Autismikirjo - harvinaista mutta silti normaalia

"Elämän pitää mennä neurotyypillisesti!"
"Kunnon ihmisen tulee elää enemmistön lailla!"

Niinpä niin.
Tuollaiset lausahdukset, ajatukset, näkemykset, neuvot ja
elämänohjeet ovat sinulle vääriä ja SOPIMATTOMIA, jos 
olet sattunut syntymään neuroepätyypilliseen vähemmistöön.

Assina ei voi olla kohtaamatta vääriä neuvoja. Miksi?
Siksi, että assina on 2 prosentin vähemmistössä 98-prosenttista
neurotyypillistä enemmistöä vastaan.
Miten helposti siinä AS-ihminen lipsahtaakaan
maskaamaan eli vetämään itselleen sopimatonta
roolia, näyttelemään normaalimpaa kuin todellisuudesssa
on. Miten hukkaan oma elämä silloin meneekään! 
Jos maskaa, silloin ei uskalla elää omana itsenään eikä
oma elämä toteudu aidosti! Elämästä tulee harhailua ja
väsymistaistelua.

Olen kuullut, että jotkut assit ovat järkyttyneet saatuaan 
AS-diagnoosin. Jotkut jopa haluavat AS-diagnoosistaan eroon.
Minusta se on kummallista, koska varmuuden saaminen
AS:stahan antaa ihmiselle paremmat mahdollisuudet 
realistiseen minäkäsitykseen ja identiteettiin kuin 
koskaan aikaisemmin.

Neurotyypillisten eli NT-ihmisten ylivoimainen lukumääräinen 
enemmistö ja sen mukainen kulttuuristen arvojen hegemonia
väheksyy helposti kaikkia neuroepätyypillisten ihmisten 
marginaaliryhmiä ja voi saada monen synnynnäisesti erilaisen
ihmisen tuntemaan aiheetonta huonommuutta ja häpeää.

Miten tärkeää onkaan tiedostaa oma neurobiologinen
asemansa ihmislajin aivojen luonnollisen ja normaalin
monimuotoisuuden uumenissa!

Kun sanon tämän ketjun otsikossa, että autismikirjo
on "harvinaista mutta silti normaalia", tarkoitan sitä, että
nykyajan käsityksiä vastaava uusi normaali ei ole samaa
kuin entinen vanhentunut käsitys "normaalista" eli se aikansa
elänyt ahtaan nentistinen näkemys, että muka normaalia,
luonnollista ja tervettä olisi VAIN se neurotyypillisyys, joka on
ihmisten selvän enemmistön aivoissa ja saa heidät kokemaan
maailman ja varsinkin muut ihmiset ihan tietyllä neurobiologisella
tavalla eli ns. neurotyypillisesti.

Osa neurotyypillisistä ihmisistä on sokeasti ja aivottomasti
luiskahtanut/pudonnut nentistisen asenteen sudenkuoppaan.
Nentismi on sitä, että räikeästi, perusteettomasti ja omahyväisesti
yli-ihannoidaan neurotyypillisyyttä eli "nenttiyttä" ja kaikki meidät
neuroEPÄtyypilliset (adhd, autismi, tourette jne.) ihmiset
ymmärtämättömästi ja tylysti rusennetaan "häiriöiden" ja
"sairauksien" jätekarsinaan, johon on teljetty kaikki ne, jotka
muka "eivät ansaitse ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemista".
- Lienee turha edes mainita, että tällaisen jäteongelman ydin
piilee nentistien oman ymmärryskyvyn puutteessa.

Edelleen puuttuu lukemattomilta enemmistöihmisiltä sen perusfaktan
ymmärtäminen, josta kirjoitin selväsanaisesti jo 6 vuotta sitten
Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta -ketjun alkupostauksessa.
Se löytyy täältä:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15607838/mita-jokaisen-tulisi-ymmartaa-assta

Nentistit ajattelevat, että jokaisen ihmisen elämän tulee
"palata normaaleihin uomiinsa" ja jos jonkun ihmisen elämä
on jossain muussa uomassa, se muka pitää heti ja määrätietoisesti
palauttaa neurotyypillisten "kunnon" ihmisten rakentamille raiteille,
jotka muka ovat ainoita oikeita.

Neurotyypillisyyden diktatuuriin eli äärinentismiin luisuminen ja
jämähtäminen on kuin elokuvan kohtaus, jossa ymmärrystä vailla
oleva ihmispoloinen lipeää tulivuoren reunalta nykyaikaisten
neurotieteiden paljastamien faktojen muodostamaan laavaan.
Siitä on vaikea selvitä. Äärinentistiparka ei ehdi edes tiedostaa,
mitä tapahtuu ja miksi hän epäonnistuu.

Tässä suuressa neurotyypillisiksi syntyneiden ihmisten
rakentamassa "nenttikulttuurisysteemissä" joudumme 
me neuroepätyypillisetkin elämään.

Mikä tilanteessa on meille vaikeinta.
Se, että osa nenteistä ei edes halua päästä koskaan eroon
nentistisistä asenteistaan, siitä vinoutumastaan, joka 
saa heidät katteettomasti yli-ihannoimaan omaa
neurobiologista neurotyyppiään (neurotyypillisyyttään),
mikä tekee heistä meidän kannaltamme kiusaajia, koska he
asennevinoutumansa mukaisesti syyllistyvät paheksumaan 
ja ivaamaan sitä, millaisiksi me olemme pysyvästi syntyneet.

Nentistit eivät uskalla sanoa ääneen sitä tosiasiaa, että 
autismikirjoisuuskin kuuluu luonnolliseen normaaliuteen.
Nentistit kokevat olevansa vahvoja, kun pysyvät omassa
dogmaattisessa asennevinoutumassaan. Se vahvuus on 
todellisuudessa heikkoutta. Se on kyvyttömyyttä päivittää
näkemyksiään. Se on kyvyttömyyttä omaksua sitä uutta
todellisuutta, joka nykyaikaisten neurotieteiden
tutkimustuloksista avautuu.

Onneksi merkittäviä valopilkkujakin tässä ajassa on.
Korkein oikeus tuntuu olevan vahva ja näkökykyinen.
Se kykenee suoraselkäisesti asettumaan sorrettujen
vähemmistöjen puolelle.

Miksi ihminen vetäytyy muista?
Niinpä niin.
Jos unohdetaan kokonaan autismikirjon olemassaolo,
voidaankin ihmetellä jonkun ihmisen vetäytymistä muista
ja voidaan ryhtyä auttamaan häntä palaamaan muiden
pariin.

MUTTA jos ei unohdeta autismikirjon olemassaoloa,
voidaan oivaltaa, miten luonnollista ja ymmärrettävää
on juuri meidän autismikirjoisten ihmisten vetäytyminen
niiden - yhä valitettavan monien - ihmisten seurasta, jotka
suhtautuvat autismikirjoisuuteen negatiivisesti.

Negatiivisimmin meihin autismikirjoisiin asennoituvat
ns. nentistit, jotka hyvin ahtaasti, kapeasti ja omahyväisesti
"näkevät" normaaliksi, terveeksi, oikeaksi ja hyväksyttäväksi
VAIN oman neurotyypillisyytensä.

Nentistit ovat autuaan tietämättömiä siitä tosiasiasta, minkä
nykyaikaiset neurotieteet ovat vahvistaneet. Siis tietämättömiä
siitä tosiasiasta, että NEUROTYYPILLISYYDEN OHELLA MYÖS
AUTISMIKIRJOISUUS KUULUU JA ON AINA KUULUNUT
NORMAALIIN JA LUONNOLLISEEN IHMISAIVOJEN
NEUROBIOLOGISEEN MONIMUOTOISUUTEEN.

Kyllä. Tuo pitää paikkansa, vaikka ihmiskunnan taaperruksessa tällä
planeetalla on ollut sellaisia ankeita ajanjaksoja, jolloin käsitykset
ovat sairaasti kapeutuneet ja jotkut kapeutuneimmat ihmisparat
ovat pyrkineet työntämään kaikki neuroEPÄtyypilliset, esim. meidät
autismikirjolle pysyvästi syntyneet ihmiset "vääränlaisten" ja
"sairaiden" ilmiöiden stigmatisoivaan lokeroon.

On selvää, että meidän autismikirjoisten ei parane palata niiden
ihmisten seuraan, jotka suhtautuvat meihin ymmärtämättömimmin.
Meillä on täysi ja painava syy vetäytyä pysyvästi sellaisten ihmisten
vaikutuspiiristä, jotka ovat pysyvästi pudonneet nentismin sudenkuoppaan,
ovat harhakäsitystensä kierteessä ja kuvittelevat ihan tosissaan, että se on
heidän "henkistä lujuuttaan". Jotkut uskovaisetkin ovat taipuvaisia
tipahtamaan ahdasmielisimpiin raamatuntulkintoihin ja siitä tulee heille
kohtalokas henkisen ja hengellisen kehityksen lukko. Pahimmassa
tapauksessa edes Korkeimman oikeuden tuomio ei saa heitä
heräämään.

Käsityksen siitä, mikä on NORMAALIA, on korkea aika AVARTUA.
Normaaliuteen kuuluu hyvin monimuotoisia ilmiöitä ja osa niistä
on HARVINAISIA. Mutta se ei alkuunkaan merkitse sitä, että
niitä ei pitäisi HYVÄKSYÄ.

Ne ihmiset, jotka vuonna 2026 eivät hyväksy autismikirjoisuutta,
elävät menneisyydessä ja meidän neuroEPÄtyypillisten on hyvä
pyrkiä herättelemään heitä ja sanoa:
"Herätkää, nyt elämme NYKYAIKAA!"

Löysin youtubesta tärkeän Salla Hewitt'n puheenvuoron:
Neurovahvistava lähestymistapa: toimintakulttuurin muutos.

Tässä autismiliiton ansiokas tiivistelmä:
"Neurokirjon asiantuntija ja Neurovahvistavan lähestymistavan osaamiskeskuksen perustaja Salla Hewitt puhui Autismin talvipäivillä 2025 miten luoda neuromoninaisuutta arvostava ympäristö.
Neurovahvistava lähestymistapa on neuromoninaisuutta arvostava ja vahvistava viitekehys, jonka pohjalta voimme ymmärtää ihmiskunnan luonnollista monimuotoisuutta. Se edistää yhdenvertaisuutta ja luo esteetöntä, kaikille turvallista maailmaa, jossa neurokirjon lasten, nuorten ja aikuisten ei tarvitse sinnitellä jaksamisensa äärirajoilla, ahtautua neurotyypilliseen muottiin, piilottaa omia ainutlaatuisia ominaisuuksiaan ja ohittaa omia tarpeitaan. Puheenvuorossa pohditaan neurovahvistavan lähestymistavan mahdollisuuksia autismikirjon henkilöiden hyvinvoinnin vahvistamisessa ja palvelujärjestelmämme toimintakulttuurin muutoksessa."

