Eikö sun kannattaisi luovuttaa

En luovuta. Olet viimeinen oljenkorteni. Olen tarrautunut sinuun, kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.

Pitäisikö minun muuttua? Minkälaiseksi?

Entä jos ei ole muutostarvetta?

Jos toi oli mulle, niin toki olen jo luovuttanut.
Kipuilua välillä ja tarvetta ymmärtää. Ei muuta - sun ei tartte reagoida mihinkään.

Ei minun tarvitse muuttua, vaatii vain, että tulet ja katsot kuka oikeasti olen ❤️ menihän asiat vähän solmuun, mutta se on ymmärrettävää.

Ongelmana kun on että muu maailma pitää minusta, mutta ”omat” ei.

En minä ole hankala, olen mahdoton. No onneksi minua ei tarvitse sietää kenenkään muun kuin minun itseni. Yritän kyllä olla mahdollisimman vähän muiden kanssa, kun olen tämmöinen. Mieheltä naiselle.

Maksa, keuhkot, munuainen, sydän vaiko mikä? -eitipumultaainaka

Aloitetaan muutosneuvottelut.

Nii, että miten yleensä jaksat eikä luovuta vai mikä homma?

Niinhän mä kohta nää luovutankin. Katsotaan sitten, mitä/mikä muuttuu. Oliko muita hyviä ideoita?

Kerrotko mihin suuntaan pitäisi muuttua? Kyllä minä tiedän mitä haluan itsessäni kehittää. Pahoitteluni, jos suunnitelmani eivät ole mieleen.

Niin. Multa kysyttiin tänään "Miks sua sanotaan hauskaks?"

Sä se et muutu onneksi mun tunteet jo katosi susta ja mikä parasta sä sen sait aikaan omalla pelleilylläsi

Luovuttaa kenen ja minkä suhteen mä ole edes mitään yrittäny tai alottanukkaan mä en voi sille minkään jos joku musta kiinnostuu olen varoittanu että on helpompiakin tapoja pilata elämänsä kuin minä mikä on takuuvarmaa jos ei mua hyväksy sellaisena kuin olen voi kysyä tyttäreni äidiltä mahtaa olla kiva maine onko kukaan uskaltanu sanoa millainen se näin pienessä kaupungissa kuin hamina on tytärtkään ei tiedä muuta kuin sen että se on se syy miksi häntä on koulussa kiusattu

sen verran koville ottanu elämä tässä viimeset pari vuotta yksin hoitanu asiat ei vttuakaan paina sun nyyhkytys

olet yhden tekevä palsta ukko

ja ikää varmaa 70