Luonto itäsuomessa

Karhun kohtaaminen ja toisenkin seuraavana päivänä oli liikaa minulle. Olimme maaseudun pihapiirissä, grillasimme. Oli toukokuun alkua. Pihatöitä tehtiin ja illalla olin menossa pihasaunaan ilman silmälaseja. Katsoin kävellessä pellon reunaa ja kauhukseni huomasin erittäin ison karhun. Katseli pää kallellaan ja liikkumatta. Mieheni oli saunassa juuri puita lisäämässä, yritin huutaa että tuolla on karhu. Seisoin paikallaan puolivälissä taloa ja saunaa. Karhu pysyi paikallaan. Mieheni tuli saunan ovelle kysymään mitä huutelin. Osoitin pellonreunaan jossa karhu edelleen oli siellä. Hän ehti nähdä sen
Sitten yks kaks, silmänräpäyksessä oli poissa. Siinä oli pellolta raivattuja kiviä joiden yli loikkasi pois. Seuraavana päivänä lähdin kotiin ajamaan. Ehkä 5km olin ajanut kun tien yli juoksi karhu. Se oli mielestäni erauspentu, kokonsa puolesta. Tämä kokemus pelästytti niin, etten uskalla maalla mennä metsään enkä grillaa mökillä. Olisi pitänyt ilmoittaa hätäkeskukseen silloin mutta en sitä tehnyt. Harmittaa. Tästä tapahtumasta on ainakin 5-7-vuotta aikaa. Tiedän että harva ihminen on ennen nähnyt karhua. Äitinikin, 92-vuotias ei ole nähnyt vaikka samoja mantuja on kulkenut ja vielä iäkkäänäkin marjastanut samoilla mailla. En olisi halunnut tavata moista otusta ja kahtena päivänä peräkkäin.