Viime vuosina olen - ikääntyneenä assina - valtavan ilahtuneena
seurannut juuri tuohon suuntaan tapahtuvaa toiminta- ja
asennekulttuurin muutosta!

Perinteinen ja jo todella vanhentunut "nentistinen" tapa
leimata autismikirjoiset "neuronormatiivisuuden lokerosta
tipahtaneiksi vajaakykyisiksi reppanoiksi" on onneksi jo
tiedostettu täysin aikansa eläneeksi ja erittäin haitalliseksi
tavaksi asennoitua ja "ajatella".

Ihmisten KAIKKI synnynnäiset ja pysyvät neurotyypit - myös ne
harvinaisemmat, kuten autismikirjo - on opittu vuosi vuodelta
vihdoin näkemään YHDENVERTAISINA. Autismikirjo on
opittu koko ajan ottamaan huomioon paremmin ja sen
syvin olemus on opittu näkemään todenmukaisemmin
eikä enää ole kaikille uutinen esim. se, että autismikirjoisuus
sisältää mm. ERITYISVAHVUUKSIA.
On vihdoin ymmärretty, että meidän autismikirjoisten on saatava
elää autismikirjoisella tavalla, sillä - kuten tutkimuksissa on
selvinnyt - muussa tapauksessa me menetämme arvokkaimmat
vahvuutemme.

Tuossa Salla Hewitt'n puheenvuorossa poraudutaan monelta
kantilta siihen, missä on oltu hakoteillä autismiin suhtautumisessa ja
millaisia ovat ne uudet, paremmat ja oivaltavat näkemykset, joita on
syntynyt neurotieteiden uusimmista tutkimustuloksista ja
autismikirjoisten kokemusasiantuntijaihmisten omista
konkreettisista havainnoista ja teoreettisista pohdinnoista.

Katsokaa ja kuunnelkaa tuo Salla Hewitt'n 50-minuuttinen
perusteellinen puheenvuoro. Sen sisältö on tätä päivää ja
osin jopa tulevaisuutta, sillä on paljon ihmisiä, jotka eivät
ole vielä lainkaan oppineet suhtautumaan meihin
autismikirjoisiin nykyaikaisella arvostavalla tavalla.
Puheenvuoro löytyy tästä linkistä:
https://www.youtube.com/watch?v=Xb8CEenJygs

Kun ihmiset kuulevat, että joku on autismikirjoinen, tapahtuu
yhä monen päässä ihan tietynlaisia tietämättömyyden aiheuttamia
räikeitä virhetulkintoja:
"Ahaa, hän ei siis oikein ymmärrä."
"Hän ei siis kuulu meihin kyvykkäisiin kunnon ihmisiin."
"Hän on siis apua tarvitseva, sellainen, jolle meidän on opetettava,
miten täällä maailmassa on elettävä, jotta voisi olla onnellinen." Jne.
Huh huh!

Kuuluisien ja suuria saavuttaneiden autismikirjoisten ihmisten,
kuten esim. Beethovenin, Edisonin ja Einsteinin kohdalla nuo
em. räikeät virhetulkinnat paljastuvat entistäkin räikeämmiksi
valheiksi. "Ahaa, Einstein oli siis autismikirjoinen, joten hän ei
oikein ymmärtänyt!" Jne.

Nuo edellä mainitut räikeät virhetulkinnat edustavat sekä
nentismiä että ABLEISMIA.
Mitä on ableismi?

Sofia Tawastin ja Riikka Leinosen loistavassa finlandia-palkitussa
tietokirjassa Suuri valhe vammaisuudesta puhutaan ableismista
hyvin perusteellisesti.

Englanninkielen sana ABLE tarkoittaa pystyvää ja kykenevää.
Ableismi on yleisimmin syrjintää, joka tapahtuu vammaisuuden,
neuroEPÄtyypillisyyden tai jonkin muun "epänormaaliuden"
perusteella. Kun ableismia vähänkin tutkailee, huomaa, että se
valitettavasti yhä monella tavalla ihan konkreettisesti kukoistaa
meidänkin yhteiskunnassamme - mutta sanaa ei tunneta eikä
ymmärretä. Ymmärrystä on lisättävä!

Ableismi on sitä, että ihminen oletetaan enemmän tai vähemmän
vajaakykyiseksi, jos hän poikkeaa normatiivisuudesta.
On käytetty myös sanaa toimintakykyolettama.

Ableistisesti suhtaudutaan yleisesti sellaisiin ihmisiin, jotka
ovat enemmistöön verrattuna jotenkin erilaisia. Heidät kuvitellaan
avuttomiksi ja heihin suhtaudutaan toiminnan kohteina, vaikka
he ovat itse asiassa hyvinkin aktiivisia ja täysipäisiä toimijoita.
Heidän oma näkemyksensä ohitetaan, heitä syrjitään,
heitä kiusataan ja suljetaan ulos - vain siksi, että he eivät
satu edustamaan enemmistönkaltaisuutta.

Ableismi ei ole niiden ihmisyksilöiden kyvyttömyyttä, joihin
ableismi kohdistuu. Ableismi on yhteiskunnan kyvyttömyyttä.
Kun ableismia pyritään vähentämään, on muutettava
yhteiskuntaa, asenneympäristöä ja ajattelutapoja.

Ableistinen virhesuuntaus on pysäytettävä. Se tarkoittaa sitä,
että määrätietoisesti estetään vammaisten ja muiden epätyypillisten
ihmisten epäoikeudenmukainen kohtelu. Ableismi on pysäytetty
vasta silloin, kun ei enää syyllistytä yhdenkään ihmisen perustarpeiden
ja perusoikeuksien sivuuttamiseen.

"On parempi tulla vihatuksi sellaisena millainen on, kuin
tulla rakastetuksi sellaisena, millainen ei ole. " - André Gide

André Gide (1869-1951) oli ranskalainen prosaisti ja
runoilija, joka sai nobelin kirjallisuuspalkinnon
vuonna 1947. Häneltä löytyy paljon nietzschevaikutteisia
elämänohjeita. Hitlerin valtakaudella hänen kirjojaan
määrättiin julkisesti poltettavaksi.

Tuo yllä oleva Giden aforismi on syvällisesti totta.
Jos ihmiselle todella käy niin, että hän tulee rakastetuksi
VAIN sellaisena, millainen hän EI OLE
mutta jollaiseksi hän erehtyy tekeytymään,
ollaan keskellä viheliäisen valheellista elämää, joka
on pelkkää tuskaa ja johtaa katastrofiin.

Meitä autismikirjoisia usein hienovaraisesti usutetaan
ja houkutellaan maskaamaan autismikirjoiset piirteet
itsestämme pois ja teeskentelemään muka "enemmistön
mieliksi" neurotyypillistä ihmistä.

Valheelliseen elämään, josta aitous ja rehellisyys on kaukana,
meidän autismikirjoisten ei kuitenkaan koskaan ole syytä
pudottautua, sillä sen jälkeen meiltä ovat pelastusveneet ja
pelastusrenkaat loppuneet ja koemme Titanicin kohtalon.

Meidät pelastaa voimaantuminen, tuleminen aidosti ja
rehellisesti omaksi autismikirjoiseksi itseksemme.
Vaikka törmäisimme nentismin jäävuoreen, meillä on
aitouden pelastusvene ja rehellisyyden pelastusrengas.

Suurkiitos autismiliitolle meilistä!

On ollut tosi tärkeää puhua autismitietoisuuden viikolla
ns. MYÖTÄTUNTOKUILUSTA, joka yhä suuresti haittaa
molemminpuolista ymmärrystä autismikirjoisen
vähemmistön ja neurotyypillisen enemmistön välillä.

Miten usein edelleenkin väitetään, että meillä autismikirjoisilla ihmisillä
ei muka ole kykyä empatiaan. Samaan aikaan me autismikirjoiset
huomaamme, miten VÄHÄN neurotyypillisellä enemmistöllä on
kykyä suhtautua empaattisesti meihin autismikirjoisiin.

Tämän oudon ilmiön syyt on parhaiten löydetty ja kuvattu
siinä teoriassa, jonka on kehittänyt autismitutkija (itsekin
autismikirjoinen) Damian Milton. Teoria tunnetaan nimellä
double empathy problem, joka on suomennettu
myötätuntokuilun teoriaksi.

Tuossa teoriassa oivalletaan se, että autistit ja neurotyypilliset
eivät luontaisesti ymmärrä toistensa näkökulmia, tapoja tai
oletuksia, koska heillä on aivoissa erilaiset neurobiologiset
kytkennät, erilaiset "käyttöjärjestelmät", erilaiset (omanlaisensa)
kokemusmaailmat, - kuin kaksi erilaista kieltä, joilla puhutaan
tästä yhteisestä maailmastamme ja sen runsaita sosiaalisia tilanteita.
Nämä kaksi "kieltä" eivät avaudu toisilleen ikään kuin itsestään.
Avautuminen vaatii oivallusta ja tilanteen syvempää ja
laajempaa näkemistä.

"Tutkimukset osoittavat, että autistiset ihmiset kommunikoivat
keskenään usein sujuvasti, empaattisesti ja vastavuoroisesti.
Haasteet korostuvat erityisesti silloin, kun autisti ja neurotyypillinen
kohtaavat."

Juuri noin. Enemmistö ihmettelee ja kysenalaistaa vähemmistön
"ajatuksenjuoksua", koska se ei ole samanlaista kuin enemmistöllä.
Neurotyypillinen enemmistö helposti pitää omia neurotyypillisiä
tulkintatapojaan ainoana oikeana ja linnoittautuu niiden taakse.
Milton on oivaltanut, että muurimainen linnoittautuminen vain
yhden tavan taakse on ollut juuri se umpikujaan johtava väärä tapa.

On oivallettava perusasetelma. On nähtävä ja hyväksyttävä kahden
terveen mutta erilaisen neurotyypin terve mutta erilainen kommunikointi-
ja kokemismaailma. On opittava tulkkaamaan näiden kahden terveen
mutta erilaisen maailman välillä ikään kuin kuljettaisiin siltaa pitkin
puolelta toiselle. Kaikki muurimaiset asennerakennelmat on purettava,
jotta ihmisten, tiedon ja ymmärryksen kulkeminen siltaa pitkin pääsee
keskeytyksettä tapahtumaan.

