hei
esittäisin pyynnön kaikille palstan käyttäjille:
mielestäni tämä on uskomattoman hieno palsta ja tuo varmasti avun monelle epätietoiselle tai asiansa kanssa yksin olevalle.
voisimmeko siis yrittää olla täällä ihmisiksi? turha panettelu ja riitely ahdistaa ainakin minua ja tekee minut surulliseksi.
eriävät mielipiteet voi purkaa sanoiksi rauhallisestikin, ilman tunteiden kuohuntaa.
toivottaasti ette suutu minulle nyt,
jen
esittäisin pyynnön kaikille palstan käyttäjille:
mielestäni tämä on uskomattoman hieno palsta ja tuo varmasti avun monelle epätietoiselle tai asiansa kanssa yksin olevalle.
voisimmeko siis yrittää olla täällä ihmisiksi? turha panettelu ja riitely ahdistaa ainakin minua ja tekee minut surulliseksi.
eriävät mielipiteet voi purkaa sanoiksi rauhallisestikin, ilman tunteiden kuohuntaa.
toivottaasti ette suutu minulle nyt,
jen
Vastaukset 18
Vanhimmat
ihmiset yleensä on eli riitelijöitä. Siksi en pidäkään ihmisisitä. Varsinkin anonyymina on mukava aukoa päätään.
Sama kun sanoisi että sokea saa olla mutta nähdä pitää =)
tällaisten keskustelupalstojen ongelma. En koe tätä palstaa mitenkään erityisen riitaiseksi. Yritetään pitää palstan taso korkealla.
Vaikeassa kasvatustyössään. En minä nettishakaalien viesteistä välitä.
Pahempaa kun aggessiiviset spurgut kesän juoppopaikoillaan rähjäävät
syyttömille ohikulkijoille. Se pännii kauan.
as-kamu
Meepäs tonne Tietotekniikka osaston Apua aloittelijalle palstalle. Siellä lyödään oikein olan takaa, usein vielä avuttomia ekan kerran palstalle tulevia mistään mitään ymmärtämättömiä.
Jos ei sekään riitä niin mene Tietotekniikka/ Sodat -palstalle. Niin näät mitä riitely on.
Täällähän puhutaan ihan nätisti ja sanotaan miten asiat on - minun mielestä. Muistaakseni ei ketään vielä ole idootiksi ja älykääpiöksi ym. haukuttu.
Voisikohan se johtua siitä, että joita nämä aiheet koskee, koskee kipeästi ja tunnetila mikä on päällimäisenä päästetään valloilleen.On epätietoisuutta,pelkoa, syyllisyyttä, katkeruutta, voimattomuutta,osaamattomuutta ja sitä että on vaikea ottaa huomioon toisen tunteita.ym.
väkisin diagnoosien hakemisista.Totta löytyy oikeita diagnooseja,mutta myös vääriä,että pieniä oireita viittaa johonkin,turhia tutkimuksia,ja mitä se tekee lapselle.
täällä on joillakin ulkopuolisilla hiukan ylimielinen etten sanoisi vähättelevä asenne aspergerin omiin kokemuksiin. Sellainen minä tiedän paremmin asenne herättää vastenmielisyyttä kenessä tahansa, kun kuiten taustalta paistaa täydellinen tietämättömyys ja ymmärtämättömyys.
Aspergerin syndrooma on sentään vielä aika uusi asia, joten olisi fiksua kuunnella kokemuksia eikä hyökätä aggressiivisena niitä vastaan joilla on sentään asiasta omakohtaisia vuosien, vuosikymmenten kokemuksia.
Ylipääätänsä hienotunteisuus toisten elämän mestaroinnissa tuottaisi parempia tuloksia kuin päällepäsmäröinti.
"epätietoisuutta,pelkoa, syyllisyyttä, katkeruutta, voimattomuutta,osaamattomuutta ja sitä että on vaikea ottaa huomioon toisen tunteita.ym."
Ja asialla on nimimerkki jonka asenne on tässä tullut tutuksi.
Todelliset asiantuntijat eivät käytä tuollaista kieltä. Olen keskustellut alan parhaimpiin kuluvan asiantuntijan kanssa, ja kyllä huomaa eron. Hänen kunnioittava kuunteleva suhtautumisensa on ollut minulle suureksi avuksi.
Ehkäpä kyse on myös siitä, että tällä palstalla vaikuttaa muutama "asiantuntija" joiden äly ei riitä muuhun kuin lyömiseen. Ehkä kyse on peräti alemmuuskompleksista. Aspergerithan ovat tunnetusti usein hyvin älykkäitä.
on kyllä varmasti paljonkin autististen lasten vanhemmilla. Ennen nimittäin sanottiin, että autismi johtuu äidin kylmyydestä jne. Vanhempien syyllistäminen on edelleenkin arkipäivää hoitohenkilökunnan keskuudessa. Sen sijaan kunnon hoitoohjeita on vaikea saada.
