse hallitse elämääsi, joku sydämetön älykääpiö tulee ja
tekee sen puolestasi ja ottaa elämäsi omaan hallintaansa.
Silloin et enää ole vapaa sielu.

Me olemme niitä, jotka luomme yhteiskuntamme normit.
Me olemme niitä, jotka muutamme huonot normit paremmiksi,
voimaannuttavammiksi ja aidommiksi. Elämme aikaa, jolloin
aitous on uhanalaistunut ja huijarit kutsuvat itseään "maailman
parantajiksi" tyyliin "let's make the world great again!"
Onneksi kuitenkin todellisuudessa on aina niin, että mikään
puhdasta itsekkyyttä pursuava epäaito toiminta ei voi muuttaa
maailmaa kuin huonommaksi.

Kaikki alkaa rohkeudesta irtautua laumasta.
Eikä laumasta voi irtautua, ellei kyseenalaista sen normeja.

Rentoudu, rauhoitu ja mieti, mikä sinua ympäröivän lauman
normi riistää eniten sinun voimiasi, sinun hermojasi, sinun
elämänuskoasi ja todellista toivoasi paremmasta!

Stimmailu/stimmaus/stimmaaminen on osa sellaisen
ihmisen elämää, joka on syntynyt autismikirjolle.

Eräänä päivänä tajusin, että minun eräs stimmaustapani
on se, että tartun lähes päivittäin kitaraan ja hypistelen
sitä niin, että siitä tulee ääniä, jotka tuntuvat ja kuulostavat
aivojani virkistäviltä.

Stimmaus on yhteydessä rutiineihin. Rutiineja kaipaa, jos
niistä on joutunut joksikin ajaksi eroon.

Sain muutama vuosi sitten aivoinfarktin ja huomasin
pian, että kitaransoitto ei enää luonnistunut. Luulin, että
olin menettänyt sen kyvyn lopullisesti. Mutta pikku
hiljaa kitarasta alkoikin kuulua taas hiukan uudenlaisia
ääniä ja huomasin, että kaikki vanha osaamiseni oli
hyödynnettävissä yhä, kunhan vain treenasin ja
jumppasin sormiani. Motoriikkani alkoi toimia viikko
viikolta paremmin.

Aivot on ihmeellinen elin. Se uudelleenmuovautuu ja
tuhoutunut osa voi korvautua toisella.

Ira Selkälän loistavassa tietokirjassa SOPIMATTOMAT
sanotaan näin:

"Stimmaus (engl. stimming): Itsesäätelykeino, jonka
avulla neuroepätyypilliset rauhoittavat hermostoaan ja
purkavat tunteitaan. Stimmailu voi olla esimerkiksi
jonkin esineen tai vaatteen nypertelyä, kehon keinuttelua,
käsien räpyttelya tai tiettyjen sanojen toistelua."

Minulla toistuu usein mielessäni englanninkielinen
lause "You will understand." (Te tulette ymmärtämään.)
En tiedä, mistä se tulee. Oletan, että se nousee syvien
toiveideni lähteestä, sillä toivon hartaasti päivittäin,
että ihmiset alkaisivat ymmärtää paremmin minun
elämäni todellisuutta, jotta eivät enää tekisi minun
neurobiologisesta erilaisuudestani kaikenlaisia
epäilyksiä herättäviä negatiivisia virhetulkintoja.

Eppu Normaali -yhtyeen loistavassa biisissä
Linnunradan laidalla Martti Syrjä laulaa näin:

"Silmin yhä aremmin
Näen paremmin
Mitä näkemättä olla toivoisin
Näkisinpä unta niin kuin
muukin ihmiskunta
Ja kun herään asiat ois toisin"

Tulkitsen tuon hyvin samanlaiseksi toiveeksi kuin tuo
minun tajuntaani jostain syvältä toistuvasti nouseva
"You will understand" -lause.

Miten harras onkaan meidän kaikkien autismikirjoisten
toive siitä, että meidän erilaista kykyprofiiliamme ja
aistitodellisuuttamme todella alettaisiin ymmärtää paremmin
ja että meidät vihdoin erilaisuudestamme huolimatta todella
hyväksyttäisiin yhdenvertaisina ihmisyksilöinä muiden joukkoon.

Niinpä niin.
Maailma ei ole valmis. Onneksi moni meistä
uneksii paremmasta. Moni tekee arvokasta
työtä paremman huomisen puolesta.
Ihmiskunta elää juuri niin kauan kuin on
olemassa toivo.
Ihmisiä syntyy ja kuolee.
Mutta toiveikas mieli on niin tärkeä, että
se ei saa ikinä kuolla.