"Arjessa neuroenemmistön viestintätapaa pidetään usein 'normaalina'.
Se sisältää rivien välistä viestintää, äänensävyjä, ilmeitä ja epäsuoria
vihjeitä, jotka eivät aina avaudu autistiselle ihmiselle. Samalla autistin
tapa ilmaista itseään – suora, rehellinen ja kirjaimellinen – voidaan
tulkita tylyydeksi tai tunteettomuudeksi, vaikka taustalla on vilpitön
halu olla selkeä. Autistinen ihminen saattaa esittää tarkentavia
kysymyksiä varmistaakseen, että ymmärtää ohjeet oikein.
Neurotyypillinen voi tulkita tämän epävarmuudeksi tai hankaluudeksi,
vaikka kyse on huolellisuudesta ja halusta toimia täsmällisesti.
Neurotyypillisten viestintätapaa pidetään usein niin itsestäänselvänä,
ettei sitä juuri kyseenalaisteta. Kun vuorovaikutus takkuaa, katse
kääntyy helposti autistiseen ihmiseen, ja ongelmana nähdään
vain hänen tapansa kommunikoida."

Juuri noin.

"Tutkimukset osoittavat, että autistiset ihmiset kommunikoivat keskenään
usein sujuvasti, empaattisesti ja vastavuoroisesti. Haasteet korostuvat
erityisesti silloin, kun autisti ja neurotyypillinen kohtaavat."

Niitä haasteita on yritetty yksipuolisesti sysätä vain autismikirjoisten
ihmisten "kyvyttömyyden" ja "kehityshäiriön" syyksi.
Mutta paljolti juuri Miltonin oivaltavan teorian ansiosta on opittu
vihdoin näkemään neurotyypillisten ja autismikirjoisten ihmisten
välisten kommunikointiongelmien MOLEMMINPUOLISUUS ja
samalla on löydetty niiden ongelmien todelliset syyt.

Assina en pidä ollenkaan yllättävänä sitä, että niin monet
ei-assit niin perin tosissaan ja niin helposti lipsuvat pitämään
meitä asseja "outoina", "vääränlaisina", "ei-hyväksyttävinä" jne.

Me assit olemme pienessä vähemmistössä ja enemmistöllä on
aina suuri ja petollinen taipumus luisua siihen harhauskoon, että
"vähemmistön täytyy olla väärässä, koska se on vähemmistössä".

Suuri ei-assien enemmistö oppii, että ihmisenä eläminen
on ihan tietynlaista eli neurotyypillistä. Kun sitten tuo
suuri enemmistö törmää yksittäiseen assiin, syntyy
tietenkin sellainen kokemus, että nyt on jokin selvästi
pielessä. "Voiko tuollaistakin ihmiselämää olla!?"
"Tuon takana täytyy olla jokin kehityksen häiriö!" Jne. 

Uskon, että suuri ei-autistinen enemmistö ymmärtäisi
meitä autismikirjoisia tuntuvasti helpommin, jos 
sekin olisi syntynyt meidän laillamme kirjolle.
Tuo ei ole uskon asia, vaan varma fakta.
Jos syntyy neuroEPÄtyypilliseksi niin silloin
ei niin vain kyseenalaista sen olemassaoloa, koska
törmää siihen omassa elämässään päivittäin ja
tuntee sen sisällään syntymästä asti.

Kokonaiskuvan selvä näkeminen on hyvin tärkeää.
On siis pieni neuroEPÄtyypillisten vähemmistö
versus suuri neurotyypillinen enemmistö.
Kun perusasetelma on tämä, syntyy vääjäämättä
erimielistä ja monentasoista väittelyä siitä, miten
ihmisen tulisi elää, miten ihmisen tulisi käyttäytyä
varsinkin sosiaalisesti - ja mikä olisi paras tapa
suhtautua niihin, jotka ovat syntyneet pysyvästi
erilaisiksi kuin enemmistö.

Osa enemmistöstä voi "enemmistön sosiaalisella tuella"
harhautua uskomaan, että on olemassa vain yksi
hyväksyttävä tapa, jonka mukaan KAIKKIEN täytyy elää.
Sellainen usko on kuitenkin täysin vanhentunut eikä se
alkuunkaan enää vastaa neurotieteiden nykykäsityksiä.

Me autismikirjoiset olemme nimenneet erään väärän
suhtautumistavan nentismiksi. Nentismi on valitettavan
yleistä ja yhä huonosti tiedostettua. Nentismi on juuri
siinä mielessä auttamatta vanhentunut suhtautumistapa,
että se kuvittelee luonnon monimuotoisuuden olemattomaksi
ja uskoo, että kaikki sujuisi muka hienosti, jos JOKAIKINEN
ihminen vain eläisi tiukan oikeaoppisesti "nenttimäisellä" eli
neurotyypillisellä tavalla.

Assina olen valtavan ilahtunut siitä ajattelun suuresta
kehityshyppäyksestä, mikä neurotieteissä tapahtui
silloin kun ihmisaivojen neurobiologinen muuntelu
oivallettiin olennaiseksi osaksi sitä luonnon suurta
mahtiominaisuutta, jota kutsutaan biodiversiteetiksi
eli luonnon monimuotoisuudeksi.

Miksi ihmiskunnan merkkihenkilöiden joukossa on niin
paljon autismikirjoisia?
Miksi juuri syntyminen autismikirjolle on saanut niin
monessa ihmisessä aikaan merkittäviä tekoja tieteiden,
taiteiden ja keksintöjen alalla?

Assina minulla on tuohon asiaan omat näkemykseni.
Tiedän, että olen "autismikirjoisuuden sisäavaruuden
ikuisena vaeltajana" tavallaan oikea tyyppi vastaamaan.

AS-ihmisenä (Homo aspiens) tämä elämä ja ihmisten maailma
avautuu minulle samanaikaisesti sekä sivullisen että sisäpuolisen
silmin. Minulle ei kelpaa eikä sovi tämä neurotyypillisten
massaihmisten luoma maailma outoine sosiaalisine sääntöineen,
oppikirjoineen ja uskontoineen. Kaikkein huonoimmin minulle sopii
liian monien ihmisten ahdas käsitys siitä, mikä on normaalia.

Minun aivoni tuottavat jatkuvasti omaa matskua, joka syntyy
tavallaan tyytymättömyydestä vallitsevaan. Tunne siitä, että
pitää luoda uutta ja parempaa, on AS-aivojeni jokapäiväinen
viesti. Olen niille viesteille sekä lähettäjä että saaja. Muita
ihmisiä kuuntelen selvästi vähemmän kuin noita sisäisiä
viestejäni, joiden arvokkuudelle en ole todellakaan sokea.
Muiden ihmisten viestit, neuvot ja ohjeet ohitan, koska ne
yleensä eivät ollenkaan näe minun todellisuuttani.

Asianlaita on niin, että kaikkein todennäköisimmin juuri se ihminen,
jolla on suurin sisäinen intohimo luoda parempaa maailmaa, nousee
suuresta harmaasta ihmismassasta ihmiskunnan merkkihenkilöksi.

Maaliskuussa -25 kirjoitin näin:

"Onneksi nykyään ja varmasti yhä voimistuen tulevaisuudessa
ymmärretään, että autistisuus ja ei-autistinen neurotyypillisyys
eivät ole vastakkaisia neurotyyppejä, vaan neurotyyppeinä ne ovat
RINNAKKAISIA ja YHTÄ OIKEITA ja YHTÄ TERVEITÄ."

Tuo ajatus voi olla monille vielä aika uusi, varsinkin niille nentisteille,
jotka ovat pitäneet autismia sairautena. Todellisuudessahan autismi
ei ole sairaus. Sekä neurotyypillisyys että autismi ovat rinnakkaisia
normaalin ja luonnollisen neuromuuntelun variaatioita.

Kirjoitin maaliskuussa -25:

"Ne ovat aivan yhtä oikeita ja yhtä terveitä kuin ovat esim.
koivut ja männyt, kissat ja koirat, linnut ja kalat jne. Kyse on
luonnon suuresta monimuotoisuudesta ja sen aidosti
kestävästä viisaudesta."

Luonnon monimuotoisuus on paitsi normaalia, myös
mitä olennaisin luonnon kestävyyden mahtitekijä.
Juuri se, että lajeja on paljon ja että ne ovat erilaisia, tekee
luonnosta hämmästyttävän selviytymiskykyisen. Juuri
monimuotoisuutensa ansiosta elämä löytää keinot säilyä ja
jatkua myös hyvin vaikeiksi muuttuneissa oloissa.

Kun luonnon monimuotoisuuden syvällinen viisaus nähdään
myös ihmisaivojen neurobiologisessa muuntelussa, päästään
nykyaikaisten neurotieteiden löytämien suurten oivallusten
tasolle eikä enää eksytä nentismin pimeille ja ahtaille
harhapoluille.

Nentismin ahtaat kujat ovat umpikujia.
Autismikirjon patologisointiin vihkiytyneet
"umpikujittajat" eli nentistit kaikkein viimeisimpinä
voivat - jos ylipäänsä voivat - ymmärtää autismia.
Kirjolle syntyneenä tätä nentistien ahdinkoa ei
voi olla huomaamatta.

Assina pohdin usein sitä, mikä meihin autismikirjoisiin suhtautumisessa 
on eniten vialla, millä lailla väärin meidät yleisimmin nähdään, mitä kaikkea
olennaista meistä ei juuri koskaan nähdä ja miten paljon meitä yhä
aliarvioidaan, jopa tuomitaan, PELKÄN ERILAISUUTEMME TAKIA!
 
Autismikirjoista todellisuutta on vaikea valottaa lyhyesti ja kokonaan,
koska se on niin laaja ja siinä riittää syvyyttä. Lisäksi siinä on niin paljon
yksilöllistä muuntelua. Se todella on suuri KIRJO.

Jos olet syntynyt autismikirjolle, huomaat joka päivä, että
perussosiaalinen peruselämä eli neurotyypillisyys ei tunnu
sinusta omalta. Sinua ei ole luotu sitä varten. Sinun oma elämäsi
on muualla ja se "muualla" tarkoittaa vaikeasti selitettävää mutta
hyvin kiehtovaa "autismikirjon sisäavaruutta".

Assina minun elämäni tuntuu omimmalta ja intensiivisen onnelliselta
silloin, kun olen omien "ekkojeni" maailmassa - erossa ympäröivän
neurotyypillisen enemmistön oudoista ja alituisista odotuksista,
silloin, kun saan ihan yksin ja omassa rauhassani - AS-aivot
ihanasti hyrräten - uppoutua ja fokusoitua FLOW-tilassa
erityiskiinnostuksenkohteisiini.