Autististen ihmisten omista tuntemuksista en taas paljoakaan tiedä, olisi mukava kuulla niistä enemmän. Panin palstalle kysymyksen minkäikäisenä diagnoosi olisi mielestänne kerrottava as-lapselle, jolle diagnoosi on tehty jo viisivuotiaana. Mutta yksikään as-ihminen ei ole vastannut kysymykseeni, ainoastaan muutamat vanhemmat. Odotan todella vastauksianne! Lukekaapa kysymykseni!
et varmaankaan ole saanut vastausta siksi ettei siihen ole mitään oikeaa vastausta.
Olen as-aikuinen, saanut diagnoosin omasta tahdostani muutama vuosi sitten.
Jostakin hassusta syystä olen iloinen ettei minua diagnosoitu lapsena. Sain kasvaa ilman ahdasta karsinaa siihen suuntaan mihin nyt olen kasvanut.
Sitä paitsi luulen ettei vanhemmillani olisi ollut edellytyksiä ymmärtää koko asiaa. He olivat kiireisiä uraa luovia ihmisiä, ja äitini ehkä on itsekin as. Mutta minulla ei ollut heihin lämmintä tunnesidettä. Mitä jos minut olisi virallisesti leimattu aspergeriksi? En usko että he olisivat voinet auttaa minua mitenkään.
Siksi en osaa sanoa milloin se tieto olisi annettava lapsellesi. Ehkä pikkuhiljaa, ajan myötä luonnollisesti. Siinä on vain se paha vika että hänet sillä ikään kuin leimataan, hänestä tulee ehkä vielä ulkopuolisempi kuin hän on. En tiedä.
Olisiko minusta tullut se mikä nyt olen, jos olisin lapsena saanut diagnoosin? Vai olisiko minut pistetty terapiaan laskemaan tikkuja ja järjestelmän palikoita ja lahjakkuuteni olisi jäänyt löytymättä? En tiedä.
Tuli paha mieli puolestasi kun kirjoitit että sinulla ei ollut vanhempiisi lämmintä tunnesidettä.
Lapsi tarvitsee diagnoosia jos hän ei pärjää esim. päiväkodissa tai koulussa ilman erityistä tukea. Tarkoitushan on auttaa. En ihan ymmärrä tuota asennetta että diagnoosilla karsinoidaan ihmisiä.
diagnooseilla,ajattelepa vaikkapa jotain mielenterveys alalta,harvapa ihminen sellaista haluaisi,tai mitään muutakaan,koska kilpailu yhteiskunnassa,niin kovaa,ja diaknoosi olipa oikea,tai väärä seuraa lopun elämää papereissa.
turhaa mitään sääliä tuntea.
Mutta karsinoinnista. Totta kai ihmisiä karsinoidaan.
Jos ihmisellä on näkyvästi joku "normaalista" poikkeava ominaisuus, karsinointi on selvintä. Sokea on ensisijaisesti sokea, sitten vasta ihminen, jos sittenkään.
Siksi on parempi ettei lapsella ole as-diagnoosia, koska se olisi tulikirjaimin kirjoitettuna hänen otsaansa, eikä hän saisi normaalia ihmismäistä kohtelua. Häntä sääliteltäisiin ja kohdeltaisiin vammaisena. Ei sitä ole niin vaikea ymmärtää, kun on nähnyt joskus tällaista.
No ei tää nyt vielä kovin paha paikka ole.
Itse tuossa olen riidellyt, kun tuli kirjoiteltua aika agressiiviseen tyyliin ja jotkut hermostuivat. Sitten tuli väittelyä, kun ei kaikki hyväksyneet mun mielipiteitä ja ymmärsivät jotain asioita väärin.
Ei haluta ymmärtää toisiamme ja annetaan tunteiden vaikuttaa sokeuttavasti.
Jos mun mielipiteistä ei olla tykätty, niin voin sanoa, että en ole mikään asiantuntija, enkä yritä ollakkaan. Olen vain tuonut oman tietoni ja ideani esille.
Hyvä aloitus, ja niin totta.
Yhdyn suurimpaan osaan edellisistä kannanotoista. Juuri äsken suihkussa käydessäni mietin, kuinka tästä foorumista voisi tehdä paikan, jossa voisivat autistit ja kaikki kirjoon kuuluvat vaihtaa kokemuksiaan ja saada tukea mieltä askarruttaviin kysymyksiin jatkossa siten, ettei täällä trollailtaisi tai riideltäisi turhista asioista. Kaikenlainen riiteleminen ja eripura vie kaikkien voimat, jotka tulisi keskittää siihen mikä on kaikkein tärkeintä. Sen mikä on kaikkein tärkeintä, tietävät ne, jotka tahtovat toimia yhteistyössä kaikkien kaltaistensa hyväksi.
Yritän hengittää syvään ja rauhallisesti jotten kirjoittaisi tänne mitään mikä ei yleisesti ole hyväksyttävää. Vaikka raivo sisälläni jatkuvasta toistuvasta väärinkohtelusta yrittää tunkea lävitse, en anna sille periksi, koska minulla Aspergerina on TODELLA VAHVA TAHTO toteuttaa se mitä sisimmässäni toivon ja mikä mielestäni on oikein.