Tässä yhteiskunnassa eletään neurotyypillisen käyttäytymisen
kultaisen kirjan mukaan. Se on paljolti kirjoittamaton kirja.
Sitä vain pitää noudattaa. Sitä ei tiedosteta. Sitä ei osata
kyseenalaistaa. Sitä pidetään ainoana oikeana, vaikka 
neurotyypillisen käyttäytymisen lisäksi on olemassa myös 
muunlaista YHTÄ KULTAISTA käyttäytymistä, esim. 
autismikirjoista käyttäytymistä.

Meidän autismikirjoisten ihmisten sisällä on nahkakantinen
autismikirjoisen käyttäytymisen kultainen kirja. Jos emme
noudata sitä, vaan yritämme huijata itseämme ja kaikkia
muitakin apinoimalla neurotyypillistä käyttäytymistä,
liikumme kohti mielisairauksiksi luokiteltavia tiloja,
elelemme harhaista huijarimaista elämää, jossa totuus on 
kuin pettävää jäätä ja passikuvamme on digitaalisesti 
muokattu tekoälyä käyttäen tunnistamattomaksi.

On sanottu, että elämme "totuuden jälkeistä aikaa".
Tekoälyn suurimpia vaaroja on se, että sitä aletaan käyttää 
totuuksien vääristelyyn ja ihmisten mielipiteiden piilo-ohjailuun. 

Kun meitä autismikirjoisia yritetään "johdatella neurotyypilliselle
tielle", silloin meitä yritetään vaivihkaa pakottaa väärään
rooliin aivan kuin olisimme kissoja, joiden "pitäisi ruveta
pikku hiljaa käyttäytymään kuin koira". Huh huh!

Jos me autismikirjoiset olisimme neurotyypillisen enemmistön 
kuuliaisia, kilttejä ja tottelevaisia alamaisia, pian me olisimme 
maailman suurimpia huijareita, vetäisimme väärää roolia, 
olisimme kuin todella huonon seuran kaltaistamia onnettomia
zombeja vailla todellista identiteettiä. Emme enää silloin osaisi
erottaa todellista elämäämme siitä teatteriesityksestä, johon 
meidät olisi houkuteltu ja jonka roolit, eleet ja repliikit me 
olisimme hullun lailla opetelleet ulkoa ja siitä ulkokohtaisesta 
ontosta neurotyypillisten fraasien toistelusta olisi tullut meidän 
elämämme "parasta ydintä". Huh huh!

Kysymys:
Mitä itse asiassa tapahtuu, jos autismikirjoinen ihminen
todella oppii käyttäytymään neurotyypillisesti - siis kuin 
kissa, jonka käytös muuttuu niin koiramaiseksi, ettei sitä
enää todellisista koirista erota? 

Vastaus:
Tapahtuu se, että hän menettää autismikirjoisen 
kykyprofiilinsa arvokkaimmat erityisvahvuudet,
sillä totuus on se, että yhdelläkään neurotyypillisellä
ihmisellä ei ole autismikirjoisia erityisvahvuuksia.

Kiinnostuin vasta erään lehtikirjoituksen perusteella kysymään itseltäni, että kukahan sitä mahdetaankaan oikein olla?
Kaikki natsasi niin konepesunkestävään aspergeriin.

Suvussamme on elänyt täyspriimavajakkejakin. Pärjäsin kansakoulussa; opin lukemaan ja kirjoittamaan.
Puhun kuten kankea suomalainen puhuu, mutta harjoitan mielessäni kirjoitustaitoo edelleen.
Asseista tosiaan löytyy tiedemaailmankin merkki-ihmisiä.
Heidän kiinnostuksen kohteensa voivat olla hiukan esim. uskonnollisuudesta erkaantuvia.
Hei haloo haloo; ihminen on planeettamme kunkkulaji, mutta varhaisimmat esivanhempamme kehittyivät apinalajista.

Simpanssit ovat lähimpiä sukulaisiamme luonnossa.

Iso-Luonto teki minusta asperg-äijän. Kun taas kanssaihmiset enemmän ns. varttihullun.
Meän elämämme riippuu ja roikkuu prikulleen Auringon energiasta kuten kärpän variksen tai pajukon.

Aika lähtä laittaa aamupalaa. Tsah!

Luonto (Suuri Luoja) ei tosiaankaan ole tehnyt meistä
autismikirjoisista "kehityshäiriöisiä", vaan meidät on
luotu erityisherkiksi ja erityisvahvuuksia omaaviksi
arvokkaiksi ihmisyksilöiksi, joiden tärkein tehtävä on
RIKASTUTTAA IHMISLAJIN ILMENEMISMUOTOJA.

Meitä autismikirjoisia nimitellään milloin miksikin.
Nentistit nimittelevät meitä "sairaiksi", vaikka me
olemme vain YKSI NORMAALI MUOTO TERVEYDEN
MONIMUOTOISUUDESSA.