"Ekkot" ovat pelastusveneitäni, joihin hyppäämällä selviän hengissä
jopa nentismin jäävuorijärkäleiden keskellä.

Jos sinä olet syntynyt autismikirjolle, huomaat, miten päässäsi
olevat neuroEPÄtyypilliset aivot suuntautuvat muiden
ihmisten sijaan juuri sinua kiinnostaviin asioihin ja miten
intensiivistä se kiinnostus onkaan. Aivosi eivät ole kirous
vaan siunaus. Kuitenkaan siihen ei ole ihan helppo uskoa,
kun ympärillä tunkeilee kaikenkarvaista "telaketjunormaalia"
ihmismassaa ja tunnet joutuneesi kuin väärälle planeetalle.

Mutta kun opit uskomaan itseesi ja pääset "ekkoiluissasi"
kunnolla alkuun, huomaat, että elämäsi alkaa avautua
- eikä se ole avautumista neurotyypillisen enemmistön
suuntaan, vaan avautumista sinun ikioman ja uniikin
autismikirjoisen sisäavaruutesi kiehtovuuksien suuntaan.
Silloin tajuat, että sinua on siunattu jollain arvokkaalla,
sellaisella, jota ei ole kuin pienellä vähemmistöllä.

Paula Tilli on sanonut: "Kukaan ihminen maailmassa ei ole
minulle yhtä tärkeä kuin erityiskiinnostuksenkohteeni."
Tuossa näyttäytyy kristalloidusti se olennainen ero, mikä
assien ja nenttien aivotoiminnassa on. Nentit elävät nenä
pystyssä "sosiaalisuus edellä" ja pitävät "epäsosiaalisia"
ihmisiä - katteettomasti - vähempiarvoisina, vaikka
todellisuudessa juuri meissä "epäsosiaalisissa" asseissa,
on aivan erityisiä kognitiivisia - eli tajuamiseen, ajatteluuun,
oppimiseen ja havaitsemiseen liittyviä - vahvuuksia, joita
ei kukaan fiksu enää nykyään erehdy väheksymään.

"Ekkot" eli erityiskiinnostuksenkohteet ovat assille todella
tärkeämpiä kuin esim. läheiset ihmissuhteet neurotyypillisten
ihmisten kanssa!

Miksi näin on? Omalla kohdallani AS-aivoni ovat ylikuormittuneet
liian usein juuri siksi, että ympärilläni pyörii tuskastuttavuuteen asti
"oikeaoppista" neurotyypillistä käyttäytymistä edellyttäviä ahdasmielisiä
normimuotti-ihmisiä! Minun elämäni tuntuu vapauttavalta, sujuvalta ja
arvokkaan tuottoisalta vain silloin, kun saan puuhastella yksin ja kehittää
itseäni maksimaalisesti - ja haltioituen - omimpien rakkaimpien "ekkojeni"
parissa.

Jos sinua on syntymässä siunattu enemmistöstä poikkeavilla
AS-aivoilla, et voi kuin seota, jos haksahdat niin pahasti, että
ryhdyt yrittämään mahdotonta eli näyttelemään sellaista
elämistä ikään kuin sinullakin muka olisi enemmistönkaltaiset
neurotyypilliset aivot.

Niinpä niin. Aika moni nenttienemmistön edustaja on sillä lailla
ahdasmielisesti "telaketjunormaali", että hyväksyy vain nenttimäiset
aivot nenttimäisine ihmissuhdepeleineen ja paheksuu synnynnäistä
neurobiologista erilaisuutta eli meitä kaikkia neuroEPÄtyypillisiä
ihmisiä, kaikkia niitä, joita kiinnostavat asiat enemmän kuin ihmiset,
kaikkia niitä, jotka eivät apaattisina keskity nuoleskelemaan
nenttienemmistöä, vaan älyävät fokusoitua hyödyntämään
omia arvokkaita kognitiivisia erityisvahvuuksiaan.

Itse asiassa ihmiskunta olisi henkisesti todella paljon nykyistä
köyhempi, jos KAIKILLA ihmisillä olisi ahtaassa normimuotissa
prässätyt "dogmaattisesti ainoat oikeat" neurotyypilliset
enemmistöaivot.

Harvinaisuudestaan huolimatta autismikirjoisuus on todella
paitsi normaaliin ja luonnolliseen biodiversiteettiin kuuluvaa,
myös hyvin arvokkaita uusia oivalluksia tuottavaa.

Neurotyypillisyys ei todellakaan ole ainoa normaaliuden
muoto. Eihän mäntykään ole ainoa normaali puulaji.
On myös esim. koivuja ja haapoja.

Onneksi tosiaan en ole syntynyt neurotyypilliseksi!
Olen syntynyt assiksi, olen paukahtanut tälle planeetalle
autismikirjoisena "kummajaisena". On itseltänikin kestänyt
melko kauan ymmärtää, millainen oikein olen. Aspergerin
syndroomani selvisi minulle vasta 58-vuotiaana. Nyt olen
75-vuotias.

Mitä AUTISMIKIRJO merkitsee sille suurelle ihmisenemmistölle,
joka on - tiedostaa sitä tai ei - neurobiologisesti neurotyypillinen.
Se merkitsee jotain "vaikeasti ymmärrettävää", jotain mikä
vaikuttaa "vinksahtaneisuudelta", "keskenkasvuisuudelta",
"osaamattomuudelta", "kehityshäiriöltä", "sairaudelta" jne.

Enpä tosiaan olisi halunnutkaan syntyä niiden joukkoon, joilta
noin pahasti puuttuu ymmärrys autismikirjoisuutta kohtaan ja
joiden käsitys luonnollisesta normaaliudesta on aivan
epäterveen ahdas!

Koska niin monilta - valitettavasti jopa selvältä enemmistöltä -
yhä puuttuu ymmärrys autismikirjoisuutta kohtaan, olen 
AS-ihmisenä turvautunut elämässäni tosi usein erääseen
erityiskykyyn: MIELIKUVITUKSEEN.
Olen KUVITELLUT ympärilleni ihmisiä, jotka ymmärtävät minun
autismikirjoisuuteni, eivät kavahda sitä eivätkä pidä minua
sen takia muita huonompana, vaan ymmärtävät, että 
autismikirjoisuus-pakettiin sisältyy myös erityisvahvuuksia.

Mielikuvitus on ollut paljolti pelastukseni. Se oli pelastus
myös H.C. Andersenille, joka oli autismikirjoinen ja josta
tuli ihmiskunnan kuuluisimpia satukirjailijoita. Hänen satunsa
kuuluvat maailman käännetyimpään kirjallisuuteen.

H.C. Andersenkin - varmasti osittain juuri autismikirjoisuutensa
vuoksi - turvautui mielikuvitukseensa ja pystyi loistavasti
samaistumaan "rumaan" ankanpoikaseen ja myös sellaiseen
lapseen, joka ihmetteli keisarin "uusia vaatteita" eli keisarin
vaatteettomuutta ja vieläpä rohkeasti möläytti sen - hyvin
assimaisesti - julkisesti ääneen! (Kaikkien pitäisi toimia niin!)
:-) 

H.C. Andersen ei oikeastaan ollenkaan satuillut, vaan hän
osasi kuvata ikuisia ihmiskunnan väärinymmärryksiä ja 
heikkouksia tavalla, joka on kestänyt hämmästyttävästi aikaa.

Edustan suurinta autismikirjoisuuden ryhmää eli AS-ihmisiä.
AS-ihmisen kommunikointikyky voi olla jopa selvästi normaalia
kehittyneempää. AS:n antamat vahvuudet voivat osua mm.
juuri verbaalisuuden alueelle.

On paljon kirjailijoita, joiden luovuuden salaisuus piilee
autismikirjoisuudessa. Julkisuudessa arvellaan, että
ainakin seitsemän AS-ihmiseksi arveltua merkkihenkilöä
on saanut jopa kirjallisuuden Nobel-palkinnon.
(Ja on huomattu, että tätä asiaa epäilevät ensimmäisinä
ne äärineurotyypilliset, jotka potevat sitä asennevinoutumaa,
jota nykyään kutsutaan nentismiksi.)

Keitä nämä 7 julkisuudessa AS-ihmiseksi arveltua
nobel-kirjailijaa sitten ovat.
He ovat: 
W. B. Yeats (kirjallisuuden nobel 1923)
G. B. Shaw (kirjallisuuden nobel 1925)
Hermann Hesse (kirjallisuuden nobel 1946)
Bertrand Russell (kirjallisuuden nobel 1950)
Winston Churchill (kirjallisuuden nobel 1953)
Samuel Beckett (kirjallisuuden nobel 1969)
Bob Dylan (kirjallisuuden nobel 2016)

Mistä autismi oikein tulee? Tässä on pitkä uran tehneen hoitajan puhe rokotusten kuulemistilaisuudessa USA:ssa.
https://t.me/DUMBSandCloning/603868

"Just retired from a local hospital here. No one believes in the flu shots — my colleagues didn’t either!"

"Efficacy? 10% one year… 18%… 40% at best. It NEVER worked for kids 2-8 years old."

"I survived 20 years in high-volume ER — 300 flu cases a day — NEVER got the flu. Why? Hand washing, Vitamin D, elderberry syrup. Not your shots!"

"My soul was sick from what I saw… mandates, bribes with Target cards, pharmacists pushing it everywhere. I got 7 shots as a kid. My daughter got 10. Her son got 60+. My new grandson? Expected 72!"

"And I watched a perfectly healthy 2-year-old get those shots and become severely autistic! RFK Jr. is right — where are the 40-year-olds in diapers and helmets if this isn’t real? You should be ashamed. We’re done!"

Miksi tosiaan kukaan ei tee edes tilastotutkimusta autismin ja tiettyjen rokotteiden ottamisesta mukaan kansallisiin rokotusohjelmiin? Vielä ennen 40-luvun alkua ei edes tilastoista löydy sairautta nimeltä autismi.
Jos syy on synnynnäinen, niin miksi hoitaja toteaa, että 2-vuotias lapsi on täysin terve, kunnes saa ikäluokkansa rokotteen ja välittömästi iskevät autismin oireet?
Aiheellinen kysymys lääketeollisuudelle ja viranomaisille, miksi ette tutki asiaa?

Kun jouduin sairaseläkkeelle työtapaturman seurauksena, mull oli aikaa aikaa alkaa tutkimaan, että kuhahan äijä sitä oikein ollaan?
Kaikki lähti paikkakunnan sanomalehden kirjoituksesta, joka käsitteli autismikirjolaisen elämän mutkakohdista.

Kässäsin, että a-kirjolaisiin kuulin. Sympaattinen testaajani totesi, että heihin kyllä kuulut, mutta tarvittaisiin professorin todistus asian varmistamiseksi.

- Höppänä mikä höppänä sanoin ja pistin lippiksen kaalini suojaksi. Maksoin silti nohevan tutkimisen.
ent. sekatyömies sebulon.

Autismikirjo on harvinaista mutta silti todella normaalia ja
luonnollista. Näin ei ole osattu ajatella ollenkaan aina.
Eikä tämä meidän aikamme osaa valitettavasti vieläkään
kyllin kattavasti olla autismikirjosta samaa mieltä kuin
uusimmat neurotieteiden oikeiksi todistamat oivallukset.

Aikaamme riivaa monenlainen vanhoillinen tietämättömyys.
Uutta parempaa tietoa on esim. juuri neurotieteiden suunnasta
tullut ilahduttavan paljon, jopa niin paljon että vanhoillisesti
ajattelevat vanhan liiton tyypit ovat bunkkeroituneet ja
katkeroituneet, kun heidän vanhentuneet käsityksensä
autismista eivät vieläkään toimi, vaan nimenomaan nyt ne
jo yleisesti ymmärretään haitallisen "nentistisiksi".

Nentismi on tietämättömyyden vakava muoto. Se on
henkistiedollista sokeutta. Nentismi on sitä, että
totuudenvastaisesti autismikirjoisia ihmisiä pidetään
ableistisesti vajaakykyisinä ja toisen luokan kansalaisina.
Nentismi on onneksi nimetty, tunnistettu yleiseksi ja todettu
vaikutuksiltaan hyvin negatiiviseksi.

Tämä aikakausi ihmiskunnan historiassa on räikeästi sellainen,
jossa alkaa särähtää korvaan yhä useammat vähemmistön
erilaisuutta julkisesti herjaavat ulostulot. Entisen sisäministerin
kirjoitukset ja lausunnot on jo onneksi tuomittu Korkeimmassa
oikeudessa. Mutta ne kirjoitukset, joissa kiistatta syyllistytään
kiihotukseen homoseksuaaleja vastaan ja loukataan sen kansanryhmän
ihmisoikeuksia ja kiistetään heidän yhdenvertaisuutensa, eivät
valitettavasti ole ainoita oireita aikamme vakavista henkistiedollisista
puutteista. Tiedollisesta puutteesta kertoo sekin, että entinen
sisäministeri valittaa tuomiostaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen,
joka on ihmisoikeuksien asiantuntija eikä varmasti ja onneksi erehdy
käsittelemään ihmisoikeuksia loukanneiden henkilöiden valituksia.

Aikamme on hukkumassa informaatiotulvaan. Internet ja some, jotka
ovat pohjimmaltaan positiivisia asioita, osoittautuvat monen ihmisen
kohdalla sudenkuopiksi. Pelottavan monen ihmisen kyky lukea
informaatiota kriittisesti eli punnitsevan harkitsevasti tuntuu
kadonneen - jos sitä on koskaan ollutkaan.
Disinformaatiolla kyetään johtamaan uskomattoman monia
"lukutaidottomia" pahasti harhaan. Huijaukset lisääntyvät.
Rikolliset siirtyvät nettiin - ja pahimmassa tapauksessa
pestaavat rikostoverikseen tekoälyn.

Asenteiden tervehtyminen hyvin runsaan paremman tiedon
lisääntymisen seurauksena on aikamme ilahduttavimpia
asioita. MUTTA sen kehityksen vauhdikkuus voi saada
yllättävän monet ihmiset putoamaan kehityksen ja päivitysten
kelkasta. Putoaminen voi olla jopa niin syvää, että lopulta
tarvitaan Korkeinta oikeutta.

USA:ssa Trumpin hallinnon terveysministeri on äärimmäinen
nentisti, joka on julistanut sodan autismia vastaan. Se perustuu
syvään vakavaan tietämättömyyteen, josta yhdysvaltalaiset
lääkärit ovat terveysministeriä varoittaneet.

Elämme aikaa, jolloin hyvinkin tärkeille paikoille saattavat
eksyä tyypit, jotka ovat ihan pihalla! Niin pihalla, että
jokainen fiksu ihminen pöyristyy eikä voi uskoa, että
tässä ajassa elää vielä ihmisiä, joille kaikki uudet eri
tieteenalojen todistetut faktat ovat niin tuntemattomia.

Trumpin hallinnon terveysministeri rypee ihan tosissaan
napaansa myöten salaliittoteorioiden pohjaliejussa.
Yksi hänen päähänpinttymistään on todistaa autismin ja
rokotteiden välinen yhteys, mikä on jo pätevimmissä
tieteellisissä tutkimuksissa todettu aivan virheelliseksi
teoriaksi. Hän on horissut myös, että "autismidiagnoosien
lisääntyminen Yhdysvalloissa on TERVEYSKRIISI!".
Hän horisee tuollaisia, koska ei ollenkaan ymmärrä, että
kysymys on siitä, että autismin tunnistamiskyvyn selvä
parantuminen on erittäin hyvä uutinen!

Niinpä niin. So it goes. Jotain on ajassamme vakavasti vialla, kun
rapakon takana on voitu päästää maan hallinnon terveysministeriksi
tuollainen salaliittoteorioihin uskova pseudotieteiden julistaja.
Sellainen, jolla on "raivostuttava tapa sekoittaa huoletta faktaa ja
fiktiota". Sellainen, jonka sometilejä jäädytettiin 2020-luvulla
monta kertaa väärän tiedon levittämisestä. Sellainen, joka
keväällä 2021 mm. vaati, että kaikki koronarokotteet olisi
vedettävä pois markkinoilta. Sellainen, joka "ei halua totuutta
ja läpinäkyvyyttä, vaan pikemminkin nöyristelevää vahvistusta
väärälle tiedolleen ja valheilleen". Sellainen, jonka nimitystä
terveysministeriksi vastusti yli 18 000 amerikkalaista lääkäriä!

Tarkastelen tätä maailmaa ja aikaamme assina eli autismikirjoisen
vähemmistön sisäavaruudesta käsin. En voi todella kuin ihmetellä
niitä aikakautemme pahoja tietämättömyyden pesäkkeitä, joissa
luonnon arvokkaaseen monimuotoisuuteen kuuluvia ihmisten
synnynnäisiä ja pysyviä erilaisuuksia ei kyetä vieläkään
hyväksymään!

Millaista on elää varttuneena autismikirjoisena.
Olen kirjoittanut siitä jo monta vuotta lähes 
päivittäin tänne suomi24:ään.
Ketjut, jotka olen luonut ja joiden runsas sisältö on
pääosin minun näppäinnaputustani ovat
mm. nämä:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15607838/mita-jokaisen-tulisi-ymmartaa-assta

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18279622/havaintojani-autismikirjon-sisaavaruudesta

Tästä ketjusta tullee myös pikku hiljaa niin pitkä, 
että tämäkin saavuttaa lopulta 738 kommentin
pituuden ja - suomi24:n tavan mukaan - suljetaan,
jotta uudet aloitukset saavat ansaitsemansa tilan.
Onneksi suomi24 on niin viisas, että ei estä
ihmisiä lukemasta niitä jo suljettuja ketjujakaan.
Suomi24 onkin - jos osaa etsiä aarteita ja huuhtoa
kultaa - todellinen arvokas runsaudensarvi.

Viime aikoina olen seiskakymppisenä assina
ajatellut paljon naimattomuuttani ja siihen johtaneita
syitä. Koen, että naimattomuudestani saan kiittää
nimenomaan sitä, että minulla on AS.

Naimattomuus jos mikä antaa tilaa ekkoiluille.
Naimattomuus onkin varmasti juuri AS-ihmisten
keskuudessa yleisempää kuin nenttienemmistön
keskuudessa. Ymmärrän sen hyvin. 

Nenttienemmistöön verrattuna syntyminen AS-kirjolle
antaa ihmiselle - pitkän kokemukseni mukaan - varsin hyvät
mahdollisuudet kompensoida läheisten ihmissuhteiden
vähyyttä erityisten AS-vahvuuksien kautta. 

Juuri AS:n antamat erityisvahvuudet tekevät assina
elämisestä suuren seikkailun, sellaisen, jonka antoisuus
ei yhtään kalpene naimisiinmenon ja lasten hankkimisen
rinnalla. Suhteellisen monet nimenomaan autismikirjoiset
ihmiset ovat löytäneet elämänsä suurimmat, antoisimmat,
tuottoisimmat ja arvostetuimmat seikkailut ekkoilemalla
tieteiden, taiteiden ja keksintöjen alalla. 

Kun kysytään sekä nenteiltä että meiltä autismikirjoisilta,
mikä on antoisinta elämässä, saadaan useimmiten
hyvin erilaisia vastauksia, koska kyse on kahdesta
hyvin erilaisesta synnynnäisestä neurotyypistä ja niiden
mukaisista erilaisista aivotoiminnan muodoista.

Tässäkään yhteydessä en malta olla kertomatta sitä
nykyaikaisten neurotieteiden löytämää faktaa, että juuri
se neurotyypillisyyden ja autismikirjoisuuden erilaisuus
liittyy olennaisesti luonnon suureen mahtitekijään eli
monimuotoisuuteen eli biodiversiteettiin.

Evoluutio - vai miksi sitä sanoisi - on tehnyt meistä
ihmisaivoisista olennoista neurobiologisesti erilaisia,
luonut suuren kirjon eri variaatioita ja tämä kiehtova
erilaisuuksien kudelma juuri on se, mikä tekee luonnosta
ja ihmiskunnasta selviytymiskykyisen oloissa kuin oloissa
- ainakin meidän elinaikanamme - ennen kuin Andromeda
törmää meidän galaksiimme, minkä on laskettu tapahtuvan
noin 2,5–5 miljardin vuoden päästä.

Autismikirjolle syntyneenä näkee selvästi sen, että meitä
ihmisiä on neurobiologisesti kahdenlaisia:
1) neurotyypillisiä enemmistöihmisiä ja
2) autismikirjolle syntyneitä vähemmistöihmisiä.