Osa enemmistöä edustavista neurotyypillisistä ihmisistä eli
nenteistä harhautuu uskomaan olevansa meihin autismikirjoisiin
verrattuna "ääriterveitä". Sellaiset nentit ovat sairastuneet nentismiin.
Nentismi syntyy, kun neurotyypillisyys nousee päähän kuin
alkoholi ja ihminen tulee siitä riippuvaiseksi.

Jos kaikki nentit sairastuisivat nentismiin, olisi erityislahjakkailla
autismikirjoisilla todella tukala elämä, niin tukala, että siinä kaikki
tämän hetken "einsteinit", "beethovenit", "edisonit", "picassot" jne.
joutuisivat niin ahtaalle, että heille ei jäisi energiaa toteuttaa
erityisvahvuuksiaan, kun nentistit aivan järjettömästi painostaisivat
heitä käyttäytymään neurotyypillisesti, mikä muka olisi "kunnon
ihmisen tärkein terveyden tuntomerkki".

Nentismi ei ole tervettä. Nentismi on asennevinoutuma. Nentisti
ei näe maailmaa sivistyneen ihmisen silmin. Nentisti elää "toinen
silmä kiinni". Nentismi on sitä, että neurotyypillisyyttä sairaasti
yli-ihannoidaan ja samalla sairaasti tuomitaan kaikki luonnon
normaaliin monimuotoisuuteen kuuluvat neuroepätyypillisyydet.

Nykynentismin yleisin - lähes virallinen - muoto on se, että
autismikirjoa yhä nimitellään "kehityshäiriöksi".

Tiedän omasta pitkästä kokemuksestani, että autismikirjoinen 
ihminen voi saada erittäin TERVEHDYTTÄVIÄ tunne-elämyksiä 
musiikin kautta.

Assina olen jo 50 vuoden ajan fanittanut Eppu Normaalia.
Siinäpä elämäni tärkein yhtye ja elämäni tärkeintä musiikkia!
Suomi elää parhaillaan sitä päivää, jolloin eput esiintyvät
viimeisen kerran. Se esiintyminen tullaan näkemään 
tv:ssä itsenäisyyspäivänä 6.12.2026.

Loistavalla levyllä Sadan vuoden päästäkin, joka päätti eppujen
11 vuoden mittaisen levytystauon vuonna 2004, on mm. biisi 
Missä olen juuri nyt? 
Tuon biisin sanoituksesta on jäänyt päähäni säe
"Missä oon kun itseäni tarvitsen?".

Tuo kysymys, jonka sanoittaja Martti Syrjä on laatinut, on 
hyvin olennainen.
Assina tuo kysymys koskettaa minua aivan erityisesti.
"Missä oon kun itseäni tarvitsen?"

Koska olen autismikirjoinen eli neurobiologisesti 2 prosentin 
vähemmistössä, TARVITSEN ITSEÄNI KOKO AJAN, sillä
muuten en pysy järjissäni. Enkä voi toteuttaa sitä "itseni 
tarvitsemista" millään muulla tavalla kuin omalla 
AUTISMIKIRJOISELLA tavallani!

Jos autismikirjoiseksi pysyvästi syntyneenä ihmisenä 
vieraantuisin itsestäni niin pahasti, että alkaisin hullussa 
valheellisen itsevarmuuden puuskassa ryntäillä pitkin
neurotyypillisyyksien ryteikköjä, olisin silloin todella 
yhtä eksyksissä kuin sellainen yli-innokas yksinäinen 
aloitteleva suunnistaja, joka on hukannut karttansa 
ja kompassinsa keskellä tuntematonta erämaata. 

Keskellä loputtomien neurotyypillisyyksien aarniometsää 
autismikirjoinen ihminen on todella hukassa, jos hänen 
yhteytensä omaan sisäiseen todellisuuteensa katkeaa. 
Hän on yhtä hukassa kuin yksinäinen orpo kissa sellaisen 
valtavan koiralauman keskellä, joka ei voi sietää sitä, että
joku julkeaa käyttäytyä kuin kissa!

"Missä oon kun itseäni tarvitsen?" Olenko hukassa eli 
muiden armoilla? Vai pystynkö olemaan oma itseni eli 
omaan autismikirjoisuuteeni rauhallisesti luottava 
ihminen?

Think about that, folks!
Eli miettikääpä sitä hyvät ihmiset!

Ja mitä sanoikaan viisas E. E. Cummings (1894-1962)
kuuluisassa aforismissaan:

"Omana itsenään oleminen maailmassa, joka tekee parhaansa,
öin ja päivin, tehdäkseen ihmisestä kaikkien muiden kaltaisen,
on vaikein taistelu, mitä ihmisellä on, eikä koskaan pidä
lakata taistelemasta."