Kun assina katselen autismikirjoisesta vähemmistöstä käsin
tuota neurotyypillistä enemmistöä eli "nenttejä", minun on
vaikea olla huomaamatta sitä, miten monen enemmistöön
syntyneen nentti-ihmisen päässä on ikään kuin sumua suhteessa
meihin autismikirjoisiin. Se on tiedollista sumua. Se näyttää usein
aiheettomalta ylimielisyydeltä. Se saa enemmistön usein
puhumaan meistä autismikirjoisista ihmisistä aivan puppua.
Se on usein niin puppua, että nentit eivät uskalla puhua
sitä meidän kuullen, vaan kuiskuttelevat sitä keskenään
ja nyökyttelevät päätään hyväksyvästi ja tuudittautuvat
yhdessä yhä syvemmälle tietämättömyytensä sumuun.
Mikä olikaan se, mikä "joukossa tiivistyy". :-)

Mikähän on yleisin puppu, mitä meistä autismikirjoisista
kerrotaan. "Heillä ei ole ollenkaan empatiaa!" Vaikka tuo
puppu on todistettu vääräksi, sitä tosiaan yhä kuulee.
Neurotyypilliset eivät tunnista empatiaa empatiaksi, ellei
se ilmene täysin neurotyypillisellä tavalla!

Nenttien suurimmat valheellisiin käsityksiin suistumiset
luultavasti tapahtuvat siksi, että ei osata nähdä kuin oma
neurotyypillisyys, mikä johtaa siihen, että - sumuisin silmin ja
itserakkaasti - ajaudutaan siihen dogmaattiseen harhauskoon,
että vain ja ainoastaan neurotyypillisyys on yhtä kuin ainoa oikea
terveys ja kaikki muu luonnon normaaliin monimuotoisuuteen kuuluva,
esim. kaikki synnynnäiset neurobiologiset neuroEPÄtyypillisyydet,
ovat muka "vääränlaisia", "vinksahtaneita", "vajaakykyisiä", "häiriöisiä",
"sairaita" jne.

Tuollaisiin valheisiin ajautuu helposti silloin, jos asennoituu
nentistisesti eli sokeasti yli-ihannoi neurotyypillisyyttä.
Nentismi on asennevinoutuma. Se on yleisin sudenkuoppa, mihin
enemmistöä edustava nentti voi langeta. Ne, jotka siihen ovat
langenneet, eivät useinkaan osaa ollenkaan nähdä, että nyt on
todella tullut langettua johonkin. Nentisti on ansassa eikä voi
kuin pitää omahyväistä nentististä asennettaan "ainoana oikeana".
Se vinoutunut asenne kohdistuu meihin autismikirjoisiin - ja kun
me kohtaamme sitä, meillä on naurussa pitelemistä emmekä me
voi hevin uskoa, että kukaan voi puhua sellaisia ihan tosissaan
- siis aivan kuin vaatia kissoja muuttumaan koiriksi!

Olen verrannut nentismiä siihen, että mennään metsään ja kyetään
näkemään siellä vain yksi puulaji oikeaksi puuksi ja kaikki muut
normaalit ja luonnolliset puulajit haukutaan "vääränlaisiksi",
"luonnottomiksi" ja "epäaidoiksi".

Näillä näkymin pitää minun ja monen muun autismikirjoisen
kirjoitella näistä asioista vielä monta vuotta, ennen kuin koko
neurotyypillinen enemmistö oppii näkemään, hyväksymään ja
ymmärtämään normaaleiksi ja terveiksi muitakin kuin vain
itsensä kaltaisia ihmisiä.

Kun me autismikirjoiset puhumme avoimesti ja suoraan
omasta todellisesta tunnekokemusmaailmastamme, se
aiheuttaa neurotyypillisessä enemmistössä yleensä yhä
suurta ihmetystä ja virhetulkintoja. Meidät tulkitaan
"häiriöisiksi". Tällaisiin virhetulkintoihin haksahtavat
jopa vanhan liiton lääkärit, jotka eivät ole päivittäneet
tietojaan nykyaikaisten neurotieteiden näkemysten
tasolle.

Ira Selkälän tuore tietoteos SOPIMATTOMAT on erittäin
hyvä kompakti tietopaketti neuroepätyypillisyyksistä, joita
ovat autismikirjo, ADHD ja tourette.
Kirjan takakannessa sanotaan:

"Entä jos haasteet toiminnanohjauksessa ja
vuorovaikutuksessa eivät johdukaan siitä,
millaisia neuroepätyypilliset ovat, vaan siitä,
mitä heidän EI ANNETA olla? Kenen tai minkä
oikeastaan pitäisi muuttua?"

Nuo kysymykset ovat erittäin viisaita ja nykyaikaiset
neurotieteet ovatkin vihdoin oivaltaneet kysyä
juuri noita olennaisia kysymyksiä.

Muutoksen parempaan olisi hyvä tapahtua siellä,
missä se on mahdollista. Autismikirjoisen ihmisen ei ole
mahdollista muuttua normaaliksi eli neurotyypilliseksi.
Minkä sitten pitäisi muuttua. Vastaus: Sen tietämättömyyden,
joka yhä jäytää ja tyhjentää monien normienemmistön "kunnon
ihmisten" ajattelua. Se tietämättömyys tekee heistä
NORMAALIUSKÄSITYKSEN AHTAUDEN TUKIPYLVÄITÄ ja
aiheuttaa heille silmiinpistäviä vaikeuksia päästä meidän
neuroepätyypillisten ihmisten kanssa rakentavaan
vuorovaikutukseen.

Assina olen jo vuosikausia hämmästellyt sitä, miten ympärilläni
pyörivästä neurotyypillisten ihmisten luomasta yhteiskunnasta
löytyy niin paljon autisminvastaisia harhakäsityksiä. Oletetaan,
että meidän autismikirjoamme ei saa päästää valloilleen ja
jos se päästettäisiin valloilleen niin silloin meille muka
kävisi huonosti. Tuo olettamus on AIVAN TÄYTTÄ PUPPUA!

Totuushan on se, että meille autismikirjoisille käy huonosti
nimenomaan silloin, kun ympäröivä nenttimaailma EI ANNA
meidän olla sitä, mitä me todella olemme. Me olemme
SYNNYNNÄISESTI JA PYSYVÄSTI AUTISMIKIRJOISIA IHMISIÄ
KAIKKINE ARVOKKAINE ERITYISVAHVUUKSINEMME.
On tosi haitallista ajan ja energian hukkaa yrittää tuputtaa
meille nentistiseen suuntaan vinoutuneita käskyjä tyyliin
"nyt sinä, jumankauta, opit meidän kunnon ihmisten
tavoille tai huonosti käy!" Huh huh!

Neurotyypillisyyden ääritapaukset eli nentistit ovat
huonosti käymisen primus motoreita, yksisilmäisiä
luupäisiä järkäleitä, jotka eivät kykene näkemään muuta
kuin oman pyhän nenttimäisyytensä, joka on noussut
heillä pahasti päähän ja jota he yrittävät ihan tosissaan
tyrkyttää meillekin aivan kuin heillä olisi jokin ihmekyky
muuttaa kissat koiriksi, linnut kaloiksi ja koivut männyiksi.

Autismikirjoisen ihmisen elämä on yhä vielä elämistä
virheellisiä neuvoja jakelevien muka "kunnon ihmisten"
keskellä! Siksi tarvitaan autismin kokemusasiantuntijoita.
Ira Selkälä on yksi meistä. Meitä on onneksi paljon. Ja
suurin osa meistä osaa nähdä, ajatella ja kirjoittaa hyvin.

Onko ihminen kunnon ihminen, jos hän suhtautuu meihin
autismikirjoisiin ihmisiin räikeän virheellisesti?

Tietämättömyys autismikirjoisen ihmisen todellisuudesta
on tiettyyn rajaan asti ymmärrettävää. Kyllä moni ihminen
vilpittömästi yrittää ymmärtää meitä autismikirjoisia.
Mutta onhan se varmasti aika vaikeaa, jos ei ole autismikirjoon
minkäänlaista "sisäistä tatsia", sellaista, mikä meillä
autismikirjolle syntyneillä on syntymästä asti.

Juuri sen "sisäisen tatsin" vuoksi juuri meitä autismikirjon
kokemusasiantuntijoita olisi hyvä kuunnella - eikä leimata
ableistisesti "vajaakykyisiksi", "vääriksi profeetoiksi",
"häiriöisiksi", "sairaiksi" jne.

Pahimmillaan räikeän virheellinen suhtautuminen kaikkiin
neuroEPÄtyypillisiin ihmisiin on ihmiskunnan historiassa
johtanut noitavainoihin, inkvisitioon, vääriin tuomioihin
ja muihin äärimmäisiin syrjinnän muotoihin. Synnynnäistä
erilaisuutta ei ole ollenkaan kyetty sietämään tiettyinä
aikoina. Hyvin paljon on ratkaisuut se, kuka on kulloinkin
valittu vallanpitäjäksi tai kuka on kaapannut vallan.

Se, että käydään erilaisten vähemmistöjen kimppuun, kertoo
usein siitä, että ollaan hyvin epävarmoja siitä, millaisia
itse ollaan, ja erityisesti pelätään itseen kohdistuvaa
kritiikkiä. Kritisoidaan näyttävästi - jopa julmasti -
erilaisia vähemmistöjä, jotta säästyttäisiin siltä, että
kritiikki - usein hyvinkin aiheellinen - alkaisi kohdistua
itseen.

Tämä kyvyttömyys kestää itseen kohdistuvaa kritiikkiä
on silmiinpistävää näinä aikoina mm. Suomen puolue-
politiikassa ja eräissä homofobisissa ihmisissä. Mainitunlainen
paljastava kyvyttömyys on räikeän silmiinpistävää myös
eräiden nykyisten suurvaltajohtajien kohdalla.

Synnynnäinen erilaisuus on yhteydessä luonnon
monimuotoisuuteen. Ihmislaji isoine aivoineen ei ole
ollenkaan - onneksi! - sellainen eläinlaji, jonka kaikilla
yksilöillä esiintyisi vain yhdenlaista enemmistönkaltaista
neurotyypillistä neurobiologiaa. Ilman monimuotoisuutta
kaikki luonnon kestokyvyt olisivat paljon heikompia.

Luonnon monimuotoisuus tuntuu olevan suurin uhka
sellaisille ihmisille, jotka on ylennetty kykyjensä yläpuolelle
ja jotka kaiken aikaa pelkäävät sitä päivää, jolloin heidän
epäpätevyytensä paljastuu kaikille ja he vääjäämättä
menettävät valta-asemansa.

Tänään olen assina ajatellut sitä "kielimuuria", mikä vallitsee
suhteellisen pysyvästi autismikirjon ja neurotyypillisyyden
välillä. Jos sen "kielimuurin" syitä ei ymmärretä, ei synny
toimivaa molemminpuolista suhdetta autismikirjon ja
neurotyypillisyyden välille.

Se "kielimuuri" johtuu siitä, että on kaksi hyvin erilaista
synnynnäistä neurobiologista neurotyyppiä, jotka jokainen
fiksu ymmärtää luonnon monimuotoisuuteen kuuluviksi,
normaaleiksi, terveiksi ja pysyviksi ominaisuuksiksi.

"Kielimuuri" syntyy yleisimmin niin, että ylivoimaisena
enemmistönä oleva ns. neurotyypillinen neurotyyppi
jostain syystä hyvin sitkeästi ikään kuin "ilman muuta"
olettaa, että juuri se neurotyypillinen neurotyyppi on
"tervein mahdollinen" eikä ihminen muka ilman sitä
voi saavuttaa onnellista kunnon ihmisen elämää!

Mutta totuus on se, että tuollainen - valitettavan yleinen -
muka itsestäänselvä "ilman muuta"-oletus ei kestä lainkaan
lähempää ja syvempää tarkastelua.

Ajatellaan sellaista neurotyypillistä ihmistä eli "nenttiä",
joka rakastuu autismikirjoiseen ihmiseen. Miten yleistä
onkaan sellaisessa tapauksessa se, että nenttiosapuolella
on autismikirjoisen osapuolen suhteen ns. nenttiytymistoive.
Juuri tämä nentin toive, että siitä toisestakin tulisi vihdoin
"onnellinen neurotyypillinen ihminen", aiheuttaa sen, että
suhde autismikirjoiseen ihmiseen vääjäämättä kariutuu ja
syynä on se, että ongelman eli "kielimuurin" syytä ei
lainkaan ymmärretä.

Kukaan "kielimuurin" syytä ymmärtämätön nentti ei voi
"auttaa autismikirjoista ihmistä tulemaan onnelliseksi" niin
että aloittaa "toiveikkaan" projektin, jonka hullu tavoite on se,
että autismikirjoinenkin osapuoli "lopulta älyää muuttua"
nenttimäiseksi eli neurotyypilliseksi. Sellainen asennevinoutunut
suhde ei yksinkertaisesti toimi ja syynä on em. hyvin nentistinen
väärä oletus, joka sekä synnyttää että jykevöittää edellä
mainittua "kielimuuria".

Usein sanotaan, että toista ihmistä ei voi muuttaa.
Tämä pätee erityisen hyvin silloin, kun joku erehtyy
yrittämään autismikirjoisen ihmisen nenttiyttämistä.
Se yritys on täsmälleen yhtä naurettava kuin jos joku
seonnut kaistapää alkaisi päivittäin huutavalla vihaisella
äänellä naama punaisena syytellä jotakin kuusimetsässä
kasvavaa koivua tyyliin "etkö vieläkään ymmärrä, että
sinunkin olisi jo vihdoin omaksi parhaaksesi korkea aika
muuttua enemmistön kaltaiseksi, olet aivan surkea ja
onneton tapaus, kun sinussa ei vieläkään näy aitoja
neulasia eikä yhtä ainoata kuusenkäpyä!"
:-)

Em. "kielimuurista" tekee mieli kirjoittaa tarkennuksia.

Kun vallitsee synnynnäinen erilaisuus neurotyypillisyyden ja
autismikirjon välillä, se ei ilmene vain kielessä eli
sanallisessa kommunikoinnissa. Se erilaisuus näkyy
koko käyttäytymisessä, aistimistavoissa, asioiden
tärkeysjärjestyksissä, kiinnostuksen kohteissa jne.

Assina olen huomannut, miten neurotyypiltään enemmistöä
edustavat eli neurotyypilliset eli nentit kiinnittävät lähes sairaan
paljon huomiotaan siihen, että ihmiset toimivat SOSIAALISESTI
"oikein". Nentit näyttävät herkästi järkyttyvän, jos joku on erilainen
eikä toimi sosiaalisesti "oikein" eli neurotyypillisellä tavalla!

Assina koen tuollaisen nentistisen huolestuneisuuden sekä
naurettavaksi että ahdasmieliseksi. Nentistit eivät näytä
hyväksyvän muita kuin itsensä kaltaisia ihmisiä! Juuri siinä
on ydinongelma. Juuri siinä näkyy nentistien sivistymättömyys
ja lahjattomuus. Yhdestäkään nentististä ei ole tullut Edisonin,
Newtonin, Galilein tai Einsteinin tasoista tiedemiestä. Yksikään
nentisti ei ole yltänyt lähellekään Beethovenin tai da Vincin
taiteellisia saavutuksia. Mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että
nentisteiltä puuttuu autismikirjoisuus. Nentisteiltä puuttuu
jopa kyky hyväksyä autismikirjoiset ihmiset terveiksi ja
täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi!

Taas on syytä muistuttaa lukijaa siitä, että nentisti ei koskaan
tarkoita samaa kuin nentti. Onneksi vain osa nenteistä
sortuu/vajoaa/putoaa/vinoutuu asenteissaan niin alas, että
saavuttaa pohjaliejun ja "ansaitsee" nentistin "arvonimen".
Siinä pisteessä ihminen on jo pahasti ansassa, hän on joutunut
vakavan autismifobian valtaan ja hurahtanut yli-ihannoimaan
omaa neurotyypillisyyttään muka ainoana oikeana, muka ainoana
normaalina ja muka ainoana terveenä ihmisen olomuotona.

"Kielimuuri" neurotyypillisen enemmistön ja autismikirjoisen
vähemmistön välillä on sitä suurempi ongelma, mitä jäykemmin
ja luupäisemmin enemmistö kuvittelee puhuvansa ainoaa oikeaa
ja ainoaa tervettä kieltä - siis päästellessään suustaan sellaisia
sairaita lauseita kuin "autismikirjoinen ihminen on häiriö" jne.

Kun neurobiologisesti normaali (neurotyypillinen) ihminen,
joita on ylivoimainen enemmistö, tuntee oppineensa, miten
täällä eletään, miten täällä suhtaudutaan muihin ihmisiin ja
ennen muuta millä tavoilla täällä on tapana kohdata sellaiset
ihmiset, jotka ovat erilaisia ja jotka "kehtaavat ties mistä
syystä poiketa normaalista", niin se opppiminen paljastuu
varsin puutteelliseksi, jos sitten ihan oikeasti eteen tulee
lahjakas AS-ihminen, jolla - yllätysyllätys - onkin terävät
aivot, terävä sanallinen ulosanti ja joka on "kuin toiselta
planeetalta".

(Anteeksi, että tuo yllä oleva virke venyi niin pitkäksi.)

Ikääntyneenä assina voin pitkästä kokemuksestani kertoa,
että ns. normaalien ihmisten joukosta ei löydy kovin paljon
sellaisia ihmisiä, joille olisi itsestään selvää, että me
autismikirjoisetkin olemme kotoisin ihan todella TÄLTÄ
PLANEETALTA.

Me autismikirjoisetkin todella edustamme maanpäällistä
luonnollista normaaliutta - jos vain osaamme katsoa ihmislajia
koko monimuotoisuudessaan ja osaamme nykytiedon mukaisesti
liittää autismikirjonkin osaksi suurta ja kestävää biodiversiteettiä.

Kaikki luonnollisen normaaliuden muodot eivät ole yleisiä.
Osa niistä on harvinaisia ja harvinaisuutensa takia niitä
normaaliuden muotoja moni erehtyy pitämään "häiriöinä"
tai jopa "sairauksina".

Kuinka paljon meitä autismikirjoisia onkaan. Erään kattavan
tutkimuksen mukaan meitä on 1,6 % väestöstä. Se tarkoittaa
sitä, että jos otetaan satunnaisotoksena 1000 ihmistä niin
siitä joukosta löytyy keskimäärin 16 autismikirjoista.
Se tarkoittaa sitäkin, että jos kyläkoulussa on 63 oppilasta
niin todennäköisesti siellä on yksi autismikirjoinen.
Laskin sen näin: 63 x 0,016 = 1,008

Maailman väkiluku on tällä hetkellä noin 8,3 miljardia eli
8 300 000 000 ihmistä. Se on 8 300 miljoonaa. Jos siitä
luvusta otetaan 1,6 % niin se on 132,8 miljoonaa.

Me autismikirjoiset emme totisesti ole tällä planeetalla
yksin.

Missä huitelee tavallisen normikansan eli neurotyypillisten ihmisten
syvien rivien tietämys autismikirjosta.

Osittain se yhä huitelee vanhoillisissa sfääreissä. Ymmärtäähän sen,
koska normienemmistöltä oma sisäinen kokemus autismikirjosta
täysin puuttuu. Eikä sillä usein ole kiinnostustakaan asiaan, jonka
se kokee omalle rakkaalle neurotyypilliselle itselleen niin vieraaksi.

Neurotyypillisen eli normienemmistön ja meidän autismikirjoisen
vähemmistömme välissä on NEUROBIOLOGINEN RAJA. Me
autismikirjoiset näemme ja koemme sen rajan selvästi. Mutta se suuri
enemmistö, joka kokee olevansa "ainoalla oikealla tavalla normaali",
ei näe sitä neurobiologista rajaa, vaan ainoastaan oman rakkaan
neurotyypillisen maailmansa, "jonka omaksumisessa osa ihmisistä
on vain epäonnistunut". Huh huh!

Me rajan tällä puolella elävät iloitsemme järjestää autismikirjomme kunniaksi
elämän iloista monimuotoisuutta ylistäviä värikkäitä pride-tapahtumia.
Rajan toisella puolella elävä normienemmistö helposti ajautuu meidän
pride-kulkueidemme edessä hämmennyksiin eikä oikein kykene näkemään
syytä sille, että me - "enemmistönkaltaisuudesta poikkeavat" - marssimme
niin ylpeinä siitä, että olemme pysyvästi erilaisia, että olemme autismikirjolla
siunattuja erityisiä ihmisiä.

Miten usein neurotyypillinen normienemmistö mielessään ja
puheissaan yrittääkään sivuuttaa tuon olennaisen neurobiologisen
rajan olemassaolon. "Mitään rajaa ei ole, mitään todellista
erilaisuutta ei ole, on vain me terveet kunnon ihmiset ja
sitten kourallinen noita poloisia, jotka eivät vielä ole kyenneet
saavuttamaan meidän neurotyypillistä tasoamme."
Huh huh!

Autismikirjoisuuden ymmärtäminen on viime vuosikymmeninä 
valjennut uusiin sfääreihin. Paljon saamme kiittää mm. 
neurodiversiteetti-oivallusta ja myötätuntokuilu-teoriaa,
jossa oivallettiin ei-autistien ja autistien välisen empatiavajeen 
kaksisuuntaisuus.

Ymmärtämistä on lisännyt myös se, että autismikirjon on todettu 
kuuluvan neuroBIOLOGISIIN eikä neuroPSYKIATRISIIN
ilmiöihin. Autismikirjo ei koskaan synny psyykkisistä syistä,
vaan on synnynnäistä ja pysyvää aivotoiminnan erilaisuutta.

Assina ehkä alan yhä enemmän puhua tuosta NEUROBIOLOGISESTA
RAJASTA, joka eilen tupsahti käsitteenä AS-aivoistani.

Neurobiologinen raja (erilaisuus) aiheuttaa suurimman osan
autismikirjon diagnoosikriteereistä. Näkökulma juuri noihin
kriteereihin on kiintoisalla tavalla erilainen riippuen siitä,
kummalla puolella neurobiologista rajaa ollaan.  

Autismikirjoista erilaisuutta (neurobiologista rajaa) ei ole vielä 
kovin kauan osattu nähdä normaalina luonnon monimuotoisuuteen 
kuuluvana. Ihmisyksilöiden välillä havaittava pysyvä neurobiologinen 
raja on yhtä todellinen kuin esim. pysyvä erilaisuus koivun ja männyn 
välillä tai pysyvä erilaisuus kissan ja koiran välillä. 

Kaikki ymmärtävät, että koivu ei ole mikään "kehityshäiriöinen 
mänty" eikä kissa ole mikään "kehityshäiriöinen koira". Mutta
vielä ei kyllin moni tunnu ymmärtävän sitä, että autismikirjoinen
ihminen ei ole mikään "kehityshäiriöinen ei-autisti", vaan ihan omaa 
alalajiaan edustava ihmislajin luonnollinen (biodiversiteettiin 
kuuluva) normaali variaatio.

Viime vuoden joulukuussa kirjoitin näin:

"Sivistyneet ihmiset osaavat ERILAISINAKIN elää rinnakkain.
Ootan sitä päivää, jolloin KAIKKI neurotyypilliset ja me
autismikirjoiset olemme kohonneet sille sivistystasolle,
että ymmärrämme, miten rikasta rauhallinen rinnakkaiselo
ja vuorovaikutus juuri neurotyypillisten ja autismikirjoisten
ihmisten välillä parhaimmillaan voi olla. Se on sitä, että
kummallekin sallitaan täysi aito omanlainen elämä!
Ennen sitä on kuitenkin edessä aika valtava "risusavotta" eli
oikean tiedon jakamisen ja ennakkoluulojen raivauksen urakka.
Mutta se työ todella kannattaa tehdä! On tosi antoisaa olla
assi ja siinä työssä mukana!"

Tosiaan. Ihmislajilla on isot aivot ja suurenmoinen supertaito
etsiä ja löytää oikeaa tosiasiatietoa. Tämä ihmislajin supertaito
toteutuu mm. silloin, kun ERILAISETKIN ihmiset osaavat
elää rinnakkain rakentavassa vuorovaikutuksessa.

Supertaito on nimenomaan se, että oppii ja löytää kyvyn
nauttia rauhanomaisesta yhteistyöstä nimenomaan niiden
kanssa, jotka ovat erilaisia ja joilla on erilaisia kokemuksia
ja erilaista tosiasiatietämystä. 

Tuo supertaito edellyttää sitä, että osaa kunnioittaa
jokaisen ihmisen ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta.
Silloin kun ihmisoikeuksia loukataan, ei supertaitoinen
ihminen voi vaieta eikä paeta vastuutaan. Ihmisoikeuksia
loukataan esim. silloin, kun ihmiseltä riistetään mahdollisuus
elää täyttä aitoa OMANLAISTA elämää.

Neurobiologinen raja autismikirjoisen vähemmistön ja
neurotyypillisen enemmistön välillä tuppaa usein unohtumaan.
Meiltä autismikirjoisilta ihmisiltä yhä usein pyritään estämään
juuri aito autismikirjoinen elämä. Liian usein meitä väitetään
"vääränlaisiksi" vain siksi, että emme ole syntyneet
neurotyypillisiksi.

Supertaitoinen ihminen ei koskaan hauku autismikirjoista
ihmistä siksi, että hän ei kuulu normienemmistöön.
Supertaitoinen ihminen ei koskaan ole nentisti, siis
sellainen, joka ei osaa kunnioittaa sitä tosiasiaa, että
osa meistä ihmisistä on pysyvästi neuroEPÄtyypillisiä
eli syntynyt neurobiologisen rajan toiselle puolelle.

Tosiasioiden kunnioittaminen on supertaidoista
suurin ja vaativin. Tietoisuus siitä, mitkä ovat kussakin
asiassa tosiasioita, laajenee ja paranee kaiken aikaa.
Erityisesti neurotieteiden löytämät uudet tosiasiat
kiinnostavat niitä supertaitoisia ihmisiä, jotka ymmärtävät,
miten tärkeää on sallia autismikirjoisille ihmisille aito
omanlainen elämä, sellainen itsesäätöisyys, jossa
erityisvahvuudet eivät tuhoudu, vaan pääsevät
esteettömästi kukoistamaan.

Meidät autismikirjoiset usein nähdään väärin. Meitä ei osata
nähdä autismikirjoisina, vaan kummallisesti jonkinlaisina
"epäonnistuneina nentteinä". Mutta olemmeko me muka
nenttejä eli neurotyypillisiä. Emme! 

Sitä sanotaan nentismiksi, siis sitä, että meille autismikirjoisille 
asetetaan virheellisesti neurotyypillinen malli ja meitä arvioidaan
ihmisinä sen mukaan, miten hyvin osaamme olla enemmistön 
kaltaisia nenttejä.

Nentismi on paha asennevinoutuma. Se on tasan yhtä
hullua kuin jos joku rekkakuski sekoaisi sillä tavalla, että 
alkaisi tosissaan nähdä kaikki ei-rekka-autot "epäonnistuneina 
rekkoina".

Miten helposti nentit eli neurobiologisen rajan sille puolelle 
syntynyt normienemmistö lankeaakaan nentismin sudenkuoppaan. 
Nentistit pitävät kaikkia niitä ihmisiä epäonnistuneina, jotka 
eivät ole "saavuttaneet ylivertaista neurotyypillistä 
enemmistönkaltaisuutta"! 

Nentismi muistuttaa kovasti uskonnollisten piirien kaikkein vanhoillisinta
"ajattelua". Hurahtaneimmat nentistit uskovat, että meidän neurokirjon 
ihmisten järjestämät pride-kulkueet ovat "kuolemansynti".
Huh huh!

Tiettyjen uskonnollisten piirien harjoittamat äärivanhoilliset 
vähemmistöjen demonisoinnit ovat silkkana huuhaana syytä jättää 
omaan arvoonsa, koska ne piirit ovat ihan itse erehtyneet sitomaan
itsensä kettingeillä keskiajan tuolla puolen syntyneisiin kirjoituksiin!

Väite, että nykytiede ei muka tue pride-tapahtumia, ei ole totta. 
Nykytiede nimenomaan ymmärtää, että neurobiologisen rajan 
molempien puolien tunnustaminen ja hyväksyminen vähentää 
merkittävästi itsemurhariskiä, edistää yksilön hyvinvointia, 
elämänlaatua, mielenterveyttä, yhteiskuntarauhaa ja 
yhdenvertaisuutta. Ne ihmispoloiset , jotka tunkkaisen 
taantumuksellisesti horisevat, että "pride-kulkueet ovat 
vahingollisia nuorille", eivät alkuunkaan tiedä, mistä puhuvat.

Autismi-ilmiön oivaltaminen suureksi kirjoksi on nimenomaan
tieteellisen tutkimuksen suuria saavutuksia. Neurokirjon koko
monimuotoisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen muodostaa
pride-kulkueiden ytimen ja suurimman positiivisen energialähteen.

Jotta tulevaisuus olisi nykyistä valoisampi, on pride-tapahtumien 
viitoittamaa voimia-antavaa kehityskulkua aktiivisesti suojeltava
erityisesti äärimielisten räyhäkonservatiivien tyhmyydeltä.

Autismikirjoisuuden todellinen yhteys biodiversiteettiin on
ollut menneinä aikoina autismikäsitysten sokea piste. Sitä
yhteyttä ei ollenkaan tajuttu. Onneksi ne ajat ovat jo menneet.
Jäljellä on enää vain muutama myötähäpeää synnyttävä
menneitä mumiseva nentisti.

Assina olen erittäin iloinen siitä, että nykyään autismikirjo
monine ilmenemismuotoineen aletaan vihdoinkin ymmärtää
myös neurotyypillisen enemmistön parissa.

Ratkaisevaa on ollut neurotieteiden tutkimusten uudet oivallukset,
jotka ovat saaneet aikaan paradigman muutoksen eli suuren
ajattelusuuntausten tervehtymisen. Muutoksessa on vihdoinkin
päästy eroon sekä yksisilmäisestä autismikirjon patologisoinnista
että jämähtäneestä nentistis-dogmaattisesta toiseuttamisesta ja
sen pystyttämistä häiriökoulukunnista, jotka ovat vuosi vuodelta
yhä enemmän vain pimeän menneisyyden pölyttyneitä
muistomerkkejä.

Miten monin tavoin meidät autismikirjoiset onkaan historian
saatossa yritetty saattaa toisarvoiseen asemaan! Sen ovat
tunteneet ja kohdanneet myös ne monet ihmiskunnan tähänastiset
arvokkaat ja etevät merkkihenkilöt, joiden on todettu olleen autismikirjoisia:
Sokrates, Galilei, da Vinci, Darwin, Curie, Edison, Newton, Kant, van Gogh,
Beethoven, Goethe, Shakespeare, Orwell, Einstein jne.

"Olet vääränlainen!" "Et kuulu joukkoomme!" Niinpä niin.

Tiedättehän sellaiset enemmistöön laiskasti nojailevat kyylääjät
jotka vahtaavat, vainoavat ja ottavat silmätikukseen juuri sinut,
jos vain poikkeat heidän ikiomasta neurotyypillisyydestään.
Se kyylääminen johtuu heidän peloistaan ja sisäisestä
epävarmuudestaan.

Neurobiologinen raja (erilaisuus) piilee ihmisen pinnan
alla. Monet ihmiset kykenevät kyyläämään muita ihmisiä
vain ULKOISESTI. Monet kykenevät katselemaan vain sitä,
miten muut pukeutuvat ja miten heidän ulkoinen käyttäytymisensä
poikkeaa pyhästä enemmistönkaltaisuudesta. Sellaiset pelokkaat
kyylääjät eivät voi ymmärtää autismikirjoista ihmistä, koska he eivät
ollenkaan näe neurobiologista rajaa eli sellaisten ihmisten synnynnäistä,
pysyvää ja todellista SISÄISTÄ erilaisuutta.